Pysäyttävää ja ajankohtaista

Maailmankylän kokemus on maaliskuun puolivälin viikonloppuna tullut lähelle. Maailman uutispalvelut ja mm. Helsingin Sanomien verkkolehti ovat muutaman minuutin väliajoin uutisoineet Japanin katastrofin vaiheista. Luonnonvoimien järisyttävyys tuli myös henkilökohtaisesti lähelle ja tunteisiin. Perjantaina 11.3. sain Japanista tekstiviestin, jossa poikamme kertoi juuri tapahtuneesta kovasta järistyksestä ja että hengissä ollaan.  Hän on viettänyt viimeiset kolme viikkoa alueella, joka sijaitsee pahimman tuhoalueen ja Tokion välissä. Paluu oli suunniteltu sunnuntaiksi. Jännitystä riitti koko viikonlopuksi: saako Finnair lentoluvan Naritaan, tiedon perillemeno matkustajalle ja pääsy kentälle.  Tätä kirjoittaessani odottelemme Tokion koneen saapumista takaisin kotimaahan. Huoli ei tietenkään lopu oman lähiomaisen palattua kotiin. Japanilaiset ystävät elävät kaiken keskellä, eivätkä ennusteet mahdollisista tulevista järistyksistä helpota tilannetta.

Kirjastossa kevään ajankohtaisia asioita ovat käynnissä olevat YPJ-keskustelut ja valmistautuminen seuraavaan nelivuotiskauteen 2013 – 2016. Suorituskeskusteluista on tarkempaa tietoa toisaalla Verkkarissa.

Yliopisto on käynnistänyt seuraavan strategiakauden 2013 – 2016 suunnittelun. Laajalla joukolla yliopistolaisia on ollut mahdollisuus osallistua verkkokeskusteluun. Suunnittelu etenee vuorovaikutteisesti siten, että yliopiston johto ja dekaanit valmistelevat strategisia tavoitteita ja keinoja, joista pyydetään palautetta.

Kirjastomme strategiatyötä käynnistävä aamupäivä oli 10.3., jolloin kirjaston esimiehet kokoontuivat pohtimaan nykytilanteen vahvuuksia ja heikkouksia. Suunnittelumme etenee kaksivaiheisesti. Kevään 2011 aikana valmistellaan johtokunnalle esitystä tavoitteista, jotka tulisi kirjasto- ja tietopalvelujen kannalta sisällyttää koko yliopiston strategisiin tavoitteisiin ja/tai toimenpideohjelmaan. Yliopiston hallitus hyväksyy vuoden 2012 alussa yliopiston strategian kaudelle 2013 – 2016. Rinnan tämän valmistelun kanssa kirjasto aloittaa oman konkreettisen tavoiteohjelmansa valmistelun syksyn 2011 aikana ja jatkaa työtä 2012 niin, että voimme esittää sen rehtorille syksyn 2012 alussa. Koko kirjaston henkilöstöllä on mahdollisuus osallistua kevään ja syksyn työskentelyyn yksiköissä käytävän keskustelun ja verkkokeskustelun kautta. Tavoiteohjelmamme on keskeinen asiakirja, jonka pohjalta neuvotellaan rehtorin kanssa seuraavien neljän vuoden rahoituksesta ja siten myös kirjaston toimintaedellytyksistä.

Kaisa-talon rakentaminen etenee hyvää vauhtia. Pienellä ryhmällä oli mahdollisuus viime viikolla käydä tutustumassa talon nykyvaiheeseen. Keskustelu rakentamisesta ja laadunvalvonnasta vastaavien kanssa antoi luottamusta siihen, että erittäin vaativasta rakentamisesta otetaan vastuu ja käytetään osa-alueittain parhaita osaajia. Kuvia on nähtävissä Nicola Nykoppin ylläpitämässä blogissa.  Arkkitehtimme Vesa Oivan kanssa olemme esitelleet rakennushanketta sekä yliopiston päärakennuksen opiskelijatapahtumassa että kansainvälisessä kirjastoarkkitehtuuriseminaarissa.

Aurinko alkaa jo sulattaa lumiröykkiöitä. Päivien piteneminen keventää mieltä. Pihan nietosten alta maa on paljastunut kämmenen verran ja vihreys tunkee esiin.

