Henkilöpeli – Uusia kasvoja viestintätiimissä

Kirjaston viestintätiimi sai kesän lopulla lisäystä, kun Sofia Blanco Sequeiros aloitti korkeakouluharjoittelunsa viestinnän harjoittelijana ja Teijo Kuvaja ja Joonas Vihanto siirtyivät osittain viestintätehtäviin muiden työtehtäviensä lisäksi.

Miten päädyit Kaisaan töihin? Mitä teet pääkirjastossa?

Teijo: Tänä vuonna tulee 10 vuotta täyteen siitä, kun aloitin työt yliopiston kirjastossa. Aloitin kirjastonhoitajana opiskelijakirjastossa oltuani ensiksi monta vuotta yleisissä kirjastoissa töissä. Nähdessäni ilmoituksen opiskelijakirjaston työpaikasta halusin ehdottomasti hakea sinne, koska halusin työskennellä yliopiston kirjastossa ja saada uusia haasteita.

Pidin opiskelijakirjastosta paljon. Kirjastoa haukuttiin välillä kurssikirjalainaamoksi mutta siellä työskenteli hyvin asiantunteva ja mukava henkilökunta, jonka osaksi oli helppo tulla. Pidin työstä kovasti: se ei ollut ainoastaan kurssikirjojen lainaamista vaan järjestimme myös monipuolisesti koulutuksia ja erityyppisiä hankkeita.

Siirryin Kaisa-kirjastoon keskustakampuksen kirjaston aloittaessa 2012. Enimmäkseen olen toiminut asiakaspalvelussa, mutta olin mukana Veera Ristikartanon ja Samu Kytöjoen kanssa suunnittelemassa ja toteuttamassa info-tv:tä. Olen myös toiminut kyseisen info-tv:n ylläpitäjänä yhdessä Samun kanssa.

Joonas: Aloitin sivarina 2010 Helsingin yliopiston kirjaston Topelian toimipisteessä. Sen jälkeen jatkoin osa-aikaisena ja siirryin pääkirjastoon talon valmistuessa.

Eniten olen ollut asiakaspalvelussa ja jatkan siellä vaikka tulenkin osaksi viestintätiimiä. Asiakaspalvelu on ollut hauskaa, tulee monenlaisia tilanteita vastaan. Siinä on tarpeeksi haastetta: monipuoliset tilanteet tekevät työstä kivaa, etenkin mukavat asiakkaat ja haastavien asiakaspalvelutilanteiden onnistuminen.

Sofia: Haeskelin keväällä kesätöitä ja huomasin ilmoituksen korkeakouluharjoittelupaikasta yliopiston kirjastossa. Istuin Kaisan 6. kerroksesta ja tiesin myös heti, että haluan hakea kirjastoon töihin, joten soitin Hannele Näveri-Rannalle ja lähetin hakemuksen.

Sofia Blanco Sequeiros

Ensimmäiset viikot ovat menneet wikialustaa ja erilaisia julkaisukanavia opetellessa. Tulevaisuudessa ainakin teen töitä Flamman, kirjaston ulkoisten nettisivujen sekä uutisblogin ja sosiaalisen median kanssa. Toivon mukaan pääsen myös kirjoittamaan lisää juttuja Verkkariin.

Mitä opiskelit ennen kirjastoon tuloa?

Teijo Kuvaja (oikella) opettaa padin käyttöä.

Teijo: Opiskelin suomen kieltä ja kirjallisuutta Jyväskylässä ja Oulussa. Valmistuin 90-luvun alussa filosofian kandidaatiksi ja auskultoin äidinkielenopettajaksi. Sen jälkeen tein informaatioalan opinnot.

Joonas: Opiskelin digitaalista viestintää Metropoliassa, valmistuin viime joulukuussa.

Sofia: Opiskelen tällä hetkellä Helsingissä käytännöllistä filosofiaa kolmatta vuotta. Sivuaineinani luen suomen kieltä ja kirjallisuutta sekä klassista kreikkaa. Valmistun tulevan vuoden aikana kandiksi, sen jälkeen olisi tarkoitus jatkaa maisteriopintoihin.

Miksi halusit töihin kirjastoon?

Teijo: Kait tässä on se vanha vitsi, että tykkäsin olla kirjastossa lapsena. Pidän työn monipuolisuudesta ja siitä, että on koko ajan mahdollisuus oppia lisää. Varsinkin nykyisessä pääkirjastossa tehtävä työ on niin monipuolista, että mahdollisuus uusien asioiden oppimiseen on todella suuri.

Joonas: Kaverini oli myös sivarissa Topeliassa. Hän piti paikasta paljon ja sai sivarin loppuessa osa-aikaisia töitä. Yliopiston kirjasto vaikutti tosi hyvältä sivaripaikalta – en ollut varma mihin halusin, ei ollut mitään tiettyä paikkaa – ja on osoittautunut juuri niin hyväksi kuin ajattelinkin. Täällä on niin mukavaa porukkaa ja hyvä yhteishenki ettei tarvitse koskaan ajatella, etten halua tulla töihin.

Sofia: Sama juttu kuin Teijolla: olen aina pitänyt kirjastoissa ja ajattelin, että olisi hauskaa päästä näkemään sisältä käsin, kuinka kirjasto pyörii. Olin innoissani kun sain kuulla viestintätiimin tarvitsevan harjoittelijaa, ajattelin, että työ olisi varmasti haastavaa ja opettavaista.

Mikä Kaisassa on parasta?

Teijo: Suuruus. Kirjasto on iso, täällä on paljon erilaisia mahdollisuuksia. Työn monipuolisuutta lisää se, että henkilökunnassa että asiakkaissa on paljon erilaisia ihmisiä.

Joonas: Mukavat työkaverit ja työvuorojen joustavuus.

Sofia: Rauhallisuus ja tila. Ystävällinen ja asiantunteva henkilökunta ja kokoelmat. Opiskelu Kaisassa on tehty äärimmäisen helpoksi ja mukavaksi, kaikki toimii yleensä kuten pitääkin. Yliopiston kirjaston kokoelmat ovat riviopiskelijan näkökulmasta uskomattomat, täältä löytyy yleensä kaikki, mitä tarvitsee ja haluaa.

Mitä haluat tehdä tulevaisuudessa? Mikä on kirjaston tulevaisuus?

Teijo: Toivon, että kehittyisin tässä työssä sekä kirjastoammattilaisena että ihmisenä. Kirjaston tulevaisuudesta olen varmaan aika samaa mieltä kuin moni muukin: sisällöt ovat verkossa, kirjastot itsessään muuttuvat oppimisympäristöiksi. Luulen, että muutos tapahtuu melko samalla tavalla kuin Minervassa: kirjastoista tulee paikkoja, joissa ihmiset kokoontuvat ja opiskelevat yhdessä. Oppisisällöt taas löytyvät verkosta.

Joonas: Ainakin lähitulevaisuudessa haluaisin tehdä viestintäalan töitä, päästä niihin sisään ja oppia kaikkea uutta. Jos pidän töistä ja pystyn niin haluaisin ehkä jatkaa alalla. Olisi myös kiva opiskella lisää, esimerkiksi journalistiikkaa.

Joonas Vihanto

Kirjastoja tarvitaan varmasti jatkossakin. E-kirjojen tulemisesta ja paperikirjan poistumisesta puhutaan hirveästi, mutta en itse nää, että paperikirja olisi menossa mihinkään. E-kirja tulee ennemminkin paperikirjan rinnalle. Tulevaisuudessa tarvitaan myös julkisia tiloja, joihin voi tulla olemaan, lukemaan ja opiskelemaan vaikkei pääpaino olisikaan tiedon etsimisessä tai kirjoissa itsessään; silloinkin kirjat ja tieto ovat tarvittaessa helposti saatavilla.

Tietenkin enemmän tulee tapahtumaan verkossa, siksi kirjastojen pitääkin monipuolistua. Kirjasto 10 on tästä hyvä esimerkki: kirjastojen ei tarvitse olla pelkästään hirveästi kirjoja vaan niissä voi myös olla monipuolisia palveluita. Odotan mielenkiinnolla, minkälainen keskuskirjastosta tulee ja minkälaisia palveluja se tulee tarjoamaan.

Sofia: Haluan töihin alalle, jossa saa lukea ja kirjoittaa paljon. Kustannusala kiinnostaa, kuten myös tutkijanura. Toivottavasti siis ainakin pystyn jatkamaan filosofian opintoja pitkään.

Kirjaston tulevaisuus näyttäytyy kiinnostavalta etenkin, koska olen ollut niin vähän kirjastoalalla töissä. Ulkopuolisen, akateemisesti orientoituneen ihmisen näkökulmasta tiedon välittämisen ja säilömisen merkitys näyttäytyy valtavana kirjaston toiminnan kannalta, joten toivon, että se pysyy sellaisena kuin on ollut. Tietty on mahtavaa – tämä vaikuttaa olevan myös kirjaston säilymisen elinehto – että kirjastoista tulee paikkoja, jossa erilaiset ihmiset pääsevät kokoontumaan ja puhumaan ja opiskelemaan, tulivat he sinne lukemaan tai pelaamaan videopelejä tai lainaamaan sauvakävelysauvoja.

Teksti:

Sofia Blanco Sequeiros

Kuvat:

Sofia Blanco Sequeiros
Helena Hiltunen

Tiptap-juhlissa viihtyivät kaikki

Tip-tap-pikkujoulu järjestettiin torstaina 13. marraskuuta Minervan UniCafe Olivian tiloissa. Tunnelma oli varsin lämminhenkinen ja juhlijoita nauratti mm. Joulupukki apulaisineen.

Kaikki saivat kirjalahjan! Jouluruokia kiiteltiin ja tunnelma oli mitä mainioin.


Lämmintä joulumieltä kaikille!

Kuvat:

Helena Hiltunen
verkkotoimittaja

Eevaliisa Colb
tietojärjestelmäasiantuntija

Eritrea kirjaston kulmasta

Suomen ulkoministeriö suuntaa kohdennetun hankehaun Suomen ja Eritrean välisille korkeakoulujen kehittämishankkeille. Koska Suomen ja Eritrean yliopistoilla ei ollut juuri kontakteja, ulkoministeriö järjesti verkostoitumis- ja hankevalmistelumatkan Eritreaan marraskuun alussa 2014.

Valmistelumatkalle valittiin kymmenen hankkeen edustajat Suomen yliopistoista ja ammattikorkeakouluista. Osallistuin matkalle tarkoituksenani selvittää kirjaston alaan liittyvän hankkeen tarvetta, mahdollisuuksia ja yhteistyökumppaneita. Varsinainen hankehaku on kevään 2015 aikana, mutta hankehaun ohjeistusta ei ole vielä ehditty julkistaa. Hankehakua koordinoi CIMO. Helsingin yliopiston kirjastolla ei ole vielä päätöstä tai tarkempia suunnitelmia mahdollisesta hankkeesta. Eritrean yliopistosektorin edustajat nimesivät digitaalisen kirjaston tärkeäksi kehittämiskohteeksi, jota he haluavat yhdessä suomalaisten kanssa kehittää.

Eritrean yliopistojen kirjastot kehittämisen taipaleella

Eritreassa toimii seitsemän yliopistoa eri puolilla maata. Eritrea Institute of Technology (EIT), joka sijaitsee n. 20 kilometrin päässä pääkaupungista Asmarasta, on suurin (n. 6000 opiskelijaa). Se on ainoa yliopisto, jossa vierailin.


EIT on aloittanut toimintansa vuonna 2003. Kampuksen rakentaminen on kesken ja suuri osa kampuksen rakennuksista on tilapäisiä. Suunnitelmat kampuksen kehittämisestä ovat kuitenkin pitkällä. Uusi kirjasto on juuri valmistunut ja se oli ensimmäisten kampuksen pysyvien rakennusten joukossa. Kiina on vahvasti mukana kampuksen rakentamisessa.


Uusi kirjasto on sisältä avara ja valoisa, mutta valitettavasti kalusteisiin ja laitteisiin ei ollut vielä rahoitusta.

Vielä kalusteita isompi ongelma on tietoaineistojen hankkiminen. Kampuksen tiedekuntakirjastoissa painettujen kirjojen kokoelmat olivat vaatimattomat eikä kokoelmia oltu luetteloitu sähköisesti.


Kirjaston lukutilaa sekä etualalla kirjastonjohtaja ja neuvontatiskin päivystäjä

Sen sijaan kurssikirjalainaamossa oli yllättävän paljon uusia kurssikirjoja, joita opiskelijat saivat lainata koko lukukauden ajaksi. Monet kurssikirjat olivat intialaisia. Intia teki muutenkin paljon yhteistyötä yliopiston kanssa. Rahoitus etäopiskelulaitteistoon oli saatu Intiasta ja opiskelijoita osallistui intialaisten yliopistojen etäkursseille.

Suurin ongelma yliopistoille oli erittäin huono internetyhteys. Eritreassa ei ole kunnon laajakaistayhteyksiä, mikä vaikeuttaa toimintaa kaikilla aloilla. Yliopistossa oli kehitelty luovia ratkaisuja. Esim. internet-yhteyksien kuormittumista yritettiin jakaa siten, että päivällä henkilökunta pääsi internetiin ja yöllä opiskelijat, jotka asuivat kaikki asuntoloissa kampusalueella. Digitaalisen kirjaston kehittäminen oli hyvässä vauhdissa. Digitaalinen kirjasto toimii vain intranetissa, jolloin se ei kuormita internetyhteyttä. Digitaaliseen kirjastoon ladataan esim. kurssimateriaalia ja e-kirjoja. En valitettavasti päässyt tutustumaan digitaaliseen kirjastoon, koska kampuksella vieraillessani sähköt olivat poikki. Sähkökatkoja on yleensä toistuvasti päivän aikana. Sain onneksi huolellisesti dokumentoidut raportit jo tehdystä työstä ja suunnitelmista.


Digitaalisen kirjaston mainostusta kampuksella

Kaupungin tunnelmaa

Eritrea on ainutlaatuisen erikoinen ja kiehtova maa. Vapaussota (1961-1991) on vahvasti esillä. Ulkoministeriön protokolla esitteli meille mm. panssarivaunujen hautausmaan ja vapaussodassa toimineiden naisten kunniaksi tehdyn seinämaalauksen.


Seinämaalaus naisten panoksesta vapaustaistelussa ja maan rakentamisessa

Maisemat vaihtelevat vehreästä vuoristosta karuun aavikkoon. Pääkaupunki Asmara on 2325 metrin korkeudessa vuoristossa. Kaupungin modernistinen arkkitehtuuri on peräisin Italian siirtomaakaudelta. Kaupungin näkymät ovat kulahtaneen kauniita ja viehättäviä. Marraskuussa turisteja ei näkynyt ollenkaan Asmarassa. Kesällä näkee kuulemma enemmän turisteja, mutta hekin ovat enimmäkseen ulkomailla asuvia eritrealaisia ja heitähän on paljon.

Kauppakeskuksia kaihtavana oli ihanaa, kun ei näkynyt moderneja kauppakeskuksia, vaan ainoastaan pieniä kivijalkapuoteja, toreja ja kadunvarsikauppiaita. Katukuvassa näkyi paljon pyöräilijöitä, varsinkin kun bensasta oli pulaa. Pääkaupungin kaduilla oli myös hevos- ja aasiliikennettä.

Eritrealaisia ja suomalaisilla on varmasti monia yhdistäviä tekijöitä ja yksi on viehtymys kahviin. Kahvitarjoilu on tärkeä sosiaalinen tapahtuma, joka perinteisesti kestään pitkään, kun kahvi paahdetaan, jauhetaan, keitetään ja sitä tarjoillaan useampi kierros. Suosittelen lämpimästi eritrealaista kahvia ja Eritreaan tutustumista.
Perinteistä kahvin valmistusta

Teksti ja kuvat:

Päivi Helminen
Tietoasiantuntija

Tämä päivä on eilisen tulevaisuutta

Helsingin yliopiston kirjasto on parhaillaan keskellä toimintojen ja vastuiden uudelleen järjestelyä. Muutosvaiheiden kestäessä ei ole varmuutta siitä, mitä kaikkea muutoksista seuraa. Sen näyttää vasta elävä elämä, kuten omat kokemukseni ovat kertoneet.

Siksi onkin etuoikeus paneutua selvittelemään kirjastomme pitkää linjaa 1800-luvulta nykypäivään: mistä lähdettiin, millaisia puroja syntyi, millaista aallokkoa on ollut matkalla ja millaisin tulevaisuuskuvin ratkaisuja on tehty historian eri vaiheissa. Kansalliskirjaston ja Opiskelijakirjaston historiat antavat hyviä rajauksia siihen, mitä on jo tutkittu. Itseäni kiinnostavat erilaiset murrosvaiheet ja niiden vaikutukset. Esimerkiksi sota-aikana yliopisto ja sen kirjastot olivat monin tavoin mukana: osa laitoksista ja kirjastoista oli suljettuina, sillä henkilöstö oli sotatantereella ja mm. naistenklinikalla hoidettiin haavoittuneita synnytysten sijasta tai lisäksi.

Kevätkaudella 2014 kirjastohistoriahankkeen keskeisenä tehtävänä oli lähdepohjan kartoitus, jonka tulokset koottiin yhdeksänsivuiseen raporttiin. Kartoituksen esiin nostamat löydöt selkeyttivät tutkimustehtävää. Arkistolähteiden ja kirjallisuuden selvittämiseen osallistui kevään ja kesän aikana kirjaston tietoasiantuntija Eeva-Liisa Viitala.

Kirjastohistoriahankkeen etenemistä tukee ja arvioi säännöllisesti tieteellinen asiantuntijaryhmä, johon kuuluvat yliopistonlehtori, dosentti Hanna Kuusi (Helsingin yliopisto, Valtiotieteellinen tiedekunta, Politiikan ja talouden tutkimuksen laitos, Talous- ja sosiaalihistoria), ylikirjastonhoitaja, dosentti Eeva-Liisa Lehtonen (Aalto-yliopisto), professori Tuija Laine (Teologinen tiedekunta, kirkkohistoria, erityisesti kirjahistoria), yliopistonlehtori, dosentti Ilkka Mäkinen (Tampereen yliopisto, Informaatiotutkimuksen laitos). Asiantuntijaryhmän kaikilla jäsenillä on omakohtaiseen tutkimustyöhön perustuva vahva asiantuntemus kirja- ja kirjastohistoriasta.

Kiitos teille kaikille, jotka olette keskusteluin, kysymyksin ja aineistoja toimittamalla osoittaneet jo tähän mennessä mielenkiintoa kirjastomme historiahankkeeseen! Työ jatkuu.

Teksti:

Kaisa Sinikara
professori

Kuvat:

hs.fi
Veikko Somerpuro

Pääkirjoitus: 90 päivää kirjastolaisena

Kun syyskuussa vaihdoin kirjaston asiakkaasta kirjaston työntekijäksi, kävi niin kuin uudessa työpaikassa tapaa käydä: aukesi ihan uusia maailmoja. Yhä tänään ihailen, miten monipuolista on se osaaminen, joilla kirjaston päivittäisiä prosesseja pyöritetään.

Kun työskentelin suomalaisen virkamieskoulutuksen ja viimeksi yliopistollisen aikuiskoulutuksen parissa, opin miten arvostettua osaamisemme maailmalla on − viimeaikaisista Pisa-kolhuistakin huolimatta. Kirjastossakin työskentelemme todellisen menestystarinan parissa. Tästä saimme taas muistutuksen marraskuussa, kun pääkirjastossamme vieraillut Namibian presidentti ihmetteli ovatko kirjaston palvelut tosiaan kaikille avoimia ja maksuttomia. Yhtä lailla ylpeänä saimme lukea saksalaistoimittajien vaikuttuneen Kaisa-talon arkkitehtuurista ja nykyaikaisista tiloista palautusautomaatteineen.

Se ei silti tarkoita, että olisi syytä jäädä paikoilleen. Huippuyliopisto edellyttää myös huippukirjastoa. Tässä ilmeeltään uudistuneessa Verkkarissa palvelupäällikkömme kertovat, miten pyrimme asiakkaidemme erilaisiin toiveisiin vastaamaan. Opiskelu- ja tutkimusympäristöt digitaalistuvat ja uusimman tiedon on oltava saatavilla ajasta ja paikasta riippumatta. “If it is not electronic, it does not exist”, kommentoi kollegamme Kööpenhaminan yliopiston kirjastosta. Paljon on todellakin muuttunut siitä, kun itse kymmenen vuotta sitten valikoin opiskelijakirjaston hyllystä ne parhaiten alleviivatut tenttikirjat!

Vaikka tiedon käyttöliittymät muuttuvat ja yhä useampi käyttää palveluitamme astumatta kirjaston ovesta sisään, arvostavat ja tarvitsevat opiskelijat edelleen myös fyysisiä työskentelytiloja. Tähän vastataan seuraavaksi Kumpulassa, jossa kirjaston tiloja remontoidaan ensi vuoden aikana toimivammiksi ja viihtyisämmiksi.

Asiakkaiden moninaiset tarpeet ja tiukkeneva talous ovat kieltämättä kinkkinen yhtälö, joka haastaa meidät kehittämään osaamistamme, kokeilemaan ennakkoluulottomasti uudenlaisia toimintamalleja ja kokoamaan asiakkaistamme ja kumppaneistamme viisaita verkostoja.

”It always seems impossible until it’s done”, opetti viime päivinä muisteltu Nelson Mandela. Siinä ohjenuoraa meille kaikille, isojen ja pienten muutosten tekijöille. Ennen ensi vuoden koitoksia hellitetään kuitenkin hetkeksi ja nautitaan vaikkapa kirjavinkeistä, joita henkilöstömme on tähän jouluiseen numeroon tuottanut.

Mukavia lukuhetkiä ja mitä menestyksekkäintä Uutta Vuotta kaikille kirjaston ystäville!

Suvi Kataja
Viestintäpäällikkö
Helsingin yliopiston kirjasto

Taideopintoja, historian tutkimusta, kävelylenkkejä – uuden elämän askelin

Helsingin yliopiston kirjaston keväällä 2013 eläkkeelle jäänyt ylikirjastonhoitaja Kaisa Sinikara jatkaa pitkään tauolla ollutta taidemaalausharrastustaan. Hän on mukana Helsingissä vuonna 2014 järjestettävän arkkitehtuuriseminaarin valmisteluissa. Helsingin yliopiston tiedekuntien ja laitosten kirjastojen kasvu Helsingin yliopiston kirjastoksi kiinnostaa. Nyt on aikaa nähdä marraskuisten päivien valo, Kaisa Sinikara kirjoittaa työn ääressä jatkaville kollegoilleen.

Maalausvälineet hyötykäytössä

Kirjaston kesäjuhlista 13.6.2013 alkaa olla puolisen vuotta. Te, hyvät kollegat Helsingin yliopiston kirjastossa, teitte siitä unohtumattoman juhlan. Kiitos myös mieluisasta lahjasta, lahjakortista Temperaan ja maalausvälineistä. Niille on ollut hyötykäyttöä tänä syksynä. On ollut hauskaa ja haastavaa aloittaa opiskelijana Helsingin työväenopiston öljy- ja akryylimaalauksen ryhmässä kuvataiteilija Sirpa Häklin ohjauksessa. Innostavaa on oppia toisten työstä ja saada ohjausta – olla opetettavana. Aloittelevan opiskelijan rooli on ollut suorastaan ihana.  Aiheita ovat olleet mm. auringon lasku Saimaalla, pastissit, kasvot ja asetelmat. Koulutus jatkuu…

Yliopiston piirustuslaitos opettajana

Samalla tämä on paluuta nuoruuteen, jolloin opiskelun ja määräaikaisten työsuhteiden lomassa vietin aikaa yliopiston piirustuslaitoksella Porthanian ylimmässä kerroksessa. Erinomainen ja vaativa opettaja oli tuolloin taidemaalari Åke Hellman Porvoosta. Hän opetti näkemään ja kuvaamaan valon ja varjon vaihtelut esineissä ja ihmisen kasvoissa. Lapsen syntymä ja töiden lisääntyminen jättivät kiinnostavaan harrastukseen pitkän tauon. Kansleri Kari Raivio sai sittemmin suostuteltua iäkkään taiteilijan maalaamaan hänen kanslerimuotokuvansa. Muotokuva on nähtävillä yliopiston päärakennuksen opettajien kahvilassa.

Kaisa-talon vetovoima

Kaisa-talossa työskentelevät ovat joskus kysyneet, mitä mahdan puuhailla talossa liikkuessani. Työtovereita on hauska nähdä. Lisäksi olen mukana mm. LIBERin arkkitehtuuriseminaarin 2014 valmistelussa. Kiinnostavaa on myös ottaa selvää yhteisen kirjastomme vaiheista alkuvuosista alkaen. Miten laitosten ja tiedekuntien kirjastot ja kokoelmat saivat alkunsa ja mitä niille tapahtui 1900-luvun kuluessa? Kansalliskirjaston ja Opiskelijakirjaston vaiheita on selvitelty Rainer Knapaksen ja Hanna Kuusen kirjoittamissa teoksissa. Muilta osin kirjastojen vaiheita on käsitelty fragmentaarisesti tai ei lainkaan.

Tutkijan ja kirjoittajan paluu

Tarkoitukseni on kartoittaa, mitä kirjastoistamme on jo kirjoitettu, millaisia lähteitä on saatavilla ja missä ne sijaitsevat. Väitöskirjatyötä tehdessäni pääsin raapaisemaan kirjastojen syntyvaiheita. Se herätti kiinnostuksen tarkempaan pohdintaan. Mutta – työ on alkuvaiheissaan. Nähtäväksi jää, miten hankalaksi tietojen kokoaminen osoittautuu viime vuosikymmeniä lukuun ottamatta. Olen iloinen kaikista vihjeistä ja avusta, jota voitte antaa.

Olemme seuraajani Kimmo Tuomisen kanssa allekirjoittaneet 3-vuotisen sopimuksen, jonka mukaan mm. sähköpostiosoitteeni ja mahdollisuus käyttää yliopiston verkkoa (ml. digitaalinen kirjasto) säilyvät entisinä.

Uusin silmin: marraskuun valoa

Marraskuu on nyt erilainen kuin ennen. Muistan viime vuosien marraskuusta lähinnä kasvavan pimeyden, tunteen että on aina pimeää. Niin toki on ollutkin töihin lähtiessä ja kotiin palatessa. Pitkät kävelylenkit keskellä päivää ovat tänä syksynä näyttäneet lempeän, talven lepoon valmistautuvan luonnon ja yllättävän paljon valoa lyhyenä keskipäivän hetkenä.

”Aika aikaa kutakin”. Nyt on aika, jolloin on mielenkiintoista seurata sivusta kirjaston tapahtumia ja suunnitelmia. On uuden oppimisen ja uusien roolien aika.

Hyvää joulukuuta ja alkavaa vuotta 2014.

Teksti:

Kaisa Sinikara

Kuvat:

Helsingin yliopisto

********************

Tasavallan presidentti myönsi 13.12.2013 professorin arvonimen Helsingin yliopiston kirjaston edelliselle ylikirjastonhoitajalle, TT Kaisa Sinikaralle.

Sinikara ehti tehdä viidelle vuosikymmenelle ulottuneen, monipuolisen uran eri kirjastoissa ja Helsingin yliopiston kirjastolaitoksen palveluksessa ennen eläkkeelle siirtymistään kesällä 2013.

Koko Helsingin yliopiston kirjasto onnittelee Kaisaa lämpimästi!

 

Virkistyspäivä Tuusulanjärven maisemissa

Helsingin yliopiston kirjaston keskitettyjen palveluiden virkistyspäivää vietettiin lokakuun puolessa välissä Tuusulanjärven maisemissa kultakauden taitelijakoteihin tutustuen. Aamutuimaan Helsingistä lähti linja-autollinen kirjastolaisia kohti Keski-Uuttamaata. Lähempänä asuvat saapuivat vastaanottamaan Helsingin tulijoita Tuusulan Krapille.

Krapin alueen esittelyn jälkeen alkoi patikoiminen kirpeässä syyssäässä kahden oppaan johdolla Rantatietä pitkin Syvärannan Lottamuseoon.

Matkalla sinne tutustuttiin ulkoapäin mm. Aleksis Kiven kuolinmökkiin ja Erkkolaan. Lottamuseo oli monelle uusi mielenkiintoinen tuttavuus. Se on erikoismuseo, joka tallentaa lottien historiaa ja tutkii naisten vapaaehtoistyötä osana maamme historiaa. Museota ylläpitää Lotta Svärd Säätiö. Lottamuseo avattiin yleisölle vuonna 1996.

Syvärannasta linja-autokyyti jatkui Halosenniemeen, taidemaalari Pekka Halosen vuonna 1902 valmistuneeseen kansallisromanttiseen ateljeekotiin. Halosenniemi toimii nykyisin alkuperäiseen asuunsa entisöitynä taidemuseona. Saimme tutustua juuri ripustettuun näyttelyyn ”Lunta tupaan – talvimaisemia”. Talon lähes jokaisesta ikkunasta on näköala Tuusulanjärvelle. Monissa Halosen maalaamissa tauluissa kuvataan juuri Tuusulanjärven maisemia. Hirsinen suuri talo saa mielikuvituksen liikkeelle ja voi hyvin nähdä, kuinka taloa asuttiin suuren lapsikatraan kanssa. Tai kuinka taitelijayhteisö kokoontui musisoimaan Halosen pianon ympärille suureen tupaan, jossa Pekka maalasi suuren ikkunan ääressä.

Päivä oli jo pitkällä, kun saavuimme nälkäisinä Krapin Mankeliin lounastamaan. Tarjolla oli herkullista päivän keittoa. Tunnelmallisesta ruokailupaikasta jatkoimme matkaamme Järvenpään puolelle Aholaan, jossa tutustuimme kahdessa ryhmässä oppaiden johdolla Juhani Ahon ja Venny Soldan-Brofeldtin elämään. Ahola on taitelijapariskunnan entinen kotitalo. Juhani ja Venny viihtyivät Tuusulanjärven maisemissa 14 vuotta ja olivat ensimmäisinä alueelle muuttaneina taitelijoina perustamassa Tuusulanjärven taitelijayhteisöä vuonna 1897. Perässä tulivat sitten mm. Sibeliuksen, Järnefeltin ja Halosen perheet.

Aholaan tutustumisen jälkeen päivä oli jo siinä vaiheessa, että kotimatka alkoi. Paljon jäi vielä näkemättä, mutta virkistysmatkalaiset pitivät päivää kaikin puolin onnistuneena. Oppaita kiiteltiin vuolaasti.  Itsekin opin paljon uutta taitelijayhteisön elämästä, vaikka paikkakuntalaisena kierrän Tuusulanjärven nähtävyyksiä ja näyttelyitä joka vuosi.

Tunnelmista kirjoitteli,

Elisa Hyytiäinen

Vuoden tieteentekijä 2013: johtava tietoasiantuntija Maria Forsman

Kiinnostus tutkimukseen ja tieteisiin sekä monipuolinen kirjasto-osaaminen ovat Maria Forsmanissa kasvaneet niin tiiviisti yhteen, että niitä ei voi erottaa toisistaan. Yhteiskuntatieteilijän vuosikymmenien mittaisen, vaihtelevan uran saavutukset ovat omalta osaltaan antamassa kirjastoille ja niiden palveluille uudenlaista merkitystä etenkin yliopistojen tutkimusinfrastruktuurin osana.

Maria ei ole tyytynyt etenemään turvallisella ja yllätyksettömällä taipaleella. Hänen omien sanojensa mukaan ennakkoluulottomuus ja uteliaisuus ovat saaneet tarttumaan rohkeasti uusiin asioihin ja vieneet myös oikeisiin paikkoihin oikeaan aikaan. Haastattelijana ehdotin syinä myös erinomaista ihmisten kanssa toimeen tulemista, sosiaalista mielenlaatua ja kykyä verkostoitua. Tähän Maria lisäsi: ”Eikä mikään ole iästä kiinni!”.

Marian kirjastoura alkoi jo nuorena sosiologian opiskelijana osa-aikatyössä Valtiotieteellisen tiedekunnan kirjaston tilapäisenä ylimääräisenä järjestelyapulaisena. Tällä hetkellä, Helsingin yliopiston kirjaston Keskustakampuksen kirjaston johtavana tietoasiantuntijana, hän on jälleen osa-aikatyössä ja keskittyy kirjaston tutkijapalvelujen kehittämiseen.

Vielä osittain suunnitteilla olevat tutkijapalvelut liittyvät bibliometriikkaan, tutkimusdataan ja avoimen julkaisemisen (Open Access) tukeen. Jo nyt avoin rinnakkaistallentaminen toteutuu Helsingin yliopiston TUHAT-tutkimustietojärjestelmän kautta Heldaan, yliopiston avoimeen julkaisuarkistoon.

TUHAT-järjestelmää hyödynnetään bibliometrisissä analyyseissä. Kirjaston tutkimusdataprojekti ja sen yhteydessä toteutettu ensimmäinen henkilöstön koulutusjakso tuottavat asiantuntijoita ja aikaa myöten myös palveluja yliopiston ja tutkijoiden käyttöön.

Bibliometriikasta

Maria on ansioitunut etenkin bibliometriikan asiantuntijana ja tutkijana. Bibliometriikalla tarkoitetaan tieteellisen julkaisutoiminnan mittaamista ja analysointia. Tämä tutkimusmenetelmä on Marian mukaan informaatiotutkimuksen ominta alaa. Menetelmän käyttämisessä tilastotieteen tuntemus auttaa, samoin oma koulutus sillä tieteenalalla, johon bibliometriikkaa sovelletaan.

Bibliometristen analyysien tuloksia on tulkittava ymmärtäen kohteena olevaa tieteenalaa. Vähintään on oltava käsitys tutkimuksen kohteena olevan tieteen luonteesta ja tieteenharjoittajien toiminnan ominaispiirteistä kyseisellä alalla. Esimerkiksi onko jollekin tieteenalalle ensisijaisen tärkeää käyttää verkosta löytyviä uusimpia tutkimustuloksia vai tarvitaanko merkittävässä määrin vanhoja, suurelta osin painettuja aineistoja? Tähän liittyy myös sen huomioon ottaminen, millä kielellä tutkimustuloksia eri tieteenaloilla julkaistaan.

Bibliometriikkaa voi hyödyntää kolmella tavalla: tieteen tutkimuksessa, tiedepolitiikkaan liittyen ja puhtaasti matemaattis-tilastollisesti. Tiedepoliittinen näkökulma on juuri se, missä Marian osuus viime aikoina on ollut vahva. Hän on tuonut esiin kirjastoissa työskentelevien asiantuntijoiden erityisosaamisen ja panoksen yliopistojen tutkimuksen arviointityössä. Helsingin yliopiston kirjastossa tehtiin bibliometrisiä analyysejä yliopiston vuonna 2011 tehtyä arviointia varten. Toiminta on näyttänyt esimerkkiä muille maamme yliopistoille. Kirjastojen asiantuntemusta tarvitaan yliopistojen tulostavoitteiden saavuttamisessa.

Kuten edeltä käy ilmi, kirjasto tarjoaa bibliometrisiä palveluja yliopiston tutkimushallinnolle. Kirjaston tutkija-asiakkaille ja muille bibliometristä tietoa ja osaamista etsiville järjestetään koulutuksia ja neuvontaa. Analyysejä tehdään myös tarpeen mukaan tilaustyönä, esimerkiksi akateemisten tehtävien täyttämisen yhteydessä.

Kirjastoalan kehityksestä

Vuoden tieteentekijäksi on kerran aikaisemmin, kymmenen vuotta sitten, valittu kirjastolainen: Turun kauppakorkeakoulussa vielä 2000-luvun alkuvuosina työskennellyt kirjastonhoitaja, informaatikko Marjatta Jokinen. Hän on  Acatiimi-lehden 9/2004 -numeron kolumnissaan esittänyt huolensa tieteellisten kirjastojen ja tietopalvelun arvostuksen puutteesta. Hän kirjoittaa myös: ”Nyt on ajankohtainen kysymys, mistä saadaan suurten ikäluokkien eläkkeelle siirtyessä hyvin koulutettuja, motivoituneita ammattilaisia tieteellisiin kirjastoihin.”

Keskustelussamme Maria totesi, että kymmenessä vuodessa on tapahtunut paljon ja eteenpäin on menty. Viime vuosina Marjatta Jokisenkin kaipaama arvostus on saavutettu. Tässä yhteydessä Maria viittasi juuri siihen toimintaan, miten yliopistot arvostavat kirjastojensa osaamista ja niiltä saamiaan palveluja arviointien yhteydessä. Vaativa kirjastotyö tunnustetaan.

