Minerva-kirjasto muutti Kaisaniemeen ennätysajassa!

Kevään suurin rutistus, Minerva-kirjaston muutto Siltavuorenpenkereeltä pääkirjastoon Kaisaniemeen, sujui jouhevasti. Muuttotalkoisiin  osallistui yli 100 henkilöä ja se saatiin päätökseen kaksi viikkoa suunniteltua nopeammin.

– Kokemus edellisestä muutosta hyödynnettiin suunnittelussa, mutta tällä kertaa muuton yhteydessä tehtiin myös kirjojen rfid-tarroitus, kertoo Ritva Hagelin. Muuton käynnistyttyä oli tarpeen säätää alkuperäistä suunnitelmaa, ja tuoda osa kirjoista  ilman rfid-tarroitusta Kaisa-taloon ja tarroittaa vasta hyllytyksen yhteydessä. Erinomaista oli, että Helka-tietokannassa pystyttiin tekemään tarvittavia muutoksia vaiheittain useammassa erässä, jotta kokoelmat saatiin nopeammin asiakkaiden käyttöön. Olennaista oli myös hyvä yhteistyö yliopiston tila- ja kiinteistökeskuksen kanssa ja kuljetusten sujuminen, Hagelin valottaa.

Entisen Minervan kirjaston tiloista ylempi K1-kerros remontoidaan käyttäytymistieteellisen tiedekunnan henkilökunnan työtiloiksi ja alempi K2-kerros jää kirjastolle. Tilasta tehdään opiskelijoille oppimisympäristö, jossa on tarjolla työasemia, gradukärryjä ja eri tavoin kalustettuja työskentelyalueita niin hiljaista työskentelytilaa tarvitseville kuin ryhmätöiden tekijöillekin.

 

Kirjaston kokoelmat Kaisa-taloon – mitä Minervaan jää jäljelle?

Työskentelytilaa opiskelijoille tietenkin!

Nykyisistä kirjaston tiloista ylempi K1-kerros remontoidaan tiedekunnan henkilökunnan työtiloiksi, mutta alempi K2-kerros jää kirjastolle. Siitä tehdään opiskelijoille oppimisympäristö, jossa on tarjolla työasemia, gradukärryjä ja eri tavoin kalustettuja työskentelyalueita niin hiljaista työskentelytilaa tarvitseville kuin ryhmätöiden tekijöillekin. Tila on auki silloin kun Minervan kiinteistökin, eli maanantaista perjantaihin klo 8-20.

Havainnekuva ryhmätyötilojen mahdolisesta muodosta

Minervan oppimisympäristöä on suunniteltu viime syksystä alkaen. Luonnoskierroksia on tähän mennessä ollut useita, ja työhön ovat osallistuneet arkkitehtien lisäksi kirjaston ja opiskelijoiden edustajat. Opiskelijat ovat voineet osallistua suunnitteluun monin tavoin: luonnokset ovat olleet saatavilla Facebookissa, ja palautetta on voinut antaa FBn lisäksi sähköpostitse sekä syksyn ja talven aikana järjestetyissä opiskelijafoorumeissa. Näin kirjaston näkökulmasta suunnittelutyö on ollut todella mielekästä, kun on alusta alkaen saanut kuulla tilan loppukäyttäjien ajatuksia suunnitelluista ratkaisuista.

Kommentteja ja toiveita on esitetty erityisesti työasemien määrästä ja sijoittelusta, pistokkeista omien laitteiden lataamista varten, ryhmätyötilojen varustuksesta ja varattavuudesta sekä hiljaisen työtilan paikkojen riittävyydestä. Ihan helppoa ei olekaan mahduttaa samaan tilaan ryhmätöitä ja hiljaisuutta vaativaa luku- ja kirjoitustyötä. Monta ideaa on käyty läpi ja pohdittu vaihtoehtoja, jotta tilaan saataisiin erilaisin järjestelyin aikaiseksi sopiva balanssi näiden tarpeiden välille. Käytäntö sitten aikanaan osoittaa, että miten hyvin onnistuimme.

Kirjaston aineisto muutetaan Kaisa-taloon toukokuun loppuun mennessä, ja tilojen remontin pitäisi päästä alkamaan kesäkuussa. Uudistetut tilat saadaan käyttöön syksyllä; käyttöönoton lopullinen aikataulu tarkentuu sitä mukaa, kun Minervan muiden tilojen remonttiaikataulut varmistuvat.

Käyttäytymistieteilijät kaipaavat pistokkeita ja toimivaa langatonta verkkoa

Netta Metsäaho ja Olli Savisaari ovat olleet mukana Minervan oppimisympäristön suunnitteluprosessissa. Opiskelija-aktiivin arkeen kuuluu monenlaisissa hankkeissa mukana olo ja edustus.

– Kun etsitään opiskelijaedustusta, mukana ovat useimmiten samat naamat, jotka ovat jo muutenkin mukana kaikkialla, Netta Metsäaho kertoo. Tärkeintä on kuitenkin että paikalla on edes joku.

Savisaari ja Metsäaho kiittelevät kirjastoa opiskelijoiden mielipiteen kuulemisesta, mutta opiskelijoita tuntuu olevan vaikea aktivoida edunvalvontatyöhön.

Metsäaho ja Savisaari kertovat opiskelijanäkökulman menneen Minervan oppimisympäristön suunnittelussa hyvin läpi.
– Tilasta tulee hyvin ryhmätyöpainotteinen kokonaisuus, jossa kuitenkin on mahdollisuus kirjastomaiselle työskentelylle, Savisaari valottaa.
– Moderni, kotoisa, paljon pehmeitä pintoja. Nythän tila on aika kova, Netta Metsäaho lisää.

Ennen kaikkea opiskelijat ovat kaivanneet lisää pistokkeita ja toimivaa langatonta verkkoa.

Opiskelijoiden suhtautuminen muuttoon on kaksijakoista, osa haluaisi kaiken jäävän ennalleen, osa taas on tyytyväisiä kun nyt kaikki kirjallisuus löytyy ”saman katon alta” pääkirjastosta. Mitään suurempia mielenilmauksia muutosta vastaan ei ole ilmennyt.

– Tilaa opiskelulle ja työskentelylle kuitenkin on, ottaen huomioon tulevaisuudessa vielä mittavamman e-kirjallisuuden määrän, kummatkin toteavat.

Teksti ja kuvat:

Kati Tuunanen
kirjastonhoitaja

Helena Hiltunen
Verkkotoimittaja

Arkea asiakaspalveluissa

Aamun avaus

Kello on vähän yli kahdeksan ja ovesta tulee hiljalleen vielä unisen näköistä porukkaa. Osalla työmatka on ollut pitkä, Lahdesta tulevat sivarit ovat pitkämatkalaisimpia. Herätys on viiden, puoli kuuden aikaan, jos aamuvuoroon on tulossa. Flunssakausi verottaa väkeä, ja tekee mieli huudahtaa jokaiselle tulijalle: “Kiitos kaikille, jotka tänään kykenitte töihin!” Vuorovastaavan kännykkä soi, viestejä tulee ja sähköpostiin ilmestyy päivän poissaolijoiden tietoja: “Tänään vielä flunssaa ja kuumetta, en pääse vuoroon.”

