Lääkisopiskelijat <3 iPad

Syyslukukaudella 2013 opintonsa aloittaneet lääketieteellisen tiedekunnan opiskelijat saivat opiskeluvälineeksi iPadit.

Tuoreen videon mukaan opiskelijat rakastavat uusia padejaan:
– Jos itsellä on ruma käsiala, padillä saa helposti ja nopeasti siistajä muistiinpanoja, joihin voi liittää kuvia ja hyperlinkkejä, videolla kehutaan.
– Ne ovat suuresti rakastettuja ja erittäin pidettyjä ja erittäin paljon käytettyjä.

Opiskelijat ovat saaneet iPadin mukana tärkeitä elektronisia kurssikirjoja ja lääketieteellisiä sovelluksia käyttöönsä.

Terkosta kerrotaan iPadien muuttaneen kirjaston yleisilmettä.
-Kyllä kirjoja vielä näkyy, mutta padit ovat vallanneet lukutiloissa alaa aikalailla.

Helsingin yliopiston Lääketieteellisessä tiedekunnassa käynnistyi syksyllä 2013 kansallisesti ja kansainvälisesti merkittävä hanke, joka on saanut rahoituksen Jane ja Aatos Erkon säätiöltä.

Helsingin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan iPad-hanke from Teemu on Vimeo.

Uusille lääkiksen opiskelijoille iPadit ja uudistuneita verkkopalveluita

Syksyllä 2013 aloittaneet n. 170 uutta lääketieteellisen tiedekunnan opiskelijaa saivat omat iPadit opiskelujensa aluksi. Laitteiden mukana opiskelijat saivat kolme keskeistä ensimmäisen vuoden kurssikirjaa IPad-versioina “ikuisella” lisenssillä. Myös ensimmäisen vuoden opettajat ovat saaneet vastaavat laitteet. Laite- ja kurssikirjahankinnat toteutettiin Erkon säätiön lahjoittaman apurahan turvin. Projektiin liittyen tiedekunnassa aiotaan toteuttaa opiskelijoiden iPadien käytön seurantatutkimus.

Otto – Opiskelijan Terkko on Terkon kehittämä opiskelijoille suunnattu verkkopalvelu. Syksyllä uudistunut Otto tarjoaa helpon väylän opiskelijan tärkeimpiin tietolähteisiin, kuten elektronisiin kurssikirjoihin. Ottoon on nyt lisätty uusia sosiaalisia toimintoja. Kirjautuneena käytttäjänä on mahdollista lähettää viestejä muille palvelun käyttäjille tai kommentoida aineistoja. Palveluun on myös upotettu twiittausmahdollisuus (Twitter).

Tunteita, teknologiaa ja sattuman soittoa

Olin vastikään lukenut Jonathan Franzenin uusimman romaanin Freedom, kun huomasin Helsingin Sanomien Nyt-liitteessä (nro 11, 2012) Laura Frimanin kirjoituksen otsikolla ”E-kirja on eliminoitava”. Toimittaja Friman, joka laillani kanniskeli Franzenin luomaa tiiliskiveä konkreettisena kumppanina kainalossaan tai kauppakassissaan, viittasi tekstissään Freedomin kirjoittajan suorasukaiseen sähköisiin kirjoihin kohdistuvaan kritiikkiin.  Etsin netistä alkuperäisen artikkelin.  Nyökyttelin myöntyvästi Franzenin argumenteille. Hän toteaa, että näytöltä luettu teksti luo vaikutelman muokattavuudesta ja deletoitavuudesta. Kirja ei ole enää kirjailijan luoma muuttumattomana säilyvä kokonaisuus, vaan asiakirja, jonka kappaleita voi leikata ja liimata miten lystää. Franzen kirjoittaa: ”Great Gatsby päivitettiin viimeksi vuonna 1924. Sitä ei tarvitse ajantasaistaa, eihän? Kun luen kirjaa, se on tietyn esineen käsittelemistä tietyssä ajassa ja paikassa. Kun otan kirjan hyllystä, se sisältää edelleen saman asian ja tämä luo turvallisuutta.  Klassinen kirja edustaa sirpaloituneessa kulttuurissamme pysyvyyttä.”