Kirjoittaja

Kaisa Sinikara
ylikirjastonhoitaja
Helsingin yliopiston kirjasto

Tuttua asiaa vieraalla kielellä – kirjastokurssilla Japanissa

Japan Foundationin Kansain kieli-instituutti järjestää räätälöityä kielikoulutusta erilaisille ulkomaalaisryhmille, kuten diplomaateille, tutkijoille, virkamiehille tai sairaanhoitajille.

Kurssi, jolla itse olin viime kesänä, oli tutkijoiden, kirjastolaisten ja museolaisten kahden kuukauden kurssi. Onnekkaasti pääsin sinne kirjastonhoitajan roolissa. Kirjastonhoitajia oli yhtäaikaa instituutissa kuusi, minun lisäkseni yksi venäläinen ja neljä kiinalaista. Muista kurssilaisista valtaosa oli uraansa aloittelevia japanologeja, monet vielä jatko-opiskelijoita.

Japan Foundationin Kansain kieli-instituutti lähellä Kansain lentokenttää, Osakasta etelään.
Japan Foundationin Kansain kieli-instituutti lähellä Kansain lentokenttää, Osakasta etelään.

Pohja kuntoon

Päivittäisten kielituntien lisäksi kirjastolaisille oli järjestetty paljon omaa ohjelmaa: iltapäivätapaamisia aineistojen hankintaan ja käsittelyyn liittyen instituutin omassa kirjastossa ja kirjastovierailuja Osakan alueella. Instituutin kirjastonhoitajat olivat erinomaisen avuliaita ja heiltä saimme korvaamattoman arvokasta apua muun muassa omien vierailujen järjestämisessä.

Kirjastojärjestelmät ovat Japanissa yleensä kotimaista tekoa. Instituutissa tutustuimme Ricohin Limedio-järjestelmään. Hankintaa tehdään hyvin monesta eri kirjakaupasta ja itse asiassa useimmat kirjastojärjestelmät ovatkin suurimpien kirjakauppojen kehittämiä. Luettelointisääntöinä käytetään Nippon Cataloguing Rulesia, jotka ovat varsin lähellä amerikkalaisia AACR-sääntöjä. Japanilaisiin sääntöihin on muun muassa lisätty tavumerkeillä sanamerkkien lausumisohje kenttien loppuun. Lausumisohje onkin verraton apu, koska jotkin nimimuodot ja historialliset sanat eivät ole itsestäänselvyyksiä japanilaisillekaan.

Aiheluokituksena käytetään Dewey-luokituksesta muokattua Nippon Decimal Classificationiä. NDC huomioi vaikkapa perinteiset japanilaiset teatterimuodot, mitä Dewey ei tarjoaisi. Kirjastoharjoittelussa esille tulleet erot suomalaisten ja japanilaisten käytäntöjen välillä olivat kuitenkin yllättävän pieniä. Hankinnan ja metadatan osalta kirjastotyö vaikutti kohtalaisen tutulta. Suurin haaste oli oppia suhteellisen tutut asiat uudelleen japanin kielellä ja siihen kurssi kyllä auttoi paljon.

Kokemusta vierailuilta

“Kenttämatkalla” Tokiossa sain hienon esittelyn Meiji-yliopiston keskuskirjastoon. Meiji-yliopisto vertaantuu kokonsa puolesta Helsingin yliopiston kirjastoon. Humanistiset ja yhteiskuntatieteet kattavassa keskuskirjastossa kirjoja on noin 1,5 miljoonaa, joista länsimaisilla kielillä, lähinnä englanniksi, on noin 35%. Kirjaston henkilökunta on hyvin aktiivista ja opiskelijoille on paljon lyhyitä kursseja tiedonhausta. Kurssit ovat vapaaehtoisia ja opiskelijoita on kuulemma vaikea saada paikalle. Meijissä oli meille jo monen vuoden ajalta tuttu Metalib vasta tullut käyttöön ja siitä ei vielä ollut paljon kokemuksia. Lisensoiduissa e-aineistoissa on paljon englanninkielisiä tietokantoja, joita käyttävät lähinnä pidemmälle ehtineet opiskelijat, opettajat ja tutkijat.