Kaisa-talon 3. kerroksessa alkaa hyörinä. Jos vielä valot toimisivat, niin näkisi. Automatiikka on reistaillut ja ensimmäinen tunti tehdään hämärissä olosuhteissa. Yöpalautusautomaatilta haetaan palautukset, peruutetut ja erääntyneet varaukset kerätään, aamun ripeä henkilö käy kierroksella kerroksissa ja yksi sivari lähetetään selvittelemään aamun lehdet. Aamu on alkanut.

Osaamisen venymistä ja venymisen osaamista

Työntekijöitä tippuu kerroksista Huki-työvuoroihinsa. Kevyt keskustelu käy taustatilassa tasaisena sorinana ajankohtaisista aiheista. Työhuoneiden muutto ja uudet työtilat ovat puhuttaneet ihmisiä alkuvuoden. Miksi pitää vaihtaa kerrosta? Kuinka kemiat toimivat? Aika näyttää, mitä tulee. Toiminnoittain ja työporukoittain jakautuminen huonekuntiin näyttää kuitenkin lähteneen hyvin alkuun. Hyvää tahtoa tarvitaan, Minervasta on vielä kymmenisen henkilöä tulossa eri huoneisiin.

Puhelin soi tämän tästä. Asiakkaat uusivat lainojaan Espoossa, Espanjassa ja Thaimaassa, suomeksi ja englanniksi. Neuvotaan e-kirjan avaamisessa puhelimitse. Autetaan gradun tai väitöskirjan tekijää lainojen uusimisessa isojen kirjamäärien kohdalla. Kuunnellaan asiakkaan huolia terveydestä tai matkaraportteja, kaikenlaisia syitä, miksi taaskaan kirjat eivät palautuneet ajoissa kirjastoon. Etsitään vastausta kiperiin kysymyksiin aspa-wikistä: miten ulkomaista tutkijaa tällä kertaa kohdellaan asiakkaana, kuinka turvamerkinnän saanut asiakas huomioidaan oikein…?

Asiakaspalvelutiskillä yhdeksän kymmenestä asiakkaasta on loistotyyppejä. Asiakas tekee henkilökunnan onnelliseksi poistuessaan tyytyväisenä. Ja sitten tulee kymmenes, jonka päivä ei ole aurinkoinen. Hänetkin palvellaan toivottavasti hymyillen. Kollegojen kanssa voi asian purkaa taustassa.On olemassa joukko ihmisiä, joilla on mielestään paljon oikeuksia, mutta ei lainkaan velvollisuuksia. Näitäkin käy asiakaspalvelun tiskillä.

Runo: Sirpa Kähkönen

Iltapäivää leimaa asiakaspalvelussa kiireen tuntu kaiken aikaa. Jatkuvat keskeytykset ovat osa työtä asiakaspalvelussa, samoin erilaiset tausta-äänet ja häly sekä palautusautomaatin tarkkailu sen toimiessa lähes tauotta. Aineistopyyntöjä noudetaan puoliltapäivin ja kello neljä. Yleensä niitä on 10-20 kerrallaan, mutta kiihkeimpinä aikoina yhdellä kerralla noudettavia on ollut 50-70 kappaletta. Silloin ei yksi ihminen enää riitä. Joskus taidotkin ovat loppua kesken. Uusimpia tulokkaita hirvittää, kun aineistopyynnöissä on merkintä SUK, ja K3, suljettu varasto, sekä kyrilliset aakkoset. Silloin keltanokka tietää saavansa käyttää päätään. Askeleita kertyy, jokainen kerros on noin 1500 neliömetriä, kerroksia on yhdeksän ja rappusia riittää. Tämänkin liikunnan tarjoaa työnantaja, sanon silloin tällöin. Kahvia kuluu ja vesipulloja täytetään.

Päivän päätös

Vuorovastaava valvoo kelloa, ja tekee porukan kanssa työnjaon sulkemista ajatellen. Vartijan kanssa kiertämisestä pelataan random-peli, jossa hävinnyt pääsee kiertämään. Kaksi henkilöä tulee asiakaspalveluun, yksi aulaan ohjaamaan, yksi kiertämään vartijan kanssa taloa, yksi taustaan puhelimen ja palautusautomaatin seuraksi. Ohjeita kassan sulkemiseksi, palautusautomaatin tarkistus, viimeisten tarkastettavien 2. ja 3. kerroksen hoitaminen, ja lopulta vartija ja oma kiertäjämme laskeutuvat 3. kerrokseen.

“Kiitos kaikille, oli hyvä päivä. Tervetuloa töihin huomenna uudelleen.” Porukka hajaantuu kukin omiin suuntiinsa. Joskus käy huono tuuri, ja töistä pääsee illalla vartin yli kahdeksan, ja aamulla odottaa jo nimi Hukissa samoin vartin yli kahdeksan. Siinä ei ehdi muuta kuin nukkumaan hyvän yöunen. Työpäivä on päättynyt.

Terveisiä teho-osastolta

Olen kuullut, että ylemmistä kerroksista tuleva henkilö on kutsunut 3. kerroksen työskentelyä kirjaston teho-osastoksi. En ymmärrä tätä väärin, tehokkaita ollaan varmasti myös muissa kerroksissa. Ymmärrän tämän oikein, asiakaspalvelutyön rytmi on toinen Kaisa-talon 3. kerroksessa kuin muualla talossa. Työ on äänekkäämpää ja vauhdikkaampaa kuin kirjastossa yleensä odotetaan olevan. Kaisa-talon kirjasto on suosittu ja pidetty. Vuodessa on noin 1,5 miljoonaa kävijää, parhaimpina päivinä kävijämäärä nousee lähelle 8500. Huhtikuussa 2015 Kaisa-talo kokeilee sunnuntai-aukiloloa. Kirjasto on kolmena sunnuntaina auki klo 12-18. Toivottavasti asiakkaat löytävät kirjastonsa myös sunnuntaina.

On kivaa, kun on paljon työtä, ja tehdyn työn jäljen näkee. On kivaa tehdä työtä yhdessä, asiakaspalvelu on ryhmätyötä 3. kerroksessa. On kivaa, kun on paljon asiakkaita, ja saa palvelullaan asiakkaat tyytyväisiksi. Asiakkaiden tyytyväisyyden ja hyvän työilmapiirin aistii, työn imu on ilmassa.