Ajan muuttumisen huomaa siitä, että Jokinen painottaa kirjastoissa tehtyjen tiedonhakujen merkitystä: ”Tutkijat käyttävät aikaa ja vaivaa tietojen kaivamiseen tai uusimpien artikkeleiden etsimiseen, joka meidän kanssamme yhdessä sujuisi yhdessä hujauksessa.” Marian kanssa totesimme, että huikea tekninen kehitys on tuonut tiedonhaun välineet tutkijoiden itsensä ulottuville ja laadukas, vuosien varrella tehty informaatiolukutaidon koulutus on tehnyt tehtävänsä. Opiskelija- ja tutkijasukupolvet ovat jo ottaneet tiedonhaun ja -hallinnan välineet osaavasti haltuun.

Valtiotieteellisen tiedekunnan kirjastosta Kaisa-taloon

Marian työuran nelivuotiskausi Valtiotieteellisen tiedekunnan kirjastonjohtajana (joulukuusta 2005 vuoden 2010 loppuun) osui Helsingin yliopiston kirjastotoimen perinpohjaiseen muutosvaiheeseen. Tuona aikana käytiin neuvotteluja ja keskusteluja siitä, miten yliopiston hallinnollisesti hajallaan olleet kirjastopalvelut koottaisiin yhtenäisesti kehitettäviksi.  Yhteiskunnallinen, taloudellinen ja tekninen kehitys lisääntyvine e-aineistoineen ym. muutoksineen oli ollut nähtävissä jo pitkään. Myös tulossa oleva yliopistolain muutos oli tiedossa.  Yliopiston kirjastopalvelujen koordinointiyksikkö oli perustettu yliopiston hallintovirastoon jo vuonna 2002.

Kirjastopalvelujen rakenteellisen kehittämisen vaiheissa Maria ja valtiotieteellisen tiedekunnan kirjaston n. 20-jäseninen henkilökunta olivat vahvasti mukana. Vuoden 2010 alussa he siirtyivät osaksi Helsingin yliopiston kirjaston Keskustakampuksen kirjastoa ja kahden ja puolen vuoden kuluttua Kaisa-talon uusiin tiloihin yli sadan uuden työtoverin kanssa.

– Maria on alaisiaan tukeva ja puolustava esimies, kertoo johtava tietoasiantuntija Johanna Lahikainen Keskustakampuksen kirjastosta. Mariasta pidetään ja hänen harkittuja mielipiteitään arvostetaan.

– Maria on kärsivällinen ja diplomaattinen vaikeissakin keskusteluissa. Hänellä on laajasti kokemusta, näkemystä ja verkostoja kirjasto- ja tiedemaailmasta, mikä hyödyttää kirjastoa suuresti. Olen perinyt tänä syksynä Marialta esimiestehtäviä ja saanut häneltä mentorointia uuteen tehtävääni. Mentorina Maria näkee nopeasti mitä tekijöitä käsiteltävän aiheen taustalla on ja mentoroitava saa oivalluksen kokemuksia.

Huolta ja ilonaiheita

Kirjaston asiantuntijuuden arvostus on noussut ja tieto tarjolla olevista palveluista on entistä laajempaa. Yliopiston taloudellinen tilanne sen sijaan huolestuttaa Mariaa. Koska se on huono, kirjaston avoimia tehtäviä ei voida täyttää ja uusia työntekijöitä näin ollen vaikea saada esimerkiksi eläkkeelle siirtyneiden tilalle. Missä määrin ehditään pysyä kehityksessä mukana ja miten voimavarat saadaan riittämään? Miten pystytään paneutumaan eteen tuleviin haasteisiin ja miten kaikkien töiden tasapaino löytyy?

Ilahduttavaa Marian mielestä on, että omastakin kirjastosta niin monet haluavat oppia lisää ja ovat mukana uusissa palveluissa. Varsinaista opiskeluhalukkuuttakin on paljon. Kirjastolaisten joukosta löytyy myös eri tieteenalojen jatko-opintojen suorittajia.

Haastattelun lopuksi puhuimme Marian harrastuksista, joista tärkeimpänä hän mainitsi matkustelun. Ulkomaat tulivat tutuiksi jo uran varhaisvaiheissa, jolloin työnantaja mm. lähetti venäjän kielen taitoisen kirjastonhoitajan Moskovaan. Hän teki siellä myös lisensiaatintutkielmaansa Suomen Akatemian stipendillä.

Liikkeellä olo monenlaisissa muodoissaan miellyttää Mariaa. Parasta vapaa-ajan viettoa on uusiin paikkoihin tutustuminen, matkojen suunnittelu ja matkustaminen, usein omatoimisena reppureissaamisena. Viime kesänä hän kulki miehensä kanssa pari viikkoa junilla ja busseilla Liettuassa. Hyvää oloa tuottavaa on kaikenlainen luonnossa, metsissä ja vesillä liikkuminen. Kaunokirjallisuuden lukeminen ja kuvataiteen seuraaminen ovat Marialle vakituisia harrastuksia, viimeksi mainittu myös siksi, että hänen läheistensä joukossa on kuvataiteilijoita.

Suuri ilon aihe juuri tällä hetkellä on Vuoden tieteentekijä -tunnustuspalkinto. Siitä Maria totesi, että se on hieno arvostuksen- ja kunnianosoitus koko kirjastoalalle ja hänelle itselleen.

Palmun alla

Aloitin kirjoitukseni Maria Forsmanista luonnehtimalla häntä henkilönä, jossa tieteentekijää ja kirjastoammattilaisuutta ei voi erottaa toisistaan. Asiantuntijuuden eri puolet ovat vuosikymmenien aikana kutoutuneet yhteen, kehittyneet, muuttuneet ja kasvaneet merkittäväksi elämäntyöksi tieteellisen tutkimuksen ja tieteellisten kirjastojen piirissä.

Kun tulee Marian työhuoneeseen, huomio kiinnittyy elinvoimaiseen ja hyvin hoidettuun ihmisen korkuiseen palmuun. Maria kertoi sen olevan kahdeksan vuoden takainen lahja työtovereilta onnitteluksi tohtorintutkinnosta. Valtiotieteellisen tiedekunnan kirjastossa oli sen jälkeen pidetty monet kokoukset ja neuvonpidot palmun katveessa, jonka alla sanottiin syntyvän hyviä ajatuksia. Joskus palmun lehdenkärki hipaisi neuvottelupöydän ääressä istujaa niskaan tai olkapäähän, rohkaisevasti, voisi ajatella.

Mariassa näin samanlaista elämisen ja kasvamisen voimaa kuin hänen palmussaan. Hänen puheensa ja eleensä ovat samalla tavalla rauhalliset kuin puun herkkäpiirteiset lehväoksat.  Niiden takaa huoneen lasiseinä avautuu kirjaston asiakastilaan. Lehtevä kasvi saa työhuoneen ikkunoiden lisäksi sieltäkin valoa ja ajattelin, että työhuoneen käyttäjälle asiakkaat ovat paitsi henkisesti lähellä, myös fyysisesti läsnäolollaan tähdentämässä työn merkitystä. Sen eräänä tulevaisuudennäkymänä on yliopiston perustehtävän, tieteellisen tutkimuksen ja sen tuen, kirjastopalvelujen yhteen kasvaminen eläväksi ja yhteistyön osapuolia innostavaksi kokonaisuudeksi. Tätä kasvua Maria ja hänen palmunsa edustavat kauniilla tavalla.

Lämpimät onnittelut Marialle, Vuoden 2013 tieteentekijälle!

Kiitokset haastattelusta, palmu antoi jälleen ajatuksille ja vuorovaikutukselle siivet!

Maria Forsmanin kolme tuoretta kirjoitusta:

Kirjastot mukana tutkimuksen arvioinnissa. – Acatiimi 3/12

Bibliometric Analyses by the Helsinki University Library – HULib. – Julkaisussa: International Evaluation of Research and Doctoral Training at the University of Helsinki 2005-2010. Ed. by Seppo Saari & Antti Moilanen. S.261-288

Kohtaavatko kirjaston kokoelmat, palvelut ja tutkijoiden julkaisukulttuuri?

 

Tieteentekijöiden liitto on valinnut Vuoden tieteentekijän vuodesta 1997 lähtien.

Tieteentekijöiden liitto on yliopistojen ja tutkimuslaitosten opettajien, tutkijoiden, tietopalveluhenkilöstön ja muiden akateemisten asiantuntijoiden ammattijärjestö. Se kuuluu keskusjärjestö Akavaan.

Maria Forsman (s. 1950)

  • johtava tietoasiantuntija 2010-
  • valtiotieteen tohtori (informaatiotutkimus), Åbo Akademi 2005
  • yhteiskuntatieteiden lisensiaatti (kirjastotiede ja informatiikka), Tampereen yliopisto 1982
  • valtiotieteen maisteri (sosiologia), Helsingin yliopisto 1975
  • työskennellyt kirjasto- ja tietopalvelualalla tutkijana, opettajana ja käytännön kirjastotyössä vuodesta 1972 mm. Valtiotieteellisen tiedekunnan kirjastossa, Suomen Akatemiassa, Tampereen yliopistossa, Åbo Akademissa ja Helsingin yliopiston kirjastossa
  • useita artikkeleita tieteellisissä ja ammatillisissa lehdissä ja kirjoissa
  • esitelmiä ja opetustehtäviä mm. tieteellisiin kirjastoihin, bibliometriikkaan, tutkimuksen arviointiin, tiedepolitiikkaan ja tieteelliseen julkaisutoimintaan liittyen
  • vuosien varrella useita luottamustehtäviä mm. kirjastoalan järjestöissä
  • Eduskunnan kirjaston hallituksen jäsen (2007-), Suomen tieteellisen kirjastoseuran tutkijapalveluiden työryhmän puheenjohtaja (2010-), Suomen yliopistokirjastojen neuvoston tutkimuksen tuen ohjausryhmän jäsen (2011-)
  • väitöskirja “Development of Research Networks – the Case of Social Capital”
Teksti:

Eeva-Liisa Viitala
tiedottaja
Hallintopalvelut
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuvat:

Helena Hiltunen ja Samu Kytöjoki

Avoin tiede – altruismia vai sähköauto naapurin autotallissa?

Open access! Eteneekö tieteen tulosten avoin saatavuus? Tästä aiheesta kuultiin seitsemän asiantuntevaa esitystä Viikissä 22.10.2013 pidetyssä seminaarissa. Helsingin yliopiston kirjaston järjestämä tilaisuus oli osa kansainvälistä Open access  -viikkoa (21.-27.10.), jota vietettiin jo kuudetta kertaa. Paikalla oli lähes 60 kiinnostunutta kuulijaa, tutkijoita Helsingin yliopistosta ja sen ulkopuolisista organisaatioista, jatko-opiskelijoita ja kirjastoalan ammattilaisia.

Lyhyet esitykset käsittelivät Open access -aihetta monipuolisesti. Toimittajan ja julkaisijan puheenvuorossa verrattiin verkossa saatavilla olevan, avoimesti julkaistavan tieteellisen lehden tekemistä räätälin työvaiheisiin puvun valmistamisessa. Se auttoi ymmärtämään julkaisemiseen liittyviä kustannuskysymyksiä.

Avoimesti saatavilla olevia kirjoja löytyy verkosta jo runsaasti. Suomalaisten kustantajien kantaa avoimeen julkaisemiseen ja rinnakkaistallennukseen on selvitetty kyselyllä. Sen tuloksista saatiin mielenkiintoista tietoa.

EU:n Horisontti 2020 –puiteohjelma sisältää Open access –linjaukset. Viimeisessä esityksessä tutkijat saivat käytännön ohjeita julkaisujen tallentamisesta yliopiston avoimeen arkistoon.

Seminaarin avaussanoissa vararehtori Kimmo Kontula esitteli Open access -liikkeen kehitystä kymmenen viime vuoden aikana. Vuonna 2003 annettiin Berliinin julistus ja kolmea vuotta myöhemmin Suomen yliopistojen rehtorien neuvosto allekirjoitti sen. Julistuksen mukaan tieteellistä tietoa tulee jakaa ja sitä on voitava lukea vapaasti, myös verkossa. Helsingin yliopisto suosii avoimia julkaisukanavia ja tiedon vapaata tavoitettavuutta.

Avoimuuden pitäisi olla itsestään selvää – miksi näin ei ole? Vasta n. 20 % suomalaisten tutkijoiden vuosittain julkaisemista tieteellisistä artikkeleista on avoimesti saatavilla. Oma kysymyksensä on tutkimusdatan, digitaalisessa muodossa olevien tutkimusaineistojen avoin saatavuus.

Tutkimusaineistot ovat tutkijan itselleen kartuttamaa pääomaa. Mitä hyötyä sen jakamisesta on? Kimmo Kontulan mukaan siinä koetellaan jo tutkijoiden altruismia, mutta Joona Lehtomäki, luonnonsuojelubiologian jatko-opiskelija Metapopulaatiobiologian huippuyksiköstä Viikistä, kiisti tämän.

Hänen kantansa oli, että tutkimusdatan avoin jakaminen tehostaa tutkimustyötä, luo uusia yhteistyömahdollisuuksia, parantaa toistettavuutta ja tieteellistä ymmärrystä. Tiede lähtökohtaisesti rakentaa jättiläisen hartioille, aiemman tiedon varaan. Se edellyttää avoimuutta.

Lehtomäki vertasi avointa tiedettä sähköautoon. Ihan hyvä juttu, mutta naapurin autotalli on sen paras sijaintipaikka. Eli: jonkun muun kuin minun pitäisi ottaa ensimmäinen askel. Lehtomäen esitys oli erinomainen johdanto avoimuuden kysymysten pariin. Mitä on avoimuus? Mitä hyötyä avoimesta tieteestä ja tutkimustulosten jakamisesta on? Mitä tarvitaan, että avoimuuden tiellä edetään ripeämmin – ja otettaisiin se sähköauto innolla omaan käyttöön?

Tiivis kaksituntinen täynnä asiaa, jonka tunnetuksi tekeminen jatkuu.

Teksti:

Eeva-Liisa Viitala
Tiedottaja
Hallintopalvelut
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuvat:

Jussi Piipponen ja biomi.org

Aina on parannettavaa – palautetta kirjaston käyttäjäkyselyn kautta

Kirjaston kansallinen käyttäjäkysely toteutettiin maalis-huhtikuussa ja kyselyn koordinoinnista vastasi jälleen Kansalliskirjasto. Kyselyssä Helsingin yliopiston kirjaston palveluja arvioi 1113 vastaajaa, mikä oli 16 % osuus yliopistokirjastojen vastauksista.

Suurin osa palautteesta kohdistui Kaisa-talossa toimivaan pääkirjastoon, jota arvioi 67 % vastaajista. Suurin vastaajaryhmä olivat perustutkinto-opiskelijat (64 %). Seuraavaksi suurimmat vastaajaryhmät olivat jatko-opiskelijat (13 %), yliopiston ulkopuoliset asiakkaat (11 %) ja tutkijat (4 %). Tieteenaloista oli vastaajia enemmän humanistisen ja teologisen sekä luonnontieteiden puolelta kuin vuonna 2010, jolloin kysely järjestettiin edellisen kerran.

Koska vastaajajoukossa Helsingin yliopiston keskustakampuksen opiskelijoiden osuus oli huomattavan suuri, kyselyn kautta saadussa palautteessa kuuluu tämän asiakasryhmän ääni.

”Kirjasto on upea ja toimii myös inspiraation lähteenä”

Kyselyn palautteen perusteella voidaan todeta, että kirjastolta odotetaan paljon, palveluja pidetään tärkeinä ja yleinen tyytyväisyysaste on noussut.

Vastaajista 10 % käy kirjastossa päivittäin, 37 % vähintään kerran viikossa ja 29 % muutamia kertoja kuukaudessa. Kirjastoasiointi on lainojen hoitamista, itsenäistä opiskelua/työskentelyä, kopiointia ja tulostusta, painettujen ja elektronisten aineistojen käyttöä sekä tiedon hakua.

Syiksi käydä kirjastossa harvakseltaan mainittiin mm. muut kiireet tai asuminen etäällä kirjastosta, verkkoaineistojen käyttö tai se, että kirjastossa on liikaa meteliä ja vähän työskentelytiloja. Työskentelytilojen riittämättömyyttä kritisoitiin useissa palautteissa. Kyselyn aikoihin saatiin myös muuta kautta useita palautteita, joissa toivottiin vain yliopiston opiskelijoille rajattuja lukupaikkoja. Tällaisia pyrittiin mm. Kaisa-talossa myös järjestämään, kun kevään ylioppilaskirjoitukset ja pääsykokeisiin valmistautuminen lisäsivät lukupaikkojen tarvetta.

Verkkopalveluista käytetään Helkan ohella eniten MOT-sanakirjoja ja Nelliä. Helppokäyttöisiä verkkopalveluja ja tietoa tarjolla olevista palveluista kaivattaisiin enemmän.

”Joskus löydän ja joskus en. Selkeyttä voisi vielä parantaa”

Helsingin yliopiston kirjastolle käyttäjälähtöisyys on tärkeä arvo. Aleksi Koskisen kirjoitus kokemuksista pietarilaisen yliopistokirjaston asiakkaana kuvaa kirjastoa, joka tämän päivän kampuskirjastoissa asioidessa tuntuu mahdottomalta. Silti aina löytyy parannettavaa.

Opiskelijan kannalta tärkeintä aineistoa ovat kurssikirjat ja niiden riittävyys on ongelma, johon ei löydy kaikkia tyydyttävää ratkaisua. Kirjasto voi hankkia kurssikirjat n. kolmannekselle arvioidusta tenttijämäärästä. Laina-ajan lyhennys 14 vuorokauteen syksystä 2013 alkaen lisää kirjojen kiertoa ja takaa tenttikirjan yhä useammalle. Kyselyn palautteen perusteella kirjaton tulisi myös parantaa aineistojen – niin painetun kuin elektronisen – löydettävyyttä. Tämä onkin yksi kirjaston toimintasuunnitelmassa painottuvat kehittämiskohde.

Parannettavaa on myös kirjaston verkkosivuissa, aukioloajoissa ja sähköisessä asioinnissa. Kiireiseen elämänrytmiin sopivat paremmin palvelut, jotka ovat käytettävissä helposti ja itselle sopivina aikoina, mieluiten 24/7. Asiakkaat kaipaavat myös selkeämpiä vaikutusmahdollisuuksia kirjaston toimintaan. Palautteen antaminen on yksi vaikuttamisen keino ja monissa palautteissa kiitosta sai kyselyn järjestäminen. Keväisen käyttäjäkyselyn tuloksia on kirjastossa ahkerasti analysoitu ja toimenpiteisiin ryhdytty. Positiivisen ja rakentavan palautteen saaminen antaa puhtia ylläpitää ja kehittää entistä paremmin asiakkaiden tarpeisiin vastaavia palveluita.

 ”Kiitos! Ruusuja kaikille jotka ylläpitävät kirjastoja!”

Teksti

Päivi Lammi
Suunnittelija, kirjaston laatuyhdyshenkilö
Hallintopalvelut
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuva

Helena Hiltunen

Pääkirjoitus: Verkostoissa on voimaa

”Naapurin tytöltäkö mallin kysyt”, kysyy Helena Anhava individualismia ylistävässä runossaan ja toteaa, ettei niin voi tehdä, sillä naapurin tytöllä on toiset perintötekijät ja toisenlainen tausta. Matkiminen ei kannata kirjastomaailmassakaan, mutta vaikutteita on syytä ottaa, lähempää ja kauempaa. Kirjastot ovat aina saaneet voimansa yhteistyöstä, verkostona toimimisesta, ja kirjastojen kansainvälisen yhteistyön perinne on pitkä.
Huippuyliopiston tieteellistä tietoympäristöä rakentavalle kirjastolle kansainvälisyys on erityinen voimavara.

Ensimmäinen työpäiväni Helsingin yliopiston kirjaston ylikirjastonhoitajana oli 3.6. Työni käynnistyi kansainvälisissä merkeissä: edeltäjäni Kaisa Sinikaran juhlaseminaarissa käsiteltiin tieteellisten kirjastojen tulevaisuutta kolmelta mantereelta kotoisin olevien huippuasiantuntijoiden voimin. Toisena työpäivänäni pidettiin pienimuotoisempi työpaja: kirjastomme johtoryhmä keskusteli uusista avauksista ja palveluinnovaatioista Kööpenhaminan, Oslon ja Tukholman yliopistokirjastojen johtoryhmien kanssa. Kesäkuussa kirjastossa oli myös kansainvälinen vaihtoviikko, joka sai osallistujiltaan runsaasti kiitosta: eri kampuksien kirjastopalvelujen esittelyt tekivät selvästi vaikutuksen!

Kuten käsillä oleva Verkkari osoittaa, kansainväliset kontaktimme ovat jatkuneet vilkkaina kesäkuun jälkeenkin. Kansainvälisyys on kirjastossa läsnä joka päivä, ei vähiten siksi että asiakaskuntamme on yhä kansainvälisempää. Esimerkiksi viime perjantaina kirjaston e-oppimiseen liittyviin palveluihin oli tutustumassa 25 saudiarabialaista yliopistojohtajaa.

Singaporessa järjestetty IFLA-kongressi toi yhteen lähes neljä tuhatta kirjastoammattilaista eri puolilta maailmaa. Edustin kongressissa paitsi kirjastoamme, myös Suomen tieteellistä kirjastoseuraa, jonka puheenjohtajana parhaillaan toimin. Helsingin yliopiston kirjasto on aktiivinen mm. useissa IFLA:n työryhmissä.

Singaporen kongressin päätöstilaisuus oli suomalaiselta kannalta erityisen juhlallinen: Kirjastoseuran toiminnanjohtaja Sinikka Sipilä piti merkittävän puheen ja aloitti kaksivuotisen kautensa IFLA:n presidenttinä. Sipilän presidenttikauden teemaa ”Strong libraries, strong societies” käsittelevä seminaari tulee tuomaan arvovaltaisia vieraita myös pääkirjastoomme ensi keväänä.

Lomakauden päätteeksi järjestimme kirjaston johdon suunnitteluseminaarin, jossa mietimme kirjaston nykytilaa, sen toimintaympäristöä sekä tulevaisuuden kehityshaasteita. Kirjastoalaa ja tieteellisen julkaisemisen muutoksia koskeva kansainvälinen tulevaisuuskeskustelu antaa hyviä aineksia bibliometriikkaan ja tutkimusdataan liittyvien uudenlaisten palvelujen kehittämiseen. Hienoa, että näissä kaikkia yliopistokirjastoja koskevissa kehitysasioissa ollaan meillä jo varsin pitkällä. Molemmat teemat tulevat vahvasti sisältymään myös kirjaston ensi vuoden toimintasuunnitelmaan.

Tulen itse priorisoimaan vastaisuudessa LERU-kirjastojen välistä yhteistyötä. LERU, League of European Research Universities, on 21 eurooppalaisen tutkimusintensiivisen yliopiston yhteenliittymä, jonka kirjastonjohtajien jaosto on aktiivinen mm. avoimeen tiedejulkaisemiseen ja avoimeen dataan liittyvissä kysymyksissä.

Toinen tärkeä eurooppalainen yhteistyöjärjestömme on tutkimuskirjastojen asiaa edistävä LIBER, jonka arkkitehtuuriryhmän kanssa teemme parhaillaan kiinteää yhteistyötä. Ensi toukokuussa isännöimämme arkkitehtuuriseminaarin nimi on Designing the Future: From Concepts to Library Buildings; seminaarin mainos löytyy jo verkosta.

***

Tiesitkö muuten, että kirjaston hankkimia sanakirjatietokantoja käytetään yliopistolla lähes 12 miljoonaa kertaa vuodessa? Että e-lehtiemme käyttö kasvaa huimasti ja yltää nyt yli 2,4 miljoonaan artikkelin käyttökertaan? Että lainoja uusintoineen on yli 2 miljoonaa? Että Helsingin yliopiston pääkirjastossa on ollut ensimmäisen toimintavuotensa aikana yli miljoona kävijää?

Tällaisia lukuja on uuden johtajan mukava tutkia. Pidetään huolta siitä, että palveluillamme on kysyntää myös vastaisuudessa!

Teksti

Kimmo Tuominen
ylikirjastonhoitaja
Helsingin yliopiston kirjasto

Samanlaiset kengät

Meistä on Kaisan kanssa julkaistu Signumissa  kuva, jossa istumme eräiden kollegoiden kanssa penkillä Lontoossa . Kaisalla ja minulla on jaloissamme samanlaiset kengät. Kuva on otettu joulukuussa 2007 valtakunnallisen informaatiolukutaitohankkeen lopuksi järjestetyllä tutustumismatkalla, jonka tarkoituksena oli perehtyä ja etsiä kehittämismalleja Englannin ja Skotlannin kirjastojen informaatiolukutaidon opetukseen. Molemmilla on mustat Eccot, oikeat kirjastonaisen järkevät nauhakengät. (Kts.viite )

Myöhemminkin tuo kuva on usein palannut mieleeni Kaisaa ajatellessani. Meillä on todellakin samanlaiset kengät, jotka symboloivat suhtautumistamme työhön ja tavoitteisiin. Näkemyksemme monissa asioissa saattavat olla erilaisia, ja tapa pyrkiä samaankin päämäärään on joskus ollut hyvin erilainen. Päämääräkin on saattanut eri aikoina olla erilainen. Pohjalta on kuitenkin löytynyt samanlainen intohimoinen suhtautuminen kirjastotyöhön, kirjastoalan arvostus ja halu uudistaa.  Ja halu katsoa asioita omia ympyröitä laajemmin.

Teimme Kaisan kanssa Helsingin yliopistossa työuraa yli kolmekymmentä vuotta, joskus  lähellä toisiamme, joskus kauempana.  Olen koko tuttavuutemme ajan ollut hyvin tietoinen, ja  myös vaikuttunut, Kaisan ideoista ja toiminnasta.  Tutustuin Kaisaan 1980-luvun alussa, jolloin hän toimi Teologisen tiedekunnan kirjastossa luetteloijana.  Itse työskentelin silloisen Helsingin yliopiston kirjaston (nyk. Kansalliskirjasto) bibliografisella osastolla kausijulkaisujen luetteloinnin esimiehenä. Kaisa tuli keskustelemaan kausijulkaisujen luettelointisääntöihin liittyvistä ongelmista , joita oli kohdannut teologisen aineiston käsittelyssä.  ”Napakka nainen, osaa esittää hankaliakin kysymyksiä”, ajattelin.

Kaisan suuri rakkaus yliopistoon ja tieteentekijän suhde tiedeyhteisöön herättävät minussa ihailua. Hän veti meidät tiedekuntakirjastojen johtajat mukaan yliopistohallintoon, ja sitä kautta kohti yliopiston kirjastolaitoksen yhtenäisyyttä samaan aikaan kun me rakensimme kukin tahollamme tiedekuntiemme kanssa tulevaisuuden yliopistoa.  Minun, kuten Kaisankin, kengät vetivät kuitenkin jo varhaisessa vaiheessa kohti suurempaa yhtenäistä kirjastokokonaisuutta.

Toimiessani Suomen tieteellisen kirjastoseuran puheenjohtajana törmäsin usein tarpeeseen nähdä Helsingin yliopiston kirjastolaitos valtakunnallisesti ja kansainvälisesti näkyvänä kokonaisuutena, joka palvelee tiedeyhteisöä ja muita käyttäjiä tehokkaasti rahatilanteesta riippumatta.  Näin kirjastoissa paljon hukkaan menevää osaamista, jota ei pystytty hyödyntämään pienemmissä yksiköissä riittävästi.  Tiedekuntakirjasto, jossa palvelin, oli innostava työpaikka, jossa kehittämistyö oli mahdollista. On kuitenkin pakko todeta, että budjetin vuosittainen tasapainottomuus ja suora riippuminen tiedekunnan kulloisestakin tuloksesta oli tavattoman raskasta.

Kaisa näki ehkä vastaavan kehityksen oman kirjastonsa lähtökohdista.  Hän ryhtyi tarmokkaasti kehittämään kirjastolaitosta kohti 2000 -lukua, jolla näytti olevan tarjottavanaan yhä tiukentuvaa taloutta ja uhkaavia säästövelvoitteita.  Kehitysyötä tehtiin yhdessä kampuskirjastojen, Opiskelijakirjaston  ja tiedekuntakirjastojen kanssa.  Kirjastojen johtajat olivat avainasemassa, ja yhteinen suunta löytyi haparoiden, mutta kuitenkin järkevin perustein.  Pienet naistenkengät Kaisan jalassa ottivat suuria askeleita ja pian taas huomasin kulkevani hänen kanssaan samanlaisissa kengissä kohti tulevaisuutta.


22.5.2013  Kaisa sai Suomen tieteellisen kirjastoseuran mitalin puheenjohtaja  Kimmo Tuomiselta

Olin Opiskelijakirjaston johtokunnan jäsen siitä asti kun siitä tuli Helsingin yliopiston erillislaitos aina siihen asti kun se siirtyi uuden  yliopistokirjaston osaksi. Kaisan ollessa Opiskelijakirjaston johtajana opin tuntemaan hänen tapansa johtaa omaa kirjastoaan. Kokoukset venyivät joskus pitkiksi, mutta niissä jokaisella oli mahdollisuus tuoda esille mielipiteensä. Hän piti huolta siitä, että Opiskelijakirjaston toiminta tuli tutuksi kaikille johtokunnan jäsenille, myös opiskelijoille, joista Kaisa kantoi erityistä huolta.  Hän halusi aina kuulla eri käyttäjäryhmien mielipiteet ja keskustella niistä.  Sama perinpohjaisuus ja joskus liiankin pitkälle menevä laaja-alaisuus leimasivat Kaisan osallistumista ja johtamista myös myöhemmissä kirjaston kehittämiseen liittyvissä työryhmissä.  Kaisan seurassa kuitenkin sain mielestäni ääneni kuuluviin, vaikka puheliaina itäsuomalaisina joskus varsinkin yksityisissä keskusteluissa eksyimme molemmat sivupoluille.

Työskentelin läheisesti Kaisan kanssa useaan otteeseen hiukan tavallisesta arkityöstä poikkeavissa tehtävissä, mm. informaatiolukutaidon valtakunnallisessa hallinnoinnissa. Tapasimme myös muutamilla IFLAn  konferenssimatkoilla, ainakin Glasgowissa ja Puerto Ricossa. Kun syksyllä 2009 valmisteltiin Helsingin yliopiston kirjaston henkilöstösuunnittelua, tuli minulle sopiva aika jäädä eläkkeelle virastani Käyttäytymistieteellisen tiedekunnan kirjastosta.  Halusin ennen joulua vielä käydä hyvästelemässä Kaisan ja toivottamassa haikein mielin onnea uudelle kirjastolle.  Minulla oli tyhjä ”tässäkö tämä nyt oli” –tunnelma.  Aivan leikilläni sanoin Kaisalle, että jos uudessa kirjastossa tarvitaan hyllyttäjää tai muuta apua, olisin käytettävissä.  Kaisa katsoi minua veikeästi hymyillen ja sanoi: ”Mitäs ajattelet jos menisit Helsingissä pidettävän IFLA -konferenssin kansalliseen komiteaan, kun itse en voi siihen mennä oman kirjastomme tässä vaiheessa? En ehtisi  paneutua riittävästi, ja samallahan voisit perehdyttää  henkilöstöämme IFLA -asioihin.” Yritin säilyttää hillityn ja hallitun käytöksen sen aikaa kun sovimme projektityöstä, mutta kun kävelin alas Fabianinkatua kohti Minervaa, melkein tanssin kadulla ilosta.  Projektin aikana teimme Kaisan kanssa aika tiiviisti yhteistyötä ja lopputulos oli kirjaston kannalta mielestäni hyvä. Me näyimme ja kuuluimme kansainvälisesti ja kansallisesti ja vahvistimme asemaamme kirjastomaailmassa ja hyvin suuri joukko henkilökunnasta oli jollakin tavalla mukana konferenssissa.

Kevätkokouksessa 2013 Suomen tieteellinen kirjastoseura palkitsi Kaisan kahden muun eläkkeelle siirtyvän kirjastonjohtajan kanssa mitalilla.   Kiitospuheessaan Kaisa iloitsi siitä että kirjastomme henkilöstöä on mukana myös seuran toiminnassa, sen hallituksessa ja työryhmissä entistä näkyvämmin.
Kuulin että Kaisa aikoo jatkaa ”KEVA* -stipendillä”  tutkimustyötä .  Me muutamat eläkeläiskonkarit kutsuimme hänet etukäteen perehdytystilaisuuteen, jossa annoimme hänelle hyviä neuvoja siitä, mitä kaikkea hänen on osattava uudessa KEVA -roolissaan.  Jatkossa tulen toimittamaan Sinulle Kaisa hakemuskaavakkeet KEVA –klubiin, josta sait esimakua  viime keskiviikkona meiltä muilta jäseniltä. Luvassa on kulttuuria, matkoja, lounaita, ja pitkä opintoputki kaikkeen eläkkeellä olemiseen.

Kiitos Kaisa monesta yhteisestä hauskasta ja vakavasta hetkestä ja tervetuloa meidän eläkeläisten iloiseen joukkoon!

Teksti

Tuula Ruhanen
Emerita kirjastonjohtaja

Kuvat

Tuula Ruhanen
123.com

 

Viite :  Saarti, Jarmo… & al., Brittiläisen informaatiolukutaidon lähteillä
– Signum 2008, 1.
*KEVA = Kuntien eläkevakuutus, jonka kautta saamme eläkkeemme.

Yhteistyö on antanut enemmän kuin ottanut – Namibia-hankkeelle toivotaan jatkorahoitusta

Ulkoministeriön HEI ICI -rahoituksella toiminut Namibian, Helsingin ja Tampereen yliopistokirjastojen yhteistyöprojekti Human Research Development Project at the University of Namibia Library päättyi 31.12.2012. Osa meistä huokaisi haikeana, osa helpottuneena.

Puolentoista vuoden aikana saavutettiin tuloksia juuri niillä alueilla, joihin toivottiin parannusta.
Yhtenä konkreettisena tuloksena projektista syntyi kirja Empowering People – Collaboration between Finnish and Namibian University Libraries. Projektin tavoitteena oli tuoda vahvistusta ja rohkaisua akateemiseen kirjoittamiseen ja julkaisemiseen. Artikkeleissa tarkastellaan kirjastotyön keskeisiä kysymyksiä ja yhteistyön, osaamisen jakamisen ja motivoituneen henkilöstön merkitystä. Kaikki artikkelit koskevat siis niitä kirjastotyön keskeisiä tehtäviä, joita projektissa oli tarkoitus kehittää.

Artikkelit on kirjoitettu kolmen kirjaston asiantuntijoiden yhteistyönä.

Ulkopuoliset asiantuntijat arvioivat artikkelit ennen kuin ne hyväksyttiin kirjaan.  Kirjan toimittajia ovat Mirja Iivonen ja Outi Sisättö Tampereen yliopiston kirjastosta, Päivi Helminen Helsingin yliopiston kirjastosta sekä Joseph Ndinoshiho Namibian yliopiston kirjastosta. Kustantaja on Tampere University Press.

Kirja ilmestyi joulukuussa, sitä on jaettu kaikkiin Suomen yliopistokirjastoihin. Se on annettu myös projektin rahoittajille ulkoasiainministeriöön ja CIMO:oon, sekä projektista kiinnostuneille ja sitä tukeneille.

Kirjaa on saatavilla verkkokirjakauppa Granumista tai tilaamalla: tup@uta.fi.

Marraskuussa jätimme CIMO:oon uuden projektihakemuksen Capacity Building of Research Services in UNAM Library, päätös ulkoasiainministeriöltä pitäisi tulla helmikuun lopussa. Kehitysyhteistyön pitää perustua sekä Suomen kehityspoliittisiin linjauksiin että kohdemaan omiin kehityssuunnitelmiin. Namibian kansallisissa kehityssuunnitelmissa on erityisesti kaksi kohtaa, joihin yliopistokirjastojen yhteistyö vastaa: to build capacity for graduate studies ja to improve the effectiveness and productivity of academic staff. On erittäin tärkeää, että myös kumppaniyliopistot tukevat yhteistyötä ja että uusi hakemus on linjassa kunkin yliopiston omien strategisten tavoitteiden kanssa.

Namibian yliopiston (UNAM) pyrkimys on profiloitua tutkimusyliopistoksi; nyt vielä se on perusopetusta antava oppilaitos. UNAMiin on perustettu The School of Postgraduate Studies koordinoimaan jatkokoulutusta.  UNAMin lääketieteelliseen tiedekuntaan kehitetään erillistä jatkokoulutusohjelmaa yhdessä Oulun yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan kanssa.  Lääketieteellisten tiedekuntien jatkohankehakemuksessa on mainittu myös kirjastojen jatkohakemus.


