United Kingdom Serials Group:in konferenssi 4-6.4 Harrogatessa

Kristiina Lähdesmäki osallistui United Kingdom Serials Group:in (UKSG) konferenssiin 4-6.4  Harrogatessa Iso-Britanniassa.


Kuva: Konferenssirakennus, jossa järjestettiin myös vuoden 1982 Euroviisut. Tällöin Suomi sai historialliset nolla pistettä. Kuvaaja Kristiina Lähdesmäki.

UKSG on aktiivinen englantilainen kirjastoalan organisaatio, joka järjestää paljon kirjastoalan  koulutusta kotimaassaan. Paikalla olikin sankoin joukoin  eli n. 800 kirjastoalan ammattilaista Iso-Britanniasta ja myös Pohjoismaista ainakin Tanskasta , Ruotsista ja Suomesta.

Konferenssissa pohdittiin mm. tulevaisuuden viestintää,  kirjastojen,  kirjojen ja kirjastojen kokoelmien tulevaisuutta, ”sisällön” uudelleenajattelua, bibliografisen tiedon avaamista kaikkien käyttöön, tutkijoiden muuttunutta roolia kirjaston asiakkaina.

Tässä muutamia poimintoja kuulemastani.

Kirjasto on rakennus, Google koko maailma

Kirjasto on perinteisesti tarjonnut pääsyn fyysisiin kokoelmiin.  Kirjasto on myös paikka, jossa opiskelijat lukevat tentteihin ja tapaavat toisiaan.  Ja täten he vaativat usein mahdollisimman pitkiä aukioloaikoja, kuten 24/7 aukioloa.

Elektronisten kirjastojen lisääntymisen myötä kirjasto paikkana on muuttunut. Nykyään kirjasto tarjoaa myös pääsyn elektronisiin kokoelmiin, joita opettajat ja tutkijat voivat käyttää työkoneiltaan, laboratorioissa ja kotikoneiltaan tulematta kirjastoon.  Vanhempien tutkijoiden oli tapana mieltää kirjasto paikkana, jossa käytiin lukemassa tieteellisiä lehtiä. Nuorempien tutkijoiden käsitys kirjastosta on alkujaankin erilainen eli kirjasto tarjoaa pääsyn elektronisiin tieteellisiin lehtiin.  Tällöin korostuu Ranganathanin laki  ”Save the time of the reader”.  Mitä enemmän salasanoja ja klikkauksia tarvitaan jotta käyttäjä pääsee haluamaansa palveluun, saa auki tieteellisen artikkelin, sitä enemmän “tuhlataan” lukijan aikaa.

Kirjasto haluttaisiin googlemaisemmaksi, jossa kaikkia sisältöjä voisi lukea kaikista käyttöliittymistä.  Eli halutaan tehokkaita palveluja ja yksinkertaisia hakuja. Toisaalta tällöin lähdekriittisyyden merkitys kasvaa.  Myös kirjastoammattilaisten rooli lähdekriittisyyden opettajina korostuu.  Loppukäyttäjät haluaisivat käyttää kirjastopalveluja omilla mobiililaitteillaan aina, kaikkialla ja kaikkialta.


Kuva: Harrogate on englantilainen kylpyläkaupunki. Kuvaaja Krisiina Lähdesmäki.


Kirjaston asiakkaat sosiaalisen median käyttäjinä

Asiakkaat, tutkijat ja opiskelijat, käyttävät paljon sosiaalista mediaa arjessaan. Sosiaalisen median käyttöä tutkijoiden työnkuluissa on vielä vähän selvitetty.  Onko tämä aihealue, jossa kirjastojen tulisi olla voimakkaammin tulevaisuudessa mukana? Philip Bourne Kalifornian yliopistosta oli sitä mieltä, että tutkijat voisivat olla yhteistyössä kustantajien kanssa jo silloin kun tutkimusidea ja siitä seuraavat kokeilut ja kokeet ovat käynnistyneet. Eivätkä  vasta  silloin kun valmiit tutkimustulokset  halutaan esittää tieteellisen artikkelin muodossa.

Kirjaston tietotekniikkapalveluja  suunniteltaessa tulisi keskittyä enemmän netin suurkuluttajiin kuin satunnaisesti nettiä tiedonhakuihinsa käyttäviin asiakkaisiin.  Kokoelmatyössä painotetaan sisältöjen säilyttämistä. Tämä onkin tärkeä kirjastojen perustehtävä, mutta painotusta voisi siirtää enemmän asiakkaiden sosiaaliseen käyttäytymiseen sosiaalisissa verkoissa.  Kokoelmien hankinnassa uusi hankintamuoto on Patron Driven Acquisition, jossa hankitaan pääsääntöisesti asiakkaiden esittämää aineistoa.