Teksti:

Iiris Karppinen
tietoasiantuntija

Kuva:
Mika Huisman

Amerikka – lähempänä kuin luuletkaan

Pääkirjaston toiseen kerrokseen tultaessa katse kiinnittyy Vapaudenpatsaaseen, Lady Libertyyn, joka koristaa American Resource Centerin palvelutiskiä EU-tietopalvelun ja Tilastokeskuksen vieressä. Ollaan melkein kuin Amerikan maaperällä – kirjaimellisesti, sillä ARC on Yhdysvaltain suurlähetystön ylläpitämä ja yhdessä Helsingin yliopiston kanssa hallinnoima USA-tietouden keskus.

Kirjasto on monipuolinen sekoitus akateemista tutkimusta ja amerikkalaista popkulttuuria. Paikkansa hyllyiltä ovat sulassa sovussa löytäneet niin Sports Illustrated -lehti kuin presidentti Ronald Reaganin julkaistut puheet tai Yhdysvaltojen monikulttuurisuutta käsittelevät teoksetkin. Kirjakokoelmaan kuuluu myös kaunokirjallisuutta: eräitä viimeisimpiä hankintojamme ovat esimerkiksi Louise Erdrichin ja Jhumpa Lahirin uusimmat teokset. Amerikkaan matkaajia ilahduttaa iso matkakirjakokoelmamme, josta löytyy oppaita jokaisesta osavaltiosta.


Kirjastotyötä vuosikymmenten takaa.

Kirjaston kokoelma koostuu noin 10 000 niteestä, jotka käsittelevät Yhdysvaltain yhteiskuntaa, politiikkaa, taloutta, kansainvälisiä suhteita ja kulttuuria. Teokset ovat englanninkielisiä, Yhdysvalloissa kustannettuja kirjoja. Kokoelmaa päivitetään jatkuvasti, sillä se halutaan pitää ajankohtaisena. Eräs ARCin pyrkimys onkin tuoda esille Suomessa niitä aiheita, joista parhaillaan keskustellaan Yhdysvalloissa. Missä muualla suomalainen kirjastonkäyttäjä pääsisi selailemaan esimerkiksi teoksia etnisestä huumorista, tyttökirjojen historiasta tai moottoriteiden kulttuurisesta merkityksestä?

Amerikka-kirjastoon tilataan noin 80:tä aikakauslehteä ja kahta sanomalehteä, The New York Times ja The International New York Times -lehtiä. Matkailijoita kiinnostavat esimerkiksi American Road, National Parks, New York ja San Francisco, kulttuurinharrastajia puolestaan Art in America, Dance Magazine, Film Comment, New Yorker tai Opera News. Yhteiskunnallisista asioista kiinnostuneille kokoelmasta löytyy esimerkiksi Foreign Affairs, Foreign Policy ja The National Interest, popkulttuurin ystäville puolestaan Rolling Stone ja Vanity Fair. Uusina lehtinä tänä vuonna ARCiin tilataan mm. Consumer Reports, Inc., MIT Technology Review, Cowboys & Indians sekä Utne Reader.

Painetun kokoelman lisäksi American Resource Centeristä lainataan erityisesti opetuskäyttöön soveltuvia DVD-levyjä. Ohjelmat ovat esimerkiksi History Channelin, PBS:n tai HBO:n tuottamia dokumentteja; kokoelmassa on myös muutamia lastenohjelmia, jotka soveltuvat vaikkapa ala-asteikäisten englanninkielen tunneille lisämateriaaliksi. Muutenkin peruskoulun- ja lukion opettajat käyttävät ARCin palveluja ahkerasti hyödykseen opetuksessa; meiltä noudetaan Yhdysvaltain ulkoministeriön tuottamia paperisia julkaisuja, jotka käsittelevät esimerkiksi kulttuuria, taloutta tai yhteiskuntaa. Jaamme myös muuta luokkahuoneisiin sopivaa materiaalia, esimerkiksi karttoja. American Resource Centerissä käy myös koululuokkia vierailulla, joko tutustumassa kokoelmaamme ja palveluihimme, tai osallistumalla kokonaiselle diplomaatin vetämälle Amerikka-oppitunnille.

Elinikäisen oppimisen asialla

ARCin henkilökunta pyrkii itsekin – kokoelman ohella – pysymään ajan hermolla muuttuvassa maailmassa. Viime vuonna ARC järjesti oman MOOC-opintoryhmän Duke -yliopiston 21st Century American Foreign Policy -kurssille. MOOC eli Massive Open Online Course on yhä yleistyvämpi keino kehittää omaa osaamistaan ilmaiseksi verkossa tapahtuvan opiskelun avulla. Omassa MOOC-ryhmässämme tapasimme suomalaisia opiskelijoita ja tarjosimme heille kaksi täydentävää luentoa, jotka syvensivät verkkokurssilla käsiteltäviä asioita. Kurssin päätteeksi pidimme valmistujaiset Yhdysvaltain suurlähetystön Innovation Centerissä. Me ARCilaiset innostuimme MOOCeista niin paljon itsekin, että olemme omaksi iloksemme suorittaneet muitakin amerikkalaisten yliopistojen tarjoamia verkkokursseja.


American Resource Center Kaisa-talossa. Huomaa johtajan oven vieressä vartioiva Barack Obama.

Jatkuva oman osaamisen kehittäminen on nykypäivänä tärkeää. Se on havaittu esimerkiksi ARCin tietopalvelussa, jossa menneiden vuosien useimmiten kysytty kysymys oli Yhdysvaltain osavaltioiden lukumäärä. Nykyään tietopalvelukysymykset ovat määrällisesti vähentyneet, mutta samalla kysymysten vaikeustaso on hyvin korkea. Olemme kaivaneet tietoa niin lainsäädännöstä, tilastoista, matkustusasiakirjoista kuin kadonneista sukulaisistakin. Välillä annamme matkavinkkejä tai tietoa esimerkiksi opiskelusta Yhdysvalloissa; ARCista löytyy näistä asioista myös ensikäden tietoa.

Tarjoamme myös opastusta tiedonlähteille ja vierihoitoa niille, jotka haluavat käyttää virkailijakäytössä olevia tietokantojamme. Oma-aloitteiseen tiedonhakuun annamme pääsyn Yhdysvaltain ulkoministeriön kautta eLibrary USA -tietokantaan. Se on portaali, jonka kautta pääsee käsiksi yli 30 amerikkalaiseen tietokantaan. Rekisteröitymällä kauttamme asiakkaat saavat tunnukset tähän ilmaiseen palveluun.

ARC toimii aktiivisesti Facebookissa ja Twitterissä sekä ylläpitää ja kehittää suurlähetystön verkkosivuja. Kannattaa seurata sosiaalisen median kanaviamme, sillä niissä tiedotamme ajankohtaisista tapahtumistamme.

Pitkät perinteet, hieno historia

American Resource Center muutti Helsingin yliopiston pääkirjastoon kesällä 2012, mutta siihen oli ollut pitkä matka. Sitä ennen tarvittiin yhteistyösopimus Helsingin yliopiston kanssa, monta muuttoa, ja jopa entinen ulkoministeri Paavo Väyrynen – mutta jätettäköön se tarina seuraavaan kertaan.