Meijin yksi erikoisuus oli kirjastokortilla aukeavat lainattavien kannettavien tietokoneiden lokerot, joiden vakuutettiin vähentävän jonoja palvelutiskillä. Tokion keskustassa tilat ovat kalliita, ja siksi maan alla sijaitsevat kirjavarastot olivat suurelta osin sähkötoimisia tiivishyllyjä. Meijiläisillä oli jopa liikkuva siltarakennelma, jolla pääsi korkeassa tilassa olevien tiivishyllyjen ylempiin osiin (kuvassa alla).

Minulle esiteltiin myös läheinen kulttuuriravintola Yama no ue (Hilltop) -hotellissa, joka on ollut kirjailijoiden suosikkipaikkoja jo vuosikymmenien ajan. Meiji-yliopiston pääkampus sijaitsee Kandan kuuluisan antikvariaattialueen vieressä, niinpä saatoimme käydä lopuksi 1800-luvun kirjallisuuteen erikoistuneessa Ohya-antikvariaatissa.

Valokuiluilla Meiji-yliopiston kirjaston tilat oli saatu valoisiksi, vaikka suuri osa kirjastosta sijaitsi maan pinnan alla.
Valokuiluilla Meiji-yliopiston kirjaston tilat oli saatu valoisiksi, vaikka suuri osa kirjastosta sijaitsi maan pinnan alla.

Osakan kaupunginyliopiston OCU Media Center puolestaan on Japanin suurin yhdessä rakennuksessa sijaitseva yliopistokirjasto. Henkilökunnan tilat olivat suuressa maisemakonttorissa, jossa eri töitä tekevät oli erotettu sermeillä. Hankintaosastolla näimme toiminnassa Japanille tyypillisen valintahyllyn, johon kirjakaupat tai kustantajat tuovat näytille kirjoja ja kirjasto voi valita haluamansa, loput haetaan takaisin.

Kirjakaupasta tarjolle tuotuja kirjoja OCU:n kirjastossa.
Kirjakaupasta tarjolle tuotuja kirjoja OCU:n kirjastossa.

Varastossa meille esiteltiin Asahi Shinbun -lehden 1800-luvun numeroita. Niin vanhoja ei ole enää paperimuodossa monessa paikassa, vaan lehtiä käytetään joko mikrofilmeinä tai verkon kautta. Tietokantojen käyttöön ei ollut monihakua, vaan tietokantoja opastettiin käyttämään kirjaston verkkosivuilta tietokanta kerrallaan. OCU:ssakin tuli ilmi että yliopistokirjastot ostavat lisenssit usein yhtä yliopistoa varten. Suuria konsortioita ei juuri ole ja suurillakin yliopistoilla on vaikeuksia hankkia riittävästi e-aineistoja.

Esimerkkinämme suuresta yleisestä kirjastosta toimi Osakan kaupunginkirjaston pääkirjasto. Sen tiloihin pääsee kätevästi suoraan metroasemalta. Kaupunginkirjasto kerää paljon Osakan kaupungin historiaan liittyviä aineistoja. Arvokkaan materiaalin varastossa oli paljon aarteita Edo-kaudelta (1600-1868), kuten puupiirrostekniikalla tehtyjä mainoksia lähiseudun kaupoista. Suomalaisesta näkökulmasta erikoista oli, että suurin osa työntekijöistä oli välitysfirman kautta. Kirjastolla oli myös juuri tätä kirjastoa varten tilaustyönä suunnitellut kosketusnäytölliset tietokoneet opac:in käyttöön.

Kirjakaupasta tarjolle tuotuja kirjoja OCU:n kirjastossa.

Kirjakaupasta tarjolle tuotuja kirjoja OCU:n kirjastossa.
Osaka Municipal Central Libraryn mainos tietopalveluista: Tule rohkeasti kysymään neuvontapisteeltä! Aiemmin olemme vastanneet mm. näihin: Montako Gingko-puuta on Midosuji-kadulla? Mitkä ovat 10 yleisintä lasten toiveammattia? Kuinka kova on 0 mm sade? Miksi Osakasta tuli Osaka?

