Otto – Opiskelijan Terkko

Otto on Terkon uusi, opiskelijoille suunnattu verkkopalvelu. Sen ideana on tuoda lääketieteen opiskelijan tärkeimmät verkkopalvelut- ja aineistot esille selkeästi ja yksinkertaisesti.

Otosta näkee Digitaalisen kurssikirjaston uutuudet, HELDA:n uusimmat lääketieteelliset tutkielmat, muita ajankohtaisia uutisia ja opiskelijablogeissa viime aikoina kirjoitettua. Elektroniset (kurssi)kirjat ovat näyttävästi esillä ja palvelusta löytyvät linkit lääketieteen opiskelijan kannalta keskeisimpiin ja kiinnostavimpiin palveluihin, kuten DiKK, Helka, MOT, Terkon Facebook-sivu, Groups, mobiilipalvelut jne. Otossa voi lisäksi katsoa kampuksen lukupaikkoja kartalta ja chattailla vaikkapa muiden opiskelijoiden kanssa.

Otto – Opiskelijan Terkko

null

Kirjasto 2.0 – ajatuksia Åbo Akademin symposiumista

Verkkotoimittaja Helena Hiltunen ja viestintäsuunnittelija Jussi Omaheimo osallistuivat Åbo Akademin järjestämään 15.–16.4.2010 symposiumiin, jonka aiheena oli Kirjasto 2.0 – osallistumiskulttuurin muutos.

Symposium keskittyi pitkälti sosiaalisen median sekä Internetin tarjoamiin erilaisiin palvelumahdollisuuksiin. Uuden innovaatiot ja ympäristöt eivät saa olla pelote, vaan ennen kaikkea innoituksen ja uudelleen syntymisen mahdollisuus. Nahkansa luominen tekee hyvää matelijoille, sama pätee kirjastoihin.

Esben Fjord, Gladssaxen kirjaston kehittämispäällikkö, esitteli kirjasto 2.0 toteutumista Tanskassa. Hän alleviivasi kuinka tärkeää suhteiden luominen on, verkostoituminen, niin asiakkaiden kuin kirjastojen kesken. He pyrkivät jakamaan kaikenlaisia palveluita, jotka ovat jollakin tavalla kosketuksessa kirjaston maailmaan: kirjasto tarjoaa tilat, ihmiset sisällön. Tanskalaiset tarjosivat nettisivuillaan mm. online-kirjakerhon ja lapsille suunnatun salakerhon, joilla oli täysin omat nettisivut. Itse asiassa kaikilla näillä ”erillisillä” palveluilla oli omat sivunsa, linkitettynä kirjaston pääsivulle. Ehdottomasti mielenkiintoisin Gladssaxen kirjaston tarjoama palvelu on Ageforce, vanhemman väen Facebook, jossa täyteläisemmän iän saavuttaneet henkilöt verkostoituvat, keskustelevat ja jakavat tietoja.

Yleisökeskustelussa todettiin maailman olevan verkossa ja että kirjaston tulisi olla luontevasti siellä missä asiakaskin. Keskusteltiin jopa siitäkin aiheuttaako suomalainen epäsosiaalinen tai perfektionistinen kansanluonne pelkoa ja ylilyöntejä sosiaalisessa median hylkimisessä ja sen kautta kommunikoimisessa.

Tanskalaisen puheista välittyi myös rohkeus kokeilla. Hänen mukaansa yli puolet sosiaalisen median yrityksistä epäonnistuu: onnistuminen ja katastrofi ovat hyvin läheisiä sukulaisia web 2.0 -maailmassa.

Jaakko Sannemann kertoi Entressen kirjaston kokemuksista sosiaalisen median, muun muassa Facebookin, suhteen. Kantavin idea esityksessä oli ajatus, jonka mukaan Facebookissa ystävien saamisen ja vapaan kommentoinnin ilmapiirin mahdollistavat vain ihmiset. Sosiaalisessa mediassa ei voi vain olla kasvoton auktoriteetti vaan tunteva, kokeileva ja mokailevakin persoona. Samaa asennetta oli laajennettu kirjastossa asiakaspalvelutiskeille asti.

