Pääkirjoitus: Kirjastoja, filosofeja ja jotain aivan muuta

Verkkarin toimituskunnan kokouksissa lentelevät juttuideat ja kädet viuhtovat. Menoa ja meininkiä on riittänyt, eikä vähiten Kansalliskirjastosta eläkkeelle siirtyneen Esko Rahikaisen ansiosta. Haastattelimme Eskoa Verkkarin toimitussihteeri Helena Hiltusen kanssa: jutun nimeksi tuli “Vakosamettihousuinen mies kääntää takavasemmalle”. Verkkarin toimituskunta muisti Eskoa lahjoittamalla hänelle sisäpelikengät. Olimme nimittäin kuulleet Eskon epäterveellisestä harrastuksesta: lentopallon pelaamisesta paljain jaloin.

Yksi takaraivossa jo vuosia muhinut juttuidea on ollut kirjoittaa kirjastoammattia harjoittaneista filosofeista – siis muistakin kuin Eskosta. Ensimmäisenä filosofina tuli mieleeni ranskalainen Georges Bataille (1897-1962), joka työskenteli 22 vuotta kirjastonhoitajana Pariisissa Ranskan kansalliskirjastossa Bibliothèque Nationalessa. Bataillen elämäkerrasta ihmiset muistavat yleensä parhaiten hänen siveettömät iltariennot ja salanimellä kirjoitetut säädyttömät teokset. Kirjastossa Bataille työskenteli lähinnä vanhojen kolikoiden ja mitalien parissa. Bataillen filosofisiakin teoksia värittävät erotiikan, mystiikan ja taiteen teemat. Bataille joutui lopulta eroamaan kirjastovirastaan tuberkuloosin ja epäterveellisten harrastustensa vuoksi.

Toinen mieleeni tullut filosofi oli Nikolai Fjodorov (1829—1903), joka työskenteli 25 vuotta Rumjantsevin kirjastossa Moskovassa. Kyseinen kirjasto on nykyään Venäjän kansalliskirjasto ja sen kokoelmat ovat maailman 3. suurimmat. Fjodorovin kuolemaauhmaavan uskonnonfilosofian mukaan ihminen on hautaava olento, jolle ainoa hänet muihin ihmisiin yhdistävä asia on kaikkien kuolleiden henkiinherättäminen, ruumiin kuolemattomuuden saavuttaminen kosmoksen teknologisella muokkaamisella sekä kaiken muistamisella. Entä tiedä ottavatko ekirjastojen visiopaperit kantaa kahteen ensinmainittuun haasteeseen, mutta viimeisen kanssa sillä voi nähdä jo jotain tekemistä olevan. Fjodorov ajatteli, että mikäli kuolema todella olisi lopullinen tapahtuma, ei ihmisen olemassaololla ja historialla olisi mitään merkitystä.

Päästyäni kotiin käytin kalkkisten tiedonhakukeinoja ja selailin kirjahyllyä muistaakseni aiheesta enemmän. Opin että David Hume (1711-1776) rahoitti Englannin historian kirjoittamisensa työskentelemällä kirjastonhoitajana Edinburghin yliopistossa. Hume-parkakin kuitenkin potkittiin lopulta kirjastosta, koska oli “tilannut tieteelliseen kirjastoon sopimattomia kirjoja”. Kirjoista opin myös filosofi Eratostheneen (276-174) työskennelleen jopa Aleksandrian kirjaston (en valitettavasti löytänyt heidän kotisivuaan) ylikirjastonhoitajana. Eratostheneen cv:stä löytyvät muun muassa seuraavat puhdetyöt: maapallon ympärysmitan mittaaminen, Eratostheneen seulalle nimensä antaminen ja kirjastoalaakin kiinnostava systemaattisen kronologian kehittäminen (listaamalla kaikki olympiavoittajat).

Tiedän myös että Gottfried Leibnizillä (1646-1716) on ollut jalkansa kirjahyllyjen väleissä. Tästä minulle huomautti Helsingin yliopiston kirjaston keskustakampuksen kirjaston filosofian toimipisteen avulias kirjastosihteeri Jussi Luukka. Leibnizin työkokemukseen kuului ainakin suuren kirjastomuuton organisoiminen. Hän myös kehitteli joitain kirjastojen tulevaisuudelle keskeisiä aakkostusperiaatteita, mutta en saanut tähän hätään selville oliko kyse hyllytyksestä, luetteloinnista vai mistä. Tietääkö joku viisaampi tarkemmin?

Ainakin kuusi kirjastoissa työskennellyttä filosofia löysin melko nopeasti. Osalla heistä oli jopa ollut jotain annettavaa kirjastoalalle, eivätkä aivan kaikki edes näytä saaneen työstään potkuja. Olisikohan heitä vielä enemmänkin… Pitäisiköhän seuraavaksi tarkastella kuinka monen filosofian sisällössä kirjaston idea nousee esiin… Taas uusia juttuideoita!

Oikein hyviä lumiukkoja ja loppuvuotta Verkkarin lukijoille!

Teksti:

Jussi Omaheimo
viestintäsuunnittelija
Hallinto- ja kehittämispalvelut
Helsingin yliopiston kirjasto