Lääketieteellisen tiedekunnan uusia rakennuksia

Jotta profiloituminen onnistuisi, on kirjastojen palveluja kehitettävä yhdessä tutkijoiden ja jatko-opiskelijoiden kanssa. Mukaan hankkeeseen Namibian yliopiston kirjaston lisäksi on tulossa The School of Postgraduate Studies Dr Cornelia Shimwooshili Shaimemanyan johdolla. Opetuspuolesta vastaavat Helsingin ja Tampereen yliopiston kirjastot, Helsingin yliopiston valtiotieteellinen tiedekunta dekaani Liisa Laakson ja professori Jussi Pakkasvirran johdolla sekä professori Yrjö Engeström ryhmineen ja Tampereen yliopiston tutkijakoulu ja sen johtaja professori Pirjo Nikander.

Mitä hyötyä tulevasta hankkeesta on? Sen tuloksena UNAMin kirjasto pystyy tarjoamaan kohdennettuja palveluita ja erilaisia työkaluja jatko-opiskelijoille ja tutkijoille, sellaisia kuin IL-opetus, e-aineistojen käytön opetus, Open Access-aineistojen löytyvyys, bibliometriset analyysit, tiedonhallinnan apuvälineet, kuten viitteidenhallinnan työkalut (Zotero, RefWorks, Mendeley), kirjaston ja tutkijoiden yhteistyömalli (Solmu-työskentely).  Lopullisena tarkoituksena on, että UNAMin tutkijoilla ja jatko-opiskelijoilla on paremmat mahdollisuudet keskittyä tutkimukseen kansainvälisessä ja muuttuvassa julkaisuympäristössä. Namibian kansallisen tavoitteen olla maailman kehittyneiden maiden joukossa vuoteen 2030 mennessä saavuttamiseksi tarvitaan kansainvälisen tason tutkimusta.

Hankkeen aktiviteetteja ovat jälleen yhteiset seminaarit Windhoekissa, mutta myös kyselytutkimukset, esim. lähtötilanteen selvitys ja vuosittaiset tarkistukset, tieteenala-asiantuntijoiden ja IL-opettajien opettaminen, e-aineistojen hallinnoinnin opastus, tietotekniikassa avustaminen, kurssit ja seminaarit tutkijoille ja jatko-opiskelijoille, Solmu-ryhmien perustaminen.

Tarkoitus on pitää isohko avajaisseminaari Windhoekissa. Sekä opettajakunnasta että kirjastoista asiantuntijat vierailevat eripituisia aikoja Namibiassa. Tarvetta on tutkijoiden ja kirjaston yhteistyön kehittäjillä, IL-opetusta antavilla ja esimerkiksi e-aineistojen ja tietotekniikan osaajilla. E-aineistot, varsinkin Open Access tulevat olemaan ensisijaisen tärkeitä tasa-arvoisen tiedon saannin kannalta yliopistossa, jossa kampusten väli pisimmillään on 1500 kilometriä.


Yhteistyö on haastavaa. Haastavinta on ajan löytäminen seminaarien ym valmisteluun. Erittäin haastavaa on ulkoministeriön monimutkainen taloushallinto ja toisaalta kahden yliopiston täysin erilainen budjetointisysteemi. Olemme törmänneet myös erilaiseen työkulttuuriin; Namibiassa on hierarkkisempaa ja muodollisempaa, esimerkiksi työtoverit eivät kutsu toisiaan etunimellä.


Yhteistyö opettaa kaikille osapuolille. On opittu esityksistä, ryhmätöistä ja vapaasta keskustelusta, ulkoministeriön toiminnasta, kehitysyhteistyöstä. Namibialaisten loistava esiintymiskyky ja halu esiintyä tuntuvat suomalaisesta kadehdittavilta.


Yhteistyö on hauskaa. Valtava innostuneisuus ja ilo toimia yhdessä tarttuvat.

Päättyneestä projektista päällimmäisenä on mielessä yllätys, miten suuri muutos on saatu aikaan niin lyhyessä ajassa. Yhteistyö on antanut enemmän kuin ottanut. Olen onnellinen, että olen saanut olla mukana ”toisen kotimaani” kehittämisprojektissa. Toivottavasti saamme jatkorahoitusta.

Teksti

Elise Pirttiniemi
kokoelmapäällikkö
Keskustakampuksen kirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuvat:

Elise Pirttiniemi ja Ari Muhonen

Valo pääsi irti

Itse valotaiteilja Ainu Palmu kapusi Kaisa-talon ikkunalaudalle katsomaan yleisön reaktioita.

Alvar Aalto on sanonut, että talon pitäisi saada nukkua öisin. Onpa kiinnostavaa ajatella minkälaisia unia tämä kirjasto näkee tänä yönä, kun on koko illan ollut vaaleanpunaisena, haaveili valosuunnittelija.


Ainu Palmu ikkunalaudalla


Pinkki kirjoittaja

Helsingin kaupunkitapahtuma Valo on irti Lux Helsinki järjestettiin tammikuun ensimmäisellä viikolla. Pink Caravan -teoksen ideana on se, että se nähtiin

viidessä eri kohteessa viiden päivän aikana. Teoksen kohteet paljastuivat yleisölle yksitellen ja vasta tapahtuman edellisenä iltana tieto levisi facebookin kautta. Kaisa-kirjastossa teos nähtiin loppiaissunnuntaina 6.1.  Valotaiteen lisäksi ulkosalle kuului teokseen  tilattu analoginen musiikki, Aake Otsalan säveltämä Pinkki Kohina (Pink Noice.)

Teksti

Tiinakaisa Honkasalo
Viestintäpäällikkö
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuvat

Tiinakaisa Honkasalo

Empowering People – Namibia-yhteistyöprojektikirja ilmestynyt

Motivoituneet, innokkaat ja taitavat työntekijät ovat yliopiston kirjastojen vahvuuden ja menestyksen takana.

Empowering People-kirja tarjoaa sekä käytännönläheistä sekä tutkimukseen perustuvan lähetymistavan tärkeisiin aiheisiin.

Kirja on Namibian, Tampereen ja Helsingin yliopiston kirjastojen yhteistyön tulos.

ISBN 978-951-44-8977-8
36 e
300 sivua

Kirjaa voi ostaa:

http://granum.uta.fi
tup@uta.fi

—-

The success and strength of the university libraries are due to motivated, keen and skillful people. Today collaboration and knowledge sharing play a crucial role both within and between organizations.

Empowering people: Collaboration between Finnish and Namibian University Libraries is about people and collaboration in the context of human resource development at the University of Namibia Library.
Empowering people provides both practice-oriented and research-based approaches to important themes in the field of university libraries. It covers the information seeking behaviour of academic staff and students, collection and research support services, information literacy education, scholarly communication and scientific publishing. Staff competence management and evidence -based librarianship are introduced as methods for coping in the changing environment.

Empowering people is the outcome of collaboration between three university libraries, those of the University of Namibia, the University of Tampere and the University of Helsinki.

Hard work, hard education, hard ideas

Ellen Ndeshi Namhila on onnellinen nainen.

– Nyt näen mitä on mahdollista tehdä, Namhila nostaa katseensa kohti uutuuttaan hohtavan pääkirjaston korkeuksia.

– En ole ikinä nähnyt tämänlaista kirjastoa!

Ellen Ndeshi Namhila on Namibian yliopiston kirjaston ylikirjastonhoitaja. Hän kertoo, kuinka Namibian hallitus on hiljattain myöntänyt rahaa kirjaston kehittämiseen.

– Heitän vanhat suunnitelmat roskakoriin, kun pääsen kotiin, ja aloitamme suunnittelutyön täysin puhtaalta pöydältä.

Namhila suorastaan säkenöi ideoita, joita on saanut IFLA-viikon virikkeellisessä ilmapiirissä.

Kaisa Sinikaran seurassa Nibenae Katjihingua ja Ellen Namhila.

Students are the VIP

– Namibia on pieni maa, jossa on yksi yleinen, valtion tukema, yliopisto, yksi ammattikorkeakoulu sekä yksityisin varoin toimiva yliopisto. Me tarvitsemme vahvan kirjaston tukemaan opetusta, sillä vahva kirjasto kuvastaa vahvaa yhteiskuntaa ja sellaista me olemme rakentamassa.

Namhila kertoo kuinka yhteistyö suomalaisten kollegojen kanssa on ollut erityisen arvokasta. Hän kokee suomalaisten toimintatapojen haastavan heitä ajattelemaan eritavoin kuin on totuttu.

– Esimerkiksi Kaisan (Sinikara) työhuone on tavattoman pieni. Siis komeron kokoinen, verrattuna siihen mihin on Namibiassa normi: mitä isompi huone, sen suurempi johtaja.

– Opiskelijat ovat tärkein, he ovat VIP-henkilöitä. Sillä ei ole merkitystä, miten iso huone minulla on, vaan miten paljon meillä on tarjota lukupaikkoja ja muita tiloja opiskelijoille.

Palanen Suomea

Ellen Namhila kokee yhteistyön Helsingin yliopiston kirjaston kanssa erittäin tärkeänä.

– Toivon, että yhteistyösopimuksemme jatkuu, Namhila toteaa, ja alkaa kertoa kuinka hän saapui Namibian itsenäisyystaistelujen aikana pakolaisleiriltä turvaan Suomeen ja opiskeli kirjastonhoitajaksi Tampereen yliopistossa.

– Kaiken, mitä Suomi on minulle antanut, olen jakanut eteenpäin. Suomi on myös ollut aikanaan alistettu ja köyhä maa. Mutta te selvisitte! Myös meillä on nyt itsenäinen maa, jota pitää kehittää motolla: hard work, hard education, hard ideas.

Helsingin yliopiston ja Namibian yliopiston vuonna 1999 alkunsa saanut yhteistyösopimus sai jatkoa elokuussa 2012, jolloin molemmat yliopistot allekirjoittivat uuden sopimuksen. Helsingin yliopiston kirjaston, Tampereen yliopiston kirjaston ja Namibian yliopiston kirjaston yhteishanke 2011 – 2012 on saanut rahoitusta ulkoministeriöltä ja tuonut yliopistojen sopimukseen uuden elementin. Tarkoitus on hakea jatkorahoitusta kirjastojen yhteistyölle.

Kirjoittaja

Helena Hiltunen
Verkkotoimittaja
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuva

Helena Hiltunen

Kirjasto on tulevaisuuden tekijä – Designing the Future Library

Helsingin kaupunginkirjasto, Helsingin yliopiston kirjasto ja Kansalliskirjasto järjestivät yhteistyönä 13.8.2012 kirjastoarkkitehtuuriseminaarin Designing the Future Library osana IFLA-konferenssin ohjelmaa. Kutsuvierasseminaari oli englanninkielinen ja siihen osallistui 170 henkilöä Aasiasta, Afrikasta, Euroopasta ja Yhdysvalloista. Useilla heistä oli alkamassa tai juuri käynnissä kirjaston rakennushanke.

Kirjastoalan 78. kansainvälinen IFLA-konferenssi järjestettiin Helsingissä kuluvan elokuun 11.-17. päivänä teemalla Libraries Now! – Inspiring, Surprising, Empowering. Pääosa runsaasta ohjelmasta keskittyi Messukeskukseen, mutta varsinkin vapaamuotoisina tilaisuuksina ja tapahtumina se levittäytyi IFLA-viikon aikana myös ympäri kaupunkia. Konferenssiin osallistujia oli lähes 4000.

Helsingin ydinkeskustaan kuluneena kesänä valmistunut Kaisa-talo, jossa Helsingin yliopiston uusi pääkirjasto sijaitsee, on näyttävä osa Helsingin yliopiston World Design Capital Helsinki 2012 –vuoden teemoja ja hankkeita. Rakennus, sen tilat ja tarjottavat kirjastopalvelut on suunniteltu niin, että pääosassa ovat tiedon tarvitsijat ja sen erilaiset käyttäjät: hiljaiset työskentelijät, ryhmätyöntekijät, sähköisten ja painettujen aineistojen selailijat, neuvontaa ja tiedonhankinnan opastusta kaipaavat, tauolla rentoutuvat ja tietenkin perinteisten lainauspalvelujen käyttäjät.

Älyllistä designia –projektissa käytetyt palvelumuotoilun menetelmät uudistavat koko Helsingin yliopiston kirjaston, eivät vain Keskustakampuksen kirjaston palveluja.

Vuosisatojen ja vuorovaikutusten virrassa

Oli täysosuma, että kansainvälisille kirjastoalaa edustaville vieraille tarjoutui juuri nyt näkymä Helsingin yliopistoon, sen upouuteen kirjastorakennukseen ja pian avattavaan pääkirjastoon Helsingin ydinkeskustassa Kaisaniemessä.

Valokuvista ja kartoista havainnollistuivat myös Senaatintorin ympäristön vanha arkkitehtuurikokonaisuus ja Kansalliskirjaston sijainti, aivan sen läheisyyteen valmistunut Kaisa-talo yliopiston pääkirjastoineen sekä Töölönlahden rantaan suunnitellun Helsingin kaupunginkirjaston Keskustakirjaston paikka. Todettiin olemassa olevien kirjastorakennusten ja vielä suunnitteilla olevan keskeiset sijainnit ja lyhyet välimatkat. Paikallisten näköalojen lisäksi kuulijoille ja katsojille avautui myös aikaulottuvuuksia menneeseen ja tulevaan. Tulevaisuuden kirjastoa ei voisi olla ilman perinteen ja historian kivijalkaa, mutta ei myöskään ilman taivaanrantaan tähyilyä.

Kirjastoarkkitehtuuri seminaarin aiheena merkitsi minulle pikaluotausta siihen, millä tavalla kirjastotoiminta on osa yhteiskuntaamme. Seminaarin esitykset saivat miettimään, miten kirjastotoiminnan muutokset ja fyysiset ilmentymät heijastavat yhteiskunnallisia muutoksia ja liittyvät niihin? Kysymys ei kuitenkaan ole vain muutosten myötäilystä ja peilaamisesta, kyse on myös edelläkävijyydestä ja vuorovaikutuksesta ympäröivän yhteiskunnan kanssa.

Seminaarin esityksistä välittyi vahva viesti kirjastojen yhteiskunnallisesta roolista, yhteiskuntamme ja laajemmin ajateltuna myös maailmanlaajuisesta vaikuttajatehtävästä. Tehtävä ei sinänsä välttämättä ole kovin näkyvä eikä kirjastojen ääni kovin voimakas. Varsinaisena kaikupohjana ja perustana on niiden toiminta tiedon käyttöön saattamiseksi.

Uusien kirjastorakennusten suunnittelu vahvistaa uskoa kirjastojen keskeisten palvelujen merkitykseen, minkä muotoisiksi ne tulevaisuudessa kehittyvätkin. Olennaista on, miten kirjastoissa tehtävän työn ja niiden tarjoamien tilojen anti kasvaa, elää ja vaikuttaa yhteistyökumppanien, asiakkaiden, ajatuksissa ja toiminnassa. Ja toisinpäin: vuoropuhelu asiakkaiden ja muiden sidosryhmien kanssa on kirjastoille tänään elintärkeää.

Toteutunut ja toteutumaton  – molemmat läsnä

Seminaarin vetäjä, Helsingin yliopiston ensimmäinen vararehtori Ulla-Maija Forsberg kertoi avaussanoissaan lyhyesti, miten Helsingin monumentaalikeskustan arvorakennukset syntyivät Senaatintorin ympärille sen jälkeen kun Helsinki sai pääkaupungin aseman 200 vuotta sitten. Rakennusten joukossa on Suomen vanhimman tieteellisen kirjaston, Kansalliskirjaston, päärakennus, jonka C. L. Engel suunnitteli vuonna 1836 ja joka valmistui vuosina 1840-45.

Helsingin kaupunginkirjaston kirjastotoimenjohtaja Maija Berndtson puhui viiden vuoden kuluttua Töölönlahden maisemiin valmistuvan Keskustakirjaston suunnittelun tämän hetkisestä vaiheesta ja sitä koskevista visioista. Kun tietojen, taitojen ja tarinoiden talo avautuu vuonna 2017, sitä luonnehtivat seuraavat ominaisuudet:

  • asiakas on toimija
  • luovuutta tukeva toimintaympäristö jokaiselle
  • henkilökohtainen opastus ja ohjaus

Haasteena on suunnitella tulevaisuuden kirjasto digitaalista aikakautta varten. Maija Berndtson havainnollisti asiaa kahdella kuvalla taideteoksista, joista toinen oli hallittu asetelma (”Stillleben”), viesti uskosta järjestykseen ja harmoniaan. Toisessa sommittelun kaoottisuuden voi kokea kuvana nykyajasta, tiedon sirpaleisuudesta ja sen näennäisestä järjestyksen puutteesta. Ehkä seuraavassa kehitysvaiheessa kaaoksen takaa paljastuu piilossa oleva järjestys, kuten fraktaaleissa, joihin Berndtson viittasi.

Pitkäjänteistä kehittämistyötä

Helsingin yliopiston kirjaston ylikirjastonhoitaja, professori Kaisa Sinikara aloitti esityksensä kertomalla perusasioita Helsingin yliopistosta. Hän kuvasi Helsingin yliopiston kirjastotoimen 15 vuotta kestäneen kehitysvaiheen, jolloin n. 160:stä erikokoisesta kirjastotoimipisteestä kehitettiin yhtenäinen vuoden 2010 alussa syntynyt yliopiston erillislaitos, Helsingin yliopiston kirjasto.

Kirjasto koostuu neljästä tieteenalapalveluja hoitavasta kampuskirjastosta ja keskitetyistä eli kirjaston yhteisistä palveluista, joihin kuuluvat mm. aineiston hankintatoiminta, verkkotoimintoihin liittyvät tehtävät, hallinto ja ylin johto.

Pitkän kehitysvaiheen päätteeksi Keskustakampuksen kirjaston toimipisteet käyttäytymistieteellistä Minervaa lukuun ottamatta pääsivät kesällä 2012 saman katon alle Kaisa-talon kirjastotilaan, joka nimettiin Helsingin yliopiston pääkirjastoksi. Sen suunnittelun avainsanoja olivat

  • monipuolisuus
  • joustavuus
  • muunneltavuus
  • vuorovaikutteisuuden tukeminen

Älyllistä designia –projektin palvelumuotoiluhankkeessa keskityttiin opiskelijapalveluihin. Sinikara esitteli kirjaston asiakastyypit Pistäytyjän, Palveltavan, Penkojan ja Pesiytyjän. Hahmot luotiin projektissa asiakaspalvelutehtävissä toimivien kokemusten perusteella. Asiakastyyppejä käytetään lähtökohtana palvelujen kehittämisessä ja tuotteistamisessa.

Tutkijapalvelujen kehittämisestä Sinikara mainitsi esimerkkinä kirjaston yhteistyön professori Yrjö Engeströmin ja hänen tutkijaryhmänsä kanssa. Sen piirissä on kehitetty solmutyöskentelyä, joka on kirjastotyöntekijöiden ja tutkimusryhmien uudenlaista kumppanuustoimintaa.

Esityksensä lopuksi Sinikara esitti lämpimät kiitokset Kaisa-talon uuden kirjaston suunnittelun ja rakentamisen yhteydessä tehdystä yhteistyöstä Helsingin yliopiston eri toimijoille ja rakennussuunnittelun parissa työskennelleille, mm. arkkitehdeille.

Rakennuksen synty

Seuraava esitys alkoi otteella Kaisa-talon rakentamisesta kertovasta elokuvasta. Kaksi vuotta oli tiivistetty kahteen minuuttiin. Rakennusvaiheiden seuraamisen jälkeen olikin kiinnostavaa kuunnella, kun arkkitehti Matti Huhtamies Kaisa-talon suunnitelleesta Anttinen Oiva Arkkitehdit Oy:stä kertoi, mistä Kaisa-talossa on kyse. Miksi rakennus on sellainen kuin se on?

Suunnitteluun vaikuttavia tekijöitä ovat olleet mm. talon sijainti, ympäristö, rakennuksen merkittävyys, tilojen hahmottuminen sisältä käsin ja tarve erityyppisten tilojen vyöhykkeisiin. Talon ympärillä on paljon tummia punatiilirakennuksia, joita ulkoseinien materiaali mukailee. Toisaalta suuret läpinäkyvät avaukset viestivät siitä, että kyseessä on uusi, moderni rakennus. Ne kertovat myös Kaisa-talon asemasta huomattavana yliopistoon kuuluvana julkisena rakennuksena.

Kun taloa tarkastellaan sisäpuolelta, huomataan, että tilat on suunniteltu selkeiksi: mistä tahansa voi hahmottaa oman sijaintinsa. Tässä auttavat kirjaston keskellä sijaitseva, maanpäällisten seitsemän kerroksen läpi alhaalta ylös nouseva portaikko ja soikea, ylöspäin kapeneva valoaukko.

Palvelu- ja kokoelmatilat, kirjastoasiakkaiden eri tyyppiset työskentely- ja oleskelutilat sekä henkilökunnan työtilat on ryhmitelty selkeästi osiksi kokonaisuutta, josta jokainen voi löytää oman paikkansa.

Näköaloja tilaan, aikaan ja kaupunkimaisemaan

Designing the Future Library -seminaarin Porthania I:ssä pidetyn osuuden päätteeksi arkkitehti Pauno Narjus kertoi Kansalliskirjaston päärakennuksen uudistushankkeesta. Sen suunnittelu on vasta alkuvaiheessa. Esityksestä sai hyvän kuvan siitä, miten vaativaa on saattaa vanhaa, suojeltua arvorakennusta mm. nykyajan teknologian edellyttämään kuntoon.

Seminaarin osallistujat saivat Narjuksen esittelemistä pohjapiirroksista havainnollisen käsityksen Kansalliskirjasto-rakennuksen alkuperäisistä tiloista ja niihin kohdistuneista uudistus- ja laajennustoimista, joita on toteutettu läpi vuosikymmenten.

Valokuvat sisätiloista välittivät katsojille vaikutelmia mm. upeasta Kupolisalista, lukusaleista pylväineen ja aivan 1900-luvun alkuvuosina rakennetusta laajennusosasta, Rotundasta. Uskon, että moni läsnäolija sai virikkeen käydä omin silmin ihailemassa mitä kauneinta kirjastoarkkitehtuuria. Seminaarin esitysten tarjoamat näköalat menneeseen ja tulevaan antoivat kansainvälisille vieraille vankan pohjan tarkastella kirjastoihin tutustumisten yhteydessä myös edustavia ja tarkoituksenmukaisia kirjastotilojamme, joiden designistä me suomalaiset voimme olla ylpeitä.

Kaksi tuntia kestäneen seminaarin jälkeen osallistujat johdatettiin yhdyskäytävää myöten Porthanian ja Aleksandrian aulan kautta Kaisa-talon pääkirjastoon. Useimmat tutustuivat tiloihin nousemalla portaita pitkin ylimpään kerrokseen, jonne oli katettu buffet-illallinen.

Monista pysähtymispaikoista mieleen jäävin oli ehkä Fabianinkadun puoleinen tuleville asiakkaille tarkoitettu terassi. Kaupunkinäkymän, Kruununhaan kattojen, puistojen, kirkkojen tornien ja taivaanrannassa siintävän meren yllä väreili tyynenä iltahetkenä laskevan auringon säteiden kultainen hohde.

Teksti

Eeva-Liisa Viitala
tiedottaja
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuvat

Päivi Lammi
Veikko Somerpuro

Astroklubi 2012

Kaikkien Verkkarin lukijoiden virkistykseksi kirjastoväen ikioma Astroklubi palaa lomakauden horoskoopilla. Astu Astron vyöhykkeelle ja huomaa, kuinka tähtimerkkisi kosmiset palikat loksahtavat muutoskauden aikana kohdalleen. Ota Astro operatiivisen suunnittelun oivaksi välineeksi ja luo itsellesi tulevaisuus, jossa viihdyt.   

Tähdet kertovat työstä, matkoista ja tunne-elämästä, ja Mister Astro selittää loput, tarpeen tullen parhain päin. Mukana lomakauden kuumat matkatärpit ja uutuutena onnennumerot elämän eri peleihin ja tilanteisiin.

Mister Astro – läpeensä rehellinen ja luotettava, vuosi vuodelta empaattisempi , rivi riviltä syvällisempi. Ja jo syksyksi mahdollisesti luvassa Jokamiehen kesto-Astro – Astro Non-stop, sopuhintaan klubin jäsenille: täsmäennusteita ympäri vuorokauden, jopa tekstiviesteinä suoraan matkapuhelimeen. Liittymisohjeita myöhemmin Kaisa-talon Info-tv:n näytöllä.  Katse ruutuun on katse tulevaisuuteen.      

KAURIS (23.12.-20.1.)

Energiaa masinoiva Mars tulee vimmalla jo alkukesästä tukemaan kauriin uudistuspyrkimyksiä, jotka ovat velloneet pinnan alla koko ensimmäisen vuosipuoliskon aikana. Olisikohan viimein aika tehdä rohkeita ratkaisuja? Onnistumisen mahdollisuudet kasvavat kesän kuluessa, eikä onni suosi varman päälle pelaavia. Onnea on loma-Suomen toreilla, jollakulla myös loppukesän rahapeliarvonnoissa. Olisikohan jo aika pitkävedon tahi kenon? Joku jossain näyttäisi perivän maapalstan tai sievoisen tukun seteleitä. Anna nopan pyöriä.

Kesä ei ole vielä erityisen romanttinen, sillä aistillinen Venus pälyilee aluksi taka-alalla. Amorin tikat lentävät vasta lomakauden jälkeen, mutta jokunen niistä osuu napakymppiin. Sitä ennen sukulaiset, naapurit, ompeluseuralaiset, partiotoverit jne. tuovat eloa ja väriä kauriin elämään, kenties liikaakin. Aina voi ottaa äkkilähdön kesäristeilylle tai Bulgarian kultahietikolle. Heinäkuun hintarysäyksiä kannattaakin tarkkailla.

Matkakohteet (Täsmätärpit): Gladiola complex -hotel, Taidekoti Kirpilä, Tukholma, Liesjärven kansanpuisto.
Onnennumerot
: 2, 17, 29.

VESIMIES (21.1.-18.2.)

Elämä ei ole pelkkää strategiaa tai tavoiteohjelman tavailua, vaan kesällä on varattava aikaa myös spontaanille hulluttelulle. Purjehdi vaikka Turun saaristoon tai souda Sulkavalla. Vesi on vesimiehen onnen ja hyvinvoinnin elementti, jota ei ole syytä ohittaa tänäkään kesänä. Romanttisen rakkauden kohde voi väijyä selkäsi takana, ellei kysymyksessä ole muuttomies tai parkkipirkko. Tosin jonkun unelmien kohde voi olla hieman Hakosessa.

Muuttoviikkoina on maltti säilytettävä etenkin pakkauspuuhissa. Periaatteena olkoonkin laatua määrän sijaan: vähemmän on enemmän, hiljaa hyvä tulee, kyllä syksylläkin ehtii jne.   Alkusyksyyn mennessä taitaa tammikuisilla olla luvassa joko elämänmuutoksia tai työhön liittyviä haasteita, joihin kannattaa syventyä perusteellisesti. Jos elämän fokus tuntuu välillä herpaantuvan, niin eipä syytä huoleen, sillä jotkut asiat taipuvat oikeisiin uomiinsa melkein itsestään, eritoten Kumpulan suunnalla ja Viikin koetilalla.

Matkakohteet: Turku – Turun saaristo, Lontoo, Lissabon.
Onnennumerot:
3, 15, 33.       

KALAT (19.2.-20.3.)

Kalojen alkukesä on osin hahmoton edessä häämöttävien muutosten vuoksi. Päätöksenteko ennen juhannusta voikin olla hankalaa, eikä väkinäisiin ratkaisuihin kannatakaan ryhtyä. Maltilla kuitenkin selviää, ja kesän edetessä tulevaisuuden näköalat jämäköityvät. Tämä pätee niin töissä kuin vapaallakin. Ihmissuhteissakin on uudenlaista kipinöintiä pitkästä aikaa – keskikesällä lähinnä toverihenkistä mutta loppukesästä jopa väkevän romanttista. Jos haikailee upeaa kesälomaa mielitiettynsä kanssa, niin elokuun loppu tai syyskuun alku lienee ajankohdista suositeltavin. Karukin ympäristö saattaa viehättää, mieluiten kuitenkin merellinen.

Töissä on jokseenkin tasaista, toisinaan yksitoikkoisuuteenkin saakka. Onneksi syksyn saapuessa moni löytää itsestään kadoksissa olleen visionäärin, etenkin keskustakampuksella. Tehtäviä ja vastuita jaetaan jossain uudelleen ja työtuolejakin vaihdellaan. Muutama lajiin kuuluva on valmis soveltamaan palvelumuotoilun ideoita ennakkoluulotto-masti, kiitos horisontteja laajentavan Jupiterin. Uudet avaukset ovat etupäässä virkistäviä erään lähikollegan ja muutaman avainasiakkaankin mielestä.

Matkakohteet: Korsika, Rauma, Stavanger.
Onnennumerot:
13, 37, 115.   
   

OINAS (21.3.-20.4.)

Jos työn suunta tuntuu joskus olevan hukassa, niin eipä hätää, sillä toiminnallisen Marsin ansiosta energiaa riittää sitäkin enemmän. Fyysisen voimankin käyttö on joissakin tehtävissä jopa toivottua. Osa päämääristä selkiytyy kesälomakauden aikana ja loputkin syksymmällä. Lomaa olisi hyvä sijoittaa ainakin kesän keskelle. Eritoten matkoja halajaville heinäkuun kaksi tai kolme ensimmäistä viikkoa ovat parhaita mahdollisia jaksoja.

Tunne-elämä on tasaista etenkin kesäkuun kolmen ensimmäisen viikon ajan. Sen jälkeen tempo muuttuu, ja ihmissuhderintamalla on elokuun puoliväliin asti odotettavissa yllätyksiä. Oinas voi törmätä vanhoihin tuttuihin ja solmia uusiakin suhteita. Romanttista hehkua voi löytyä yllättävältä taholta, mahdollisesti ulkomailta ja todennäköisimmin Etelä- Euroopasta. Elokuvat, kirjallisuus, klassinen musiikki ja liikunta (jalkapallo, kriketti, golf jne.) tarjoavat iloa etenkin kesä- ja syyskuussa. Joku saattaa hurahtaa johonkin urheilulajiin totaalisesti.

Matkakohteet: Milano, Klaipeda, Humppila.
Onnennumerot:
7, 10, 46.

HÄRKÄ (21.4.-21.5.)

Härkä on elämänsä voimissa lähes koko kesän, ja muuttolaatikoiden pinoaminen ja muut käytännön ponnistukset sujuvat kepeästi. Lepo ja virkistys ovat silti aikanaan tarpeen, ja lomaa kannattaa pitää keskikesällä, jos suinkin mahdollista. Kaupunkilomat ja risteilyt voivat virkistää paikoin levotonta härkää enemmän kuin maaseudun maitolaiturit ja rypsipellot. Verkostoitumista rakastava härkäyksilö viihtyy paremmin sosiaalisen median parissa kuin 4H-kerhon toiminnassa. Jokunen viihtyy myös lavatansseissa tai oopperajuhlilla, joissa voi törmätä virkistäviin tuttavuuksiin.

Romanttista liikehdintääkin on luvassa heinä- ja elokuun taitekohdassa, kunhan malttaa pysähtyä. Jos toimipaikka sijaitsee Meilahdessa, niin tällainen härkä lienee erikoisasemassa, mutta eipä mene huonosti muillakaan ”lajitovereilla”. Töissä pakkaa kiirettä eritoten muuttolaatikoita pakattaessa. Onneksi työpaikan ilmapiiri on sen verran riemastuttava, että välillä härkä tuskin edes muistaa olleensa työpaikalla.

Matkakohteet: Hyrynsalmi, Bratislava, Cadiz.
Onnennumerot: 4, 14,27.

KAKSOSET (22.5.-21.6.)

Mikä onkaan riittävän hyvä kaksosille tulevana kesänä? Moni asia onnistuu yli odotusten, ja rimanalituksia on luvassa tuskin lainkaan, ei ainakaan toistuvasti. Toukokuiset ja kesäkuun ensimmäisellä viikolla syntyneet ovat sosiaalisen elämän keskipisteenä varsinkin juhannuksen ympärillä. Niinpä kesäkuuksi on luvassa paljon hersyvää iloa ja heinäkuuksi kenties romantiikkaa pianosonaateilla höystettynä. Rahapeleissä voi olla suoranaista moukan tuuria juhannuksen tienoilla. Impulssihankintoja olisi kuitenkin vältettävä.

Työt saattavat kangerrella hieman heinäkuussa, joten lienee hyvä ottaa aikalisä ja lähteä mökille rentoutumaan. Vielä elokuun alussa kaksosten työasioissa ilmenee lievää kulmikkuutta, mutta loppukesä ei ole kokonaisuutena pöllömpi, ja syyskuussa onkin jo havaittavissa uutta ryhdikkyyttä ja ilmeikästä yritteliäisyyttä. Jokin tietojärjestelmä saattaa aiheuttaa harmaita hiuksia pian kesän jälkeen, mutta konsultoiva pelastaja rientää apuun lähempää kuin uskaltaisi toivoa. Muutamalla kaksosista on keskeinen rooli työyhteisön viestintätehtävissä tai mahdollisesti virkistys- ja työhyvinvointitoiminnassa. Alkusyksyn teemaksi noussee uuden virittely ja vanhan unohtaminen.

Matkakohteet: Parainen, Berliini, Pariisi, Budapest.
Onnennumerot
: 5, 24, 25.
  

RAPU (22.6.-22.7.)

Alkukesää rasittaa hiukan työympyröihin liittyvä rönsyily, mutta viimeistään juhannuksen jälkeen tilanteen pitäisi tasoittua. Jokin pitkään jatkunut hanke tai urakka näyttäisi onnistuvan, ja vielä ennen syyskauden alkua rapu saavuttanee aidon win-win-tilanteen yhteistyötahojensa kanssa. Kaikki voittavat, ja voittoa juhlistetaan esim. yhteisellä karaoke-illalla. Onnistuminen voi enteillä jatkoprojektia jopa vuodeksi eteenpäin.

Lomaa kannattaa viettää heinä- tai elokuussa, jos suinkin mahdollista. Tunne- ja rakkauselämässä ei ole nyt suuria kuohuja, mutta heinäkuun lopussa voi olla odotettavissa tunne-elämän liikahduksia, jotka ovat mahdollista alkusoittoa aika lailla romanttissävyiselle syksylle. Kesätapahtumiin kannattaa osallistua ennakkoluulottomasti ja lähteä mukaan voimakkaalla sykkeellä. Joku työtovereistasi voi ilahduttaa jossakin loppukesän tapahtumassa, mahdollisesti työympyröiden ulkopuolella, ja kotikaupunginosan tikkaremmistä löytää aina ystävän.

Matkakohteet: Mikkeli, Monaco, New York.
Onnennumerot:
1, 16, 39.

LEIJONA (23.7.-23.8.)

Leijona on taistelijaluonteena kesän avainhahmoja. Energiaa ja työtehoa riittää jopa elokuulle, mutta taukojakin on muistettava pitää. Jos työasiat painavat vielä lomalla, voi  mieltään nollata lukemalla klassikkoromaaneja (täsmäsuosituksena Hugon Kurjat, venäläiset klassikot) tai syytämällä kolikoita lähimarketin hedelmäpeliautomaattiin. Lomajakson aikana on vältettävä turhaa suorittamista, joten vaellusviikkojen tai automatkailun sijaan on suositeltavinta suunnistaa suoraan lähimmälle lentokentälle.

Joku lähipiirin toimija voi olla kantona kaskessa eli jarruna hankkeessa elokuun aikana. Asia saadaan ilmeisesti kuntoon, sillä aina kekseliäs Uranus haahuilee taustalla. Hankalan tilanteen pitkittyessä terapeuttista valmennusta on tilattavissa Astro Non-stopista (ohjeita myöhemmin Kaisa-talon Infotaululla?). Elämässä on hieman särmää tulevan kesän aikana, mutta se on tällä kertaa leijonan osa. Lempeät tuulet puhaltavat kuitenkin kesän vaihtuessa syksyyn, joka on oivaa aikaa mm. lomailuun ja lähitulevaisuuden uudelleen muotoiluun. Vaativa työ näyttää kantavan hedelmää, ja syyskauden alussa lienee luvassa muutama palkitseva yllätys.

Matkakohteet:  Helsinki-Vantaan lähtöportti 18, Kööpenhamina, Lyon.
Onnennumerot: 8, 20, 31.
 

NEITSYT (24.8.-22.9.)

