“Me olemme ratkaisu, me olemme etsimämme muutos”: IFLA:n WLIC-konferenssi kokoontui 81. kertaa Kapkaupungissa

Kirjastoalan suurin tapahtuma, IFLA:n WLIC-konferenssi, järjestettiin elokuussa 2015 Etelä-Afrikan Kapkaupungissa. Konferenssin teema oli tänä vuonna “Dynamic Libraries: Access, Development and Transformation” eli ”Aktiiviset (tai muuttuvat, dynaamiset, energiset) kirjastot: saatavuus, kehitys ja muutos”. Konferenssikeskuksen käytävillä kiiruhti aina seuraavaan kiinnostavaan tapahtumaan 3 100 osallistujaa yli 120 maasta.

Sinikka Sipilän läksiäisvastaanotolle kerääntyi 200 kutsuvierasta.

Puheenjohtaja Sinikka Sipilä luopui vallasta ja hänen työtään jatkaa yhdysvaltalainen Donna Scheeder. Kun Sinikka Sipilän teema oli ”Strong Libraries, Strong Societies” (vahvat kirjastot, vahvat yhteisöt ja yhteiskunnat), Scheederin teema on ”Libraries: A Call to Action” (kirjastot – kutsu toimintaan).

Uuden puheenjohtajan Donna Scheederin teema peräänkuuluttaa toimintaa kirjastojen tulevaisuuden hyväksi. Maailma muuttuu, kirjastot ovat tärkeitä, me voimme muuttaa maailmaa, mutta tarvitaan tekoja. Kirjastolaisten täytyy kouluttautua ja ylläpitää osaamistaan, pitää tarttua uusiin tehtäviin, vaikka ne eivät aluksi tuntuisikaan yhtä luontevilta kuin vanhat. Organisaatioiden tulee tehdä suunnitelmia: miten voimme olla mahdollisimman hyvin hyödyksi yhteisöillemme? Tarvitaan myös kansallisia ja alueellisia hankkeita sekä maailmanlaajuisia informaatioalan linjauksia ja toimintaperiaatteita, kuten viime vuonna konferenssissa julkistettu Lyon Declaration, jonka myös suomalaiset kirjastoseurat ovat allekirjoittaneet.

Virkaanastujaispuheessaan Donna Scheeder innosti kirjastolaisia toimintaan. Hän lainasi Barack Obamaa: ”Me olemme he, joita olemme kaivanneet. Me olemme muutos, jota etsimme”. Nämä ajatukset kaikuivat myös muualla Kapkaupungissa.

Kapkaupunki oli täynnä vastakohtia: köyhyyttä, rikkautta, hökkelikyliä, luksustaloja ja huimaavaa luonnon kauneutta. Etelä-Afrikan väkivaltainen historia on esillä nähtävyyksissä, kuten Robben Islandilla, saarella, johon on vuosisatojen ajan karkoitettu ei-toivotut ihmiset, lepraa sairastavista poliittisiin aktivisteihin. Robben Islandin vankilassa apartheid-ajalla oli vangittuna 19 vuoden ajan myös Nelson Mandela. Saari on vain reilun kymmenen kilometrin päässä Kapkaupungista, mutta se on oma karu, tuulinen maailmansa ja merimatkalla näkee vuodenajasta riippuen delfiineitä, hylkeitä ja jopa valaita. Robben-nimi tuleekin hollankielisestä, hyljettä tarkoittavasta sanasta.

Donna Scheeder ja Sinikka Sipilä.

Robben Islandin vankilassa opas, saarella vuosina 1977-1982 vangittuna ollut vapaustaistelija Lulamile Madolo, sanoi liikuttuneille kuulijoilleen: ”Älkää surko, se on historiaa. Kun Nelson Mandela vapautettiin, maamme oli sisällissodan partaalla. Oli mellakoita, tuhopolttoja, väkivaltaa. Mutta kuten Nelson Mandela sanoi, me voimme joko olla osa ratkaisua tai osa ongelmaa. Me päätimme olla ratkaisu”.

Suomalais-namibialaista kirjastoyhteistyötä esittelevät kolme elokuvaa saivat paljon katsojia.

Sinikka Sipilän tiimi työn touhussa.

Konferenssikeskuksessa myös neulottiin. Hyväntekeväisyyskampanjan nimi oli ”67 blankets for Nelson Mandela Day”. Toisessa hyväntekeväisyysprojektissa sai lahjoittaa köyhille lapsille kirjoja, jotka järjestö vie perille. Kirjoja kertyi useita satoja.

Näkymä satamasta Pöytävuorelle.

Pöytävuori ”pöytäliinalla” katettuna, kuten paikalliset sanovat.

Näkymä Pöytävuoren huipulta, jonne pääsee köysiradalla.

Afrikkalainen pingviini on maailman toiseksi pienin pingviini. Nämä rauhalliset olennot elävät ihmisasutuksen liepeillä ja kesäisin niiden kanssa voi jopa käydä uimassa yhteisellä rannalla. Konferenssin aikaan elokuussa Etelä-Afrikassa on talvi.

 

Konferenssi järjestetään vuonna 2016 Columbuksessa, Ohion osavaltiossa Yhdysvalloissa. Kahden vuoden päästä, vuonna 2017, konferenssiväki kokoontuu taas Euroopassa: Puolassa, Wrocławin kaupungissa.

Lisää Panu Somerman kuvia Flickr-palvelussa
Twitter #wlic2015
Konferenssin uutisia ja tapahtumia Facebookissa
Sinikka Sipilän haastattelu, Kirjastokaista

Teksti

Johanna Lahikainen
tietoasiantuntija

Kuvat

Panu Somerma ja Johanna Lahikainen

IFLA koolla Ranskassa: Lyonin julistus julki

Informaatioalan edustajat ympäri maailman kokoontuivat 80. kertaa IFLA:n WLIC-konferenssiin, tällä kertaa Lyoniin, Ranskaan.  Yli 330 vapaaehtoista huolehti 4000 konferenssivieraasta.

Konferenssin teema oli presidentti Sinikka Sipilän teemaa ”Strong libraries, strong societies” tukeva “Libraries, Citizens, Societies: Confluence for Knowledge” eli kirjastot, kansalaiset, yhteiskunnat: tiedon yhtymäkohta.

Lyonissa julkistettiin IFLA:n aloite Lyon Declaration: Lyonin julistus tiedon saatavuudesta ja kehityksestä. Sen tarkoituksena on vaikuttaa YK:n uuteen kehitysohjelmaan. Julistuksen mukaan informaation saatavuus  on olennaista kehityksen tukemisessa. On tärkeää poistaa köyhyys, tukea lukutaitoa, tarjota laadukasta informaatiota ja pitää kiinni ihmisoikeuksista sekä tasa-arvosta. Kaikki kolme suomalaista kirjastoseuraa ovat allekirjoittaneet julistuksen.

Vuonna 2015 konferenssi järjestetään Kapkaupungissa, Etelä-Afrikassa. Sen jälkeen Sinikka Sipilä luopuu presidenttiydestä ja sijalle astuu yhdysvaltalainen Donna Scheeder. Vuonna 2016 kirjastoväki kokoontuukin uuden presidentin kotimaassa, Ohion osavaltion Columbuksen kaupungissa.


Yli 2000 vuotta vanhan kaupungin konferenssikeskus oli uusi ja moderni.


Varapresidentti Donna Scheeder, presidentti Sinikka Sipilä, IFLA:n Governing Boardin jäsen Gerald Leitner ja pääsihteeri Jennefer Nicholson kirjastoseurojen tapaamisessa.


Täällä ollaan! Palvelujohtaja Kirsi Luukkanen (vas.), projektipäälllikkö Kristina Virtanen ja palvelujohtaja Hannele Fabritius takanaan Opening Sessionin yleisöä.


Sinikka Sipilä näyttelyn avajaisissa.


Kulttuuri-ilta järjestettiin entisellä sokeritehtaalla.


Lyon on tunnettu gourmet-ruoan kaupunki ja myös kulttuuri-illan ruokatarjonta oli runsasta ja herkullista.  Tässä muutama jälkiruoka. Lyonissa on 15 Michelin-tähden ravintolaa ja yhteensä 2000 ravintolaa.


Meille opetettiin paikallista ”tiputanssia”. Lyhyt video illan tapahtumista. http://vimeo.com/104387688


Lyonissa on valmistettu silkkiä ja muita kankaita 2000 vuoden ajan.  Konferenssin viimeisenä iltana Sinikka Sipilä sai lahjaksi upean paikallisen huivin Ranskan kansalliskirjaston johtaja Bruno Racinelta ja kulttuurista vastaavalta Lyonin apulaiskaupunginjohtaja Georges Képénékianilta.


Seinätaidetta Lyonin pääkirjastossa, joka sijaitsee päärautatieaseman vieressä.


Kaupunginkirjaston toimipaikka vanhan kaupungin kupeessa.


Kirjaston lukusali.


Lyonin läpi kulkee kaksi jokea. Talojen välistä pilkottaa niistä toinen, La Saône. Lyonin vanha kaupunki on Unescon maailmanperintökohde.


Vanha lyonilainen rappukäytävä.


Tuoksuvia, haisevia, kovia, pehmeitä, valuvia, tahmeita – paikallisia juustoja torilla.


Lisää paikallisia herkkuja: macaron -täytekeksejä.


Lyon on tunnettu suurista seinämaalauksistaan. Tässä kuvataan paikallisia kuuluisuuksia, mm. elokuvan isiä Lumièren veljeksiä ja mestarikokki Paul Bocusea.


Konferenssikeskuksen viereisessä suuressa keskuspuistossa oli eläintarha, missä näimme krokotiilin, seeproja ja kirahviperheen heinäkuussa syntyneine poikasineen.

Konferenssin verkkosivut

Konferenssin esitykset (IFLA Library)

Kuvia, juttuja, videoita

Twitter search: #wlic2014

Teksti ja kuvat:

Johanna Lahikainen
johtava tietoasiantuntija

Kirjastojen rooli uskontojen ja kulttuurien välisessä dialogissa

Pariisissa juhlittiin 25.8. kaupungin miehityksestä vapauttamisen 70. vuosipäivää. Samana päivänä alkoi kaksipäiväinen kokous teemasta Kirjastot, kulttuurien ja uskontojen välisen dialogin kivijalka: Historia, nykyisyys, tulevaisuus (Les bibliothèques, socle du dialogue des cultures et des religions: Histoire, présent, avenir). Järjestäjänä oli Pariisin katolinen instituutti (Institut catholique de Paris; ICP), jonka kirjaston pitkäaikainen johtaja Odile Dupont on tehnyt merkittävää työtä hankkeen edistämiseksi sekä teologisten kirjastojen parissa että IFLAssa.

Kristillinen teologia on ollut aina avoin vieraiden uskontojen kohtaamiselle, vaikka uskontodialogista sanan modernissa merkityksessä on ennen 1900-lukua ollut kysymys vain harvoin. Varsinkin viime vuosisadan sotien jälkeisenä aikana sekä teologian että kirkkojen parissa aidosta uskontodialogista muiden uskontojen ja kulttuurien kanssa on tullut keskeinen haaste. Ei ole sattuma, että tarve uudenlaiseen uskontojen kohtaamiseen on kasvanut juuri kristityissä länsimaissa. Tuhoisien sotien jälkeinen demokratia ja pluralismi, kolonialismin lopullinen päättyminen ja oman uskonnon syvä kriisi eivät yksin riitä selittämään tätä kehitystä. Siihen liittyvät myös uskonnollisen pluralismin räjähdysmäinen kasvu sekä teologisen tutkimuksen muutos, jota myöhempinä aikoina saatetaan kuvata jopa radikaaliksi.

Thierry-Marie Courau korosti avauspuheenvuorossaan uskontodialogin keskeisiä arvoja. Meidän tulee kuunnella ja pyrkiä ymmärtämään, lukea ja tutkia tekstejä, pyrkiä toisen tasavertaiseen kohtaamiseen, vuorovaikutuksellisuuteen. Uskontojen ja kulttuurien erilaiset teologiset kirjastot tarjoavat edellytykset, mahdollisuuden ja lähtökohdan kaikkeen tähän; ne ovat rauhanomainen tila, jossa kohtaaminen voi tapahtua.

Poimin kokouksen esityksistä oman kirjastomme kannalta kiinnostavimman aineiston, mikä ei tee oikeutta aiheen moniulotteisuudelle.

Läntisen Euroopan teologisten kirjastojen ydinongelma

Fabienne Henryot Lausannen yliopiston kirjastosta kuvasi oman kirjastonsa muutoksen avulla akateemisen teologian siirtymistä teologiasta uskonnon, uskontojen ja uskonnollisuuden tutkimukseen. Lausannen yliopistossa teologian opetus vapautui kirkollisesta sidoksesta jo vuonna 1837. Suuret muutokset tapahtuivat kuitenkin 1960-luvulta alkaen, kun kriittinen raamatuntutkimus sekä kurssit sosiologiasta, psykologiasta ja antropologiasta saavat opetuksessa pysyvän jalansijan. 1990-luvulla teologian ja uskontotieteen opetus joutuvat kriisiin, kun opiskelijoiden määrä laskee. Ratkaisuksi kehitetään räätälöityjä palveluja kirkolle ja muille tiedekunnille. Samalla uskontotieteen asema oppiaineena nousi. Tämä johti 2000-luvun alussa jyrkkään kriisiin, kun uskontotiede määritteli itsensä entistä selvemmin teologiaa vastaan. Uudesta tilanteesta hyötyivät ennen kaikkea kriittinen raamatuntutkimus, joka liittyi Lähi-idän uskontojen juurien tutkimukseen, sekä uskontososiologia ja modernien uskonnollisten ilmiöiden tutkimus.

Tämä kehitys näkyy selvästi Lausannen yliopiston kirjaston tilanteessa. Teologian kirjat vievät 9 % yliopiston kirjaston hyllytilasta, vaikka sen käyttäjät edustavat alle yhtä prosenttia kaikista yliopiston kirjaston kuluttajista. Tämä vaikuttaa hitaasti mutta varmasti teologisen kirjaston kokoelmiin ja sen kokoelmapolitiikkaan. Vuonna 2012 teologisen kirjallisuuden osa-alueiden luokitusta supistettiin kuudesta kolmeen samalla kun uskontososiologian luokitusta yksityiskohtaistettiin. Perinteisen teologian kokoelmat ovat kehittyneet kaikessa rauhassa ajan kuluessa, mutta uskontotieteen kokoelmat ovat vanhentuneet ja vaativat jatkuvaa uudistamista. Tämä kaikki on lisännyt paineita järjestää uudelleen teologian ja siihen liittyvien muiden tieteenalojen kokoelmia.

Kirjastojen rooli uskontodialogin ydinalueilla

Uskontojen ja kulttuurien välisen dialogin kannalta merkittävät kirjastot sijaitsevat usein maantieteellisissä solmukohdissa. Hyvänä esimerkkinä oli esillä Marokon Rabatissa sijaitseva kristillisten kirkkojen vuonna 2012 perustama Teologian ekumeeninen instituutti (Institut oecuménique de théologie; Al Mowafaqa), jonka löytää virtuaalisesti Internet-osoitteesta www.almowafaqa.com. Sen nimenomaisena tarkoituksena on valmentaa lännen kristillisten kirkkojen edustajia uskontojen ja kulttuurien väliseen dialogiin. Instituutin kirjaston lähtökohtana on Rabatin katolisen hiippakunnan kirjasto, joka perustettiin 1981. Uuden kirjaston kokoelmia sekä siellä tehtävää elektronista dokumentaatiota kehitetään vähitellen palvelemaan uskontojen ja kulttuurien kohtaamista. Instituutti järjestää myös konferensseja ja muita tapahtumia. Islamin hallitsemassa maailmassa tällainen instituutio on poikkeuksellinen.

