IAML 2013

International Association of Music Libraries, Archives and Documentation Centresin vuotuinen konferenssi järjestettiin tällä kertaa Wienissä. Osallistujia maailmankuulu musiikkikaupunki oli houkutellut tavanomaista runsaammin, ja paikalla oli 37:stä maasta yhteensä peräti neljäsataa henkeä. Tässä joukossa suomalaisten näkyvyys oli tietysti marginaalinen, vaikka meitä sentään oli kokonaista seitsemän: maamme virallisen edustajan eli allekirjoittaneen lisäksi Kristiina Hako Yleisradion nuotistosta, Maaria Harviainen ja Irmeli Koskimies Sibelius-akatemian kirjastosta, Kari Laitinen Music Finlandista (entisestä Suomalaisen musiikin tiedotuskeskuksesta), Tarja Lehtinen Kansalliskirjastosta ynnä ainoana ei-helsinkiläisenä Tiina Tolonen Oulun ammattikorkeakoulun kirjastosta.

Entisestä kaupunginsairaalasta Wienin yliopistokampukseksi muunnettu kokouspaikka tuntui heti kättelyssä tutulta: kuin olisi Topeliaan mennyt! Sisäpihoja vain sattuu olemaan kymmenen, ja niistä suurin on isompi kuin meidän rakas viherkeitaamme niin, että pihalle mahtuu leikkipuisto, lähikauppa ja kaksi tai kolme terassiravintolaa. Rakennuskanta on tietysti meikäläistä sata vuotta vanhempi (lukuun ottamatta Hof 2:n keskelle rakennettua modernia luentosalikeskusta) ja koko sairaalakin perustettu jo 1690-luvulla. Ja tietysti pääportista kadun yli käytyään pääsisi kirkkoon – jossa aikanaan toimitettiin muiden muassa Ludwig van Beethovenin ruumiinsiunaus.

Mutta asiaan: kokousviikko oli tiivis, sessioita päivittäin neljä peräkkäistä ja illaksikin ohjattua toimintaa, kuten avajaiset, vierailu Itävallan kansalliskirjastoon ja kaksi konserttia. Istuntojen väliajalla oli hyvä mahdollisuus tutkailla paikalla olleiden kustantajien ja vastaavien julkaisu- ja palvelutarjontaa, painotuksena itsestäänselvästi akateeminen musiikintutkimus.

Virallisen edustajan ominaisuudessa minun piti osallistua vanhakantaisen neuvoston ja nuorennusleikkauksen kokeneen edustajainkokouksen istuntoihin. Edellisissä sinetöitiin äänestyksellä – vihdoin – vuosikausia kestäneen hallinnollisten uudistusyrityksen todellinen käynnnistäminen kaikista pitkistä vastustuspuheenvuoroista huolimatta. Jälkimmäinen taas oli uusimuotoisena eli round-table discussionina erinomaisen onnistunut (kuten IAML:n puheenjohtaja Roger Flurykin konferenssin päättäneessä yleisistunnossa totesi) tarjotessaan hyvän foorumin musiikkikirjastojen ja erityisesti IAML:n nykytilan ja tulevaisuuden arvioimiseksi ja visioimiseksi.

Mitä yleensä tulee kansainvälisten kokousten valtavaan esitelmätarjontaan, vallitsee helposti valinnanvaikeus. Niin nytkin. Parhaimmillaan (tai pahimmillaan) kuusi yhtäaikaista istuntoa teki mahdottomaksi kuulla läheskään kaikkea, ja muutamankin kerran otsikko oli harhaanjohtavasti houkutteleva tai puhuja vähemmän vangitsevaa lajia. Tänä vuonna onni ei siis suosinyt minua yhtä paljon kuin edellisessä konferenssissa, toisin sanoen yleisvaikutelma esitelmien tasosta jäi hieman latteahkoksi. Toki isoon joukkoon mahtui myös lukuisia erinomaisia tapauksia, ehdottomasti yhtenä parhaista City University Londonissa väitöskirjaa tekevän Deborah Leen tuulenpyörteinen ja ajatteluttava esitelmä Hornbostelin–Sachsin soitinluokitusjärjestelmän ja kirjastoluokitusten rajankäynnistä. Omakohtaisen musiikinhistorianharrastuksen kannalta taas vaikutuin eniten Salzburgin arkkihiippakunnan arkistonhoitaja Eva Neumayrin valtavan pohjatyön vaatineesta esitelmästä, jonka aiheena oli Salzburgin tuomiokirkon musiikkielämä 1600–1700-luvuilla: seurakunnan käytössä tuolloin ollut laaja nuotisto on luetteloitu erityisenä RISM-hankkeena, ja aineiston tarkan erittelyn seurauksena aiempi historiallinen kuva on joutunut monelta osin täysin uuteen valoon, niin ohjelmiston, vaikuteverkoston kuin muusikoiden kirkkotilaan sijoittelun kannalta. Kumpikin esitelmä kävisi hyväksi esimerkiksi kirjastojen ja tutkimuksen vahvasta symbioosista.