Kuva: Betty´s Cafe and Tearoom. Kuvaaja Kristiina Lähdesmäki.

Ekirjoista ja niiden käytöstä

Liverpoolin yliopistosta Terry Bucknell esitteli heidän tekemäänsä käyttötutkimusta ekirjapakettien käytöstä.  Ekirjapaketit hankitaan yleensä vuoden lopussa, kun hankintabudjetissa vielä jäljellä olevat varat halutaan käyttää. Vastauksia haetaan mm. seuraaviin kysymyksiin: käytetäänkö tarjolla olevia ekirjapaketteja tarpeeksi, ovatko ne sisällöltään arvokkaita ja onko kirjastoilla niihin vielä tulevaisuudessakin varaa?

Ekirjoja on ollut saatavilla Liverpoolin yliopistossa n. 6 vuotta. Tällä hetkellä  90% asiakkaista on tietoisia kirjaston kokoelmiin kuuluvista ekirjoista.  Hankintapäätöksiä tehtäessä käyttötilastot ovat ratkaisevassa asemassa. Yleensä tutkitaan nimenomaan edellisen vuoden käyttötilastoja, mutta tässä tehdyssä käyttötutkimuksessa havaittiin, että tilastoja tulisi seurata laajemminkin.  Ekirjojen käyttö voi lisääntyä merkittävästi jo toisena vuotena hankinnasta, vaikka ensimmäisen vuoden aikana asiakkaat eivät näitä uusia kokoelmia olisi ottanee kaan omakseen.  Liverpoolin yliopistossa vuoden 2006 ekirjojen käyttö kasvoi voimakkaasti vuonna 2009. Ongelmaksi koetaan  ekirjapakettiin sisältyvät käyttämättömät kirjat.  Käyttö keskittyy usein pakettiin sisältyviin harvoihin nimekkeisiin, joita käytetään todella ahkerasti.  Tämä asettaa haasteita valinnalle eli kuinka valita juuri nuo eniten käytetyt ekirjat?  Yleensä kustantajat tarjoavat jo valmiita ekirjapaketteja  kirjastoille.  Ekirjoja ei myöskään yleensä lueta ”kannesta kanteen”,  vaan muutama luku kirjasta.  Eli miksi ostaa koko kirja, kun siitä luetaan vain muutama luku?

Johtopäätöksenä todettiin mm. ekirjojen tarjoavan tilasäästöjä kirjastoille. Samalla toivotaan niiden hintojen laskevan, jotta mahdollisimman monilla kirjastoilla olisi varaa niitä kokeilla ja hankkia.

Kirjan tulevaisuuden todettiin olevan valoisan, huolimatta siitä mikä sen muoto on, sillä kirjaston tehtävänähän on sisältöjen välittäminen, ovat sisällöt missä muodossa tahansa.

Konferenssista lisää

Teksti ja kuvat

Kristiina Lähdesmäki
Hankinta-  ja metadatapalvelut
Helsingin yliopiston kirjasto

9th Nordic ILL conference 4.-6.10.2010

Nordic Resource Sharing, Reference & Collection Development Conference –  9th Nordic ILL conference 4.-6.10. 2010 Hanasaari, Espoo

Pohjoismaiset kaukopalvelukonferenssit eivät ole enää entisellään.   Kolmipäiväisen tapahtuman viimeinen päivä on nykyään omistettu kokonaan kokoelma-asioille.  Osittain tästä syystä osallistuin tapahtumaan vain yhtenä päivänä (5.10.). Se oli sisällöltään mielenkiintoisin oman kaukopalvelumme kannalta.  Seuraavassa poimintoja tärkeimpinä pitämistäni esityksistä.

Päivän pääpuhujana oli Mike McGrath, joka on Interlending & Document Supply – lehden päätoimittaja. Hän työskenteli aikaisemmin British Libraryssa, mutta jäi sieltä eläkkeelle vuonna 2001. Esityksen otsikkona oli Weathering the storm – document supply in a time of change. Hän uskoo kaukopalvelun tulevaisuuteen.

Aina tarvitaan ihmisiä aineistojen järjestämiseen ja niiden hankkimiseen asiakkaiden käyttöön.  Kaukopalvelun asiantuntijat palvelevat loppukäyttäjiä portinvartijoina jatkuvasti monimutkaistuvassa ympäristössä, joka sisältää sekä elektronisia että painettuja aineistoja. Osa aineistoista on maksullisia ja osa maksuttomia.