Cindy S. Lu esitelmöi kiinnostavasti Kiinan tilanteesta. Kiinan vainotuille kristityille vuosi 1982 merkitsi tärkeää käännettä. Kirkot saivat avata ovensa, ainakin periaatteessa, vaikka paikalliset olosuhteet vaikuttivat edelleen huomattavasti kristittyjen elämään. Vuoden 2014 alussa kristinuskon näkyviä tunnuksia on määrätty poistettaviksi kirkkojen huomattavan menestyksen vuoksi; joitakin vastarakennettuja kirkkoja on purettu kokonaan. Eikä ihme: on ennustettu, että Kiinasta on tulossa maailman suurin kristitty maa. Laskelmien mukaan Kiinassa on virallisesti 26 miljoonaa protestanttista ja 12 miljoonaa katolilaista kristittyä. Protestanteilla on 22 virallista seminaaria, katolisella kirkolla niitä on 24. Näiden seminaarien kirjastotoiminta on kuitenkin heikkoa ja budjetti hyvin rajallinen.

Viralliset kirkot seminaareineen ovat kuitenkin jäävuoren huippu. Maanalaiset kirkot kasvavat ja ovat motivoituneita toimimaan. Laskelmien mukaan Kiinassa on peräti 80 miljoonaa jäsentä maanalaisissa protestanttisissa kirkoissa ja maanalaisissa katolilaisissa kirkoissa on 10 miljoonaa jäsentä. Nämä kirkot sijaitsevat joko syrjäseuduilla, jossa niitä ei välitetä vainota, tai suurten kaupunkien liikekeskuksissa, joissa niitä pystytään ylläpitämään liikeyritysten naapureina. Näitäkään ei yritetä erityisesti vainota; viranomaisille on olennaista, että kirkot eivät vaikuta näkyvinä julkisina instituutioina. Protestanttisten yhteisöjen seminaarien lukua on protestanttien osalta mahdoton arvioida. Roomalaiskatolisia katolisia seminaareja on kymmenen. Näiden seminaarien kirjastot ovat kiinnostavassa tilanteessa. Ne saavat runsaasti kirjoja Yhdysvalloista ja Kaakkois-Aasiasta, etenkin Hong Kongista. Innostusta näissä kristillisissä kasvun keskuksissa riittää, mutta maanalaisten seminaarikirjastojen resurssit ovat riittämättömät. Kirjat jäävät luetteloimatta, henkilökunnalla ole koulutusta, ja Internetin käytössä on toistuvia hankaluuksia – tai se on täysin mahdotonta. Tästä syystä teologiset seminaarit Hong Kongissa ja Taiwanissa ovat avainasemassa maanalaisten seminaarien väen koulutuksessa. Hong Kongin luterilainen seminaari, jossa on työskennellyt suomalaisiakin teologeja, on yksi näistä solmukohdista. Niillä on myös olennainen rooli uskontodialogiin liittyvän aineiston kokoamisessa ja kiinalaisten teologien valmentamisessa ei-kristillisten kulttuurien kohtaamiseen. Kiinalaisten teologien koulutuksessa kaivataan kipeästi kiinankielistä aineistoa, koska näiden englannin taito on usein heikko.

Uskontojen kulttuuriperinnön vaaliminen

IFLAn konservointiprojektien palveluksessa Alankomaissa työskentelevä Julia Brungs esitteli työnsä kohteita ja tavoitteita. Kirjallisen kulttuuriperinnön säilyttäminen on kuulunut IFLAn ohjelmaan jo 1980-luvulta alkaen. Tätä palvelee erityisesti Preservation and Conservation Section, ja IFLAlla on 13 projektia palvelevaa keskusta. Säilyttämishankkeissa ovat etusijalla luonnonkatastrofien ja aseellisten konfliktien vaivaamat alueet. Olennaista on myös aineistojen digitointi, jota edistetään yhteistyöprojektissa UNESCOn, paikallisten hallitusten ja muiden yhteisöjen kanssa.

Otto Lankhorst esitelmöi kirjastojen sulkemisesta ja yhdistämisestä Alankomaissa. Lankhorst on sekä seurannut tätä prosessia että vaikuttanut siihen ratkaisevasti, sillä hän johtaa Sint Agathassa sijaitsevan Alankomaiden luostariperinnön kokoelmaa ja säätiötä. Reformoiduissa Alankomaissa luostarikirjastojen kohtalona oli luostarien tuhoamisen myötä tulla liitetyiksi yliopistollisiin kirjastoihin. 1800-luvun puolivälissä luostarielämä elpyi jälleen, mutta ajan kuluessa ja etenkin 1960-luvulta alkaen yhteiskunnan sekularisoituminen vaikutti myös luostareihin, joita alettiin uudelleen sulkea munkkien ja nunnien puutteen vuoksi. 1980-luvulta alkaen luostarien arvokkaan kulttuuriperinnön säilyttäminen on koettu keskeiseksi tavoitteeksi. Vuonna 1989 perustettiin Alankomaiden luostariarkistojen palvelukeskus (Dienstencentrum Kloosterarchieven in Nederland), josta vuonna 2002 luotiin Lankhorstin nyt jo kymmenen vuoden ajan johtama keskus. Sen rahoitus on turvattu vielä 20 vuodeksi eteenpäin. Työtä on paljon, aina aineiston arvioimisesta ja valikoinnista luetteloimiseen, konservointiin ja kokoelmien hoitamiseen saakka.

Teksti:

Matti Myllykoski
johtava tietoasiantuntija

Kuva:

icp.fr

Sinikka Sipilän puheenjohtajakauden teemana: Strong Libraries, Strong Societies

IFLA President’s Meeting Helsingissä 22.-24.5.

Suomalainen Sinikka Sipilä valittiin IFLAn puheenjohtajaksi Singaporen konferenssissa elokuussa 2013. Ensimmäinen President’s Meeting eli seminaari Sipilän puheenjohtajakauden teemoista pidettiin toukokuun lopussa Helsingissä. Kaksipäiväisessä seminaarissa Suomen, Pohjoismaiden ja Baltian kirjastovaikuttajat kohtasivat asiantuntijoita kaikilta mantereilta.

Puheenjohtajuuden teema

Jokaisella IFLA:n puheenjohtajalla on teema, jonka tavoitteita hän kautensa aikana haluaa edistää. Sinikka Sipilällä se on Strong Libraries, Strong Societies. Hän korostaa kirjaston roolia yhteiskunnassa tasa-arvoisten mahdollisuuksien luojina.  Jokaisella kansalaisella tulee olla oikeus elinikäiseen oppimiseen, koulutukseen, kulttuuriin ja virkistykseen. Vahvoissa yhteiskunnissa kansalaisilla on esteetön pääsy tietoon ja he käyttävät sitä omaksi, perheensä ja yhteisönsä parhaaksi. IFLA pyrkii vaikuttamaan päätöksentekijöihin kaikkialla maailmassa, jotta kirjastot ovat riittävästi resursoituja ja pääsevät rakentamaan vahvoja yhteiskuntia.

Demokratian ehtoja

Demokratiavaje eli democratic deficit syntyy, jos päätöksenteko on liian kaukana kansalaisista. Esimerkiksi EU-parlamenttia on syytetty demokratiavajeesta. Juhana Aunesluoma  Helsingin yliopiston Eurooppatutkimuksen verkostosta avasi seminaarin ja puhui demokratian käsitteellisistä piirteistä. Demokraattisen yhteiskunnan tunnistaa siitä, että kansalaisilla on riittävästi tietoa päätöksenteosta, päätöksenteko on läpinäkyvää ja kansalaiset osallistuvat päätöksentekoon nostamalla itselleen tärkeitä teemoja poliittiseen keskusteluun. Sananvapaus ja aito oppositio kertovat myös demokraattisesta systeemistä. Suomessa monet näistä piirteistä toteutuvat suhteellisen hyvin, mutta kansalaisten osallistuminen politiikkaan tutkimusten mukaan vähäistä. Suomalaiset eivät käytä sananvapauttaan. Kirjaston rooli demokratian edistämisessä on tukea kansalaisyhteiskuntaa takaamalla pääsy ajantasaiseen tietoon.

Kirjasto ja kehitys

Kehittyvissä maissa kirjastot ovat halpa ja tehokas tapa vahvistaa ympäröivää yhteisöä. Namibian yliopistokirjaston johtaja Ellen Ndeshi Namhila kertoi, miten Namibiassa oli onnistuttu nostamaan kirjastot kehityshankkeiden kärkikohteeksi sitkeällä vaikuttamistyöllä ja näyttämällä, miten paljon kirjastopalvelut voivat vaikuttaa.  Alueilla, joissa tiedonlähteet tai pääsy verkkoon ovat tähän asti olleet ylellisyyttä, kirjastoissa tehdään läksyjä ja hoidetaan oman yrityksen asioita sähköpostilla.

Ellen Namhila korosti, että auktoriteetteja ei kannata pelätä ja kokouksiin kannattaa mennä vaikka kutsumatta, kun on tärkeällä asialla.

Seminaarissa käsiteltiin myös IFLAN viime syksynä ilmestynyttä Trend Reportia Riding the Waves or Caught in the Tide, jonka voi lukea suomeksi Kirjastoseuran sivuilta.


Ngian Lek Choh Singaporesta, Ellen Namhila Namibiasta ja Tuula Haavisto Helsingistä keskustelevat.


Sinikka Sipilä kertoi kansainväliselle yleisölle suomalaisen yhteiskunnan ja kirjastolaitoksen kehityksestä  sekä teemastaan Strong  Libraries – Strong Societies.


Juhana Aunesluoma ja Judith St. John keskustelevat kiinnostavien puheenvuorojensa jälkeen.

Teksti:

Maija Paavolainen
Informaatikko

Kuvat:

Johanna Lahikainen

Valta vaihtui Singaporessa – kuvia ja tunnelmia IFLA:sta

IFLA:n vuosittainen WLIC-konferenssi pidettiin tänä vuonna Singaporessa, teemanaan ”Future libraries, infinite possibilities”. Siihen osallistui 3750 ihmistä 120 maasta.

Suomalaisittain tämän vuoden konferenssi oli erityisen merkityksellinen, sillä Sinikka Sipilästä tuli kahden vuoden President-elect – eli varapresidenttikauden jälkeen kanadalaisen Ingrid Parentin seuraajana IFLA:n presidentti.


IFLA:n presidentit Sinikka Sipilä ja Ingrid Parent

Monelle suomalaiselle konferenssikävijälle parhaita hetkiä olivatkin Sinikan virkaanastujaisvastaanotto, johon kaikki reilut 60 kotimaista osallistujaa oli kutsuttu 140 muun kutsuvieraan lisäksi, sekä Closing Session (ohjelma ja valokuvia), jossa Sinikka piti ensimmäisen julkisen puheensa presidenttinä. Monella suomalaisella kurkkua kuristi ja silmäkulmat kostuivat, kun sai ylpeänä todistaa suomalaista ja kansainvälistä kirjastohistoriaa.

Sinikan omassa teemasessiossa kehitettiin ja keskusteltiin uuden presidentin teemaa ”Strong Libraries, Strong Societies” (ohjelma, kuvia). Lue lisää teemasta.

Uudella presidentillä on edessään kiireiset kaksi vuotta kirjastoalan ristiretkeilijänä (crusader) – kuten Ingrid Parent itsensä luopumispuheessaan näki. Ristiretkeilijä miellytti Parentia enemmän kuin muut hänen saamansa lempinimet kuningattaresta paaviin.

Sinikka lensi suoraan Singaporesta Balille koulukirjastokonferenssiin ja pian edessä on matka Afrikkaan, ainakin Tansaniaan, Namibiaan ja Etelä-Afrikkaan.

Moni suomalainen Singaporen kävijä sai kuulla kehuja Helsingin konferenssin järjestelyistä ja erityisesti vapaaehtoisista: kaikki toimi hienosti, vapaaehtoiset jaksoivat aina auttaa ja hymyillä ja jopa sää suosi. Joku jopa huomautti, että Helsingin sää oli Singaporen trooppiseen kuumaan ja kosteaan verrattuna helpompi työmatkalaiselle.

Paikallisiin kirjastoihin tutustuminen on tärkeä osa IFLA-kokemusta. Kävimme järjestetyllä tutustumiskäynnillä kaupunginkirjasto Library@Esplanadessa ja omatoimisesti yliopiston pääkirjastossa, Kansalliskirjastossa ja sen yhteydessä olevassa kaupunginkirjastossa.

Esitykset löytyvät IFLA Librarysta. Singaporessa julkaistiin IFLA:n uusin Trend Report.

Ensi vuonna konferenssi järjestetään Ranskan Lyonissa, kahden vuoden päästä Etelä-Afrikan Kapkaupungissa.


Vapaaehtoiset olivat meitä lentokentällä vastassa 11 tunnin ja 30 minuutin lennon jälkeen.


Avajaisissa näimme värikylläisiä tansseja.


Suomen tieteellisen kirjastoseuran STKS:n puheenjohtaja, Helsingin yliopiston kirjaston ylikirjastonhoitaja Kimmo Tuominen onnittelee Sinikka Sipilää virkaanastujaisvastaanottotilaisuudessa.


Helsingin yliopiston kirjaston edustajat juhlatunnelmissa Sinikan vastaanotolla.


Cultural Evening pidettiin läheisellä Sentosan saarella. Siellä saimme syödä paikallisia ruokia, kuten laksa-keittoa ja satay-vartaita.


Konferenssin näyttelyosastolla sai hennatatuointeja. Kuvassa suomalaisia käsiä ja jalkoja, kaupungin- ja yliopistokirjastosta, singaporelaista hiekkaa vasten.


Mitä ohjelmassa seuraavaksi? Entä miten voimme nyt avustaa Sinikkaa? Kirsi ja Johanna pähkäilevät projektipäällikkö Kristina Virtasen (kesk.) kanssa Suntec-kongressikeskuksen käytävällä. Osa konferenssiajastamme kuului Sinikan tukiryhmässä käytännön asioiden auttamisessa, mutta pääsimme myös osallistumaan ja kuulemaan mielenkiintoisia luentoja. Kahtena tärppinä erityisesti herättivät ajatuksia

  • New South Walesin (Sydney) yliopiston kirjaston Andrew Wellsin esitelmä, jossa yliopistokirjastossa luovuttiin kasvokkain tehtävästä IL-opetuksesta perustutkinto-opiskelijoille
  • University of Western Australian (Perth) yliopiston kirjaston Jill Bennin ja Dawn McCloughlinin esitys  siitä miten sosiaalista mediaa voisi hyödyntää kirjaston neuvontapalveluissa. Suurin osa kirjastoista ottaa sosiaalisen median kuten Facebookin tai Twitterin käyttöönsä ilman suunnitelmaa.


Sinikan kiitos Suomesta Singaporen kaupunginkirjastossa työskentelevälle vapaaehtoisavustajalleen Lo Wan Nille.


Näköala ostoskeskuksessa sijaitsevan Library@Esplanaden lukusalista. Singaporessa jokaisen kauppakeskuksen on vuokrattava tilaa ilmaiseksi jollekin julkiselle palvelulle, kuten kirjastolle.


Näköala Library@Esplanaden lukusalista. Kirjasto on erikoistunut musiikkiin, tanssiin, elokuviin, kuvataiteeseen ja teatteriin. Siellä on tanssisali esityksiä varten, huoneita elokuvien katsomiseen sekä ”treenikämppä”, jossa on sähkökitaroita ja hiljaiset sähkörummut. Kirjasto on auki joka päivä klo 11–21 ja henkilökunta tulee joka aamu ovelle tervehtimään ensimmäisiä asiakkaitaan.