Kaikenlaista mielenkiintoista ja jopa aidosti hyödyllistä tuli toki pitkin kokousviikkoa esille. Mitään huikaisevan mullistavaa ei kohdalleni tällä kertaa kuitenkaan osunut, vaikka muutaman aiemmin vasta suunnitteluasteella olleen digihankkeen eteneminen ilahdutti erityisesti. Keskeistä näissä usein enemmän tai vähemmän kapeaan sektoriin keskittyvissä verkkopalveluissa on terveen open access -ajattelun lähes täysi omaksuminen; uusien suljettujen aineistojen aika alkaa selvästi olla ohi. Paha välistävetäjille.

Koska jokainen voi itse tutustua OA-aineistoihin, summaan tähän vain lyhyen listauksen osasta Wienissä esiteltyjä:

#       Johann Sebastian Bachin käsikirjoituksista jo 90 % digimuodossa sisältävä Bach Digital, joka toisaalta teosluettelo-ominaisuuksiensa puolesta ei missään nimessä korvaa Wolfgang Schmiederin vanhaa kunnon BWV-luetteloa eikä edes keskeneräiseksi jäänyttä Bach Compendiumia

#       itsensä professori John Robertsin (Kalifornian yliopisto, Berkeley) yleisökommentissaan ratkaisevan tärkeäksi hehkuttama Libretto-Portal eli Baijerin valtionkirjaston pian kokonaan digitoimat ja OCR-muotoon saattamat Christian Herin ja Deutsches Historisches Institut in Romin librettokokoelmat, jotka helpottavat tunnistamaan kautta läntisen maailman levinneiden vanhojen musiikkikäsikirjoitusten nimettömiä aarioita

#       jo vanhastaan tuttu, mutta päivitetty CFEO – Chopin’s First Editions Online sekä ennakkomainontana sen ensi vuonna vapaasti käytettävänä tietokantana verkossa ilmestyvä, samoin päivitetty sisar-aineisto Annotated Catalogue of Chopin’s First Editions, joka korvaa täysin Cambridge University Pressin vuonna 2010 julkaiseman hintavan paperiluettelon

#       merkittävän musiikinteoreetikko Heinrich Schenkerin valtavan Nachlaßin helppokäyttöiseksi saattava Schenker Documents Online

#       italialaisten yliopistojen yhteishanke Giuseppe Tartinin ja muutaman muun italialaissäveltäjän teosluettelon päivittämiseksi ja käytettävyyden parantamiseksi eli TheCaM – Thematic Catalogues in Music

#       Europeanaan syöttämisen arvoiseksi katsottu Wienin äänitearkiston digitoitu, mutta edelleen pahasti work-in-progress -tyyppinen kokoelma – josta muuten löytyy yksinkertaisella “Finnland”-haullakin mitä erikoisinta aineistoa, vaikkakin valitettavasti vasta lisäkäsittelyä odottamassa

#       hupaisa, joskin pikkiriikkinen kevennyksenomainen johdatus – Itävallassa kun konferenssi kerran oli – paikalliseen perinnemusiikkiin kaikessa monimuotoisuudessaan: Volksmusikland Österreich

Lopuksi vielä kaksi sekalaista huomiota: Viikon ehkä omituisin esitelmä eli Andrew Justicen (Pohjois-Teksasin yliopisto) “An Update on the Creation of a Digital Collections Database”: puhuja ilmoitti lyhyesti Working Group on the Creation of a Digital Collections Databasen vetämisen riittävän hänen osaltaan ja hankkeen siis keskeytyneen. Toivottavasti tälle nimeään vastaavalle tärkeälle kansainväliselle, mutta liian pienen tekijäjoukon harteille jääneelle yritelmälle löytyy pian jatkaja. Ja toiseksi viikon osuvin iskulause Nara Newcomerilta (Missourin yliopisto, Kansas City) koskien tietokantahakujärjestelmiä yleensä: “Jos tietokannasta on helppo hakea musiikkia, sieltä on helppo hakea mitä tahansa.”