Inhimillisyys on valttia. Jotta kirjaston profiili pysyisi tuoreena ja aktiivisena, on sitä päivitettävä ja muidenkin aloittamiin keskusteluihin osallistuttava. Kysyttäessä on vastattava. Kirjastotöntekijöiden tulisi osallistua keskusteluun ja jakaa tietonsa. On turha rakentaa jäykkiä viestintäsuunnitelmia; ne eivät toimi Facebookin kaltaisessa ympäristössä. Sosiaalisessa mediassa tapahtuva kommunikointi on ilmavaa, kepeää ja viihteellistä. Ainut asia joka kummastutti Sannemannin puheissa oli hänen vaatimansa läsnäolo.  Kuka muka vaatii minua päivittämään työpaikan Facebook-profiilia vapaa-ajallani? Toki on eri asia, jos huomaan jonkun kirjoittaneen jotain, totta kai vastaan, mutta pakonomainen läsnäolo ei oikein tunnu sekään sosiaalisen median vaatimukselta.

“On rakennettava uudenlainen kirjasto”, Sannemann vaati. Kirjastoissa on oltava toimintaa, tilaa, väriä, kuvaa, ääntä, ihmisiä ja epätäydellisyyttä. Sannemanin esityksessä näytetyssä esimerkkikuvassa lontoolaisessa kirjastossa ei kirjojakaan oltu hyllytetty täydellisen suoraan.  Sannemannin mukaan kirjastojen on oltava osa maailmaa.

Muissa esityksissä käsiteltiin esimerkiksi tiedottamisen sisällön verkostoitumista ja yhteisöllistymistä. Pohdittiin myös niitä vaaroja jotka syntyvät siitä että 2.0 -asioita on edelleenkin kritiikittä lobattava.

Symposiumin yhteenvetokeskustelussa osallistujat olivat kaikki samoilla linjoilla: 2.0 tarkoittaa inhimillisyyttä, leikkiä, mielikuvaa, monikäyttöistä tilaa, epätäydellisyyttä ja epäorganisoitumista. Se on hetkellistä osallistumista ja yhdessätekemistä – niin asiakkaiden, työntekijöiden kuin sidosryhmienkin kanssa. Kirjasto 2.0 ei ole normaali megalomaaninen kirjastoprojekti, ei tuhatvuotinen linna tai ikiaikainen palvelu. Palveluista on uskallettava päästä irti,  jotta ne voivat alkaa elämään omaa elämäänsä.

Kirjoittajat:

Jussi Omaheimo ja Helena Hiltunen

Kuvat:

Helena Hiltunen

Menikö juna jo? Vai törmäsikö se seinään?

Luin Parlamenttikirjaston blogista kirjaston fanittamisen olevan laitimmaisen asian, joka innostaa erästäkin facebookin kommentoijaa. Suora lainaus on:

… bored :)?? ensimmäinen mun tuntema ihminen joka fanittaa kirjastoa :))

Onko kirjasto reaktiivinen, odottaa ärsykettä, ennen kuin alkaa toimia? Puuttuuko kirjastolta ”push-tuotteet” ja mitä olisivat kirjaston tyrkkytavarat? Eduskunnan kirjaston Parlamenttiblogissa ylikirjastonhoitaja Sari Pajula näki kirjoituksessaan “Sosiaalista mediaa???”, että kirjastolla on tehtävää markkinoinnin ja asiakaspalvelujen virittämisessä vuorovaikutteiseksi.

Voidaan myös väittää, että interaktiivisen median nurkkaa jo vallataan, ehkä se kaapattiinkin. Näin kirjoittaa Satakunnan Kansan Taneli Heikka kirjoituksessaan “Jääkö Facebook ääriryhmien käsiin?” Heikan mukaan Facebook-kansa ei lepuuta näppejään näppiksillä, vaan antaa vuorovaikutuksellisesti kuulua, mikä tämän kansan mielestä on uutinen ja mitä mieltä siitä ollaan. Ääriryhmät ovat päässeet hyvin kiinni sosiaaliseen mediaan.