Kaukopalvelutilausten määrä on vähentynyt suurimmassa osassa maailmaa vuoden 2001 jälkeen.  Esim. British Libraryssa tilaukset ovat vähentyneet 60 % vuoden 2000 jälkeen.  Poikkeuksiakin kuitenkin löytyy. USA:ssa tilausmäärät kasvoivat aina vuoteen 2008 asti. McGrath uskoo, että tilausten väheneminen tasaantuu vähitellen ja luvut voivat jonkin verran kasvaakin mm. elektronisten lehtien jatkuvasti nousevien hintojen takia.

Kustantajien myymät laajat elektronisten lehtien paketit ovat tärkein syy tilausten vähenemiseen. Monissa tutkimuksissa on kuitenkin huomattu, että suuri osa lehdistä on vähän käytettyjä. Esim. Cambridgen yliopistossa vuonna 2009 tehty tutkimus osoitti, että 97 % käytöstä kohdistui 50 %:iin lehdistä. Vain 3 % käytöstä kohdistui siten loppuihin 50 %:iin lehdistä.

Yksittäisten artikkelien käyttö voi olla vielä vähäisempää.  Joskus sanotaankin, että useimpia artikkeleita eivät lue muut kuin tekijä ja tämän äiti. Voisi olettaa, että rahoitustilanteen tiukentuminen saisi kirjastot jatkossa karsimaan tilauksista ne lehdet, joilla on vain satunnaista käyttöä. Niiden artikkelit voitaisiin silloin hankkia kaukopalvelun kautta.

Mary A. Holleric Lewisin yliopistosta (Illinoisista) esitteli IFLAn kaukopalvelujaoston (The Document Delivery and Resource Sharing Section) toimintaa.  Jaostossa on 16 jäsentä eri puolilta maailmaa.  Se edistää sekä kansallisia että kansainvälisiä yhteistyöhankkeita kirjastojen ja muiden palveluntarjoajien välillä.

Se jakaa myös kaukopalvelutietoutta omien julkaisujensa kautta sekä osallistuu kahden vuoden välein pidettävien kansainvälisten kaukopalvelukonferenssien järjestämiseen.  Viimeksi konferenssi on pidetty Hannoverissa lokakuussa 2009. Seuraava on ensi vuoden lokakuussa Chicagossa. Kaukopalveluasioita käsitellään myös IFLAn omissa konferensseissa.

Poul Erlandsen Kööpenhaminan Kuninkaallisesta kirjastosta, toivoo kirjastoilta uusia lähestymistapoja kokoelmien yhteiskäytön suhteen (Rethinking Resource Sharing Initiative).  Hänen mukaansa vain yksi prosentti tiedontarvitsijoista aloittaa etsinnän kirjastojen kotisivuilta tai kokoelmatietokannoista. 84 % käyttää mieluummin Googlen tai Yahoon tapaista hakukonetta. Kirjastojen kokoelmatietojen löytyvyyttä pitää parantaa.  Hakutulokset on saatava näkyviin esim. Googlessa.

Hakutuloksista pitäisi lisäksi olla saumaton pääsy aineiston tilaamiseen.  Asiakkaan tulee saada lainat ja artikkelit käsiinsä mahdollisimman helposti.  Kirjaston asiakkaaksi rekisteröitymisen tulisi olla yhtä vaivatonta kuin kaupallisiin palveluihin rekisteröityminenkin. Palveluja pitäisi tarjota enemmän suoraan loppukäyttäjille. Kokoelmien yhteiskäytön tulevaisuutta pitäisi pohtia mahdollisimman laajalla rintamalla. Ideoita tarvitaan niin kirjastojen henkilökunnalta, asiakkailta kuin tiedontuottajiltakin.

Muista pohjoismaisista esityksistä kiinnostava oli Suomea koskeva katsaus, jonka olivat laatineet Ari Muhonen Aalto-yliopistosta ja Pentti Vattulainen Varastokirjastosta. Siinä kerrottiin mm. miten tuskallisen hitaasti kaukopalveluohjelman hankinta on Suomessa edennyt.  Prosessi käynnistyi jo vuonna 2001 ja tällä hetkellä ohjelma (Relais) on vasta koekäytössä neljässä suomalaisessa kirjastossa. Kokeilun piti alkaa viime kesänä, mutta ainakin Aalto-yliopistossa tekniset ongelmat siirsivät koekäytön alkua tähän syksyyn.

Tilausmäärät ovat jatkaneet putoamistaan. Muhosen esittämästä kaaviosta näkee, että saatujen tilausten määrä putosi viime vuonna jo noin 9000:een. 1980-luvun lopussa ja 1990-luvun alkuvuosina lukema vaihteli noin 26 000:sta 29 000:een.  Varastokirjasto ilmaispalveluineen ja kasvavine kokoelmineen on pitänyt kuitenkin hyvin pintansa. Viime vuonna jo 43 % kotimaisista kaukopalvelutilauksista meni Varastokirjastoon.