Ôtemae-yliopiston Media Library CELL oli esimerkki hienosta pienemmästä kirjastosta ja oma suosikkini näkemieni kirjastojen joukossa. Kirjaston japaninkielisillä sivuilla on tyylikäs kuvamuotoinen esitys tiloista. Kôben lähellä Sakura Shukugawa -kampuksen keskiössä sijaitseva rakennus on saanut Japanin kirjastoyhdistyksen arkkitehtuuripalkinnon vuonna 2009.

Keskeinen idea on ollut viihtyisän monikäyttöisen tilan tekeminen, missä suuren osan käytetyimmistä tiloista näkee yhdellä silmäyksellä. Ensimmäisessä kerroksessa, maan tasolla oleva pääsali on Japanissa vielä harvinaisesti keskustelualuetta, jossa ei vaadita hiljaisuutta. Puoliksi maan alla oleva alataso puolestaan on hiljaista lukualuetta.

Ensimmäisessä kerroksessa kirjaston laidoilla on pieniä huoneita, joissa pidetään myös opetusta. Pikkuhuoneisiin on pääsy sekä sisältä että ulkoa. Ovet lukkiutuvat nerokkaasti niin että ulkoa tullessa on pääsy vain takaisin ulos ja kirjaston puolelta tullessa takaisin kirjastoon, jolloin ei tule ongelmia kirjojen valvonnan kanssa. Kirjaston käyttöä tapaamis- ja opiskelupaikkana muutenkin edistetään monin tavoin.

Kirjaston sisälle on esimerkiksi sijoitettu opintoneuvontatoimisto, mikä osaltaan kasvattaa kävijämäärää. Yksi Ôtemae-yliopiston painoaloista on mangan ja animen opetus. Niinpä kirjastoon tullessa kävijöitä tervehtii Rupin III-sarjan hahmo. Sarjan piirtäjä, kirjailijanimeltään “Monkey Punch”, kuuluu yliopiston henkilökuntaan.

Ôtemae Media Library CELL:in tiloja
Ôtemae Media Library CELL:in tiloja

Mitä verkossa on japanologeille?

Painetut kirjansa japanilaiset yliopistokirjastot luetteloivat NACSIS-yhteistietokantaan paikallisten järjestelmien lisäksi. Valitettavasti suurin kirjasto, Japanin kansalliskirjasto Parlamentin kirjasto, ei ole mukana yhteistietokannassa, vaan sillä on oma tietokantansa NDL-OPAC. NACSIS-tietokannasta ilmestyi juuri heinäkuun alussa viehko modernimpi versio Webcat-PLUS, jossa voi tehdä kirjankansikuvista itselleen tyylikkään virtuaalisen kirjahyllyn. Kaikki eivät uutuuteen tykästyneet, ja nyt näyttääkin olevan saatavilla jo myös yksinkertaisempi versio, “Webcat Plus Minus”.

Nacsis-tietokantaa ylläpitää NII, National Institute for Informatics, jolla on myös monia muita mainioita palveluja. Tieteellisten lehtien viitteistä suuri osa löytyy “Japanin Arto-tietokannasta”, CiNii:stä. Siinä on linkkejä myös julkaisuarkistoihin ja lisäksi omia maksullisia pdf-artikkeleita, joista osa meillä Helsingissä on käytössä AsiaPortal-palvelun kautta. Ihmeekseni kuulin, että monessa japanilaisessa yliopistossa näitä CiNii:n artikkeleja ei ole lainkaan lisensoitu, vaan artikkeleja hankitaan yksi kerrallaan.

ReaD-tietokannasta löytyvät puolestaan tutkijoiden asiantuntijatiedot. Tietokannan kautta on jopa mahdollisuus ottaa yhteys sieltä löytämäänsä asiantuntijaan. CiNii on hieno tietolähde ja Helsingin yliopistossa on NIAS:in AsiaPortalin kautta käytössä muitakin lisensoituja aineistoja, kuten lähinnä hakuteoksia sisältävä JapanKnowledge. Yllättäen maksullisia e-aineistoja näyttäisi olevan tarjolla suhteellisen vähän Japanista, jos vertailukohtana on vaikka Kiina tai englanninkieliset maat.