Kirjastot – ovatko kirjastotkin tiedon dinosauruksia, jotka jäävät hitaasti hiipumaan hitaiden medioiden tapaan, kuten Heikka epäilee? Heikan huolenaiheena on joukkotiedotusvälineiden hidas herääminen vuorovaikutteisen median merkityksen ymmärtämiseen. Associated Press (AP) on vuoden 2010 alusta organisoinut ensimmäisenä suurena mediatalona firman uusiksi ja perustanut sosiaalisen median päätoimittajan tehtävän.

Yleiset kirjastot ovat ripeämpiä kuin me yliopistoissa. Valtakunnallinen neuvontachat asiakkaille aloitti kokeiluna toimintansa 18.1.2010. Mitähän meidän asiakkaamme toivoisivat valtakunnallisena ajantasapalveluna?

Ei kuitenkaan tarpeeksi ripeitä olla yleisissäkään kirjastoissa. Helsingin kaupunginkirjaston kirjastotoimenjohtaja Maija Berndtson kertoo blogissaan, kuinka Euroopassa leviää organisaatio nimeltään Telecentres. Niiden hyvänä tarkoituksena on edistää tiedon jakamista ja oppimista jäsenistön keskuudessa. Heikkojen kirjastojen maissa nämä ovat ottamassa sitä sijaa, mikä yleisille kirjastoille on ymmärretty.

Konsultti Teemu Arinan blogissa on syyskuulta 2009 pitkä lista neuvoja, jotka hän toivoo kirjastonhoitajien huomioivan suunnittelutyössään. Kirjoitan tätä 18.1., ja huomaan Teemun blogista, että hän on huomenna 19.1.2010 puhumassa Turun kaupunginkirjastossa aiheesta “Tulevaisuuden kirjastomaisema: haasteena sosiaalinen media”.

Jään odottamaan tulevia blogimerkintöjä, ja veikkaan, että Teemu Arinan blogiin tulee ilman viivettä tekstiä, ja ehkä muutakin, Turun tilaisuudesta.

Kirjoittaja:
Iiris Karppinen
Erikoissuunnittelija
Hallinto- ja kehittämispalvelut
Helsingin yliopiston kirjasto

Miten saan artikkelini ja kirjastoni näkyville?

P1020401

Helsingin yliopiston kirjasto ja Elsevier järjestivät yhteistyössä kolme tilaisuutta 20.10.2009:

1. tutkijoille ja jatko-opiskelijoille ”How to Get Your Article Published ”

2. laitosten opettajille ja kirjaston henkilökunnalle ”Connnecting to Young Researchers” ja

3. kirjaston henkilökunnalle  ”Library Marketing”

Elsevier tarjosi esitykset ja tarjoilut ja Helsingin yliopiston kirjasto vastasi tiedotuksesta ja muista käytännön järjestelyistä.



Julkaiseminen kiinnosti

Tutkijoille ja jatko-opiskelijoille suunnattu seminaari How to Get Your Article Published veti salin täyteen kuulijoita – 200 osallistujaa. Enemmänkin olisi ollut tulossa, jos saliin olisi mahtunut. Seminaari oli hyvin käytännönläheinen. Puheenvuoroja pitivät Elsevierin edustajat Jaap van Harten, Executive Publisher, Pharmacology & Pharmaceutical Sciences ja Chris James, Account Development Manager ja Helsingin yliopistosta professori  Arto Urtti, joka on European Journal of Pharmaceutical Sciences  -lehden päätoimittaja. Lehti on tieteellisen seuran julkaisu, jonka kustantamisen hoitaa Elsevier.

Kustantaja korosti, että lehden toimitus päättää mitä lehdessä julkaistaan, ei kustantaja. Lehden päätoimittaja kertoi, että hänen lehteensä tarjotaan yhä enemmän artikkeleita ja yhä suurempi osa joudutaan hylkäämään. Koska vapaaehtoistyönään vertaisarviointia tutkijat ovat kovin ylikuormitettuja, yhä useammin lehden päätoimittaja tekee suoraan hylkäyspäätöksen eikä artikkeli päädy vertaisarviointiin.