Päivän viimeisenä esityksenä kuultiin  Andy Appleyardia, joka toimii kaukopalvelusta (document supply) ja muusta asiakaspalvelusta vastaavana johtajana British Libraryssa. Hän on aiemmin työskennellyt autoteollisuuden palveluksessa.  Tämän tietäen esityksen otsikko ei ole niin yllättävä: What do Toyota and the British Library have in common?

British Library haluaa uusia omia toimintatapojaan ja mallia on otettu myös autoteollisuudesta.  Palvelukonseptia ollaan uudistamassa haasteellisessa tilanteessa: määrärahat ovat pienenemässä talouskriisin ja budjettileikkausten seurauksena. Lisäksi esim. kustantajien vaatimat lisenssirajoitukset vaikeuttavat kausijulkaisuista annettavaa palvelua.

British Librarylla on toisaalta paljon vahvuuksia, joiden pohjalta uudistustyö on voinut edetä. Käytössä on esim. paljon uutta tekniikkaa ja kirjastolla on hyvä brändi. British Library haluaa olla julkisen sektorin toimija, jolla on yksityisen sektorin asenne.  Työprosesseja kehitetään jatkuvasti ja ne halutaan standardisoida.  Johtamisen pitää olla osallistuvaa ja ongelmia ratkotaan moniammatillisten tiimien avulla. Ennen kuunneltiin paljon ulkopuolisia konsultteja. Nyt kuunnellaan mieluummin asiakkaita ja omaa henkilökuntaa.

Vertikaalisesta (siilomaisesta) näkökulmasta on siirrytty horisontaaliseen näkökulmaan.  Toisaalta kehitystyö on johtanut siihen, että henkilökuntaa on voitu vähentää eräistä tehtävistä.  Budjettileikkaukset olisivat ilmeisesti joka tapauksessa pakottaneet tähän.

Appleyardin esitykseen liittyy myös video.

Lisätietoja kolmipäiväisen konferenssin ohjelmasta.

Kirjoittaja:

Raimo Pekkanen

kirjastoamanuenssi
Viikin kampuskirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Kirjasto solmukohdassa – Knutpunkt 2009, Linköping 21.-22.10.09

Ruotsissa Linköpingissä järjestettiin 21.-22. lokakuuta kirjastoalan seminaari ”Knutpunkt 2009 – Bibliotek i samverkan för framtidens lärande”, jonka teemoina olivat digitaalinen kirjasto, kirjasto fyysisenä tilana ja kirjaston opetus.

Ensimmäisen Knutpunktin järjestämisestä vastasivat Linköpingin ja Jöngköpingin yliopistot. Tilaisuuteen oli ilmoittautunut yli 110 henkilöä 45 eri yliopisto- ja korkeakoulukirjastosta. Eniten osallistujia oli Ruotsista, mutta mukana oli kirjastolaisia myös Tanskasta, Norjasta ja Suomesta.

Seminaari sisälsi luentoja ja työryhmiä, joihin osallistujat jakautuivat teemojen mukaan. Kunkin osuuden jälkeen oli yhteinen tilaisuus (knutpunkt, solmukohta), jossa esiteltiin työryhmien ja luentojen anti lyhyesti kaikille seminaarilaisille. Ajatuksia vaihdettiin vilkkaasti myös tauoilla. Iltatilaisuudessa oli mahdollisuus tavata pohjoismaisia kollegoita vapaamuotoisissa merkeissä.

Seminaariväkeä aulassa, Kuva: Kaija Välimäki

Integroitu opetus

Integroitua opetusta käsittelevässä työryhmässä Linköpingin yliopiston edustaja Eva-Sofia Svensson (Hälsouniversitetets bibliotek) esitteli tiedonhankinnan opetusta lääkärikoulutuksessa, jossa käytetään Problem-Based Learning (PBL) -menetelmää. Esitys herätti vilkkaan keskustelun miten informaatiolukutaidon opetus on integroitunut enemmän tai vähemmän eri oppilaitoksissa. Tilanne Ruotsissa ja Tanskassa näytti samalta kuin Suomessa: eri koulutusohjelmissa ja tieteenaloilla käytännöt ja resurssit vaihtelevat suuresti. PBL-suuntautuneeseen lääkärikoulutukseen informaatiolukutaidon opetuksen integrointi näyttäisi onnistuvan joustavimmin.

