Nimeni on Bang, Lauri Bang

Kumpulan kampuskirjaston kirjastonhoitaja Lauri Bangilla on kampuksella erikoistehtävä: toiminta maantieteen, geologian ja seismologian tieteenalavastaavana. Tehtävä ei kuitenkaan ole salainen, vaan tukee avointa pääsyä tietoon. Niinpä saamme tutustua Lauriin.

Kerro taustastasi.

Olen syntyjäni savolainen, mutta nuoruuteni olen varttunut Kouvolassa. Maisterintutkintoni opiskelin Helsingin yliopistossa pääaineenani ympäristöekonomia. Valmistumisen jälkeen työskentelin ympäristöhallinnossa, mutta veri veti kirjastoalalle. Niinpä kävin Tampereella tekemässä kandidaatintutkinnon informaatiotutkimuksesta.

Tampereen vuosien jälkeen vietin muutaman vuoden Kouvolassa musiikkikirjastonhoitajana, kunnes hakeuduin Lahteen Päijät-Hämeen koulutuskonserniin, jossa työskentelin informaatikkona mm. Ympäristökirjastossa HY:n ympäristöekologeja palvellen. Lahdesta tieni toi takaisin Helsingin yliopistoon, Kumpulan kampuskirjastoon.

Millainen on suhteesi vastuullasi oleviin tieteenaloihin?

Geotieteiden monipuolisuus kiehtoo kaltaistani generalistia. Yksi mukava puoli työssäni on, kun saan työskennellä karttojen parissa! Yksi lempibändeistäni, Absoluuttinen Nollapiste laulaa Tungos on lavaste -kappaleessaan seuraavasti: ”Valtioiden rajat vedetty / sen varalta että saunan jälkeen / tartun kartastoon”. Siinäpä on olennainen sanottu.

Kerro päällimmäiset mietteet uudesta toimintaympäristöstäsi ja työsi haasteista, nyt parin kuukauden kokemuksella.

Päällimmäisenä mielessä on ilo mielenkiintoisesta työstä ja mukavista työkavereista. Työssäni pääsen tekemisiin kiinnostavien asioiden kanssa sekä kehittämään omaa osaamistani. Pidän erityisesti informaatiolukutaidon opettamisesta ja opiskelijoiden tiedonhaun ohjaamisesta. Uusi mielenkiinnon kohteeni bibliometriikka sekä sen hyödyntäminen esimerkiksi kokoelmatyössä kutkuttavat myös mieltäni. Jatkuvasti muuttuva kirjastoala vaatii kouluttautumista ja oman osaamisen kehittämistä. Tätä Helsingin yliopiston kirjasto näyttää tukevan kiitettävästi.

Entä vapaalla, hypitkö kopterista junan katolle vai lueskeletko läpi kotikirjastosi kymmeniä hyllymetrejä?

En vietä jamesbondmaista vapaa-aikaa enkä hypi helikoptereista, mutta rautatiet ja junat ovat kylläkin yksi intohimoistani. Junassa voi fiilistelyn ja maisemien ihailun ohella lueskella mielenkiintoisia kirjoja. Silloin kun en junaile, mökkeilen mielelläni Naantalissa kirjastonhoitajavaimoni kanssa.

Kysymykset

Lea Kujala
Kirjastosihteeri
Kumpulan kampuskirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuvat

Pekka J. Salminen

Onni on vauhdikas pikkumies – esittelyssä Kati Tuunanen

Kati aloitti työt kirjastonhoitajana Kumpulan kampuskirjastossa syyskuussa. Ehdottaessani haastattelua Verkkariin Kati viittasi savolaisittain seurauksiin: “Kysy mitä tahansa, minä vastaan mitä tahansa.” Tartutaan siis sanasta naista.

Oliko tuo satunnainen heitto vai kertooko se jotain suhtautumisestasi turhiin kysymyksiin?