Kirjaston tanssisali.


Kirjaston ”treenikämppä”.


Singaporen yliopiston pääkirjasto.


Sisään pääsi vain kirjastokortilla.


Kampuksella mainostettiin kirjaston e-aineistopäivää, johon sisältyi pelejä, arvontaa ja kirjamyyntiä. Kampus oli oma maailmansa tai ainakin kaupunginosansa: siellä oli useiden kirjastojen lisäksi sisäisen liikenteen ilmaisbusseja, tenniskenttiä, myymälöitä ja torimyyntiä sekä vapaa-ajanviettomahdollisuuksia, kuten rock-konsertteja.


Yliopistokirjaston palvelulupaus.


Kansalliskirjaston yhteydessä olevan kaupunginkirjaston lastenosastolla viihtyivät myös aikuiset.


Asiakkaat saivat kommentoida konferenssin teemaa omasta näkökulmastaan.


Ehdimme myös piipahtaa edullisilla vaateostoksilla Little Indian kaupunginosassa.


Konferenssikassi oli tänä vuonna Charles & Keith –yrityksen suunnittelema keinonahkalaukku.

Odotimme huikeita kirjastoja, hämmästyttäviä teknologisia ratkaisuja. Näimme kauniita, viihtyisiä ja hyvin hoidettuja kirjastoja. Innostuneita ja sitoutuneita kollegoja, jotka inspiroivat meitäkin. Päällimmäiseksi jäi kuitenkin ylpeys omasta kirjastosta, sillä mikään, mitä näimme, ei ohittanut sitä.

Linkkejä:

Suomalaisten ylläpitämä Singaporen IFLA-sivu Facebookissa

Kuvia konferenssista Flickr-palvelussa

IFLA Express

IFLA Library

IFLA Trend Report

Perustietoja Singaporesta (Finnpro)

Teksti ja kuvat:

Johanna Lahikainen
tietoasiantuntija
Keskustakampuksen kirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Kirsi Luukkanen
palvelupäällikkö
Keskustakampuksen kirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Pääkirjoitus: Verkostoissa on voimaa

”Naapurin tytöltäkö mallin kysyt”, kysyy Helena Anhava individualismia ylistävässä runossaan ja toteaa, ettei niin voi tehdä, sillä naapurin tytöllä on toiset perintötekijät ja toisenlainen tausta. Matkiminen ei kannata kirjastomaailmassakaan, mutta vaikutteita on syytä ottaa, lähempää ja kauempaa. Kirjastot ovat aina saaneet voimansa yhteistyöstä, verkostona toimimisesta, ja kirjastojen kansainvälisen yhteistyön perinne on pitkä.
Huippuyliopiston tieteellistä tietoympäristöä rakentavalle kirjastolle kansainvälisyys on erityinen voimavara.

Ensimmäinen työpäiväni Helsingin yliopiston kirjaston ylikirjastonhoitajana oli 3.6. Työni käynnistyi kansainvälisissä merkeissä: edeltäjäni Kaisa Sinikaran juhlaseminaarissa käsiteltiin tieteellisten kirjastojen tulevaisuutta kolmelta mantereelta kotoisin olevien huippuasiantuntijoiden voimin. Toisena työpäivänäni pidettiin pienimuotoisempi työpaja: kirjastomme johtoryhmä keskusteli uusista avauksista ja palveluinnovaatioista Kööpenhaminan, Oslon ja Tukholman yliopistokirjastojen johtoryhmien kanssa. Kesäkuussa kirjastossa oli myös kansainvälinen vaihtoviikko, joka sai osallistujiltaan runsaasti kiitosta: eri kampuksien kirjastopalvelujen esittelyt tekivät selvästi vaikutuksen!

Kuten käsillä oleva Verkkari osoittaa, kansainväliset kontaktimme ovat jatkuneet vilkkaina kesäkuun jälkeenkin. Kansainvälisyys on kirjastossa läsnä joka päivä, ei vähiten siksi että asiakaskuntamme on yhä kansainvälisempää. Esimerkiksi viime perjantaina kirjaston e-oppimiseen liittyviin palveluihin oli tutustumassa 25 saudiarabialaista yliopistojohtajaa.

Singaporessa järjestetty IFLA-kongressi toi yhteen lähes neljä tuhatta kirjastoammattilaista eri puolilta maailmaa. Edustin kongressissa paitsi kirjastoamme, myös Suomen tieteellistä kirjastoseuraa, jonka puheenjohtajana parhaillaan toimin. Helsingin yliopiston kirjasto on aktiivinen mm. useissa IFLA:n työryhmissä.

Singaporen kongressin päätöstilaisuus oli suomalaiselta kannalta erityisen juhlallinen: Kirjastoseuran toiminnanjohtaja Sinikka Sipilä piti merkittävän puheen ja aloitti kaksivuotisen kautensa IFLA:n presidenttinä. Sipilän presidenttikauden teemaa ”Strong libraries, strong societies” käsittelevä seminaari tulee tuomaan arvovaltaisia vieraita myös pääkirjastoomme ensi keväänä.

Lomakauden päätteeksi järjestimme kirjaston johdon suunnitteluseminaarin, jossa mietimme kirjaston nykytilaa, sen toimintaympäristöä sekä tulevaisuuden kehityshaasteita. Kirjastoalaa ja tieteellisen julkaisemisen muutoksia koskeva kansainvälinen tulevaisuuskeskustelu antaa hyviä aineksia bibliometriikkaan ja tutkimusdataan liittyvien uudenlaisten palvelujen kehittämiseen. Hienoa, että näissä kaikkia yliopistokirjastoja koskevissa kehitysasioissa ollaan meillä jo varsin pitkällä. Molemmat teemat tulevat vahvasti sisältymään myös kirjaston ensi vuoden toimintasuunnitelmaan.

Tulen itse priorisoimaan vastaisuudessa LERU-kirjastojen välistä yhteistyötä. LERU, League of European Research Universities, on 21 eurooppalaisen tutkimusintensiivisen yliopiston yhteenliittymä, jonka kirjastonjohtajien jaosto on aktiivinen mm. avoimeen tiedejulkaisemiseen ja avoimeen dataan liittyvissä kysymyksissä.

Toinen tärkeä eurooppalainen yhteistyöjärjestömme on tutkimuskirjastojen asiaa edistävä LIBER, jonka arkkitehtuuriryhmän kanssa teemme parhaillaan kiinteää yhteistyötä. Ensi toukokuussa isännöimämme arkkitehtuuriseminaarin nimi on Designing the Future: From Concepts to Library Buildings; seminaarin mainos löytyy jo verkosta.

***

Tiesitkö muuten, että kirjaston hankkimia sanakirjatietokantoja käytetään yliopistolla lähes 12 miljoonaa kertaa vuodessa? Että e-lehtiemme käyttö kasvaa huimasti ja yltää nyt yli 2,4 miljoonaan artikkelin käyttökertaan? Että lainoja uusintoineen on yli 2 miljoonaa? Että Helsingin yliopiston pääkirjastossa on ollut ensimmäisen toimintavuotensa aikana yli miljoona kävijää?

Tällaisia lukuja on uuden johtajan mukava tutkia. Pidetään huolta siitä, että palveluillamme on kysyntää myös vastaisuudessa!

Teksti

Kimmo Tuominen
ylikirjastonhoitaja
Helsingin yliopiston kirjasto

Samanlaiset kengät

Meistä on Kaisan kanssa julkaistu Signumissa  kuva, jossa istumme eräiden kollegoiden kanssa penkillä Lontoossa . Kaisalla ja minulla on jaloissamme samanlaiset kengät. Kuva on otettu joulukuussa 2007 valtakunnallisen informaatiolukutaitohankkeen lopuksi järjestetyllä tutustumismatkalla, jonka tarkoituksena oli perehtyä ja etsiä kehittämismalleja Englannin ja Skotlannin kirjastojen informaatiolukutaidon opetukseen. Molemmilla on mustat Eccot, oikeat kirjastonaisen järkevät nauhakengät. (Kts.viite )

Myöhemminkin tuo kuva on usein palannut mieleeni Kaisaa ajatellessani. Meillä on todellakin samanlaiset kengät, jotka symboloivat suhtautumistamme työhön ja tavoitteisiin. Näkemyksemme monissa asioissa saattavat olla erilaisia, ja tapa pyrkiä samaankin päämäärään on joskus ollut hyvin erilainen. Päämääräkin on saattanut eri aikoina olla erilainen. Pohjalta on kuitenkin löytynyt samanlainen intohimoinen suhtautuminen kirjastotyöhön, kirjastoalan arvostus ja halu uudistaa.  Ja halu katsoa asioita omia ympyröitä laajemmin.

Teimme Kaisan kanssa Helsingin yliopistossa työuraa yli kolmekymmentä vuotta, joskus  lähellä toisiamme, joskus kauempana.  Olen koko tuttavuutemme ajan ollut hyvin tietoinen, ja  myös vaikuttunut, Kaisan ideoista ja toiminnasta.  Tutustuin Kaisaan 1980-luvun alussa, jolloin hän toimi Teologisen tiedekunnan kirjastossa luetteloijana.  Itse työskentelin silloisen Helsingin yliopiston kirjaston (nyk. Kansalliskirjasto) bibliografisella osastolla kausijulkaisujen luetteloinnin esimiehenä. Kaisa tuli keskustelemaan kausijulkaisujen luettelointisääntöihin liittyvistä ongelmista , joita oli kohdannut teologisen aineiston käsittelyssä.  ”Napakka nainen, osaa esittää hankaliakin kysymyksiä”, ajattelin.

Kaisan suuri rakkaus yliopistoon ja tieteentekijän suhde tiedeyhteisöön herättävät minussa ihailua. Hän veti meidät tiedekuntakirjastojen johtajat mukaan yliopistohallintoon, ja sitä kautta kohti yliopiston kirjastolaitoksen yhtenäisyyttä samaan aikaan kun me rakensimme kukin tahollamme tiedekuntiemme kanssa tulevaisuuden yliopistoa.  Minun, kuten Kaisankin, kengät vetivät kuitenkin jo varhaisessa vaiheessa kohti suurempaa yhtenäistä kirjastokokonaisuutta.

Toimiessani Suomen tieteellisen kirjastoseuran puheenjohtajana törmäsin usein tarpeeseen nähdä Helsingin yliopiston kirjastolaitos valtakunnallisesti ja kansainvälisesti näkyvänä kokonaisuutena, joka palvelee tiedeyhteisöä ja muita käyttäjiä tehokkaasti rahatilanteesta riippumatta.  Näin kirjastoissa paljon hukkaan menevää osaamista, jota ei pystytty hyödyntämään pienemmissä yksiköissä riittävästi.  Tiedekuntakirjasto, jossa palvelin, oli innostava työpaikka, jossa kehittämistyö oli mahdollista. On kuitenkin pakko todeta, että budjetin vuosittainen tasapainottomuus ja suora riippuminen tiedekunnan kulloisestakin tuloksesta oli tavattoman raskasta.

Kaisa näki ehkä vastaavan kehityksen oman kirjastonsa lähtökohdista.  Hän ryhtyi tarmokkaasti kehittämään kirjastolaitosta kohti 2000 -lukua, jolla näytti olevan tarjottavanaan yhä tiukentuvaa taloutta ja uhkaavia säästövelvoitteita.  Kehitysyötä tehtiin yhdessä kampuskirjastojen, Opiskelijakirjaston  ja tiedekuntakirjastojen kanssa.  Kirjastojen johtajat olivat avainasemassa, ja yhteinen suunta löytyi haparoiden, mutta kuitenkin järkevin perustein.  Pienet naistenkengät Kaisan jalassa ottivat suuria askeleita ja pian taas huomasin kulkevani hänen kanssaan samanlaisissa kengissä kohti tulevaisuutta.


22.5.2013  Kaisa sai Suomen tieteellisen kirjastoseuran mitalin puheenjohtaja  Kimmo Tuomiselta

Olin Opiskelijakirjaston johtokunnan jäsen siitä asti kun siitä tuli Helsingin yliopiston erillislaitos aina siihen asti kun se siirtyi uuden  yliopistokirjaston osaksi. Kaisan ollessa Opiskelijakirjaston johtajana opin tuntemaan hänen tapansa johtaa omaa kirjastoaan. Kokoukset venyivät joskus pitkiksi, mutta niissä jokaisella oli mahdollisuus tuoda esille mielipiteensä. Hän piti huolta siitä, että Opiskelijakirjaston toiminta tuli tutuksi kaikille johtokunnan jäsenille, myös opiskelijoille, joista Kaisa kantoi erityistä huolta.  Hän halusi aina kuulla eri käyttäjäryhmien mielipiteet ja keskustella niistä.  Sama perinpohjaisuus ja joskus liiankin pitkälle menevä laaja-alaisuus leimasivat Kaisan osallistumista ja johtamista myös myöhemmissä kirjaston kehittämiseen liittyvissä työryhmissä.  Kaisan seurassa kuitenkin sain mielestäni ääneni kuuluviin, vaikka puheliaina itäsuomalaisina joskus varsinkin yksityisissä keskusteluissa eksyimme molemmat sivupoluille.

Työskentelin läheisesti Kaisan kanssa useaan otteeseen hiukan tavallisesta arkityöstä poikkeavissa tehtävissä, mm. informaatiolukutaidon valtakunnallisessa hallinnoinnissa. Tapasimme myös muutamilla IFLAn  konferenssimatkoilla, ainakin Glasgowissa ja Puerto Ricossa. Kun syksyllä 2009 valmisteltiin Helsingin yliopiston kirjaston henkilöstösuunnittelua, tuli minulle sopiva aika jäädä eläkkeelle virastani Käyttäytymistieteellisen tiedekunnan kirjastosta.  Halusin ennen joulua vielä käydä hyvästelemässä Kaisan ja toivottamassa haikein mielin onnea uudelle kirjastolle.  Minulla oli tyhjä ”tässäkö tämä nyt oli” –tunnelma.  Aivan leikilläni sanoin Kaisalle, että jos uudessa kirjastossa tarvitaan hyllyttäjää tai muuta apua, olisin käytettävissä.  Kaisa katsoi minua veikeästi hymyillen ja sanoi: ”Mitäs ajattelet jos menisit Helsingissä pidettävän IFLA -konferenssin kansalliseen komiteaan, kun itse en voi siihen mennä oman kirjastomme tässä vaiheessa? En ehtisi  paneutua riittävästi, ja samallahan voisit perehdyttää  henkilöstöämme IFLA -asioihin.” Yritin säilyttää hillityn ja hallitun käytöksen sen aikaa kun sovimme projektityöstä, mutta kun kävelin alas Fabianinkatua kohti Minervaa, melkein tanssin kadulla ilosta.  Projektin aikana teimme Kaisan kanssa aika tiiviisti yhteistyötä ja lopputulos oli kirjaston kannalta mielestäni hyvä. Me näyimme ja kuuluimme kansainvälisesti ja kansallisesti ja vahvistimme asemaamme kirjastomaailmassa ja hyvin suuri joukko henkilökunnasta oli jollakin tavalla mukana konferenssissa.

Kevätkokouksessa 2013 Suomen tieteellinen kirjastoseura palkitsi Kaisan kahden muun eläkkeelle siirtyvän kirjastonjohtajan kanssa mitalilla.   Kiitospuheessaan Kaisa iloitsi siitä että kirjastomme henkilöstöä on mukana myös seuran toiminnassa, sen hallituksessa ja työryhmissä entistä näkyvämmin.
Kuulin että Kaisa aikoo jatkaa ”KEVA* -stipendillä”  tutkimustyötä .  Me muutamat eläkeläiskonkarit kutsuimme hänet etukäteen perehdytystilaisuuteen, jossa annoimme hänelle hyviä neuvoja siitä, mitä kaikkea hänen on osattava uudessa KEVA -roolissaan.  Jatkossa tulen toimittamaan Sinulle Kaisa hakemuskaavakkeet KEVA –klubiin, josta sait esimakua  viime keskiviikkona meiltä muilta jäseniltä. Luvassa on kulttuuria, matkoja, lounaita, ja pitkä opintoputki kaikkeen eläkkeellä olemiseen.