International Education Exposé marraskuussa 2013.

ARCin edeltäjän, America Centerin kirjaston juuret ovat toisen maailmansodan jälkeisessä ajassa, jolloin Yhdysvallat perusti kirjastoja lähetystöjensä yhteyteen ympäri maailmaa. Ensimmäinen America Center avattiin Kalevankadulle vuonna 1946 vaatimattomalla 2000 niteen kokoelmalla. 1950-luvun puolivälin jälkeen kirjasto muutti Kaivokadulle vastapäätä rautatieasemaa. Amerikkalaista kirjallisuutta oli vielä tuolloin kohtalaisen vähän saatavilla Suomessa, ja kokoelmissa oli myös elokuvia ja äänilevyjä.

Vuonna 1993 Helsingin yliopiston kanssa solmitun yhteistyösopimuksen myötä American Resource Centeriä alettiin hallinnoida yhteistyössä suurlähetystön ja Helsingin yliopiston kanssa, ja kirjastolle löydettiin koti ensin Vuorikadulta ja sitten Kansalliskirjastosta, jossa Amerikka-kirjasto sijaitsi 14 vuoden ajan. Organisatorisesti Amerikka-kirjasto kuuluu Yhdysvaltain suurlähetystön viestintä- ja kulttuuriosastoon.


ARC Tiedekulmassa keväällä 2012.

ARCin henkilökunta – The ARChettes

American Resource Centeriä pyöritetään kolmen ihmisen voimin. Meidät löytää useimmiten työhuoneistamme päivittämästä Internet-sivuja, tekemästä kirjatilauksia tai järjestelemästä tapahtumia tai vierailuja. Tervetuloa piipahtamaan!

Taina Iduozee, ARC Director. Tampereen yliopiston kasvatti aloinaan kirjallisuus ja kirjastotiede. Ennen ARCiin siirtymistä takana 15 vuotta alan töitä yleisissä ja erikoiskirjastoissa. Sydäntä lähellä ovat ulkopolitiikka, monikulttuurisuus ja dekkarit. Esittelee mielellään ARCia vieraille ja opiskelijaryhmille.

Anne Ukkola, ARC Assistant. Keskiasteen kirjastotutkinnon suorittanut Amerikka-tiedonjaon veteraani. Aloitti ARC-uransa America Centerissä Kaivokadulla, sitä ennen työskenteli sekä Espoon että Helsingin kaupunginkirjastoissa. Vastaa kirjatilausten prosessoinnista ja kirjojen käsittelystä sekä osallistuu moninaisiin yhteisiin puuhiin ja projekteihin – perinteisestä kirjastotyöstä someen.

Päivi Hakulinen, ARC Technician. Viestinnän laitokselta valmistunut valtiotieteiden maisteri, joka toimii webmasterina ja some-managerina sekä huolehtii Amerikka-kirjaston viestinnästä. Myös hyllyttää, järjestää ja touhuaa monessa mukana. Siviilielämässä kahden pienen pojan äiti, joka reissaa Porvoon ja Helsingin väliä.

Linkit

Aikakauslehtien listaus
DVD-levyjen listaus
Tietokantojen listaus
Tietoa MOOCeista Courseran sivuilla

 

Kirjasto on tulevaisuuden tekijä – Designing the Future Library

Helsingin kaupunginkirjasto, Helsingin yliopiston kirjasto ja Kansalliskirjasto järjestivät yhteistyönä 13.8.2012 kirjastoarkkitehtuuriseminaarin Designing the Future Library osana IFLA-konferenssin ohjelmaa. Kutsuvierasseminaari oli englanninkielinen ja siihen osallistui 170 henkilöä Aasiasta, Afrikasta, Euroopasta ja Yhdysvalloista. Useilla heistä oli alkamassa tai juuri käynnissä kirjaston rakennushanke.

Kirjastoalan 78. kansainvälinen IFLA-konferenssi järjestettiin Helsingissä kuluvan elokuun 11.-17. päivänä teemalla Libraries Now! – Inspiring, Surprising, Empowering. Pääosa runsaasta ohjelmasta keskittyi Messukeskukseen, mutta varsinkin vapaamuotoisina tilaisuuksina ja tapahtumina se levittäytyi IFLA-viikon aikana myös ympäri kaupunkia. Konferenssiin osallistujia oli lähes 4000.

Helsingin ydinkeskustaan kuluneena kesänä valmistunut Kaisa-talo, jossa Helsingin yliopiston uusi pääkirjasto sijaitsee, on näyttävä osa Helsingin yliopiston World Design Capital Helsinki 2012 –vuoden teemoja ja hankkeita. Rakennus, sen tilat ja tarjottavat kirjastopalvelut on suunniteltu niin, että pääosassa ovat tiedon tarvitsijat ja sen erilaiset käyttäjät: hiljaiset työskentelijät, ryhmätyöntekijät, sähköisten ja painettujen aineistojen selailijat, neuvontaa ja tiedonhankinnan opastusta kaipaavat, tauolla rentoutuvat ja tietenkin perinteisten lainauspalvelujen käyttäjät.

Älyllistä designia –projektissa käytetyt palvelumuotoilun menetelmät uudistavat koko Helsingin yliopiston kirjaston, eivät vain Keskustakampuksen kirjaston palveluja.

Vuosisatojen ja vuorovaikutusten virrassa

Oli täysosuma, että kansainvälisille kirjastoalaa edustaville vieraille tarjoutui juuri nyt näkymä Helsingin yliopistoon, sen upouuteen kirjastorakennukseen ja pian avattavaan pääkirjastoon Helsingin ydinkeskustassa Kaisaniemessä.

Valokuvista ja kartoista havainnollistuivat myös Senaatintorin ympäristön vanha arkkitehtuurikokonaisuus ja Kansalliskirjaston sijainti, aivan sen läheisyyteen valmistunut Kaisa-talo yliopiston pääkirjastoineen sekä Töölönlahden rantaan suunnitellun Helsingin kaupunginkirjaston Keskustakirjaston paikka. Todettiin olemassa olevien kirjastorakennusten ja vielä suunnitteilla olevan keskeiset sijainnit ja lyhyet välimatkat. Paikallisten näköalojen lisäksi kuulijoille ja katsojille avautui myös aikaulottuvuuksia menneeseen ja tulevaan. Tulevaisuuden kirjastoa ei voisi olla ilman perinteen ja historian kivijalkaa, mutta ei myöskään ilman taivaanrantaan tähyilyä.

Kirjastoarkkitehtuuri seminaarin aiheena merkitsi minulle pikaluotausta siihen, millä tavalla kirjastotoiminta on osa yhteiskuntaamme. Seminaarin esitykset saivat miettimään, miten kirjastotoiminnan muutokset ja fyysiset ilmentymät heijastavat yhteiskunnallisia muutoksia ja liittyvät niihin? Kysymys ei kuitenkaan ole vain muutosten myötäilystä ja peilaamisesta, kyse on myös edelläkävijyydestä ja vuorovaikutuksesta ympäröivän yhteiskunnan kanssa.

