Tiedeviestinnän taitoa opiskelemassa

Opiskelijakirjaston ja koordinointiyksikön verkkotoimittaja Jussi Omaheimo osallistui tiedeviestinnän opintokokonaisuuteen lukuvuonna 2008-2009.

Tiedeviestinnän essee ruudulla, Kuva: Jussi Omaheimo

Viestinnän laitos järjestää vuosittain tiedeviestinnän 22 opintopisteen opintokokonaisuuden. Lukuvuonna 2008-2009 opintokokonaisuutta suorittamaan valittiin 15 opiskelijaa. Suurin osa valituista oli Helsingin yliopiston jatko-opiskelijoita, mutta mukana oli myös muiden korkeakoulujen tutkijoita sekä kaltaisiani viestintää työkseen tekeviä henkilöitä.

Opintokokonaisuutta suorittamaan valitaan tarkoituksella hyvin erilaiset taustat omaavia henkilöitä. Pelkästään Helsingin yliopistosta osallistujia oli lähes kaikista tiedekunnista. Oppijoiden oman tutkimusaiheen ja tieteenalan tieteellisyyden vaatimusten ollessa erilaiset, nousee esiin hyvin erilaisia tiedeviestinnän ongelmia.

Matemaattiseen fysiikkaan perustuvan kovan tieteen lisäksi tieteelliseksi ajatteluksi kurssilla laskettiin myös ainakin osa humanistis-yhteiskuntatieteellisistä aloista. Kursseilla ei myöskään unohdettu tieteen filosofisia näkökulmia: tiedon luonne, tieteen julkisuus ja sen ymmärrettävyyden vaatimukset nousivat keskusteluissa usein esille.

Tiedeviestinnän essee ruudulla, Kuva: Jussi Omaheimo

Luentokursseilla sivuttiin kirjastojakin. Usein ajatellaan kirjastojen ja tieteen yhteisen intressin kietoutuvan tiedon vapaan saatavuuden kriteerin ympärille. Yhteiskunnallisena instituutiona tieteelle merkityksellisiä asioita ovat yhteiskunnallisen vaikuttavuuden tai tiedetulosten tunnettuuden kaltaiset seikat. Kirjastot nähtiin tärkeäksi tiedeinstituutioksi demokratian ja kansalaisen itsekehittämisen toteutumiseksi.

Opintokokonaisuuden luento-opetuksesta vastasivat kurssin johtaja professori Esa Väliverronen ja koordinaattori VTT Tuomo Mörä. Luentokursseilla oli myös runsaasti vierailijoita: tiedettä aktiivisesti popularisoineita tiedemiehiä sekä tiedemedian edustajia. Luennotkin painottuivat tieteen ja viestinnän instituutioiden toiminnan ymmärtämiseen. Opintokokonaisuuden keskeisin painotus oli vahva käytäntölähtöisyys.

Suurin osa opinnoista oli tiedeviestinnän käytännön harjoittelua. Helsingin Sanomien toimituksessa osallistuttiin lehden tiede-osuuden tekemiseen. Yleisradiossa seurattiin television tiedeohjelman viikkorytmiä ja osallistuttiin radion tiedeohjelman tekemiseen. Tiedekeskus Heurekassa osallistuttiin tulevan näyttelytoiminnan suunnitteluun.

Heurekan näyttelytoimintaa suunniteltaessa satuin saamaan niin kiinnostavan aiheen, että huomasin vääntäväni yötä myöten taustaprujuja pelien käytön mahdollisuuksista tulevaisuus-aiheisessa näyttelytoiminnassa. Myös Ylessä suoritettu radio-osuus toimi erittäin mielenkiintoisena pikakurssina äänihaastattelun tekemiseen. Oli piinaavan opettavaa olla itse haastateltavana sekä haastattelijana. Tuskin mikään antaa parempaa oppituntia siitä kuinka haastatteluissa ei kannata itseään ilmaista, kuin oman sönkötyksensä editoimisen seuraaminen vierestä.

Opintokokonaisuus yhdisti vaivattomasti tiedeviestinnän puhdistettua teoriaa ja likaantunutta käytäntöä. Toivottavasti viestinnän laitos pystyy jatkossakin tarjoamaan opiskelijoille näin hienoja mahdollisuuksia oppia.

Kirjoittaja
Jussi Omaheimo
Verkkotoimittaja
Kirjastopalvelujen koordinointiyksikkö
jussi.omaheimo[at]helsinki.fi
puh. 09- 191 24040
Kuvat

Tiedeviestinnän luentokurssimateriaali