Ikävä tieto oli, että koventuneet paineet näkyvät myös siinä, että kustantajat törmäävät plagiointiyrityksiin yhä useammin.  Elsevier tarkistaa heille tarjotut tekstit plagioinnin ehkäisyyn tarkoitetulla Turnitin-ohjelmalla, joka vertaa käsikirjoitusta jo olemassa oleviin teksteihin. Kustantajan edustaja varoitteli myös siitä, että omaa tekstiään ei saa kopioida toisesta julkaisusta, vaan  omaan aiemmin julkaistuun tekstiin pitää asianmukaisesti viitata.

Kustantajan edustaja toi myös mukavasti esille kirjastojen osaamista ja kehotti tutkijoita kysymään apua. Vuoden loppuun asti koekäytössä oleva Scopus pääsi tietysti näyttävästi esille ja saimme vinkkejä siitä, miten Scopusta voi hyödyntää lehtien ja tutkijoiden arvioinnissa.

Miten opiskelijat hakevat tietoa?

Chris James kertoi nuorten tiedonhausta ja netin käytöstä Yhdysvalloissa ja Isossa-Britanniassa tehtyihin tutkimuksiin perustuen. Kiinnostavaa olisi tietää, miten hyvin tutkimusten tulokset pätevät suomalaisiin.

Esityksen käytännöllisenä antina saimme listan vinkkejä, miten kirjastoissa voisimme olla hyödyksi nuorille opiskelijasukupolville:

  1. Tarjoa opastusta, koska sitä halutaan ja tarvitaan.
  2. Ole yhteydessä asiakkaisiin ja tarkkaile, miten he oikeasti etsivät tietoa. Se ei selviä käyttötilastoista.
  3. Opiskelijoita ärsyttää, jos kirjasto yrittää olla liian ”cool”. Nettisukupolven kanssa ei kannata yrittää olla liian kaveria. Facebook on henkilökohtaiseen käyttöön ja toisaalta ”Facebook is so last year”. Nuoret haluavat pois niistä paikoista, mihin äidit ja kirjastot työntyvät mukaan.
  4. Auta asiakkaita parantamaan hakutaitojaan.
  5. Ole näkyvä. Tee selväksi, mitä palveluja kirjastosta saa. Työskentele hakukoneiden kanssa, jotta kirjasto ja kirjaston tärkeimmät palvelut olisivat hyvin esillä hakutuloksissa.
  6. ”Keep it simple”.

Kirjaston markkinointi

Kirjastomarkkinoinnin työpaja oli vain kirjastojen henkilökunnalle. HY:n henkilökunnan lisäksi oli osallistujia TKK:n ja Helsingin Kauppakorkeakoulun kirjastoista. Työpajassa käsiteltyjä asioita löytyy A Short-Cut to Marketing the Library -kirjasesta, jonka saimme kuhunkin kampuskirjastoon.

Bostonin matriisi (A Short-Cut to Marketing the Library -kirjasesta)

Työpajassa kokeilimme Bostonin matriisin käyttöä. Aluksi luettelimme, mitä tarjoamme asiakkaillemme ja sen jälkeen jaottelimme palvelujamme tähtiin, kysymysmerkkeihin, lypsylehmiin ja koiriin. Tähdet ovat palveluja, joilla menee hyvin ja kasvu jatkuu, esim. e-lehdet ja informaatiolukutaidon opetus. Kysymysmerkkejä ovat tuotteet ja palvelut, jotka vaativat paljon satsauksia ja voivat muuttua tähdiksi tai osoittautua huonoiksi, esim. e-kirjat ja Nelli.  Lypsylehmät ovat isoja ja varmoja tällä hetkellä, mutta niiden merkitys saattaa laskea, esim. kaukopalvelu ja Helka. Koirat (epäreilu nimitys) ovat tuotteita, joiden osuus ja merkitys ei kasva ja joista kannattaisi luopua, että jäisi aikaa muille tehtäville. Listallemme koiriin luokiteltiin vain sitominen ja kannettavien tietokoneiden lainaaminen, mutta on niitä muitakin.