Teksti

Jaakko Tuohiniemi
tietoasiantuntija
Keskustakampuksen kirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuvat

Jaakko Tuohiniemi

Kuulumisia IAML:n heinäkuisesta konferenssista

Musiikkikirjastoalan vuotuinen ykköstapahtuma, International Association of Music Libraries, Archives and Documentation Centresin (IAML) konferenssi, järjestettiin kuluvana vuonna pitkästä aikaa kaukana Euroopasta, nimittäin Montrealissa. Heinäkuisen suurkaupungin kuumankostea sää kannusti kokousväen pysymään autuaallisen viileäksi ilmastoidussa kongressikeskuksessa, vaikka kokousohjelman mielenkiintoisuus olisi jo yksistäänkin riittänyt siihen.

Konferenssiin osallistuin Helsingin yliopiston kirjaston ja Suomen musiikkikirjastoyhdistyksen yhteisedustajana, hieman yllättäen ainoana suomalaisena kolmensadan paikallaolijan joukossa; Ruotsista esimerkiksi oli läsnä kahdeksan henkeä ja Norjastakin neljä. Valtaosan kokousväestä muodosti toki kanadalaiset ja yhdysvaltalaiset, joita paikalla oli ennätysmäärä. Kaiken kansainvälisyyden keskellä syttyi Montrealissa harvinaisen lämmin pohjoismainen henki, joka ilmeni mm. pitämässämme laajennetussa fennoskandisessa puheenjohtajalounaassa.

Montrealin kokouksen runsaasta virallisesta annista mainittakoon tässä lyhyesti muutama toivottavasti yleisempääkin mielenkiintoa herättävä seikka: Viikon suurin “jysäys” tuli Music Score Searching and Encoding -istunnossa, jossa Vladimir Viro (Münchenin Ludwig Maximilian -yliopistosta) esitteli musiikintutkijoista ja tietojenkäsittelytieteilijöistä koostuvan pienen tiiminsä luomaa Music Ngram Vieweriä. Raikuvat suosionosoitukset kerännyt vaatimattoman asiallinen esittely paljasti sovelluksen ylittävän villeimmätkin visiot: siihen on indeksoitu mm. koko kaikkien tuntema IMSLP:n Petrucci Music Library, ei suinkaan vähempiarvoinen metadata, vaan itse musiikillinen sisältö, ja tehty haettavaksi lähes käsittämättömän helppokäyttöisellä käyttöliittymällä. Kehittyneeseen OCR-luentaan perustuva sovellus tarjoaa hakumahdollisuuksien lisäksi mm. sähköisten esitys- ja analyysimerkintöjen liittämisen aineistoon. Esitelmää vasta pari minuuttia kuunneltuani oli ilmiselvää, että jatkossa Music Ngram Viewer on ehdoton osa musiikkitieteen tiedonhaun opetusta.

Pitkin viikkoa tuli useammassakin yhteydessä esille kirjastojen ja arkistojen digitointihankkeiden aineistonvalintaan liittyvät kysymykset, ja korostetun painokkaasti seikkaa ongelmallisti musiikintutkimuksen näkökulmasta Catherine Ferris (Dublinin teknillisestä yliopistosta), joka väitöskirjaansa tehdessään oli joutunut painimaan paljonkin asian kanssa: jos tutkijat perustavat tutkimuksensa erityisesti sähköisiin aineistoihin, saattaa valikoiva digitointi vääristää tutkimustuloksia. Tätä pohdintaa voisin tietysti jatkaa toteamalla, että sama koskee myös painetun aineiston valintaa ja hankintaa: aineisto, joka ei ole tarjolla tutkijoille – vaikka olisi tutkimustulosten kannalta tärkeäkin –, jää pimentoon eikä siis vaikuta tarkoituksenmukaisella tavalla.