Kesällä on helpompi hengittää ”neutraalimpien” planeettavaikutusten ansiosta. Heinäkuussa olisi otollista lähteä matkalle, kokeilla uutta harrastusta – mm. zumba, neuleet, kaikenlainen nikkarointi – tai vetäytyä mökille. Liian kuormittavia sosiaalisia kiemuroita on vältettävä. Sitoutumattomat merkin edustajat heräävät elokuun aikana uuteen eloon, ja jokin uusi ihmissuhde saattaa johtaa hääkellojen kilinään ennen vuotta 2014. Etenkin elokuisille ja viikkiläisille sattuu ja tapahtuu, enimmäkseen jännittävää.

Työ on ollut kuormittavaa, ja vielä syyskuussa voi hässäkkä yllättää siellä täällä, mutta kaiken tämän pitäisi tasaantua lomakauden jälkeen. Joku tähtimerkin edustaja rekrytoidaan jopa uuteen tehtävään ja parilla käynnistyy välivuosi – kenties vuorotteluvapaa tai kokeilujakso uuden ammatin tai harrastuksen parissa. Väli-Suomi näyttäisi tavalla tai toisella liittyvän näihin suuntiin ja kokeiluihin. Astro ennustaa antoisaa lähitulevaisuutta uudenlaisten haasteiden parissa.                                                                                                                  

Matkakohteet: Lähtöportti 10 (Hki-Vantaa), Tbilisi, Hankasalmi, Hong Kong.
Onnennumerot:
9, 30, 67.

VAAKA (23.9.-22.10.)

Alkukesä voi olla hieman heilurimainen Venuksen vahvan vaikutuksen takia, mikä voi koetella jotakin ihmissuhdetta. Onneksi asioita tarkasti punnitseva vaaka ei pienistä säikähdä, ja diplomaatin asenteella saavutetaan torjuntavoittoja pitkin kesäkuuta. Sen sijaan töissä kaikki tuntuu sujuvan, kunhan pitkään vaivannut kevätväsymys on ohitettu. Astro suositteleekin loman aloittamista jo kesän alkupuolella, viimeistään juhannuksen jälkeen. Matkakohde saattaa huokua eksotiikkaa ja erikoislaatuisia elämyksiä.

Merkuriuksen ”asemointi” tähtimerkkiin nähden merkitsee työn laatutason turvaamista myös elokuussa ja alkusyksyllä, jolloin tiedossa voi olla seminaari tai koulutusta, kenties työmatka. Venuksen ja Marsin soluttautuminen kasvattaa aistillisuutta – vaa´an syksy voi olla täynnä intohimoa ja muutenkin kuumenevia tunteita. Latausta riittää työssä ja ihmissuhteissa, toisinaan myös jalkapallokatsomoissa. Kumpulan suunnalla hieman jarrutellaan.

Matkakohteet: Lappeenranta, Madrid, Istanbul.
Onnennumerot:
6, 21, 33.

SKORPIONI (23.10.-22.11.)

Viime vuonna lomakausi saattoi tuntua värittömältä, mutta nyt jos koskaan elämäsi välitavoitteet ovat saavutettavissa puhumattakaan lopullisista täsmäjytkyistä. Erityisesti marraskuisilla skorpioneilla on rajattomasti tahtotilaa, kykyä uudistua ja vaikuttaa oman elämänsä suuntaan ja vähän muidenkin. Itsevarmuus on riittoisaa kuin huippukonsultilla, jolla on kanttia heittää faktat tiskiin, vaikka ympärillä vallitsisi kaaos. Skorpionin ounasteluissa on pitkin kesää jotakin hämmästyttävän oraakkelimaista.

Vuoden huippuhetkiä on todennäköisimmin luvassa joko heinä- ja elokuun vaihteessa tai viimeistään syyskuun lopulla. Jotakin sähköä lienee ilmassa tai ainakin inspiraation kipinöitä työhankkeessa. Mediaattisen skorpionin katalysoivaan työpanokseen luotetaan monella taholla. Suosiota ja ihailua tuntuu riittävän myös työn ulkopuolella, etenkin kesän loppupuolella.

Lomailun kannalta parhaat jaksot taitavat tällä kertaa sijoittua heinä- ja elokuulle, erityisesti Kumpulan ja Meilahden skorpioneilla. Suunnaksi kannattaa ottaa Välimeren seutu tai itä. Muutama viihtynee mökilläkin, jossa kesäkausi voi huipentua rapuiltamiin.

Matkakohteet: Mallorca, Rimini, Kuopio, Split.
Onnennumerot:
12, 28, 40.

JOUSIMIES (23.11.-22.12.)

Loppukeväästä alkaneet muutosten tuulet puhaltelevat pitkin kesää, tosin välillä hieman vaimeasti. Jos jokin työhön tai vapaa-aikaan liittyvä projekti ei tunnu heti onnistuvan, on turha heittää hanskojaan narikkaan, sillä moni pulmallinen tilanne ratkeaa ajan myötä. Pluton aktivoiva vaikutus kestääkin pitkälle syksyyn, ja mm. Solmu-hankkeen parissa työskentelevällä voi ennen pitkää olla ratkaisun avaimet käsissään. Kärsimättömämpi voi turvautua esim. Astron kosmiseen täsmävalmennukseen (15 €/min. + ppm) tai hakea fyysistä sitkoa Method Putkiston kevytohjelmasta. Jotkut asiat korjaantuvat jopa itsestään, muutamat jo juhannuksenakin. Raskaan työn vastapainoksi on myös suositeltava irtiottoja arjesta: tyyli on vapaa. Matkat kotimaassa ja muualla Euroopassa ovat antoisia, tosin pohjoisessa on vähän viileää.

Joviaalinen jousimies on parhaimmillaan heinäkuussa, joka kannattaa viettää lomaillen, jos mahdollista. Työ- ja perhe-elämässä on vakainta elokuun jälkipuoliskolla ja syyskuussa. Rakkaudessa ei ole suuria yllätyksiä – koko lomakausi näyttäisi soljuvan tasaisesti. Seuraavat merkittävät värähtelyt näyttäisivät ajoittuvan vasta aivan loppuvuoteen.

Matkakohteet: Posio, Napoli, Krakova, Pornainen.
Onnennumerot:
10, 20, 50.

Teksti

Mister Astro
Keskustakampuksen kirjaston
hallinto-, horoskooppi- ja huuhaa-palvelut.

Kuvat

Helena Hiltunen

Osa 1: Kirjaston maailma avautui Tiedekulmaan 27.3.-13.4.2012

Avajaiset 27.3.

Avaus ja tervetuloa! Helsingin yliopiston kirjaston johtokunnan puheenjohtaja, vararehtori Ulla-Maija Forsberg. Vasemmalla ylikirjastonhoitaja Kaisa Sinikara.

Avajaisten kutsuvieraita. Kirjaston palvelumuotoiluhankkeen esittelyä.

Avajaisten kutsuvieraita.

Ranskalaisia chansoneita.

Palvelun uudet konseptit. Esittelijänä suunnittelija Liisa Vilkkumaa, suunnittelutoimisto Taivas – kirjaston palvelumuotoiluhankkeen yhteistyökumppani.

Kuvataiteilija Bo Haglundin Jättikäsi tervehti Tiedon lähteen avajaisvieraita. Se toivottaa kaikki Tiedekulman asiakkaat tervetulleiksi syksyyn 2012 asti. Sen jälkeen taiteilijan toinen teos tulee Jättikäden tilalle.

Yliopistolaisen uudet kirjastopalvelut 11.4.

Mitä uutta Kaisa-talon kirjasto ja palvelumuotoilu tuovat käyttäjälle?

Keskustakampuksen kirjaston johtaja Pälvi Kaiponen kertoi, mitä uutta Kaisa-talon kirjasto ja palvelumuotoilu tuovat käyttäjälle. Mitä kehityshankkeita on meneillään? Aiheeseen liittyneen  paneelikeskustelun puheenjohtaja ylikirjastonhoitaja Kaisa Sinikara (kolmas oikealta) ja panelistit odottavat vuoroaan.

Palvelumuotoiluhankkeen yhteydessä tuotettuja piktogrammeja. Pälvi Kaiponen: ”Vielä jossain määrin epäyhtenäisiä palveluja kootaan palvelutuotteiksi, joita piktogrammien kuvasymbolit havainnollistavat.”

Paneelikeskustelijat oikealta vasemmalle: professori Jyrki Kalliokoski (Suomen kielen, suomalais-ugrilaisten ja pohjoismaisten kielten ja kirjallisuuksien laitos), professori Risto Saarinen (Systemaattinen teologia) ja arkkitehti Anna-Maija Haukkavaara (Tila- ja kiinteistökeskus).

Kaisa Sinikara kysyi panelisteilta mm. ”Millaiseksi asiakkaaksi luonnehditte itseänne?” Palvelumuotoiluhankkeessa on lähinnä opiskelija-asiakkaista löydetty neljä tyyppiä: piipahtaja, palveltava, penkoja ja pesiytyjä. Jyrki Kalliokoski tunnisti itsessään jokaisen tilanteesta riippuen. Kirjastossa asioinnin tapa liittyy myös ikäkausiin ja erilaisiin elämäntilanteisiin. Kun Keskustakampuksen kirjaston toimipisteet yhdistyvät, piipahtamisesta tulee haaste, totesi Kalliokoski.

Anna-Maija Haukkavaara esitteli Kaisa-talon kirjaston 4. kerroksen pohjapiirustusta. ”Tavoitteena on ollut muunneltavuus ja toimintojen vyöhykkeistäminen.” Nähtiin myös kuvia kirjastoon tulevista kalusteista. Kaisa Sinikara kysyi professori-panelistien mielipiteitä talon sisätiloista. Risto Saarinen kertoi tunteittensa olevan ristiriitaiset. Tähän asti on toimittu vaatimattomissa ja ahtaissa tiloissa ja nyt on luvassa uutta designia ym., joka kieltämättä innostaa. Toisaalta Saarinen suhtautuu uusiin tiloihin asiakeskeisesti ja totesi, että arkkitehtoninen upeus ei sinänsä tuota upeaa tutkimusta. Hän luonnehti itseään ”mielikuvituksettomaksi ja asiakeskeiseksi tutkijaksi”, joka kuitenkin iloitsee uusista hienoista tiloista – ainakin seuraavat pari vuotta!

Kaisa Sinikara: ”Kalusteratkaisut liittyvät erilaisten oppimistapojen kunnioittamiseen. Kaisa-talon kirjastosta tulee jokaisen oma ja kaikkien yhteinen.”

Tutkijapalvelua

Solmu, tutkimusdata ja bibliometriikka – salatiedettä vai arjen muotoilua tutkijoille? Viestintäsuunnittelija Tiinakaisa Honkasalo esitteli aluksi kirjaston tutkijapalveluista kertomaan tulleet asiantuntijat ja haastatteli heitä lyhyesti. ”Miten kertoisit työmatkallasi satunnaisen vieruskaverin kanssa bussissa jutustellessasi, mitä Solmu tarkoittaa?”

Solmun avasi tietoasiantuntija Johanna Lahikainen. Vasemmalla tutkija Heli Kaatrakoski (Käyttäytymistieteellinen tiedekunta, Toiminnan, kehityksen ja oppimisen tutkimusyksikkö CRADLE – Center for Research on Activity, Development and Learning). Solmutyöskentely on kirjastotyöntekijöiden ja tutkimusryhmien uudenlaista kumppanuustoimintaa. Helsingin yliopiston kirjasto toteutti Solmu-hankkeen yhdessä professori Yrjö Engeströmin johtaman tutkimusryhmän kanssa, jonka kotipaikka on CRADLE. Viikin kampuskirjaston (tuolloin Viikin tiedekirjasto) pilottihanke ajoittui vuoteen 2009. Hanke jatkui Keskustakampuksen kirjastossa 2010-2011.

Kuvassa oikealla on informaatikko Mari Elisa Kuusniemi, joka Johanna Lahikaisen esityksen jälkeen vastasi kysymykseen Tutkimusdata, mitä ja miksi? Kyse on digitaalisessa muodossa olevista tutkimusaineistoista, jotka voivat olla esimerkiksi tietoa puiden vuosirenkaista tai meren jäätymisen vuosittaisista vaihteluista. Keskellä tietoasiantuntija Liisa Siipilehto, joka vuonna 2009 oli mukana Viikin Solmu-hankkeessa ja toimi vuosien 2011 ja 2012 aikana Helsingin yliopiston tutkimusdataprojektin projektipäällikkönä. Vasemmalla johtava tietoasiantuntija Maria Forsman. Hänen aiheenaan oli bibliometriikka. Se on tieteellisen julkaisutoiminnan mittaamista ja analysointia. Bibliometrisiä analyyseja käytetään mm. tutkimuksen arvioinnin yhteydessä.

Esitysten jälkeen asiantuntijat keskustelivat, yleisö kuunteli keskittyneesti ja teki kysymyksiä. Käsitys tutkijapalveluista ja niiden toteuttamisesta syveni. Saatiin mm. kuulla, että tietokannat ovat riittävän kehittyneitä siihen, että tutkijat itsekin voivat niiden avulla tehdä bibliometrisiä analyyseja. Kirjaston rooli on tärkeä myös ohjeistusten laatijana, palvelupakettien tarjoajana ja erilaisten teemapäivien ja –seminaarien järjestäjänä.

Teksti

Eeva-Liisa Viitala
Tiedottaja
Hallinto- ja kehittämispalvelut
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuvat

Helena Hiltunen
Tiinakaisa Honkasalo

Namibiassa kokemuksia kartuttamassa

Namibia-hankkeen toisessa seminaarissa (10.–21.4.2012) oli Suomesta mukana Tampereelta Leena Toivonen, Anne Lehto, Leena Horsma-aho ja Janika Asplund ja Helsingistä Elise Pirttiniemi, Ari Muhonen, Tiina Heino ja Päivi Helminen.

11.4.2012

Terveiset Namibiasta. Saavuimme aikaisin keskiviikkoaamuna ja iltapäivällä kävimme tosi vaikuttavalla vierailulla.

Oli koskettavaa käydä Katuturan slummin kirjastossa. Tai se oli monipalvelukeskus eikä pelkkä kirjasto. Paikan nimi on Greenwell Matongo Community Centre, jonka kanssa Vantaan kaupunginkirjasto tekee yhteistyötä. Paikka oli tupaten täynnä lapsia ja nuoria, jotka enimmäkseen tekivät läksyjään, olivat tietokoneilla, tekivät työpaikkahakemuksia, lukivat kirjoja, tekivät palapelejä, käyttivät kopiokonetta tai oleilivat. Kaikki paikat oli tarkkaan käytetty eikä ollut tyhjää tilaa.

Keskuksen takapiha oli ankea pläntti, jossa oli soraa, tyhjiä autonrenkaita ja pieni katettu ja betonoitu alue, jolla lapset kuulemma viihtyivät. Nyt oli istutettu puita, että pihalla olisi varjoa ja keskuksen vetäjä oli alkanut viljellä autonrenkaissa ja siten hän näyttää mallia lapsille. Pihalla oli myös verkkoaidalla katettu kasvimaa, jossa tuotetaan raaka-aineet soppakeittiöön, kun lapsille jaetaan soppaa keskuksessa. Yritin ottaa kuvia pihasta ja kasvimaasta. Kyselin pikkutytöiltä hoitivatko he kasvimaata ja he vakuuttivat hoitavansa. Kasvimaalla kasvoi heidän mukaansa pinaattia, porkkanoita, tomaatteja ja jotain mitä en tunnistanut. En sanaa enkä kasvia. Oli joku vihreä lehtikasvi. Heidän suosikkejaan olivat porkkana ja se joku.

Lapset olivat niin suloisia ja niin hellyttäviä. Tuntui, että eihän täällä voi vaan ”tälleen pällistellä”. Puhuimme Tiina Heinon ja Elisen kanssa, että paikasta voisi tulla kirjaston / kirjastolaisten kummikohteen, jota henkilökunta tuemme. No, ehkä sekin parempi kuin ei mitään.  Ja sitten menimmekin ravintolaan syömään ja tunsin itseni äklön hyväosaiseksi.

Greenwell Matongo Community Library

Greenwell Matongon yhteisökirjasto

Huomenna menemme yliopiston kampuksille (maatalous, opettajankoulutus, lääketiede ja pääkampus), joten luvassa on vähemmän koskettavia kohteita. Yliopiston kirjastoissa on sama tunnelma kuin Suomessakin ja näyttävät hienoilta tutuilta. Paikallisen maatalouskampuksen ja Viikin kampuskirjastossa on paljon samaa tunnelmaa ja paikoin jopa ulkonäköä sisällä. Sen sijaan vaikkapa Roihuvuoren ja Katuturan kaupunginkirjastoissa on yhtäläisyydet vähässä, ainakin tunnelmassa. No, jos jotain samaa Roihuvuorestakin saa lainata urheiluvälineitä ja olivat Greenwell Matongoon juuri hankkineet lapsille ulkoleluja, joita saavat lainata keskuksen pihalle, mutta ne eivät olleet vielä käytössä.

12.4.2012

Tänään kävimme neljässä kirjastossa:

Neudamn Campus (maatalous)
School of Medicine Campus
Khomasdal kampus (kasvatustiede)
Main Campus (monia aloja, mm. oikeustiede, humanistiset tieteet, yhteiskuntatieteet, hoitotiede)

Opiskelijat olivat pääsiäislomalla, joten kirjastoissa oli tavallista hiljaisempaa. Tässä päällimmäiset tunnelmat:

Neudamn Campus (maatalous)

Kampus oli noin n. 40 kilometrin päässä Windhoekin keskustasta. Kampus tuntui olevan aikalailla keskellä ei-mitään. Lähistöllä ei ollut mitään muuta kuin yksi asuinalue. Kaikki kampukset on tarkasti aidattuja ja alueelle pääsee vain vartioidun portin kautta. Siinä onkin rankka homma seisoa auringonpaahteessa portilla ja nostaa puomi ylös luvallisille kulkijoille. Kampus oli Viikkiin verrattuna pikkuruinen: kirjastossa henkilökuntaa n. 5, kampuksella opiskelijoita noin 300 (luvut voi olla vähän pielessä, mutta suuruusluokka pitää paikkansa). Kun kysyimme montako professoria kampuksella o , kirjaston työntekijä vastasi, että hän tietää kolme professoria. Ei siis ilmeisesti kovin montaa. Monet opettajat opettavat myös pohjoisen kampuksella, jonne menemme huomenna. Se kuulosti järkevältä resurssien käytöltä.

Sisältä kirjasto toi mieleeni Viikin, koska kirjastossa oli vähän samantyylisiä sisäpuutarhoja. Niihin ei kyllä päässyt sisälle.


Liana ja Tobilet esittelemässä sisäpuutarhoja.

Kirjastossa ja kampusalueella oli langaton verkko. Suurimmalla osalla opiskelijoista on kuulemma omat läppärit, mutta kyllä tietokoneluokkaakin vielä käytettiin. Opiskelija-asuntola sijaitsi kätevästi ihan vastapäätä kirjastoa. Muutenkin kampus oli inhimillisen kokonainen ja viehättävä.

Kävimme myös kampuksen myymälässä, josta osa meistä osti kampuksella valmistettua jogurttia. Tarjolla olisi ollut myös lihatuotteita ja vihanneksia yms.

School of Medicine Campus

Lääketieteen kampus oli upouusi, rakennukset olivat hienoja ja lattiat kiiltelivät uutuuttaan.  Lääkärikoulutus on alkanut Namibiassa vasta toissa syksynä. Namibiassa ei siis vielä toimi Namibiassa valmistuneita lääkäreitä. Oulun yliopiston tekee yhteistyötä lääketieteen koulutuksessa. Kampus oli niin uusi, että kirjasto ei ollut vielä valmis. Kirjasto valmistuu 2014. Nyt kirjasto sijaitsi pienissä väliaikaisissa tiloissa.

Khomasdal kampus (kasvatustiede)

Kampuksella sijaitseva College of Education oli liitetty UNAM:in yliopistoon 2010 ja yhdistymiseen liittyvät työt olivat edelleen meneillään. Koska osa aineistosta oli luetteloimatta, kirjastossa käytettiin edelleen kahta lainausjärjestelmää: Millenium ja kuittilainaus.  Kirjastossa oli vähän kulahtanut tunnelma sikäli, että kirjat olivat vähän vanhoja, hyllyillä oli runsaasti tyhjää tilaa ja audiovisuaalinen kokoelma oli olemassa, mutta oli kuulemma vanhaa aineistoa.

Anne Lehto UNAM:in yliopiston kirjastossa paikallisen kirjastonhoitajan seurassa.

Koska kampuksella on opettajankoulutus, kirjaston erikoisin kokoelma oli posterikokoelma. Posterit olivat opetuksessa käytettävää havaintomateriaalia ja niitä oli kaikille koulun oppiaineille. Niistä tuli mieleen vanhat opetustaulut, joita Suomessakin on käytetty. Posterit olivat eräänlaisia oppikirjojen korvikkeita. Postereita katsoessa vahvistui usko siihen, että hyvä oppikirja, josta jokaisella oppilaalla on oma kappale, on loistava työväline koulussa.

Nyt lähden pakkaamaan, koska huomenna on aikainen lähtö pohjoisen kampuksille.

13.4.2012

Tänään oli aikainen herätys, kun auto tuli klo 6 hakemaan lentokentälle ja olimme jo 7.45 Pohjois-Namibiassa.

Täällä pohjoisessa on ihan tasaista. Puita on kyllä enemmän kuin luulin ja yllättävän vihreää. Se johtuu siitä, että on ollut sadekausi. Tien varrella näkyi tosi paljon matalia vesialtaita tai vettyneitä alueita, joihin oli kertynyt sadevettä. Kun menimme syrjemmällä olevalle maatalouskampukselle, näimme paljon karjaa (aaseja, nautoja ja vuohia) tien laidoilla ja välillä piti hiljentää tai pysähtyä eläinten takia.  Aaseja käytetään tavaroiden kuljetukseen. Niitä laidunsi paljon vapaana tien laidassa, olivat tosi söpöjä.

Kävimme tänään kolmella kampuksella täällä pohjoisessa:

Oshakati (hoitotiede, taloustieteet, kasvatustiede)
Ogongo (maatalous)
HP (opettajakoulutus)

Kaikki kirjastorakennukset ovat kivannäköisiä, siistejä ja useimmat uusia. Hyvin vaatimattomat kokoelmat ovat ainoa ero.

Oli hieman hämmentävää, kun kävimme Oshakatin kampuksella, jossa on töissä Joseph, joka kävi marraskuussa Suomessa ja on koko kirjaston apulaisjohtaja. Kirjasto oli kivannäköinen siisti rakennus, mutta se erottui ympäristöstään, koska ihan lähistöllä oli aaltopellistä tehtyä hökkelikoteja. Kirjastonhoitajien sosioekonominen asema on täällä varmasti suhteellisesti korkeampi kuin Suomessa. Namibiassa on tuloerot köyhien ja rikkaiden välillä ovat maailman suurimpia.

Huomenna lähdemme Etoshan luonnonpuistoon. Toivottavasti näemme eläimiä.

Onkohan siellä kovasti lumi sulanut? En ole seurannut mitään uutisia, kun ei täällä ehdi ja keskityn täysillä täällä olemiseen. Alkaa tulla jo paineita siitä, että ensi viikon seminaari olisi tarpeeksi antoisa ja osaisimme tuoda esille tarpeellisia asioita. Paineita lisää se, miten kirjastovierailuilla kuulemme vakuutuksia siitä, miten paljon ensi viikon seminaaria odotetaan.

14.4.

Täällä kirjeenvaihtajanne Namibiasta.

Retki Etoshan kansallispuistoon meni hyvin. Hotellilta oli parin tunnin ajomatka sinne. Autonkuljettajamme Ali (yliopiston autonkuljettaja. Hauska ja rento tyyppi) tuli vähän myöhässä, mutta kyllä hän päivän mittaan kurvaili aamun myöhästymiset kiinni.

Matkalla näimme mm. paikallisen torin, jossa tienvarren kojuissa myynnissä kaikkea mahdollista. Minun olisi tehnyt kovasti mieli pysähtyä ja lähteä kuljeskelemaan paikallisten ihmisten sekaan, mutta valitettavasti aikataulu ei sallinut pysähtelyjä. Tien varrella näimme myös surullisennäköisiä baaririvistöjä: yksi toisensa vieressä pieniä hökkelimäisiä baareja, joihin monet paikalliset miehet kuulemma tuhlaavat rahansa. Baareilla oli nimiä, jotka olivat hyvin kaukana tästä maailmasta, esim. California, Paradise Beach.

Ennen Etoshaa oli tasankoa silmänkantamattomiin ja hyvinvoivan näköistä nautakarjaa laidunsi tasangolla suurina laumoina. Karjalaumoja jouduimme aina välillä väistelemään.

Etosha on aidattu alue, jossa on useita portteja ja saa ajaa monta tuntia, jos menee toiseen laitaan.  Alue on 22912 km2. Me kävimme vain yhdessä laidassa, mutta näimme paljon. Melkein heti alueelle tuntuamme Charlotte (oppaamme Ogongon maatalouskampuksen kirjastosta) bongasi puun juurella leijonan. Niitä oli kaksi ihan tien lähellä. Näimme myös ihan läheltä paljon kirahveja ja seeproja. Vähän kauempaa näkyi mm. gnu-laumoja, sprinbok, steinbok, tunnistamattomia lintuja yms..

Alueella ei saa missään tilanteessa poistua autosta. Kuljettajamme Ali ei siitä välittänyt. Hän kävi mm. poimimassa muovipussiin norsun kakkaa, jota käytetään lääkkeenä. Tiina sai sitten matkustaa loppumatkan kakkapussi penkkinsä alla.

Norsuja me näimmekin monta ihan läheltä, kun ne marssivat metsästä automme eteen. Norsuemo jäi tielle auton eteen imettämään pikkunorsua. En kyllä ehtinyt kovin hyvin tarkkailla norsuja, kun keskityin niin kovin siihen, että saisin valokuvia.  Ja minun valokuvaustaidot tietäen niistä kuvista ei voi paljoa odottaa. No, onpa jotain todistetta.

Huomenaamulla lähdemme takaisin Windhoekiin. Ohjelmassa on vähän shoppailua Handicrafts centerissä. Iltapäivällä aiomme virittäytyä seminaaritunnelmaan ja käydä läpi yhdessä maanantain nuotit. Mehän olemme kaikki ”senior-level” spesialisteja, joten pitää sitten olla senioritasoa muutenkin iän perusteella.

16.4.

Nyt on ensimmäisen seminaaripäivä ohi. Oli intensiivistä huipakkaa ihan koko päivä.

Aamupäivällä oli seminaarin tavoitteet, jolloin mm. jokainen kirjoitti paperille omat tavoitteensa. Sitten oli virallinen osuus: vararehtorin ja Suomen suurlähettilään tervehdykset ja ryhmäkuva. Sen jälkeen oli namibialaisten esityksiä heidän omista pikkututkimuksistaan, joissa he olivat selvittäneet kirjaston ja tiedonlähteiden käyttöä eri asiakasryhmillä: 1. ja 2. vuoden opiskelijat, hoitotieteen henkilökunta, taloustieteiden tiedekunnan tutkijat. Esitykset olivat huolella tehtyjä, oikein professionaaleja. Ainakin tieteellistä kirjoittamista täällä on harjoiteltu paljon. Myös IL:n perusteista oli namibialaisten esitys.

Ryhmätyöt sujuivat loistavasti.

Sitten olikin suomalaisten esityksiä IL:stä, jotka olivat käytännönläheisiä ja epätieteellisiä. Anne Lehto johdatteli aiheeseen ja kertoi mm. suomalaista yliopistojen IL-suosituksista. Sitten kerroimme, miten olemme Tampereella ja Helsingissä järjestäneet opetusta. Esittelin mm. Helsingin yliopiston  ”Pick  n Learn” Information Literacy Learning Menu -mallin. Se on saanut nimensä ”Pick n Pay” -supermarketeista, joita on täällä Namibiassa. Sorry, että ette ole kuulleet mallista aikaisemmin, mutta se onkin ihka uusi. Tai eihän siinä mitään uutta ole. Se tarkoittaa sitä, että on valinnan varaa ja vaikka IL on integroitu tutkintoihin, tarjotaan myös mm. itseopiskeluaineistoja ja avoimia kursseja, joita voi poimia silloin, kun tarvitsee.

Iltapäivällä teimme vielä ryhmätöitä IL:stä. Kaikki osallistuivat aktiivisesti.
Koko päivä meni hyvin. Olemme tyytyväisiä. Huomenna jatketaan.

17.4.

Tänään oli meidän suomalaisten esityksiä IL:stä, Zoterosta ja markkinoinnista ja taas tehtiin ryhmätöitä aktiivisesti. Seminaarissa vierailivat CIMO:n ja Suomen ulkoministeriön edustajat, jotka olivat käymässä Windhoekissa. Että pitikin osua juuri minun esitykseni ajaksi. Kaiken kaikkiaan oli antoisa päivä. Ihan tuntuu siltä, että saimme yhdessä tuotettua aineksia IL-opetuksen ja markkinoinnin suunnitteluun.

Ari Muhonen luennoi.

Eilen emme ehtineet ollenkaan ulos hotellista. Tänään ehdimme pikaisesti tuliaisostoksille seminaarin jälkeen, mutta kiirettä piti, koska seminaari loppui klo 16 ja kaupat menevät kiinni klo 17 tai 17.30. Täällä tulee alkaa tulla pimeä jo vähän ennen klo 18 eikä pimeän jälkeen pitäisi kuulemma kävellä kaupungilla. No, eipä siellä oikein mitään tapahdukaan, koska kadut hiljenevät, kun kaupat menevät kiinni ja tulevat pimeä. Autoliikenne kyllä jatkuu. Hotellihuoneeni ikkunasta näkyy ja kuuluu vilkkaan risteyksen elämänmeno.

19.4.

Seminaari meni oikein kivasti. Teimme kaikki innokkaasti töitä. Ohjelmassa oli hurjan monta namibialaisten esitystä. He olivat todella tehneet hommia, esim. erilaisia asiakasselvityksiä.  kirjastonsa kehittämisen eteen. Apulaiskirjastonjohtaja Joseph pohdiskeli aamupalapöydässä, että hänen kirjastonsa henkilökunnalla on kyllä paljon monenlaista osaamista ja innostusta, mutta ideoiden toimeenpanossa olisi parantamista. Kuulostaako tutulta?

20.4.

Aamulla teimme hotellilla hommia niiden kanssa, joiden kanssa kirjoitamme yhdessä artikkeleita hankkeessa toimitettavaan kirjaan. Kirja ilmestyy joulukuussa ja se sisältä n. vertaisarvioitua 15 artikkelia hankkeen eri osa-aluista. Kirjan julkaisee Tampereen yliopisto. Toimituskunnan vastaava toimittaja on Mirja Iivonen. Minä olen Helsingin edustajana toimituskunnassa tekemässä jotain parhaan kykyni mukaan.

Päivällä pääsimme Suomen suurlähetystöön lounaalle. UNAM:in kirjastosta oli vajaa 40 osallistujaa ja lisäksi mm. CIMO:n ja ulkomisteriön edustajia ja Greenwell Matongon puuhanainen. Olipa huikeaa käydä niin eri maailmoissa samassa kaupungissa: Katuturassa köyhällä asuinalueella ja suurlähettilään residenssissä hienommalla alueella.

Tänään olikin haikea päivä, kun piti sanoa jäähyväisiä. Viikon aikana oli ehtinyt syntyä lämmin tunnelma. Onneksi Laimi ja Edwin tulevat Suomeen heti seminaarin jälkeen ja hanke jatkuu vielä vuoden loppuun ja senkin jälkeen yhteistyö jatkuu tavalla tai toisella.

Teksti

Päivi Helminen
informaatiolukutaidon koordinaattori
Hallinto- ja kehittämispalvelut
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuvat

Päivi Helminen

Cycling for Libraries!

Kirjastoväen pyörämatkalla vaihdettiin kokemuksia, rakennettiin verkostoja ja bongattiin kirjastoja.

Polkupyöriä ja kirjastoja yhdistää se, että molemmat ovat suhteellisen demokraattisia välineitä erilaisten resurssien tavoittamiseen. Polkupyörät ja kirjastot herättävät positiivisia tunteita, useimmilla on niistä myönteisiä kokemuksia jo lapsuudesta. Siksi yhdistelmä on omiaan tempaukseen, jonka yhtenä tarkoituksena on tuoda näkyvyyttä kirjastoille ja niiden merkitykselle.

Idea lähteä pyörämatkalle kirjastojen puolesta Kööpenhaminasta Berliiniin syntyi aluksi pienimuotoisena parin hengen projektina ja kasvoi lopulta Facebookin ja muiden sähköisten medioiden ansioista yli 65 osanottajan, huoltotiimin ja videotiimin sisältäväksi näyttäväksi hankkeeksi. Tämä oli niin kiehtova ajatus, että mukaan oli ehdottomasti päästävä, ja HULib verkkopalveluista matkaan lähtikin kaksi innokasta pyöräilijää. Kaikkiaan kansallisuuksia oli edustettuna kymmenen, ja yksi osanottaja tuli Australiasta saakka.

Fyysisen suorittamisen liittäminen älylliseen/ammatilliseen keskusteluun on mielenkiintoinen konsepti. Kun pyöräilyä ja keskustelua, yhdessä ja erikseen, on aamusta iltaan yhdeksän päivän ajan, saavutetaan jotain ainutlaatuista, jossa varsinaisten teemojen, ”kotitehtävien” ja kirjastokäyntien lisäksi on kysymys kunnon kohottamisesta, ryhmädynamiikan opiskelusta ja ammatillisesta verkostoitumisesta.

Lähtö oli 28. toukokuuta Kööpenhaminan kuninkaallisen kirjaston mustaksi timantiksi kutsutun komean kirjastorakennuksen luota. Edellisenä iltana oli jo vietetty kick-off -juhlaa kaupunginkirjaston tiloissa iloisen puheensorinan, pienen purtavan ja balkanilaisen kletzmer-musiikin tahdittamana. Alkumatkasta ennestään viileä ilma kävi yhä tuulisemmaksi, ja myöhemmin illalla alkoi vielä sataa, lisäksi rengasrikkoja tuli ensimmäisenä päivänä viisi, mm. kärjessä ajavalta Mace Ojalalta puhkesi sekä etu- että takarengas lyhyen ajan sisällä. Alkumatka oli siis todella haasteellinen, ja kun lopulta päästiin Køgeen ja asetuttiin retkipatjoille koulun käytäville, oli matkan hankalin osuus takana.

Tanskassa vierailtiin matkan aikana neljässä kirjastossa, esim. Præstøssä päästiin tutustumaan uudenlaiseen avoimeen kirjastoon, joka on auki klo 7-23 kaikkina päivinä, tosin henkilökuntaa on paikalla vain arki-iltapäivisin. Muina aikoina kirjaston automaattiovi aukeaa tanskalaista sosiaaliturvakorttia ja siihen liittyvää tunnuslukua käyttäen. Itsepalvelulainaus ja kirjaston peruspalvelut ovat käytettävissä. Paikalliset asukkaat ovat olleet hyvin tyytyväisiä tähän laajennettuun aukioloon, käyttäjiä on ollut sekä aamuisin ennen töihin lähtöä että myöhään iltaisin. Tällä paikkakunnalla asukkaita on n.7000 ja tämänkokoista paikkakuntaa pidettiin suurimpana mahdollisena taajamana, jossa tällainen malli voisi toimia. Pienellä paikkakunnalla ihmiset tuntevat toisensa melko hyvin, ja sosiaalinen kontrolli auttaa välttämään ilkivaltaa. Tanskassa mallia on kokeiltu kymmenillä paikkakunnilla, ja kaikkialla kokemukset ovat olleet myönteisiä. Automaattiporttien lisäksi järjestelmä edellyttää, että kirjat on varustettu RFID-tarroilla. Myös Nykøbingin viisi sivukirjastoa ovat ottamassa käyttöön avoimen kirjaston pitkiä aukioloaikoja, ja tällaisia kokeiluja on meillä Suomessakin vireillä.

Nykøbingissä kirjasto oli järjestänyt pyörämatkalaisille kiinnostavan Skype-seminaarin, jossa tunnettu kirjastobloggari Buffy Hamilton alusti ja keskusteli ryhmän kanssa Atlantasta käsin osallistavasta oppimisesta kirjastoissa. Session lopuksi tuotettiin keltaisille muistilapuille visioita kirjaston tulevaisuudesta, ja monissa lapuissa tuotiinkiin esiin yhteisöllistä oppimista kirjastoissa ja kirjaston merkitystä julkisena tilana.