Kuitenkin myös verkossa avoimesti saatavilla on yllättävän paljon tieteellisiä aineistoja. Nii ylläpitää JAIRO:a, joka on yhteishaku japanilaisiin julkaisuarkistoihin. JAIROssa on nyt saatavilla yli 700000 kokotekstiartikkelia ja julkaisuarkistoihin arvellaan saatavan n. 11% tieteellisten lehtien artikkeleista. Sekin on jo valtavasti enemmän kuin koskaan olisimme voineet käytännössä tilata japanilaisia lehtiä Helsinkiin painetussa muodossa.

Japanin Parlamentin kirjaston palvelu on puolestaan Porta, yhteishakuliittymä vapaassa käytössä oleviin japanilaisiin digitaalisiin kokoelmiin. Porta hakee noin 50 eri digikokoelmasta ja sen lisäksi monista viitetietoja sisältävistä lähteistä. Kuten aina, näin laajassa haussa on ongelmansa keksiä sopivan tarkat hakusanat, mutta palvelu on korvaamaton apu verrattuna siihen että täytyisi perata jokainen digikokoelma yksitellen.

Parlamentin kirjaston omista digitoiduista kokoelmista kiinnostavin on Digital Library from the Meiji Era, joka sisältää nykyisellään jo noin 170000 nidettä vuosien 1868-1926 väliltä. Valitettavasti käytettävissä on kirjoista vain metatiedot ja kuvat, kirjojen tekstistä ei voi tehdä hakuja. Myös vuotta 1926 uudempia teoksia on jo digitoituna käytettävissä Parlamentin kirjaston sisällä. Parlamentin kirjaston neuvontatiskillä kuulin, että ne tulevat kyllä verkkoon vapaaseen käyttöön sitä mukaa kun tekijänoikeus raukeaa, kun 50 vuotta on kulunut tekijän kuolemasta.

Helsingin yliopiston kirjastoa esittelemässä

Kesän aikana aktivoitua kielitaitoa pääsin testaamaan toden teolla, kun pidin alustuksen Helsingin yliopiston kirjastosta Osakan alueen kirjastonhoitajien kansainvälisen yhdistyksen, Librarian’s Network for Culturally Diverse Societyn, kokouksessa. Kiinnostusta suomalaisiin kirjastoihin oli paljon ja kysymyksiä sateli.

Osallistujien mukaan Japanissakin esimerkkinä ovat olleet amerikkalaiset ja englantilaiset kirjastot, mutta nyt etsitään ideoita myös muualta. Pohjoismaissa  kiinnostaa erityisesti kirjastojen avoimuus. Japanissakin yliopistokirjastot ovat avanneet palveluitaan. Monessa kirjastossa on nyt lähiseudun asukkaiden mahdollista käyttää kirjastoa ja lainata materiaaleja.

Itse sain tilaisuuden kysellä kirjastojen hakusysteemeistä ja webisivustoista. Suomessa käyttöön tulevaa Primoa ei Japanissa ole vielä paljoa, mutta Keiô-yliopistossa se kuitenkin löytyy jo tuotannossa. Edistyksellisiä kirjastojen verkkosivuja taas mainittiin olevan University of Tsukuba Library ja Nara Institute of Technology Library. Niissä kirjaston verkkosivut ovat käyttäjän muokattavissa ja niihin on integroitu kirjaston hakupalveluja.

Suomen keskittyneet kirjastopalvelut herättivät myös ihmetystä. Japanissa jokainen yliopistokirjasto valitsee itse kirjastojärjestelmänsä ja tietokantojen yhteishankinnatkin ovat varsin vähäisiä, lähinnä muutaman yliopiston yhteistyötä. Selvisinkö kielen kanssa? No,  en osannut selittää mitä kaikkea bibliometriikka on käytännössä, mutta se johtui ehkä siitä että olen vasta syventämässä sen alan tietoja suomeksikin.

Ja Helsingin yliopiston kirjaston organisaatiouudistuksesta tuli “organisaatiovallankumous” – mikä lienee turhan vahva sanavalinta, vaikka meillä suuret muutokset meneillään onkin.

Kirjoittaja:
Pekka Karhula
kirjastonhoitaja
Keskustakampuksen kirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto
Kuvat:

Pekka Karhula