ECIL 2013 – Informaatiolukutaidon konferenssi Istanbulissa

Informaatiolukutaidosta on vuosien varrella järjestetty monia konferensseja, kuten pohjoismainen Creating Knowledge ja Iso-Britannian LILAC.
Ensimmäinen iso eurooppalainen informaatiolukutaidon konferenssi The European Conference on Information Literacy (ECIL) järjestettiin 22 -24.10.2013. Bosporinsalmen halkaisema Istanbul tarjosi upeat puitteet kansainväliselle kirjastoalan konferenssille. 

Konferenssiin osallistui n. 60 maasta n. 400 informaatiolukutaidosta kiinnostunutta kirjastolaista ja tutkijaa. Osallistujia oli myös Euroopan ulkopuolelta, kuten Bangladeshista, Australiasta, Kiinasta ja Yhdysvalloista.  Konferenssissa oli pääpuhujien lisäksi tilaa työpajoille, rinnakkaissessioille ja posteriesityksille. Oma esityksemme oli kirjastojen toimintaa esittelevässä Best Practices –osiossa. Konferenssi tullaan järjestämään vuosittain ja ensi vuoden konferenssipaikaksi on valittu  Kroatian Dubrovnik..

IFLA & UNESCO media- ja informaatiolukutaidon asialla

IFLA ja Unescon olivat tukeneet ECIL konferenssin toteutumista. Avajaistilaisuudessa kuultiin IFLA:n presidentin Sinikka Sipilän tervehdys konferenssin järjestäjille ja osallistujille. Unescon Indrajit Banerjee kertoi  Information For All –ohjelmasta. Hänen mukaansa olisi tärkeää laajentaa keskustelu informaatiolukutaidosta koskemaan media- ja informaatiolukutaitoa .  Uudet lukutaidot olivat keskustelussa koko konferenssin ajan ja monien esiintyjien saamat kysymykset koskivat sitä, minne he sijoittavat itsensä ”lukutaitojen” kartalla. Lukutaidon käsitettä käytetään nykyään monissa eri yhteyksissä medialukutaidosta digitaaliseen lukutaitoon. Ovatko nämä lukutaidot rinnakkaisia informaatiolukutaidon kanssa, vai tulisiko joku niistä, kuten MIL (media- ja informaatiolukutaito) ottaa sateenvarjomaiseksi kattokäsitteeksi?  Myös hollantilainen Albert K. Boekhorst käsitteli asiaa puheenvuorossaan.

Historian lehtien havinaa ja uusia tuulia

Konferenssin pääpuhujina olivat Paul G. Zurkowski Yhdysvalloista ja Christine Bruce Australiasta.

Paul G. Zurkowskia pidetään information literacy käsitteen ”isänä”.  Hän lanseerasi käsitteen Yhdysvalloissa 1970-luvulla ja määritteli käsitettä työn kontekstissa. Istanbulissa hän oli varmasti konferenssin odotetuimpia puhujia. Zurkowskin mukaan information literacy on edelleen elävä ja voimakas käsite. Kirjastoalan ammattilaisista itsestään riippuu kuinka käsitettä viedään eteenpäin. Hän korosti esityksessään erityisesti kaikkien ihmisten perusoikeuksia ja demokraattista pääsyä tiedon lähteille.

Uudempaa IL näkökulmaa edusti  Christine Bruce Queenslandin tekniikan yliopistosta. Hän korosti esityksessään ihmisten omaa kokemusta informaatiolukutaidosta. Hän on halunnut siirtyä tekstimuotoisen tiedon hakemisen tutkimisesta tutkimaan kokemusta informaatiosta ja vuorovaikutusta sen kanssa.  Informaatiolukutaidon sijasta voidaan puhua tietoisesta oppimisesta ”informed learning”:

” Informed learning is using information, creatively and reflectively, in order to learn.”

jossa oppiminen näyttäytyy suhteena informaatioon ja informaation omaehtoisena käyttämisenä.

Bruce otti kantaa ajankohtaisiin asioihin ja näytti esityksensä viimeisenä kuvana kuvan Turkin demokratialiikkeen hiljaisista mielenosoittajista Istanbulin Taksim-aukiolla.

Rinnakkaissessioiden antia

Joost Driesens (University of Groningen Library) suositteli  esityksessään “From Snoring to Scoring”: Creating a Motivating Classroom Experience in Practice huomion herättämiseksi opettajalle avoimia kysymyksiä IL-opetuksen alussa: esim.“mitä haluatte että opetan”. Hän korosti, että opiskelijoiden motivaatio lisääntyy, jos tiedonhakutaidot asetetaan tutkinnon kontekstiin ja niiden tarpeellisuus perustellaan hyvin.  Opiskelijoiden tehtävien tulee myös olla riittävän haasteellisia, jotta he pysyisivät hereillä! Hän suositteli kokeilemaan rohkeasti uusia opetusmenetelmiä ja korosti, että hyvin erilaiset opettajapersoonat voivat onnistua luokkatilanteessa.

Jessica Long (Miami University Middletown) kertoi esityksessään If They Build it, They will Use it: Using Google Sites to Improve Student Research Skills kuinka oli toteuttanut informaatiolukutaidon opetusta verkossa.  Opettajan sijasta opiskelijat tekivät itse tiedonhankinnan verkko-oppaita. Ohjelmana oli Goolge Sites ja mallipohjana oli opettajan tekemä sivusto. Tarkoituksena oli, että opiskelijoiden tiedonhankintamateriaalit ovat heillä itsellään tallessa myös kun he lähtevät yliopistosta, eikä niihin palaaminen ole kiinni yliopiston tai kirjaston muuttuvista järjestelmistä. Tiedon rakentaminen itse vahvistaa sen omaksumista.

Carol A. Leibiger ja Alan W. Aldrich (University of South Dakota, Library) pohtivat esityksessään “I will not be a Tourist in the Land of Images”: Adding the Visual to Information Literacy Instruction visuaalisen lukutaidon tärkeyttä. Aiheesta löytyy lisää informaatiota verkosta Information Literacy As Metaliteracy  (LibGuides)sivustolta.

Esiintymistä voi harjoitella

Esityksemme Exploring Possibilities in Bachelor Level Information Literacy Teaching oli Best Practices sessiossa konferenssin viimeisenä päivänä. Tarkastelimme esityksessä opintopisteellistä ja pakollista informaatiolukutaidon opetusta kandivaiheessa humanistisen ja oikeustieteellisen tiedekunnan opiskelijoille. Kerroimme, miten olemme ratkaisseet opiskelijamäärän ja kirjastojen rajallisten opetusresurssien luoman paineen yhdistämällä lähiopetusta ja verkkotehtäviä.

Valmistauduimme konferenssiin työstämällä sessiota eri vaiheissa abstraktin lähettämisestä varsinaisen esitykseen. Teimme esitystä varten taustatyötä tutustumalla alan tutkimukseen.  Keväällä osallistuimme Kielikeskuksen järjestämälle Conference Presentation  kurssille. Koulutusta voi suositella lämpimästi kaikille kollegoille. Kurssin aikana saimme palautetta esiintymistaidoistamme ja konkreettisia ideoita hyvään esitykseen. Kurssilla opiskelimme yhdessä yliopiston tutkijoiden kanssa, jotka valmistautuivat konferensseihin.

Esityksen valmisteluprosessi oli todella opettavainen.  Kävimme läpi asioita, joista kaikki eivät näkyneet konkreettisesti esityksen kalvoissa, mutta jäävät taustalle vaikuttamaan oman työn kehittämiseen. Konferenssipaikalla saimme juuri ennen esitystä kirjastonjohtaja Jarmo Saartilta hyvän neuvon ”ensiksi muistakaa hengittää ja toiseksi muistakaa puhua englantia”. Tämän ohjeen turvin pääsimme yli pahimmasta esiintymisjännityksestä ja itse esitys oli positiivinen kokemus.

Best Practices- tilaisuuden jälkeen oli mielenkiintoista vaihtaa ajatuksia IL-opetuksen arjen haasteista samassa sessiossa esiintyneiden brittiläisten kollegojen kanssa ( Jane Secker ja Maria Bell). Kansainvälisten konferenssien yksi tärkein anti onkin juuri kollegoiden tapaaminen ja verkostoituminen.

Konferenssin toteutuksesta vastasivat Department of Information Management of Hacettepe University ja  Department of Information and Communication Sciences of Zagreb University  ja se järjestettiin Harbiye Military Museum and Cultural Centre. –museossa.


Paikallisen kirjakaupan katossa roikkui kirjoja

 

Kirjoittajat

Kati Syvälahti
Informaatikko
Helsingin yliopiston kirjasto

Maija Paavolainen
Informaatikko
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuvat

Kati Syvälahti

LILAC – informaatiolukutaidon konferenssi Lontoossa

Keväiseen Lontooseen kokoontui yli 300 kirjastoalan ammattilaista informaatiolukutaidon konferenssiin 18 – 20.4. LILAC (Librarians’ Information Literacy Annual Conference) järjestettiin seitsemännen kerran Iso-Britanniassa. Konferenssin järjestää CILIP. Konferenssipaikkana toimivat British Libraryn Conference Centre ja London School of Economics. Helsingin yliopiston kirjastosta konferenssiin osallistuivat Anne Kakkonen, Antti Virrankoski, Eija Nevalainen ja Kati Syvälahti. Konferenssin ohjelmassa oli kolme pääpuhujaa, useita rinnakkaissessioita ja posteriesityksiä.

 

British Library, Kuva: Kati Syvälahti

Konferenssin pääpuhujat

David Nicholas toimii mm. informaatiotutkimuksen laitoksen johtajana Lontoon yliopistossa.  Hänen tutkimuksensa kohteena on mm. Google-sukupolvi.  LILAC esitelmän aiheena oli The Digital transition, information behaviour and information literacy.  David Nicholasin mukaan suuri osa tiedosta, joka ennen etsittiin kirjastojen kokoelmista, etsitään nykyään digitaalisesta ympäristöstä.  Kirjastonhoitajan rooli on muuttunut, kun tietoa on digitaalisesti saatavilla 24/7. Nopeus on virtuaalisessa ympäristössä hyvin keskeistä – “an internet year is seven weeks”.