Toki minusta sen verran savolaista löytyy, että tarpeen vaatiessa vastuu siirtyy aina kuulijalle. Mutta ihan vakavasti puhuen olen sitä mieltä, ettei semmoista olekaan kuin turha kysymys. Yleensä sitä kysymällä oppii, ja saa selville yhtä sun toista! Erityisesti nyt kun olen aloittanut uudessa työympäristössä, kysyttävää tuntuu riittävän aina kun suuni avaan.

Millaisissa tehtävissä olet työskennellyt aiemmin?

Kerkesin olla yli kymmenen vuotta Nokian verkkoyhtiössä, ensin teknisen dokumentaation kääntäjänä ja sittemmin dokumentointiasiantuntijana. Jälkimmäisessä tehtävässä puuhasin elektronisen julkaisun, julkaisutyökalujen ja dokumenttienhallintatietokannan metadatan ja tietorakenteiden parissa.

Olet perehtynyt kirjastoalaan kouluttautumalla. Kertoisitko opinnoistasi.

Olen opiskellut kirjastoalaa melkoisen pitkäveteiseen tyyliin, sillä olin jo vuonna 2000 TKK:n tietopalvelukoulutuksessa. Siinä vaiheessa kuitenkin dokumentointiasiantuntijan työt veivät mukanaan, ja palasin aiheeseen uudelleen vasta vuosia myöhemmin. Tein informaatiotutkimuksen perusopinnot hoitovapaalla ollessani. Viime syksynä sitten pääsin mukaan Helsingin yliopiston Kirjasto- ja tietopalveluosaajakoulutukseen, jossa tein informaatiotutkimuksen aineopinnot. Aineopintoihin kuului myös työharjoittelu, jonka suoritin Kansalliskirjaston FinELib-palveluyksikössä. Opinnot päättyivät syyskuun alussa, ja onni oli niin myötä, että sain aloittaa työt täällä melkein saman tien.

Elektroniset kirjastopalvelut ovat nyt tehtäväkenttääsi.  Joko sinulle on tarkentunut, mitä lähinnä on näköpiirissä? Ensimmäinen tehtäväsi taisi olla yksi haastavinpia eli virkistyspäivän suunnittelu.

Todellakin, näin tiukkaan paikkaan laitettiin heti kolmantena työpäivänä! Onneksi oli kokeneempaakin väkeä mukana, ja ihan kunnialla siitä lopulta selvittiin. Noin muuten näköpiirissä on vielä paljon opittavaa kirjastotyöstä, kirjaston elektronisista palveluista ja yliopistosta työympäristönä. Kumpulan elektronisten kirjasto- ja tietopalvelujen osalta olen kaavaillut ensimmäisiksi vaiheiksi nykytilanteen kartoitusta ja yhteistyöverkoston kokoamista. Katsotaan sitten mitä jatkossa seuraa.

Mitkä asiat tekevät sinut onnelliseksi?

Aika perusasioita ne onnellisuuden tekijät ovat, päällimmäisenä tulee mieleen perhe ja ystävät. Perheeseen kuuluu mies ja pian viisi vuotta täyttävä poika. Vauhdikkaan pikkumiehen tempaukset vuoroin naurattavat, vuoroin hirvittävät meitä vanhempia, joten pitkästymään ei ehdi. Ystävien kanssa ehditään silloin tällöin istumaan iltaa ja parantamaan maailmaa.

Lukeminen on aina ollut tärkeää minulle, mutta sille on viime vuosina ollut harmittavan vähän aikaa. Yllättäen tämäkin puoli järjestyi töiden alettua: työmatkani Kirkkonummelta Kumpulaan vie julkisilla noin tunnin suuntaansa, joten siinä ehtii lukea tai kuunnella äänikirjoja pitkät pätkät. Äänikirjat muuten ovat ihan loistava keksintö työmatkalukemiseen: kirjaa voi hyvin kuunnella samalla kun vaihtaa kulkuvälinettä ja kanssamatkustajien aiheuttama älämölö suodattuu pois!