Ferrisin kanssa samassa Documenting Musical Life: Sources and Research Perspectives -istunnossa puhunut Barbara Wiermann (Leipzigin musiikki- ja teatterikorkeakoulusta) taas toi digitointiin ja luettelointiin liittyen esille kentän kiusallisen hajanaisuuden: Saksassa esimerkiksi on useita kirjastoja ja arkistoja, jotka luetteloivat ja digitoivat konserttiohjelmia, kukin erilaisella ohjelmistolla, erilaisella tarkkuudella, käyttäjän kannalta kiusallisen erilaisella lopputuloksella. Wiermannin viesti oli lakonisen yksiselitteinen: “Mehr Zusammenarbeit!”

Tästä päästäänkin luontevasti IAML:n ikuisuusaiheisiin, kylläkin tuloksellisiin sellaisiin eli R-hankkeisiin. Kansainvälinen musiikkitieteellisen kirjallisuuden viitetietokanta RILM kasvaa ja paranee kaiken aikaa valtavaa vauhtia, vanhojen musiikkilehtien indeksi RIPM ja nuottikäsikirjoitustietokanta RISM samoin. Näistä viimeksimainittu avattiin hiljattain maksuttomaan julkiseen käyttöön – aplodeja ja hatunnosto sille! –, ja nyt on luettelointityötä helpottamaan hankittu uusi, erittäin kätevältä vaikuttava ohjelma Kallisto, joka mahdollistaa monien toivoman tietueiden siirtämisen myös Marc-muodossa. Pitkään odotettu musiikki-ikonografinen RIdIM-tietokantakin on sekin auennut, joskin sisältäen vasta pienen osan kaikesta aiemmin paperikortteina luetteloidusta aineistosta, ja kätevältä vaikuttava luettelointimoduulikin oli konferenssissa kokeiltavissa. Suomalaisena näitä hankkeita käsittelevissä istunnoissa saatoin mielessäni vain huokaista: miksi melkein kaikki muut länsimaat ovat toden teolla mukana yhteistyössä, mutta emme me¼

Kuten kansainvälisiin kokouksiin yleensä, sisältyy IAML:iinkin iltaohjelmaa, eritysesti konsertteja. Tänä vuonna järjestävät osoittivat niiden suhteen huomattavaa tyylitajua, olkoonkin että Christopher Jacksonin johtama Studio de musique ancienne de Montréal esitti renessanssipolyfonian mestareilta (Gombert, Tallis, Victoria et alii) pääasiassa pienimuotoisia teoksia ja nekin aavistuksen kiirehtien. Toisaalta olisi ollut julmaa vaatia pätsimäiseksi kuumenneessa Notre-Dame-de-Bon-Secours -kirkossa hikeä virtaavilta laulajilta vellovan suurimuotoista liturgista ohjelmistoa pelkän viihteen vuoksi. Niin hyvä kuin mainittu konsertti olikin, ylittyi se suureksi yllätyksekseni pari iltaa myöhemmin, kun Quatuor Bozzini esitti kolme modernia kanadalaista jousikvartettoa. Yhtyeen tekninen taituruus oli suurenmoinen lähtökohta vaativien teosten esteettisesti antoisille tulkinnoille, joille tietämyksellistä syvyyttä antoivat paikalla olleet säveltäjät Cassandra Miller ja Michael Oesterle kommentoimalla vakuuttavia luomuksiaan.

Lopuksi vielä hyppäys takaisin kirjastoihin ja niiden yllättäviinkin yhteistyökuvioihin. Québecin provinssin komean Grande Bibliothèquen esittely pani miettimään moniakin asioita, ei vähintään ihailemaan kanadalaisten ratkaisua laittaa kansalliskokoelmansa musiikkiosasto yleisen kirjaston valtavan musiikki- ja elokuvaosaston yhteyteen. Mainiosta esittelykierroksesta vastanneen Benoit Migneaultn mukaan yhteistyön edut ovat ilmiselvät – vaan vaikeaa tämä olisi Suomessa toteuttaa, kun Kanadassa esimerkiksi äänitteistä saadaan vapaakappaleet erikseen sekä arkistointia että esilläpitoa varten. Joka tapauksessa paikallinen suuri yleisö on erittäin tietoinen kansalliskokoelman olemassaolosta, kiitos kokoelman fyysisen esilläolon, eikä musiikin rooli kirjastoissa yleensäkään näytä lainkaan niin uhatulta kuin Suomessa.

Teksti

Jaakko Tuohiniemi
kirjastosihteeri
Keskustakampuksen kirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuva

Helena Hiltunen