Svenssonin esimerkissä informaatiolukutaidon opetusta on lääkärikoulutuksen toisella ja viidennellä vuosikurssilla. Toisen vuosikurssin opiskelijat saavat IL-opetuksessa tiedonhaun tehtävän, kukin opiskelija eri ajankohtaisesta aiheesta, mikä aktivoi ja motivoi opiskelijoita. Tehtävä arvioidaan tapaamisessa, jossa ovat mukana opiskelija, kirjaston tiedonhankinnan opettaja ja professori. Opiskelija esittelee tiedonhakustrategiansa, dokumentoidun hakunsa ja hakutuloksensa. Opiskelija saa palautetta tehtävästään: tiedonhaun substanssiosaamisen varmistaa professori ja kirjastonhoitaja kommentoi tiedonhakua. Myös molemmat opettajat saavat palautetta opetuksestaan. Svenssonin mukaan kaikki osapuolet pitävät arviointitilaisuuksia erittäin antoisina ja hyödyllisinä. Viidennen vuosikurssin opiskelijoille on tarjolla kurssi ”Söka, skriva, presentera”, jonka tiedonhankintaosuuden opetuksesta vastaa kirjasto ja muista osioista professori.

Kirjasto tekee yhteistyötä koulutusohjelmien opettajien, kurssivastaavien, yliopiston pedagogisen keskuksen ja ylioppilaskunnan kanssa. Kirjasto on mukana mm. opetuksen suunnitteluryhmässä ja seuraa tiiviisti opetuksen vuositavoitteita. Toisaalta myös yliopistoedustajat osallistuvat kirjaston neuvottelukunnan työskentelyyn ja tutustuvat aktiivisesti kirjaston opetustarjontaan.

Työryhmäkeskustelussa vain muutama paristakymmenestä läsnäolijasta kertoi olevansa mukana opetuksen suunnitteluryhmissä, ja he pitivät sitä tärkeänä keinona markkinoida ja saada informaatiolukutaito mukaan opetussuunnitelmien tavoitteisiin.  Kirjaston läheinen yhteistyö opettajien kanssa edistää opettajien IL-motivointia ja -osaamista, mitä työryhmässä pidettiin tärkeänä. Lisäksi jo suunnitteluvaiheessa informaatiolukutaidon hyödyt voidaan nostaa näkyvästi esiin. Työryhmän keskustelussa toivottiin myös Ruotsin korkeakoulujen tulevan laatuarvioinnin nostavan informaatiolukutaidon merkitystä.

Läheistä ja tiivistä yhteistyötä on meilläkin useiden tiedekuntien kanssa. Jatkossakin ja uudessa organisaatiossa IL-opetusta olisi hyvä suunnitella yhdessä niin tiedekuntien, uusien laitosten kuin opiskelijajärjestöjen kanssa. Oli mielenkiintoista kuunnella ja tärkeää saada eväitä siihen, miten integroitumista voisi syventää Helsingin yliopiston kirjastossa, ja toisaalta huomata, että painimme samojen haasteiden kanssa.

Informaatiolukutaito osaksi akateemista kulttuuria

Professori Bengt Erik Eriksson Linköpingin yliopistosta toi pedagogin näkökulman kirjaston opetukseen.

Erikssonin mukaan internetin aikakaudella tiedon määrän ja hakumahdollisuuksien kasvu on muuttanut tiedonhakutapoja merkittävästi. Opiskelijoiden tiedonmuodostus perustuu yhä enemmän uusiin tiedonhakumalleihin ja hakukoneiden mahdollisuuksiin. Kyky leikata, liimata ja yhdistellä ja luoda tekstien välisiä linkkejä onkin kohta tärkein taito. Eriksson totesi, että opettajien näkemysten ja tutkimusten perusteella opinnäytteiden taso ei sinänsä ole laskenut, mutta työt sisältävät aiempaa vähemmän viitteitä ja sitaatteja ja aiempaa enemmän avaamattomia käsitteitä ja yleistietoa. Opinnäytteiden suullinen puolustus ja argumentointi – lukuun ottamatta ehkä kyselytutkimuksiin perustuvia töitä – on monesti aiempaa heikompaa. Työn laatijalla ei välttämättä ole syvällistä suhdetta omaan tekstiinsä ja tiedonmuodostuksen rakentuminen jää hämäräksi.

Akateemisten opinnäytteiden arvioinnissa ei Erikssonin mukaan kuitenkaan oteta huomioon tietoympäristön muutosta, vaan arviointikriteerit ovat samat kuin ennenkin. Kirjaston osaaminen pitäisi integroida opinnäytteiden arviointityöhön ja tiedonhankinnan osaamista olisi arvioitava kaikilla akateemisilla tasoilla. Asialla on Erikssonin mukaan merkitystä, kun yliopistot pyrkivät toiminnassaan ja tutkimuksessaan huipputasolle.