Kysymykset

Lea Kujala
Kirjastosihteeri
Kumpulan kampuskirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuva

Pekka Salminen

Kirjastosihteeri Katariina Kaukoranta rentoutuu samoillen luonnossa Papu-koiransa kanssa

Katariina Kaukoranta

Kirjastosihteeri Katariina Kaukoranta on työskennellyt elokuun alusta Kumpulan kampuskirjastossa. Katariinan toimenkuvaan kuuluvat asiakaspalvelu sekä perintä- ja kokoelmatehtävät.

Olet lähtökohtaisesti kouluttautunut alalle. Kerro opinnoistasi sekä työurastasi ennen Helsingin yliopiston kirjastoa.

Opiskelin Oulun yliopistossa pääaineenani informaatiotutkimus. Sivuaineitani olivat filosofia, sosiologia ja elokuvatutkimus. Olen huomannut, että näin humanistisistakin lähtökohdista voi sopeutua hyvin luonnontieteelliseen kirjastoon.

Löysin kirjastoalan ja koin sen heti omaksi jutukseni työharjoittelujaksoissa Oulun kaupunginkirjastossa. Opintojen ohessa keräsin työkokemusta opiskelijapäivystäjänä Oulun yliopiston kirjastossa. Valmistumisen jälkeen jätimme mieheni ja koirani kanssa Pohjois-Suomen taaksemme ja muutimme aluksi idylliseen Sipoon Nikkilään, josta sain määräaikaisen pestin erityiskirjastovirkailijana kunnankirjastossa. Työtehtäviini kuului mm. lastenkirjastotyötä ja kouluyhteistyötä. Hain samalla pääkaupunkiseudulla avoinna olleita vakituisia toimia, ja olinkin ikionnellinen kun tulin valituksi Kumpulaan. Niinpä keräsimme jälleen kimpsumme ja muutimme Helsingin rajojen sisäpuolelle, ja olemme viihtyneet mainiosti.

Mikä sai sinut hakeutumaan uudelleen tiedekirjastoon?

En kokenut lasten parissa työskentelyä omakseni, joten tiedemaailma oli hyvä ja tuttu vaihtoehto. Lisäksi iso organisaatio tuntuu antavan enemmän mahdollisuuksia uran jatkon suhteen. Tosiasia on, että tieteellisissä kirjastoissa on parempi palkkataso kuin kunnallisella puolella, ja se vaikuttaa myös työn mielekkyyden kokemiseen.

Mitä odotuksia sinulla on työstäsi tulevaisuudessa ja ylipäänsä kirjastojen tulevaisuudesta?

Tällä hetkellä olen tyytyväinen työhöni ja työnkuvaani. Kokemuksen karttuessa työtehtävät luultavasti monipuolistuvat ja muuttuvat, sillä muuttuuhan kirjastokin ajan saatossa. Toivon että me kirjastoihmiset pitäisimme hieman isompaa ääntä itsestämme ja korostaisimme kirjastojen ja työmme merkitystä. Ilman sen kummempaa visiointia odotan myös, miltä kirjastot näyttävät esimerkiksi vuonna 2030.

Kertoisitko erityisistä kiinnostuksen kohteistasi tai harrastuksistasi.

Olen sekä intohimoinen lukija että neuloja, ja nämä harrastukset vuorottelevat kausittain. Liikun paljon luonnossa koiran kanssa ja harrastan muutenkin liikuntaa, etenkin nyt kun Yliopistoliikunnan loistavat palvelut ovat ihan työpaikan vieressä.

Eräänlainen harrastus on turhiksi käyneistä tavaroista luopuminen, jotta mahtuisimme pienempään asuntoon. Tuntuu vapauttavalta päästä turhasta painolastista eroon – vähemmän on enemmän!

Teksti

Katariina Kaukoranta
kirjastosihteeri
katariina.kaukoranta[at]helsinki.fi
Kumpulan kampuskirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Lea Kujala
kirjastosihteeri
lea.kujala
[at]helsinki.fi
Kumpulan kampuskirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto


Kuva

Mika Kaukoranta



Kirjastonhoitaja Pirkko-Liisa Nurminen nauttii kaunokirjallisuudesta ja tähtitaivaan tarkkailusta

Pipa

Kumpulan kampuskirjaston kirjastonhoitaja Pirkko-Liisa ”Pipa” Nurmisen työ muodostuu kokoelma- ja kirjastojärjestelmävastuista. Myös asiakaspalvelu kuuluu toimenkuvaan.