Kiitos Kaisa monesta yhteisestä hauskasta ja vakavasta hetkestä ja tervetuloa meidän eläkeläisten iloiseen joukkoon!

Teksti

Tuula Ruhanen
Emerita kirjastonjohtaja

Kuvat

Tuula Ruhanen
123.com

 

Viite :  Saarti, Jarmo… & al., Brittiläisen informaatiolukutaidon lähteillä
– Signum 2008, 1.
*KEVA = Kuntien eläkevakuutus, jonka kautta saamme eläkkeemme.

Aina vauhdissa, helposti lähestyttävissä

Me Kaisan lähipiirissä 2000-luvulla työskennelleet olemme saaneet tottua siihen, että työhuoneestaan ei häntä välttämättä tavoita. Kokouksia, palavereja ja tapaamisia on hänellä näinä vuosina riittänyt.  Sitä paitsi hän on ollut joskus pidempäänkin tavoittamattomissa seminaarissa, konferensseissa ja tutustumismatkoilla pitkin maailmaa.

Kuva Kaisan kalenterin lehdestä antaa kalpean aavistuksen Kaisan alituisesta  kulun päällä olosta –>

Töiden vaatimia papereita, esityksiä ja artikkeleita Kaisa on työstänyt sitten usein iltamyöhäiseen, joskus viikonloppuinakin, kun päivät ovat olleet niin risaiset. Koordinaatioyksikön toimiessa Fabianinkatu 32:ssa, jossa sijaitsivat myös Opiskelijakirjaston väistötilat, Kaisa oli usein kuulemassa myös sulkemiskuulutukset vähän ennen iltakahdeksaa. Harkitsimme ohjeistaa kuuluttajat huomauttamaan, että myös Kaisan olisi jo aika alkaa kerätä kamppeitaan ja poistua.

Huolimatta rankasta ohjelmasta ja pitkistä työpäivistä Kaisalla on tuntunut riittävän virtaa kuin Duracell-pupulla, mitä emme ole lakanneet ihmettelemästä. Toisinaan kuitenkin flunssa iski  ja pakotti muutaman päivän lepoon lataamaan akkuja.


Kirjastolaitoksen rakenteellisen kehittämisen vuosina Kaisalla riitti energiaa myös väitöskirjaan (2007).


Energistä ja vauhdikasta menoa  jälkiyntymäpäivillä kesällä 2007. Kavaljeerina Esko Rahikainen Kansalliskirjastosta.

Kun Kaisan kanssa on joskus ottanut puheeksi hänen ylipitkät työpäivänsä ja -viikkonsa, hän on monesti korostanut, ettei hänen esimerkkiään tässä kohdin pidä missään tapauksessa seurata. Jos joskus pääsi itsekin unohtumaan työpaikalle  johonkin hommaan uppouduttuaan, saattoi sattua niin, että törmäsi Kaisaan ja ajautui pitkällisiin keskusteluihin, joissa on paranneltiin suruitta ja estoitta kirjastomaailmaa.

Innostavilta konferenssi- ja seminaarimatkoiltaan palatessaan Kaisa on auliisti jakanut kokemuksiaan ja vaikutelmiaan paitsi VERKKARI-kirjoituksissaan myös epävirallisemmin kasvokkain. Kuviakin olemme saaneet joiltain matkoilta nähtäväksi. Mieleenpainuvia viime vuosilta ovat olleet erityisesti Kaisan Namibia-projektiin liittyviltä matkoilta kertomat vaikutelmat ja ottamat värikkäät kuvat.

 


Kaisa Sinikara esittelee posteriaan Toulousen yliopiston kirjastoverkoston johtajalle Marie-Dominique Heusselle LIBER-konferenssissa (2009)


Kaisa ja kumppanit esittelemässä Namibia-projektia IFLAssa (2012)


Oshakatin markkinoilta ostetut perinteiset mekot. Keskellä Namibian yliopiston johtokunnan puheenjohtaja tohtori Amaambo.


Tutustumassa Khomasdalin kampuskirjastoon Windhoekissa (2011.)

Kaisa on ollut johtajana helposti lähestyttävissä ja hyvin avoin uusille kehittämisideoille, mikä liittyy osin siihen, että hän on pitänyt itsensä niin hyvin ajan hermolla. Myös omaan työhön liittyviin ongelmakohdista on hänen kanssaan ollut helppo keskustella. Aikaa tähän hän on aina järjestänyt. Suoraa ja kriittistä puhetta hän ei ole ole koskaan säikkynyt.

Jos olemme joissakin tilanteissa sadatelleet sitä, että Kaisa ei ole ollut tavoitettavissa, olemme toisaalta olleet ylpeitäkin siitä, että meillä on ylikirjastonhoitaja, joka on selvillä siitä, mitä kirjasto- ja yliopistomaailmassa ja tieteellisen julkaisutoiminnan alueella tapahtuu niin meillä Suomessa kuin muuallakin maailmassa. Siinäpä roolimallia kirjastoammattilaiselle!

Kaisa  (2007) ja “vanha” Kaisa-talo, jossa Kaisa johti Opiskelijakirjastoa ennen ryhtymistään HY:n kirjastolaitoksen luotsaajaksi  –>

Onneksi meidän ei tarvitse valmistautua jäähyväisiin ja ikävöintiin. Kaisaa tulee näkemään nimikkotalossaan tulevina aikoinakin yliopisto- ja kirjastohallinnon velvoitteista vapaana kirjoittajana.

Näkemisiin, Kaisa!

Muistelut:

Marja Hirn
Erikoissuunnittelija
Hankinta- ja metadatapalvelut
Helsingin yliopiston kirjasto

Eeva Peltonen (muistelujen kirjaaja)
Kirjastonhoitaja
Hankinta- ja metadatapalvelut
Helsingin yliopiston kirjasto

Tiina Äärilä
Hallintopäällikkö
Hallinto- ja kehittämispalvelut
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuvia ainakin:

Jussi Omaheimolta, Elise Pirttiniemeltä ja  Tiina Äärilältä
Duracell-pupu: mygazeta.com

 

Painettujen kokoelmien tulevaisuus – IFLA-satelliittikokous Kuopiossa

Kuopiossa järjestettiin 9.-10.8.2012 IFLAn satelliittikokous, jonka pääaiheena oli vähän käytettyjen painettujen aineistojen säilyttäminen ja käyttöön saattaminen: Global Policies, Imperatives and Solutions for the Efficient Print Resources Management and Access to Less Used Documents.

Kahden päivän aikana kuullut esitykset eri aiheista herättivät monenlaisia ajatuksia asioista, joista Helsingin yliopiston kirjastossakin olisi hyvä nykyistä enemmän keskustella: Millaisia vaihtoehtoisia tulevaisuuksia kokoelmille voimme nähdä, mitä erilaiset skenaariot merkitsevät arkipäivän toiminnassa? Millaista kokoelmayhteistyötä tavoittelemme muiden kirjastojen kanssa? Mitkä ovat vähän käytettyjen painettujen kokoelmien säilyttämisen kustannukset ja vaihtoehdot kirjastossamme?

Tulevaisuuskuvat kehittämisen apuna

Konferenssi alkoi australialaisen Steve O’Connorin provosoivalla esityksellä kirjastojen tulevaisuudesta: hänen mukaansa kirjastojen nykyinen toimintamalli on ”dead as a dodo”. Asiakkaan näkökulmasta kaikki tieto on vapaasti verkossa saatavilla, myös kirjastojen tarjoamat maksulliset e-aineistot näyttäytyvät asiakkaalle osana tätä tietomassaa, varsinkin kun ne linkityspalvelujen myötä löytyvät Googlella.

Pysyäkseen tarpeellisena asiakkaille kirjastojen on uudistettava toimintamallejaan. O’Connorin mukaan ”perception matters more than reality” eli tärkeää on muodostaa erilaisia skenaarioita mahdollisista tulevaisuuksista ja käyttää niitä toiminnan kehittämisen apuvälineinä. Tulevaisuutta pitäisi pystyä pohtimaan tuoreista näkökulmista: Häviävätkö kirjastot? Säilyykö tekijänoikeus? Miten open access -julkaiseminen kehittyy, muuttuvatko webin sisällöt entistä enemmän maksullisiksi, mikä tulee olemaan painetun aineiston merkitys, luetaanko e-kirjaa eri tavoin kuin painettua, miten tiedon luotettavuutta arvioidaan? Miten tutkimustyö muuttuu? Millaisia ovat tulevaisuuden asiakkaan tiedontarpeet ja tiedonhankintamenetelmät?

Yhteistyömalleja Britanniasta ja Pohjois-Amerikasta

UK Research Reserve (UKRR) on Britannian yliopistosektorin ja British Libraryn 2007 muodostama strateginen kumppanuussuhde, jonka tavoitteena on toisaalta karsia vähän käytettyjen kokoelmien päällekkäisyyksiä, toisaalta varmistaa aineistojen säilyminen tutkimuksen käytössä. UKRR organisoi yhteistyötä, jonka rahoitus on varmistettu vuodelle 2014 saakka. Britannian mallissa painetuista aineistoista säilytetään kolme kappaletta: British Libraryssa asiakkaiden käyttöön tarkoitettu kappale ja muissa jäsenkirjastoissa kaksi varmuuskopiota.

Center for Research Libraries (CRL) on pohjoisamerikkalaisten yliopistojen ja tutkimuskirjastojen muodostama konsortio, jonka perustettiin jo 1949 tukemaan erityisesti humanistista ja yhteiskuntatieteellistä tutkimusta. Alun perin tehtävänä oli muodostaa yhteiskäyttöinen kokoelma, johon kerättiin ulkomaisia aineistoja sekä erilaisia hallintojulkaisuja. CRL koordinoi edelleen jäsenkirjastojen yhteisen last copy -kokoelman muodostamista varmistaakseen jatkuvan pääsyn painettuihin aineistoihin ja mikrofilmikokoelmiin. Lisäksi tutkimukselle tärkeiden lähdeaineistojen saatavuutta parannetaan digitoimalla jäsenkirjastojen kokoelmia systemaattisesti sekä on demand -periaatteella tutkimusprojekteille. CRL myös tukee kirjastoja e-aineistojen hankinnassa ja säilyttämisessä tarjoamalla tietoa digitaalisista arkistoista, kokoelmista ja palveluista.

Harmaan sävyjä

Harmaata kirjallisuutta ovat ei-kaupalliset julkaisut, mm. virallisjulkaisut, raportit, erilaiset kokousjulkaisut, opinnäytteet.  Painetussa muodossa olevaa harmaata kirjallisuutta oli aiemmin usein hankala paikantaa kirjaston hankinnassa tai kaukopalvelussa. Yhdysvaltalainen kirjastonhoitaja Julia Gelfand, joka on pitkään seurannut harmaan kirjallisuuden käsitteen muuttumista digitaalisessa ympäristössä, ennusti, että aiemmin harmaat julkaisut muuttuvat verkossa vähemmän harmaiksi ja paljon uutta erisävyistä harmaata on tulossa. Tähän voi lukea yhä enemmän tieteellisiäkin aineistoja, kuten julkaisuarkistojen ja sosiaalisen median sisältämiä kuva-, teksti- ja audiomateriaaleja.

Harmaa materiaali on usein verkossa vapaasti saatavissa, joten hankinnassa sen merkitys on huomattavasti vähentynyt. Vapaat aineistot eivät kuulu perinteisessä mielessä kirjaston omistamiin kokoelmiin, mutta kirjaston on tärkeä huolehtia siitä, että tarpeelliset aineistot ovat mahdollisimman helposti asiakkaiden löydettävissä. Kun mm. virallisjulkaisut ja opinnäytteitä julkaistaan ainoastaan digitaalisessa muodossa avoimina julkaisuina, niiden pitkäaikaiskäytön järjestäminen jää julkaisevan tahon huolehdittavaksi.

Tilaisuuden ohjelma ja esitykset

Teksti

Pirkko-Liisa Nurminen
kirjastonhoitaja
Kumpulan kampuskirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Marja Hirn
erikoissuunnittelija
Hankinta-metadatapalvelut
Helsingin yliopiston kirjasto
IFLA Acquisition and Collection Development Sectionin Standing Committeen jäsen

IFLA:n presidentti Ingrid Parent vieraili Helsingissä 28.3.- 30.3.

Elokuu on kirjastolaisille kuin Suomenselkä Pohjanmaan ja keskisen Suomen vetten jakajana. Loppukesän megakonferenssi vaikuttaa ihan kaikkeen. Vai onko joku, jonka työnkuvaan tuleva IFLA ei ole vaikuttanut? Ihan sattumaa ei liene meidän oman rakennushankkeemmekaan ajoittuminen juuri tälle vuodelle. Kynttilät palavat kaikista päistään kynttelikköä myöten ja syksyn pimeisiinkiin pitäisi vielä jonkinlainen liekki pitää yllä. No onpa tässä sentään kevät, kesä, lomat, unohdus ja niiden tuottamat virtalähteet välissä.

Esimakua maailman meriltä saimme IFLA:n juuri toimikautensa aloittaneen presidentin Ingrid Parentin muodossa. Leipätyönään Parent toimii ylikirjastonhoitajana kanadalaisessa Brittiläisen Kolumbian yliopistossa. Vuosien varrella ansioluetteloon on kertynyt merkintä mm. paikallisesta kansalliskirjastosta, joka sittemmin yhdistyi kansallisarkiston kanssa muodostaen uuden instituution nimeltä Library and Archives Canada.

Sinikka SIpilä ja Ingrid Parent

Ingrid Parent (oik.) ja Sinikka Sipilä, IFLA:n varapresidentti, tutustumassa Kaisa-talon kirjastoon

Kuten valtiovierailuilla aina, oli myös IFLA:n presidentin vierailun aikataulu tiukka. Kahteen päivään oli saatu sovittua kirjastovierailujen lisäksi monimuotoinen katselmus elokuun konferenssin tapahtumapaikoille, mikä oli yksi vierailun päätarkoituksista. Vierailuilla mm. Helsingin Messukeskukseen, Wanhaan Satamaan ja Ritarihuoneelle sai hyvin hahmotettua tulevan tapahtuman laajuutta ja merkitystä helsinkiläisille palveluiden tarjoajille. Kaikesta aisti, että kyseessä on monella tapaa yksi vuoden merkkitapahtumista koko kaupungin kannalta.

Meille HY-kirjastolaisille tarjoutui mahdollisuus nähdä Parent puhujana ja panelistina yliopiston pienessä juhlasalissa torstaina 29. maaliskuuta. Parent valoi luennossaan “Libraries as a force for change: the journey so far”  uskoa meihin suomalaisiin kirjastolaisiin konferenssijärjestelyjen osalta. Luennossaan Parent tähdensi kirjastojen aktiivisen otteen välttämättömyyttä muuttuvassa toimintaympäristössä. Parentin mukaan kirjastojen tulee aktiivisesti vaikuttaa muutokseen eikä vain reagoida siihen. Pelkkä reagointi ja toimintaympäristön seuraaminen johtaa pahimmillaan kirjastojen merkityksen katoamiseen. Toisaalta muutosta ei pidä nähdä pelkkänä peikkona. Parentin näkemyksessä kirjaston tulee luoda yhteiskuntaan positiivisia muutostekijöitä.