Professori Erikssonin mukaan akateemisen kulttuurin edellytys on, että kirjaston osaaminen nivotaan saumattomaksi osaksi yliopiston ydintoimintaa, opetusta ja tutkimusta. Informaatiolukutaitokulttuuurin (”informationskompetenskultur”) pitäisi olla osa akateemista kulttuuria. Kirjaston roolia ei enää voi kuvata vain sanalla palvelu. Kirjaston ei pitäisi vain tarjota infopaketteja ja erillisiä koulutuksia, vaan antaa säännöllistä opetusta ja toimia tiedonhankinnan ohjaajan roolissa koko oppimisprosessin ajan. Informaatiolukutaito tulisi nivoa myös osaksi tutkijakoulutusta. Kirjaston pitäisi olla mukana opetuksen suunnittelussa.

Tutkimusryhmiä kirjasto voisi Erikssonin mukaan auttaa tarjoamalla bibliometrisiä palveluja, laatimalla tutkimusryhmälle toimintaympäristön analyysejä ja osallistumalla oppiainekohtaisten julkaisustrategioiden luomiseen. Kirjastolaiset voisivat toimia tutkimusryhmässä projektityöntekijöinä tiedonhankinnan osalta.  Eriksson muistutti, että tutkimus on nykyään täysin riippuvaista kirjastoista ja kirjaston osaamista tarvitaan enemmän kuin koskaan. Kirjaston, opetuksen ja tutkimuksen tulisi rakentaa uudenlaisia liittoja ja yhteistyötä. Hienoa, että meillä on Solmu-hanke, joka vaikuttaa samanlaiselta toimintatavalta kuin Eriksson esittää. Toivottavasti hankkeen Solmu-ryhmätyöskentelystä saadaan hyviä käytänteitä ja yhteistyömahdollisuuksia tutkijoiden ja tutkimusryhmien kanssa.

Seminaariyleisöä aulassa, Kuva: Kaija Välimäki

Tulevaisuuden kirjasto – mitä, miksi, missä?

Tukholman kaupunginkirjaston projektipäällikön Åke Nygrenin vetämässä työryhmässä pohdittiin kirjaston näkyväksi tekemistä tulevaisuuden näkökulmasta. Tehtävänä oli kuvailla maahan vuonna 2040 saapuvalle ja kirjastojen olemassaolosta tietämättömälle avaruusoliolle, mitä, miksi ja missä on instituutio nimeltä kirjasto. Ennen seminaaria osallistujille lähetettiin mind map -kartta täydennettäväksi ja työryhmässä sovellettiin pienryhmäkeskusteluihin world cafe -menetelmää.

Vaihtuvat keskusteluryhmät pohtivat kirjaston tulevaisuuden näkymiä. Mitä kirjasto on: proaktiivinen coach, mahdollistaja, systeemien luoja, organisoija, opas infoviidakossa, kokoontumispaikka, tuottaja, koordinaattori, yhdistäjä… Miksi kirjasto on: laatu, lisäarvo, sosiaaliset näkökulmat, tilaus/tarve, hyöty, infoähkyn torjuja, aineistojen saatavuuden edistäjä… Missä kirjasto on: kaikkialla-ei missään, sisässä (”inuti”), kulissien takana, näkymätön taustaorganisaattori…  Tehtävä sai osallistujat visioimaan kirjaston tulevaisuutta samalla kertaa leikkimielisessä ja vakavassa hengessä.

Kirjasto  – luottamusta ja löytöretkeilyä

Kirjaston roolia oppimisen, tiedon ja löytämisen edistäjänä valotti esitelmässään John Blyberg (Assistant Director for Innovation and User Experience, Darien Library, Connecticut). Blybergin mukaan ihmisillä on arkielämässään kolme tärkeää paikkaa – useimmille ensimmäinen paikka on koti, toinen on työ ja kolmas vaikkapa kahvila, puisto tai baari. Kirjasto voisi olla se kolmas paikka, mutta miten tehdä kirjastosta houkutteleva?

Käyttäjänäkökulma on Blybergin mukaan otettava kaikin tavoin huomioon. Luottamuksen luominen on olennaista. Liian tiukkoja sääntöjä ei saa laatia – kirjastonhoitajat eivät ole poliiseja. Liiallinen turvallisuuden korostaminen murentaa ja läpinäkyvyys puolestaan lisää luottamusta.  Kirjastossa on kolme tärkeää luottamussuhdetta: käyttäjä-kirjasto, käyttäjä-käyttäjä ja kirjasto-käyttäjä. Näissä  pitäisi vallita arvostus ja yhteenkuuluvuus. Käyttäjien yhteenkuuluvuutta voi edistää myös digitaalisesti.