Seminaarin esityksistä välittyi vahva viesti kirjastojen yhteiskunnallisesta roolista, yhteiskuntamme ja laajemmin ajateltuna myös maailmanlaajuisesta vaikuttajatehtävästä. Tehtävä ei sinänsä välttämättä ole kovin näkyvä eikä kirjastojen ääni kovin voimakas. Varsinaisena kaikupohjana ja perustana on niiden toiminta tiedon käyttöön saattamiseksi.

Uusien kirjastorakennusten suunnittelu vahvistaa uskoa kirjastojen keskeisten palvelujen merkitykseen, minkä muotoisiksi ne tulevaisuudessa kehittyvätkin. Olennaista on, miten kirjastoissa tehtävän työn ja niiden tarjoamien tilojen anti kasvaa, elää ja vaikuttaa yhteistyökumppanien, asiakkaiden, ajatuksissa ja toiminnassa. Ja toisinpäin: vuoropuhelu asiakkaiden ja muiden sidosryhmien kanssa on kirjastoille tänään elintärkeää.

Toteutunut ja toteutumaton  – molemmat läsnä

Seminaarin vetäjä, Helsingin yliopiston ensimmäinen vararehtori Ulla-Maija Forsberg kertoi avaussanoissaan lyhyesti, miten Helsingin monumentaalikeskustan arvorakennukset syntyivät Senaatintorin ympärille sen jälkeen kun Helsinki sai pääkaupungin aseman 200 vuotta sitten. Rakennusten joukossa on Suomen vanhimman tieteellisen kirjaston, Kansalliskirjaston, päärakennus, jonka C. L. Engel suunnitteli vuonna 1836 ja joka valmistui vuosina 1840-45.

Helsingin kaupunginkirjaston kirjastotoimenjohtaja Maija Berndtson puhui viiden vuoden kuluttua Töölönlahden maisemiin valmistuvan Keskustakirjaston suunnittelun tämän hetkisestä vaiheesta ja sitä koskevista visioista. Kun tietojen, taitojen ja tarinoiden talo avautuu vuonna 2017, sitä luonnehtivat seuraavat ominaisuudet:

  • asiakas on toimija
  • luovuutta tukeva toimintaympäristö jokaiselle
  • henkilökohtainen opastus ja ohjaus

Haasteena on suunnitella tulevaisuuden kirjasto digitaalista aikakautta varten. Maija Berndtson havainnollisti asiaa kahdella kuvalla taideteoksista, joista toinen oli hallittu asetelma (”Stillleben”), viesti uskosta järjestykseen ja harmoniaan. Toisessa sommittelun kaoottisuuden voi kokea kuvana nykyajasta, tiedon sirpaleisuudesta ja sen näennäisestä järjestyksen puutteesta. Ehkä seuraavassa kehitysvaiheessa kaaoksen takaa paljastuu piilossa oleva järjestys, kuten fraktaaleissa, joihin Berndtson viittasi.

Pitkäjänteistä kehittämistyötä

Helsingin yliopiston kirjaston ylikirjastonhoitaja, professori Kaisa Sinikara aloitti esityksensä kertomalla perusasioita Helsingin yliopistosta. Hän kuvasi Helsingin yliopiston kirjastotoimen 15 vuotta kestäneen kehitysvaiheen, jolloin n. 160:stä erikokoisesta kirjastotoimipisteestä kehitettiin yhtenäinen vuoden 2010 alussa syntynyt yliopiston erillislaitos, Helsingin yliopiston kirjasto.

Kirjasto koostuu neljästä tieteenalapalveluja hoitavasta kampuskirjastosta ja keskitetyistä eli kirjaston yhteisistä palveluista, joihin kuuluvat mm. aineiston hankintatoiminta, verkkotoimintoihin liittyvät tehtävät, hallinto ja ylin johto.

Pitkän kehitysvaiheen päätteeksi Keskustakampuksen kirjaston toimipisteet käyttäytymistieteellistä Minervaa lukuun ottamatta pääsivät kesällä 2012 saman katon alle Kaisa-talon kirjastotilaan, joka nimettiin Helsingin yliopiston pääkirjastoksi. Sen suunnittelun avainsanoja olivat

  • monipuolisuus
  • joustavuus
  • muunneltavuus
  • vuorovaikutteisuuden tukeminen

Älyllistä designia –projektin palvelumuotoiluhankkeessa keskityttiin opiskelijapalveluihin. Sinikara esitteli kirjaston asiakastyypit Pistäytyjän, Palveltavan, Penkojan ja Pesiytyjän. Hahmot luotiin projektissa asiakaspalvelutehtävissä toimivien kokemusten perusteella. Asiakastyyppejä käytetään lähtökohtana palvelujen kehittämisessä ja tuotteistamisessa.

Tutkijapalvelujen kehittämisestä Sinikara mainitsi esimerkkinä kirjaston yhteistyön professori Yrjö Engeströmin ja hänen tutkijaryhmänsä kanssa. Sen piirissä on kehitetty solmutyöskentelyä, joka on kirjastotyöntekijöiden ja tutkimusryhmien uudenlaista kumppanuustoimintaa.

Esityksensä lopuksi Sinikara esitti lämpimät kiitokset Kaisa-talon uuden kirjaston suunnittelun ja rakentamisen yhteydessä tehdystä yhteistyöstä Helsingin yliopiston eri toimijoille ja rakennussuunnittelun parissa työskennelleille, mm. arkkitehdeille.

Rakennuksen synty

Seuraava esitys alkoi otteella Kaisa-talon rakentamisesta kertovasta elokuvasta. Kaksi vuotta oli tiivistetty kahteen minuuttiin. Rakennusvaiheiden seuraamisen jälkeen olikin kiinnostavaa kuunnella, kun arkkitehti Matti Huhtamies Kaisa-talon suunnitelleesta Anttinen Oiva Arkkitehdit Oy:stä kertoi, mistä Kaisa-talossa on kyse. Miksi rakennus on sellainen kuin se on?

Suunnitteluun vaikuttavia tekijöitä ovat olleet mm. talon sijainti, ympäristö, rakennuksen merkittävyys, tilojen hahmottuminen sisältä käsin ja tarve erityyppisten tilojen vyöhykkeisiin. Talon ympärillä on paljon tummia punatiilirakennuksia, joita ulkoseinien materiaali mukailee. Toisaalta suuret läpinäkyvät avaukset viestivät siitä, että kyseessä on uusi, moderni rakennus. Ne kertovat myös Kaisa-talon asemasta huomattavana yliopistoon kuuluvana julkisena rakennuksena.