90-luvun alussa MikroMikko yhdisti kulmakunnan pikkupojat. Omaa pelivuoroa odotettiin kärsivällisesti.

Voiko jatkuvasti markkinoita kasvattavilla sähköisillä kirjoilla olla samanlaista taikuutta ja vangitsevuutta kuin painetuilla kirjoilla?  Mitä tapahtuu perinteisille kirjakaupoille ja antikvariaateille, jotka ovat bibliofiileille raikkaita keitaita kaikenkarvaisten rihkamaparatiisien keskellä? Muistan muinaisen luokkaretken Moskovaan helmikuun paukkupakkasilla. Koko kaupunki vaikutti sinertävän mustavalkoiselta jäätävässä säässä. Lämpöä ja väriä toivat upeat kirjakaupat, joissa saattoi viettää monta tovia vain selaillen ja varsinkin lastenkirjojen hienoja kuvituksia ihaillen. Häviävätkö myös kotien kirjahyllyt, jos kuljetamme kohta kokonaista kirjastoa taskussamme? Tunnustan, että minusta on antoisaa joskus vähän salaakin tutkia toisten kirjakokoelmia. Miten käy taidekirjoille, jotka jo esineinä lumoavat?  Miten kirjojen markkinointi muuttuu? Entä tunteet, jotka liittyvät niin vahvasti paperintuoksuisiin, exlibris – merkittyihin, sidottuihin tai nidottuihin, aikoinaan paperiveitsellä avattuihin kirjansivuihin? Marginaalimerkinnät autenttisella käsialalla luovat tiettyä ihanaa kirjoihin liittyvää nostalgiaa. Joku voisi nyt kysyä onko tekstin lumo formaatista kiinni, kun sisältö on kuitenkin se pääasia. Ja lisäarvoa saadaan linkityksistä ja eri medioiden käytöstä. Mutta voiko tekniseen laitteeseen kiintyä samalla lailla kuin perinteiseen kirjaan?

Näitä miettiessäni muistin nuoremman poikani ala-asteella, 90-luvun puolivälissä, kirjoittaman äidinkielen tehtävän, joka oli otsikoitu ”Ensimmäinen tietokoneeni”.  Teksti alkoi näin: ”Tietokoneeni on iso, ystävällinen ja pidän siitä, vaikka se haisee vähän pahalle.”Kirjoitus jatkui pikkutarkalla koneen ulkonäön ja erinomaisten ominaisuuksien kuvailulla. Hän kirjoitti myös miten kone oli monessa avuksi tai sitten se saattoi oikutella ja käyttäytyä huonosti. Laite sai runsaasti inhimillisiä, hellyttäviä ominaisuuksia.

Äskettäin kuulin ystäväni 14-vuotiaasta pojasta, joka on niin kiintynyt iPadiinsa, että nukkuessaan pitää sitä kuin kalleinta aarretta tyynynsä alla. Vahvoja tunteita ja kiintymystä voi siis kohdistua myös henkilökohtaisiin koneisiin ja laitteisiin. Hiljattain luin lehdestä, että jopa rotuennakkoluulot voivat ulottua elottomiin esineisiin. Saksalaisessa tutkimuksessa kahdelle samanlaiselle robotille annettiin nimi ja kansalaisuus.  Armin niminen saksalainen robotti miellettiin lämpimämmäksi, paremmin suunnitelluksi ja läheisemmäksi, kuin identtinen kaksoiskappaleensa turkkilainen Arman.  Ja nythän tekoälyjä jopa ohjelmoidaan osoittamaan vastavuoroisia tunteita omistajaansa kohtaan!  Tunnustan, etten ole mikään tekniikan ihmelapsi ja siksi samaistun mieluummin Kirsi Kunnaksen runoon Herra Pii Poosta kokoelmassa Tiitiäisen satupuu. Kuten tunnettua herra Pii Poo oli taikuri ja noita, jonka mahti ei pystynyt koneisiin, ei moottoriin, ei mutteriin, ei polkimiin, ei vaihteisiin, ei kytkimiin. Kerta kaikkiaan: koneella on koneen tahti!