Merkittävää on myös informaatioarkkitehtuuri ja tiedon esittäminen kontekstissaan. Hakuun perustuvien käyttöliittymien sijasta tarvittaisiin selailua ja löytöretkeilyä tukevia käyttöliittymiä (”discovery interface”). Kokoelmia voisi luokitusten sijaan järjestää teemoittain. Yksinkertaisuus on löytymisen avain. Myös nopeus ja tehokkuus ovat käyttäjille tärkeitä.

Seminaariyleisöä aulassa, Kuva: Kaija Välimäki

Onko Google-sukupolvi erilainen?

Peter Williams (CIBER – University College London) käsitteli puheenvuorossaan myyttiä Google-sukupolvesta, joka olisi tiedonhankinnassaan ja lukemisharrastuksessaan erilainen kuin aiemmat sukupolvet. Google-sukupolveksi hän määritteli vuoden 1993 jälkeen syntyneet.

Britanniassa on erilaisia aineistoja käyttäen tutkittu sitä, ovatko eri ikäiset erilaisia tiedon hankinnassa ja käytössä. Yleisen käsityksen mukaan nuoret surffailevat netissä ja hakevat sieltä tietonsa. Toinen käsitys on, että nuorten lukemisharrastus ja erityisesti kirjojen lukeminen olisi vähentynyt verrattuna aiempiin sukupolviin. Onko tosiaan näin?

Tutkimusten mukaan yli 65-vuotiaat käyttävät Internetiä 4 tuntia enemmän viikossa kuin 18-24-vuotiaat. Nuoret ovat myös vähentäneet Facebookin käyttöä, sen sijaan 35-54-vuotiaiden ikäluokassa käyttö on noussut voimakkaasti viime vuoden aikana. Twitterin suurin käyttäjäryhmä on 35-49-vuotiaat; nuoria se ei näyttäisi samalla tavalla kiinnostavan.

Brittiläisten lukemistutkimusten mukaan nuoret lukevat nykyisin enemmän kuin 25 vuotta sitten. Yhtenä selityksenä saattaisi olla Harry Potterin vaikutus. Suuri osa nuorista lukee kirjoja päivittäin. Kertomukset ja tarinat eivät ole menettäneet merkitystään. Ehkä ne ovatkin tärkeitä juuri siksi, että elämme kovin sirpaloituneessa tiedon maailmassa ja tarvitsemme kokonaisuuksien käsittämistä.

Yksi myytti on ollut se, että nuoret eivät lue (käyttö)ohjeita. Williamsin mukaan se on totta, mutta ”kaikkein pahimpia” yrityksen ja erehdyksen menetelmää käyttävistä ovat yli 65-vuotiaat.

Nuoria moititaan usein myös siitä, että he tekevät monta asiaa kerrallaan: kuuntelevat musiikkia, katsovat tv:tä ja tekevät opiskelutehtäviään. Tosiasiassa näin ei ole, vaan tässäkin moniosaamisessa pahimpia ovat vanhimmat ikäluokat, ja sillekin on selitys: iän myötä aivot kehittyvät moniosaamiselle.

Sen sijaan tiedonhakututkimukset osoittavat, että nuoret eivät osaa tehdä tiedonhakuja eivätkä käyttää hakukoneita. Kun he ovat löytäneet verkosta julkaisuja, he silmäilevät tiivistelmän ja lataavat koneelleen artikkelin. Kuitenkin 60% kyselyyn vastanneista kertoi, että ei lue artikkelia!

Yhteenvetona Williams totesi, että vaikka nuoret saavat koulutusta tiedonhakuun ja tietoteknisiin taitoihin, he tekevät usein yksinkertaisia hakuja. Vaikka he ovat tutustuneet tietokoneisiin jo lapsena, kaikkien heidän TVT-taidot eivät ole vanhempia sukupolvia parempia. Nuorissa on myös sellaisia, jota tietoisesti eivät halua olla mukana tietotekniikan ja -verkkojen eturintamassa. Tiedonhauissa saadun tiedon arviointiin käytetään liian vähän aikaa ja nuorilta puuttuvat usein kokonaisuuksien käsittämisen välineet, eräänlainen kirjastojen tarjoama ajattelun kartta.

Informaatioalan ammattilaisille Williams heitti haasteena informaatiolukutaidon opettamisen siltä kannalta, että nuoret oppisivat arvioimaan saamaansa informaatiota ja ymmärtäisivät, miten sitä voisi käyttää. Olemme puhuneet jo vuosikymmeniä, että olemme keskellä informaatiotulvaa. Tietoa on, mutta mitä sille kaikelle  voisi tehdä?