Kun taloa tarkastellaan sisäpuolelta, huomataan, että tilat on suunniteltu selkeiksi: mistä tahansa voi hahmottaa oman sijaintinsa. Tässä auttavat kirjaston keskellä sijaitseva, maanpäällisten seitsemän kerroksen läpi alhaalta ylös nouseva portaikko ja soikea, ylöspäin kapeneva valoaukko.

Palvelu- ja kokoelmatilat, kirjastoasiakkaiden eri tyyppiset työskentely- ja oleskelutilat sekä henkilökunnan työtilat on ryhmitelty selkeästi osiksi kokonaisuutta, josta jokainen voi löytää oman paikkansa.

Näköaloja tilaan, aikaan ja kaupunkimaisemaan

Designing the Future Library -seminaarin Porthania I:ssä pidetyn osuuden päätteeksi arkkitehti Pauno Narjus kertoi Kansalliskirjaston päärakennuksen uudistushankkeesta. Sen suunnittelu on vasta alkuvaiheessa. Esityksestä sai hyvän kuvan siitä, miten vaativaa on saattaa vanhaa, suojeltua arvorakennusta mm. nykyajan teknologian edellyttämään kuntoon.

Seminaarin osallistujat saivat Narjuksen esittelemistä pohjapiirroksista havainnollisen käsityksen Kansalliskirjasto-rakennuksen alkuperäisistä tiloista ja niihin kohdistuneista uudistus- ja laajennustoimista, joita on toteutettu läpi vuosikymmenten.

Valokuvat sisätiloista välittivät katsojille vaikutelmia mm. upeasta Kupolisalista, lukusaleista pylväineen ja aivan 1900-luvun alkuvuosina rakennetusta laajennusosasta, Rotundasta. Uskon, että moni läsnäolija sai virikkeen käydä omin silmin ihailemassa mitä kauneinta kirjastoarkkitehtuuria. Seminaarin esitysten tarjoamat näköalat menneeseen ja tulevaan antoivat kansainvälisille vieraille vankan pohjan tarkastella kirjastoihin tutustumisten yhteydessä myös edustavia ja tarkoituksenmukaisia kirjastotilojamme, joiden designistä me suomalaiset voimme olla ylpeitä.

Kaksi tuntia kestäneen seminaarin jälkeen osallistujat johdatettiin yhdyskäytävää myöten Porthanian ja Aleksandrian aulan kautta Kaisa-talon pääkirjastoon. Useimmat tutustuivat tiloihin nousemalla portaita pitkin ylimpään kerrokseen, jonne oli katettu buffet-illallinen.

Monista pysähtymispaikoista mieleen jäävin oli ehkä Fabianinkadun puoleinen tuleville asiakkaille tarkoitettu terassi. Kaupunkinäkymän, Kruununhaan kattojen, puistojen, kirkkojen tornien ja taivaanrannassa siintävän meren yllä väreili tyynenä iltahetkenä laskevan auringon säteiden kultainen hohde.

Teksti

Eeva-Liisa Viitala
tiedottaja
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuvat

Päivi Lammi
Veikko Somerpuro

Tupaantuliaiset ystävien ja sukulaisten kesken

Päivänä muutamana ylikirjastonhoitaja Kaisaniemenkadulla raitiovaunussa istuessaan sattui kuulemaan kahden nuorenmiehen ihastelevan uutta hienoa ”mummun kirjastoa”. Niinpä, Kaisa-kirjasto ei ole pelkästään yliopiston, vaan monien äitien, isien, mummujen, vaarien, kummien ja ystävien kirjasto. Varmaan monissa ruokapöydissä on jo kohta pari vuotta kuvailtu valmistuvaa komeutta. Tästä syntyi ajatus, että mitäs jos kutsuttaisiin meidän kaikkien Kaisassa työtätekevien läheiset katsastamaan taloa vielä hetkeä ennen kuin se avataan asiakkaiden työskentelytilaksi. Hieno idea toteutettiin viimeisellä sulkuviikolla ja talo vilisi pieniä tulevia kirjastonkäyttäjiä ja innokkaita ystäviä ja sukulaisia.


Vanhimpia ja nuorimpia vieraita. Turkka ja Ohto pääsivät lopultakin Seija-mummin hienoon kirjastoon.


Kolmannen polven kirjastolaiset Ukko ja Poika tulivat katsomaan Laura- äidin ja Hanna-mummin kirjastoa. Palvelumuotoiluhenkisesti he käyttävät tilaa parhaaksi katsomallaan tavalla, eli liukumäkenä.


Pikkuväkeä kiinnostivat pikkuikkunat, toisen polven kirjastolainen löysi mukavan istumapaikan.


Henkilökortin on oltava näkyvillä kaikilla talossa liikkujilla – tai ainakin alenevassa polvessa.


Palautusautomaatti oli kaikkien lasten suosikki.


Wau-efektiä täydentämässä Peltosen klaani


Kaikki vieraat eivät tyytyneet arkkitehtuurin ja maisemien katseluun, vaan kirjatkin kiinnostivat. Musiikkitieteen kokoelma todettiin korkeatasoiseksi.




Kun sääkin suosii, niin mikäs on nauttiessa virvokkeista ja maisemasta!


Fabianinkadulta sisään tullessa ensikertalaiset häikäistyvät näkymästä.

Kummityttöni Iida saapui äitinsä ja pikkusiskonsa kanssa. Reilun tunnin katselmuksen jälkeen sisarukset luettelivat Kaisa-kirjaston neljä mieleen jääneintä asiaa paremmuusjärjestyksessä. Ylivoimaisen voiton vei palautuskone, koska lapsikin jo tajuaa miten hieno vehje se on. Aukko seinässä on vasta alkua vauhtiradalle, joka kuljettaa kirjoja vakaasti eteenpäin ja – vips – yllättäen pukkaa sen  johonkin lukemattomista kärryistä, joiden pohja vielä nousee ja laskee! Hopealle nousi mustana hevosena ”se iso kirja”: taidehistorian kokoelman teos nimeltä Ars Sacra, jonka 800 sivua tekivät siskoksiin suuren vaikutuksen. Pronssia sai ”puhuva hissi”- ei kaivanne selityksiä. Pelkille pistesijoille jäivät tällä kertaa talon design-tuolit. Tytöt koeistuivat ne kaikki, eikä huonoja ollut yhtäkään, mutta ne ovat kuitenkin vain tuoleja, joten eipä niistä sen enempää.




Hyllytys on raskasta puuhaa, ainakin jos hyllytettävänä on ”se hieno kirja”

Kaikki tämä nähty ja koettu erinomaisuus sai aikaan sen, että kummitädin arvo nousi asteikossa monta monituista pykälää. Osoituksena tästä arvonnoususta Iida myönsi minulle luvan tästä lähtien muovittaa kaikki hänen koulukirjansa.