Paneelikeskusteluun osallistuivat Parentin lisäksi Jyväskylän yliopiston kirjaston johtaja Kimmo Tuominen, kirjastonjohtaja Annikki Roos HY-kirjastosta, Tampereen kaupunginkirjaston johtaja Tuula Haavisto ja kirjastohistorian dosentti Ilkka Mäkinen Tampereen yliopistosta. Keskustelussa kuulijat saivat erilaisia näkökulmia kirjaston tehtävään, nykytilaan ja toimintaympäristöön.

Keskustelun, kahvin ja aina erityismaininnan ansaitsevan rahkapullan jäljiltä Parent suunnisti Tiedekulmaan, jossa kirjasto vietti teemaviikkojaan. Muutaman mediakontaktin jälkeen kunniavieras sai vielä tutustua pop-up -kirjastoon, jonka konseptia Parent kiitteli vuolaasti ja epäili sen olevan hyvinkin ainutlaatuisen idean kirjastomaailmassa.

Ingrid Parent ei kuitenkaan jäänyt titteleineen ainutlaatuiseksi alkukeväisen Etelä-Helsingin aurinkokylvyssä. Muutoin kovin kiireisen päiväohjelman lomassa presidentilliset siirtymäreitit kohtasivat Pohjoisesplanadilla, kun vasta toimikautensa aloittanut kollega asteli henkivartijoidensa saattelemana edustusasuntonsa porteista sisään.

Teksti

Antti Virrankoski
Palvelupäällikkö
Helsingin yliopiston kirjasto
Ingrid Parentin henkilökohtainen IFLA-assistentti

Kuva

Leena Kuivanen
Suomen kirjastoseura

 

Peter Lor Suomeen: Kirjastoammatin kansainväliset ulottuvuudet

Inspiroidu, hämmästy ja vaikutu jo etukäteen tulevan IFLA2012-kongressin kansainvälisistä tuulista!

Seminaari ja keskustelufoorumi International dimensions of the library and information profession – Kirjastoammatin kansainväliset ulottuvuudet –  pidetään 11.5.2012.

Kirjasto- ja informaatioalan kansainvälisyyden monipuolinen asiantuntija, IFLA:n entinen pääsihteeri, Etelä-Afrikan Pretorian yliopiston professori Peter Lor vierailee Suomessa ja esiintyy keynote-puhujana STKS:n kansainvälisen työryhmän ryhmän seminaarissa 11.5.2012 klo 10-16.15 Tieteiden talossa (Kirkkokatu 6, Helsinki, sali 505).

Kirjastoammattilainen – Olé kansainvälinen!

Kirjastoammattilaisen työmaa on koko maailma. Hän työskentelee globaalien järjestelmien, tiedon ja kollegoiden kanssa. Seminaarissa kuulemme esimerkkejä siitä, miten suomalaiset kirjastoammattilaiset kehittävät ja käyttävät kansainvälisiä standardeja ja malleja, opiskelevat, benchmarkkaavat, verkostoituvat, jakavat osaamista, esiintyvät kansainvälisesti ja hakeutuvat työskentelemään ulkomailla.

 Seminaarin kielet ovat englanti (aamupäivä) ja suomi (iltapäivä). Seminaari on maksullinen.


 

IFLA:n tuleva presidentti Sinikka Sipilä kutsumusammatissaan

Pitkä kansallinen ja kansainvälinen ura on tehnyt Sinikka Sipilästä maailman suurimman kirjastojärjestön IFLA:n varapresidentin ja vuonna 2013 hänestä tulee IFLA:n presidentti. Jokaisella presidentillä eli puheenjohtajalla on oma, järjestön strategiasta ammentava teemansa, jota Sipilä haluaa kehittää varapresidenttikautensa ajan yhdessä kirjastoväen kanssa. Tule mukaan keskustelemaan presidenttiteemasta!

IFLA:n varapuheenjohtaja Sinikka Sipilä saa tehdä unelmatyötään kirjastossa

Moni kirjastotyöntekijä kokee ajautuneensa kirjastoalalle, vaikka toki työstään pitääkin. Tämä ei koske Sinikka Sipilää: hän tiesi jo lukiossa haluavansa kirjastoon töihin.

Hänen ensimmäinen työpaikkansa oli Hämeenlinnan kaupunginkirjasto, joka toimi entisessä ortodoksikirkossa. Kirjasto oli upea, henkevä rakennus. Mutta myös jännittävä: sen kirjakellari oli entinen ruumiskellari.

Ylös  pimeään ja pelottavaan vinttivarastoon ei kukaan halunnut mennä yksin. Sinne sai tarvittaessa ottaa mukaan turvaksi sen asiakkaan, jolle varastoaineistoa oltiin hakemassa.

-Kuten monet kirjastolaiset tietävät, kirjastoissa ja kirkoissa on paljon yhteistä: molemmat ovat mietiskelyn, uuden tiedon ammentamisen ja elpymisen paikkoja.

Kansainvälinen ura

Sipilä työskenteli kaksi vuosikymmentä Hämeenlinnan kaupunginkirjastossa, ja samalla hänen uransa on ollut myös erittäin kansainvälinen.

Tärkeimpiä kokemuksia on ollut aika Tansaniassa 1980–1990-luvulla. Siellä hän työskenteli pakolaiskeskuksessa, jota asuttivat apartheidin aikaisesta väkivaltaisesta maastaan paenneet etelä-afrikkalaiset.

Pakolaiskeskuksen kirjasto yhdisti maastaan ja suvuistaan eristetyt pakolaiset. Kirjasto jakoi heille ajankohtaista tietoa kotimaastaan ja loi toivoa paremmasta tulevaisuudesta, mikä helpotti kotiinpaluuta Etelä-Afrikkaan Nelson Mandelan vapauduttua.

Sinikka Sipilän toinen kutsumustyö on Suomen kirjastoseuran toiminnanjohtajuus. Sitä kautta hän on saanut vaikuttaa suomalaiseen kirjastomaailmaan.

Kirjastojen suurlähettiläs, nolla euroa kuukaudessa

Sipilä on nyt IFLA:n varapresidentti ja 2013 hänestä tulee IFLA:n presidentti. Nämä ovat todellisia kutsumustöitä, sillä niistä ei IFLA maksa palkkaa. Presidentti saa korvauksia osasta matkakulujaan, mutta varapresidentti ei saa sitäkään. Rahoitus pitää hankkia muualta.

Vapaaehtoistyön palkinto on kuitenkin suuri: saa elää arvojensa mukaista elämää, puhua itselleen tärkeistä asioista ympäri maailmaa ja yrittää vaikuttaa asioihin. IFLA yrittää muuttaa maailmaa tasa-arvoisempaan suuntaan. Se huolehtii, että myös köyhät maat huomioidaan mm. tekijänoikeus- ja open access -keskusteluissa.

Haastattelijan kynä lentää yrittäessään saada kaiken ylös Sinikka Sipilän poikkeuksellisen mielenkiintoisesta urasta.

Presidentin sydämen asiat

Presidenteillä on aina oma teemansa, jonka pohjana on IFLA:n strategia ja jota valmistellaan useampi vuosi ennen sen käyttöönottoa. Tarkoitus ei ole keksiä pyörää uudelleen, vaan nostaa itselle tärkeitä asioita esiin kaikkeen toimintaan vaikuttavasta strategiasta.

-Toivon apua teemani muotoilussa. Sen alustava muoto on “Strong Libraries for Equal and Innovative Societies” ja sen pitäisi olla valmis vuonna 2013. Teemani taustalla ovat pohjoismaiset arvot, jotka ovat tärkeitä myös maailmanlaajuisesti: kirjastojen avoimuus kaikille, vapaa tiedonsaanti ja sananvapaus. Se painottaa tasa-arvoa, luovuutta ja yhteisöllisyyttä. Näinä vaikeina taloudellisina aikoina tarvitsemme luovuutta ja uusia ratkaisuja vielä kipeämmin kuin tavallisempina aikoina.

Teemalla on myös useita alateemoja:

  • Aktiivisen kansalaisyhteiskunnan vahvistaminen, sosiaalinen hyvinvointi ja ekologisesti kestävä kehitys kirjaston ja sen palvelujen kautta (kirjasto voi olla yhteinen kokoontumispaikka, yhteisö, jossa voidaan keskustella vapaasti. Kirjasto voi edistää tietoisuutta: kirjastot voivat jakaa tietoa esimerkiksi ympäristösuojelusta ja HI-viruksesta)
  • Sananvapauden puolustaminen ja pyrkimys lisätä tiedon globaalia vapaata saatavuutta
  • Kehittyvien maiden kirjastojen ja kirjastonhoitajien tukeminen
  • Monikulttuuristen kirjastopalveluiden tukeminen
  • IFLA:n jäseninä olevien kirjastoseurojen vahvistaminen, tavoitteena kirjastojen yhteiskunnallisen aseman vahvistaminen

 

Sipilä kutsuu kaikki mukaan kehittämään teemaa

Tule mukaan keskustelemaan ja muokkaamaan teemaa yhdessä! Mikä sinulle on näistä tärkein? Voisiko teemaa vielä muokata ja mihin suuntaan?

Miten nämä teemat liittyvät erityisesti yliopistokirjastoihin? Yliopistokirjastoissa tärkeitä kysymyksiä ovat ainakin Open Access ja kansalaisyhteiskunta-aspekti: kirjasto tarjoaa riippumattoman, puolueettoman tilan yliopistoyhteisön sisällä.

Keskustelu jatkuu IFLA:n konferensseissa ja tilaisuuksissa. Voit myös jättää kommentin tähän artikkeliin tai laittaa sähköpostia suoraan Sinikka Sipilälle. Huomaa myös Sipilän Facebook-sivu.

 

Teksti ja kuvat

Kirsi Luukkanen
Informaatikko
Keskustakampuksen kirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Johanna Lahikainen
Tietoasiantuntija
Keskustakampuksen kirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

 

IFLA 2011: Tunnelmia ja tärppejä San Juanista

Puerto Rico Convention Center.  Kuva: Marja Hirn

IFLA:n vuosikonferenssi järjestettiin 13.-18.8.2011 Puerto Ricon San Juanissa. Helsingin yliopiston kirjastosta tapahtumaan osallistuivat Kaisa Sinikara, Tuula Ruhanen, Kirsi Luukkanen, Päivi Pekkarinen ja Marja Hirn. Matkaan lähdettiin ainakin kolme tavoitetta mielessä: posterin esittely, osallistuminen kokouksiin ja seminaareihin sekä konferenssijärjestelyiden tarkkailu.

E-kirjat puhuttavat

E-kirjat olivat keskusteluissa mukana jaostojen kokouksissa ja kiinnostus näkyi myös seminaariohjelmassa. Esitykset ovat vapaasti luettavissa konferenssin verkkosivuilta.

Kuva: Kirsi Luukkanen

Marja Hirn on hankinta- ja kokoelmajaoston (IFLA Acquisition and Collection Development Section, Standing Committee Member) uusimpia jäseniä. San Juanissa ryhmä kokousti kahdesti ja suunnitteli mm. Helsingin IFLA:n kongressin satelliittikokousta, joka järjestetään Kuopiossa elokuussa 2011. Päivi Pekkarinen on ollut pitkään oman jaostonsa (IFLA Section of Health and Biosciences Libraries, Standing Committee Secretary) kantavia voimia.

Kirjan muodonmuutos on väistämätön mutta kaikki on vielä alkuvaiheessa. Aikataulua emme tiedä, siksi on viisainta valmistautua maratoniin ja yrittää samalla pitää pää kylmänä. Kirjastot ja kustantajat voivat selviytyä muutoksessa tekemällä pieniä asioita, paljon kokeiluja ja ottamalla oppia niistä. Yhtä, laajaa ratkaisua tai mallia ei kirjastojen kannata e-kirjoissa odottaa eivätkä kustantajat tavoittele ”one size fits all” -mallia. Näin ennusti International Publishers Associationin puheenjohtaja Y. S. Chi.

E-kirjojen määrä yhdysvaltalaisissa kirjastoissa kasvaa 300 – 500 % vuosivauhdilla. Toistaiseksi sekä kustantajat että kirjastot kompuroivat uuden e-kirjatalouden maastossa ja yrittävät sopeutua. E-kirjat ovat osin painettujen julkaisujen digitaalisia versioita mutta tulevat yhä enemmän olemaan verkossa ja sisältämään vuorovaikutteisuutta. Siten ne muistuttavat palvelua enemmän kuin perinteistä julkaisua. Lähivuosina todennäköisesti syntyy myös kustannustoimintaa, jossa tarjotaan kirjoittajille uudenlaisia välineitä tuottaa julkaisuja.

Kuva: Marja Hirn

Kiinnostavin esiintyjälavalla käyty keskustelu tämän vuoden IFLA-konferenssissa oli FAIFE:n (Committee on Freedom of Access to Information and Freedom of Expression) ja CLM:n (Committee on Copyright and other Legal Matters) järjestämä e-kirjoja käsittelevä paneeli. Suurissa asioissa lainehtinutta keskustelua johti Kenneth Crews (Columbia University’s Copyright Advisory Office) ja muut osallistujat olivat Y. S. Chi (International Publishers Association, Elsevier Management Committee), Stuart Hamilton (IFLA Senior Policy Advisor), Peter Brantley (Internet Archive), Magdalena Vinent, (International Federation of Reproduction Rights Organizations), Steve Potash (OverDrive, e-kirjojen ja audiokirjojen välittäjä) sekä puertoricolainen kirjailija Elidio La Torre Lagares.

Paneelistien mielestä kirjastojen ei ole enää mahdollista jatkaa asioiden tekemistä perinteiseen tapaan vaan kirjaston tulisi olla ”source of discovery”. E-kirjojen väitetään muuttavan perustavaa laatua olevalla tavalla lukemista ja se heijastuu kirjaston toimintaan. Uudistumisen tarve on tunnistettu omassakin kirjastossamme. Tulevina vuosina on päivitettävä valinnan, hankinnan ja kuvailun prosesseja sekä luotava toimintamalleja laajenevien e-kokoelmien ylläpitoon. E-kirjalukulaitteet ovat sitten oma laaja kokonaisuutensa.

E-kirjatarjonnan räjähdysmäisen kasvun aikana kirjastot voivat edelleenkin hankkia vain tärkeimmät aineistot ja julkaisut: ne joihin hankintamäärärahat riittävät tai joihin saadaan kirjastoille kelpaavat lisenssiehdot. Kirjaston asiantuntijoiden tulisi aktiivisesti vaikuttaa uudessa julkaisemisen ympäristössä käytettäviin hinnoittelumalleihin ja lisenssisopimuksiin, jotta ne soveltuisivat käyttäjien ja kirjastojen tarpeisiin mahdollisimman hyvin. Uusia toimintamalleja (esim. ”patron driven acquisition”) hyödyntämällä kirjasto voi seurata ja toteuttaa käyttäjien toiveita aiempaa paremmin, samoin säästää käyttäjien ja kirjaston aikaa.

E-kirjojen käyttö ei vaadi kirjaston fyysistä käyttöä, mikä pitää ottaa huomioon kirjastopalveluja suunniteltaessa. Asiakkaat toivovat itsepalvelua ja hyviä verkkopalveluita mutta myös viihtyisiä luku- ja opiskelutiloja kirjastosta. Näin esitettiin sessiossa (http://conference.ifla.org/ifla77/programme-and-proceedings-day/2011-08-16), joka luotasi ja visioi aina vuoteen 2020. Sitkeä ja tehokas informaatiolukutaidon opetus on tuottanut tulosta, asiakkaat pärjäävät paremmin omillaan. Ehkä emme jatkossa tarvitse jatkuvaa tietopalvelua vaan asiakkaat arvostavat, jos he voivat sopia ohjauksen ja neuvonnan tietoasiantuntijan kanssa.

