Laadukkaan tutkimusaineiston tuottaminen vaatii osaamista

– Laadukkaan, avoimeen käyttöön sopivan datan täytyisi syntyä tutkimusprojektin edetessä ikään kuin oheistuotteena. Muuten on todella iso työ projektin lopussa muokata aineisto hyödynnettävään kuntoon, toteaa tutkija Joona Lehtomäki, jonka oma tutkimusryhmä (Conservation Biology Informatics Group) on avannut osan omasta tutkimusaineistostansa kotimaisen AVAA-julkaisualustan kautta.

Tutkimusprosessin myötä syntyvän laadukkaan aineiston tuottaminen edellyttää taitoja, jotka vaativat koulutusta. Lehtomäen mukaan datan hallinta ei sinänsä kuulu erityisesti avoimeen tieteeseen vaan jokaisen tutkijan perustyökalupakkiin.

– Väitän, että moni juoksee gradua aloittaessaan päin seinää, kun ei ole saanut koulutusta, siitä miten dataa pitäisi hallita. Lopputuloksena on monesti sekalainen kokoelma Excel-taulukoita, joista puolen vuoden jälkeen kukaan ei enää ota selvää. Ei edes tekijä itse.

Useimmilla tieteenaloilla käsitellään kuitenkin aineistoja, esimerkiksi biologiassa ei järjestetä juuri minkäänlaista opetusta aineistonhallintaan ja aineiston suunnitteluun.
– Yliopiston kirjastolla ja esimerkiksi Luomuksella on paljon osaamista aineistohallinnasta ja sen suunnittelusta. Erillislaitokset voisivat rakentaa uutta roolia tarjoamalla apuaan aineiston hallinnan koulutuksessa, Lehtomäki pohtii.

Suojelubiologit suojelevat dataansa

Joona Lehtomäki on itse luonnonsuojelubiologi. Hänen mukaansa juuri luonnonsuojelubiologien ja yleisemmin ekologian tutkijoiden keskuudessa tutkimusaineistoista näytetään olevan jostain syystä melko mustasukkaisia.

– Voisi ajatella, että luonnonsuojelutieteissä koettaisiin tärkeäksi datan avaaminen. Näin ei kuitenkaan ole. Tämä on hankalaa, sillä alan aineistojen avaaminen saattaisi hyödyntää yhteiskuntaa poikkeuksellisen laajasti. Akateemisen maailman lisäksi esimerkiksi järjestöt ja viranomaiset voisivat käyttää sitä.

Syyksi mustasukkaisuuteen Lehtomäki arvelee muilta aloilta tuttuja ongelmia kilpailussa muun muassa julkaisujen näkyvyydestä.

Conservation Letters -lehti julkaisi tutkimuksen luonnon monimuotoisuuteen liittyvän alkuperäisdatan käytöstä. Tulosten mukaan valtaosa tutkijoista käyttäisi mieluusti muiden aineistoja, mutta ei tahtoisi jakaa omiaan.

Keppiä ja porkkanaa

Eettisestä näkökulmasta avoimeen dataan pätee sama argumentaatio kuin avoimeen julkaisemiseen: julkisen rahoituksen turvin kerätty aineisto on mahdollisuuksien mukaan saatettava avoimeen käyttöön. Tämä on kuitenkin tehtävä huomioiden tutkijayhteisön omat hyödyt ja kustannukset.

– Kuulun niin sanottuun pragmaattiseen koulukuntaan, jonka mukaan eteenpäin on edettävä ruohonjuuritasolla, ei pelkästään ylhäältä hallinnon kautta. Hallinnolla ja tukipalveluilla on toki merkittävä ja tarpeellinen rooli aineistojen avaamisessa. Aina on kuitenkin mietittävä, mitä hyötyä tästä on tutkijalle, Lehtomäki kertoo.

– Toisaalta, jos odotamme, että muutos tapahtuu itsestään yhteisön sisällä, niin odotamme vielä sadan vuoden kuluttua. Tutkijayhteisö suhtautuu muutoksiin usein konservatiivisesti ja usein toki hyvästä syystä: muutosten tarpeellisuus ja hyödyllisyys on pystyttävä perustelemaan. Käytännössä jonkinlainen kompromissi – keppiä ja porkkanaa sopivassa suhteessa, hän päättää.