Teksti

Leena Huovinen
Tietopalvelusihteeri
Keskustakampuksen kirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuvat

Leena Huovinen

Kolumni: Lähtö Senaatintorilta

– Noin. Muuttopäälliköt. Teitin tarttee nyt huolehtia semmonen asia. Kirjasto siirtyy autokuljetuksin toiseen paikkaan, ja sen takia luovutetaan kaikki ylimääräiset niteet pois. Vaatteet vaan päälle, ja reppuun Suomalaiset luettelointisäännöt, Yleinen suomalainen asiasanasto ja tieteenalakohtaiset asiasanastot. Kahvinkeitin ja pullonavaaja otetaan. Ja kirjat tietysti. Koittakaa pitää kiirutta. Minä tulen sitten, kun saan oman työpisteeni purettua.

–  Mihin tästä sitte ollenka lähretä? Vissi Kuopio varastokirjasto ast?

–  Sitä minä en tiedä sanoa. Semmonen on vaan käsky. Pankaahan rähinä päälle.

Joku uhosi:

– Pojat puhuivat sivarin sanoneen, että Topelian vaksi olisi kertonut Metsätalon osastosihteerin sanoneen, että meidät viedään Åbo Akademin säätiön kirjastoksi. Päästään kaikki asuun ilmaseksi.

– Mää taas kuuli opiskelijakirjaston hyllyttäjilt et me jouruta Vinnairi kirjastoks. Kaik vanha tiekone vaiheteta uussi. Tule joka joka henkilöl 180 000 euro start up -raha ja miljoonan sitoutumisbonus. Ja kaik voira myyrä asunto Vinnairil ja asu siin ilma vuakra.

– Saatte nährä pojaat, että tästä tulee YT-neuvottelut. Se yksi äijä sielä opetusministeriössä on repiny suutaan siihen malliin, ettei yhtään tarvitte epäillä.

Teksti

Lasse Koskela
Tietoasiantuntija
Keskustakampuksen kirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuva

Helena Hiltunen
Verkkotoimittaja

Keskustakampuksen kirjaston muuttopäiväkirja, osa 1

27.2.

Nyt se on sitten alkamassa, pakkaaminen. Ensin suljetaan Opiskelijakirjaston varasto Porthaniassa. Siellä on muun muassa kirjallisuudentutkimusta, O-kirjaston kaunokirjallisuutta, opiskelijalehdet ja professori Hintikan kirjastolle lahjoittama kirjakokoelma. Suurin ja pakkaamisen kannalta haastavin on vanhin osa eli historiallisesti arvokas osakuntakokoelma.

Pakkaaminen alkaa 5.3. Asiakkaille, erityisesti humanisteille, on lähetetty tietoa ja luvattu, että noutopyynnön voi tehdä vielä sunnuntaina 4.3. Sitten kovasti noutomatkalla maanantaiaamuna toivotaan, että pyydettyjä kirjoja ei ole laitettu vielä laatikkoon.

28.2.

Tänään oli keskustakampuksen keskustelu- ja tiedotustilaisuus, jossa kampuskirjastonjohtaja kertoi henkilöstösuunnitelmasta ja kehittämispäällikkö ajankohtaisista muutto- ja kokoelmasijoitteluasioista. Henkilöstösuunnitelmaa on valmisteltu pitkään ja se vaikuttaa myös työhuonejärjestelyihin, joista emme vielä tiedä. Moni asia menee Kaisa-talossa uusiksi. Osa meistä on innoissaan, osaa vähän pelottaa, osa taas tunnistaa itsessään molemmat tunteet.

Kehittämispäällikkö on lähettänyt kaikille pyynnön vastata e-lomakkeeseen, jolla kartoitetaan toiveita muuttotöiden suhteen. Pystytkö pakkaamaan toimipaikoissa ja hyllyttämään Kaisa-talossa? Pystytkö auttamaan Minervan ja Opiskelijakirjaston asiakaspalvelussa? Voitko vastata asiakkaiden sähköposteihin ja puheluihin? Vastauksia odotetaan 6.3. mennessä.

Kaikki saavat osallistua omien voimiensa mukaan. Kampuskirjastonjohtaja painotti, että työntekijöiden terveys on prioriteetti numero yksi eikä kenenkään pidä osallistua sellaisiin muuttotöihin, jotka vaarantavat omaa hyvinvointia millään tavalla.

Joka toimipaikasta on valittu ainakin yksi muuttovastaava ja tälle varavastaava.

29.2.

Muuttovastaavat ovat saaneet työfysioterapeutin ergonomiaperehdytystä tänään. Me muut saamme perehdytystä heiltä ja seuraavassa Hei me muutetaan -iltapäivässä.

5.3.

Kollega, joka on osallistunut tänään pakkaamiseen, kertoi sen olevan tarkkaa hommaa. Kirjat laitetaan yhteen reunaan laatikkoa – nokkakärryn kanssa siirrellessä tämän reunan pitää olla nokkakärryä vasten tai muuten kirjat menevät laatikossa hujan hajan. Jotta aakkostus pysyisi, kirjat täytyy laittaa tietyssä järjestyksessä. Pitää muistaa laittaa oikeat laput oikeisiin paikkoihin, jotta kirjat menevät oikeaan kerrokseen Kaisa-talossa.

Kun Opiskelijakirjasto muutti Leppäsuolta keskustakampukselle kesällä 1996 yliopiston ostettua Pukevan kiinteistön, muuttolaatikoita oli ollut vaikea saada yksityishenkilöiden muuttoa varten. Kirjastokollega Reijo oli joutunut haalimaan omaa kotimuuttoaan varten laatikoita 3 eri paikasta. Tänä kesänä tilanne on varmasti vielä vaikeampi, Reijo tuumasi.

Pitkät laina-ajat alkavat tänään Topeliassa ja Opiskelijakirjaston 4-6 kerroksissa.

7.3.

Pakkaaminen on edistynyt niin hyvin, että laatikot loppuivat pakkaajilta ja niitä odotellaan nyt hetken aikaa lisää. Hyvä me! (Kuulin jälkikäteen, että yhden suljetun oven takaa Porthanian kellarien syövereistä löytyikin siististi pinottuja punaisia laatikoita, kun kokenein kellarintuntijamme alkoi etsiä.)

Tulee ihan viime kesän RFID-talkoot mieleen, miten syyskuuhun mennessä tarroitimme yli 670 000 kirjaa ja jatkoimme syksyllä ja joulun aikaan, kunnes määrä taisi hipoa jo 800 000 tarroitettua opusta.

13.3.

Muuttovastaavat ovat käyneet omalla kierroksella Kaisa-talossa ja tutustuneet kokoelmien siirtoreitteihin yhdessä Tila- ja kiinteistökeskuksen kanssa. Emme itse siirrä kirjoja tunneleita pitkin, vaan yliopiston muuttomiehet hoitavat sen, mutta on toki kiinnostavaa ja valaisevaa nähdä kirjojen tie uuteen pääkirjastoon.