Janine Schmidt, Director, Mukurta Consulting, Brisbane, Australia. Kuva: Kirsi Luukkanen

Kuva: Kirsi Luukkanen

Ennen IL-session alkua (The importance of information literacy for multicultural populations) konferenssisalissa oli rauhaisaa.

Posterinäyttely suomalaisten juhlaa

Kuva: Kirsi Luukkanen

Posterinäyttelyssä oli paljon suomalaisia postereita. Koko näyttelyn parhaana posterina palkittiin Laurea ammattikorkeakoulun kirjaston posteri, jossa esiteltiin miten kirjaston käyttöä oli tutkittu asiakkaan näkökulmassa. Kuvassa oikealla tekijät Kaisa Puttonen ja Satu Hyökki.

Vaikka Helsingin yliopiston posteri ei saanut virallista mainetta ja kunniaa, se herätti näyttelyn aikana mielenkiintoa ja keskustelua.

Kuva: Kirsi Luukkanen

Helsingin yliopiston kirjaston posterissa kerrottiin miten uudessa kirjastossa panostetaan oppimisympäristöihin, hyvin suunniteltuihin palveluihin sekä johtamiseen. Kaisa Sinikara ja Tuula Ruhanen posteria ripustamassa.

Kuva: Marja Hirn

Kirsi Luukkanen ja Kaisa Sinikara tutustumassa posterinäyttelyyn.

Tervetuloa Suomeen satelliittikokouksiin ja konferenssiin

Kuva: Kirsi Luukkanen.

San Juanissa vapaaehtoisilla oli selkeästi erottuvat liivit ja he olivat innostuneita auttamaan sekä konferenssissa että muualla kaupungissa. Tuula Ruhanen tarkistaa vapaaehtoisten tehtävien yksityiskohtia.

Kuva: Kirsi Luukkanen

IL-jaoston kokouksessa suunniteltiin ensi vuoden IL-satelliittikokousta, joka järjestetään Tampereella ennen varsinaista ILFA-konferenssia. Tavalliseen työryhmätoimintaan kuuluu paljon myös käytännön asioiden järjestelyä, niin kuin ILFA-jaoston kokouksessa. IL-asiantuntijat miettivät mikä olisi paras tapa jakaa tietoa ryhmässä ja toisaalta ryhmästä muille. Keskustelussa vilahteli niin blogit kuin wikit.

Helsingin yliopiston kirjastossa kannattaisi vakavasti miettiä millaisia esityksiä informaatiolukutaidon tiimoilta satelliittikokoukseen kannattaisi lähettää. San Juanin kokemusten perusteella meillä informaatiolukutaidon opetuksen ja sen integrointi osaksi muuta yliopisto-opetusta on paljon kerrottavaa muille asiasta kiinnostuneille.

Kuva: Kirsi Luukkanen

Konferenssin päätöstilaisuudessa Helsingin kaupunginkirjaston johtaja ja kansallisen komitean puheenjohtaja Maija Berndtson toivotti kaikki tervetulleiksi Helsinkiin. Erityisesti ilmainen pääkaupunkiseudun bussikortti sai aikaan ihastusta ja aplodeja.

Teksti

Marja Hirn

Kirsi Luukkanen

A2K – access to knowledge

Vuosittaisen jättimäisen Ifla-kokouksen lisäksi organisaatio järjestää vuodessa muitakin tilaisuuksia ja seminaareja, joissa voi keskustella ja jakaa ajatuksia kirjastomaailmaa puhuttavista teemoista. Nykyinen presidentti Ellen Tise jatkaa edeltäjänsä Claudia Luxin aloittamaa tapaa pienemmistä seminaareista, jotka keskittyvät presidentin nostaminen teemojen ympärille. Tisen Presidential Meeting järjestettiin huhtikuussa Haagissa, joka mainostaa itseään maailman kirjastopääkaupungiksi.

Ifla korostaa, että avoin pääsy tietoon on ihmisoikeuskysymys. Tämän lisäksi Ellen Tise halusi nostaa Libraries Driving Access to Knowledge –seminaarissa kaksi muuta näkökulmaa syvemmän tarkkailun alle: tekijänoikeudet ja open access. Ifla on myös tarkentanut omaa kannanottoaan open accessista.

Kaksipäiväisessä seminaarissa puhujia ympäri maailmaa

Seminaari oli rakennettu ja tarkoitettu kirjastoalan vaikuttajille ja päivien teemoista kiinnostuneille, mikä varmisti sen, että asioista puhutaan suurina kokonaisuuksina ja nippelitiedot jätetään suosiolla asiantuntijatilaisuuksiin. Keskusteluissa puhuttiin tärkeimmistä trendeistä ja mihin kirjastot ovat menossa ja miten ne pärjäävät uudessa tilanteessa, jossa kirjastot ja varsinkin aineistot ovat siirtymässä yhä enemmän digitaaliseen maailmaan.

Kuten monesti seminaarien jälkeen on vaikeaa päättää mitä kertoisi, ja poimin ja esittelen avartavasta tietovyörystä sen, kuinka poliitikot ja kirjastolobbarit kertoivat miltä kirjastoala näyttää ulospäin.

Hollantilainen MEP Marietje Schaake piti lyhyen johdatuksen lobbaamisen ja politikoinnin alkeisiin: ”Mene tuttujen ja asiasta kiinnostuneiden poliitikkojen ja virkamiesten pakeille, jätä toiveistasi kättä pidempää tai edes käyntikortti, muista ottaa vielä myöhemmin yhteyttä. Mitä aikaisemmin olet mukana päätöksenteossa, sitä paremmin pääset vaikuttamaan.  Etsi politiikasta ja lähiorganisaatiostasi tärkeimmät avainhenkilöt; kirjastoihmisten pitäisi olla lähellä päättäjiä.”

Eduskunnan kirjaston Päivikki Karhula kiteytti Schaalen ohjeet näppärästi: ”Hän antoi meille käyttöohjeensa.” Vaikka seminaarissa puhuttiin kansainvälisellä tai lähinnä Euroopan tasolla, ja surtiin, että Haagista on kovin pitkä matka Brysseliin, sama kaava toistuu kansallisellakin tasolla: kirjastojen pitäisi lobata enemmän ulos kirjastoista, puhua, politikoida. Kirjastokenttien pitäisi yhdistyä tai ainakin puhua samalla suulla kansainvälisesti, mutta myös kansallisesti. Saimme kuulla, että päättäjien on vaikea tietää mitä pitäisi tehdä, kun samaa asiaa ajetaan monen eri tahon voimin ja ilmaisemme asiat eri tavoin ja jopa tavoittelemme hieman eri lopputuloksia.

Kirjastoalan muutos puhuttaa

Useassa puheenvuorossa nostettiin esille, että kirjastojen pitäisi olla ennakoivasti liikkeellä uudessa digitaalisessa maailmassa. Kansalliskirjaston ylikirjastonhoitaja Kai Ekholm esitteli puheenvuorossaan muun muassa e-kirjamarkkinoita, jossa kirjastoilla ei ole itseoikeutettua asemaa. Käyttäjille on usein yhdentekevää mistä kirjansa saavat, varsinkin jos kustantajat ryhtyisivät lainaamaan kirjoja omilta kotisivuiltaan. E-kirjojen lainaaminen tai säilytys ei tarvitse samanlaista konseptia kuin perinteisen kirjan lainaus. Kirjaston pitäisi löytää itse uusi paikkansa ja roolinsa, emmekä saisi jäädä odottamaan, että joku muu osoittaa paikkamme digitaalisessa ympäristössä.

Ifla ja kirjastot ajavat tiedon ja aineistojen vapaata käyttöä, open accessia. Yleisesti halutaan, että vanhat kansalliset aarteet digitalisoitaisiin ja annettaisiin käyttöön kaikille tai että uudet tutkimustulokset olisivat vapaasti luettavissa myös köyhissä maissa.

Open access tai avoin verkkokeskustelu ei ole kuitenkaan käyttäjienkään näkökulmasta pelkästään vapauttavaa. Silloin tarvitaan erityisen tarkkaa ja kriittistä silmää ja ennen kaikkea media- ja informaatiolukutaitoa. On ihan toista lukea toimitettua Hesarin artikkelia kuin esimerkiksi blogikirjoittelua, jonka taustoja ja vaikuttimia emme välttämättä tunne.

Samalla kun maailman kirjastot yrittävät kaataa esteitä vapaalta tiedonkululta, kirjastot voisivat ottaa myös kantaa avoimemman tiedeviestinnän puolesta. Olemme jo valmiiksi infolihavia kansalaisia, ja meidän voi olla vaikea erottaa, mikä tieto on meille oikeaa: uskoako markkinointipuheita, lobbareita, ammattitoimittajia vai avointa verkkokeskustelua. Kuinka infopulskia olisimmekaan silloin, jos kaikki tieto olisi kaikkien käytössä ja yrittäisimme ahmia kaiken ja valinta olisi vielä vaikeampaa kuin nykyisin. Tässä ympäristössä olisi poikaa lukea tutkijoiden kirjoittamia kansantajuisia vapaasti käytettävissä olevia tieteellisiä artikkeleita, vieläpä omalla äidinkielellä. Toki korkealaatuista, englanninkielisiä ja vertaisarvioituja julkaisujakin tarvitaan uuden tiedon muodostumiseksi ja tutkimuksen jakamiseksi muulle maailmalle.

Myös UNESCON Jānis Kārkliņš korosti puheessaan, että uudessa tilanteessa media- ja informaatiolukutaidon (MIL) merkitys kasvaa ja siihen pitäisi kiinnittää huomiota elinikäisen oppimisen näkökulmasta.   Yliopisto- ja korkeakoulukirjastoilla on aika lailla yhteneväinen käsitys informaatiolukutaidosta, mutta mukaan keskusteluun tarvitaan yleiset kirjastot ja koulukirjastot, jotta medialukutaidon ja informaatiolukutaidon käsitteet sekä ajatus elinikäisestä oppimisesta näyttäytyisivät kokonaisuutena.

Keskustelu jatkuu

Kansallikirjastossa (Koninklijke Bibliotheek (KB)) paikalla oli, kutsuttujen noin 200 kirjastoalan vaikuttajan, opiskelijan ja muun kirjastolaisen, lisäksi toimittaja Erik Boekesteijn kuvausryhmineen. This week in libraries -toimitus tekee videoreportaaseja, jotka ilmestyvät kerran viikossa netissä.

Tuleva presidentti Ingrid Parent suuntasi katseensa tulevaisuuteen ja esitteli miten teknologian kehitys näkyy kirjastossa. Seuraavan vuoden aikana e-kirjat ja mobiilipalvelut näkyvät kirjastoissa yhä enemmän. Keskustelu jatkuu myös TWIL:n tuoreimmassa jaksossa, jossa keskiössä on Presidential Meeting ja erityisesti e-kirja-asiantuntija Michiel Laanin haastattelu. TWIL #38: Michiel Laan (Program manager eBooks) from Jaap van de Geer on Vimeo.

Suomessa Kirjastokaista tekee juttuja ajankohtaisista aiheista ja tapahtumista, kuten Jukka Relanderin isännöimästä e-kirjapaneelista.

Teksti

Kirsi Luukkanen
Informaatikko
Keskustakampuksen kirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuvat

Kirsi Luukkanen

Tiesitkö tämän IFLA:sta? Top 10

1. The International Federation of Library Associations and Institutions (IFLA) perustettiin vuonna 1927 Edinburghissa kaikkien kirjastoasioiden riippumattomaksi edunvalvojaksi.

2. IFLA:n jäseniä ovat kirjastoalan järjestöt ja kirjastot. Tällä hetkellä jäseniä on yli 1600 noin 150 maasta.

3. Pääkonttori sijaitsee Haagissa, jossa toimintaa johtaa pääsihteeri Jennefer Nicholson. IFLA:n organisaatio on melko pieni, sillä maailman kirjastolaiset hoitavat suuren osan toiminnasta oman toimensa ohella.
IFLA hakee uutta työtekijää: Policy Officer.

4. Helsingin yliopiston kirjastossa on ollut IFLA-aktiiveja jo vuosia, esimerkiksi Terkon Päivi Pekkarinen on osallistunut Health and Biosciences Libraries -jaoston toimintaan, Tuula Ruhanen huolehtii tulevan Suomen konferenssin vapaaehtoisten värväämisen sekä monet konferenssikonkarit postereineen tai esitelmineen.

5. IFLA-konferessin virallinen nimi on World Library and Information Congress, joten vuonna 2012 Suomessa järjestetään World Library and Information Congress: 78th IFLA General Conference and Assembly.

6. Vuosittaiset konferenssit rakennetaan erityisten teemojen ympärille. Helsingissä keskitytään kirjastojen innostavaan voimaan: “Libraries Now! – Inspiring, Surprising, Empowering“. Puerto Ricossa tänä vuonna konferenssin teema on “Libraries beyond libraries: Integration, Innovation and Information for all”.

Koska järjestö ja konferenssi pyrkivät puhuttelemaan ja tavoittamaan kaikki maailman kirjastoihmiset, myös teemat ovat maailmoja ja kirjastoja syleileviä. Toki itse luennot ja puheenvuorot rajautuvat tiukemmin yksittäiseen näkökulmaan ja asiaan.

7. Haagin pääkonttorin lisäksi IFLA:lla on kolme ”aluetoimistoa”, jotka edustavat IFLA:a Afrikassa, Aasiassa ja Etelä-Amerikassa.

8. IFLA:lla on seitsemän virallista kieltä: arabia, kiina, englanti, ranska, saksa, venäjä ja espanja.

9. IFLA:n hallitusta (Governing Board) johtaa presidentti, joka valitaan vaaleilla kolmeksi vuodeksi kerrallaan. Etelä-afrikkalainen Ellen Tise on vetovastuussa vielä tämän vuoden ja kanadalainen Ingrid Parent aloittaa ensi vuonna kolmivuotisen toimikautensa.

Suomen kirjastoseuran toiminnanjohtaja Sinikka Sipilä on ehdolla seuraavaksi ”varapresidentiksi” (IFLA-kielellä President-elect), käytännössä seuraavaksi presidentiksi.
Presidentillä on melkoisesti vaikutusvaltaa, muun muassa hän järjestää kautensa aikana oman teemansa puitteissa seminaareja ja tapahtumia.

Seuraava presidenttitapaaminen on Haagissa huhtikuussa otsikolla: Libraries Driving Access to Knowledge

10. IFLA koostuu erilaisista ryhmistä, joiden jäsenet tulevat maailman kirjastoista. Yksi keskeisimmistä ryhmistä FAIFE (Committee on Free Access to Information and Freedom of Expression) on vapaan ja avoimen tiedonkulun asialla. Ryhmän puheenjohtajana toimii Kansalliskirjaston ylikirjastonhoitaja Kai Ekholm. FAIFE toimii aktiivisesti ja uusinta uutta on pienimuotoinen tutkimus kirjastolaisten sosiaalisen median käytöstä.

Osallistu kyselyyn: IFLA social media survey

Kirjoittaja

Kirsi Luukkanen
Informaatikko
Keskustakampuksen kirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Suomen IFLA-kongressi häämöttää tulevaisuudessa

Vaikka Suomen IFLA-kongressi on vasta puolentoista vuoden päästä, sitä touhutaan kovasti. IFLA hoitaa varsinaiset konferenssijärjestelyt, mutta Suomen kirjastoväki saa vastuuta muun muassa avajaisten sekä yhteisen iltatilaisuuden suunnittelussa. Eri puolilla varmasti mietitään kovasti kenet haluaisimme nostaa kansainvälisesti kiinnostaviksi puhujiksi. Ruotsilla oli Henning Mankell, kuka meidän vetonaulamme?