Toinen konferenssin pääpuhujista oli koulukirjastonhoitaja Nikki Heath (Werneth School, Stockport). Hänet on valittu Iso-Britanniassa vuoden koulukirjastonhoitajaksi 2008. Hänen esityksensä otsikkona oli School Librarians Do make a difference! Reading for pleasure and information literacy at Werneth School. Kirjastonhoitajan tehtävänä koulukirjastossa on innostaa oppilaat lukemaan, kirjoittamaan ja tarinankerrontaan. Informaatiolukutaidon opetus on myös yksi keskeinen tehtävä koulukirjastoissa.

Kolmas pääpuhuja oli Jesús Lau. Esityksen aiheena oli Numbers across borders: international indicators of information literacy. Lau on ehdolla seuraavaksi IFLA:n presidentiksi.  Esityksessään hän korosti UNESCO:n ja OECD:n merkitystä informaatiolukutaidon eteenpäin viemiseksi. Informaatiolukutaidon esteet ovat sosiaalisia, poliittisia ja taloudellisia. Eri maiden välillä on suuria eroja. Suomi on Laun mukaan yksi johtavia maita informaatiolukutaidossa.

Rinnakkaissessiot

Konferenssissa oli tarjolla useita rinnakkaissessioita, joiden teemoina oli mm. IL in the future, Supporting excellence in the research community, Creativity in IL ja New to teaching. Osa esityksistä käsitteli kansallisen tai oppilaitostason malleja informaatiolukutaidon sisällyttämiseksi muihin opiskelijan tai tutkijan taitoihin.

Britanniassa on perustettu tutkijoiden työn tukemiseksi verkosto Research Information Network. Verkostossa on mukana kirjastoja, tutkimuksen toimikuntia (reserch councils) ja korkeakoulutuksen rahoittajia (Higher Education funding bodies). Verkostossa toteutetaan mm. erilaista tutkimusta tutkijoiden tiedonlähteiden käytöstä. Newcastle University Library oli toteuttanut projektin, joka tukeutui RIN tutkimukseen tutkijoiden web 2.0:n käytöstä.

Moira Bentin  ja Ruth Stubbingsin esityksen aiheena oli Rebuilding the Seven Pillars: the SCONUL Research Lens. He esittelivät päivitettyä versiota seitsemästä pilarista (The Seven Pillars of Information Literacy.), joka on Britanniassa yleisesti tunnettu IL-malli.

The Seven Pillars of Information Literacy 2011 (SCONUL)

Seitsemän pilaria on SCONUL:n (Society of College, National and University Libraries) informaatiolukutaitoryhmän toteuttama malli vuodelta 1999. Päivitetyssä versiossa huomioidaan myös tutkijoiden informaatiolukutaito. Tutkijoiden seitsemän pilaria linkittyy Vitae organisaation Research Development Framework –mallin kanssa.

Käytännön IL-opetuksen integrointimallin oli kehitellyt väitöskirjassaan Li Wang Aucklandin yliopistosta.  Mallin mukaan integroinnissa tulee huomioida kolme tasoa: eri tahojen asettamat oppimistavoitteet, integroinnin edellyttämät yhteistyökumppanit ja varsinainen opetuksen toteutus (opetusmenetelmät, opetussuunnitelma jne).

Kaikkien IL-opettajien hyödynnettäväksi esiteltiin myös uusia opetusmateriaaleja. Kaye Towlson oli osallistunut projektiin, jossa kirjasto kehitti yhteistyössä opettajien kanssa matriisin – Information Source Evaluation Matrix – lähteiden arviointia varten. Myös bibliometriikan opetuksesta oli tehty laaja opetuspaketti MyRI – Measuring Your Research Impact Irlannin yliopistokirjastojen yhteistyönä. TeachMeet: librarians learning from each other -sessiossa kerrottiin projektista, joka oli toteutettu Cambridgen yliopiston kirjastossa. TeachMeet-tilaisuuksien ideana on hyvien opetuskokemusten jakaminen.

Yleinen huomio rinnakkaissessioiden annista oli se, että huolimatta yhteiskunnan ja koulujärjestelmän toisinaan suuristakin eroista, ovat peruskysymykset hyvin samankaltaisia myös Brittein saarilla. Kovasti tunnutaan sielläkin tehtävän työtä sen eteen, että kirjasto saisi jalansijaa taustayhteisöissään ja omaa agendaansa esiin. Ja onpa sielläkin kovasti pohdinnassa kirjaston tehtävän ja käyttäjien tarpeiden yhteensovittamisen tärkeys. Ainakin käytäväkeskusteluissa jos ei muuten.

Helsingin yliopiston kirjastosta kaksi esitystä

Keskustakampuksen kirjastosta Eija Nevalainen ja Kati Syvälahti osallistuivat konferenssiin esityksellä, jonka aiheena oli Knotworking as a means to strengthen information skills of research groups. Rinnakkaissession aiheena oli solmutyöskentely ja tutkijoiden informaatiolukutaito.  Esitelmä liittyi keskustakampuksen kirjastossa viime syksynä käynnistettyyn Solmu-hankkeeseen, jonka tavoitteena on kehittää uusia palveluja tutkijoille sekä kumppanuustoimintaa kirjastotyöntekijöiden ja tutkimusryhmien välille.

HY-kirjaston laajan osanoton täydensivät Kumpulan kampuksen Anne Kakkonen ja Antti Virrankoski esityksellään Together we are Strong – Teacher-librarian  collaboration in supporting the first research process of undergraduate students. Anne ja Antti esittelivät kandidaattivaiheen IL-opetuksen yhteistyömallia, joka on toteutunut kampuskirjaston ja geotieteiden laitoksen välillä. Mallissa keskeisintä on aineopettajan, kirjastoammattilaisen ja opiskelijan välinen vuorovaikutus sekä erityisesti kahden opettavan tahon toisiaan täydentävien kompetenssien hyödyntäminen.


Kevät oli jo pitkällä Lontoossa. Kuva: Kati Syvälahti

Kirjoittajat

Kati Syvälahti
Informaatikko
Keskustakampuksen kirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Eija Nevalainen
Informaatikko
Keskustakampuksen kirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Antti Virrankoski
Palvelupäällikkö
Kumpulan kampuskirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuvat

Kati Syvälahti

Kirjasto tulevaisuuden oppimisympäristönä?


Soolosta sinfoniaan, liitutaulusta tablettiin – tulevaisuuden oppimisympäristöt -seminaari 9.3.2011.

Käynti seminaarissa, jossa kirjasto-, museo- ja oppilaitosväki kertoivat visioitaan tulevaisuuden oppimisympäristöistä, sai miettimään: mahdammeko me ottaa näitä asioita tarpeeksi huomioon Kaisa-talon suunnittelussa?

  • Tilasuunnittelussa huomioitava “uudet” kumppanit ja pedagogiikka: esim. työpaja- ja oppimisympäristöjen tuotekehittely
  • Asiantuntijaroolin laajentaminen ja jakaminen: asiakkaat mukaan suunnittelemaan uusia palveluja ja järjestämään tapahtumia, vapaaehtoiset esittelemään tilaa ja kokoelmia?
  • Voimmeko me kirjastolaiset luopua ”vain me tiedämme oikeita asioita” –ajattelusta?
  • Tarvitaan tilaa myös positiiviselle haahuilulle (vrt. browsing) ja tapahtumille
  • Kirjasto tapahtumien näyttämönä: oma tapahtumatuotanto ja kumppanien tapahtumatuotanto? Millaista moniammatillisuutta tämä voisi kehittää?

Seminaarin materiaalia saatavilla verkossa:

AKTIIVI-koodinaatiohanke ja Tampereen eOppimisen klusteri

Kirjoittaja

Erva Kostiainen
informaatikko
Keskustakampuksen kirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Lue kirjaston blogeja – Infolukutaito ja Kirjastosuunnittelijan muistiinpanoja

Infolukutaito – Helsingin yliopiston kirjaston informaatiolukutaidon opettajien blogi

Kirjastonhoitaja Anne Kakkonen Kumpulan kampuskirjastosta on henkilökuntavaihdossa Manchesterin yliopistossa ja kirjoittaa kokemuksistaan kevään aikana. Näin Anne kirjoitti 8.3.2011:

”Tällä kerralla vuorossa oli erittäin ajankohtainen ja mielenkiintoinen keskustelu sosiaalisesta mediasta demokratian luomisen välineenä. Erityisen huikaisevan keskustelusta teki monikulttuurinen porukkamme, joukossamme kun on opiskelijoita mm. Saudi-Arabiasta, Kiinasta ja Costa Ricasta!”

Myös kirjaston muut IL-opettajat kirjoittavat blogiin. Kaikki Annen Manchesterissa tehdyt merkinnät löydät kategoriasta Librarian Outside the Box.

Kirjastosuunnittelijan muistiinpanoja

”Nosturi huojui todella hurjan näköisesti, minua ei kyllä sinne ylös saisi, vaikka näkymät olisivat kuinka hienot. Jossain vaiheessa oli harkittu nosturin kiinnittämistä tiukemmin, mutta todettiin sen olevan vaarallista, koska jos sillä ei ole vähän liikkumavaraa, jotkut osat saattavat pettää. Eli nosturin kuuluu vähän huojua, tosin minusta se näytti huojuvan aika reippaasti…”

Näin kirjoittaa Keskustakampuksen kirjaston suunnittelija Nicola Nykopp, jonka blogi on palannut puolisen vuotta kestäneeltä tauolta. Nicolan blogi on kertonut Kaisa-talon kirjaston suunnittelusta ja rakentamisesta helmikuusta 2007 asti.

Tietoähky uhkaa ihmiskuntaa!

Tohtori Andrew Whitworth on huolissaan. Hän on huolissaan maailmaa pommittavasta informaation tulvasta. Hän on huolissaan mitä se tekee lapsille, mitä se tekee maailmalle. Hän vertaa tätä sisältöjen tulvaa ylensyömiseen, liikalihavuuteen.

– Pelastakaa tietoähkyn uhrit!

Kollektiivisesti maailmamme viisastuu päivä päivältä. Tietoa tunkeutuu tajuntaamme ilman omaa tahtoamme. Kellopeliappelsiinin Alexin kokemukset käyvät toteen.