Diginatiiveja kesällä 2011 Rio Maggioressa, Italiassa.

Kirjoihin liittyviä pikku sattumuksia on ollut elämässäni useita. Eräänä sunnuntaiaamuna joitakin vuosia sitten katselin tv:stä Kirppis-nimistä ohjelmaa. Jaksossa tuunattiin vanhoja kirjoja uuteen uskoon, niistä tehtiin käsilaukkuja. Katseeni harhaili omaan hyllyyni ja kiinnittyi paksuun vanhemmiltani peräisin olevaan kiinalaiseen klassikkoon nimeltä Chin Ping Mei.  En ollut uskoa silmiäni, kun huomasin tv:ssä täsmälleen saman kirjan olevan muokkauksen kohteena! Äsken kävin tarkistamassa, että oma kappaleeni on edelleen hyllyssä, enkä aio sitä muodin alttarille uhratakaan!

Ainoastaan kauniin kansikuvan johdattelemana ostin syksyllä 2003 Heathrown lentokentältä silloin vielä tuntemattoman Siri Hustvedtin kirjan What I loved.  Kerran luin naistenlehdestä kirjailija Katja Kallion haastattelun, jossa hän kertoi ostaneensa laillani tuon saman kirjan poikkeuksellisen kauniin kannen takia! Myöhemmin lainasin kirjan ystävälleni Tuijalle. Monen vuoden kuluttua meillä oli Tuijan kanssa treffit Helsingin kirjamessuilla. Sattumalta hän oli ottanut mukaansa tuon jo kauan lainassa olleen Sirin kirjan palauttaakseen sen minulle. Eräänä kirjailijavieraana messuilla oli myös Siri Hustvedt. Olimme oikeassa paikassa oikeaan aikaan, sillä sain Sirin omistuskirjoituksen omaan kauniisti kuluneeseen kirjaani! (Miten muuten signeeraukset onnistunevat sähkökirjoissa?)

Siri Hustvedtin kirjan kannen on maalannut Alan Baker.

Vielä erikoisempi tapaus sattui eräänä syksynä samaisen Tuija-ystäväni kanssa.  Nautimme aurinkoisena lauantaipäivänä lounasta Iso Roobertin kadulla pikkuruisessa thaimaalaisessa ravintolassa. Tuijan kanssa puhumme aina kirjoista, kerromme mitä olemme lukemassa ja mitä seuraavaksi aiomme lukea. Lainaamme toisillemme ahkerasti lempiteoksiamme. Tuija, joka istui kasvot oveen päin, kaivoi pöydän alta laukkuaan jotain etsien, nosti katseensa ja sanoi: ”Toin sinulle luettavaksi tämän Arno Kotron runokirjan… ja ei voi olla totta… Kotro astuu juuri ovesta sisään!” Kirja Sanovat sitä rakkaudeksi oli sen syksyn puhutuimpia proosarunoteoksia.  Kirjailija vaikutti hämmentyneen iloiselta, kun kävimme ujouden voitettuamme pyytämässä kansilehdelle nimikirjoitusta. Siitä sukeutuikin sitten oikein henkevä kirjallinen iltapäivä.

Jonathan Franzenin haastattelu

Kirjoittaja

Leena Nordman
Kirjastosihteeri
Viikin kampuskirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuvat

Leena Nordman

Anatomiaa iPadilla

Meilahden kampuksen opiskelijat ovat voineet syksystä lähtien lainata kirjastosta iPadin opiskelujen avuksi. Kokeilu on otettu vastaan innostuneesti, ja opiskelijoiden lisäksi tablettien mahdollisuuksista opiskelussa ovat kiinnostuneet tiedekunnan opettajat.