Siinä missä Suomen vuoro on vielä odottaa, seuraava IFLA-kongressi lähestyy.  IFLAn pääkonttorissa Haagissa suunnitellaan kongressin sisältöä ja huhtikuun alussa päätetään millainen posterinäyttely rakennetaan Puerto Ricoon elokuussa.

Samaan aikaan meillä mietitään uutterasti millaista Suomi- ja suomalaista kirjastokuvaa halutaan välittää maailmalle Puerto Ricon konferenssin yhteydessä. Kannattaisiko kantaa satoja Suomi-esitteitä toiselle puolelle maailmaa vai olisiko jokin näppärä mobiiliversio jaettavissa kaikille 3 000 konferenssivieraalle?

Ennen seuraavaa konferenssia IFLA:ssa äänestetään uusista luottamustehtävistä. Suurin jännityksen aihe on, että saammeko Suomeen seuraavan IFLA:n presidentin. Suomen kirjastoseuran toiminnanjohtaja Sinikka Sipilä on ehdokkaana kaudelle 2011 – 2013. Myös Iflan eri jaostoissa vaihtuu väkeä.

Lisätietoja presidentin vaalista

Lisää tietoja jaostoista

Suomalaiset IFLAssa tällä hetkellä

The International Federation of Library Associations and Institutions (IFLA) järjestää vuotuisen kansainvälisen konferenssin Suomessa 11.-16.8.2012.  Konferenssin teema on Libraries Now! – Inspiring, Surprising, Empowering.

Seuraa Suomen IFLA2012 -verkkosivuja

Kirjoittaja

Kirsi Luukkanen
Informaatikko
Keskustakampuksen kirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Voimaannuttava kokemus

Ifla2012 lähestyy kovaa vauhtia. Nyt värvätään vapaaehtoisia.

Viimeisenä ilmoittautumispäivänä Helsingin yliopiston kirjastosta on ilmoittautunut vapaaehtoiseksi lähes 40 innokasta ja koko Suomesta 250. Jopa neljätuhatta kongressivierasta tarvitsee opastusta ja neuvoa niin kaupungilla, messukeskuksessa kuin kirjastoissakin.

Helmi-maaliskuussa vapaaehtoisrekrytointiryhmä haastattelee ja tunnustelee ketkä rekrytoidaan parin sadan hengen vapaaehtoiseen ryhmään. Jokaisen vapaaehtoisen kanssa tehdään kirjallinen sopimus. Ifla tarjoaa mm. koulutusta ja ilmaisen osallistumisen konferenssiin vapaaehtoistyöpäivinä.

Helsingin yliopiston kirjaston johtoryhmä suhtautuu osallistumiseen myötämielisesti ja kannustavasti, kunhan siitä on sovittu oman esimiehen kanssa ja arkiset työtehtävät sujuvat. Kongressin aikana osaavia kirjastolaisia tarvitaan omissa kirjastoissa, sillä kongressivieraat tutustuvat lähialueiden kirjastoihin varmasti myös oma-aloitteisesti.  Kampuskirjastot – olettehan valmiina.

Vapaaehtoisia koulutetaan jo nyt

Tammikuussa 21.1. Iflan pääkallopaikalta Haagista pääsihteeri Jennefer Nicholson, konferenssijärjestäjä Josche Ouwerkerk sekä Professional Committeen  puheenjohtaja Patrice Landry esittelivät Iflan toiminnan pääpiirteitä sekä valaisivat miten yli viikonmittainen kongressi rakennetaan mm. noin 150 luentotilaisuudesta, posterinäyttelystä, kokouksista, satelliittikokouksista, kirjastovierailuista sekä yhteisestä kirjastomaailman tunnelmasta.

Keskustelu jatkui Helsingin yliopiston kirjaston piirissä perjantaina 28.1., jolloin vuosi sitten perustettu Ifla-tiimi keskusteli ja virittäytyi tulevaan kongressiin. Tiimi koostuu vapaaehtoisista ja miettii yhdessä miten kongressi on mahdollisimman antoisa kaikille halukkaille ja miten voisimme piirtää uuden Helsingin yliopiston kirjaston maailman kirjastokartalle.

Molemmissa tilaisuuksissa painotettiin moneen kertaan kuinka kongressi on ainutlaatuinen tilaisuus koko suomalaiselle kirjastoyhteisölle. Se antaa voimaannuttavan ja ammatillisesti opettavan kokemuksen osallistujille. Yksittäiset kirjastot voivat vahvistaa omaa kansallista ja kansainvälistä kuvaansa sekä henkilökuntaista uutta osaamista. Kansallisesti kirjastokenttä yhdistyy, ja voimme puhua yhdellä suulla kirjastomaailmaa heiluttavista teemoista, kuten miten kirjastot ovat laajentaneet osaamistaan painetun kirjallisuuden kokoelmista verkossa olevaan materiaaliin ja kuinka kaikilla kirjastosektoreilla mietitään miten ohjata asiakkaamme sopiville verkkotiedonlähteille.

IFLA:n vuotuinen 78. kansainvälinen kongressi World Library and Information Congress (WLIC) ”Libraries Now! – Inspiring, Surprising, Empowering”  järjestetään Helsingin messukeskuksessa 11. – 17.8.2012.

Seuraa Suomen IFLA2012 -verkkosivuja.

Kirjoittaja ja kuvat

Kirsi Luukkanen
informaatikko
Keskustakampuksen kirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Ilmoittaudu vapaaehtoiseksi Helsingin IFLA-kongressiin elokuussa 2012

Kiinnostaako IFLA? Haluatko uusia kokemuksia kansainvälisestä kirjastomaailmasta?

IFLA:n vuotuinen 78. kansainvälinen kongressi World Library and Information Congress (WLIC) ”Libraries Now! – Inspiring, Surprising, Empowering” järjestetään Helsingin messukeskuksessa 11. – 17.8.2012.

Tartu tilaisuuteen!

Noin kaksisataa suomalaista vapaaehtoista voi samalla kertaa auttaa järjestelyissä, syventää ammatillista osaamistaan ja verkottua kollegojen kanssa ympäri maailmaa. Suuren tilaisuuden järjestelyihin ja toimintaan tutustuminen on arvokas ja ainutkertainen kokemus: IFLA-konferenssi järjestettiin Suomessa edellisen kerran vuonna 1965.

Mitä tehtäviin kuuluu?

Vapaaehtoisia värvätään erilaisiin ja eripituisiin työtehtäviin. Kuitenkin työpäivä koostuu noin kolmen tunnin mittaisesta päivystysvuorosta vastaanottotiskillä, posterisessiossa tai muissa opastustehtävissä. Työskentelypäivään sisältyy myös mahdollisuus osallistua konferenssiohjelmaan, kuulla alan huippuesiintyjiä, tutustua näyttelyyn ja postereihin. Muina päivinä konferenssiosallistuminen on maksullista. Lisäksi jokainen vapaaehtoinen huolehtii ja kustantaa itse matkansa Helsinkiin sekä majoituksensa konferenssin aikana.

Ilmoittautumiset tammikuun loppuun mennessä

Ilmoittautumisajan päätyttyä valittujen vapaaehtoisten kanssa sovitaan henkilökohtaisesti työtehtävistä ja -ajoista. Ilmoittaudu täyttämällä oheinen lomake:

https://elomake.helsinki.fi/lomakkeet/24615/lomake.html

Lisätietoja antaa projektisuunnittelija Tuula Ruhanen, tuula.ruhanen@helsinki.fi

Tietoa ja opastusta vapaaehtoisille

Vapaaehtoistehtävistä kiinnostuneille järjestetään perjantaina 21.1.2011 tiedotus- ja keskustelutilaisuus Tieteiden talossa.
Lisätietoja

Helsingin yliopiston kirjaston IFLA-tiimille järjestetään tammikuussa kokous, jossa keskustellaan tarkemmin vapaaehtoistoiminnasta. Jos jokin asia askarruttaa juuri nyt, voi kysymyksiä lähettää myös sähköpostitse Tuula Ruhaselle.

Ennen konferenssin alkua vapaaehtoisille järjestetään myös koulutustilaisuuksia.

World Library and Information Congress ja IFLA

1927 perustettu IFLA, The International Federation of Library Associations and Institutions, on kirjastoseurojen kansainvälinen yhdistys, kirjasto- ja tietopalvelualan ammattilaisten ja käyttäjien etujärjestö. IFLA:ssa on nykyisin 1600 jäsentä noin 150 maasta ympäri maailmaa.

Vuosikonferenssiin osallistuu 3000 – 4000 kirjastoammattilaista noin 150 eri maasta. Konferenssin yhteydessä järjestettävässä alan näyttelyssä on viime vuosina ollut mukana yli 80 näytteilleasettajaa.

Seuraa Suomen IFLA2012 -verkkosivuja.

9th Nordic ILL conference 4.-6.10.2010

Nordic Resource Sharing, Reference & Collection Development Conference –  9th Nordic ILL conference 4.-6.10. 2010 Hanasaari, Espoo

Pohjoismaiset kaukopalvelukonferenssit eivät ole enää entisellään.   Kolmipäiväisen tapahtuman viimeinen päivä on nykyään omistettu kokonaan kokoelma-asioille.  Osittain tästä syystä osallistuin tapahtumaan vain yhtenä päivänä (5.10.). Se oli sisällöltään mielenkiintoisin oman kaukopalvelumme kannalta.  Seuraavassa poimintoja tärkeimpinä pitämistäni esityksistä.

Päivän pääpuhujana oli Mike McGrath, joka on Interlending & Document Supply – lehden päätoimittaja. Hän työskenteli aikaisemmin British Libraryssa, mutta jäi sieltä eläkkeelle vuonna 2001. Esityksen otsikkona oli Weathering the storm – document supply in a time of change. Hän uskoo kaukopalvelun tulevaisuuteen.

Aina tarvitaan ihmisiä aineistojen järjestämiseen ja niiden hankkimiseen asiakkaiden käyttöön.  Kaukopalvelun asiantuntijat palvelevat loppukäyttäjiä portinvartijoina jatkuvasti monimutkaistuvassa ympäristössä, joka sisältää sekä elektronisia että painettuja aineistoja. Osa aineistoista on maksullisia ja osa maksuttomia.

Kaukopalvelutilausten määrä on vähentynyt suurimmassa osassa maailmaa vuoden 2001 jälkeen.  Esim. British Libraryssa tilaukset ovat vähentyneet 60 % vuoden 2000 jälkeen.  Poikkeuksiakin kuitenkin löytyy. USA:ssa tilausmäärät kasvoivat aina vuoteen 2008 asti. McGrath uskoo, että tilausten väheneminen tasaantuu vähitellen ja luvut voivat jonkin verran kasvaakin mm. elektronisten lehtien jatkuvasti nousevien hintojen takia.

Kustantajien myymät laajat elektronisten lehtien paketit ovat tärkein syy tilausten vähenemiseen. Monissa tutkimuksissa on kuitenkin huomattu, että suuri osa lehdistä on vähän käytettyjä. Esim. Cambridgen yliopistossa vuonna 2009 tehty tutkimus osoitti, että 97 % käytöstä kohdistui 50 %:iin lehdistä. Vain 3 % käytöstä kohdistui siten loppuihin 50 %:iin lehdistä.

Yksittäisten artikkelien käyttö voi olla vielä vähäisempää.  Joskus sanotaankin, että useimpia artikkeleita eivät lue muut kuin tekijä ja tämän äiti. Voisi olettaa, että rahoitustilanteen tiukentuminen saisi kirjastot jatkossa karsimaan tilauksista ne lehdet, joilla on vain satunnaista käyttöä. Niiden artikkelit voitaisiin silloin hankkia kaukopalvelun kautta.

Mary A. Holleric Lewisin yliopistosta (Illinoisista) esitteli IFLAn kaukopalvelujaoston (The Document Delivery and Resource Sharing Section) toimintaa.  Jaostossa on 16 jäsentä eri puolilta maailmaa.  Se edistää sekä kansallisia että kansainvälisiä yhteistyöhankkeita kirjastojen ja muiden palveluntarjoajien välillä.

Se jakaa myös kaukopalvelutietoutta omien julkaisujensa kautta sekä osallistuu kahden vuoden välein pidettävien kansainvälisten kaukopalvelukonferenssien järjestämiseen.  Viimeksi konferenssi on pidetty Hannoverissa lokakuussa 2009. Seuraava on ensi vuoden lokakuussa Chicagossa. Kaukopalveluasioita käsitellään myös IFLAn omissa konferensseissa.

Poul Erlandsen Kööpenhaminan Kuninkaallisesta kirjastosta, toivoo kirjastoilta uusia lähestymistapoja kokoelmien yhteiskäytön suhteen (Rethinking Resource Sharing Initiative).  Hänen mukaansa vain yksi prosentti tiedontarvitsijoista aloittaa etsinnän kirjastojen kotisivuilta tai kokoelmatietokannoista. 84 % käyttää mieluummin Googlen tai Yahoon tapaista hakukonetta. Kirjastojen kokoelmatietojen löytyvyyttä pitää parantaa.  Hakutulokset on saatava näkyviin esim. Googlessa.

Hakutuloksista pitäisi lisäksi olla saumaton pääsy aineiston tilaamiseen.  Asiakkaan tulee saada lainat ja artikkelit käsiinsä mahdollisimman helposti.  Kirjaston asiakkaaksi rekisteröitymisen tulisi olla yhtä vaivatonta kuin kaupallisiin palveluihin rekisteröityminenkin. Palveluja pitäisi tarjota enemmän suoraan loppukäyttäjille. Kokoelmien yhteiskäytön tulevaisuutta pitäisi pohtia mahdollisimman laajalla rintamalla. Ideoita tarvitaan niin kirjastojen henkilökunnalta, asiakkailta kuin tiedontuottajiltakin.

Muista pohjoismaisista esityksistä kiinnostava oli Suomea koskeva katsaus, jonka olivat laatineet Ari Muhonen Aalto-yliopistosta ja Pentti Vattulainen Varastokirjastosta. Siinä kerrottiin mm. miten tuskallisen hitaasti kaukopalveluohjelman hankinta on Suomessa edennyt.  Prosessi käynnistyi jo vuonna 2001 ja tällä hetkellä ohjelma (Relais) on vasta koekäytössä neljässä suomalaisessa kirjastossa. Kokeilun piti alkaa viime kesänä, mutta ainakin Aalto-yliopistossa tekniset ongelmat siirsivät koekäytön alkua tähän syksyyn.

Tilausmäärät ovat jatkaneet putoamistaan. Muhosen esittämästä kaaviosta näkee, että saatujen tilausten määrä putosi viime vuonna jo noin 9000:een. 1980-luvun lopussa ja 1990-luvun alkuvuosina lukema vaihteli noin 26 000:sta 29 000:een.  Varastokirjasto ilmaispalveluineen ja kasvavine kokoelmineen on pitänyt kuitenkin hyvin pintansa. Viime vuonna jo 43 % kotimaisista kaukopalvelutilauksista meni Varastokirjastoon.

Päivän viimeisenä esityksenä kuultiin  Andy Appleyardia, joka toimii kaukopalvelusta (document supply) ja muusta asiakaspalvelusta vastaavana johtajana British Libraryssa. Hän on aiemmin työskennellyt autoteollisuuden palveluksessa.  Tämän tietäen esityksen otsikko ei ole niin yllättävä: What do Toyota and the British Library have in common?

British Library haluaa uusia omia toimintatapojaan ja mallia on otettu myös autoteollisuudesta.  Palvelukonseptia ollaan uudistamassa haasteellisessa tilanteessa: määrärahat ovat pienenemässä talouskriisin ja budjettileikkausten seurauksena. Lisäksi esim. kustantajien vaatimat lisenssirajoitukset vaikeuttavat kausijulkaisuista annettavaa palvelua.