Kahden ensimmäisen sateisen ja tuulisen päivän jälkeen sää alkoi suosia kirjastopyöräilijöitä, ja Berliiniin saavuttaessa hellelukemat ylittävät jo 30 asteen rajan. Päivittäiset matkat vaihtelivat 40 -90 kilometriin paitsi viimeisenä päivänä,  jolloin ajettiin yli 120 km. Kukaan meistä ei ollut aiemmin osallistunut pyöräillen tapahtuvaan epäkonferenssiin, joten oli epävarmaa miten koko konsepti tulisi toimimaan. Alkupäivinä ihmetteli, että miten tällainen epäkonferenssi ylipäätään on mahdollinen. Ajoimme melko leppoista vauhtia, mikä mahdollisti keskustelun naapurin kanssa, ja ennen pitkää keskustelu huomaamatta luiskahti kirjastoasioihin.

Matkalla tutustui kiinnostaviin hahmoihin eri maista, esim. ranskalaiseen Philippeen, joka on eläkkeellä oleva antikvaarisen kirjakaupan pitäjä Pariisista. Hän on myös innokas pyörämatkailija ja keräilee ranskankielisiä kirjoja pyörämatkailun historiasta. Tämä kokoelman laajuus on n. 350 nidettä. Oli myös kiinnostavaa keskustella Exlibriksen Patrickin kanssa. Hän hoitaa Bostonissa SFX- ja Metalib -tukea ja mainitsi, että vuoden päästä pitäisi valmistua heidän uusi kirjastojärjestelmänsä, joka on saanut nimen Ama. Patrick myös johti tuiki tärkeää venyttelyä aamuisin ja tauoilla.

Till Kinstler liittyi porukkaan Rostockissa, jonne tultiin lyhyen lauttamatkan jälkeen. Hän työskentelee Göttingenissä, n. 60 hengen alueellisessa kirjastoverkkopalveluita tuottavassa ja kehittävässä yksikössä. Oli mielenkiintoista kuulla, että heidän yksikkönsä on hiljattain päättänyt tukea VUfind-ohjelmiston käyttöönottoa saksalaisissa kirjastoissa joko niin, että he asentavat ohjelmiston kirjaston palvelimelle, tai he tarjoavat myös omaa hosting-palvelua VUfind-ohjelmistolle. Leipzigin yliopiston kirjastossa on alkamassa on laaja VUfind-käyttöönottoprojekti, jossa työskentelee viisi henkeä. Tämä discovery-tyyppinen käyttöliittymä on kiinnostava sen vuoksi, että se on myös meillä eViikki-palvelun uusi alusta.

Pohjois-Saksan Mecklenburgin halki idyllisessä maalaismaisemassa pyöräiltäessä oli teemana kirjastopalvelut harvaan asutuilla alueilla. Alue kärsii myös väestökadosta nuorten muuttaessa työn perässä suurempiin kaupunkeihin länteen ja etelään. Ongelma konkretisoitui Fürstenbergissä, jossa saimme tutustua kaupunginkirjastoon, joka mahtui yhteen pienehköön huoneeseen. Kirjasto on säästösyistä lakkautettu vuonna 2004, mutta pyörii nyt vapaaehtoisvoimin eläkkeelle jääneen kirjastonhoitajan johdolla. Tämä toimintamalli on Saksassa laajassa käytössä, ja innokkaita kirjaston hyväksi palkatta työskenteleviä löytyy runsain joukoin. Tällaista mallia on helppo kritisoida sen vuoksi, että se asettaa kirjastonhoitajien ammattitaidon ja identiteetin kyseenalaiseksi. Paikallisten päättäjien näkökulmasta vaihtoehdot ovat kuitenkin vähissä: joko kirjasto lakkautetaan kokonaan tai hyväksytään sen ylläpito vapaaehtoisvoimin. Juuri Tanskasta tultuaan tuli mieleen, että näillä harvaanasutuilla seuduilla itsepalveluun perustuva avoin kirjasto olisi pitemmän päälle kestävämpi ratkaisu kuin kirjastopalvelun perustaminen harrastuspohjaisiin vapaaehtoisiin.

Yliopistokirjastojen puolella Mecklenburgissa näytti menevän paremmin kuin yleisillä kirjastoilla. Vierailimme avarassa ja valoisassa Rostockin yliopiston kirjastossa, joka on valmistunut v. 2005. Kirjaston on auki päivittäin klo 9 – 24. Iltaisin ja viikonloppuisin henkilökuntaa on vain kaksi vahtimestaria, muina aikoina talossa työskentelee n. 60 kirjaston työntekijää. Rostockilaiset järjestivät myös paikallisen bändin soittamaan illanviettoon, jota sponsoroi kulttuuripääkaupunki Turku, Rostockin ystävyyskaupunki.

Keltaisissa huomioliiveissä pyöräilevä 200 metrin letka sai kaikkialla hilpeän vastaanoton. Oranienburgiin saavuttaessa tultiin isoon liikenneympyrään, jossa joku meistä keksi jäädä ajamaan ympyrää, ja kun liikenneympyrä täyttyi kirjastopyöräilijöistä, kaikki huusivat yhteen ääneen Cycling for Libraries!

Yhteinen pyöräily päättyi sunnuntai-iltana 5.6. Berliinin päärautatieasemalle, jonne saavuttaessa ilmassa oli sekä suurta riemua yhteisestä onnistumisesta, että jo eron ja matkan päättymisen haikeuttakin. Jotain lähes mahdotonta oli onnistuttu tekemään lähes täydellisesti. Nyt hyvin ainutlaatuinen yhteinen kokemus oli ohi. Kritiikkiä on vaikea esittää, koska hiukan tiukemmalla organisoinnilla olisi menetetty olennaista spontaanisuutta. Kokemus oli hyvin intensiivinen, omaa aikaa oli välillä olemattoman vähän, univaje kasvoi koko matkan ajan, mutta samaa tahtia kasvoi yhteishenki. Perillä Berliinissä oli saavutettu jotain ammatillisesti avartavaa ja inhimillisesti syventävää. Sen jälkeen pari päivää Berliinissä olivat jo hidasta palautumista arkeen. Maanantaina oli epäkonferenssimme päätöskonferenssi Konrad Zuse –instituutissa, pääteemana Shifting Traditions – Libraries on the move. Illalla kaikki kokoontuivat Tempelhofin hylätylle lentokentälle, jonne sirkustelttamme oli vielä kerran pystytetty loppujuhlallisuuksia varten.

Videoklippejä matkapäiviltä

Kirjoittajat

Kimmo Koskinen
Kehityspäällikkö
Verkkopalvelut
Helsingin yliopiston kirjasto

Kari Haatanen
Tietotekniikka-asiantuntija
Verkkopalvelut
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuvat

Kimmo Koskinen ja Kari Haatanen

Helsingin yliopiston kirjaston nimityksiä

  • Meilahden kampuskirjasto Terkon johtajaksi nimettiin YTM Annikki Roos, joka siirtyy tehtävään Viikin kampuskirjaston johtajan paikalta.
  • Viikin kampuskirjaston johtajaksi on valittu tekniikan lisensiaatti Ari Muhonen, joka siirtyy tehtävään Aalto-yliopiston ylikirjastonhoitajan paikalta.
  • Terkon kirjastonhoitajaksi on valittu YTM Terhi Sandgren.
  • Hallinto- ja kehittämispalveluiden verkkotoimittajan sijaisuuden hoitajaksi valittiin medianomi Aino-Leena Juutinen.
  • Terkon informaatikoksi on valittu FM Mari Elisa Kuusniemi.
  • Verkkopalvelujen tietojärjestelmäasiantuntijana aloittaa fil.yo. Joonas Kesäniemi.
  • Hankinta- ja metadatapalveluiden määräaikaisena kirjastonhoitajana toimii YTM Juha Pesonen.

Onnittelut kaikille valituille!

Palvelumuotoilu vauhtiin koko kirjaston henkilöstökoulutuksella

Helsingin yliopiston kirjaston Palvelumuotoiluhankkeen ensimmäinen vaihe, ”Mahdollisuuksien kartoitus”, käynnistyi joulukuussa yhteistyössä suunnittelutoimisto TAIVAAN kanssa. Tavoitteena on selvittää kirjaston palvelukokonaisuuden nykytila ja etsiä tulevaisuuden kehittämistarpeista koulutuksen ja taustatutkimuksen avulla.

Koko kirjaston kattava henkilöstökoulutus oli projektin ensimmäinen askel. Kaksi kaikille avointa luentotilaisuutta järjestettiin tammikuussa, ja niihin osallistui yhteensä 150 henkilöä, yli puolet koko kirjaston henkilökunnasta. Kouluttajana toimi palvelumuotoilun pioneeri Mikko Koivisto. Hänen johdatuksellaan termit, kuten käyttäjäkeskeisyys, proaktiivisuus, palvelupolut, -tuokiot ja -eleet saivat sisällön. Samoin myös palvelumuotoilun ymmärtämisen ja kiteyttämisen menetelmät ja käyttötarkoitukset hahmottuivat.

Koulutusta syvennettiin helmikuussa Mikko Koiviston johdolla työpajoissa, joihin osallistui 40 asiakaspalveluissa ja palvelujen kehittämistehtävissä työskentelevää henkilöä kampuskirjastoista ja keskitetyistä palveluista. Kahden päivän aikana perehdyttiin luentojen ja pienryhmätyöskentelyn avulla tiedonhankintamenetelmiin, kuten havainnointiin, haastatteluun ja luotaimiin, sekä kerätyn tutkimusaineiston analysointiin ja tulosten kiteyttämiseen.

Ensimmäisen koulutuspäivän jälkeen ryhmät kokoontuivat ja organisoivat tietojen keruun valitsemistaan ongelma-aiheista. He jalkautuivat kirjastoihin havainnoimaan ja haastattelemaan asiakkaita ja tekivät luotaimia, joilla henkilökunta kirjasi ylös toimiaan. Toisen koulutuspäivän teemana oli aineiston analysointi samankaltaisuuskaavion avulla,  käyttäjäprofiilien luonti ja lopulta design-ajurien kiteyttäminen. Ryhmien keräämät sadat havainnot ryhmiteltiin ja analysoitiin seinätauluiksi, ja esiin nousseista kokonaisuuksista kiteytettiin tunnistettavia ja hilpeyttäkin herättäneitä käyttäjäprofiileja.

Koulutus oli antoisa ja Mikko Koiviston asiantuntemus ja opetustaito suvereenit. Kaikilla oli hauskaa, ja saatiin kerrankin konkreettisia työkaluja konkreettisten ongelmien ratkaisemiseen. Yhdessä tekemisen kautta ryhmäläiset tutustuivat paremmin toisiinsa, ja hitsautuminen koko kirjaston yhteiseksi palvelujen kehittäjäryhmäksi käynnistyi.

Samalla kun koulutusryhmät hankkivat uusia taitoja osaamissalkkuunsa, he myös keräsivät, työstivät ja analysoivat merkittävän määrän tutkimusaineistoa itse projektia varten. Harjoitustehtävien avulla löytyi kiinnostavia palvelujen kehittämiseen liittyviä ajatuksia, joita kannattaa työstää eteenpäinkin. Sitä varten ryhmissä laadittiin designajureita, eli konkreettisia ehdotuksia siitä, miten eri käyttäjäprofiileihin kuuluvien asiakkaiden palveluja voitaisiin kehittää.

Pienryhmätyöskentely toi esiin myös asiakaspalveluissa tarvittavia esiintymistaitoisia, kekseliäitä ja sanavalmiita persoonallisuuksia ja luovia lahjakkuuksia. Kirjastolla on tehtäviinsä sitoutunut, empaattinen ja kehittämisestä kiinnostunut palveluhenkilöstö. Se on voimavara, jonka avulla voidaan varmistaa palvelumuotoiluhankkeen menestyksellinen läpivienti.

Palvelumuotoilu jatkuu maaliskuussa TAIVAS-tiimin tietojenkeruulla kirjastoissa ja kehittäjäyhteisön verkkopalvelun käynnistymisellä. Kaikki kirjaston kehittämisestä kiinnostuneet kutsutaan tervetulleiksi kehittäjäyhteisöön. Se, että kaikille ei voitu järjestää pienryhmäkoulutusta, ei estä osallistumista. Nyt on lupa keskustella avoimesti kirjaston kehittämisestä – tabuja ei ole.

Kirjoittaja

Inkeri Salonharju
projektipäällikkö
Hallinto- ja kehittämispalvelut
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuvat

Jussi Omaheimo
Viestintäsuunnittelija
Hallinto- ja kehittämispalvelut
Helsingin yliopiston kirjasto

Kirjastohommia ABC – käsikirja tietämättömille osa II: Sukellus tiedonhallinnan laguuniin

Tunnelma on melkein harras. Keskusilmastointi humisee, hiiret klikkaavat, näppäimistö ratisee..

– Eiköhän aloitella, Anna-Kaisa Hyrkkänen hihkaisee ja aloittaa reippaasti puolentoista tunnin opetussession, jonka tarkoituksena on opastaa Kumpulan kampuksen Nelli-koulutukseen osallistuvat opiskelijat paremman tiedonhallinnan lähteille.

Helsingin yliopiston kirjasto järjestää erilaisia perus- sekä tieteenalakohtaisia syventäviä kursseja Helsingin yliopiston opiskelijoille ja henkilökunnalle. Koulutusten päämääränä on auttaa tiedonlähteiden valinnassa, helpottaa tiedon etsimistä ja arviointia sekä tarjota työvälineitä tiedonhallintaan.

How to be a Nelli-master?

Anna-Kaisa Hyrkkänen aloitti koulutustyön melkein heti aloittaessaan Kumpulan kampuskirjaston leivissä muutama vuosi sitten. Ja sen kyllä huomaa. Kurssi etenee napakasti mutta silti rennoissa tunnelmissa. Opiskelijat kyselevät vapautuneesti Nellistä ja tekevät kiltisti esimerkkiharjoituksia, joita Anna-Kaisa johtaa luokan edessä.

– Tykkään tavattomasti koulutustehtävistä, koska palautteen saa välittömästi. Opiskelijat ovat kiitollista porukkaa, Anna-Kaisa naurahtaa.

Pääsääntöisesti kaikki palaute on ollut hyvää.

– Opiskelijat hahmottavat minusta viittauksiin ja plagiointiin liittyvät säännöt hyvin. Enemmänkin tuntuu, että löytyy opiskelijoita, jotka opiskelevat opiskeluaikansa päätökseen tietämättä millaisia välineitä tiedonhakuun olisi mahdollista saada käyttöön.

Anna-Kaisa Hyrkkänen
Anna-Kaisa Hyrkkänen

Miten hallita tietoa pursuavaa maailmaa?

Luulisi että tiedon paljouteen hukkumaisillaan olevat opiskelijat ja tutkijat tarttuisivat ojennettuun pelastusrenkaaseen hanakammin, mutta näin ei ole. Kurssien osallistujamäärät heittelehtivät paljon.

– Moni opiskelija ihmettelee miksi kurssitarjonnasta pidetä suurempaa meteliä, Anna-Kaisa selvittää.

Erityisesti ulkomailta asti opiskelemaan saapuvien opiskelijoiden haaliminen kursseille on tunnistettu vaikeaksi.

– Tavoitamme suomenkieliset opiskelijat hyvin ainejärjestölistojen kautta, mutta esimerkiksi vaihto-opiskelijoiden tavoittaminen on aika vaikeaa, Eija Nevalainen Keskustakampuksen kirjastolta toteaa.

Ehkä viesti järjestettävistä kursseista ei tavoita kaikkia kiinnostuneita, joten tässä on kirjastolle selkeä haaste voitettavaksi.

Hallitse Helkasi!

Tuija Korhonen sipaisee hiuskiehkuran korvansa taakse ja kertoo vetäneensä vasta muutaman kurssin.

– Kyllä se on parantunut joka kerta, mutta kyllä minua vielä kovasti jännittää, Korhonen hymyilee. Aivot menevät jumiiin, hän jatkaa ilkikurisesti.

Jännitys ei ainakaan näy päällepäin, kun Korhonen opastaa varmoin ottein pientä opiskelijajoukkoa Helkan saloihin Opiskelijakirjaston kellarissa. Erilaiset käytännön tehtävät avaavat hakuongelmia käytännöntasolla.

Tuija Korhonen
Tuija Korhonen

Muutaman koulutuskerran pohjalta on vaikea sanoa mitään opiskelijoiden innokkuudesta, mutta pieni ”mutu” on asiasta jo kehkeytynyt:

– Opiskelijoiden osallistuvuus vaihtelee kyllä tosi paljon. Jotkut eivät ota kouluttajaan minkäänlaista kontaktia. Jotkut taas kommentoivat ja kyselevät reippaasti mieltä askarruttavista asioista.

Ei vain pelkkää tekniikkaa

Helsingin ylipiston kirjaston tarjoamat avoimet – ja tutkintovaatimuksiin integroidut kurssit antavat aseet parempaan tiedonhankintaan ja mahdollistavat informaatiolukutaidon paremman hallinnan.

On tärkeää tunnistaa tiedontarpeensa, hakea tietoa sopivista paikoista sopivin välinein, arvioida, käyttää ja välittää eteenpäin löytämäänsä tietoa ja tietenkin osata tehdä kaikki tämä eettisesti ja oikeudelliset seikat huomioon ottaen.

– Kaikki merkit viittaavat siihen että koulutustoimintaa täytyy jatkaa, kehittää ja laajentaa, Eija Nevalainen toteaa.

Järjestelmien kehittäminen mahdollisimman helppokäyttöiseen suuntaan ei ole Nevalaisen mielestä ratkaisu.

– Tähän käsitykseen moni opiskelijakin lankeaa; kysymys ei ole pelkästä hakujärjestelmien hallinnasta. Tiedonhankinnassa on otettava huomioon ja ymmärrettävä monia muitakin seikkoja. Meidän tehtävämme on tukea opiskelijoita ja tutkijoita tiedonhankinnassa tulevaisuudessakin, Nevalainen päättää.

Lisätietoa Helsingin yliopiston kirjaston kurssitarjonnasta

Kirjoittaja

Helena Hiltunen
Verkkotoimittaja
Hallinto- ja kehittämispalvelut
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuvat

Helena Hiltunen

Kirjastohenkilöstön palkkauksen kehityksestä

Kirjaston organisaatiomuutos ja siihen liittyvät tehtävien muutokset synnyttivät odotuksen nopeasta mahdollisuudesta tarkistaa ja yhtenäistää palkkauksen perusteina olevia vaativuuden ja suoriutumisen arviointeja.  Palkkauksen tarkistamiseen liittyvät asiat ovat puhuttaneet henkilöstöä ja esimiehiä. Tästä syystä on hyvä käydä läpi prosessia.

Huhtikuun alusta 2011 on tulossa kaikille 1,2 %:n palkankorotus. Järjestelyerästä (0,9%) käydään edelleen neuvotteluja sopijapuolten tasolla.

Vaativuuden tarkistaminen

Organisaation ja työnjaon muutosten on odotettu nopeasti heijastuvan palkkakehitykseen vaativuuden tarkistuksina. Tarpeita muutoksiin on olemassa useista syistä. Kaikkien yksiköiden esimiehet ovat erittäin vastuullisesti ja huolellisesti yksilöiden tasolla määritelleet muutostarpeet. Koko kirjaston kiireisimmät muutostarpeet koottiin 2010 yhteen ja arvioitiin tarvittava rahoitus. Koko paketista neuvoteltiin yliopiston johtotason kanssa ja perusteltiin muutosten tärkeys.

Kirjasto ei kuitenkaan saanut oikeutta edetä muuta yliopistoa nopeammin muutosten toteutuksessa. Aikatauluna on koko suunnittelukausi 2010 – 2012, jonka aikana muutokset pyritään toteuttamaan kirjaston budjetissa olevien voimavarojen puitteissa. Jokainen muutosesitys myös käsitellään yliopiston tasolla.

Loppuvuodesta 2010-alkuvuodesta 2011 yliopiston kirjasto on voinut toteuttaa 16 vaativuustason muutosta, jotka ovat jakautuneet yksiköiden henkilöstömäärän mukaan.  Kunkin yksikön johto on priorisoinut kiireisimmät muutokset. Nämä on otettu huomioon ennen esityksen lähettämistä yliopiston arviointiryhmään. Kirjastolla on mahdollisuus seuraavaan tarkistuskierrokseen aikaisintaan syksyllä 2011.

Ei ole vaikeata ymmärtää henkilöstön jäsenten pettymystä ja turhautumista, jos on jo pidemmän aikaa odottanut oman vaativuustason korjaamista ylöspäin. Vaativuustason koetaan usein paitsi vaikuttavan palkkaan, myös merkitsevän suurempaa tai pienempää oman tehtävän arvostusta. Sinänsä tehtävien muuttuminen ei välttämättä merkitse vaativuuden muutosta. Erilainen ja uusi tehtävä voi olla vaativuudeltaan samantasoinen kun sitä katsotaan koko yliopiston mittakaavassa. Meillä on kuitenkin runsaasti tarvetta tarkistuksiin.

Kirjasto ei kuitenkaan ole oma saarekkeensa, jossa esimiesten kiinnostus kehittää henkilöstön palkkausta riittäisi palkkojen parantamiseen. Me esimiehinä toimivat olemme halukkaita parantamaan henkilöstön työoloja ja palkkausta.  Kirjastossa toimivat ovat kuitenkin ensi sijassa palkkasuhteessa yliopistoon. Yliopiston pelisäännöt ja yliopiston rahoitus vaikuttavat myös meihin. Tästä syystä tarvittavia muutoksia toteutetaan asteittain koko suunnittelukaudella.

Suoriutumisen arvioinnista

Parhaillaan ovat käynnissä henkilökohtaisen suoriutumisen arvioinnit. Arviointikeskusteluilla on arvo sinänsä, sillä niissä on mahdollista yhdessä esimiehen kanssa pohtia henkilökohtaista suoriutumista tehtävistä ja asetetuista tavoitteista. Hyödyllistä on oppia tunnistamaan, miten hyvin oma käsitys ja esimiehen käsitys työstä suoriutumisesta kohtaavat.  Keskustelun arvo on yhteisen käsityksen luomisessa.

Toisaalta, suorituksen arvioinnissa esimiesten on muistettava, että YPJ on ennen kaikkea väline palkkakehityksen hallintaan. Kaikilla kirjaston yli 250:lla henkilöstön jäsenellä on toive saada paremmat suorituspisteet ja enemmän palkkaa. Palkkauksen tarkistaminen on kuitenkin mahdollista vain harkitusti ja samalla kertaa vain joidenkin osalta. On myös hyvä muistaa se palkkausjärjestelmän perusperiaate, että kun vaativuutta tarkistetaan ylöspäin, henkilökohtaisen suoriutumisen arviointia yleensä alennetaan.

Esimiehiä on ohjeistettu niin, että erinomaisesta työstä on voitava palkita mutta millään yksiköllä ei ole avointa piikkiä. Myös tässä esimiesten on toimittava käytettävissä olevan rahoituksen puitteissa.

Jos suoriutumisen arvioinnissa keskustelun jälkeenkin jää eriävä näkemys esimiehen ja arvioitavan henkilön välille, tämä kirjataan perusteluineen arviointilomakkeelle ja allekirjoitukset hoidetaan normaalissa järjestyksessä. Tavoite on, että erimielisyydet ratkaistaan ensi sijassa esimiehen kanssa. Tarvittaessa ne käsitellään ylikirjastonhoitajan kanssa.

Kirjoittaja

Kaisa Sinikara
ylikirjastonhoitaja
Helsingin yliopiston kirjasto

Johtaminen ei ole helppoa – Helsingin yliopiston kirjastoa rakennetaan yhteisin voimin

Hyvä johtajuus on oleellista organisaation menestykselle. Unohtakaa hyvät tyypit, ylimaalliset osaajat ja mensan superaivot. Johtaminen luonnistuu maalaisjärjellä, kuuntelutaidolla ja sydämellä.

Hyvään johtamiseen kuuluvat ainakin sellaiset sanat kuin rohkeus, itsetuntemus, rehellisyys, reiluus ja luottamus. Näitä määreitä toivoisi jokaisen johtajan seuraavan.

Helsingin yliopiston kirjaston ylikirjastonhoitaja Kaisa Sinikara, kampuskirjastonjohtaja Pälvi Kaiponen ja tietojärjestelmäpäällikkö Pauli Assinen ovat kaikki kirjastomaailman johtajia, joiden päämäärä on rakentaa uudesta Helsingin yliopiston kirjastosta yksi maamme kirjastojen kruunujalokivistä, erinomaisin lajissaan. Jokainen heistä kokee kasvaneensa johtamistehtävään vähitellen erilaisten vastuiden kautta.

Ja yksi asia johtamisesta tehtiin selväksi: se ei ole helppoa.

Pitkiä uria, oppimista ja tahtoa

Rallikuskin urasta lapsena unelmoinut Pauli Assinen ei ajatellut päätyvänsä Helsingin yliopiston kirjaston verkkopalveluiden tietojärjestelmäpäälliköksi.

– Helsingin yliopiston kirjastossa työskenteleminen on minulle arvo. Kun havahduin että todellakin työskentelen kirjastossa, se tuntui hyvälle.

Niin ammatillinen kuin henkilökohtainen kiinnostus motivoi Assista tekemään parhaansa kirjaston eteen.


Pauli Assinen, Anni Träff ja Elisa Hyytiäinen tutkivat yhdessä e-lukulaitetta Elojuhlissa elokuussa 2010.

Pälvi Kaiponen ei kuvitellut nousevansa keskustakampuksen kirjaston johtoon. Hän kokee keränneensä rohkeutta pikkuhiljaa, erilaisten hyvin menneiden projektien kautta.

– Hyvin suoritettujen esimiestehtävien tuoman itseluottamuksen kannustamana aloin miettimään; tämähän voisi olla työtä, jota oikeasti voisin tehdä. Valinta on tehtävä jossain vaiheessa, jatkaako eteenpäin valitulla tiellä, Pälvi Kaiponen miettii.

Kaisa Sinikaran tie ylikirjastonhoitajaksi ei myöskään ollut kiviin kirjoitettu haave lapsuudesta.

Kun Sinikaraa pyydettiin Opiskelijakirjaston silloisen osastonjohtajan sijaiseksi vuonna 1989, häntä pyyntö huvitti suuresti.

– Ajattelin, että enhän minä ole mikään johtaja. Olin ylpeä ja kiinnostunut asiantuntijatehtävästäni.

Sinikaran mielestä johtamiseen ei kuulu mitään erityistä glooriaa. Se on eräs työyhteisön tehtävistä.

– Jokaisessa organisaatiossa kunkin on otettavan roolinsa. Johtaminen on työnjakokysymys. Jonkun täytyy vastata organisaation toimivuudesta ja voimavaroista. Samoin on tehtävä päätöksiä.

Roomaakaan ei rakennettu päivässä

Helsingin yliopiston kirjaston muutosprosessi on kestänyt noin 15 vuotta. Mitään ei ole päätetty tässä ja nyt. Uusi yhteinen kirjastomalli on pitkäjänteisen neuvottelun, suunnittelun ja yhteistyön tulos.

– Oli tärkeätä, että kirjastot pääsivät osaksi koko yliopiston kehittämistä, muuten olisimme jääneet sivuun mm. kampusten rakennussuunnittelusta, Kaisa Sinikara kertoo. Tämä taas olisi merkinnyt, ettei meillä olisi nykyisen kaltaisia tasokkaita kampuskirjastoja tiloineen ja henkilöstöineen, puhumattakaan palvelujen keskittämisestä.


Kaisa Sinikara ja Hans Geleijnse (LIBERin presidentti 2010/6 saakka). Geleijnse vaikutti kirjaston kehittämiseen kansainvälisten arviointipaneelien jäsenenä.

Tulos on vaatinut sekä yliopiston ja tiedekuntien johdon tukea että kirjastojen valmiutta uudistaa toimintojaan ympäristön muuttuessa.

Uusi Helsingin yliopiston kirjasto aloitti toimintansa tammikuussa 2010. Fuusio ei ole ollut helppo. Kirjasto on tehnyt vuosittain työilmapiirikartoituksen, jotta henkilöstön kokemukset saadaan johtamisen tueksi. Vaikka tulokset ovat muutoksista huolimatta parempia kuin esim. valtiolla keskimäärin, myös kritiikin aiheita löytyy. Tehtävien organisointi keskitettyjen ja kampustehtävien kesken koetaan keskeneräiseksi, lähijohtamista arvostetaan enemmän kuin koko organisaation johtamista ja tiedonkulussa on puutteita. Kirjasto elää edelleen muutosvaihetta. Toiminnot ovat osaksi hajallaan kunnes uusi Kaisa-talon kirjasto keskustassa valmistuu 2012.

Hyvä johtaja on..

Pauli Assinen on aina pyrkinyt esimiestehtävissä perustelemaan miksi asioista tehdään. Hän kokee asiantuntijaorganisaation johtamisen mielenkiintoiseksi, sillä päätöksiä ei niellä purematta.

– Porukka haastaa sinut, kyseenalaistaa, ei päästä helpolla. Silloin ollaan oikealla keskustelun tasolla. Asiantuntijalla on velvollisuus kyseenalaistaa itseään koskevia ratkaisuja.

Pälvi Kaiposen luotsaaman keskustakampuksen kirjastoryppään henkilöstö on kuulopuheiden perusteella kirjaston tyytyväisimpiä. Muutoksista huolimatta.

– Jos asioista sovitaan, niissä myös johdonmukaisesti edetään. Jos toiminta on johdonmukaista, se silloin on myös oikeudenmukaista, Kaiponen analysoi. Jos jotain sanon, se pidetään. Jos tulee mutkia, kuten muutostilanteissa yleensä tulee, se todetaan yhdessä ja jatketaan siitä taas eteenpäin.

Johdonmukaisuus, oikeudenmukaisuus, tasapuolisuus ja avoin tiedottaminen ovat asioita joiden varaan on hyvä rakentaa henkilöstöpolitiikkaa. Avoimuus myös yhteistyökumppaneita ja sidosryhmiä kohtaan on ensiarvoisen tärkeää.

– Olen käyttänyt paljon aikaa akateemisten johtajien perehdyttämiseen kirjaston asioihin. Kun he ymmärtävät, miten ja miksi kirjasto kehittää toimintaansa, heidän on myös helpompi viedä asioita eteenpäin ja puolustaa esimerkiksi yhteistä hankettamme, Sinikara avaa.

Yliopistomaailmassa kilpailu resurssien riittävyydestä on jatkuvaa. Kirjasto joutuu kilpailemaan olemassa olonsa oikeutuksesta muiden laitosten lailla. Tarpeiden ja resurssien välillä tasapainotteleminen on myös haastavaa.

Kiitos työtovereille

Pälvi Kaiponen kertoo muutamaan otteeseen saaneensa rankkaakin palautetta kokeneilta esimieskollegoiltaan.


Kampuskirjastojohtaja Pälvi Kaiponen kokee johdon ja henkilöstön välisen avoimen dialogin välttämättömäksi johtamistyössä.

–  Se pistää kummasti prosessoimaan ja miettimään, kun kollega tulee sanomaan ”ei millään pahalla, mutta…”.

Pauli Assinen kokee oman johtamisensa hyvänä puolena sen, ettei hän ei ole ollut alaisiaan parempi asiantuntija. Häntä palkattu siksi, että olisi kovanluokan kirjastoasiantuntija.

– Kun sukelletaan kirjastomaailman syövereihin, olen asiantuntijoitteni varassa. He kertovat vaihtoehdot ja minä asetan tiedot isompaan viitekehykseen.

Kaikki haastateltavat korostavat yhteistyön tärkeyttä. Jokaisen on osallistuttava työhön, jossa rakennetaan kirjaston perustaa, sen kulmakiviä.

Vaikka johtajat ovat vastuussa organisaation kehityksestä, vastuussa ovat myös työntekijät. Hyvän hengen ja vapaan keskustelun ilmapiirin luominen työyhteisöön on erittäin tärkeä elementti työpaikkaviihtyvyyden ja yhteistyön kannalta.

– Otin tavoitteekseni järjestää yhteisiä tiedotus- ja keskustelutilaisuuksia, johon jokainen keskustakampuksen henkilökuntaan kuuluva on tervetullut. Sellaiset henkilöstötilaisuudet, joissa vallitsee totaalinen hiljaisuus, eivät palvele kenenkään etua. Avoin dialogi on parasta ja toivottavaa, Pälvi Kaiponen kertoo.

Johtajan täytyy omata kykyä toimia erilaisten ihmisten kanssa. On pystyttävä hyväksymään ja arvostamaan erilaisuutta, niin mielipiteissä kuin toimintatavoissa. Oman idean kapeakatseinen eteenpäin vieminen on myös kaukana yhteistyön ideaalista.

– Erilaisten kykyjen, taitojen ja yhteistyön arvostaminen koskettaa niin ulkopuolisia kumppaneita kuin kirjaston henkilökuntaa. Työtoverit kun ovat kumppaneita johtajalle. Ei johtaja voi yksin tehdä juuri mitään, Kaisa Sinikara summaa.

– Mitään ei tehdä yksin, me rakennamme yhdessä tätä kirjastoa, kaikki haastateltavat toteavat kuin yhdestä suusta.

Juttu julkaistu myös Signum-lehdessä (6/2010)

Kirjoittaja

Helena Hiltunen
Verkkotoimittaja
Hallinto- ja kehittämispalvelut
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuvat

Helena Hiltunen, Jussi Omaheimo ja Veikko Somerpuro

Suomen IFLA-kongressi häämöttää tulevaisuudessa

Vaikka Suomen IFLA-kongressi on vasta puolentoista vuoden päästä, sitä touhutaan kovasti. IFLA hoitaa varsinaiset konferenssijärjestelyt, mutta Suomen kirjastoväki saa vastuuta muun muassa avajaisten sekä yhteisen iltatilaisuuden suunnittelussa. Eri puolilla varmasti mietitään kovasti kenet haluaisimme nostaa kansainvälisesti kiinnostaviksi puhujiksi. Ruotsilla oli Henning Mankell, kuka meidän vetonaulamme?

Siinä missä Suomen vuoro on vielä odottaa, seuraava IFLA-kongressi lähestyy.  IFLAn pääkonttorissa Haagissa suunnitellaan kongressin sisältöä ja huhtikuun alussa päätetään millainen posterinäyttely rakennetaan Puerto Ricoon elokuussa.

Samaan aikaan meillä mietitään uutterasti millaista Suomi- ja suomalaista kirjastokuvaa halutaan välittää maailmalle Puerto Ricon konferenssin yhteydessä. Kannattaisiko kantaa satoja Suomi-esitteitä toiselle puolelle maailmaa vai olisiko jokin näppärä mobiiliversio jaettavissa kaikille 3 000 konferenssivieraalle?

Ennen seuraavaa konferenssia IFLA:ssa äänestetään uusista luottamustehtävistä. Suurin jännityksen aihe on, että saammeko Suomeen seuraavan IFLA:n presidentin. Suomen kirjastoseuran toiminnanjohtaja Sinikka Sipilä on ehdokkaana kaudelle 2011 – 2013. Myös Iflan eri jaostoissa vaihtuu väkeä.

Lisätietoja presidentin vaalista

Lisää tietoja jaostoista

Suomalaiset IFLAssa tällä hetkellä

The International Federation of Library Associations and Institutions (IFLA) järjestää vuotuisen kansainvälisen konferenssin Suomessa 11.-16.8.2012.  Konferenssin teema on Libraries Now! – Inspiring, Surprising, Empowering.

Seuraa Suomen IFLA2012 -verkkosivuja

Kirjoittaja

Kirsi Luukkanen
Informaatikko
Keskustakampuksen kirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Ensimmäinen vuosi on historiallinen

Ensimmäinen vuosi uudessa Helsingin yliopiston kirjastossa on lopuillaan ja toinen vuosi alkamassa. Ensimmäinen tuntuu historialliselta niin lapsen, perheen, työuran tai organisaation vaiheissa.  Vasta jälkikäteen näemme selkeästi, mitä alkuvaiheessa tapahtui ja miten asiat kytkeytyivät toisiinsa.

Ensimmäiset vuodet ovat harjoittelua, rakentamista ja sopimista. Tämän alkutaipaleen kokemukset näkyvät mm. vuosittain marraskuussa tehdystä työilmapiirikyselystä, jonka ensimmäisiä tuloksia on esitelty äskettäin. Ilmaistut kokemukset ovat tärkeitä. Vastaukset kertovat siitä, mikä sujuu hyvin ja mikä huonommin. Näin saamme suuntaviittoja siitä, mihin tulee jatkossa panostaa nykyistä enemmän.