Olet koulutukseltasi sekä humanisti että insinööri. Ovatko nämä joskus vastakkaisiksi elämänasenteiksi väitetyt alat kilpailleet valinnoissasi?

Paremminkin ne täydentävät toisiaan. Minun kohdallani humanismi kyllä tarkoittaa lähinnä kiinnostusta taiteisiin ja taiteentutkimukseen. Toisaalta insinöörin looginen ja pragmaattinen ajattelutapa tuntuu omalta ja olen sen myös työelämässä käyttökelpoiseksi havainnut. Enemmän miellän itseni insinööriksi kuin humanistiksi.

Mitkä ovat tulevaisuuden odotuksesi kirjastossa omalta kohdaltasi?

Odotan mielenkiintoisia aikoja. On ollut vähän yllättävääkin huomata, miten muuttuvassa ja kehittyvässä tilassa Helsingin yliopiston kirjasto on, ja on hienoa olla mukana vaikuttamassa siihen, millaiseksi kirjasto muodostuu. Edessä ovat Kumpulan kampuskirjaston tilasuunnittelun vaatimat muutokset kokoelmissa sekä yhteistyön kehittäminen toisaalta tiedekunnan laitosten kanssa ja toisaalta keskitettyjen palvelujen ja toisten kampuskirjastojen kanssa.

Olet työskennellyt sekä taide- että tiedeyhteisössä. Onko kirjastotyössä näissä ympäristöissä mielestäsi eroavuuksia?

Kirjaston ja sen kehysorganisaation koko taitaa  vaikuttaa käytännön kirjastotyöhön enemmän kuin se, onko kysymys taiteesta vai tieteestä. Teatterikorkeakoulun kirjasto on pieni kolmen hengen työyhteisö, jossa joutuu tai pääsee tekemään vähän kaikkea, vaikka jokaisella onkin omat vastuualueensa. Isossa kirjastossa työtehtävät ovat eriytyneemmät. Käyttäjät ja heidän yksilölliset toiveensa tulivat myös tutuiksi eri tavalla kuin isoissa organisaatioissa.

Suurin ero on käyttäjien tavassa hyödyntää kirjaston aineistoja. Opiskelu ja tutkimus taideyliopistossa on toisenlaista kuin tiedeyliopistoissa. Kärjistäen voi sanoa, että taideyliopistossa opiskellaan tekemällä, tiedeyliopistossa lukemalla (laskarit ja laboratoriotyöt eivät olennaisesti muuta asiaa). Tästä seuraa myös se, että kirjaston ja sen aineistojen asema on eri tavalla marginaalinen kuin tiedeyliopistossa, jossa opiskeltava tieto usein sisältyy sellaisenaan kirjaston aineistoihin.

Toisaalta taideyliopistossa kirjaston aineistot voivat olla konkreettinen osa taideteosta, kuten eräällä esitystaiteen opiskelijalla, joka osana performanssiaan kirjaimellisesti söi kurssikirjansa.  – Tai no, kannen ja pari ensimmäistä sivua. Jäljelle jääneen osan opiskelija ystävällisesti palautti kirjastoon.

Kertoisitko erityisistä kiinnostuksen kohteistasi tai harrastuksistasi

Kaunokirjallisuus, elokuvat, teatteri, flamenco. Olen aika laajasti ja vähän pintapuolisesti kiinnostunut taiteista ja kulttuurista, mutta kaunokirjallisuus on minulle se kaikkein tärkein taiteenlaji. Muuhunkin on aikaa: purjehdusta ja tähtitaivaan tarkkailua yhdessä mieheni kanssa.

Teksti

Pirkko-Liisa Nurminen
kirjastonhoitaja
pirkko-liisa.nurminen[at]helsinki.fi
Kumpulan kampuskirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Lea Kujala
kirjastosihteeri
lea.kujala[at]helsinki.fi
Kumpulan kampuskirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuva

Seppo Hiltunen