Alex Kellopeliappelsiini-elokuvasta

Tiedon avulla ihmiskunta ymmärtää maailmaa. Kollektiivisesti ihmiskunta kurkottelee yhtenä orgaanina kohti aina huikeampia saavutuksia, mutta yksilötasolla ihmisillä on selkeitä vaikeuksia käyttää saatavilla olevaa tietoa hyödykseen. Tai sanotaanko, ettei kaikelle mielenkiintoiselle tiedolle ole aikaa. Tämä taas saa aikaa riittämättömyyden tunnetta ja turhautumista.

” Pannaan pensselit santaan ja rukkaset naulaan.
Eihän tässä muukaan auta.
Kohta varmaan täytyy sovitella köyttäkin kaulaan.
Kun ei
aivot riitä jukulauta”.

(Muunnelma Irwin Goodmanin Kun ei rahat riitä  –kappaleesta)

– Me uimme kuin ankat tiedonlammikon pinnalla, mutta emme sukella. Tämän taksia meitä uhkaa pinnallistunut tietoisuus ja passiivinen asenne informaatiota ja maailmaa kohtaan, Tohtori Whitworth selvittää.

Uimme tiedonlammikossa kuin ankat konsanaan

Median ylitarjonta ei anna kiireiselle nykyihmiselle mahdollisuuksia kerätä laajaa ja puolueetonta näkemystä päivän kuumimmista uutisista. Helsingin Sanomien lisäksi Savon Sanomien, Karjalaisen ja Turun Sanomien lukeminen sekä television päivittäisien uutislähetysten seuraaminen vievät aikaa yhteensä monta tuntia. Yleisö sisäistää vain yhden näkökulman aiheeseen, sillä jaksaa lukea hädin tuskin yhden lehden päivässä.

Tohtori Whitworth on aloittanut taiston informaatio ähkyä vastaan. Information obesity –kirja on ensimmäinen vastaisku. Kirja on suunnattu kaikille, jotka ovat huolestuneita informaatiotulvan vaikutuksesta itseensä ja lapsiinsa.

Information Obesity-kirjan kansi

– Informaatio on siitä mielenkiintoinen lähde, että se solun lailla jakautuu eteenpäin kulkiessaan. Tieto siis tuplaantuu, se on dynaamista ja monimuotoista. Mutta kysymys on enemmänkin laadusta.

Andrew Whitworth kertoo ettei esimerkiksi katsele televisiota ollenkaan.

– Televisio on äärimmäisen passivoiva laitos. Mittauksien mukaan ihmisen aivokäyrä on televisiota katsellessa sama kuin nukkuessa. Televisiota katsellessa muutut kuluttajaksi.

Pahimmaksi skenaarioksi Whitworth listaa Internetin muuttuvan television kaltaiseksi passivoivaksi viihdyttäjäksi.

– Meidän täytyy olla aktiivisia; osallistua, olla interaktiivisia, kommunikoida ja kritisoida.

Andrew Whitworth luennoi Metsätalolla

Monet kritisoivat Facebookin ja muiden sosiaalisen median sovellutuksien olevan kevyttä viihdehuttua ja ettei ystäville kirjoittamisessa ole mitään järkeä. Andrew Whitworth on eri mieltä. Vaikka kohderyhmä on tuttu ja ei niin suuri, käyttäjä on aktiivinen ja tuottaa itse sisältöä.

– Vaikka ”vain” sata henkeä seuraa blogiani, määrä on kuitenkin sata ihmistä, sitä ei sovi väheksyä, Whitworth summaa.

Kirjasto väelle Whitworth haluaa lähettää erityisiä terveisiä:

– Puhukaa samaa kieltä keskenänne ja asiakkaittenne kanssa. Pienikin sananmuutos saattaa tuoda asiallenne paljon enemmän huomiota. Pidättäytykää ammattisanastosta ja terminologiasta, tehkää viestistänne selkeä ja ymmärreltävä kaikille.

Kuuntele Andrew Whitworthin luento

Kirjoittaja

Helena Hiltunen
Verkkotoimittaja
Hallinto- ja kehittämispalvelut
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuvat

Helena Hiltunen
Lähde 1
Lähde 2

ELAG –konferenssiin osallistumista voi suositella muillekin kuin nörteille

ELAG-logo
Emme ole aiemmin osallistuneet ELAG (European Library Automation Group) konferensseihin, emmekä olisi ehkä tulleet osallistuneeksi tänä vuonnakaan, jos ei meitä olisi kannustettu ilmoittautumaan. Mielikuvamme oli, että kyse on tietoteknisesti suuntautunneille kirjastoammattilaisille tarkoitettu konferenssi.

ELAG 2010-konferenssi järjestettiin tänä vuonna Helsingissä, mihin varmaankin liittyi, että niinkin monella meistä Helsingin yliopiston kirjastosta oli mahdollisuus osallistua konferenssiin. Tarjosihan tämä mainion ja kirjastolle edullisen mahdollisuuden kansainvälistää  työntekijöitään. 9-11.6.2010 järjestetyn tapahtuman yleisteemana oli Meeting new user expectations.

Aiemmista ELAG-konferensseista emme tiedä, mutta ainakin tämä teema näytti tuottaneen ohjelmaan paljon sellaisia, josta vähemmänkin tietoteknisesti suuntautunut osallistuja sai paljon irti. Konferenssiesitelmien ja workshopien  aiheena oli mm. modernit kirjastonkäyttäjät ja erilaiset käyttöliittymät, kirjastojen rooli opiskelijoiden oppimaan oppimisessa, nettisukupolven tiedonhakukäyttäytyminen, relevanssin käsite digitaalisissa kirjastoissa.

Kolmi-, tai esikonferensseineen nelipäiväinen, tapahtuma ansaitsisi laajemman esittelyn. Muutamakin osallistuja kirjastostamme piti vielä konferenssin aikana mahdollisena kirjoittaa itseään innostavista esityksistä, mutta kun välissä on ollut kesä lomineen, ei ole ihmeteltävää, ettei enempää juttuja koottavaksi sitten kertynyt. Seuraavassa joitain referointeja ja kuvauksia muutamista esityksistä ja yhdestä workshopista. Lopuksi vaikutelmatuliaisia konferenssista.

Kirjaston rooli omistautuneen oppimisen tukemisessa

Avauspuheenvuorossaan Andrew Cox Sheffieldin yliopiston informaatiotutkimuslaitokselta esitteli, miten Sheffieldin yliopistossa kirjasto on tullut osaksi opiskelijoiden opiskelua. Laitoksen opiskelussa hyödynnetään omistautuneen oppimisen (engaged learning) ideaa ja välineinä käytetään tiimityöskentelyä, verkko-oppimista ja informaatiolukutaidon edistämistä. Ensimmäisen vuoden opiskelijoiden opinnot sisältävät tiedon hallinnan oppimista (information management). Tavoitteena on kurssin suunnittelua, tutkimuksen teon alkeiden opiskelua, posterien tekoa ja vertaisarviointiin tutustumista.

Omistautunutta oppimista tukee vaivaton pääsy suureen määrään tietoa. Tällöin kirjaston rooli korostuu sen tarjotessa tilan tiedolle eli se on paikka jossa opiskelussa tarvittavia tietoresursseja on saatavilla. Tilan oppimiskeskuksena tulee olla houkutteleva ja tarjota virikkeitä opiskeluun ja pääsyn laajoihin tietoresursseihin. Myös kirjaston tarjoama informaatiolukutaidon opetus on keskeinen osa tutkivaa oppimista, jolle on tärkeää tiedon oikea paikantaminen ja sen löytäminen laajoista kirjaston elektronisista kokoelmista.

Toisen vuoden opiskelijat tekevät YouTubeen elokuvan ja valokuvatarinan, jossa käytetään hyväksi kuvia, musiikkia ja ääniefektejä.  Tällöin kirjasto on mukana opiskelussa haasteellisissa tekijänoikeuskysymyksissä. Kirjaston tehtävänä on ohjata ja muokata opiskelijoiden tiedonhakukäyttäytymistä osana opiskelijoiden oppimaan oppimista. Tavoitteena on että kirjasto olisi kaikkialla missä opiskelijakin, keskeisenä tekijänä heidän opiskeluarjessaan.

Miten kirjaston perinteet ja sosiaalinen media kohtaavat?

Lukas Koster Amsterdamin yliopiston kirjastosta ja Rosemie Callewaert Bibnetistä Brysselistä esittivät vuoropuheluperformanssina ja slideshown siivittämänä vertailevan katsauksen web 2.0 piirteiden ja palvelujen impmentointiin Amsterdamin yliopiston kirjaston kokoelmaluettelossa ja portaalissa, joiden kehittämiseen Lukas on osallistunut, ja Flanderin (Belgian hollannin kieltä puhuvan osan) yleisten kirjastojen yhteisluetteloportaalissa, jonka kehittelystä Rosemie on ollut vastuusssa. Esityksensä he jäsensivät “semanttisen webin kirjoittamattomien sääntöjen” varassa:

  • OHJAA MINUA (Guide me).
  • VIEHÄTÄ MINUA (Attract me)
  • LÖYDÄ MINUT (Find me)
  • PALKITSE MINUT (Reward me)

Slideshown avulla Rosemie ja Lukas kertoilivat havainnollisesti ja eloisasti, miten heidän luomuksensa suhteutuivat näihin sääntöihin. Miten eri tavoin teoria kohtasi käytännön ja miten kirjaston perinteet kohtasivat sosiaalisen median. Rosemien luomuksessa, Zoeken. bibliotheek.be, toteutuvat monet web 2.0 -piirteet: oli houkuttelevaa opastavuutta, ei pakkovalintoja liian monien tietokantojen välillä vaan yksi yhteinen indeksi yhdistettyine hakuineen ja tarjottuine synonyymeineen, oli suositteluja ja visuaalisuutta, oli mahdollisuus tagitukseen, omien asiasanojen  antamiseen. Amsterdamin yliopiston kokoelmaluettelo ja portaali digitaaliseen kirjastoon näyttävät tutunomaisen epävisuaalisilta, epäinteraktiivisilta, staattisilta ja tylsiltä, joita ominaisuuksia Lukas ei mitenkään pyrkinyt peittelemään vaan pikemminkin ehkä päinvastoin.

