Kirjastourani vaiheita

Työskentelin Helsingin kaupunginkirjastossa vuosina 1968-1973. Vuodesta 1971 hoidin kirjastoamanuenssin virkaa laitoskirjasto-osastolla. Toimin kaikkien vanhainkotien kiertävänä kirjastonhoitajana ja kaksi vuotta Meilahden potilaskirjastossa. Kaupungin vanhainkodit ja Meilahden maanalaiset käytävät tulivat tutuiksi, mutta tämä ei ollut kuitenkaan minun juttuni.

Tilastokirjasto 1974-1991

Tilastokirjaston ajasta viimeiset kymmenen vuotta toimin kirjastonjohtajan sijaisena. Suoritin tietojenkäsittelyn kehittämisvastuuhenkilökoulutuksen Valtion koulutuskeskuksessa 1986-1987. Koulutuksen tuloksena tein tietojenkäsittelyn kokonaistutkimuksen omasta kirjastosta.

Valmistuin filosofian maisteriksi vuonna 1976 Helsingin yliopistosta. Tampereen yliopiston informaatiotutkimuksen laitoksella suoritin syventävät opinnot kirjastotieteessä ja informatiikassa vuonna 1991, vanha kirjastotutkinto oli vuodelta 1971. Sivulaudaturini tutkimus pohjautui Tilastokirjaston kehittämishankkeeseen, jossa olin soveltanut kehittävän työntutkimuksen teorioita. Tällöin tutustuin myös Heli Ahoseen, joka oli Tilastokeskuksessa koulutussuunnittelijana.

Tilastokirjasto oli yksi maamme tieteellisistä keskuskirjastoista ja osallistuin keskuskirjastojen ja tieteellisten kirjastojen johtajien kokouksiin säännöllisesti. Tilastokirjaston aikana osallistuin aktiivisesti myös pohjoismaisten tilastokirjastojen yhteistyöhön. Brightonin IFLA-kokouksessa vuonna 1987 esitelmöin  ListStat-tilastotietokannasta, jonka rakensimme pohjoismaisten tilastokirjastojen yhteistyönä. Tilastoalan koordinointi ja kehittäminen olivat Tilastokirjastossa omaa luokkaansa; siellä opin kokonaisajattelun ja järjestelmäkeskeisyyden alkeet. Osallistuin Pariisin IFLA-kokoukseen puhujana vuonna 1989 ja Helsingin IFLAn satelliittikokoukseen puhujana vuonna 1997, jolloin esitelmöin Viikin kampuskirjastosta. EUNIS 99 –kokouksessa, joka pidettiin Helsingissä, esitelmöin NOVA-yliopistosta.

Maatalouskirjasto 1991-1999

Jatkoin kehittävän työntutkimuksen soveltamista Maatalouskirjaston kehittämiseen ja suoritin sen pohjalta lisensiaatin tutkinnon työn ohessa vuonna 1998.

Kehitin Maatalouskirjaston ja myöhemmin Viikin tiedekirjaston organisaatiokulttuurin yliopiston uuden kampuspolitiikan mukaiseksi jo varhaisessa vaiheessa. Maatalouskirjasto oli myös keskuskirjasto, joten jatkoin kirjastojen valtakunnallista yhteistyötä. Uutena kuviona Maatalouskirjasto toi mukaan toimialanäkökulman. Valtakunnallisella tasolla se tarkoitti Matri-yhteistyön (maatalous, elintarvike, ravitsemus, kotitalous, ympäristö, maaseutu, metsä) perustamista vuonna 1993 maa- ja metsätalousministeriön kanssa. Toimin myös maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan tiedekuntaneuvostossa vuosina 1992-1998 opettajien ja muun henkilökunnan ryhmässä.

Toimialanäkökulma tarkoitti myös pohjoismaisen ja kansainvälisen kirjastoyhteistyön kehittämistä. Ensiksi mainittuun alueeseen liittyi Nova-yliopisto ja NovaGate-aihehakemisto. Rakensimme NovaGaten yhdessä pohjoismaisten NOVA-kirjastojen eli maatalouskirjastojen kanssa. Kansainvälinen FAO-yhteistyö merkitsi mm. kokouksia Roomassa ja Agris/Aglinet-yhteistyötä.