Vaikka uuden rakentaminen on vielä kesken, ilmapiirikyselyn tulokset eivät ole notkahtaneet. Myös esimiestyöhön ollaan kohtuullisen tyytyväisiä. Vastauksissa näkyy kuitenkin se, että kokemus yhteisestä suuresta kirjastosta ei synny vuodessa. Vaikka viestintään on panostettu eri tavoin, se koetaan riittämättömäksi. Henkilöstörakenteen ja myös työnjakojen muutokset etenevät hitaammin kuin haluttaisiin. Yliopistolain muutoksessa talous- ja henkilöstöjohtamista, erityisesti rekrytointeja on keskitetty koko yliopistossa.

Työilmapiirikyselyyn liitettiin tällä kertaa myös avoin kysymys arvoista. Merkityksellisiksi koetaan kirjaston tietopalvelutehtävä, asiakkaat, työn ilo ja innostus, innovatiivinen ote mutta samalla historiantaju ja toisaalta avoimuus tulevaisuudelle.  Oikeudenmukaisuus ja tasa-arvoisuus sekä avoimuus päätöksenteossa ovat tärkeitä. Toisen ihmisen kunnioittaminen ja erilaisuuden arvostaminen luovat yhteishenkeä ja työyhteisön hyvinvointia. Vastaukset herättivät lukijassa innostusta ja iloa. Nämä avoimet vastaukset antavat hyvän pohjan kirjaston yhteisten arvojen kiteyttämiselle. Samalla ne vakuuttavat siitä, että kirjaston henkilöstö on vahva, tulevaisuutta rakentava ja ydintehtäväänsä sitoutunut joukkue.

Kiitos Helsingin yliopiston kirjaston henkilöstölle kuluneesta vuodesta.
Kiitos esimiehille ja päälliköille sitoutuneesta työskentelystä.

Kiitos yhteistyökumppaneille sekä Verkkarin kirjoittajille ja lukijoille yhteisestä vuodesta.

Virkistävää joulun aikaa ja onnea vuodelle 2011!

Kirjoittaja:

Kaisa Sinikara
Ylikirjastonhoitaja
Helsingin yliopiston kirjasto

Julkaisijan iltapäivä oli menestys

“Julkaisijan iltapäivä” palasi uudistettuna ohjelmistoon pienen tauon jälkeen ja osoitti heti tarpeellisuutensa. Osallistujista puolet oli muualta kuin omasta yliopistostamme; pääkaupunkiseudun ja muun Suomen yliopistoista ja ammattikorkeakouluista, julkishallinnosta, tutkimuslaitoksista ja kustantamoista.

Kiinnostus Helsingin yliopiston tutkimuksen arviointiin ja sitä tukevien digitaalisten palvelujen käyttöönottoon oli intensiivistä.

Kaisa Sinikaran alustuksen jälkeen, päivän aloitti Helsingin yliopiston vararehtori Johanna Björkroth, joka kertoi tutkimuksen arvioinnista ja avoimesta arkistoinnista Helsingin yliopistossa. Tavoitteina on parantaa Helsingin yliopiston tutkimuksen ja tohtorikoulutuksen laatua sekä lisätä yhteiskunnallista vaikuttavuutta sekä kansainvälistä näkyvyyttä.

Toisena puhujana Otto Auranen, TSV:n koordinaattori, valotti tieteellisten julkaisukanavien laadunarvioinnin tavoitteita ja vallitsevaa tilannetta.  Tarkoituksena on asettaa laatuluokitus tieteellisille lehdille, sarjoille ja kustantamoille sekä selvittää millä perusteilla julkaisutoimintaa tulisi arvioida, kuinka arviointitietoa, etenkin julkaisufoorumi-luokitusta tulisi käyttää ja onko tarvetta yhteiskunnalliseen vaikuttavuuteen tähtäävän julkaisutoiminnan luokittelulle.

TUHATin käytöstä ja suuntaviivoista kertoi Helsingin yliopiston projektipäällikkö Aija Kaitera.

TUHAThan on tutkimushallinnon tietojärjestelmä, joka muodostaa kokonaisuuden yliopistossa tehtävän tutkimuksen sisällöstä, resursseista, julkaisuista ja muista tuotoksista.

Koska palvelun tarkoitus on myös tarjota tutkijoille ja yliopiston hallinnolle raportointi- ja arviointityökaluja, laadun arviointi on tärkeää.

– Laadun arviointia tehdään sekä julkaisuprosessissa vertaisarviointitoiminnan kautta, tutkimuksen arvioinneissa ja tulevassa kansallisessa julkaisukanavajärjestelmässä.

Tuhattiin lisättiin myös kohta palkinnoille ja muille saavutuksille.
– Palkinnot ja huomionosoitukset ovat tyypillisesti tiedekuntien ja laitosten sivuilta löytyvää asiaa. Näitä siis halutaan nostaa esiin omassa viestinnässä.

Helsingin yliopiston kirjaston verkkopalveluiden erikoissuunnittelijaa Veera Ristikartanoa paikkasi tietojärjestelmäasiantuntija Eija Airio, joka kertoi lyhyesti avoimen arkistoinnin tilanteesta ja kustantajien suhtautumisesta hankkeeseen. Keskimääräisesti kustantajat ovat suhtautuneet TUHATiin positiivisesti.

Lopuksi Yliopistopainon Hannele Kauranne kertoi Yliopistopainon eri palveluista.

Ilta päättyi pieneen tarjoilu- ja verkostoitumistuokioon. Ajankohtaiset aiheet kirvoittivat innostuneen keskustelun ja vieraat tuntuivat viihtyneen ja saaneen vastinetta tiedonjanoonsa. Tilaisuutta isännöivät Helsingin yliopisto ja kirjasto yhdessä Yliopistopainon kanssa. Myös järjestäjien näkökulmasta tilaisuus saavutti tavoitteensa – kontaktin tutkijoihin ja julkaisijoihin – tärkeisiin sidosryhmiin. Uutta tilaisuutta kaavaillaan kevääksi.


Julkaisijan iltapäivän alustajana toiminut Kaisa Sinikara (vasemmalla), sekä luennoitsijat Hannele Kauranne, Otto Auranen sekä Aija Kaitera.

Joulu kirjastossa


Topelian sammakkokokoelman kunnipaikalta löytyy pieni joulupukki.


Topelian kekseliäs joulukalenteri.


Päärakennuksen 4. kerroksessa sijaitsevan taidehistorian toimipaikasta ikkunoita koristivat kynttilät.


Minervan tiskiä koristivat hienot koristepallot.


Joulutähti luo tunnelmaa.


Viikin kampuskirjaston tiskillä päivystämässä tonttupariskunta.


Havut kirjaston aulassa loivat oman tunnelmansa..


Kumpulassa kirjastokärrytkin oli koristeltu jouluisiksi.


Kumpulassa on kyllä oltu kiltteinä, kun on lahjojakin kuusen juurelle laitettu.

Kirjoittaja ja kuvat

Helena Hiltunen
Verkkotoimittaja
Hallinto- ja kehittämispalvelut
Helsingin yliopiston kirjasto

Älyllistä elämää

Helsingin yliopiston kirjasto on saanut tuleviksi vuosiksi julkisuutta osallistumalla Helsingin yliopiston varainhankintakampanjaan. (Ks. Verkkari 2/2010: “Yliopiston kirjasto mukana Avara-varainhankintakampanjassa“.) Kampanjassa kirjaston painotetaan olevan tärkeä osa yliopiston tutkimusta ja opetusta, tarjoten korkean tason oppimisympäristön niin opiskelijoille kuin tutkijoillekin. Helsingin Sanomissa olleessa koko sivun mainoksessa oli valtava kuva opiskelijasta, jonka älyllisen elämän laajentumista sekä lankojen hyppysiinsaamista kirjasto on osaltaan auttamassa. Verkkarin lisäksi tämä lämpimän keltainen mainos tulee näkymään vielä pitkään kaikilla neljällä kampuksella ja verkossa (myös kirjaston Facebook-sivulla).

Lisätietoa:

Tieto syntyy, syvenee ja kasvaa tutkimuksen kautta!

Tutustu Helsingin yliopiston varainhankintakampanjaan

Esitys Helsingin yliopiston kirjaston kokoelmapoliittiseksi ohjelmaksi valmistui

Ylikirjastonhoitaja antoi marraskuussa 2009 työryhmän tehtäväksi laatia esitys kirjaston yhteiseksi kokoelmapoliittiseksi ohjelmaksi. Uudessa organisaatiossa on tarpeen jäsentää ja jäntevöittää myös kokoelmien kehittämisen kokonaisuutta ja siten selkiyttää vastuita kirjastossa. Samalla dokumentti on väline, jonka avulla kirjasto viestii yliopistoyhteisölle ja käyttäjilleen toiminnastaan ja tavoitteistaan.

Luonnosversio koostuu kampusten tieteenalakohtaisista osuuksista sekä hankinnan, luetteloinnin, säilytyksen ja karsinnan periaatteista. Lisäksi kuvataan Heldan kartuttamisen periaatteet sekä lahjoitusten ja vaihtojen vastaanottamisen linjaukset. Alkuun on koottu kokoelmien yleiset kehittämisen tavoitteet ja vastuut. Tulevan loppusyksyn Verkkareissa työryhmän jäsenet esittelevät omien osa-alueidensa teemoja.

Esitys on loppuvuoden aikana kirjastohenkilöstön kommentoitavana ja siitä keskustellaan myös kirjastoneuvottelukunnissa ja opiskelijatoimikunnassa ennen johtokunnan käsittelyä. Luonnos on luettavissa Almassa HULib-foorumilla.

Kokoelman käsite muuttuu

Tieteellinen julkaiseminen on digitaalisen julkaisemisen nopeimmin kasvava alue. Tutkimustyötä tehdään yhä enemmän tietoverkossa eri tieteenalojen sosiaalisissa verkostoissa. Kirjaston tarjoamien aineistojen ja sisältöjen tulee olla käytössä siellä, missä tutkijat työskentelevät ja niillä tavoilla, jotka tukevat tutkimustyötä.

Kokoelman käsite muuttuu toimintaympäristön muutoksen myötä, samoin kokoelmien muodostamisen periaatteet ja tavat. Vielä 1990-luvun alussa peruskokoelmat muodostuivat kirjaston omistamista painetuista kirjoista ja lehdistä. 2000-luvun alusta lähtien tieteellisten lehtien valtavirtaa ovat olleet digitaaliset lehdet. Suuri osa yliopistokirjastojen tarjoamien lehtien uusista vuosikerroista on nykyään lisensioitu ja yhä useammat painetut tilaukset on lopetettu.

Viime vuosina internetin vapaat aineistot ovat tulleet yhä tärkeämmäksi ja kiinnostavammaksi tiedontarvitsijan kannalta, mukaanlukien julkaisuarkistojen laajenevat sisällöt. Eri tieteenalojen e-kirjojen tarjonta kasvaa koko ajan. Kirjasto on muuttunut painettujen julkaisujen omistajasta ja säilyttäjästä enemmän tietosisältöjen pääsyn mahdollistajaksi ja tarjoajaksi.

Digitaalisten aineistojen hankintakustannusten osuus on kasvanut ja se muodostaa jo noin 50 % HY:n kirjaston aineistonhankintakuluista. Lisäksi 2009 perustettuun Helsingin yliopiston avoimeen digitaaliseen arkistoon tallennetaan yliopistolla tuotettua kokotekstiaineistoa (artikkeleita, julkaisusarjoja, oppimateriaaleja, tutkimusaineistoa).

Merkittävää on se, miten työryhmän luonnosversiossa nyt määritellään kokoelmien – kirjaston tarjoamien sisältöjen ja aineistojen – kokonaisuus. Kokoelmat on määriteltävä laajemmin. Kirjaston tarjoamien monimuotoisten kokoelmien katsotaan koostuvan:

  • ostetuista tai lisensioiduista painetuista, digitaalisista/elektronisista ja muista aineistoista (kirjat, lehdet, viite-,tiivistelmä- ja kokotekstitietokannat, kartat, nuotit, av- ja muut aineistot, tutkimuksen lähdeaineistot)
  • maksuttomista sisällöistä (digitoitu kulttuuriperintö ja muu aineisto, internetin avoimet aineistot)
  • yliopistolaisten tuottamista sisällöistä (opinnäytteet, muut yliopistolaisten julkaisut)

Kehittämisen periaatteet

Kokoelmien kehittämisen ydintavoite on luoda mahdollisimman hyvät edellytykset tutkimukselle ja oppimiselle yliopistossa. Tämä tarkoittaa vahvoja opetusta ja opiskelua tukevia peruskokoelmia ja samalla spesifejä aineistoja huippututkimuksen eritystarpeita varten. Tavoite voi toteutua vain, jos kampuskirjastojen ja laitosten/käyttäjien yhteistyö on tiivis ja toimiva.

Kirjaston tarjoamien aineistojen ja sisältöjen avoin käyttöoikeus on tärkeä pohjoismaiseen demokratiaan kuuluva yhteiskunnallinen palvelu. Kirjasto parantaa kansalaisten mahdollisuuksia saada tieteellistä tietoa käyttöönsä ja täten kirjasto osaltaan toteuttaa yliopiston yhteiskunnallista tehtävää.

Kirjasto haluaa tehdä tiedon löytämisen ja käytön tiedontarvitsijalle mahdollisimman helpoksi. Kirjaston tarjoamien aineistojen julkaisumuodosta riippumatta tulisi muodostaa hallittu, monitieteisyyttä tukeva kokonaisuus yli kampusrajojen. Luettelointia ja kuvailua, verkkopalveluja, tiedonhankinnan koulutusta ja viestintää tulee kehittää siten, että tiedon ja tiedonlähteiden etsiminen ja löytäminen helpottuu.

Kolmantena periaatteena on yhteistyö kirjastojen kesken. Koti- ja ulkomaisen kirjastoyhteistyön kautta tieteellisen tiedon saatavuus paranee ja laajenee. Toimiva yhteistyöverkosto ja tarkoituksenmukainen työnjako myös tehostavat mukana olevien kirjastojen voimavarojen käyttöä.

Miten yllämainittujen mainittujen periaatteiden ja tavoitteiden toteutumista voidaan mitata? Miten arvioidaan kokoelmien vaikuttavuutta ja niiden merkitystä tutkimukselle ja opetukselle? Miten mitataan tiedon helppoa löytyvyyttä ja kirjaston osuutta siinä? Mitkä indikaattorit kuvaavat toimivaa ja tehokasta kirjastojen yhteistyötä? Arviointiin liittyviä kysymyksiä pohtii Maria Forsman Verkkarin seuraavassa numerossa.

Kirjoittaja:

Marja Hirn
Tietoasiantuntijaja, kokoelmapolitiikka-työryhmän puheenjohtaja
Helsingin yliopiston kirjasto / Keskitetyt hankinta- ja metadatapalvelut

Käyttäjäkyselyn tuloksia: kirjasto on yliopiston helmi

Helsingin yliopiston kirjasto osallistui toistamiseen maaliskuussa 2010 Kansalliskirjaston organisoimaan kansalliseen käyttäjäkyselyyn, jossa kartoitettiin asiakkaiden käyttötottumuksia sekä heidän tyytyväisyyttään niin aineistoihin, asioimisympäristöön, palveluihin, elektronisiin palveluihin kuin palvelujen vaikutuksiin. Kysely toteutettiin verkossa ja se päättyi Helsingin yliopiston kirjaston osalta 1.4.2010.

Helsingin yliopiston kirjastoa kyselyssä arvioi 1274 vastaajaa, joista suurin osa oli iältään 18–35 -vuotiaita tutkinto-opiskelijoita. Joka ikäryhmässä naisten edustus oli miehiä suurempi. Perustutkinto-opiskelijat olivat ryhdistäytyneet arvioinnissa eniten (63%), kun taas jatko-opiskelijat eivät olleet jaksaneet pahemmin panostaa (13%). Aktiivisimmin kyselyyn vastasivat humanististen (25,8 %), yhteiskuntatieteellisten (16,9 %) ja kasvatustieteellisten (12,2 %) alojen edustajat.

”Kirjojen löytäminen hyllystä on ollut vaikeaa. Tuntuu, että kirja luokitellaan milloin teoksen nimen, milloin kirjoittajan nimen mukaan. Joku logiikka tässä on, mutta se ei ole minulle valjennut.”

”En ole tiennyt, että hankintaehdotuksia saa tehdä.”

”Kurssikirjojen saaminen välillä työlästä, niiden määrää voisi lisätä jonkin verran.”

Miten palveluitamme käytetään?

Pääsääntöisesti asiakkaamme lainaavat, palauttavat ja varaavat sekä uusivat aineistoja (24 %). Kirjastomme tiloja käytetään opiskeluun ja itsenäiseen työskentelyyn (13 %), mutta tiloihimme myös tullaan lukemaan, käyttämään tietokoneita, tulostamaan ja kopioimaan (11 %).

Elektronisista palveluista käytetyin on kirjaston oma kokoelmaluettelo, jossa 71 % vastaajista tekee aineistohakuja, varauksia tai uusii lainoja viikoittain tai muutamia kertoja kuukaudessa. Ulkoiset verkkosivumme ovat vastaajien käytössä viikoittain tai useita kertoja kuukaudessa. Myös NELLI-portaalia ja e-lehtiä käytetään useita kertoja kuukaudessa. Sen sijaan lähes puolet vastaajista käyttää e-kirjoja vain muutaman kerran vuodessa tai harvemmin ja neljännes ei lainkaan. Kolmannes vastaajista käyttää muita kirjaston hankkimia tietokantoja muutaman kerran vuodessa tai harvemmin ja neljännes ei lainkaan.

”Uudempaa tutkimuskirjallisuutta voisi olla enemmän.”

”Enemmän rauhallista lukutilaa ja työasemia.”

”Ryhmätyötiloja on liian vähän.”

”Odotan innolla uutta Kaisa-taloon valmistuvaa kirjastoa, koska kirjasto on nykyisin hankalassa paikassa.”

Paikan päällä aineistoja – niin painettuja kuin elektronisia – käyttävät eniten opetushenkilöstö ja professorit. Aiheenmukaisia tiedonhakuja tekemässä ja hyödyntämässä neuvonta- ja tietopalvelua käyvät eniten yliopiston ulkopuoliset asiakkaat ja opetushenkilöstö. Laitosten esimiehet ja professorit puolestaan ovat innokkaimpia kaukopalvelun käyttäjiä. Itsenäisesti tai ryhmässä kirjaston tiloissa opiskelevat tai työskentelevät lähinnä perustutkinto-opiskelijat.

Vastauksissa nousi esiin toisaalta se, ettei elektronisia palveluja ole ollut toistaiseksi tarpeen käyttää, toisaalta se, ettei niitä tunneta tai osata käyttää. Vaikka kysymyksessä ei vielä varsinaisesti kartoitettu e-aineistojen käyttöä, moni toi esiin e-aineistojen vähäisen tarjonnan tai vaikeakäyttöisyyden.

Lisää tietokoneita

Asioimisympäristöön liittyvää palautetta antoi 300 vastaajaa. Palautteissa toivottiin lisää tietokoneita, joustavampia aukioloaikoja ja rauhallisia lukutiloja. Tietoteknisten ongelmien yleisyys työasemilla ja tulostuksessa nousi esiin useammassakin palautteessa. Myös lisää kurssikirjoja toivottiin tässäkin yhteydessä. Keskustakampuksen kirjastoja arvioineiden palautteissa odotettiin ilolla uutta kirjastotaloa ja sen tuomia parempia tiloja. Toisaalta esiintyi myös pelkoa nykyisten viihtyisien tilojen ja hyvän palvelun katoamisesta.

”Ei mitään ehdotuksia. Olen erittäin tyytyväinen kaikkeen saamaani palveluun.”

”Palvelu kokoelmien käytössä ja tiedon löytämisessä on aina ylittänyt odotukseni!”

”People in the library are very polite, efficient, available and serious in their job.”

Tärkeimpänä pidettiin, että kirjastossa on riittävästi tarvittua aineistoa, ja että painetut aineistot vastaavat tiedontarpeita ja ovat ajantasaisia. Kaikkiaan aineistoihin liittyviä palveluja (hankintaehdotus, hakumahdollisuudet, valikoima ja ajantasaisuus) pidettiin tärkeinä asteikolla.

Alipanostettuna pidettiin erityisesti aineistojen riittävyyttä. Panostusta toivotaan myös etenkin tiedontarpeita vastaavien ja ajantasaisten painettujen aineistojen hankintaan ja elektronisten aineistojen löydettävyyteen.

Tärkeimpänä vastaajat pitivät sitä, että kirjaston henkilökunta on palveluhaluista, asiantuntevaa ja tarvittaessa helposti tavoitettavissa. Tämän kysymysryhmän palveluista vähiten merkittävänä pidettiin sitä, että kirjaston tarjoama tiedonhankinnan opetus on kehittänyt tiedonhankintataitoja

Vastaajat arvioivat kaikki elektronisiin palveluihin liittyvät väittämät tärkeiksi. Erityisinä kehittämiskohteina tuotiin esiin elektronisten palvelujen käyttöohjeiden selkeys ja verkkosivujen helppokäyttöisyys. Myös e-asioinnin sujuvuuteen ja asiakastarpeiden mukaisiin elektronisiin palveluihin tulisi panostaa.

“Minulle ei ole kovin selvää, minkä kaltaista tiedonhankinnan opastusta olisi saatavilla.”

”Kirjastolaitos on henki, elämä ja huipputärkeä sivistysmaan tukipylväs”

”Ihana, viihtyisä, oppimista tukeva kirjasto, jonne on aina kiva mennä, vaikka tentti ahdistaisi tai deadline olisi uhkaavasti lähestymässä”.

Summa summarum

Kirjaston palveluja pidetään kokonaisuudessaan hyvin tärkeinä ja kirjasto on onnistunut palvelujen tuottamisessa hyvin. Palvelujen tuottamisessa olisi selkeästi parannettavaa, jotta onnistuminen nousisi merkityksen tasolle.

Merkittävimpänä kirjaston palvelujen vaikutuksena vastaajat pitivät tarvitsemiensa aineistojen löytämistä. Merkittävää oli myös opiskelun tai työskentelyn tehostuminen ja laadun paraneminen. Kirjaston palvelujen todettiin myös helpottaneen oman alan seuraamista. Puolet vastaajista näki, että kirjaston palveluilla on ollut jonkin verran vaikutusta uusien ideoiden syntymiseen. Yli kolmannes (38 %) kuitenkin totesi, ettei kirjastolla ole lainkaan osuutta uusien ideoiden syntymisessä tai ei osannut muuten vastata kysymykseen.

Kysely osoittaa, että Helsingin yliopiston kirjaston asiakkaat pitävät kirjaston palvelujen toimivuutta hyvin tärkeänä ja kirjasto on onnistunut hyvin palvelujen tuottamisessa.

”Kirjaston toimivuus vaikuttaa työskentelyyni samalla tavalla kuin toimiva tekstinkäsittelyohjelma. Se on eräänlainen perusedellytys.”

Ilman kirjastoa tutkimusta olisi aika mahdotonta tehdä.”

”Kirjasto inspiroi tilana.”

”Kirjasto on olennainen osa opiskelua”

Kehittämiskohteina nousevat esiin pitkälti samat asiat kuin vuoden 2007 asiakaskyselyssä; työasemien määrä, hiljaisten lukutilojen määrä, aineistojen ajantasaisuus ja elektronisten palvelujen käytettävyys. Kirjaston panostukset näihin palveluihin eivät edellisen kyselyn jälkeen ole siten olleet riittäviä.

Asiakkaat odottavat kirjastolta helppokäyttöisempiä, paremmin ohjeistettuja ja itsenäisemmän asioinnin mahdollistavia elektronisia palveluja. Samanaikaisesti myös odotukset paikallispalvelujen sujuvuudesta ovat korkealla. Kirjaston henkilöstöltä odotetaan paitsi asiantuntemusta myös palveluosaamista. Kirjaston aineistojen tulee vastata asiakkaiden tiedontarpeita ja olla ajantasaisia sekä helposti löydettävissä niin painettuna kuin elektronisena.

”Yliopiston helmi!”

”Kiitos!”

Kirjoittaja:

Päivi Lammi
Suunnittelija
Hallinto- ja kehittämispalvelut

Ruth Tammeorg vierailulla Tarton yliopistosta

Kirjastoon saapui 25.5.2010 vierailulle Ruth Tammeorg Tarton yliopiston kirjaston EU-tietokeskuksesta. Vierailu oli osa Helsingin yliopiston järjestämää ISEW (International Staff Exchange Week) -viikkoa, joka on yliopistojen hallintohenkilöstölle suunnattu Erasmus-vaihto. Viikko järjestettiin toista kertaa ja osallistujia oli ympäri Eurooppaa.

Ruth tutustui toiveensa mukaisesti kirjastovierailupäivän aikana keskitetyissä palveluissa mm. kirjaston IL-asioihin ja verkkopalveluihin. Hän vieraili myös Keskustakampuksen kirjaston oikeustieteen toimipaikassa ja EU-tietokeskuksessa.

Keskitetyissä palveluissa

Fabianinkatu 32:n rakennustyömaan pöristessä taustalla keskustelimme Ruthin, Päivi Helmisen ja Veera Ristikartanon kanssa mm. kirjaston organisaatiosta ja toiminnasta, digitaalisesta arkistoinnista ja open accessista sekä informaatiolukutaidon opetuksesta. Ruth kertoi, että myös Tarton yliopistossa on käytössä dspace-pohjainen digitaalinen arkisto. Tartossa on myös käytössä hyvin toimiva ja opiskelijoiden suosima verkko-opetus maisterivaiheen IL-opetuksessa. Bechmarkattavaa löytyi siten puolin ja toisin.

Päivi Helminen ja Päivi Lammi tutustuttavat Ruth Tammeorgia kirjastomme saloihin

Keskustakampuksen kirjaston oikeustieteen toimipaikassa ja EU-tietokeskuksessa

Ruth saapui Keskustakampuksen kirjastoon Päivi Lammin saattamana. Marssimme ensin neuvotteluhuoneeseen, jossa Ruth esitteli viikko-ohjelmaansa ja kertoi kuinka iloinen hän oli siitä, että osallistujakaarti vaihto-ohjelmassa oli näinkin kansainvälinen. Hän oli todella innostunut, että oli onnistunut pääsemään mukaan vaihto-ohjelmaan ja suositteli sitä myös meille.  Eniten viikko-ohjelmassa meitä ihmetytti tietyn illan ohjelma, joka oli merkattu ohjelmaan nimellä ”yllätys”. Myös ulkoilu Nuuksion kansallispuistossa tuntui kiinnostavan Ruthia sekä erityisesti sauna tämän jälkeen.

Keskustelun jälkeen lähdimme kiertämään oikeustieteen toimipaikan tiloja ja kokoelmia. Ruth oli erityisen kiinnostunut EU-tietokeskuksesta ja sitä varten oli vaihto-ohjelmaan ilmoittautunutkin.  Hän vastaa Tarton yliopiston kirjaston EU-tallekirjastosta, joten meillä oli paljon puhuttavaa keskenämme tallekirjaston pyörittämisestä. Mietimme yhdessä ratkaisuja EU-julkaisujen saatavuuteen ja valikointiin EU Bookshopista ja vaihdoimme hyviä käytäntöjä. Ruth esitteli myös Tarton yliopiston kirjastossa käytössä olevia tietokantoja sekä omia tiedonhakukoulutuksiaan oppimisympäristössä, WebCT:ssä.

Kaiken kaikkiaan vierailu oli hyvin antoisa. Enemmänkin olisi ollut juteltavaa ja opittavaa mutta sovimme pitävämme yhteyttä jatkossa.

Kirjoittajat:

Päivi Lammi ja Mia Koljonen

Kuva:

Helena Hiltunen

Nyt ei kannata myöhästellä!

Ensimmäiset Helsingin yliopiston kirjaston myöhästymismaksumuistutukset postitettiin pari viikkoa sitten asiakkaille.

Kirjeitä on lähetetty useammassa erässä. Kymmentätuhatta Helsingin yliopiston kirjaston asiakasta muistutettiin kertyneistä maksuista. Vuonna 2004 asetettu laki velan vanhenemisesta velvoittaa esimerkiksi kirjastoja muistuttamaan asiakkaitaan kolmen vuoden sisään. Velan vanheneminen katkeaa, kun siitä muistutetaan. Suurin osa muistutuksista lähetettiin sähköpostitse.

– Ensimmäisessä erässä lähti 7 500 sähköpostia ja 2 500 kirjettä. Noin 12 prosenttia tuli bumerangina takasin, joten näille henkilöille lähetetään perinteiset paperikirjeet, Nicola Nykopp valaisee.

Ei merkityksetöntä tuloa

Kirjastolla on vastuu hoitaa yliopiston omaisuutta hyvin ja sovittujen periaatteiden mukaisesti. Myöskään myöhästymismaksuista saatu raha ei ole merkityksetöntä. Kyseessä on tuntuva summa, jolla on voitu palkata Opiskelijakirjaston asiakaspalveluun viisi siviilipalvelumiestä sen lisäksi, että tuloista katetaan muistutuskirjeistä ja muusta käsittelystä aiheutuvat kulut.

– Kirjoja jää palauttamatta todella vähän. Suurimmat hankaluudet kohdataan ulkomaille muuttaneiden henkilöiden kanssa, Nykopp kertoo.

Myöhästymismaksuilla pyritään myös ohjaamaan asiakkaiden toimintaa; palauttamaan kirjat ajoissa ja hoitamaan lainojaan. Erityisen tärkeätä tämä on kurssikirjoissa, joita on aina liian vähän tarpeeseen verrattuna. Tieteenalakokoelmat taas sisältävät paljon uniikkeja kirjoja, joita ei voi hankkia lisää tuosta vain.

Viikistä ja Keskustakampuksen kirjastoista on tullut paljon hyvää palautetta asiakkaiden maksuvalmiudesta.  Vaikka kirje on kirjoitettu ystävälliseen, muistuttavaan sävyyn, asiakkaat ovat soitelleet kirjastoihin ja pahoitelleet etteivät voi maksaa maksuja vasta kuin ensi viikolla.

Miten kierre katkaistaan?

Ensimmäinen kierros näyttää paljon, myös maksamattomien maksujen määrän.

– Olen ymmärtänyt, että tarvittaessa perintää harkitaan vielä tämän vuoden aikana, Eevaliisa Colb miettii. Kirjasto ei kuitenkaan halua tehdä tällä voittoa, vaan taata asiakkailleen kurssikirjojen saatavuuden riittävällä vauhdilla, hän jatkaa.

Miten sitten toimia vuosikausia sakkonsa maksamatta jättäneen asiakkaan suhteen? Muistutetaanko häntä joka vuosi maksuista hamaan tulevaisuuteen saakka? Miten saadaan asiakas palauttamaan kirja ajoissa?

– Kun hyöty kirjasta on saatu, palautus ei enää riitäkään syyksi tulla kirjastoon. Kun Opiskelijakirjasto sijaitsi vielä Leppäsuolla, sinne ei ollut ikään kuin asiaa, vaikka oli palautettava kirja hallussa, Sirpa Haglund päivittelee.

Varsinkin opiskelijoiden suhteen lainauskielto on paljon tehokkaampi kuin myöhästymismaksu. Opiskelija on riippuvainen kirjastosta niin kauan kuin yliopiston penkkiä kuluttaa.

Hankalimpia tapauksia ovat ne, joilla on satoja kirjoja lainassa. Se tarkoittaa samalla satoja euroja maksuja, jos kirjoja ei palauta ajoissa.

– Pari vuotta sitten asiakas saattoi vielä haukkua palvelutiskillä kirjastotyöntekijän täysin, mutta nykyisin onneksi osataan käyttäytyä asiallisesti, Sirpa Haglund hymyilee.

Nicola Nykopp, Eevaliisa Colb ja Sirpa Haglund

Nicola Nykopp, Eevaliisa Colb ja Sirpa Haglund

Kirjoittaja:

Helena Hiltunen
Verkkotoimittaja
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuva:

Helena Hiltunen

Keväänvihreä

Vuosi sitten Verkkarin julkaisualustaksi otettiin blogi ja samalla ulkoasu suunniteltiin uudelleen (ks. Verkkari 4/2009: Verkkarin muodonmuutos). Kaikki toki muuttuili muuksi  jo kuusikymmentäluvulla, mutta maailma on edelleen hyvin kiireinen paikka. Kuluneen vuoden aikana Helsingin yliopisto on saanut uuden visuaalisen ilmeen ja siinä samalla Helsingin yliopiston kirjasto oman tehostevärin.

Nyt lukemaasi kevään 2010 neljättä Verkkarin numeroa varten lehden ulkoasu muokattiin vastaamaan näitä muutoksia. Lisäksi pontena ulkoasun uudistukselle oli Verkkarin typografian selkeyttäminen.

Samalla on myös ilo todeta Verkkarin saaneen hartaasti odotetun tulostusversion. Tulostusystävällinen muotoilu on automaattisesti käytössä tulostettaessa lehteä verkkoselaimesta. Kannattaa kuitenkin samalla muistaa, että taloudellisuuden ja vihreiden arvojen vuoksi tietotekniikkaosastokin ohjeistaa tulostamaan säästeliäästi ja kaksipuoleisesti.

Kirjaston värin on sanottu olevan kevään vihreän, kuinka sinä kuvailisit Helsingin yliopiston kirjaston vihreää?


Kuva: Kirjaston vihreä tehosteväri visuaalisen ilmeen ohjeistossa. Verkkoviestinnässä käytettävän värin koodi on RG B 163/175/7. Painotuotteille on sitten vielä omat värikoodinsa. Kävin tiistaina 12.5. yliopiston visuaalisen ilmeen ohjeiston kanssa kasvitieteellisessä puutarhassa etsimässä täsmälleen saman väristä kasvia, mutta enpä ainakaan vielä löytänyt. Ehkä myöhemmin kesällä luonnon versoista vehreyteen -projektin edistyttyä hieman pidemmälle.

Kirjoittaja:

Jussi Omaheimo
viestintäsuunnittelija
Helsingin yliopiston kirjasto

Millainen on Helsingin yliopiston kirjaston asiakas – eräs profilointi

Maaliskuun aikana toteutetussa kansallisessa käyttäjäkyselyssä Suomen yliopistokirjastoja arvioi n. 6950 vastaajaa. Heistä n. 1400 arvioi Helsingin yliopiston kirjaston toimintaa. Vastausten perusteella on mahdollista kaikkia tilastotieteen sääntöjä rikkoen profiloida ns. kirjaston perusasiakas. Hän edustaa kyselyyn vastanneiden enemmistömielipiteitä.

Helsingin yliopiston kirjaston perusasiakas on 26-35-vuotias nainen, joka suorittaa ylempää korkeakoulututkintoa humanistisessa tiedekunnassa. Hän käy kirjastossa muutaman kerran kuukaudessa lainatakseen tai palauttaakseen aineistoja. HELKAa hän käyttää viikoittain ja kirjaston verkkosivuja muutaman kerran kuussa. NELLIä ja e-aineistoja hän käyttää muutaman kerran vuodessa.

Kirjaston sijainti, aukioloajat ja tilat vastaavat hänen tarpeita. Kirjastossa on rauhallista opiskella. Ryhmätyötiloja perusasiakas ei juuri tarvitse, vaikka niitäkin kirjastosta löytyy. Hän pitää tärkeänä tarpeitaan vastaavien, ajantasaisten aineistojen – niin painettujen kuin digitaalisten – löytämistä, mutta toivoisi kirjastolta lisäsatsauksia näihin palveluihin. Kirjasto tarjoaa sopivasti tiedonhankinnan koulutusta, vaikka se ei perusasiakkaan näkökulmasta olekaan erityisen tärkeä palvelu.

Henkilökunta on kirjastossa asiantuntevaa ja palveluhaluista. Ongelmatilanteissa asiakas löytää apua helposti. Toimivat elektroniset palvelut ovat tärkeitä, mutta käyttöohjeissa ja tiedon löydettävyydessä verkkosivuilta on parannettavaa. Kirjaston tarjoamat elektroniset palvelut eivät asiakkaan näkökulmasta vastaa täysin hänen tarpeitaan.

Perusasiakkaan mielestä kirjaston palvelut helpottavat huomattavasti aineistojen löytymistä, oman alan seuraamista sekä tehostavat opiskelua ja parantavat opiskelujen laatua. Kirjasto on myös stimuloiva ympäristön, jonka palveluja käyttäessä asiakas saa silloin tällöin uusia ideoita.

***

Virallisempi raportti käyttäjäkyselyn tuloksista valmistuu toukokuun aikana.

Kirjoittaja:

Päivi Lammi
Suunnittelija
Hallinto- ja kehittämispalvelut

Aprillia! – Tuula Ruhanen siirtyi eläkkeelle

Aprillipäivänä 1.4.1975 nuorempi alikirjastonhoitaja Tuula Ruhanen aloitti työnsä Helsingin yliopiston kirjastossa, joka tunnetaan nykyisin Kansalliskirjastona. 1.4.2010 kirjastojohtaja Tuula Ruhanen jäi pitkän työuransa jälkeen eläkkeelle Helsingin yliopiston kirjastosta
– oliko koko ura aprillia vain?