Amsterdamin yliopiston kirjaston julkilausuttuna pyrkimyksenä on kyllä ollut kehittää web 2.0 -palveluja ja Lukas on kyllä kirjoitellut blogiinsa näistä, mutta tämä kaikki oli jäänyt paljolti teoriaksi. Käytännössä voimavarat olivat kuluneet työhön vähän vanhanaikaisempien ja jäykempien  järjestelmien parissa: Metalib, Aleph, etc.

Amsterdamin yliopiston kirjaston verkkopalvelujen nykytilanteeseen tutustuminen oli kiinnostavaa sikälikin, että jokunen vuosi sitten täällä luettiin enemmän tai vähemmän inpiroituneena Amsterdamin yliopiston elektronisten palvelujen kehittämisohjelmaa, jossa oli eräitä vaikuttavia kuvioita, mm. monihaarainen kaavio palvelujen kokonaissarkkitehtuurista,  ja web 2.0 oli tietenkin kuvassa mukana. Näinkös siinä sitten on käynytkin?

Tuntekaa käyttäjänne ja tarjotkaa palveluja heidän ehdoillaan!

Yhden workshopin teemana  aiheena oli Tuntekaa käytäjämme. Ryhmän vetäjänä oli BIBSYSissä työskentelevä Marit Brodshaug, mikä selittää BIBSYSin näkyvyyden ryhmän raportissa. Ryhmässä käydyissä keskusteluissa todettiin modernin kirjastonkäyttäjän haluavan sisällöllisesti yhä yhtenäisempiä ja ominaisuuksiltaan modernimpia kirjastopalveluja. Asiakkaat jotka ovat ”syntyneet” netin käyttäjiksi vaativat kirjastopalveluilta helppoutta, helppoa pääsyä aineistoihin ja täydellisiä sisältöjä.  Käyttävät he sitten läppäriä tai älypuhelimen toimintoja heidän tiedontarpeensa kohdistuu kirjoihin, artikkeleihin, tietokantoihin, paikallisiin kokoelmiin ja mediaan kaikissa muodoissaan.  He haluavat täsmällisiä vastauksia tiedonhakuihinsa riippumatta siitä ovatko fyysisesti kirjastossa, ravintolassa tai uimarannalla.

Näihin käyttäjien tarpeisiin kirjastot pyrkivät vastaamaan tehokkain ja saumattomin kirjastojärjestelmin. Eli kirjastojärjestelmiä tulee kehittää niin että ne tarjoavat helpon pääsyn kaikkiin tarjolla oleviin kirjastoresursseihin, kuten elektronisiin kokotekstilehtiin, virtuaalisiin tietopalveluihin, avoimiin aineistoihin, multimediaan, blogeihin.

Korkeatasoisen metadatan todettiin olevan yhä tärkeämpi haluttujen resurssien löytämisen kannalta. Opiskelijat tarvitsevat yhä enemmän ammattitaitoista opastusta ja tietoa siitä kuinka etsiä relevanttia informaatiota. He tarvitsevat opastusta informaation ja sen relevanssin määrittämiseen.  Kirjastoissa tulee ottaa yhä suuremmassa määrin huomioon digitaalisen aineiston laajat formaattivalikoimat ja sisällöt sekä tuoda esille yhä enemmän oma arvonsa ja palvelujensa edut.

Tieteelliset kirjastot esimerkiksi Norjassa vievät metadataa myös Googleen auttaakseen käyttäjiä löytämään tiensä takaisin kirjaston tietokantoihin ja laadukkaaseen tietoon.  Myös opiskelijat on otettu mukaan markkinoimaan kirjastoa ja sen palveluja, jolloin terminologian ja kielen käyttö ei ole kirjastoammattilaisten asiakkaille toisinaan vaikeaselkoista ammattislangia.

Muuttuuko relevanssin käsite e-kirjastoympäristössä?

Jela Steinerova Comenius yliopistosta Bratislavasta esitteli mm. relevanssikäyttäytymisen tutkimusta. Digitaalilukutaitoinen nettisukupolven tiedonhakija haluaa hakunsa tulokset nopeasti, viitteet ovat sekä tekstiä että kuvaa ja tiedonhakija voi tehdä samalla muita rinnakkaistoimintoja. Muuttaako tämä uusi ympäristö ajattelua ja sitä kuinka ja miksi tietoa käytetään? Muuttuuko relevanssin käsite elektronisissa kirjastoissa ja niiden palveluissa? Sähköisessä ympäristössä käyttäjät lisäävät palveluiden arvoja suositellessaan, yhdistäessään, asettaessaan paremmuusjärjestykseen palveluja.

Traditionaalisessa kirjastoympäristössä relevanssilla tiedolla tarkoitetaan yksitasoista, lineaarista, bibliografista viitetietoa. Digitaalisen kirjaston sähköisessä ympäristössä relevanssitieto on ei-lineaarista, monitasoista, joustavaa ja interaktiivista tietoa.

Vaikutelmatuliaisia

Antoisia olivat myös sellaiset esitykset, joita kuunnellessa ei tahtonut pysyä ihan koko matkaa kärryllä. Silti ne saattoivat esimerkiksi antaa lisäymmärrystä termeistä/ilmiöistä, joihin väkisinkin törmää (esim. linked data) ja joista tietäminen edes jonkinasteisesti kuulunee nykyään kirjastonhoitajan yleissivistykseen varsinkin kun e-kirjastotehtävissä vielä toimitaan. Kiinnostavaa oli myös saada tietää, millaisilla skripteillä ja koodeilla erilaisia asioita saadaan aikaan, vaikkei noita skriptejä ja koodeja kuvittelisi itse ryhtyvänsä koskaan tahkoamaankaan.

Usemman päivän aikana meillä oli mahdollisuus havainnoida myös melkoista kirjoa erilaisia esitys- ja esittämistyylejä. Lukas ja Rosemie eivät olleet ainoa esiintyjäduo. Useamman puhujan voimin esitykseen näyttää voivan rakentaa dialogeja, kontrasteja ja jännitteitä, jotka pitävät yllä yleisön mielenkiintoa ja edesauttavat sanoman välittymistä. Tekstipainotteiset kalvosulkeiset yksin kateederissa töröttävän puhujan minimalistisesti esittämänä eivät ole välttämättä tenhoavin ja tehokkain tapa saada sanottavaansa perille.

Konferenssissa törmäsimme myös ensimmäistä kertaa esitysmuotoon, jota voisi viljellä muissakin konferensseissa ja seminaareissa, miksei myös kirjastoesittelyissä.   Ohjelmassa oli parinakin päivänä korkeintaan 5 minuuttia kestäviä salamapuheita (lightning talks), jossa osallistujat saattoivat mainostaa jotain pienempää tai suurempaa keksintöään, esim. jonkun ohjelman kekseliästä soveltamista epätyypilliseen tarkoitukseen tai jotain ideaa tai aatetta (Open data). 45 minuutin jakso vaihtuvien esiintyjien lyhyitä markkinoivia tai agitoivia, eikä aina edes ihan kuolemanvakavia salamapuheita vaikutti piristävästi, kun kaupallisiksi tiedotteiksi katsottavia markkinointipuheita ei ollut kovin montaa joukossa.

Konferenssiohjelmaan sisältyi paljon sellaista, joka sai toivomaan, että kirjastostamme olisi ollut paikalla osallistujia vielä runsaslukuisemmin ja laajapohjaisemmin. Tiedonhankinnan kouluttajille olisi ollut tarjolla paljon virikkeitä, samoin verkkoviestijöille. (Mitähän mieltä viestijämme olisivat olleet näkemästämme humoristisesta kirjastoesittelyvideosta, jossa asiakas palveltiin suunnilleen kuoliaaksi ja päästettiin sitten menemään näännyttävän ison kirjapinon kera?) Myös päällikkötaso olisi saattanut saada täältä lisää virtaa visiointeihinsa.

Ensi vuonna ELAG järjestetään Prahassa (25.-27.5.2011). Sinne tuskin kirjastollamme on varaa kustantaa niin monia osallistujia kuin tänä vuonna. Toivon mukaan osallistujakuntaa harkitaan ennakkoluulottomasti vähän ohjelman painotusten mukaan. Teema on oikein lupaavan kuuloinen: It’s the Context, Stupid.

Linkit

Kirjoittajat:

Kristiina Lähdesmäki
Kirjastonhoitaja
Helsingin yliopiston kirjasto / Keskitetyt hankinta- ja metadatapalvelut

Eeva Peltonen
Kirjastonhoitaja
Helsingin yliopiston kirjasto / Keskitetyt hankinta- ja metadatapalvelut

Kvaliteettia ja kvantiteettia Kreetalla – Qualitative and Quantitative Methods in Libraries International Conference (26.5-29.5 2009 Chania)

Nyky-yhteiskunnassa mittaamisen ja oman olemassaolon tärkeyden todistaminen ovat keskeisessä asemassa. Kirjastolla on tässä tapauksessa ainakin kahtalainen rooli. Yhtäältä kirjaston, sen palveluiden ja aineistojen käytön avulla voidaan laskea, mitata ja todistella yhtä sun toista – esimerkiksi yhteiskunnan lukeneisuutta ja kehittymistä johonkin suuntaan. Toisaalta kirjasto itse voi sopivasti kalkuloiden todistaa välttämättömyytensä osana jotain organisaatiota tai sivistyksen soihdunkantajana.  Kreetalle oli kokoontunut joukko asiantuntijoita keskustelemaan, pohtimaan ja esittelemään erilaisia näkökulmia liittyen tähän kaikkeen, jota myös laatutyöksi yleisesti kutsutaan.