Kirjasto tilana ja oppimisympäristönä

Arkkitehti Daniel Koch, joka on ollut mukana kirjastojen suunnittelussa, tarkasteli kirjastoa oppimisen ja työskentelyn tilana. Hän pohti sitä, miten erilaiset toiminnot tai alat sijoitetaan lähelle toisiaan, miten kulkureitit voivat johdattaa asiakasta, mitä tila merkitsee sosiaalisten suhteiden ja yhteisöllisyyden kannalta, miten hyllyjen muodoilla ja sijoittelulla voidaan vaikuttaa tiedonhankintaan

Koch toi tavaratalojen maailmasta esimerkin. Tavarataloissa sijoitetaan kalliit kosmetiikkamerkit (YSL, Lancome, Dior) lähelle toisiaan ja niiden lähelle usein koru- ja jalokiviosasto. Kalliit merkkituotteet vaihtuvat vähitellen halvempiin (Lumene, Maybelline, L’Oreal), ja halpojen tuotteiden lähellä on päivittäiskosmetiikkaa. Näin asiakkaita huomaamatta johdatellaan ostamaan myös jotain sellaista, jota he eivät muuten tulisi ostamaan. Olisiko tämä idea sovellettavissa myös vaikkapa Kaisa-talossa?

Toinen esimerkki koski kulkureittien suunnittelua kaupunkitilassa. Asettamalla esteitä tai poistamalla niitä voidaan ohjata ihmisiä käyttämään tiettyjä reittejä. Samalla tavalla kirjastossa voidaan portailla, hisseillä ja hyllyjen sijoittamisella vaikuttaa siihen, miten asiakkaat kulkevat ja mitä aineistoja tai palveluja heidän reiteilleen sattuu. Tutkijalle olisi ehkä hyödyllistä löytää vahingossa myös jonkin lähialan aineistoa hyllystä, joka ihan oikeasti sijaitsee siinä lähellä.

Myös kahvilat ja muut ihmisten kohtaamista mahdollistavat tilat ovat tärkeitä. Koch esitti kuvia mm. torimaisista aukioista ja parvekkeista, joita kirjastoissakin voi olla. Antiikin ajoilta peräisin oleva agora-idea tuntuu elävän edelleen.

Konferenssin eri sessioissa pohdittiin millainen kirjasto on oppimisympäristönä ja millaisia virtuaalisia oppimisympäristöjä tarvitaan. Kun virtuaalisia oppimisympäristöjä mietitään ja suunnitellaan, kannattaa tarkkaan pohtia mitä tarkoitusta varten tila luodaan. Johan Fridell Learning Objects -yrityksestä esitteli mm. miten Second life -ympäristöön perustettu ja rakennettu hieno ruotsalaisuuden talo ammottaa tyhjyyttään ja kuinka toisaalla nuoret massoittain liikkuvat, seurustelevat ja samalla oppivat verkkopeleissä.

Kirjastoille olisi kullanarvoista tietää, miten sosiaalisen media eri välineet voidaan hyödyntää järkevästi, siten että ympäristö palvelisi sekä asiakkaita että henkilökuntaa. Työryhmässä keskusteltiin sosiaalisen median käytöstä kirjaston viestinnässä ja opetuksessa, ja siellä tuli esiin kysymys siitä, haluavatko nuoret olla mukana sellaisessa, missä ”isä ja äiti” ovat mukana? Jos vanhemmat tulevat muodikkaasti verkkokeskustelujen eturintamaan, etsivätkö nuoret omia alueitaan, joihin aikuisilla ei ole asiaa?

Tulevaisuuden kirjastonhoitajuus

David Lankes Syracusan yliopistosta tarkasteli esityksessään kirjastonhoitajuuden tulevaisuutta kysymällä, millainen pitäisi olla kirjastojen ja kirjastonhoitajien tulevaisuus demokratiassa. Hän totesi, että kirjastonhoitajat ovat olleet viime vuosina niin vahvasti muutosten keskellä, että meillä ei ole ollut aikaa ja tilaa pysähtyä, astua pari askelta taaksepäin ja katsoa vähän etäämpää, mihin oikein ollaan menossa. Nyt olisi tärkeää pysähtyä hetkeksi. Hänen sanomansa oli “Kirjastojen tehtävä on tehdä yhteiskunta paremmaksi helpottamalla uuden tiedon luomista yhteisössään.” Tätä hän lähestyi eri suunnista, anlysoi sen sana sanalta ja rakensi varsin monimutkaisen käsitekartan.

Lankesin esitys herätti monenlaisia ajatuksia. Varmasti on tärkeä aina välillä pysähtyä ajattelemaan ja pohtimaan yhdessä muiden kanssa sitä, mihin olemme menossa ja teemmekö oikeita asioita. “Knutpunkt 2009” tarjosi sen mahdollisuuden ja oli meille hyvä pysähdyksen paikka.

Teksti:
Maria Forsman, Kirsi Luukkanen ja Kaija Välimäki
Helsingin yliopiston kirjasto