– Työskentelin silloisessa Helsingin yliopiston kirjastossa aina vuoteen 1989 saakka. Sen jälkeen siirryin kasvatustieteellisen tiedekunnan kirjaston palvelukseen, joka muuttui 2004 käyttäytymistieteiden tiedekunnan kirjastoksi, ja vuoden 2010 alussa löysin jälleen itseni Helsingin yliopiston kirjastosta, Ruhanen naurahtaa.

Kirjastoala ei ollut nuoren Tuula Ruhasen mielessä, kun oli aika siirtyä työelämään. Hän kokee tehneensä asiat väärässä järjestyksessä; kirjastoharjoittelu heti ylioppilaaksi tulon jälkeen vuonna 1963-1964, sitten kirjastotutkinto Tampereen yliopistossa. Yliopisto-opinnot alkoivat vasta kun ammattipätevyys ja työkokemustakin kirjastossa oli saavutettu.

Pidetty työtoveri

Vuonna 2007 Tuula Ruhanen valittiin vuoden esimieheksi, joka lämmitti palkitun sydäntä, olihan huomionosoitus suoran äänestyksen tulos.

– Olen pyrkinyt seuraamaan tiettyjä periaatteita, kuten tasa-arvoisuus ja avoimuus. Oveni on aina ollut kaikille auki, Ruhanen miettii.

Vahva kirjastohoitajan identiteetti on johdattanut Tuula Ruhasen myös kansainvälisiin tehtäviin, opetustyöhön sekä Suomen tieteellisen kirjastoseuran puheenjohtajaksi. Hän arvioi eläkkeelle siirtymisen keskiarvoa vaikeampaa vahvan työorientoituneen harrastamisen takia.

-Olen Helsingin yliopiston kirjaston edustajana kansallisessa kirjastoalan komiteassa ja koulutan nuorempia työntekijöitä siihen maailmaan. Urani ei nyt tainnut ihan tähän jäädäkään, Ruhanen toteaa.

Eläkkeelle jäänyt kirjastojohtaja Tuula Ruhanen

Suuria muutoksia

Suurin muutos kirjastoalalla on Ruhasen mielestä Internet. Tiedonhaun välineet ovat  muuttuneet radikaalisti, kortistot katosivat vähitellen tietokoneiden ja verkkojen tieltä.

– Tekniikka on osaltaan helpottanut työtämme, mutta toisaalta se on muuttanut paljon. Työilmapiiri on vaikeampi pitää hyvänä silloin kun jokainen näprää omaa työtään huoneessaan. Kenenkään kanssa ei tarvitse olla tekemisissä, jos ei halua, Ruhanen pohtii.

Ruhanen kokee työelämän muuttuneen vuosikymmenien saatossa. Ihmisiä voidaan kontrolloida helpommin, jokaisen liikkeen tallentuessa digitaalisiin laitteisiin.

– Minusta tällä muutoksella on yhteiskunnallista vaikutusta joka alalla, Ruhanen lataa. Ihmisten täytyy kiinnittää nyt entistä enemmän huomiota työviihtyvyyteen ja hellittää hieman asetuista tavoitteista, jotka ovat tätä nykyä todella kovat.

Ruhanen neuvoo tulevia johtajia välttämään vain hyväksi kokemiensa työntekijöiden kannustamista, vaan kehottaa jakamaan tehtäviä kaikkien kesken. Näin työtaakat eivät paisuisi liian suuriksi.

Eläkepäivien suunnitelmat

Kirjastojohtaja Tuula Ruhanen lähtee eläkkeellä hyvillä mielin, mutta myöntää, että töitä tulee kyllä ikävä.

– En ole vielä sisäistänyt sitä että makaan koko päivän, enkä tee mitään järjellistä.

Tuula uskoo harrastavansa eläkepäivillään enemmän kulttuuria; taidetta, teatteria ja elokuvia. Muuten hän uskoo elävänsä ihan normaalia elämää kotosalla.

Helsingin yliopiston kirjaston väki toivottaa Tuulalle mukavia eläkepäiviä!

Kirjoittaja:
Helena Hiltunen
Verkkotoimittaja
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuva:
Helena Hiltunen

Krookukset kukkivat jo

Kuukausi sitten juhlimme Helsingin yliopiston kirjaston avajaisia. Viikko sen jälkeen yliopisto vietti  370. vuosijuhlaansa. Samassa yhteydessä julkistettiin Helsinki Insight- varainhankintakampanja, jossa myös kirjasto on mukana. Julkaisustamme Rajapinnassa on jo tullut ensimmäisiä kiinnostuneita palautteita. Työhuoneeni naapuritalon jyrinä kertoo, että parkkihalli on kukistumassa uuden Kaisa-talon rakentamisen tieltä.

Uuden ja toimivan työnjaon rakentaminen isossa organisaatiossa vie samoin aikansa. Kokoonnuimme äskettäin keskitettyjen palvelujen henkilöstön kanssa Kumpulan kampuksella reflektoimaan uuden organisaation ja työnjaon vahvuuksia ja ongelmakohtia.  Toimivuus ei synny itsestään. Muutosvaiheisiin sisältyy aina entisen purkamista ja uuden rakentamista. Keskustelussa nousivat vahvasti esille viestinnän kysymykset, mikä ei ole yllätys. Miten oppia tuntemaan toisiamme ja toistemme työtä, jotta voimme löytää entistä parempia toimintamalleja. Jos eriydymme ja eristymme, seurauksena on tehottomuutta, turhautumista ja epäluuloja.

Kannattaa siis nähdä vaivaa löytääksemme keinot, joilla tieto kulkee saumattomasti yksiköiden välillä, keskitettyjen ja kampusten välillä, johdon ja henkilöstön välillä. Tämäkään ei riitä, vaan oleellista on myös viestintä käyttäjien, päättäjien ja yhteistyökumppaneiden kanssa.

Kun sitten siirryimme puhumaan viestinnän keinoista, asia mutkistui. Yksi arvostaa kasvokkain jaettua tietoa ja keskustelua, toinen käyttää tehokkaasti verkkoviestintää, kolmas haluaisi löytää ihan uusia ratkaisuja. Olemme yksilöitä myös viestijöinä ja viestien vastaanottajina. Yhdessä tekeminen tuo kuitenkin useimmille innostusta ja motivaatiota sekä auttaa löytämään uusia näkökulmia. Niinpä päätimme jatkaa yhteisiä tilaisuuksia, yksikkörajat sekoittavissa ryhmissä työskentelyä ja rakentaa uusia reittejä kampuskirjastojen ja käyttäjien kanssa. Vastaavanlaista yksikkörajat ylittävää yhteisöä rakennamme koko kirjaston johtajien ja esimiesten kesken.

Krookukset kukkivat jo, vaikka suurimmat lumikinokset odottavat yhä auringon sulattavaa lämpöä. Hyvää huhtikuuta!

Kirjoittaja
Kaisa Sinikara
Ylikirjastonhoitaja

Uuden hallintopäällikön mietteitä

Aloitin Helsingin yliopiston kirjaston hallintopäällikkönä tämän vuoden alusta. Organisaatio ja tehtävä ovat uusia, joten haasteita riittää. Hyvää harjoitusta ja eväitä tehtävääni ovat antaneet ne seitsemän vuotta, joina työskentelin suunnittelijana hallintoviratossa kirjastopalvelujen koordinointiyksikössä. Yhdessä Hirnin Marjan kanssa loimme ensimmäisiä askeleita kohti kirjaston yhteisiä palveluita. Marjan työkenttä oli e-aineistojen hankinta ja minun yhteinen viestintä.

Vuoden 2002 Verkkarista löytyy meistä pieni nimitysuutinen: ”Uusia osaajia yhteisiin palveluihin” (Verkkari: http://www.helsinki.fi/kirjastot/verkkari/2002/08/uusia.htm ). Tuossa uutisessa oli toisn  pieni painovirhe: koulutukseltani olen Elintarviketieteiden maisteri (ETM), informaatikko, en MMM.

Käytännön opin kirjastotoimintaan olen saanut Viikistä: Maatalouskirjastosta ja Viikin tiedekirjastosta. Kiitos vasta eläkkeelle jääneen kirjastonjohtaja Heli Myllyksen, joka tarjosi mahdollisuuksia tehdä erilaisia työtehtäviä kirjastossa ja kannusti eteenpäin. Viikin vuosina tein lähes kaikkia kirjaston töitä aina kokoelmasiirroista toimistotehtäviin. Luettelointi taitaa olla ainut työ mitä en koskaan ole tehnyt, saapumisvalvontaa ja sisällönkuvailua kyllä.

Nyt kirjaston hallintopäällikkönä tehtäviini kuluu mm. vastata kirjaston hallinto- ja tukipalveluiden järjestämisestä ja kehittämisestä; tukea ylikirjastonhoitajaa  johtamisessa sekä toiminnan ja talouden suunnittelussa ja vastata johtokunnan ja johtajan päätösten valmistelusta, esittelystä ja toimeenpanosta.  Työtehtäviä on kieltämättä paljon, mutta selviytymisperiaatteenani on, että norsu on huomattavasti helpompi syödä paloina kun kokonaisena. Eli hoidetaan asia kerrallaan, jos vain mahdollista.

Tammikuussa keskitettyihin hallintopalveluihin siirtyi kampuskirjastoista viisi henkilöä aiemmin syksyllä viestintään ja laatuasioihin siirtyneiden kolmen lisäksi. Kuluneen neljän kuukauden aikana olemme käyneet läpi mm. kirjaston henkilöstö- ja taloushallinnon työtehtäviä ja työnjakoa. Jo nyt on käynyt ilmi, että edelleen on tarvetta selkiinnyttää työnjakoa ja työprosesseja kampuskirjastojen kanssa. Työtä tehdään mm. kahdessa ryhmässä: henkilöstö- ja taloushallinnon koordinointiryhmissä, joissa molemmissa on mukana kampuskirjastojen toimistohenkilöitä. Samoja teemoja ja linjauksia käsitellään kampuskirjastojohtajien kanssa. Työn tuloksena syntyy toimintaperiaatteita sekä aineistoa yhteiseen toimintakäsikirjaan, joka päivitetään vuoden loppuun mennessä. Käsikirjan päivityksen koordinointivastuu on hallinto- ja kehittämispalveluissa, koordinaattorina suunnittelija Päivi Lammi.

Palvelujen kolmas osapuoli on keskushallinto/ kampusten palvelukeskukset. Uuden käytännön mukaan yksiköt eivät enää solmi palvelusopimuksia keskushallinnon kanssa vaan palvelun toimivuutta käydään läpi erillisissä palveluseminaareissa. Palveluseminaari erillisille laitoksille on toukokuun alkupuolella ja sitä varten laitoksilta on pyydetty 19.4. mennessä palautetta palvelujen toimivuudesta ja kehittämistarpeista.

Kevään aikana uudistetaan kirjaston hinnasto. Sitä valmistelee erillinen työryhmä: Pirkko Tokat, Nicola Nykopp, Helene Javén, Pirjo Suokonautio ja allekirjoittanut. Tavoitteena on saada uusi hinnasto johtokunnan vahvistettavaksi 2.6. pidettävään kokoukseen. Johtokunnan asialistalla ovat kevään ja alkusyksyn aikana lisäksi mm. vuosikolmannesten raportit, henkilöstösuunnitelma ja tavoiteohjelman tarkenne. Lisäksi kirjaston viestintä ja markkinointi saavat omat tarkennetut toimintasuunnitelmat ja henkilöstön osaamisohjelma päivitetään.

Uuden kirjaston hallinto on askel askeleelta muotoutumassa. Johtokunta, johtoryhmä, kampuskirjastojen neuvottelukunnat ja opiskelijatoimikunta ovat vasta nimetty ja niiden toiminta on osittain vasta käynnistymässä. Nyt testataan paperille tehtyjä suunnitelmia käytännössä.  Uudet käytänteet ja muutokset vievät aikansa ja varmasti kaikki ei mene kuten ennakkoon suunniteltiin. Meidän on jatkuvasti arvioitava toimintaa ja oltava valmiit tarvittaessa myös muuttamaan sitä.

Itse katson luottavaisin ja innostunein  mielin tulevaisuuteen.
Tiina Äärilä
Manta, kolmevuotias Novascotiannoutaja, pitää huolen kotiintuloajoistani ja päivittäisestä ulkoilustani. Kuvan otti tyttäreni Anni.

Kirjoittaja:
Tiina Äärilä
Hallintopäällikkö
tiina.aarila[at]helsinki.fi
Kuva:
Anni Äärilä

Helsingin yliopiston kirjaston avajaiset

Uusi Helsingin yliopiston kirjasto aloitti toimintansa vuoden 2010 alussa. Kirjaston avajaisia juhlittiin komeasti perjantaina 19.3.2010.

Hieman paradoksaalisesti kirjaston toimipaikat suljettiin avajaisten vuoksi perjantaina jo kello 13. Vain Opiskelijakirjasto keskustassa oli auki normaalisti koko päivän. Sulkeminen johtui siitä että avajaisiin oli kutsuttu kirjaston koko 250 hengen henkilökunta neljältä kampukselta ja keskitetyistä palveluista.

Avajaisjuhlassa puhuivat opetusministeri Henna Virkkunen, rehtori Thomas Wilhelmsson, ylikirjastonhoitaja Kaisa Sinikara, kirjastonjohtaja Jarmo Saarti ja Euroopan tutkimuskirjastojen liiton (LIBER) puheenjohtaja Hans Geleijnse . Lisäksi vararehtori Ulla-Maija Forsberg julkisti kirjaston julkaisusarjan avaavan teoksen Rajapinnassa – Uusi Helsingin yliopiston kirjasto.

Luonnollisestikin juhlapuheissa onniteltiin uutta kirjastoa. Lisäksi muisteltiin Helsingin yliopiston kirjastoon johtaneen keskittämisen tarkoitusperiä ja sattumuksia sekä pohdittiin kirjastoalan tulevaisuuden näkymiä. Ylikirjastonhoitaja Kaisa Sinikaran vuosien aikana tekemä työ uuden kirjaston synnyttämiseksi tuli esille hänen omassa puheessaan, mutta myös monen monta kertaa muiden puhujien muistamana. Tunnustuksena Helsingin yliopiston kansleri Ilkka Niiniluoto myönsi teologian tohtori Kaisa Sinikaralle oikeuden käyttää professorin arvonimeä aikana, jona hän toimii Helsingin yliopiston ylikirjastonhoitajana.

Sekä puhujien esityksissä että avajaisten juhlatarjoilua nautiskeltaessa tuntuivat hilpeät puheet kääntyvän jo seuraaviin suuriin avajaisiin: Keskustakampuksen kirjaston aukeamiseen vuonna 2012. Total Cello Ensemblen juhlassa länsisuomalaisena perinnemusiikkina esittelemä Final Countdown -kappale sopikin myös lähtölaskennaksi Helsingin yliopiston kirjaston keskustakampuksen kirjaston käynnistyville rakennustöille.

Rehtori ja kansleri synkronoivat kellojaan, Kuva: Jussi Omaheimo

Opetusministeri Virkkunen puhumassa avaijaisjuhlassa, Kuva: Jussi Omaheimo

Juhlayleisöä, Kuva: Jussi Omaheimo

Opetusministeri Virkkunen, professori Sinikara, LIBERin puheenjohtaja Hans Geleijnse ja Jarmo Saarti, Kuva: Jussi Omaheimo

Total Cello Ensemblen esitys, Kuva: Jussi Omaheimo

Hans Geleijnse oli juhlan ulkomainen puhujavieras, Kuva: Jussi Omaheimo

Kukitettu Kaisa Sinikaraa muisti myös hymyillä, Kuva: Jussi Omaheimo

Total Cello Ensemblen toisen esityksen loppuhuipennus meneillään, Kuva: Jussi Omaheimo

Iloista tunnelmaa kuohuviinin kera, Kuva: Jussi Omaheimo

Teksti ja kuvat:
Jussi Omaheimo
Viestintäsuunnittelija
Helsingin yliopiston kirjasto
Hallinto- ja kehittämispalvelut
jussi.omaheimo[ät]helsinki.fi

Kirjasto matkalla seitsemän vuoren, seitsemän meren ja seitsemän erämaan taakse – ja silti perillä?

Emme tiedä, millainen matka kirjastollamme on edessään. Kirjastollamme? Oletko koskaan miettinyt, voiko kirjasto olla olemassa sinänsä, pelkkänä kirjastona, nimenä paperilla, laatikkona konsernin organisaatiokaaviossa? Kumpi on ensin, organisaatio vai ihminen, muna vai kana, henki vai ruumis?

Lähtökohta: ei yhtä ilman toista

Varmaan on niin, että rakenteet ja toimijat, kehitysvaiheet ja vastakohdilta näyttävät ilmiöt edellyttävät toinen toisiaan, toista ei voi olla olemassa ilman toista. Kun puhutaan rakenteista, omissa mielikuvissani niihin liittyy järjestys, kestävyys, lujuus, betoni, rauta ja yleensä elottomat aineet. Rakenteista tulee mieleen myös luuranko ja vaikka se on elävien olentojen tukirakenne, automaattisesti tulee mieleen myös sen käyttö kuoleman symbolina.

Rakenteena Helsingin yliopiston kirjasto – niminen yksikkö siis pitää meidät koossa ja järjestyksessä, mutta toisaalta se on tyhjä ilman kaikkien sen piiriin kuuluvien toimintaa. Olemme paradoksin äärellä: toiminta vaatii rakennetta, mutta rakenne on olemassa vain toiminnan kautta. Näin päädytään esimerkiksi kysymyksiin, mikä on yksilöiden toiminnan merkityksen suhde organisaation toimintaan tai mikä on koko organisaation toiminnan rakenteellisten tekijöiden vaikutus yksilötasolla.

Rakennustyömaa

Rakenteilla olevan korkean talon teräsrunko on jo valmis. Näen työntekijöitä erilaisissa tehtävissään keskeneräisen rakennuksen eri kerroksissa, sen tukipalkeilla, katolla ja portaissa ja tiedän, että torninosturin kuljettaja on ohjaamossaan, vaikka häntä on korkealta vaikea havaita. Toimijat elävät ja liikkuvat rakenteen ehdoilla, mutta sitä koko ajan kuitenkin muuttaen.

Tässä en aio upota lähteisiin, joiden syvyyksistä on löydettävissä lukemattomia mieli- ja kielikuvien, metaforan ja vertauksen käsitteitä määritelleitä tutkimussuuntauksia. Kerron vain, että edellä kuvailin kirjastomme niin kuin sen mielessäni näen: jo pitkälle ehtineenä talonrakennustyömaana kuvaustani sen tarkemmin määrittelemättä.

Työmaan toimijoilla on itse kullakin omat tehtävänsä ja jokainen näkee työmaan ja sen tapahtumat tehtäviensä suunnasta, niiden värittämänä. Jokaisella varmaankin on oma käsityksensä siitä, minkälaista rakennusta ollaan tekemässä ja mihin tarkoitukseen.

Viestintä ja vuorovaikutus

Toimijoiden yhteinen käsitys siitä, mitä he ovat tekemässä, voisi monestakin syystä olla hyödyksi. Avainasemassa ovat nyt tieto, tiedottaminen ja viestintä, joiden pitäisi siinä suhteessa auttaa. Ne, jotka asiasta tietävät, kertovat työmaalla ahkeroiville faktoja tulevasta rakennuksesta ja siihen liittyvistä töistä. Tietoja myös vaihdetaan tai esitetään kysymyksiä ja saadaan vastauksia.

Kuten kuviosta nähdään, myös viestinnällä on omat ”hämärät” pinnan alaiset liitännäisensä. Kysymys on organisaatiorakenteen toimijoista – ihmisistä, meistä, meidän aivoituksistamme. Tiedon tulkinnat muodostuvat päässämme. Meistä riippuu, onko saamillamme tiedoilla meille merkitystä ja jos on, niin mitä. Merkityksiä voimme myös luoda ja pohtia yhdessä. Mukana ovat ajatukset ja tunteet, sekin, mitä emme tiedosta. Syntyy mielikuvia, kuten oma rakennustyömaavertaukseni edellä.

Jakaminen. – Cimorg (persiaa; tarkoittaa ’kolmekymmentä lintua’, lausutaan: siimurg)

Ilman yhteyttä toisiimme, yksin omien ajatustemme, mielikuviemme ja tunteittemme kanssa, työn tekeminen voi tuntua raskaalta ja merkityksettömältä. Vanhassa persialaisessa tarinassa joukko lintuja huomasi, että heidän elämästään puuttui jotain. Ne puhuivat ongelmasta keskenään ja miettivät ratkaisua, mutta eivät keksineet sitä.

Linnut olivat kuulleet Cimorgista, suuresta johtajalinnusta. Cimorgista kerrottiin, että se on vahvempi ja viisaampi kuin kolmekymmentä lintua yhteensä. Linnut päättävät lähteä seitsemän vuoren, seitsemän meren ja seitsemän erämaan taakse etsimään Cimorgia, jotta se ratkaisisi heidän ongelmansa.

Matka on raskas ja vie lintujen voimat lähes kokonaan. Vaikeuksien keskellä linnut huomaavat, että ne voivat lentää muodostelmassa, joka on ääriviivoiltaan suuren linnun muotoinen. Silloin ne ymmärtävät itse olevansa Cimorg. Lintuja on kolmekymmentä, mutta kun ne lentävät yhdessä, se on enemmän kuin kolmekymmentä yksinäistä lintua.

Tarinan merkitys

Tulkitsen lintutarinan niin, että lintujen keskinäisen yhteyden, vuorovaikutuksen ja yhteisen tavoitteen pohjalta niistä itsestään syntyi rakenne: suurta lintua muistuttava muodostelma. Toimijat ja rakenne sulautuivat yhteen. Tarinan luettuani löysin ilahtuneena vaihtoehtoisen mielikuvan rakenteille, joihin olin tähän asti liittänyt betonin ja teräksen.

En usko, että Helsingin yliopiston kirjastolla on edessään yhtä vaivalloinen matka kuin kolmellakymmenellä linnulla. Emme haaveile Cimorgista, emme tavoittele ratkaisuja itsemme ulkopuolelta. Mutta jotain opettavaista vanhassa persialaisessa tarinassa on. Siinä mielikuva organisaation laatikostorakenteesta, siirreltävistä palikoista, siiloista, pyramidista, matriisista, verkostosta ynnä muusta painavasta, umpinaisesta, muokkaavasta ja kompastuttavasta muuttuu vapauttavaksi lennoksi ilmojen halki. Toiminta nousee siivilleen ja pääsee pitemmällekin kuin seitsemän vuoren, seitsemän meren ja seitsemän erämaan taakse, johonkin, mistä ei vielä osata uneksia.

Sanotaan, että matka, jonka kulkee on tärkeämpi kuin päämäärä. On paljon mietitty sitä, millainen tulevaisuuden kirjasto olisi. Ehkä se onkin prosessi – kuten rakennustyömaa, kuten matka. Viikon päästä avajaisiaan viettävä kirjasto on matkalla tulevaisuuteen ja saattaa silti olla perillä kaiken aikaa.

Lähteet

Erkki Karvonen: Johdatus viestintätieteisiin 1: Lähtökohtia. Viestinnän käsite ja malleja. Versio 1.3.Tampereen yliopisto 2002

http://www.uta.fi/viesverk/johdviest/lahtokohtia/kasite.html

Matti Kuittinen & Petri Salo: Ihminen organisaatiossa ja organisaatio ihmisenä – organisaatiotasojen kadottamisesta postmodernissa organisaatiotutkimuksessa. Hallinnon tutkimus 24 (2005):4, s. 26-34

http://urn.fi/URN:NBN:fi:ELE-1343091

Vapaan sivistystyön yhteisjärjestö, Kouluttajan tukiaineisto: Tietoyhteiskuntavalmiudet-opintokokonaisuus, verkosto- ja viestintätaidot

http://www.vsy.fi/opinto/tietoyhteiskuntavalmiudet/index.php?k=1408

Cimorg, ks.: http://en.wikipedia.org/wiki/Simurgh

Kiitokset viitteestä ja ääntämisohjeesta Mikko Hakalinille Keskustakampuksen kirjastosta Topeliasta!

Piirrokset kirjoittajan. Viestintäkuvio mukailtu Viestinnän käsite ja malleja –lukuun liittyvästä kuvasta, joka on Johdatus viestintätieteisiin –verkkoaineistossa, osassa 1, Lähtökohtia (Erkki Karvonen, 2002)

http://www.uta.fi/viesverk/johdviest/lahtokohtia/kasite.html

Kirjoittaja:

Eeva-Liisa Viitala
Tiedottaja
Helsingin yliopiston kirjasto
Hallinto- ja kehittämispalvelut

Ejournals in memoriam – Jäähyväiset E-lehdet -tietokannalle

Mikään yksittäinen vuodenvaihteen verkkosivu-uudistukseen liittyvä asia ei liene aiheuttanut niin paljon reaktioita kuin E-lehdet -tietokanta, jonka lopettamista koskevat jahkailut uudistus tuli kypsyttäneeksi päätökseksi vajaassa viikossa. Tästä(kin) sivu-uudistuksen pääarkkitehdit ansaitsevat kiitosta. Näin sukkelaa päätöksentekoa on totuttu meillä näkemään harvoin.

Asiakaspalautteita alkoi tulla heti kohta sen jälkeen, kun uudet sivut oli läväytetty esiin. Me e-kirjastohommissa toimivat emme olleet huomanneet E-lehdet -tietokantalinkin pois jättämistä uudelta pääsivulta. Uudistajat olivat tulkinneet tietokannan palveluksi, jota ei enää päivitetä ja joka jouti mennä, kun se oli vielä päällekkäinenkin palvelu NELLIn lehtivalinnan kanssa. Ehdin jo ymmärtää väärin pari e-kirjastopalautetta, joissa ihmeteltiin, miksei e-lehtiin pääse. Veikkailin vastauksissani näihin palautteisiin, että kyse on todennäköisesti vuodenvaihteen ongelmista, joita aina esiintyy kun lehtipalveluissa päivitetään tilaajatietoja, tai sitten siitä, että parhaillaan oli menossa SFX-kuukausipäivitys, mikä sekin saattaa välillä aiheuttaa tilapäisiä häiriöitä lehtiin pääsyssä.

Tilanteen valjettua käynnistin kirjastolaisten NELLI-foorumin postilistalla keskustelun siitä, voidaanko e-journals, E-lehdet, Journal Navigator, JN – millä nimellä nyt kukakin tätä rakasta lasta kutsuu – lopettaa. Tulleet kannanotot olivat lopettamista puoltavia. Yksi keskusteluun osallistujista oli kuitenkin sitä mieltä, että lopettamista voitaisiin lykätä, kunnes asiakkaat ovat tottuneet aika radikaalisti muuttuneisiin verkkosivuihin.

Asiakkaiden palautteet otettiin tietenkin vaarin: E-lehdet -linkki palautettiin kirjaston pääsivulle, mutta se ohjattiin NELLIn lehtivalintaan. Jonkin ajan kuluttua nekin, joilla oli E-lehdet linkkinä bookmarkeissaan ohjattiin NELLIn lehtivalintaan. Asiasta myös tiedotettiin E-kirjastouutisblogissa. Tämänkin jälkeekin on tippunut palautteita sekä asiakkailta suoraan että kampuskirjastojen työntekijöiden välityksellä.

Seuraavat mietteet liittyen siihen, miksi tutkijat kaipaavat E-lehdet-tietokantaa, pohjautuvat mainittuihin palautteisiin. Niiden jälkeen tilitän lyhyesti omaa suhdettani E-lehdet-tietokantaan. Erityisesti sen synnyttämisprosessiin liittyy yhtä ja toista sellaista, jota en voi olla kaipaamatta.

Miksi tutkijat kaipaavat E-lehdet-tietokantaa?

Useammissakin palautteissa viitattiin siihen, kuinka “selkeä” E-lehdet-tietokanta oli NELLIn lehtivalintaan verrattuna. Jokunen jopa väitti, että “ei löydä NELLIstä mitään”.  Yksi valitti, että ennen saattoi päästä haluamiinsa lehtiin muutamalla napin painalluksella mutta että nyt joutuuu kirjoittamaan lehden nimen kokonaan.

Uusiin käyttöliittymiin on aina vaikeaa aluksi tottua – sen tiedämme kaikki omasta kokemuksestakin. Kirjoittelin muutamalle palautteen antajalle vähän pidempiäkin ohjeita NELLIn lehtivalinnasta ja sen tarjoamista selausmahdollisuuksista helpottaakseni alkuvaikeuksia. Tähän liittyvän kirjeenvaihdon kautta kävi ilmi, että e-lehtiä hyvinkin aktiivisesti käyttävät tutkijat eivät ole välttämättä tutustuneet NELLIin juuri nimeksikään, mitä nyt joskus etsineet linkin johonkin tietokantaan tai e-hakuteokseen. Tässä ei  sinänsä ole mitään ihmettelemistä: kyseessä ei ole maailman helpoimmin avautuva, eikä varsinkaan “selkeä”, käyttöliittymä. Ilman kurssitusta ei tunnu olevan helppoa päästä jyvälle mitä eri toiminnoilla ja näpyköillä voi saada aikaan. Ikonivalikoimakin on melkoinen. Sitä paitsi NELLImme näytöissä, jopa itse sorvaamassamme vasemman laidan valikossa, saattaa olla liikaa ‘tavaraa’.

Ohjeita palautetta antaneille tutkijoille kirjoitellessani tulin taas kertaalleen miettineeksi NELLI-terminologiaa, joka saattaa sekin vaikuttaa vieraannuttavasti. Selostaessani Lehtivalinta-toiminnon monia saloja tulin miettineeksi, oliko sittenkään niin onnistunut ratkaisu kääntää Find e-Journal -toiminto noin. Etsi lehti voisi kertoa havainnollisemmin, mitä kysisen toimintonäppäimen taakse voisi mennä tekemään.

Palaute, jossa valitettiin, että tie lehtiin on nyt mutkikkaampi, kun joutuu kirjoittamaan lehden nimenkin, vaati vähän miettimistä. Kysyä en voinut, kun palaute oli nimetön.  Päättelin lopulta, että kyseinen tutkija oli saattanut lähestyä lehtiä E-lehdet-tietokannan aiheenmukaisten asiasanojen kautta ja tottunut hakemaan haluamansa lehden jonkun tietyn asiasanan takaa avautuvalta listalta. Silloin lehden nimeä ei tosiaankaan ole tarvinnut kirjoittaa. NELLIn lehtivalinnan aihekategoriaselauksesta en päässyt tälle tutkijalle X kertomaan. Vaikka olisin päässytkin, en olisi osannut sitä täydestä sydämestäni kehua, kun kahden pudotusvalikon kautta eteneminen on kieltämättä vähän jäykkää ja kun ExLibriksen tarjoamat kategoriat ja kategorisoinnitkin ovat vähän mitä ovat. Muuttamaanhan me emme niitä tekemillämme nykyratkaisuilla  hevillä pääse. Toiveita siitä, että muuttaisimme kategorisointeja tiettyjen lehtien osalta,  on jo tullut muutamaltakin tutkijalta,  mikä kertonee siitä, että suosikkilehtiä on taidettu vähän yleisemminkin etsiä aiheenmukaisista listauksista.

En ehdota, että meidän pitäisi panna pystyyn tehokampanja ja tuputtaa tutkijoille NELLIä.  Sitäkään en välttämättä suosita, että  meidän pitäisi hetipaikalla ryhtyä etsimään keinoja nykyisen liittymän perusteelliseksi rukkammiseksi. Joitain pienempiä parannuksia voisi kyllä harkita, esimerkiksi pientä lisäoopastusta  Lehtivalinta-näyttöön tai  selkeyttävää karsintaa vasemman laidan valikossa. NELLIhän saattaa olla vuoden, parin sisällä historiaa. Käyttöliittymäkehittelyyn olisi sitä paitsi tarjolla muitakin mahdollisuuksia. Olen eritellyt E-lehdet -tietokannan lopettamiseen liittyviä palautteita lähinnä siksi, että mielestäni ne sisältävät näkökohtia, joita on hyvä pitää mielessä, kun suuntaudumme, mahdollisten välivaiheiden kautta, kohti uutta HY:n digitaalista kirjastoa.

Miksi ainakin jokunen kirjastoammattilainen saattaa kaivata E-lehdet-tietokantaa?

Käynnistäessäni keskustelun E-lehdet -tietokannan lopettamisesta vältin ottamasta itse kantaa asiaan. Koin olevani vähän jäävi, olinhan eräänlainen lähiomainen. Satuin nimittäin olemaan paikalla siinä palaverissa, jonka tuloksena E-lehdet-tietokantaa lähdettiin perustamaan syksyllä 2001. Siihen asti kirjastot olivat tarjoilleet e-lehtiä webbisivujensa linkkilistojen kautta. Nuo listat olivat kuitenkin paisuneet siksi suuriksi ja niiden ylläpito muodostunut siksi hankalaksi, että useammassakin HY:n kirjastoista oli ryhdytty kaavailemaan ja osin jo toteuttamaan tietokantapohjaista ratkaisua e-lehtien esiin saattamiseksi.  Mainitussa palaverissa päädyttiin siihen, että yhdistetään voimat ja lähdetään kehittämään yhteistä e-lehtitietokantaa.

Kyseessä oli muutaman kirjastoammattilaisen liikkeelle panema, spontaani hanke, josta ei ollut mitään virallisia ylemmän tason päätöksiä. Tuolloin HY:n kirjastoissa elettiin aika yleisesti siinä käsityksessä, että FinELibin lupailema uusi käyttöliittymä saattaisi tulla vuoden parin sisällä, minkä takia osittain emmittiin tehdä mitään ratkaisuja e-aineistojen käyttöön saattamisen osalta.  Sitä paitsi oltiin aika yleisesti sitä mieltä, että e-lehdet olisi luetteloitava myös HELKAan, olihan niissä paljon sellaisia, joiden vanhemmat vuosikerrat löytyivät painettuina kirjastojen kokoelmista ja jotka siis oli luetteloitu HELKAan.

Tietystä epävirallisesta luonteestaan huolimatta, tai ehkä juuri sen vuoksi, hanke eteni varsin nopeasti.  Jo kevään 2002 kuluessa yhden jos toisenkin HY:n kirjaston webbisivuille tuli linkkilistojen sijaan linkki E-lehdet -tietokantaan. Varsinkin tutkija-asiakkailta alkoi tulla kiittävää palautetta.

Huomattavimman työpanoksen hankkeeseen satsasi Kumpulan tiedekirjasto, jossa (tuolloin) työskentelevä Teemu Nuutinen oli tietokannan pääarkkitehti. Mutta kyllä me muutkin hankkeeseen sitoutuneet kirjastoammattilaiset yhtä ja toista teimme. Minun ehkä huomattavin panokseni liittyy pieneen myötävaikutukseeni  E-lehdet -tietokannan virallistamisessa. Esittelin tietokannan aivan epävirallisessa yhteydessä hiljattain työnsä aloittaneelle kirjasto- ja tietopalvelujohtajalle, Kaisa Sinikaralle, joka oivalsi välittömästi, kuinka tärkeästä palvelusta oli kyse. Olin myös mukana kirjoittamassa kirjastotoimikunnalle perusteluja, jotta se myöntäisi varoja tietokannan ylläpitoon ja kehittämiseen tarvittavan työn korvaamiseen Kumpulan tiedekirjastolle.

16.9. 2002 järjestettiin kirjastojen Sähköisku-päivä, jolloin  E-lehdet-tietokanta virallisesti  julkistettiin.  Tietokanta ehti toimia ainoana väylänä HY:n kirjastojen e-lehtiin runsaat kaksi vuotta (tai oikeastaan miltei kolme) , ennen kuin e-lehtiä alettiin tarjoilla myös NELLI-portaalin lehtivalinnan kautta.

E-lehdet-tietokantaa ehdittiin siis tarjoilla miltei viisi vuotta päällekkäisenä palveluna NELLIn lehtivalinnan kanssa. Resurssien hukkaamiseen tässä ei ole juuri syyllistytty, sillä ylläpito on tapahtunut automatisoidusti SFX:stä. Kirjastojen organisaatiouudistuksen myötä tietyt tietokantaan liittyvät taustatieto- ja ohjesivut olisivat kaivanneet pientä päivitystä, koska niissä oli myös kirjastoja koskevia tietoja. Olisin tainnut olla valmis tuon päivitystyön tekemään, jos olisi päädytty toisenlaiseen ratkaisuun.