Ohjelmaa oli osallistujille tarjolla yllin kyllin ja luennot jatkuivat iltakahdeksaan saakka. Kun laatutyöstä puhutaan, on johtamisen käsite vahvasti läsnä ja näin myös heti aloituspuheenvuoroissa nähtiin ja kuultiin. Tästä puhui mm. professori Peter Hernon (Graduate School of Library and Information Science, Simmons College, Boston,USA), joka valotti laatuajattelun ja nykyaikaisen johtamisen peruslähtökohtia. Johtaminen ei enää aikoihin ole ollut pelkkää asioiden hoitoa, hallinnointia ja managerointia, vaan entistä enemmän toiminnan strategista suunnittelua, koordinointia sekä resurssien ja ennen kaikkea osaamisen tehokasta hyödyntämistä. Tässä kaikessa juuri laatuajattelu on tiukasti keskiössä.

Muita aiheita ja teemoja olivat esimerkiksi erilaiset vaikuttavuuden arvioinnin menetelmät ja tapausten esittelyt, järjestelmien evaluointimenetelmät, tiedonkeruu- ja prosessointimenetelmät sekä yleinen keskustelu kirjastojen asemasta osana nyky-yhteiskuntaa.  Esityksiä ja aiheita oli suhteellisen lyhyellä ajalla varsin merkittävä määrä eikä yhtenäistä teemallista kokonaisuutta saanut kovinkaan helpolla itselle muodostettua.

Etualan chanialainen merenkulkuväline ei liity konferenssiin ja sinne matkustamiseen millään tavalla
Etualan chanialainen merenkulkuväline ei liity konferenssiin ja sinne matkustamiseen millään tavalla

Oma esitykseni käsitteli kirjastopalveluiden markkinointia osana yliopistoyhteisöä. Omat kokemukseni liittyvät Kumpulan kampuskirjaston asemaan osana Helsingin yliopiston matemaattis-luonnontieteellistä tiedekuntaa ja erityisesti informaatiolukutaidon opetuksen markkinointiin. Esityksessäni otin esille kolme erilaista tapaa tuoda esille kirjaston lisäarvoa tutkimusyhteisön kannalta – voidaan ehkä puhua jopa eräänlaisesta kolmekohtaisesta markkinointistrategiasta.

Ensimmäisenä kohtana toin esille yhteistyön tärkeyden. Erinomainen tapa tuoda kirjaston merkitystä ja ammatillista osaamista esille on tehdä ”asiakkaan” kanssa yhteistyötä. Informaatiolukutaidon (IL) kohdalla tämä tarkoittaa esimerkiksi substanssialaan integroitua IL-opetusta, joka on toteutettu yhteistyössä substanssialan opettajien kanssa. Toinen esille tuomani näkökohta oli saavutettavuus tai saatavuus. Kirjaston tulee tarjota palveluita aina ja keskeytyksettä. IL-opetuksessa tämä merkitsee sitä, että koulutuksia tulee tarjota, vaikka osallistujia ei alkuvaiheessa ehkä ruuhkaksi asti olisikaan. Tuote on paras mainos ja ajan myötä se löydetään, kunhan se on saatavilla. Kolmantena kohtana oli sulautuminen ja sulauttaminen.

Etenkin IL-opetuksessa on tärkeätä tuoda esille tiedonhankinnan elimellinen rooli osana tieteellisen työn prosessia. On tärkeätä tuoda esille, että tiedonhankinnan ja -käytön taitojen harjoittaminen on sama asia kuin tieteellisen kirjoittamisen prosessien tehostaminen ja laadun parantaminen. Tämä kolmas kohta linkittyikin suorimmin itse konferenssin aiheeseen. Itse olin paikalla ammentamassa tietoa juuri siitä, miten eri puolilla mitataan kirjaston palveluiden vaikuttavuutta taustayhteisöihinsä ja erityisesti juuri IL-opetuksen vaikutusta. Valitettavasti konferenssi anti oli enemmän aineisto – ja järjestelmälähtöinen, mutta sieltäkin puolelta riitti kiinnostavia puheenvuoroja.

www.isast.org

Kirjoittaja:

Antti Virrankoski
Palvelupäällikkö
Kumpulan kampuskirjasto

Kuva:

Antti Virrankoski

IL 3D – ulottovuudet esiin, IL-opetuksesta IL-palveluihin -seminaari 30.11.2010

Suomen tieteellisen kirjastoseuran informaatiolukutaitoryhmä

Aika: Tiistai 30.11.2010 klo 9.30-16.00
Paikka: Tieteiden talo, Sali 104, Kirkkokatu 6, Helsinki

Aiheina mm.
– uudet verkkoympäristöt kirjastojen haasteena
– tulevien opiskelijoidemme eli nykyisten lukiolaisten informaatiolukutaito
– esimerkkejä IL-palvelujen toteutuksesta yliopisto-, amk- ja kaupunginkirjastoissa

Seminaarissa on mukana Helsingin yliopiston kirjaston henkilökuntaa esiintyjinä ja järjestäjinä.

Tarkempi ohjelma

Ilmoittautuminen
(päättyy 16.11.2010).

Seminaarin hinta on STKS:n jäsenille 116,85 EUR (sis. alv 23%)
ja muille 184,50 EUR. (sis. alv 23%). Ohjelman lisäksi hintaan sisältyvät lounas ja kahvit.
Tarjoilujen kuluihin osallistuu Kustannusosakeyhtiö Avain.

Informaatiolukutaito elinikäiseksi taidoksi -seminaari Åbo Akademissa 10.–11.2.2010

Uutuudenkarhea ASA-huset Turussa sai toimia informaatiolukutaitoverkoston järjestämän kaksipäiväisen seminaarin puitteina. Teeman lupausten mukaisesti seminaaripäivien anti koostui informaatiolukutaidon (IL) merkityksistä elinkaaren eri vaiheissa. Toisin sanoen kirjastoalan eri toimijoiden erilaiset käyttäjäryhmät ja niille suunnatut erilaiset IL-palvelut muodostivat ohjelman rungon.

Sisällöllisen ohjelmiston aloittanut mediatutkija professori Tara Brabazon Brightonin yliopistosta tarjosi ugreille ja muille paikalla olleille pohjoismaalaisille varsinaisen kylmäkäynnistyksen seminaariin. Niin räiskyvää esitystä ja vahvaa ”lavapreesenssiä” harvoin näkee. Professori piti esiintymistaidoillaan koko salin täydellisesti otteessaan sanan kaikissa merkityksissä. Brabazonin sanoma oli varsin yksinkertainen: ei ole mitään erityistä Google-sukupolvea vaan kaikkien IL-taidot ovat huonontuneet,  ja siinä piilee kirjastoammattilaisten tilaisuus tuoda ainutlaatuista ammattitaitoaan esille.

Ensimmäisenä päivänä äänessä olivat myös Turun kaupunginkirjaston pedagoginen informaatikko Ella Mustamo, Turun AMK:n yliopettaja Leena Elomaa sekä tutkija Jaana Parviainen Tampereen yliopiston historiatieteen ja filosofian laitoksesta. Mustamo esitteli Turun lähes koko kulttuurisen toiminnan läpäisevää lapsille ja nuorille suunnattua kulttuuripolkua. Kiinnostavasta ja ammattiylpeyttä huokuvasta esityksestä erityisen arvokkaan teki sen aiheen sijoittuminen yleisten kirjastojen toimintaympäristöön, joka ei yliopistokirjastolaiselle ole kovinkaan tuttu. Elomaa taas sai raikuvat aplodit päätettyään esityksensä IL:sta terveysalan oppimisen haasteena ilmoittamalla sen olleen samalla hänen viimeinen julkinen esiintymisensä ennen eläkkeelle siirtymistä.

Viimeinen esitys tarjosi kuulijoille jälleen uudenlaisia haasteita. Jaana Parviaisen jopa aavistuksen epäkiitollinen tehtävä oli johdattaa yleisö tanssijan keholliseen tietoon ja työelämän uusiin haasteisiin. Puolen tunnin aika ei ehkä riittänyt siihen, että suurelle osalle hyvinkin tuntematon maailma olisi saanut hahmonsa ja yhteys päivän aiheisiin olisi auennut.  Oli kuitenkin varsin kiinnostavaa kuulla tarinaa siitä, mitä tanssijan ammatti nykypäivän Suomessa on ja minkälaisiin ilmaisutapoihin ammattimainen tanssija saa venyä.

Päivämme päätti Tampereen yliopiston kirjaston osastonjohtajan Anne Lehdon johtama paneelikeskustelu seminaarin pääaiheesta. Osallistujina olivat avauspäivän puhujat. Turun AMK:n esiintymisvastuun oli parrasvaloista siirtyneen yliopettajan sijasta ottanut Hannele Mikkola. Paneeli saavutti tutunkuuloisen konsensuksen kirjastoammattilaisen välttämättömyydestä nyky-yhteiskunnassa, jossa aika on kriittinen ja hupeneva resurssi. Vaan kunpa päättäjät, käyttäjät, tiedeyhteisö ja muut viiteryhmät olisivat kuulemassa sanomaamme.

Paneelin puheenjohtajan Anne Lehdon  vierellä istumassa Jaana Parviainen, Tara Brabazon, Ella Mustamo ja Hannele Mikkola.

Muun muassa edellä mainittuja teemoja pohdimme iltatilaisuudessa Aboa Vetus –museossa, jossa saimme nauttia hyvän ruuan, juoman ja seuran lisäksi Turun keskiaikaisesta tarinasta. Illan aikana analysoitiin ahkerasti professori Brabazonin lavasuoritusta sekä pohdittiin hänen käyttämiään pedagogisia voimakeinoja ja niiden mahdollisia implementointeja suomalaiseen opettamisen välineistöön.

Toisena päivänä ryhmäydyimme työpajoihin, joiden teemoihin meidät johdattivat Tampereen yliopiston Kai Halttusen lisäksi Åbo Akademin tutkija Kim Holmberg analysoimalla kirjasto 2.0 –ajattelua sekä Tukholman kaupunginkirjastossa työskentelevä projektipäällikkö Åke Nygren, joka tarkasteli sosiaalista mediaa kirjaston kehitysideoiden ja verkostoitumisen kasvualustana.