Jukka Englund esittelee anatomian opiskelua iPadilla Tiedekulmassa. Kuva: Linda Tammisto

Meillahden kampuskirjasto Terkon tieteenalapalvelujen vetäjä Jukka Englund esittelee anatomian opiskelua iPadilla Tiedekulmassa.

Meilahden kampuskirjasto Terkossa aloitettiin syksyllä iPadin lainauskokeilu. Kirjasto hankki iPadin, räätälöi sen lääketieteen opiskelijan tarpeisiin sopivaksi ja alkoi lainata laitetta lääketieteellisen tiedekunnan opiskelijoille ja henkilökunnalle. TerkkoPadiksi nimettyyn laitteeseen on ladattu suosittujen kurssikirjojen iPad-versioita, tietokantoja ja erilaisia interaktiivisia sovelluksia. Verkon välityksellä käyttäjälle avautuvat myös kirjaston muut e-aineistot. Kokeilu on otettu vastaan innostuneesti, ja opiskelijoiden lisäksi tablettien mahdollisuuksista opiskelussa ovat kiinnostuneet myös tiedekunnan opettajat.

– Tabletteihin on saatavissa vaikka minkälaisia sovelluksia, jotka auttavat opiskelussa. Interaktiivisissa kurssikirjoissa on lisäksi sosiaalinen ulottuvuus – opiskelijat ja opettaja voivat esimerkiksi keskustella kirjan sisällöstä kirjan sisällä, kertoo Jukka Englund Terkosta. – Kuvat ovat tietenkin tärkeitä lääketieteessä ja esimerkiksi anatomiasta on tehty hienoja interaktiivisia kirjoja ja sovelluksia.

– Asiat kehittyvät tablet-maailmassa huimaa vauhtia. Voisi kuvitella, että olisi ollut järkevämpää odotella pari vuotta ja katsoa sitten missä mennään. Tällainen toimintatapa ei kuitenkaan ole Terkon tapa toimia, vaan etsimme koko ajan asiakkaillemme parhaita sisältöjä ja innovatiivisimpia tapoja käyttää niitä, toteaa Jukka.

– E-lehdet toimme asiakkaillemme jo 20 vuotta ja e-kirjat 10 vuotta sitten.  Nyt mennään lujaa tablettien kanssa!

E-kirjat nousuun

Lainauskokeilun taustalla on ollut myös kirjaston toive e-kirjojen käytön edistämisestä. Kirjastolla on mahtava valikoima e-kirjoja, mutta osalle käyttäjistä ne ovat vielä jääneet vieraiksi. Muuttaako tablettien yleistyminen tilannetta?

– Kirjojen käyttäminen tulee muuttumaan e-kirjojen myötä, Jukka uskoo. Useampi e-kirja muodostaa yhdessä tietokannan, johon voi kohdistaa tiedonhakuja ja tarkistaa esimerkiksi vain tietyn kohdan tai asian. iPad-kirjoissa voi myös katsoa videoita tai testata omia tietoja kuvien tai kysymysten avulla. Saamissamme palautteissa tablettia pidettiin aivan ylivoimaisena liikkeellä oltaessa, kirjastossa luettaessa taas suosittiin perinteistä painettua kirjaa.

Kurssikirjoja opiskelijoiden omiin tabletteihin

Terkon asiakkaille on luvassa lähiaikoina lisää lainattavia laitteita.  Opiskelijoille räätälöidyn iPadin lisäksi käyttäjien kokeiltavaksi ja lainattavaksi on tulossa kliinisiä työkaluja sisältävä iPad, joka on suunnattu potilastyötä tekeville lääkäreille, sekä lääketieteen humanistiseen puoleen painottunut tabletti. Myös omalle laitteelle ladattaville kirjoille ja sovelluksille olisi kysyntää. Onko näitä tulossa?