Olen ollut mukana kaikkiaan lähes 30 vuotta kotimaisessa kirjastoyhteistyössä: tieteellisten keskuskirjastojen johtajien ryhmässä vuodesta 1985 vuoteen 1998, tieteellisten kirjastojen johtajien ryhmässä vuodesta 1985 lähtien – se muuttui Suomen yliopistokirjastojen neuvostoksi vuonna 1996 – ja viimeksi neuvoston työvaliokunnassa vuodesta 2009. Lisäksi olen toiminut ahkerasti vuodesta 1974 lähtien Suomen tieteellisessä kirjastoseurassa, esimerkiksi neuvojien jaostossa 1980-luvulla ja seuran kansainvälisessä jaostossa (1995-2005) sekä sihteerinä että puheenjohtajana. Parhaillaan olen Karl-Erik Henrikssonin rahaston johtokunnan jäsen. Olen myös vaikuttanut KiBin johtokunnan jäsenenä vuosina 1983-1986, joka oli INAn edeltäjä.

Viikin tiedekirjasto 1999-2010

Viikin tiedekirjastossa tehtäväkseni tuli neljän tiedekuntakirjaston ja useiden laitoskirjastojen yhdistäminen yhdeksi kirjastoksi myös sisällöllisesti. Yhteisen kulttuurin ja yhteishengen luominen edellytti johtajalta määrätietoista otetta ja visiota suunnasta. ”Osakeyhtiömalli”, jossa rahoittajien kanssa käydään jatkuvaa vuoropuhelua, kasvatti Viikin tiedekirjastoa sekä organisaation kehittämisessä että suuntautumisessa kampuksen ja yliopiston ulkopuolisten alojen toimijoihin.

Viimeiset vuodet olen keskittynyt kirjastojen yhteisiin tehtäviin. Olen toiminut kirjastojen Kaiku-kehittäjänä vuodesta 2002 lähtien ja tehnyt yhteistyötä henkilöstön kouluttamisasioissa koulutussuunnittelija Sirkku Liukkosen työparina. Olen aktiivisesti toiminut yhden kirjaston mallin puolesta, joka astuu voimaan ensi vuoden alusta. Aktiivisuus tarkoittaa sitä, että olen osallistunut kaikkiin kehittämistyöryhmiin kirjaston hallintorakenteen uudistamiseksi kohti yhtenäistä mallia ja ylläpitänyt myönteistä ilmapiiriä käytännön työssä.

Olen toiminut aktiivisesti yliopiston kirjasto- ja tietopalvelutoimikunnassa vuodesta 1992 lähtien jäsenenä ja varapuheenjohtajana vuodesta 2000 lähtien. Olin myös kirjastojen kansainvälisen arvioinnin ohjausryhmän jäsen vuosina 2000 ja 2004. Lisäksi olen toiminut Helsingin yliopiston kirjastonjohtajien ryhmän jäsenenä vuodesta 1991 ja ryhmän varapuheenjohtajana vuodesta 2000 eteenpäin.

Viikin tiedekirjaston kehittäminen kampuksen tärkeäksi toimijaksi ja tiedeyhteisöjen tueksi on vaatinut paljon panostusta. Yksin ei kukaan saa mitään aikaan, vaan henkilökunta on saatava myös mukaan yhteisen vision jakajaksi. Myös päättäjien tuki on ensiarvoisen tärkeää.

Viikin tiedekirjaston yhteyteen organisoitiin Viikin opetuksen kehittämisyksikkö (VOK) vuosina 2000-2008, jonka perustajajäsen olin ja jonka ohjausryhmän jäsenenä toimin. Olen ollut mukana perustamassa ”Kampus ja kansalainen” –hanketta Viikin kampusneuvottelukunnan toimeksiannosta, jonka jäsen olen ollut kymmenen vuotta. Hanke tähtää siihen, että alueen asukkaat ja yliopistokampuksen toimijat tutustuisivat toistensa toimintaan ja edistäisivät yhteisöllisyyttä ja elinkeinoa. ”Kampus ja kansalainen” toimii sateenvarjona alueen muille järjestöille, joita ovat mm. asukasyhdistykset ja opiskelijajärjestöt.

Teksti:
Heli Myllys
Kirjastonjohtaja
Viikin tiedekirjasto

Kirjastonjohtajat muistivat eläkkeelle lähteviä kollegojaan

Viikin tiedekirjaston kirjastonjohtaja Heli Myllys ja  palvelujohtaja Teodora (Teddy) Oker-Blom, käyttäytymistieteellisen tiedekunnan kirjaston kirjastonjohtaja Tuula Ruhanen ja Kansalliskirjaston suunnittelija, “Helkan äiti”  Katri Tuori siirtyvät ensi vuoden alkupuolella eläkkeelle Helsingin yliopiston kirjastosta. Kirjastonjohtajien ryhmä yhdessä vararehtori Hannele Niemen kanssa muisti eläkkeelle lähtijöitä yhteisellä illanvietolla joulukuun alussa.