Näistä luokituksista voi toki olla monta mieltä emmekä mekään seminaarissa olleet kaikista luokituksista yksimielisiä. Vastaava harjoitus olisi kiinnostavaa tehdä kussakin kampuskirjastossa ja erityisen kiinnostavaa olisi nähdä, uskaltaisimmeko laittaa mitään koirien luokkaan.

Kirjastomarkkinoinnin työpajan lähdeteos:
Zuzana Helinsky. A short-cut to marketing the library. Chandos information professional series). 2008.

Kirjoittaja:
Päivi Helminen
Tietoasiantuntija
Viikin tiedekirjasto

Terkon web 2.0-palveluja, -sovelluksia ja yhteistyötä

Terkossa on menneen kesän ja kevään kuluessa otettu käyttöön useita sosiaalisen median palveluja, kehitetty omia web 2.0 -sovelluksia ja viritelty yhteistyötä aiheen tiimoilta mm. EAHIL:n piirissä.

Tutkimusjulkaisuille näkyvyyttä jaettujen kirjanmerkkien avulla ja muita yhteisöpalvelujen käyttötapoja

Social bookmarking -palveluilla tarkoitetaan ns. yhteisöllisiä kirjanmerkkejä. Näihin palveluihin voi lisätä kiinnostavia linkkejä ja jakaa niitä muiden käyttäjien kanssa. Terkko lisää käyttämiinsä tieteellisiin social bookmarking -palveluihin (CiteULike, Connotea, 2collab) Helsingin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa ja HUSissa tuotettujen julkaisujen viitetietoja ja linkit. Näin julkaisut saavat lisää kansainvälistä näkyvyyttä ja ovat osa tutkijoiden verkkoyhteisöä.

Verkkosyötteet tarjoavat helpon ja aikaa säästävän tavan jakaa sisältöjä useammallekin foorumille. Terkon uutisia voi seurata nyt  esimerkiksi myös Twitterin tai Facebookin kautta. Näihin yhteisöpalveluihin uutiset päivittyvät verkkosyötteen avulla.
Terkon Slideshare-sivuilta löytyy kirjaston palveluihin liittyviä konferenssiesitelmiä ja muita esityksia.  Flickrissä voi puolestaan selailla kirjaston julkista kuva-albumia. Nämä ja muita Terkon käyttämiä web 2.0-palveluja on koottu sivulle: http://www.terkko.helsinki.fi/web2.0.htm

Hakusovelluksia ja personoitavuutta

Terkossa on kehitetty NetVibesin, iGooglen ja Facebookin käyttäjiä varten hakusovellukset,  jotka tarjoavat hakumahdollisuuden Terkon tärkeimpiin verkkopalveluihin. NetVibes ja iGoogle ovat personoitavia aloitussivuja, joille voi lisätä ja järjestää sisältöä, mm. verkkosyötteitä ja erilaisia sovelluksia oman valintansa mukaan. Lisäämällä Terkon hakusovelluksen (Netvibes widget,  iGoogle gadget) omille NetVibes tai iGoogle-sivuilleen käyttäjä saa suoran hakumahdollisuuden Terkon www-sivuihin, Medic-tietokantaan, FeedNavigator-uutuusseurantapalveluun, Digitaaliseen kurssikirjastoon, PubMediin ja Terkon avoimeen julkaisuarkistoon (TDS) sekä yliopiston sivuihin ja Helka-tietokantaan. Facebookia varten on kehitetty vastaava sovellus, jonka käyttäjä voi lisätä omille Facebook-sivulleen.