– Tämä onkin kiinnostavin kysymys, joka on TerkkoPadin käyttöönoton jälkeen tullut esille, miettii Jukka.  – Monet haluaisivat ladata omiin tabletteihin tai älypuhelimiin kirjoja, joko lainaksi tai kokonaan omaksi. Kirjasto onkin aloittanut neuvottelut institutionaalisista lisensseistä iPad-kurssikirjoja tuottavan yrityksen kanssa. Onkohan jo ensi lukuvuoden alussa mahdollista jakaa osa kurssikirjoista suoraan opiskelijoiden omille laitteille. Jännityksellä odotamme tilanteen kehittymistä.

Lääketieteilijät innostuivat iPadeista

Miksi Terkossa lainauskokeiluun valittiin juuri iPad, eikä jotain muuta markkinoilla olevaa tablettia?

– iPad oli palvelua kehittäessämme ehdoton markkinajohtaja. Nyt koventuneesta kilpailusta huolimatta markkinaosuus lienee silti pysynyt n. 60%:ssa. Lääketieteilijät ovat perinteisesti Apple-uskovaisia, joten heille iPadin myyminen on helpompaa. Ennen kaikkea syynä on iPadin sisältötarjonta eli ns. ekosysteemi. Uusia iPad-kurssikirjoja valmistuu kirjaimellisesti reaaliajassa, joten tarjoamme asiakkaillemme todellakin uusinta uutta.

–  Suuri ongelma on Flash-tuen puuttuminen iPadeista. Kirjasto tarjoaa useita verkkopohjaisia kurssikirjoja, jotka on toteutettu Flashilla ja näitä ei ole siis mahdollista nyt käyttää.

iPad ja lääketiede -yhdistelmä on nosteessa muuallakin.  Jotkut yliopistot – esimerkiksi Stanford ja Yale – jopa varustavat jokaisen uuden lääketieteen opiskelijan ikiomalla iPadilla. Olisiko tämä toteuttamiskelpoista tai toivottavaa myös meillä Helsingin yliopistossa?

– Hyvä idea myös meillä. Lääketieteellinen tiedekunta onkin innostunut Terkon
alkuperäisestä ajatuksesta, että opiskelijat saisivat laitteet tiedekunnalta ja sisällöt kirjastolta. Tulevaisuus näyttää toteutuvatko nämä villeimmätkin ideat.

Onko muita tulevaisuudenvisioita? Mitä mahtaa olla Terkossa hyllyntäytteenä muutaman vuoden kuluttua?

– Kirjastotila tulee varmasti muuttumaan, kun kaikki keskeisimmät aineistot (lehdet, kirjat ja tietokannat) ovat elektronisessa muodossa. Terkon asiakkaille suunnitellaan ainutlaatuinen käyttäjäkokemus myös jatkossa, Jukka lupaa.

Teksti

Anna-Mari Koivula
tiedottaja
Meilahden kampuskirjasto Terkko

Valokuva

Linda Tammisto

Meilahden kampuskirjasto Terkossa lainataan iPadia lääketieteen opiskelijoille

TerkkoPad on lääketieteen opiskelijalle räätälöity iPad, joka sisältää elektronisia kurssikirjoja ja lääketieteellisiä sovelluksia. Laite sisältää tällä hetkellä esimerkiksi suositut Essential Clinical Anatomy ja Ganong’s Review of Medical Physiology -kurssikirjat iPad-sovelluksina. Lähiviikkoina tullaan lisäämään useita uusia e-kirjoja.

Työpöydältä löytyy elektronisten kurssikirjojen lisäksi useita muita lääketieteellisiä palveluita, esimerkiksi PubMed- ja MicroMedex-sovellukset. Terkon Digitaalisen kurssikirjaston (DiKK) materiaali on myös käytettävissä TerkkoPadin avulla.

TerkkoPadia lainataan toistaiseksi ainoastaan Helsingin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan opiskelijoille ja henkilökunnalle. Laitteen laina-aika on 2 vuorokautta.

TerkkoPad Helkassa