Vararehtori Hannele Niemi ja ylikirjastonhoitaja Kaisa Sinikara pitivät jokaiselle lyhyen puheen, missä he kävivät läpi kunkin työuraa ja ansioita Helsingin yliopiston kirjastoissa. Vararehtori ojensi eläkkeelle lähtijöille yliopiston lahjana  yliopiston kauniin rintaneulan. Muulta vierasjoukolta kukin sai muistoksi Oiva Toikan joulunpunaisen linnun.

Heli Myllys

heli Myllys, Sirkku Liukkonen, Liisa Savolainen

Heli Myllys tuli Helsingin yliopiston palvelukseen toukokuussa 1991, jolloin hän aloitti silloisen Maatalouskirjaston kirjastonjohtajana.  Viikin tiedekirjaston johtoon hän astui 1999.  Heli on myös sijaistanut Kaisa Sinikaraa koordinointiyksikössä kahteen otteeseen. Lisäksi hän on toiminut koko kirjastolaitoksen Kaiku-koordinaattorina ja työhyvinvoinnin puolestapuhujana. Lue lisää Helin työurasta.

Teodora (Teddy) Oker-Blom

Teodora (Teddy) Oker-Blom

Teddy on toiminut uransa alussa vuosina 1970-1974 eri tehtävissä Helsingin yliopiston kirjastoissa mm. harjoittelijana Lääketieteellisessä keskuskirjastossa (nykyään Terkko). Eläinlääketieteellisen kirjaston johtajaksi Teddy siirtyi  vuonna  1996. Kirjaston yhdistyessä Viikin tiedekirjastoon vuonna 2004 Teddy aloitti  kirjaston palvelujohtajana. Teddy on luonut myös kansainvälistä uraa  toimiessaan Karoliniska Institutetin kirjaston johtajana 90-luvulla Ruotsissa. Lue lisää Teddyn työurasta.

Tuula Ruhanen

Tuula Ruhanen ja Hannele Niemi
Tuula Ruhasen työura yliopistossa alkoi Helsingin yliopiston kirjaston bibliografisella osastolla aprillipäivänä 1975. Viisi vuotta myöhemmin hänestä tuli bibliografisen osaston yhteisluettelointitoimiston esimies ja myöhemmin saman osaston kausijulkaisutoimiston toimistopäällikkö. Kasvatustieteellisen tiedekunnan kirjaston kirjastonjohtajan tehtävä kutsui 1992. Tuula sydäntä lähellä ovat  informaatiolukutaito ja kansainvälinen toiminta. Tuula on jatkossakin mukana kirjastojen kansainvälisessä toiminnassa mm. IFLA 2012 -konferenssin järjestelyjen kautta.

Katri Tuori

Hannele Niemi ja Katri Tuori
Katri Tuori, Helkan äiti, on tehnyt pitkän työuran Helsingin yliopiston kirjastossa, nimen ja tehtävän muutoksen jälkeen vuodesta 2006 Kansalliskirjastossa. Katrin käsiala on näkyvissä kaikkialla Helsingin yliopiston kirjastolaitoksen atk-järjestelmien historiassa. Hänen organisoimiensa työryhmien ja sisäisen koulutuksen kautta asiantuntijuus on kasvanut ja Helka-tietokanta on ollut jo pitkään asiakkaille ylivoimaisesti Suomen käytetyin tieteellisten kirjastojen tietokanta. Katri on myös Verkkarin perustajajäseniä.

Hannele Niemi

Hannele Niemi

Juhlassa muistettiin myös vararehtori Hannele Niemeä, joka vuodenvaiheessa jättää vararehtorin tehtävän. Kaisa Sinikara toi puheessaan esiin Hannele Niemen merkittävän roolin kirjastolaitoksen kehittäjänä. Kirjastojen kannalta Hannele Niemen valinta kahteen kertaan ensimmäiseksi vararehtoriksi on merkinnyt paljon. Kirjasto- ja tietopalvelutoimikunta on ollut hänen johdolla aktiivinen, hyvin johdettu toimikunta. Arvokasta on ollut se, että vararehtori  on pitänyt tärkeänä ja toiminut sen puolesta, että kirjastot toimivat tiiviissä yhteistyössä opetuksen ja tutkimuksen kanssa.

Yhteisen yllätysjuhlan tunnelma oli lämmin ja iloinen – ei haikea.  Jokaista odottaa uudet haasteet, mutta siteet yliopistoon ja sen kirjastoon eivät katkea.

Edessä vaihtuvat satamat, maisemat.
Hetkeksi pysähdymme. Joskus jäämme.
Kunnes on jälleen aika nostaa purjeet.

“Positiivari”

Teksti ja kuvat:
Tiina Äärilä
suunnittelija
kirjastopalvelujen koordinointiyksikkö