British Librarylla on toisaalta paljon vahvuuksia, joiden pohjalta uudistustyö on voinut edetä. Käytössä on esim. paljon uutta tekniikkaa ja kirjastolla on hyvä brändi. British Library haluaa olla julkisen sektorin toimija, jolla on yksityisen sektorin asenne.  Työprosesseja kehitetään jatkuvasti ja ne halutaan standardisoida.  Johtamisen pitää olla osallistuvaa ja ongelmia ratkotaan moniammatillisten tiimien avulla. Ennen kuunneltiin paljon ulkopuolisia konsultteja. Nyt kuunnellaan mieluummin asiakkaita ja omaa henkilökuntaa.

Vertikaalisesta (siilomaisesta) näkökulmasta on siirrytty horisontaaliseen näkökulmaan.  Toisaalta kehitystyö on johtanut siihen, että henkilökuntaa on voitu vähentää eräistä tehtävistä.  Budjettileikkaukset olisivat ilmeisesti joka tapauksessa pakottaneet tähän.

Appleyardin esitykseen liittyy myös video.

Lisätietoja kolmipäiväisen konferenssin ohjelmasta.

Kirjoittaja:

Raimo Pekkanen

kirjastoamanuenssi
Viikin kampuskirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Suomi ensimmäistä kertaa mukana Euroopan teologisten kirjastojen neuvostossa (BETH)

Euroopan teologisten kirjastojen neuvosto perustettiin jo vuonna 1954 ja sen ensimmäinen kokous pidettiin vuonna 1957. Tuolloin mukana oli kirjastonhoitajia Saksasta, Ranskasta, Iso-Britanniasta ja Hollannista. Toimintamuodot ja jäsenkirjastojen luku ovat kasvaneet 1970-luvulta lähtien, ja BETH:sta (Bibliothèques Européennes de Théologie) on kehittynyt aidosti ekumeeninen yhteistyö elin kooltaan, taustaltaan ja hallintorakenteeltaan erilaisten teologisten kirjastojen välille. BETH:lla on kotisivu, joka antaa olennaisen tiedon neuvoston toiminnasta.

Huolimatta aktiivisesta roolistaan kotimaisessa kirjastotoiminnassa Helsingin yliopiston teologisella kirjastolla ei ole ollut juuri kansainvälisiä kontakteja muihin kirjastoihin. Tähän ei ole aiemmin ollut erityistä tarvettakaan, mutta nyt kun elektroniset kirjastot ovat yleistyneet ja kirjastojen yhteistyönäkymät ovat muuttumassa, meidänkin on hyvä lähteä mukaan yhteistyöhön. Palattuani hoitamaan informaatikon tehtäviä otin yhteyttä BETH:iin, jossa minut toivotettiin hyvin tervetulleeksi vuosikokoukseen, joka pidettiin tällä kertaa Nizzassa katolisessa pappisseminaarissa 4.-8. syyskuuta, kokouskielinä englanti ja ranska. Paikalla oli 35 kirjastoasiantuntijaa ja työntekijää 11 maasta, mukaan lukien Yhdysvallat, josta mukaan oli kutsuttu ATLA:n (American Theological Libraries Association) edustajia. Yhteydet ATLA:aan ovat eurooppalaisille teologisille kirjastoille erityisen tärkeät sen tuottaman viite- ja kokotekstitietokannan vuoksi. NELLIstä löytyvä ATLAS onkin teologisen sekundäärikirjallisuuden osalta koko tiedekuntamme ehdottomasti tärkein kirjastotyökalu Internetissä. Uusimmat teologiset aikakauslehtiartikkelit saa kätevimmin käsiinsä juuri sieltä. Sain huomata, että meidänkin kannattaa hoitaa yhteyksiä ATLA:aan nimenomaan BETH:n kautta. Tarkoituksemme on jättää jäsenanomus BETH:in sihteerille vielä tämän vuoden aikana.

Itse kokouksessa otettiin esille joitakin keskeisiä seikkoja, jotka vaikuttavat omaan kirjastotoimintaamme. BETH:n puheenjohtaja Odile Dupont otti esille etenkin sen, että teologiset kirjastot eivät ole ainakaan näkyvällä tavalla olleet mukana IFLA:n toiminnassa. Kokouksessa suunniteltiinkin uskontojen välistä dialogia koskevaa foorumia, jota on tarkoitus tarjota IFLA:n seuraavan vuosikokouksen ohjelmaan.

Tulevaisuuden haasteista merkittävin on teologisen kirjallisuuden digitointi, jota itse ehdotin joko seuraavan tai sitä seuraavan vuosikokouksen keskeiseksi aiheeksi. Nähtäväksi jää, millä aikataululla keskustelua ryhdytään käymään. Vuosikokouksessa oli joka tapauksessa läsnä ATLA:n edustajien lisäksi Ranskan kansalliskirjaston (BnF) teologisen ja filosofisen kirjallisuuden digitointiohjelmaa johtava Christophe Langlois, joka pyysi teologisten kirjastojen edustajilta ehdotuksia digitoinnin aihepiireiksi. BnF:n oma ohjelma on tältä osin jo itsessään hyvin kiinnostava. Siihen kuuluu muun muassa laaja raamatunkäännösten digitointiohjelma ja ranskankielisen filosofian digitointiprojekti; muita aihepiirejä ovat vastauskonpuhdistuksen kirjallisuus, jesuiittojen ja jansenismin välinen kiista 1600-luvulla sekä alkemian ja esoteerisen kirjallisuuden digitointi.

Teologien kannalta ATLA on alan tärkein kaupallinen toimija, kun taas BnF:n virtuaalinen kirjasto Gallica edustaa yhteiskunnan tukemien ja open access -periaatteeseen perustuvien digitointiprojektien ehdotonta huippua. Gallican laadulliset kriteerit ovat korkeat, ja se poikkeaa siinä huomattavasti Google Booksin ja muiden massiivista open access –digitointia ajavien toimijoiden ohjelmista. Vaikka esimerkiksi Internet Archive tekee hienoa työtä vanhan kirjallisuuden saattamiseksi ilmaiseksi kaikkien ulottuville, sen palvelut jättävät etenkin indeksoinnin ja teosten eri painosten helpon tunnistamisen osalta paljon toivomisen varaa. Oman ongelmansa muodostavat edelleen vanhojen kirjojen oikeuksienhallintaan liittyvät kiemurat.

Oma ajatukseni on, että BETH voisi olla keskustelufoorumina näille kolmelle kirjallisuuden digitoimisen ja saataville toimittamisen muodolle. Olennaista olisi löytää yhteistyön mahdollisuudet ja rajat sekä siirtyä kohti suunnitelmaa yhteisestä, kunnolliseen indeksointiin perustuvasta verkkosivusta, jossa teologisen kirjallisuuden klassikot ja muu vanha teologinen kirjallisuus olisi helposti kaikkien saatavilla missä ja milloin tahansa. Jo tällaisen tavoitteen muotoilemiseen on vielä pitkä matka, konkreettisista saavutuksista puhumattakaan, mutta selvää on, että ilman kansainvälistä yhteistyötä koko asia jää pelkäksi haaveeksi. Oli hyvä huomata, että BETH:ssa suhtaudutaan digitointihankkeeseen sekä realistisesti että innostuneesti. Siitä on hyvä jatkaa.

Kirjoittaja:

Matti Myllykoski
Teologian tohtori
Helsingin yliopiston teologisen tiedekunta

Ensikertalaisena IFLAssa

Seija Karvasen ja Marjo Kuuselan IFLA käynnistyi jo tammikuussa heidän lähettäessään IFLAan hakemuksen päästä tulevan kesän Milanon konferenssiin esittelemään posterin avulla Helsingin yliopiston kirjastojen ja University of Namibian (UNAM) kirjastojen välistä yhteistyöprojektia.

IFLA vastasi huutoomme toivotulla tavalla. Kevään korvilla meidät toivotettiin tervetulleiksi posteri-esittelyyn. Yli 250 posteriehdotuksesta olimme päässeet 103 valitun joukkoon.

Kokoelmapäällikkö Elise Pirttiniemi koordinoi kirjastojemme ja Namibian yliopiston kirjastojen välistä yhteistyöprojektia. Kirjastojen yhteistyö olisi kirjastoammattilaisten täydennyskoulutusta ja toinen toisiltaan parhaiden työkäytänteiden oppimista. Se tukisi Oulun yliopiston informaatiotutkimuksen oppiaineen toteuttamaa opettaja- ja opiskelijavaihtohanketta. Elisen, moninkertaisen IFLA-konkarin, johdolla suunnittelimme posterin ja yleisölle jaettavan oheisaineiston, ja näin saimme lisäpontta lähteä ensikertalaisina mukaan konferenssiin.

Yhteistyöprojekti:
https://alma.helsinki.fi/doclink/167397 [Lib-foorumi vain HY:n kirjastolaisille]

Odotuksiamme

IFLA on jäänyt etäiseksi rivityöntekijälle: monenlaisia ifla-tarinoita on kuultu vuosien mittaan, kunkin kertojan painotuksilla varustettuna. Ennakko-odotuksemme IFLA-konferenssista ei ehkä ollut kovin selkeä ja jäsentynyt; lähdimme lähinnä posteria esittelemään ja avoimin mielin haistelemaan ifla-tuulia. Kuitenkin taustalla häivähti ajatus, että nyt jos koskaan saisimme nähdä ja kuulla kirjastoalan uusinta uutta: syvällisiä, rohkeita näkemyksiä ja ammatillisesti antoisia esityksiä. Toiveissa oli myös mielipiteiden vaihtamisfoorumi ja aktiivisen keskustelun paikka. Mahdollisesti tulossa olisi myös kiinnostavia workshoppeja – ehkäpä jotakin aivan uutta oppisi. Toivoimme ehkä saavamme vinkkejä uusista palvelumalleista, vilautuksia uudesta teknologiasta, sen kirjastosovelluksista.

Mitä poimimme tarjottimelta

Tämänvuotisen IFLA-konferenssin teemana oli ”Libraries create futures: building on cultural heritage”. Konferenssipäivät oli lastattu täyteen ohjelmaa: useita rinnakkaisia esitelmätilaisuuksia, kirjastovierailuja, kokousväelle järjestettyä “sosiaalista” ohjelmaa.

Konferenssin rakenne oli hyvä, vuosien mittaan hiottu. Mutta ainakin ensikertalaiselle konferenssivieraalle otollisten esityssessioiden valitseminen oli aikamoista arpomista: houkutteleva otsikko saattoi luvata liikaakin: monet kuulemistamme esityksistä olivat tasoltaan melko kirjavia eivätkä johtaneet kovin syvälle aiheeseen. Joidenkin esitysten kohdalla tuli tunne, ettemme olleet – lupaavasta otsikosta huolimatta – lainakaan oikea kohderyhmä. Mutta meitäkin kiinnostavia esityksiä oli, mm. e-kirjaesitys ja esitys digitaalisen ajan mukanaan tuomasta kirjasto-käsitteen muutoksesta. Meille Newcomereille oli järjestetty myös oma kokoontuminen, joka oli IFLAn esittelyä; lopuksi ”verkostoiduimme” heittelemällä stressipalloja toisillemme.

Osa esityksistä löytyy IFLAn sivuilta:
http://www.ifla.org/annual-conference/ifla75/programme2009-en.php

Näyttelyalueella oli sekä kaupallisten näytteilleasettajain ständit että kirjastojen posteriseinäkkeet. Kaupallisella puolella silmiin pisti erilaisten digitointilaitteiden esittelijöiden huomattava määrä; paikalla oli myös runsaasti e-aineistoja tarjoavia välittäjiä, joista suuri osa olikin, ainakin nimeltä, jo ennestään tuttuja. Kirjastojen posterialueelle oli järjestetty vieri viereen seinäkkeitä, joille posterit ripustettiin. Postereita esiteltiin kahtena päivänä muutaman tunnin ajan. Vaikka posterit oli ahdettu aivan liian lähekkäin ja yleisöllä saattoi olla ongelmia päästä tarpeeksi lähelle postereita ja niiden esittelijöitä, saimme yllättävän runsaasti huomiota omalla posterillamme. Monet vieraat olivat jo etukäteen käyneet kiertelemässä posterialueella ja tulivat hakemaan lisätietoa esittelyistä. Elise olikin loistava esittelijä, koska hän tuntee posterimme aihepiirin perinpohjaisesti.

Kirjastovierailut olisivat olleet varmaan antoisia; nyt voitiin etukäteen valita yksi vierailu ja sitä ei voinut vaihtaa enää paikan päällä, koska kaikki muut tarjolla olleet kohteet oli jo varattu. Olisimme mielellämme käyneet useammassakin kirjastossa. Vierailimme Biblioteca Ambrosianassa, jossa saimme asiantuntevan johdannon vanhan aineiston kokoelmahoitoon ja digitointiin liittyvistä asioista. Vanhaa, digitoitavaa aineistoa on Italian kirjastoissa valtavat määrät, joten kaiken arvokkaan ja digitoitavaksi aiotun aineiston käsittely tuntuu mahdottomalta tehtävältä. Kansallinen kulttuuriperintö kongressin aiheena istuu Italiaan hyvin, sillä maassa on valtavat määrät digitoitavaa kulttuuriperintöä, jonka arvoa on mahdotonta määritellä.

Biblioteca Ambrosiana:
http://www.ambrosiana.eu/biblioteca/presentazione.asp

Päällimmäisenä jäi mieleen…

Milanon matkamme selkiytti näkemystämme siitä, mistä IFLAn vuosittaisissa konferensseissa on kyse. IFLA on selvästi sateenvarjo kirjavalle kirjastokentälle; varjon alla tuotetaan kirjastopalveluja hyvin monenlaisista lähtökohdista. Erilaiset toimintaympäristöt, tavoitteet ja resurssit tulivat esille esitelmänpitäjien puheenvuoroissa. Joissakin maissa lukutaitokampanjat ovat edelleen tarpeen, kun toisesta ääripäästä löytyvät puheenvuorot cloud computing’ista. Koko maapallon kirjastoväen yhdistävät vuosittaiset konferenssit ovat varmasti tärkeä foorumi ajatusten vaihdolle, uusien ideoiden ja toimintatapojen jakamiselle, parhaimmillaan hyvien käytänteiden leviämiselle ja verkostojen syntymiselle. Konferenssin merkityksestä kertoo sekin, että Milanon konferenssi oli jo järjestykseltään 75. ja osanottajia siellä oli noin 4 500.

IFLA ei tarkoita vain vuosittain järjestettävää suurta maailmankonferenssia, vaan se harjoittaa myös julkaisutoimintaa ja sen suojissa on monenlaisia aktiviteetteja ja työryhmiä, joissa toimiminen saattaisi antaa uutta potkua kenelle tahansa kirjastotyöläiselle. Vuoden 2012 IFLA-konferenssi on Suomessa, ja nyt olisikin hyvä tilaisuus tehdä IFLAa tunnetuksi maamme kirjastojen rivityöntekijöille. Konferenssin järjestäminen on suuri, mutta varmasti myös mielenkiintoinen haaste Suomen kirjastoväelle. Nyt on itse kullakin mahdollisuus olla mukana järjestämässä antoisaa IFLA 2012 –konferenssia Helsinkiin!

Milanon IFLA-vieraiden kootut näkemykset:
http://www.ifla.org/en/annual-conference/ifla75/ifla-community-in-milan

Kirjoittajat:
Seija Karvanen
Kirjastonhoitaja
Opiskelijakirjasto
Marjo Kuusela
Kirjastonhoitaja
Opiskelijakirjasto
Kuvat:
Seija Karvanen ja Marjo Kuusela