Kai Halttunen pyrki isännöimässään ”suomenkielisten” työpajassa ensin kartoittamaan osallistujien suhtautumista sosiaalisen median käyttöön osana opetusta. Edellisen illan keskustelujen terävöittämänä saattoi aistia, että penseähkö suhtautuminen sosiaaliseen mediaan oli hallitseva. Toisaalta ryhmäkeskustelujen ja fläppitaulujen muotoutumisen aikana saattoi havaita, että eri kirjastosektoreille 2.0 –maailma näyttäytyy erilaisena. Yliopistokirjastossa sosiaalinen media nähdään verkostoitumisen välineenä, josta on hyvä olla tietoinen ja jota on syytä arvioida kriittisesti. Esimerkiksi yleisten kirjastojen puolella sama asia nähdään mahdollisuutena vaikuttaa verkossa toimijoiden viestintä- ja tiedonhankintataitoihin.

Seminaarin päättänyt iltapäivä alkoi Turun AMK:n Olli Mäkisen johdatuksella informaatiolukutaidon etiikkaan, minkä jälkeen Åbo Akademin Ludvig Forsman tarjosi opiskelijanäkökulman samaan aiheeseen. Ennen päätössanoja kuulimme kotiyliopistomme elintarvike- ja ympäristötieteiden laitokselta käytännön kokemuksia etiikasta ja IL:sta mikrobiologian yliopisto-opetuksessa. Oli mieltä ylentävää päättää seminaari esimerkkiin varsin pitkälle yliopisto-opetukseen sulautuneesta informaatiolukutaitoajattelusta. Ja kunniankin tästä yliopistonlehtori Kari Steffen osasi oman yksikkönsä ohella kohdentaa oikeaan osoitteeseen – Viikin kampuskirjaston IL-osaajille.

Materiaalia seminaarista: yliopiston IL- sivu

TJEU: Tara Brabazon i Meddelanden från Åbo Akademi

Kirjoittaja:
Antti Virrankoski
Kirjastonhoitaja
Kumpulan kampuskirjasto
Valokuva
Anne Kakkonen

Informaatiolukutaidon kesäkoulu Korppoossa 7.-11.6.2010

Pohjoismaiden välinen informaatiolukutaidon yhdeksäs kesäkoulu NordINFOLIT järjestetään Korppoossa 7.-11.6.2010. Viisipäiväinen koulutus keskittyy oppimisprosesseihin, bloggaamiseen, digitaalisiin työkaluihin, audiovisuaaliseen kerrontaan ja Internetin eri palveluiden käyttämiseen opetustyössä.  Kurssin pyrkimyksenä on myös pohtia nykypäivän kirjastotyöntekijän roolia sekä näkyvyyttä.

Kesäkuussa järjestettävä kesäkoulu on suunnattu tasokkaasta opetuksesta kiinnostuneille kirjastonhoitajille ja opettajille.

Ilmoittautumiset viimeistään 12. huhtikuuta 2010.

Lisätietoa:

http://www.helsinki.fi/infolukutaito/ILajankohtaista/2010summerschool.html

Päivi Helminen
informaatiolukutaidon koordinaattori
Helsingin yliopiston kirjasto
Fabianinkatu 32 (7. krs)
PL 53
00014 Helsingin yliopisto
puh. 09-191 58803
gsm. 050- 4154420
http://www.helsinki.fi/kirjasto

Kirjasto solmukohdassa – Knutpunkt 2009, Linköping 21.-22.10.09

Ruotsissa Linköpingissä järjestettiin 21.-22. lokakuuta kirjastoalan seminaari ”Knutpunkt 2009 – Bibliotek i samverkan för framtidens lärande”, jonka teemoina olivat digitaalinen kirjasto, kirjasto fyysisenä tilana ja kirjaston opetus.

Ensimmäisen Knutpunktin järjestämisestä vastasivat Linköpingin ja Jöngköpingin yliopistot. Tilaisuuteen oli ilmoittautunut yli 110 henkilöä 45 eri yliopisto- ja korkeakoulukirjastosta. Eniten osallistujia oli Ruotsista, mutta mukana oli kirjastolaisia myös Tanskasta, Norjasta ja Suomesta.

Seminaari sisälsi luentoja ja työryhmiä, joihin osallistujat jakautuivat teemojen mukaan. Kunkin osuuden jälkeen oli yhteinen tilaisuus (knutpunkt, solmukohta), jossa esiteltiin työryhmien ja luentojen anti lyhyesti kaikille seminaarilaisille. Ajatuksia vaihdettiin vilkkaasti myös tauoilla. Iltatilaisuudessa oli mahdollisuus tavata pohjoismaisia kollegoita vapaamuotoisissa merkeissä.

Seminaariväkeä aulassa, Kuva: Kaija Välimäki

Integroitu opetus

Integroitua opetusta käsittelevässä työryhmässä Linköpingin yliopiston edustaja Eva-Sofia Svensson (Hälsouniversitetets bibliotek) esitteli tiedonhankinnan opetusta lääkärikoulutuksessa, jossa käytetään Problem-Based Learning (PBL) -menetelmää. Esitys herätti vilkkaan keskustelun miten informaatiolukutaidon opetus on integroitunut enemmän tai vähemmän eri oppilaitoksissa. Tilanne Ruotsissa ja Tanskassa näytti samalta kuin Suomessa: eri koulutusohjelmissa ja tieteenaloilla käytännöt ja resurssit vaihtelevat suuresti. PBL-suuntautuneeseen lääkärikoulutukseen informaatiolukutaidon opetuksen integrointi näyttäisi onnistuvan joustavimmin.

Svenssonin esimerkissä informaatiolukutaidon opetusta on lääkärikoulutuksen toisella ja viidennellä vuosikurssilla. Toisen vuosikurssin opiskelijat saavat IL-opetuksessa tiedonhaun tehtävän, kukin opiskelija eri ajankohtaisesta aiheesta, mikä aktivoi ja motivoi opiskelijoita. Tehtävä arvioidaan tapaamisessa, jossa ovat mukana opiskelija, kirjaston tiedonhankinnan opettaja ja professori. Opiskelija esittelee tiedonhakustrategiansa, dokumentoidun hakunsa ja hakutuloksensa. Opiskelija saa palautetta tehtävästään: tiedonhaun substanssiosaamisen varmistaa professori ja kirjastonhoitaja kommentoi tiedonhakua. Myös molemmat opettajat saavat palautetta opetuksestaan. Svenssonin mukaan kaikki osapuolet pitävät arviointitilaisuuksia erittäin antoisina ja hyödyllisinä. Viidennen vuosikurssin opiskelijoille on tarjolla kurssi ”Söka, skriva, presentera”, jonka tiedonhankintaosuuden opetuksesta vastaa kirjasto ja muista osioista professori.

Kirjasto tekee yhteistyötä koulutusohjelmien opettajien, kurssivastaavien, yliopiston pedagogisen keskuksen ja ylioppilaskunnan kanssa. Kirjasto on mukana mm. opetuksen suunnitteluryhmässä ja seuraa tiiviisti opetuksen vuositavoitteita. Toisaalta myös yliopistoedustajat osallistuvat kirjaston neuvottelukunnan työskentelyyn ja tutustuvat aktiivisesti kirjaston opetustarjontaan.

Työryhmäkeskustelussa vain muutama paristakymmenestä läsnäolijasta kertoi olevansa mukana opetuksen suunnitteluryhmissä, ja he pitivät sitä tärkeänä keinona markkinoida ja saada informaatiolukutaito mukaan opetussuunnitelmien tavoitteisiin.  Kirjaston läheinen yhteistyö opettajien kanssa edistää opettajien IL-motivointia ja -osaamista, mitä työryhmässä pidettiin tärkeänä. Lisäksi jo suunnitteluvaiheessa informaatiolukutaidon hyödyt voidaan nostaa näkyvästi esiin. Työryhmän keskustelussa toivottiin myös Ruotsin korkeakoulujen tulevan laatuarvioinnin nostavan informaatiolukutaidon merkitystä.

Läheistä ja tiivistä yhteistyötä on meilläkin useiden tiedekuntien kanssa. Jatkossakin ja uudessa organisaatiossa IL-opetusta olisi hyvä suunnitella yhdessä niin tiedekuntien, uusien laitosten kuin opiskelijajärjestöjen kanssa. Oli mielenkiintoista kuunnella ja tärkeää saada eväitä siihen, miten integroitumista voisi syventää Helsingin yliopiston kirjastossa, ja toisaalta huomata, että painimme samojen haasteiden kanssa.

Informaatiolukutaito osaksi akateemista kulttuuria

Professori Bengt Erik Eriksson Linköpingin yliopistosta toi pedagogin näkökulman kirjaston opetukseen.

Erikssonin mukaan internetin aikakaudella tiedon määrän ja hakumahdollisuuksien kasvu on muuttanut tiedonhakutapoja merkittävästi. Opiskelijoiden tiedonmuodostus perustuu yhä enemmän uusiin tiedonhakumalleihin ja hakukoneiden mahdollisuuksiin. Kyky leikata, liimata ja yhdistellä ja luoda tekstien välisiä linkkejä onkin kohta tärkein taito. Eriksson totesi, että opettajien näkemysten ja tutkimusten perusteella opinnäytteiden taso ei sinänsä ole laskenut, mutta työt sisältävät aiempaa vähemmän viitteitä ja sitaatteja ja aiempaa enemmän avaamattomia käsitteitä ja yleistietoa. Opinnäytteiden suullinen puolustus ja argumentointi – lukuun ottamatta ehkä kyselytutkimuksiin perustuvia töitä – on monesti aiempaa heikompaa. Työn laatijalla ei välttämättä ole syvällistä suhdetta omaan tekstiinsä ja tiedonmuodostuksen rakentuminen jää hämäräksi.

Akateemisten opinnäytteiden arvioinnissa ei Erikssonin mukaan kuitenkaan oteta huomioon tietoympäristön muutosta, vaan arviointikriteerit ovat samat kuin ennenkin. Kirjaston osaaminen pitäisi integroida opinnäytteiden arviointityöhön ja tiedonhankinnan osaamista olisi arvioitava kaikilla akateemisilla tasoilla. Asialla on Erikssonin mukaan merkitystä, kun yliopistot pyrkivät toiminnassaan ja tutkimuksessaan huipputasolle.

