Kirjaston kasvoja: Anne Kakkonen

Esittelemme sarjassa kirjaston työntekijöitä. Tällä kertaa vuorossa palvelupäällikkö Anne Kakkonen Terkosta.

1. Miten päädyit kirjastouralle?
Heh, olen aina ollut informaatiofriikki, eli en kestä epätietoisuutta ja epäselvistä asioista pitää ottaa heti selvää (taskussa kulkeva internet ja Google <3).
Oletettavasti tästä syystä opettelin jo alle nelivuotiaana lukemaan, ja paikallisesta kirjastosta tuli jo ala-asteaikoina minulle toinen koti ja loputtoman tiedontarpeen tyydyttäjä.
Toiveammattini ei tosin koskaan ollut kirjastonhoitaja, en halunnut pilata rakasta turvapaikkaani tekemällä siitä työpaikkani, mutta ehkä informaatiotutkimus pääaineena ja asiakkaiden tiedonsaannin edistäminen ammattina oli sitten kuitenkin väistämätön valinta.

2. Tyypillinen työpäiväsi
Voi apua, ei sellaista ole! Työpäiväni ovat sekalainen kokoelma kokouksia, asiakaspalvelua, vuorolistasäätöä, Terkon esittelyä vierailijoille, asiakaspalautteisiin/-kysymyksiin vastaamista, esimiestehtäviin liittyvää henkilöstöhallintoa, sekalaista kehittämispohdintaa ja vaikka mitä muuta. Viime aikoina pinnalla ovat olleet erityisesti Terkon tilauudistukseen liittyvät pohdinnat.

3. Parasta työssäsi? Mikä asia sai viimeksi hyvälle tuulelle työkuvioissa?
Ihmiset! Ihanat työtoverit ja asiakkaat. Se, että asiakaspalvelussa saa palautteen työnsä onnistumisesta välittömästi asiakkaan reaktioina.
Viimeisin erityinen hyvän tuulen hetki oli varmaankin Liber Lag-konferenssiin liittyvät kirjastovierailut, joissa pääsimme esittelemään palveluitamme ja tilauudistusajatuksiamme kansainvälisille seurueille. Tykkään heittäytyä säännöllisesti epämukavuusalueilleni, ja kansainväliset esiintymiset – vaikka niitä on jo aika paljon työuralla ollutkin – antavat edelleen pienen, kivan adrenaliinipiikin.

4. Miten vietät vapaa-aikaasi?
Intohimoni on hyvä ruoka sekä itse kokattuna että valmiissa pöydässä ystävien seurassa hyvän viinin kera. Onnekseni olen saanut kerättyä elämääni joukon ihania ystäviä, jotka jakavat saman intohimon. Herkuttelun vastapainoksi nautin myös liikunnasta monessa muodossa ja Keskuspuiston polut ovatkin päivittäisessä käytössä. Lomillani matkustan mielelläni, ja matkakohteet valitaan useimmiten kulinaristisin perustein. Olen myös päiväunien suuri ystävä.

Kirkosta kirjastoon on matkaa vain kolme kirjainta

Terve Tiinakaisa, saako sinua kutsua Tk:ksi?

Mielellään saa sanoa Tk:ksi. Tiinoja ja Kaisoja talossa taitaa olla jo omasta takaa.

Aloitit keskiviikkona 7.12.2011 viestintäsuunnittelijana kirjaston keskitetyissä hallinto- ja kehittämispalveluissa. Mistä olet kirjastoomme tullut?

Olen tullut Helsingin yliopiston kirjastoon Kirkkohallituksesta. Maantieteellisesti en siis kovin kaukaa Katajanokalta. Kirkon tiedotuskeskuksessa olen tehnyt erilaisia viestintätehtäviä 23 vuotta. Taustaltani olen teologian maisteri, ja työurani aikana toiminut niin kouluttajana kuin radiotoimittajanakin. Olen jatkuvasti opiskellut työn ohessa, mm. viestinnän aineopintoja Helsingin yliopistossa ja aikuiskouluttajan tutkinnon HELIA-ammattikorkeakoulussa.