Terkon etusivua on nyt mahdollista personoida lisäämällä sivulle omia linkkejä kirjanmerkkien tapaan. Omat linkit tulevat näkyviin ylimpänä oikeassa yläreunassa kohdassa Pikalinkit. Lisätyt linkit tallentuvat myös FeedNavigatoriin “Pikalinkit” -syötteeksi. Terkon sivulta kohdasta ”Kaikkien linkit” voi katsoa mitä linkkejä muut ovat lisänneet. Ominaisuus on toistaiseksi käytössä ainoastaan Helsingin yliopiston ja HYKS:n verkossa.

Uutuusseurantaa verkkosyötteiden avulla

Uutuusseuranta verkkosyötteiden avulla ei ole enää aivan uusi asia. Nykyään useimmat lääketieteelliset lehdet tarjoavat mahdollisuuden seurata uutuusartikkeleita verkkosyötteen avulla.  FeedNavigator – Terkon rss-syötteitä hyödyntävä, terveysalan uutuusseurantapalvelu avattiin noin neljä vuotta sitten. Vuosien kuluessa siihen on valikoitunut yhä kattavampi valikoima terveysalan tiedonlähteitä ja palvelu on kerännyt kansainvälistäkin tunnustusta. Péter Jacsó arvioi FeedNavigatorin Online-lehden (July/August 2009) kolumnissaan ja piti palvelun valtteina nopeutta ja lähteiden laatua. Uutuusseurantapalvelun avulla voi seurata terveysalan uusimpia artikkeleita, blogeja, uutisia ja Helsingin yliopiston lääketieteellisiä julkaisuja.

Kirjastoammattilaisia kiinnostanee, että terveysalan lisäksi FeedNavigatoriin on kerätty myös kirjastoalan tiedonlähteitä. Lehtien aihevalikoimasta löytyy ”Library and Information Sciences” -kategoria ja blogivalikoimasta myös kirjastoalan blogeja.

Uutuusseurantapalvelun käyttäjä voi räätälöidä itselleen oman sivun valitsemalla itseään kiinnostavat tiedonlähteet tai tehdä jatkuvasti päivittyvän haun haluamillaan hakusanoilla. Palvelun bookmark-toiminnon avulla kiinnostavimpia linkkejä voi siirtää useisiin social bookmarking -palveluihin ja jakaa muiden kanssa. Uutuusseurantapalvelu on kaikille avoin ja maksuton, eikä siihen tarvitse rekisteröityä.

Yhteistyötä EAHIL:n ja lääketieteellisen tiedekunnan kanssa

Terveystieteellisten kirjastojen v. 2008 Helsingissä järjestetyn EAHIL-konferenssin järjestelyissä web 2.0-välineet olivat aktiivisessa käytössä ja aihe vahvasti esillä myös konferenssin tieteellisessä ohjelmassa. Sama suuntaus jatkui tänä vuonna, kun EAHIL perusti oman erityistyöryhmän pohtimaan Web 2.0 -työkalujen hyödyntämistä. EAHIL Web 2.0 Taskforce piti järjestäytymiskokouksensa kesäkuussa 2009 Dublinin EAHIL-Workshopin yhteydessä. Dublinin Workshopista voi lukea lisää Katri Larmon konferenssiraportista.

Muita yhteistyöhankkeita on lääketieteellisten tiedekuntien Second life -pilotti, jossa päämääränä on luoda virtuaalimaailma Second Lifeen suomalaisten lääketieteellisten tiedekuntien yhteinen alue. Suomalaisten oppilaitosten saaristo SecondLifessa on nimeltään EduFinland. Siellä sijaitsee myös Helsingin lääketieteellisen tiedekunnan virtuaalitontti, jossa Terkko on mukana. Lääketieteellisten tiedekuntien Second life -avajaisia vietettiin tänä syksynä samanaikaisesti yliopiston avajaisten kanssa.

Web 2.0 työkaluja, niiden merkitystä ja sosiaalisen verkon mahdollisuuksia tullaan käsittelemään myös syksyllä alkavassa Helsingin yliopiston kirjaston koulutuksessa ”Changing Spaces”.

Linkit:

Kirjoittaja
Anna-Mari Koivula
Terveystieteiden keskuskirjasto