Professori Erikssonin mukaan akateemisen kulttuurin edellytys on, että kirjaston osaaminen nivotaan saumattomaksi osaksi yliopiston ydintoimintaa, opetusta ja tutkimusta. Informaatiolukutaitokulttuuurin (”informationskompetenskultur”) pitäisi olla osa akateemista kulttuuria. Kirjaston roolia ei enää voi kuvata vain sanalla palvelu. Kirjaston ei pitäisi vain tarjota infopaketteja ja erillisiä koulutuksia, vaan antaa säännöllistä opetusta ja toimia tiedonhankinnan ohjaajan roolissa koko oppimisprosessin ajan. Informaatiolukutaito tulisi nivoa myös osaksi tutkijakoulutusta. Kirjaston pitäisi olla mukana opetuksen suunnittelussa.

Tutkimusryhmiä kirjasto voisi Erikssonin mukaan auttaa tarjoamalla bibliometrisiä palveluja, laatimalla tutkimusryhmälle toimintaympäristön analyysejä ja osallistumalla oppiainekohtaisten julkaisustrategioiden luomiseen. Kirjastolaiset voisivat toimia tutkimusryhmässä projektityöntekijöinä tiedonhankinnan osalta.  Eriksson muistutti, että tutkimus on nykyään täysin riippuvaista kirjastoista ja kirjaston osaamista tarvitaan enemmän kuin koskaan. Kirjaston, opetuksen ja tutkimuksen tulisi rakentaa uudenlaisia liittoja ja yhteistyötä. Hienoa, että meillä on Solmu-hanke, joka vaikuttaa samanlaiselta toimintatavalta kuin Eriksson esittää. Toivottavasti hankkeen Solmu-ryhmätyöskentelystä saadaan hyviä käytänteitä ja yhteistyömahdollisuuksia tutkijoiden ja tutkimusryhmien kanssa.

Seminaariyleisöä aulassa, Kuva: Kaija Välimäki

Tulevaisuuden kirjasto – mitä, miksi, missä?

Tukholman kaupunginkirjaston projektipäällikön Åke Nygrenin vetämässä työryhmässä pohdittiin kirjaston näkyväksi tekemistä tulevaisuuden näkökulmasta. Tehtävänä oli kuvailla maahan vuonna 2040 saapuvalle ja kirjastojen olemassaolosta tietämättömälle avaruusoliolle, mitä, miksi ja missä on instituutio nimeltä kirjasto. Ennen seminaaria osallistujille lähetettiin mind map -kartta täydennettäväksi ja työryhmässä sovellettiin pienryhmäkeskusteluihin world cafe -menetelmää.

Vaihtuvat keskusteluryhmät pohtivat kirjaston tulevaisuuden näkymiä. Mitä kirjasto on: proaktiivinen coach, mahdollistaja, systeemien luoja, organisoija, opas infoviidakossa, kokoontumispaikka, tuottaja, koordinaattori, yhdistäjä… Miksi kirjasto on: laatu, lisäarvo, sosiaaliset näkökulmat, tilaus/tarve, hyöty, infoähkyn torjuja, aineistojen saatavuuden edistäjä… Missä kirjasto on: kaikkialla-ei missään, sisässä (”inuti”), kulissien takana, näkymätön taustaorganisaattori…  Tehtävä sai osallistujat visioimaan kirjaston tulevaisuutta samalla kertaa leikkimielisessä ja vakavassa hengessä.

Kirjasto  – luottamusta ja löytöretkeilyä

Kirjaston roolia oppimisen, tiedon ja löytämisen edistäjänä valotti esitelmässään John Blyberg (Assistant Director for Innovation and User Experience, Darien Library, Connecticut). Blybergin mukaan ihmisillä on arkielämässään kolme tärkeää paikkaa – useimmille ensimmäinen paikka on koti, toinen on työ ja kolmas vaikkapa kahvila, puisto tai baari. Kirjasto voisi olla se kolmas paikka, mutta miten tehdä kirjastosta houkutteleva?

Käyttäjänäkökulma on Blybergin mukaan otettava kaikin tavoin huomioon. Luottamuksen luominen on olennaista. Liian tiukkoja sääntöjä ei saa laatia – kirjastonhoitajat eivät ole poliiseja. Liiallinen turvallisuuden korostaminen murentaa ja läpinäkyvyys puolestaan lisää luottamusta.  Kirjastossa on kolme tärkeää luottamussuhdetta: käyttäjä-kirjasto, käyttäjä-käyttäjä ja kirjasto-käyttäjä. Näissä  pitäisi vallita arvostus ja yhteenkuuluvuus. Käyttäjien yhteenkuuluvuutta voi edistää myös digitaalisesti.

Merkittävää on myös informaatioarkkitehtuuri ja tiedon esittäminen kontekstissaan. Hakuun perustuvien käyttöliittymien sijasta tarvittaisiin selailua ja löytöretkeilyä tukevia käyttöliittymiä (”discovery interface”). Kokoelmia voisi luokitusten sijaan järjestää teemoittain. Yksinkertaisuus on löytymisen avain. Myös nopeus ja tehokkuus ovat käyttäjille tärkeitä.

Seminaariyleisöä aulassa, Kuva: Kaija Välimäki

Onko Google-sukupolvi erilainen?

Peter Williams (CIBER – University College London) käsitteli puheenvuorossaan myyttiä Google-sukupolvesta, joka olisi tiedonhankinnassaan ja lukemisharrastuksessaan erilainen kuin aiemmat sukupolvet. Google-sukupolveksi hän määritteli vuoden 1993 jälkeen syntyneet.

Britanniassa on erilaisia aineistoja käyttäen tutkittu sitä, ovatko eri ikäiset erilaisia tiedon hankinnassa ja käytössä. Yleisen käsityksen mukaan nuoret surffailevat netissä ja hakevat sieltä tietonsa. Toinen käsitys on, että nuorten lukemisharrastus ja erityisesti kirjojen lukeminen olisi vähentynyt verrattuna aiempiin sukupolviin. Onko tosiaan näin?

Tutkimusten mukaan yli 65-vuotiaat käyttävät Internetiä 4 tuntia enemmän viikossa kuin 18-24-vuotiaat. Nuoret ovat myös vähentäneet Facebookin käyttöä, sen sijaan 35-54-vuotiaiden ikäluokassa käyttö on noussut voimakkaasti viime vuoden aikana. Twitterin suurin käyttäjäryhmä on 35-49-vuotiaat; nuoria se ei näyttäisi samalla tavalla kiinnostavan.

Brittiläisten lukemistutkimusten mukaan nuoret lukevat nykyisin enemmän kuin 25 vuotta sitten. Yhtenä selityksenä saattaisi olla Harry Potterin vaikutus. Suuri osa nuorista lukee kirjoja päivittäin. Kertomukset ja tarinat eivät ole menettäneet merkitystään. Ehkä ne ovatkin tärkeitä juuri siksi, että elämme kovin sirpaloituneessa tiedon maailmassa ja tarvitsemme kokonaisuuksien käsittämistä.

Yksi myytti on ollut se, että nuoret eivät lue (käyttö)ohjeita. Williamsin mukaan se on totta, mutta ”kaikkein pahimpia” yrityksen ja erehdyksen menetelmää käyttävistä ovat yli 65-vuotiaat.

Nuoria moititaan usein myös siitä, että he tekevät monta asiaa kerrallaan: kuuntelevat musiikkia, katsovat tv:tä ja tekevät opiskelutehtäviään. Tosiasiassa näin ei ole, vaan tässäkin moniosaamisessa pahimpia ovat vanhimmat ikäluokat, ja sillekin on selitys: iän myötä aivot kehittyvät moniosaamiselle.

Sen sijaan tiedonhakututkimukset osoittavat, että nuoret eivät osaa tehdä tiedonhakuja eivätkä käyttää hakukoneita. Kun he ovat löytäneet verkosta julkaisuja, he silmäilevät tiivistelmän ja lataavat koneelleen artikkelin. Kuitenkin 60% kyselyyn vastanneista kertoi, että ei lue artikkelia!

Yhteenvetona Williams totesi, että vaikka nuoret saavat koulutusta tiedonhakuun ja tietoteknisiin taitoihin, he tekevät usein yksinkertaisia hakuja. Vaikka he ovat tutustuneet tietokoneisiin jo lapsena, kaikkien heidän TVT-taidot eivät ole vanhempia sukupolvia parempia. Nuorissa on myös sellaisia, jota tietoisesti eivät halua olla mukana tietotekniikan ja -verkkojen eturintamassa. Tiedonhauissa saadun tiedon arviointiin käytetään liian vähän aikaa ja nuorilta puuttuvat usein kokonaisuuksien käsittämisen välineet, eräänlainen kirjastojen tarjoama ajattelun kartta.

Informaatioalan ammattilaisille Williams heitti haasteena informaatiolukutaidon opettamisen siltä kannalta, että nuoret oppisivat arvioimaan saamaansa informaatiota ja ymmärtäisivät, miten sitä voisi käyttää. Olemme puhuneet jo vuosikymmeniä, että olemme keskellä informaatiotulvaa. Tietoa on, mutta mitä sille kaikelle  voisi tehdä?

Kirjasto tilana ja oppimisympäristönä

Arkkitehti Daniel Koch, joka on ollut mukana kirjastojen suunnittelussa, tarkasteli kirjastoa oppimisen ja työskentelyn tilana. Hän pohti sitä, miten erilaiset toiminnot tai alat sijoitetaan lähelle toisiaan, miten kulkureitit voivat johdattaa asiakasta, mitä tila merkitsee sosiaalisten suhteiden ja yhteisöllisyyden kannalta, miten hyllyjen muodoilla ja sijoittelulla voidaan vaikuttaa tiedonhankintaan

Koch toi tavaratalojen maailmasta esimerkin. Tavarataloissa sijoitetaan kalliit kosmetiikkamerkit (YSL, Lancome, Dior) lähelle toisiaan ja niiden lähelle usein koru- ja jalokiviosasto. Kalliit merkkituotteet vaihtuvat vähitellen halvempiin (Lumene, Maybelline, L’Oreal), ja halpojen tuotteiden lähellä on päivittäiskosmetiikkaa. Näin asiakkaita huomaamatta johdatellaan ostamaan myös jotain sellaista, jota he eivät muuten tulisi ostamaan. Olisiko tämä idea sovellettavissa myös vaikkapa Kaisa-talossa?