Urakka on tuntunut valtavalta – ja se on todella suuri -, mutta se etenee. Kirja kerrallaan, laatikko kerrallaan. Eikös joku ole sanonut, että 10 000 kilometrin kävelykin alkaa yhdellä askeleella?

Teksti

Johanna Lahikainen
Tietoasiantuntija
Keskustakampuksen kirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuvat

Ritva Hagelin
Kehittämispäällikkö
Keskustakampuksen kirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

 

Helsingin yliopiston pääkirjasto syntyy Kaisa-taloon

Kaisa-taloon sijoittuvat kirjastotoiminnot on nimetty Helsingin yliopiston pääkirjastoksi. Päätöksen kirjaston nimestä teki yliopiston rehtori.

Kesällä 2012 Helsingin yliopiston pääkirjastoon Kaisa-taloon muuttaa pääosa Keskustakampuksen kirjastosta, kirjaston yhteiset palvelut ja hallinto. Keskustakampuksen kirjasto toimii muuton jälkeen kahdessa toimipisteessä, pääkirjastossa Fabianinkadulla ja Minervassa Siltavuorenpenkereellä, missä sijaitsevat edelleen kirjaston käyttäytymistieteelliset kokoelmat.

Helsingin yliopiston pääkirjaston yhteyteen siirtyy myös The American Resource Center. Myös Tilastokirjaston palvelupiste aloittaa toimintansa Kaisa-talossa pääkirjaston avautuessa asiakkaille maanantaina 3.9.2012.

Helsingin yliopiston kirjastotoiminnot koottiin vuoden 2010 alussa yhdeksi erillislaitokseksi. Kirjasto palvelee neljällä kampuksella ja verkossa. Erillislaitos nimettiin yliopiston konsistorin päätöksellä syksyllä 2009 Helsingin yliopiston kirjastoksi.  Aiempi Helsingin yliopiston pääkirjasto on toiminut vuodesta 2006 Kansalliskirjastona.

Ajankohtaista Helsingin yliopiston kirjastosta

Tammikuu on kääntymässä helmikuuksi talven ensimmäisten kunnon pakkasten kera. Valo voittaa vähitellen.

Vuosi 2012

Vuosi 2012 on meille monella tavoin jännittävä ja odotuksia herättävä vuosi. Helsinki Design 2012 on käynnistynyt. Kirjaston palvelumuotoiluhanke on edennyt hyvin.  Uusien palvelujen konseptit ja vastuuhenkilöt on valittu jatkokehittelyä varten.

Kaisa-talon rakennustyöt etenevät aikataulussa. Kesän muuttoaikataulusta seuraa kirjastojen sulkemisia ja koko joukko työtä. Tarvitsemme kesällä koko kirjaston ja kaikkien kampusten tukea, jotta iso työ saadaan hoidettua aikataulussa. Kesän aikatauluja nopeuttavat IFLAn konferenssi elokuussa kirjastovierailuineen. Noin 30 kirjastolaista on lupautunut vapaaehtoisina avustajina toimimaan konferenssin tehtävissä. Oman jännityksensä tuo myös kirjastojärjestelmän päivitys heinä-elokuun taitteessa. Viimeistään syyskuun alussa ovet avautuvat käyttäjille ja virallisia avajaisia suunnitellaan yliopiston perinteisten avajaisten päiväksi.

Tämä vuosi antaa meille positiivista näkyvyyttä ja näköaloja. Valmistelemme seuraavien neljän vuoden tavoiteohjelmaa yhteistyössä ja keskustellen. Vaikka talous on tiukkaa, suunnittelemme rohkeasti tulevaa. Meidän vahvuutemme on yliopiston/kirjaston monialainen osaaminen, jota tieteenalojen ja kampusten erilaiset profiilit rikastavat.

Kirjaston nimi

Kaisaniemeen rakentuvan uuden talon nimi on Kaisa-talo. Asiasta on päätetty nimikilpailun perusteella jo muutama vuosi sitten. Kaisa-taloon sijoittuu sekä yliopiston kirjasto- että muita toimintoja, kuten kirjakahvila ja liiketiloja. Kaisa-kirjasto olisi näppärä nimi mutta ei kerro kovin paljoa suhteesta yliopistoon tai kirjaston substanssista.

Helsingin yliopiston kirjaston kolmella kampuskirjastolla Kumpulassa, Meilahdessa ja Viikissä on selkeät nimet. Keskustakampus osoittautui vaikeammaksi seuraavista syistä. Kaisa-taloon sijoittuvat keskustakampuksen kirjastosta neljän tiedekunnan palvelut mutta yhden tiedekunnan palvelut jäävät Minervaan. Taloon kootaan myös kirjaston keskitetyt palvelut (yhteensä noin 60 henkilöä) ja siellä toimii kirjaston johto. Lisäksi taloon siirtyy Amerikka-kirjasto ja Tilastokirjaston palvelupiste. Kyse ei siten ole samanlaisesta yksiköstä kuin muut kampuksilla toimivat kirjastot.

Uuden Kaisa-talon naapurikorttelissa on Kansalliskirjasto. Mikä on näiden kirjastojen suhde toisiinsa, miten niiden profiileja voisi kuvata lyhyesti? Kaupunki on lisäksi käynnistämässä Keskustakirjastonsa arkkitehtuurikilpailua toiveena talon valmistuminen 2017. Miten voimme välttää ongelmia, jos käytämme samankaltaisia nimiä?

Nimet ovat herkkä asia ja niillä on symboliarvoa. Kirjaston sisällä on käyty keskustelua, vähentääkö uuden kokonaisuuden nimeäminen pääkirjastoksi muiden merkitystä. Kansalliskirjasto on myös ilmaissut huolensa nimestä siksi, että sillä on ollut pitkä historia yliopiston pääkirjastona. Kirjaston johtokunta päätti suosittaa nimeä ”Helsingin yliopiston pääkirjasto” esitettäväksi rehtorille.

Rehtorin kanssa käytiin läpi esitetyt varaukset ja saatu kritiikki. Päätökseen kirjattiin, että Kaisa-talon kirjastokokonaisuuden nimeäminen pääkirjastoksi ei vaikuta kampuskirjastojen nimiin eikä asemaan. Myöskään Kansalliskirjastoon sillä ei ole vaikutuksia, vaan nimi kuvastaa lähinnä näiden suurten naapurikirjastojen nykyistä jo olemassa olevaa profiloitumista.

Rehtorin päätöksen mukaan Kaisa-taloon sijoittuu Helsingin yliopiston pääkirjasto. Keskustakampuksen kirjasto toimii pääkirjastossa ja Minervassa.

 

Toivotan kaikille Verkkarin lukijoille antoisaa vuotta 2012!

 

Teksti

Kaisa Sinikara
Ylikirjastonhoitaja
Helsingin yliopiston kirjasto

Havainnekuva

Anttinen Oiva Arkkitehdit