E-lehdet-tietokanta siirtyköön rauhassa historiaan. Sellaisen tekemisen meiningin ja talkoohengen, jolla tietokantaa synnytettiin,  soisi kuitenkin elävän ja voivan hyvin jatkossakin.

Kirjoittaja:
Eeva Peltonen
Kirjastonhoitaja
Hankinta- ja metadatapalvelut
Helsingin yliopiston kirjasto

Keskustakampuksen kirjasto valtasi Vanhan

Vuoden vaihteessa meistä kaikista tuli Helsingin yliopiston kirjastolaisia. Lähiökampusten kirjastoissa on oltu ruodussa jo pitkään, mutta keskustassa kirjastoväki on vielä levällään monessa pisteessä. Avaus-rakennustyömaan räjäytyksiä odotellessa vietettiin keskustakampuksen uuden organisaation Alkulaukaus-tapahtumaa. Yhteiselon alkua juhlistettiin marssimalla, jos nyt ei aivan yhteisrintamana, niin ainakin melkein samalla kellonlyömällä, Vanhalle ylioppilastalolle.

Tilaisuuden järjestelyistä vastasi ”Trio Alkulaukaus” eli Eeva Palje, Jussi Kajaste ja allekirjoittanut. Juhlan kantavana teemana oli kirjastolaululevyltä lainattu ajatus: ”Ei pelkkä iso talo meille yksinään vielä kirjastoa tee” – vaan meidän pitää tehdä se itse, yhdessä.

Levyn tarkemmat tiedot.

Seuraavassa on melko pitkä selostus tilaisuudesta, josta ei voi lyhyesti kirjoittaa.

Pakka sekaisin

Kuva: Pekka KarhulaTilaisuuden luonne avautui oitis sisään tulijoille, kun vieraat näkivät oven suussa tieteen uusimman innovaation: kättelyautomaatin. Prototyyppi, johon oli integroitu myös pönötyksen poisto, saatiin koekäyttöön helpottamaan johtajien koukistajalihaksia rasittavaa kättelyurakkaa;  pandemian riskeistä puhumattakaan. Kättelyn, joko manuaalisen tai automatisoidun lisäksi alkuseremoniaan kuului UNO-pelikortin nykäisy pakasta ja sitten vain kortin osoittaman pöytään istumaan.

Kirjaston johtaja Pälvi Kaiponen sai lausua muutaman sanan aluksi, mutta sen enempää virallisuutta ei sallittu.

Eeva Palje johdatteli kuulijoita päivän epistolaan, jonka voisi kiteyttää yhteisöllisyyttä nostattavaksi sanapariksi: ”muista – meiksi”. Paljon ryhmätyötä on jo tehty tulevaa yhdistymistä varten, mutta monia tuiki tärkeitä aiheita on jäänyt ryhmien toimintasektoreiden katveeseen, vaille pohdintaa. Nämä asiat nostetaan tänään pöydälle. Niinpä Eeva kehotti jokaista pöytäkuntaa antamaan luovuutensa yhteisen hyvän käyttöön ja paneutumaan annettuihin tehtäviin, niihin palattaisiin vielä päivän päätteeksi. Mutta ensin syödään.

Muutoksen edessä ollaan aina hämmennyksen vallassa, mutta onneksi meidän ei tarvitse astua uuteen aivan tietämättöminä. Ruokailun jälkeen nimittäin kampusastrologimme Jussi Kajaste kertoi mitä tähtitaivas lupaa kirjaston väelle. Jos jonkinlaista kosmista väreilyä ja hallinnollista teutarointia Pluto, Uranus ja muut vekkulit ovat meille valmistelemassa, mutta on helpottavaa kun nyt tiedämme näistä etukäteen. Mutta paljon on myönteistäkin luvassa: kirjastolaisten oikean lottorivinkin Jussi oli tähdistä (vai olikohan se SOLE tm:stä) lukenut!

Lue koko ennustus täältä.

Tutuksi tullut Duo Severo esitti musiikkia maailmalta harmonikan ja viulun voimin. Pojat soittivat ensikertaa Vanhalla ja kehuivat salin akustiikkaa. Nautinnollisen musiikkihetken päätyttyä pöytäkunnilla oli vielä hetki aikaa tehdä viime säädöt annettuihin tehtäviin, joiden purku aloitettiin pullakahvin jälkeen.

Kuva: Pekka Karhula

Korkealentoista yhteisvoimaa

Jokainen pöytä oli siis nimetty ryhmäksi, tiimiksi tai komissioksi joita oli kaikkiaan kahdeksan:

Ensimmäisenä tuotoksiaan esitteli keskustakampuksen kuoro. Me järjestäjät pelkäsimme kuorosotaa ja odottelimme jonkinlaista ohjelmiston määrittelyä, mutta eikö mitä: kuoro olikin jo valmis ensikonserttiin! Moniääninen, myös säestyksen tuottanut oivallinen kuoro ”Rajallinen” esiintyi loistavasti! Mukana oli sopraanoja, tenori-basso ja sekalainen määrä komppaajia. Esitetty kappale oli kuoron omaa tuotantoa ja siinä otettiin väkevästi kantaa länsimaiseen aikakäsitykseen ja sen materiaalisiin vaikutuksiin lokaalisesti.

Luokitustyöryhmä

Kokoelmaryhmä päätyi taannoin – mielestämme vähän hätäisesti – UDK:n käyttöön ottoon K-kampuskirjaston tieteenalavyöhykkeillä. Mutta eihän UDK ole edes suomenkieltä! Ryhmä sai laatia uuden, kaikille yhtä himmeän luokitusjärjestelmän. Kirjojen järjestäminen kannen värin mukaan oli tullut ensimmäiseksi ryhmän mieleen, sitähän monet asiakkaatkin toivovat, mutta muitakin käyttökelpoisia ja asiakasystävällisiä systematisointeja esitettiin:

hyvät kirjat – huonot kirjat: tutkijoiden aikaa säästyisi ja tutkimuksen taso nousisi jos tällainen selkeä jako tehtäisiin kirjaston asiantuntemuksella!

– luokitus lainakertojen mukaan: kaikki tutkijathan haluavat lukea samoja kirjoja, mutta he voisivat hyötyä myös ajatuksista, joista kukaan ei ole koskaan ollut kiinnostunut, eli ei koskaan lainatuista kirjoista. Bibliometrisillä menetelmillä löydettäisiin myös ne hengen tuotteet, joihin kukaan ei ole koskaan edes viitannut!

vapaa luokitus: jos luokituksesta luovuttaisiin kokonaan ja otettaisiin käyttöön ns. tiedon meri (vrt. pallomeri) , johon tutkija voisi sukeltaa pää edellä, niin tutkimus olisi varmasti poikkitieteisempää! Tässä kohtaa luokitusryhmän ajatuksia jatkojalostettiin hyllytysryhmän puolella.

KylmäSäilytysJärjestelmänTäyttöAsteen SäätelyKomissio ts. Taukotilan jääkaappijaosto Jääkaappi täyttyy kohta kävelemään oppivista huoltajaa vaille jääneistä elintarvikkeista, ja joskus taas omat eväät päätyvät väärään suuhun! KSJTASK:n ratkaisuehdotus:

Ongelma poistuu arkkitehtonisin keinoin: uudessa talossa meillä on iso parveke, josta riittää kylmäsäilytystilaa jokaiselle jonkinlaisen eväsrepun verran.  Kikka kakkonen olisi ulkoistaminen: Gordon Ramsay tai Hans Välimäki voisivat ottaa hoitaakseen taukotilan kokonaan.

Hyllytyksen uudet tuulet

Eihän käy päinsä, että kirjoja aina vain järjestetään ikivanhojen sääntöjen mukaan! Uutta näkemystä ja innovaatiota kaivataan näihinkin toimintoihin. Hyllytysryhmän tuotoksissa näkyi selvästi patoutunut tarve irtaantua ahdistavasta alfabeettisesta järjestyksestä. Aakkostus on tullut tiensä päähän, sille esitettiin lukuisia toinen toistaan parempia ja luovempia vaihtoehtoja:

Good old Numerus currens: joka opukselle annetaan järjestysnumero. Uutena piirteenä esitettiin että kirjaston kirjojen määrä olisi vakio (esim.3 miljoonaa). Luku olisi helppo muistaa ja näin yhtenäistää tiedotusta. Ja huom. vain poistetun kirjan tilalle voisi hankkia uuden.

Hyllytys virkailijan pituuden mukaan. Virkailijat keskittykööt osaamisalueensa ytimeen, eli pitkät hoitavat ylähyllyt, lyhyet alahyllyt ja keskikokoiset siltä väliltä. Ja tämä otetaan huomioon myös rekrytoinnissa.

Hyllytys kirjan binääriluvun mukaan. Tätä ehdottivat ryhmän atk-ihmiset, joiden mielestä se olisi ehdottomasti selkein ja paras järjestys. Mutta miksi, se jää meille taviksille täysin hämärän peittoon. Koska se on kuitenkin niin ylivertainen järjestys, niin atk-ihmisten lisärekrytointi tätä varten on täysin perusteltua…

Jos hyllytystyössä tärkeintä on nopeus, niin silloin voitaisiin ottaa käyttöön toimintatapa jossa palautettu kirja laitetaan heti ensimmäiseen tyhjään kohtaan hyllyssä! Salamannopeaa!

Yhtenä modernina ratkaisuna esitettiin se vaihtoehto, jota muutkin yritykset ovat nähneet parhaaksi käyttää: ulkoistetaan hyllytys Baronalle!

Myös itsepalvelua ehdotettiin: asiakkaat tekevät sen itse parhaiten, koska itsehän he ne kirjat sieltä hyllystä hakevatkin (niin makaat kuin petaat).

Viimeisenä meille esiteltiin sanoisinko ”lopullinen ratkaisu” eli kokonaisvaltainen näkemys hyllytykseen ja myös kokoelmiin: Ei hyllytetä ollenkaan, vaan kaikki palautukset laitetaan suoraan kierrätykseen, josta menisi suoraan tieto taas hankintaan, joka näin pyörisi automaattisesti. Silkkaa neroutta!

Kannustustiimi

 Motto: “Kannusta työtoveri päivässä”. Kannustusta tarvitaan aina. Ja paljon. Jos vuodessa on noin 250 työpäivää, pitää kannustuksia olla vähintään yhtä monta. Tiimi päätyi ehdotuksessaan uuden ”motivaattorin” viran/toimen perustamiseen.  Motivaattori laatii jokaiselle työntekijälle joka päivä henkilökohtaisen räätälöidyn täsmäkannustuksen. Se on niin vaativa työ, että se vaatii todella hyvän motivaation mikä saadaan aikaan siten, että motivaattori motivoi itsensä itsemääräämällään vaatitasolla!

Kuva: Pekka Karhula

Hakusanatyöryhmä

Hakusanoja ei koskaan ole liikaa, koska niin monella ovat sanat hakusessa. Työryhmän tehtävänä oli keksiä uusia, moderneja, käyttökelpoisia hakusanoja. Ryhmä esitteli tuotoksiaan jotka olivat monipuolisia, anagrammimaisia ja parhaimmat toimivat molemmilla kielillä (esim. SÖKÖ). HAKU, SANA, KUHA, HAKKU, UHKA, HAKUNILA, HANASAKU (toimii näppärästi ainakin juomaa hakiessa) …

Kuva: Pekka Karhula

Kahvitaukotoimikunta

Tunnetusti parhaat ideat syntyvät kahvitauoilla. Tätäkin tuotantoa on kuitenkin vielä varaa tehostaa. Toimikunta ei kannattanut taukojen ohjelmatoimintaa. Kahvin laatuun sen sijaan voisi panostaa. Ja jos nyt oikeen väärin ymmärsin, niin toimikunta toivoi mahdollisuutta vakituisten työntekijöiden äitien palkkaamiseen jonkinlaiseen kahvitaukotyösuhteeseen…

Tuunaten ja stailaten

Kohta meillä kaikilla on uudet työhuoneet. Kuinka ne stailataan linjaan huippuyliopiston brandin kanssa? Mikä olisi sopiva sisustustyyli,  romanttinen, minimalistinen, feng shui, shabby chic, art-nouveau, moderni, vai mikä? Entä millainen olisi yhtenäinen työasu?

Shabby chic (eli köyhäily) -tyyliin ryhmässä oli jo kyllästytty. Feng shui -tyyli sopisi sisustukseen parhaiten, koska siinä voi käyttää jo olemassa olevia kalusteita, ainoastaan sijoitteluun pitää palkata konsultti. Työasuksi ehdotettiin ruskeaa munkin kaapua, jonka sisävuori olisi kirkkaan värinen. Otollisella onnen hetkellä työasun voisi humpsauttaa nurinpäin!

Kuva:

Yhteenvetona

päivän annista voisi sanoa että paljon on tehtävää mutta yhdessä me pärjätään! Yhdessä aikaan saadut tuotokset olivat niin luovia ja ratkiriemukkaita että epäilemättä uudella keskustakampuksen kirjastolla on ainakin ongelmanratkaisukykyä.

Iltapäivän kääntyessä illan puolelle muutamat valtaajista siirsivät rintamalinjaa vielä kuppilaan päin täydentääkseen juomavarantojaan. Suurimmalta osalta valtaus päättyi kuitenkin virka-ajan puitteissa. Ideoiden toteutusta ja jalkautusta varten tarvitaan varmaan vielä uusi, tai ehkä useampiakin pamauksia.

Teksti:
Leena Huovinen
Keskustakampuksen kirjasto
Espanjan kielen tarkasti: Kristiina Lähdesmäki
KPO
Kuvat
Pekka Karhula
Keskustakampuksen kirjasto

Tervetuloa Helsingin yliopiston kirjastoon

Etelä-Suomen hiihtoloman aikana Verkkari näyttää suunnilleen samalta kuin vuoden 2009 viimeisessä numerossa. Jotain on kuitenkin muuttunut: julkaisijana on nyt Helsingin yliopiston kirjasto.

Vuoden 2010 muutokset ovat koetelleet yliopiston kaikkia organisaatioita ja rakenteita, myös kirjastoa. Kirjaston tehtäviä on jäsennetty uudelleen ja henkilökunta on sijoittunut neljään kampuskirjastoon ja kolmeen keskitettyjen palvelujen yksikköön (hallinto- ja kehittämispalvelut, hankinta- ja metadatapalvelut sekä verkkopalvelut). Keskustakampuksen kirjasto on aloittanut hallinnollisesti yhtenä yksikkönä, vaikka toimiikin vuoteen 2012 saakka 11 toimipisteessä.  Myös uusi kirjastorakennus etenee purkutöiden käynnistyessä maaliskuussa 2010.

Rehtori on 12.2.2010 nimennyt johtokunnan, jonka työ alkoi jo hiihtolomaviikolla. Johtokunta päätti työjärjestyksestä, minkä jälkeen käynnistyy kampusten kirjastoneuvottelukuntien kokoaminen ja uuden johtoryhmän toiminta.

Uudenlaiseen työnjakoon opettelu vie aikansa. Muuttuneiden toimintamallien opiskelu koskee niin henkilöstöä, esimiehiä kuin kirjaston kumppaneita. Kirjaston yhteistä toimintakulttuuria rakennetaan vähän kerrassaan, ja jokaisella meistä oli tässä oma roolimme. Toivon, että meitä kaikkia Helsingin yliopiston kirjastossa toimivia yhdistää halu toimia yliopiston ja käyttäjiemme parhaaksi.
Luminietoksia, Kuva: Kaisa Sinikara
Maaliskuussa tämän vuoden valtavat Etelä-Suomen nietokset alkavat jo sulaa. Hyvää kevättalvea!

Teksti ja kuvat:
Kaisa Sinikara
Ylikirjastonhoitaja
Helsingin yliopiston kirjasto

Helsingin yliopiston kirjaston johtokunta

Helsingin yliopiston kirjaston johtokunta, Kuva: Jussi Omaheimo

Helsingin yliopiston kirjaston johtokunta kokoontui ensimmäisen kerran 24.2.2010. Johtokunnan kokoonpano:

Puheenjohtaja
Ulla-Maija Forsberg, vararehtori
Henk.koht. varajäsen Jukka Kola, vararehtori
(yliopiston johdon edustus)

Sihteeri
Hallintopäällikkö Tiina Äärilä

Esittelijä
Ylikirjastonhoitaja Kaisa Sinikara

Jäsenet

Risto Saarinen, varadekaani
Henk.koht. varajäsen Anna Mauranen, dekaani
(keskustakampuksen tiedekuntien johdon edustus)

Liisa Laakso, dekaani
Henk.koht. varajäsen Seppo Villa, varadekaani
(keskustakampuksen tiedekuntien johdon edustus)

Juha Karhu, varadekaani
Henk.koht. varajäsen Marja-Liisa Riekkola, varadekaani
(matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan johdon edustus)

Tapio Palva, varadekaani
Henk.koht. varajäsen Mirja Ruohoniemi, varadekaani
(Viikin kampuksen tiedekuntien johdon edustus)

Risto Renkonen, dekaani
Henk.koht. varajäsen Eija Kalso, varadekaani
(lääketieteellisen tiedekunnan johdon edustus)

Hannariikka Korsu, HuK
Henk.koht. varajäsen Nico Lamminparras, HuK
(opiskelijoiden edustus)

Matti Lehto, valtiot. yo
Henk.koht. varajäsen Patricia Berg, FM
(opiskelijoiden edustus)

Juhani Sipilä, yliopistonlehtori
Henk.koht. varajäsen Anne Mäntynen, yliopistonlehtori
(muun opetus- ja tutkimushenkilökunnan kuin professorien edustus)

Elisa Hyytiäinen, kirjastoamanuenssi
Henk.koht. varajäsen Leena Missonen, kirjastonhoitaja
(kirjaston henkilöstön edustus)

Antti Virrankoski, kirjastonhoitaja
Henk.koht. varajäsen Raisa Iivonen, tietoasiantuntija
(kirjaston henkilöstön edustus)

Lasse Viinikka, va. johtajaylilääkäri, HUS
Henk.koht. varajäsen Laura Höjer, tutkimusjohtaja, ympäristöministeriö
(yliopiston sidosryhmien ja yhteistyötahojen edustus)

Eeva-Liisa Lehtonen, ylikirjastonhoitaja, Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu
Henk.koht. varajäsen Sanna Talja, lehtori, Tampereen yliopisto, Informaatiotutkimuksen ja interaktiivisen median laitos
(yliopiston sidosryhmien ja yhteistyötahojen edustus)

Helsingin yliopiston kirjaston johtokunta, Kuva: Jussi Omaheimo

 

Kuvat:
Jussi Omaheimo
Viestintäsuunnittelija
Helsingin yliopiston kirjasto

Jouluun valmistautuminen

Joulun kynnyksellä ja ennen uuden vuoden aloittamista on aiheellista katsella 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen päätöstä. Kulunut kymmenluku on muuttanut kirjastolaitosta radikaalisti: kokoelmia, palveluja, henkilöstöä, organisaatiota. Kirjaston muutos on kulkenut samassa valtavirrassa, jossa koko Alma Materimme on ollut.

Mitä kuluneesta vuodesta 2009 jää pysyvään muistiimme, kun katsomme tätä aikaa  muutaman vuoden päästä? Ehkäpä aika moni meistä muistaa tämän vuoden sekä selkeytymisen että hämmennyksen aikana.

Päätöksiä ja valmistautumista vuoteen 2010

Helmikuussa tehty päätös muodostaa uusi Helsingin yliopiston kirjasto 1.1.2010 lukien oli rajapyykki, jonka jälkeen suunnittelu kohti päätöksen toimeenpanoa tiivistyi. Kampusten kirjastonjohtajat, rehtorin asettama valmisteluryhmä ja useat työryhmät ovat kokoontuneet tiiviisti. Työn tuloksena ovat yhteinen johtosääntö, yhteinen tavoiteohjelma ja budjetti vuosille 2010 – 2012 sekä kampuskirjastojen toimintasuunnitelmat ja käyttösuunnitelmat. Perusta seuraavan kolmen vuoden toiminnalle on yliopiston hallituksen ja rehtorin hyväksymä.

Ylikirjastonhoitajan ja keskitettävien palvelujen päälliköiden tehtävät täytettiin touko-kesäkuussa.  Yhteinen suunnittelu ryhmien kanssa on käynnissä. Kampuskirjastojen johtajat ovat tehneet töitä oman henkilöstönsä kanssa. Haastavin tehtävä on ollut keskustakampuksella.

Kirjastohenkilöstön kannalta tässä vuodessa on ollut myös paljon epävarmuutta ja epätietoisuutta aiheuttavia asioita. Kun tehtäviä keskitetään ja henkilöitä siirtyy pois kampuksilta, huolta on aiheuttanut kysymys, millaisiksi kampusten uudet tehtävät muodostuvat, miten asiakaspalvelu hoidetaan, millaisia uusia tehtäviä tulee ja miten saadaan aikaan toimiva työnjako keskitetyn toiminnan kanssa. Toimenkuvien selkeyttäminen on vienyt aikaa. Emme saa valmiiksi vuoden vaihteeseen mennessä kaikkea sitä, mitä toivoisimme ja tahtoisimme. Työ jatkuu kevätkaudella.  Osa tilajärjestelyistä jää odottamaan uuden kirjastorakennuksen valmistumista 2012.

Työmme tukena on ollut johtamis- ja henkilöstökoulutusta. Siirtyminen entisestä uuteen ei tapahdu kertaheitolla. Huojuva ja rooliaan hakeva uusi työidentiteetti on kuormittava mutta välttämätön osa uuteen siirtymisen prosessia.

Uudella kirjastolla on tiukka budjetti. Tästä syystä joudumme tarkistamaan mm. suunniteltuja hankkeita.

Palvelut toimivat ja uudistuvat

Muutoksista huolimatta kirjastot ovat vastuuntuntoisesti ja hyvin hoitaneet käyttäjäpalvelut.  Keskustassa Opiskelijakirjasto muutti kesän aikana evakkotiloihin (Fabianinkatu 32), joissa toimii myös uuden kirjaston johto, hallinto, verkkopalvelut  ja osa hankinta- ja metadatapalveluista. Kesän aikana muuttoja tehtiin myös humanistisessa tiedekunnassa, kun suomalais-ugrilaiset ja kääntäjäkoulutuksen aineistot yhdistettiin Metsätaloon.

Vuoden aikana on kehitetty palveluja usein eri tavoin kaikilla kampuksilla; on yhdistetty kampusten julkaisuarkistot yliopiston digitaaliseksi arkistoksi HELDAksi, osallistuttu aktiivisesti TUHAT -tutkimustietojärjestelmän valmisteluun ja käyttöönottoon, käynnistetty prof. Engeströmin johdolla SOLMU-hanke, jossa etsitään uusia yhteistyömalleja tutkimusryhmien ja kirjaston välillä ja valmisteltu EU-hankkeeseen osallistumista. Kansalliskirjaston kanssa on valmisteltu ja allekirjoitettu kuvaus yhteistyöstä. Kirjastoissa on myös ollut juhlaa, kuten Verkkarista on voitu lukea.

Kiitos kirjastojen henkilöstölle ja luottamushenkilöille arvokkaasta työstä yliopiston tutkijoiden, opettajien ja opiskelijoiden palveluissa! Kiitos  kampuskirjastonjohtajille, yksiköiden päälliköille ja kaikille ryhmien jäsenille sitoutuneesta ja rakentavasta työskentelystä! Kiitos vararehtori Hannele Niemelle ja hallintojohtaja Kari Suokolle merkittävästä tuesta kirjastojen kehittämisessä!

Hyvää joulun juhlaa ja lepoa! Olkaamme ylpeitä ja iloisia siitä, että saamme aloittaa vuoden 2010 uudessa Helsingin yliopiston kirjastossa.

Teksti:
Kaisa Sinikara
Ylikirjastonhoitaja
Helsingin yliopiston kirjasto

Ensikertalaisena IFLAssa

Seija Karvasen ja Marjo Kuuselan IFLA käynnistyi jo tammikuussa heidän lähettäessään IFLAan hakemuksen päästä tulevan kesän Milanon konferenssiin esittelemään posterin avulla Helsingin yliopiston kirjastojen ja University of Namibian (UNAM) kirjastojen välistä yhteistyöprojektia.

IFLA vastasi huutoomme toivotulla tavalla. Kevään korvilla meidät toivotettiin tervetulleiksi posteri-esittelyyn. Yli 250 posteriehdotuksesta olimme päässeet 103 valitun joukkoon.

Kokoelmapäällikkö Elise Pirttiniemi koordinoi kirjastojemme ja Namibian yliopiston kirjastojen välistä yhteistyöprojektia. Kirjastojen yhteistyö olisi kirjastoammattilaisten täydennyskoulutusta ja toinen toisiltaan parhaiden työkäytänteiden oppimista. Se tukisi Oulun yliopiston informaatiotutkimuksen oppiaineen toteuttamaa opettaja- ja opiskelijavaihtohanketta. Elisen, moninkertaisen IFLA-konkarin, johdolla suunnittelimme posterin ja yleisölle jaettavan oheisaineiston, ja näin saimme lisäpontta lähteä ensikertalaisina mukaan konferenssiin.

Yhteistyöprojekti:
https://alma.helsinki.fi/doclink/167397 [Lib-foorumi vain HY:n kirjastolaisille]

Odotuksiamme

IFLA on jäänyt etäiseksi rivityöntekijälle: monenlaisia ifla-tarinoita on kuultu vuosien mittaan, kunkin kertojan painotuksilla varustettuna. Ennakko-odotuksemme IFLA-konferenssista ei ehkä ollut kovin selkeä ja jäsentynyt; lähdimme lähinnä posteria esittelemään ja avoimin mielin haistelemaan ifla-tuulia. Kuitenkin taustalla häivähti ajatus, että nyt jos koskaan saisimme nähdä ja kuulla kirjastoalan uusinta uutta: syvällisiä, rohkeita näkemyksiä ja ammatillisesti antoisia esityksiä. Toiveissa oli myös mielipiteiden vaihtamisfoorumi ja aktiivisen keskustelun paikka. Mahdollisesti tulossa olisi myös kiinnostavia workshoppeja – ehkäpä jotakin aivan uutta oppisi. Toivoimme ehkä saavamme vinkkejä uusista palvelumalleista, vilautuksia uudesta teknologiasta, sen kirjastosovelluksista.

Mitä poimimme tarjottimelta

Tämänvuotisen IFLA-konferenssin teemana oli ”Libraries create futures: building on cultural heritage”. Konferenssipäivät oli lastattu täyteen ohjelmaa: useita rinnakkaisia esitelmätilaisuuksia, kirjastovierailuja, kokousväelle järjestettyä “sosiaalista” ohjelmaa.

Konferenssin rakenne oli hyvä, vuosien mittaan hiottu. Mutta ainakin ensikertalaiselle konferenssivieraalle otollisten esityssessioiden valitseminen oli aikamoista arpomista: houkutteleva otsikko saattoi luvata liikaakin: monet kuulemistamme esityksistä olivat tasoltaan melko kirjavia eivätkä johtaneet kovin syvälle aiheeseen. Joidenkin esitysten kohdalla tuli tunne, ettemme olleet – lupaavasta otsikosta huolimatta – lainakaan oikea kohderyhmä. Mutta meitäkin kiinnostavia esityksiä oli, mm. e-kirjaesitys ja esitys digitaalisen ajan mukanaan tuomasta kirjasto-käsitteen muutoksesta. Meille Newcomereille oli järjestetty myös oma kokoontuminen, joka oli IFLAn esittelyä; lopuksi ”verkostoiduimme” heittelemällä stressipalloja toisillemme.

Osa esityksistä löytyy IFLAn sivuilta:
http://www.ifla.org/annual-conference/ifla75/programme2009-en.php

Näyttelyalueella oli sekä kaupallisten näytteilleasettajain ständit että kirjastojen posteriseinäkkeet. Kaupallisella puolella silmiin pisti erilaisten digitointilaitteiden esittelijöiden huomattava määrä; paikalla oli myös runsaasti e-aineistoja tarjoavia välittäjiä, joista suuri osa olikin, ainakin nimeltä, jo ennestään tuttuja. Kirjastojen posterialueelle oli järjestetty vieri viereen seinäkkeitä, joille posterit ripustettiin. Postereita esiteltiin kahtena päivänä muutaman tunnin ajan. Vaikka posterit oli ahdettu aivan liian lähekkäin ja yleisöllä saattoi olla ongelmia päästä tarpeeksi lähelle postereita ja niiden esittelijöitä, saimme yllättävän runsaasti huomiota omalla posterillamme. Monet vieraat olivat jo etukäteen käyneet kiertelemässä posterialueella ja tulivat hakemaan lisätietoa esittelyistä. Elise olikin loistava esittelijä, koska hän tuntee posterimme aihepiirin perinpohjaisesti.

Kirjastovierailut olisivat olleet varmaan antoisia; nyt voitiin etukäteen valita yksi vierailu ja sitä ei voinut vaihtaa enää paikan päällä, koska kaikki muut tarjolla olleet kohteet oli jo varattu. Olisimme mielellämme käyneet useammassakin kirjastossa. Vierailimme Biblioteca Ambrosianassa, jossa saimme asiantuntevan johdannon vanhan aineiston kokoelmahoitoon ja digitointiin liittyvistä asioista. Vanhaa, digitoitavaa aineistoa on Italian kirjastoissa valtavat määrät, joten kaiken arvokkaan ja digitoitavaksi aiotun aineiston käsittely tuntuu mahdottomalta tehtävältä. Kansallinen kulttuuriperintö kongressin aiheena istuu Italiaan hyvin, sillä maassa on valtavat määrät digitoitavaa kulttuuriperintöä, jonka arvoa on mahdotonta määritellä.

Biblioteca Ambrosiana:
http://www.ambrosiana.eu/biblioteca/presentazione.asp

Päällimmäisenä jäi mieleen…

Milanon matkamme selkiytti näkemystämme siitä, mistä IFLAn vuosittaisissa konferensseissa on kyse. IFLA on selvästi sateenvarjo kirjavalle kirjastokentälle; varjon alla tuotetaan kirjastopalveluja hyvin monenlaisista lähtökohdista. Erilaiset toimintaympäristöt, tavoitteet ja resurssit tulivat esille esitelmänpitäjien puheenvuoroissa. Joissakin maissa lukutaitokampanjat ovat edelleen tarpeen, kun toisesta ääripäästä löytyvät puheenvuorot cloud computing’ista. Koko maapallon kirjastoväen yhdistävät vuosittaiset konferenssit ovat varmasti tärkeä foorumi ajatusten vaihdolle, uusien ideoiden ja toimintatapojen jakamiselle, parhaimmillaan hyvien käytänteiden leviämiselle ja verkostojen syntymiselle. Konferenssin merkityksestä kertoo sekin, että Milanon konferenssi oli jo järjestykseltään 75. ja osanottajia siellä oli noin 4 500.

IFLA ei tarkoita vain vuosittain järjestettävää suurta maailmankonferenssia, vaan se harjoittaa myös julkaisutoimintaa ja sen suojissa on monenlaisia aktiviteetteja ja työryhmiä, joissa toimiminen saattaisi antaa uutta potkua kenelle tahansa kirjastotyöläiselle. Vuoden 2012 IFLA-konferenssi on Suomessa, ja nyt olisikin hyvä tilaisuus tehdä IFLAa tunnetuksi maamme kirjastojen rivityöntekijöille. Konferenssin järjestäminen on suuri, mutta varmasti myös mielenkiintoinen haaste Suomen kirjastoväelle. Nyt on itse kullakin mahdollisuus olla mukana järjestämässä antoisaa IFLA 2012 –konferenssia Helsinkiin!

Milanon IFLA-vieraiden kootut näkemykset:
http://www.ifla.org/en/annual-conference/ifla75/ifla-community-in-milan

Kirjoittajat:
Seija Karvanen
Kirjastonhoitaja
Opiskelijakirjasto
Marjo Kuusela
Kirjastonhoitaja
Opiskelijakirjasto
Kuvat:
Seija Karvanen ja Marjo Kuusela

Helsingin yliopiston kirjaston verkkosivu-uudistusprojekti

Kirjaston verkkosivusto on kirjaston keskeinen viestintäväline. Tulevaisuudessa verkkosivustolla on näyttävä nykyaikainen informaatio-osaaminen, jonka keskeinen tapahtumapaikka verkko tulee jatkossa olemaan. Nykytilassaan kirjastojen verkkosivustot eivät palvele asiakkaita verkkosivustojen dynaamisiin toiminnallisuuksiin kohdistettujen vaatimusten mukaisesti. Lisäksi sivustojen tulee auttaa kirjastoa profiloitumaan yhdeksi organisaatioksi, jolla on laajat verkkopalvelut, neljä kampustoimipaikkaa sekä keskitetty hallinto.

Taustaa

Maaliskuussa 2009 aloitti kirjastossa työskentelynsä verkkosivu-uudistusprojektiryhmä. Ryhmä käsitteli kevään aikana tulevan verkkosivuston rakennetta, käyttötilanteita, käyttäjäryhmiä, toiminnallisuuksia ja visuaalista ilmettä. Ryhmä keräsi tilastoja, kävi läpi mahdollisuuksia ja ideoi uusia asioita. Ryhmän loppuraporttiin kasattiin työn tuloksia.

Tärkein tehtävänannossa asetettu asia jäi kuitenkin ryhmältä pöydälle, siitä huolimatta että ryhmä suositteli loppuraportissaan avoimen lähdekoodin sisällönhallintajärjestelmän käyttöönottoa varovaisin reunaehdoin. Ryhmä odotteli Viestintäosaston kevääksi 2009 lupaaman koko yliopistolle käyttöön otettavan sisällönhallintajärjestelmän kilpailutuksen tuloksia, joita ei kuitenkaan loppuraporttiin mennessä vielä ollut käytettävissä.

Projektin vaiheistus

Resurssi- ja kiiretilanteen vuoksi verkkosivu-uudistusryhmä jakoi verkkosivustojen kehittämisen kahteen erilliseen vaiheeseen.

1. vaihe
Ensimmäisessä vaiheessa syksyllä 2009 tehdään sivustoihin ensisijaisesti organisaatiomuutosten tuottamat pakolliset muutokset. Kirjastolle tulee yksi yhteinen sivusto ja kampuskirjastoille omat sivustonsa. Lisäksi kaikille sivustoille luodaan yhteinen sisältömäärittely, mikä tarkoittaa sitä että sivustoilla on yhteneväinen navigointi ja sivujen tekstien yhteiset osiot kirjoitetaan keskitetysti uusiksi. Sivustoilla tullaan käyttämään yliopiston verkkosivupohjia ja kummempia kikkailuja vältetään.

Projektin 1. vaiheen koordinoinnista vastaavat kirjastopalvelujen koordinointiyksikössä Päivi Lammi ja Jussi Omaheimo. Kampuskirjastojen yhteyshenkilöinä toimivat Viikistä Katja Kunttu, Kumpulasta Lea Kujala, Terkosta Anna-Mari Koivula ja keskustakampukselta Ritva Hagelin, Ulriikka Puura ja Johanna Lahikainen. Tavoitteena on, että sivustouudistuksen 1. vaihe on valmis vuoden 2009 loppuun mennessä. Tiukasta aikataulusta johtuen yhteistä sisältömäärittelyä ei voida kierrättää kommentoitavana kovin laajasti. Yhteyshenkilöiden kautta kaikki ideat tulevat kuitenkin yhteiseen käyttöön.

2. vaihe
Varsinainen sivustojen kehittäminen aloitetaan vuoden 2010 puolella, jolloin sivustojen sisällönhallintajärjestelmä uusitaan ja sivustoa pyritään kehittämään tietolistauksesta verkkopalveluksi. Tämä tarkoittaa toiminteiden ja tietokantojen integroimista sivustoon, verkon 2.0 toiminteiden käyttöönottamista sekä koko sivuston kehittämisen nostamiseksi osaksi normaalia viestintätointa. Projektin 2. vaiheen koordinoinnista vastaa kirjaston hallintoyksikkö.

Vaiheistuksen kakkososaa tulee ensi keväänä sotkemaan uuden sisällönhallintajärjestelmän pilotointi. Tietojärjestelmäpäällikkö Pauli Assisen johdolla kirjasto on marssimassa uuden koko yliopistoa koskevan sisällöntuotantojärjestelmän pilotoijaksi. Tämä tarkoittaa sitä että kovin kauaa eivät sivustot valmiina lepää – jos verkkosivuston edes voi koskaan sanoa olevan valmis – vaan sivustojen ylläpidon tekninen uusintaminen alkanee jo ensi vuoden alkupuolella.

Kirjoittaja:
Jussi Omaheimo
Verkkotoimittaja
Kirjastopalveluiden koordinointiyksikkö
Päivi Lammi
Suunnittelija
Kirjastopalveluiden koordinointiyksikkö