Toinen esimerkki koski kulkureittien suunnittelua kaupunkitilassa. Asettamalla esteitä tai poistamalla niitä voidaan ohjata ihmisiä käyttämään tiettyjä reittejä. Samalla tavalla kirjastossa voidaan portailla, hisseillä ja hyllyjen sijoittamisella vaikuttaa siihen, miten asiakkaat kulkevat ja mitä aineistoja tai palveluja heidän reiteilleen sattuu. Tutkijalle olisi ehkä hyödyllistä löytää vahingossa myös jonkin lähialan aineistoa hyllystä, joka ihan oikeasti sijaitsee siinä lähellä.

Myös kahvilat ja muut ihmisten kohtaamista mahdollistavat tilat ovat tärkeitä. Koch esitti kuvia mm. torimaisista aukioista ja parvekkeista, joita kirjastoissakin voi olla. Antiikin ajoilta peräisin oleva agora-idea tuntuu elävän edelleen.

Konferenssin eri sessioissa pohdittiin millainen kirjasto on oppimisympäristönä ja millaisia virtuaalisia oppimisympäristöjä tarvitaan. Kun virtuaalisia oppimisympäristöjä mietitään ja suunnitellaan, kannattaa tarkkaan pohtia mitä tarkoitusta varten tila luodaan. Johan Fridell Learning Objects -yrityksestä esitteli mm. miten Second life -ympäristöön perustettu ja rakennettu hieno ruotsalaisuuden talo ammottaa tyhjyyttään ja kuinka toisaalla nuoret massoittain liikkuvat, seurustelevat ja samalla oppivat verkkopeleissä.

Kirjastoille olisi kullanarvoista tietää, miten sosiaalisen media eri välineet voidaan hyödyntää järkevästi, siten että ympäristö palvelisi sekä asiakkaita että henkilökuntaa. Työryhmässä keskusteltiin sosiaalisen median käytöstä kirjaston viestinnässä ja opetuksessa, ja siellä tuli esiin kysymys siitä, haluavatko nuoret olla mukana sellaisessa, missä ”isä ja äiti” ovat mukana? Jos vanhemmat tulevat muodikkaasti verkkokeskustelujen eturintamaan, etsivätkö nuoret omia alueitaan, joihin aikuisilla ei ole asiaa?

Tulevaisuuden kirjastonhoitajuus

David Lankes Syracusan yliopistosta tarkasteli esityksessään kirjastonhoitajuuden tulevaisuutta kysymällä, millainen pitäisi olla kirjastojen ja kirjastonhoitajien tulevaisuus demokratiassa. Hän totesi, että kirjastonhoitajat ovat olleet viime vuosina niin vahvasti muutosten keskellä, että meillä ei ole ollut aikaa ja tilaa pysähtyä, astua pari askelta taaksepäin ja katsoa vähän etäämpää, mihin oikein ollaan menossa. Nyt olisi tärkeää pysähtyä hetkeksi. Hänen sanomansa oli “Kirjastojen tehtävä on tehdä yhteiskunta paremmaksi helpottamalla uuden tiedon luomista yhteisössään.” Tätä hän lähestyi eri suunnista, anlysoi sen sana sanalta ja rakensi varsin monimutkaisen käsitekartan.

Lankesin esitys herätti monenlaisia ajatuksia. Varmasti on tärkeä aina välillä pysähtyä ajattelemaan ja pohtimaan yhdessä muiden kanssa sitä, mihin olemme menossa ja teemmekö oikeita asioita. “Knutpunkt 2009” tarjosi sen mahdollisuuden ja oli meille hyvä pysähdyksen paikka.

Teksti:
Maria Forsman, Kirsi Luukkanen ja Kaija Välimäki
Helsingin yliopiston kirjasto

Miten saan artikkelini ja kirjastoni näkyville?

P1020401

Helsingin yliopiston kirjasto ja Elsevier järjestivät yhteistyössä kolme tilaisuutta 20.10.2009:

1. tutkijoille ja jatko-opiskelijoille ”How to Get Your Article Published ”

2. laitosten opettajille ja kirjaston henkilökunnalle ”Connnecting to Young Researchers” ja

3. kirjaston henkilökunnalle  ”Library Marketing”

Elsevier tarjosi esitykset ja tarjoilut ja Helsingin yliopiston kirjasto vastasi tiedotuksesta ja muista käytännön järjestelyistä.



Julkaiseminen kiinnosti

Tutkijoille ja jatko-opiskelijoille suunnattu seminaari How to Get Your Article Published veti salin täyteen kuulijoita – 200 osallistujaa. Enemmänkin olisi ollut tulossa, jos saliin olisi mahtunut. Seminaari oli hyvin käytännönläheinen. Puheenvuoroja pitivät Elsevierin edustajat Jaap van Harten, Executive Publisher, Pharmacology & Pharmaceutical Sciences ja Chris James, Account Development Manager ja Helsingin yliopistosta professori  Arto Urtti, joka on European Journal of Pharmaceutical Sciences  -lehden päätoimittaja. Lehti on tieteellisen seuran julkaisu, jonka kustantamisen hoitaa Elsevier.

Kustantaja korosti, että lehden toimitus päättää mitä lehdessä julkaistaan, ei kustantaja. Lehden päätoimittaja kertoi, että hänen lehteensä tarjotaan yhä enemmän artikkeleita ja yhä suurempi osa joudutaan hylkäämään. Koska vapaaehtoistyönään vertaisarviointia tutkijat ovat kovin ylikuormitettuja, yhä useammin lehden päätoimittaja tekee suoraan hylkäyspäätöksen eikä artikkeli päädy vertaisarviointiin.

Ikävä tieto oli, että koventuneet paineet näkyvät myös siinä, että kustantajat törmäävät plagiointiyrityksiin yhä useammin.  Elsevier tarkistaa heille tarjotut tekstit plagioinnin ehkäisyyn tarkoitetulla Turnitin-ohjelmalla, joka vertaa käsikirjoitusta jo olemassa oleviin teksteihin. Kustantajan edustaja varoitteli myös siitä, että omaa tekstiään ei saa kopioida toisesta julkaisusta, vaan  omaan aiemmin julkaistuun tekstiin pitää asianmukaisesti viitata.

Kustantajan edustaja toi myös mukavasti esille kirjastojen osaamista ja kehotti tutkijoita kysymään apua. Vuoden loppuun asti koekäytössä oleva Scopus pääsi tietysti näyttävästi esille ja saimme vinkkejä siitä, miten Scopusta voi hyödyntää lehtien ja tutkijoiden arvioinnissa.

Miten opiskelijat hakevat tietoa?

Chris James kertoi nuorten tiedonhausta ja netin käytöstä Yhdysvalloissa ja Isossa-Britanniassa tehtyihin tutkimuksiin perustuen. Kiinnostavaa olisi tietää, miten hyvin tutkimusten tulokset pätevät suomalaisiin.

Esityksen käytännöllisenä antina saimme listan vinkkejä, miten kirjastoissa voisimme olla hyödyksi nuorille opiskelijasukupolville:

  1. Tarjoa opastusta, koska sitä halutaan ja tarvitaan.
  2. Ole yhteydessä asiakkaisiin ja tarkkaile, miten he oikeasti etsivät tietoa. Se ei selviä käyttötilastoista.
  3. Opiskelijoita ärsyttää, jos kirjasto yrittää olla liian ”cool”. Nettisukupolven kanssa ei kannata yrittää olla liian kaveria. Facebook on henkilökohtaiseen käyttöön ja toisaalta ”Facebook is so last year”. Nuoret haluavat pois niistä paikoista, mihin äidit ja kirjastot työntyvät mukaan.
  4. Auta asiakkaita parantamaan hakutaitojaan.
  5. Ole näkyvä. Tee selväksi, mitä palveluja kirjastosta saa. Työskentele hakukoneiden kanssa, jotta kirjasto ja kirjaston tärkeimmät palvelut olisivat hyvin esillä hakutuloksissa.
  6. ”Keep it simple”.

Kirjaston markkinointi

Kirjastomarkkinoinnin työpaja oli vain kirjastojen henkilökunnalle. HY:n henkilökunnan lisäksi oli osallistujia TKK:n ja Helsingin Kauppakorkeakoulun kirjastoista. Työpajassa käsiteltyjä asioita löytyy A Short-Cut to Marketing the Library -kirjasesta, jonka saimme kuhunkin kampuskirjastoon.

Bostonin matriisi (A Short-Cut to Marketing the Library -kirjasesta)

Työpajassa kokeilimme Bostonin matriisin käyttöä. Aluksi luettelimme, mitä tarjoamme asiakkaillemme ja sen jälkeen jaottelimme palvelujamme tähtiin, kysymysmerkkeihin, lypsylehmiin ja koiriin. Tähdet ovat palveluja, joilla menee hyvin ja kasvu jatkuu, esim. e-lehdet ja informaatiolukutaidon opetus. Kysymysmerkkejä ovat tuotteet ja palvelut, jotka vaativat paljon satsauksia ja voivat muuttua tähdiksi tai osoittautua huonoiksi, esim. e-kirjat ja Nelli.  Lypsylehmät ovat isoja ja varmoja tällä hetkellä, mutta niiden merkitys saattaa laskea, esim. kaukopalvelu ja Helka. Koirat (epäreilu nimitys) ovat tuotteita, joiden osuus ja merkitys ei kasva ja joista kannattaisi luopua, että jäisi aikaa muille tehtäville. Listallemme koiriin luokiteltiin vain sitominen ja kannettavien tietokoneiden lainaaminen, mutta on niitä muitakin.

Näistä luokituksista voi toki olla monta mieltä emmekä mekään seminaarissa olleet kaikista luokituksista yksimielisiä. Vastaava harjoitus olisi kiinnostavaa tehdä kussakin kampuskirjastossa ja erityisen kiinnostavaa olisi nähdä, uskaltaisimmeko laittaa mitään koirien luokkaan.

Kirjastomarkkinoinnin työpajan lähdeteos:
Zuzana Helinsky. A short-cut to marketing the library. Chandos information professional series). 2008.

Kirjoittaja:
Päivi Helminen
Tietoasiantuntija
Viikin tiedekirjasto