Onko tieteellinen kirjasto sinulle aivan uusi maailma? Mikä juuri kirjastossa veti puoleensa?

Tulin vuonna 1981 Helsinkiin opiskelemaan Satakunnasta ja olen siitä asti käyttänyt paljon kirjaston palveluja.  Eli asiakkaan näkökulmasta tieteellinen kirjasto on hyvinkin tuttu.

Kirjat ovat aina merkinneet minulle todella paljon, siitä alkaen kun opin lukemaan. Kouluaikoina vietin kirjastossa tunteja, kun bussi kotiin kulki harvakseltaan. Kirjasto on mielestäni hieno keksintö, joten on etuoikeutettua päästä kirjastomaailmaan töihin. Muutos kirkosta kirjastoon ei ole iso, onhan molemmissa kolme samaa alkukirjaintakin. Kirjastossa minua puhuttelevat erityisesti sen arvot: avoimuus ja kaikille tasapuolinen mahdollisuus päästä käsiksi tietoon ja tarinoihin.

Mitä uutta sinä toivot voivasi kirjastollemme tuoda?

Olen sydämestäni viestintäihminen, ja näen viestinnän hyvin kokonaisvaltaisesti ja luovasti. Kaikki viestii ja aina. Työyhteisöissä kuten muutenkin ihmisten kesken viestinnällinen tyhjiö täyttyy tulkinnoilla tai huhupuheilla. Näen, että työyhteisön jäseninä meistä jokainen on viestijä. Koska kukin on oman työnsä paras asiantuntija on meistä jokaisen tehtävä, suorastaan velvollisuus, tuoda työmme kannalta tärkeitä asioita esiin.

Minun tehtäväni on organisoida ja koordinoida kirjaston viestintää. Onneksi en tässä työssä ole siis yksin, yhdessä asiantuntevien kirjastolaisten kanssa haluan etsiä yhdessä toimivia tapoja. Viestinnän avulla työmme tulee näkyväksi ja tavoitteellinen suunnittelu auttaa arjessa.

Mitä pidät suurimpina haasteina uudessa työssäsi?

Näin parin päivän perehtymisellä näen pikemminkin paljon mahdollisuuksia. Olemme kirjastolaisina mielenkiintoisessa saumassa. Kun totuttujen rutiinien palapelin palaset ovat sekaisin, on se sekä haaste että mahdollisuus. On hyvä säilyttää sellaisia asioita jotka toimivat, mutta uteliaisuus ja valppaus toimintaympäristöön vaikuttavien muutosten ja trendien suhteen on välttämätöntä. On oltava tuntosarvet herkkänä niin, että kirjastossa todella elettäisiin kuin opetetaan. Olemme oppimiskeskuksessa: Tehtävämme on kuunnella käyttäjää ja luoda ennakkoluulottomasti uutta tarpeen mukaan.

Minkälaisena näet kirjastolaitoksen tulevaisuuden?

Uskon siihen, että vaikka tekniikka kehittyy ja infoähky on uhka, ihminen on pohjimmiltaan sellainen olento että sen täytyy saada aikaa pohdiskella asioita.  Mikään laite tai kone ei korvaa inhimillistä kohtaamista. Hyvässä ja hyväntuulisessa palvelussa on suuri vahvuutemme.

Mitä teet silloin, kun et tee töitä? 

Harrastan taijia eli kiinalaista sotilasvoimistelua: aseetonta sekä sapelia ja miekkaa. Lisäksi vesijuoksen mielelläni. Toimin myös Suomen dekkariseuran hallituksessa. Lisäksi kolme rakasta teiniäni pitävät huolen siitä, että äiti pysyy vireessä.

Haastattelu ja teksti

Veera Ristikartano

Kuva

Aino-Leena Juutinen