•    Viime Verkkarissa Joona Lehtomäki pohti avointa julkaisemista

Teksti

Laura Hiisivuori
viestintäpäällikkö

Kuvat

Jussi Männistö
tietoasiantuntija

Tutkija uskoo avoimeen julkaisemiseen

– Jos kaikki muut asiat olisivat tasan, niin useimmat tutkijat haluaisivat julkaista tutkimuksensa avoimesti. Valtaosa ongelmista kulminoituu avoimen julkaisemisen nykyisiin rahoitusmalleihin, tutkija Joona Lehtomäki avaa keskustelun.

Tutkijat näkevät avoimen julkaisemisen hyödyt. Lisäksi nähdään moraalinen velvoite avoimuuteen. Erityisesti jos tutkimus on toteutettu julkisella rahalla, niin julkaisun pitäisi olla julkisesti saatavilla.

Suomen nykymallissa kansallinen FinELib-konsortio neuvottelee sopimukset korkeakoulujen ja kustantajien välillä ja maksaa tilausmaksut.

Tutkijan näkökulmasta avoimen julkaisemisen rahoitus eli kirjoittajamaksut (article processing charge) näyttävät menevän omasta budjetista ja perinteinen julkaiseminen vaikuttaa ilmaiselta.

– Sinänsä ymmärrettävä käsitys ei itse asiassa pidä julkisrahoitteisesta näkökulmasta paikkaansa. Tutkimusten mukaan nykyinen malli on kokonaisuudessaan kalliimpi (hinta per julkaistu artikkeli) kuin puhtaasti avoimen julkaisemisen malli, Lehtomäki kertoo ja viittaa muun muassa Björkin tutkimuksiin (katso myös).

Asenteissa myös parannettavaa

Monelle avointa julkaisemista sinänsä kannattavalle tutkijalle paras vaihtoehto on julkaista perinteisissä tunnetuissa ja arvostetuissa sarjoissa ja toisaalta julkaista avoimesti (ns. hybridi-malli). Tämä on kuitenkin ongelmallista. Päädytään niin sanottuun double-dipping -ongelmaan, jossa maksetaan sekä tilausmaksut että kirjoittajamaksut. Tutkijat eivät usein tiedosta ongelmaa, koska tilaajamaksut ovat heille pitkälti näkymättömiä.

– Silloin julkaisijat hierovat käsiään, koska raha virtaa heidän laariinsa, Lehtomäki toteaa.

Jos hybridi-malli tai puhtaasti avoimissa sarjoissa julkaiseminen eivät käy, jää vaihtoehdoksi rinnakkaistallennus.

Helsingin yliopisto on linjannut jo vuonna 2010, että kaikki julkaisut on rinnakkaistallennettava. Valitettavasti linjaus näyttää jääneen kuolleeksi kirjaimeksi.

– Lopulta rinnakkaistallentamisessa kaikki on tutkijoista ja tutkimusryhmistä itsestään kiinni, meidänkin laitoksella on ryhmiä, jotka pitävät tiukasti kiinni siitä, että kaikki julkaisut rinnakkaistallennetaan ja sitten on ryhmiä, joita ei voisi vähempää kiinnostaa tai jotka eivät yksikertaisesti tiedosta koko asiaa, Lehtomäki kertoo.

Helsingin yliopistolla rinnakkaistallennus Tuhat-järjestelmässä ei ole kovin suuri vaiva. Toisaalta jos tutkija ei ole henkilökohtaisesti motivoitunut, niin pienikin lisävaiva voi olla liikaa.

Avoin julkaiseminen on vain väline

Tutkija Lehtomäki innostaisi toisia tutkijoita ja tutkimusryhmiä avoimeen julkaisemiseen esimerkin voimalla ja muistuttamalla sen hyvistä puolista. Avointen julkaisujen on esimerkiksi havaittu saavuttavan laajemman kohdeyleisön sekä keräävän enemmän viittauksia.

– Avoimen julkaisemisen rahoitusongelmia ei voi kuitenkaan ratkoa ruohonjuuritasolla. Olemme jääneet monopolilukkoon, jossa kustantajat voittavat, Lehtomäki sanoo.

Kenties Suomessakin voitaisiin kokeilla muiden Pohjoismaiden tapaan korkeakoulukohtaisia rahastoja, josta avoimen julkaisemisen kustannukset katetaan osittain tai kokonaan (erilaisia malleja: Björk & Solomon 2014).

Toisaalta jos – ja kun – tutkijat haluavat tulevaisuudessakin julkaista pääosin tietyissä alansa arvostetuissa julkaisusarjoissa, niin Lehtomäki näkee vaihtoehtona tilaajasopimusten neuvottelemisen kustantajien kanssa uusiksi. Käytännössä kuitenkin Suomen kokoisen pienen pelaajan voi olla todella vaikea sellaista tehdä.

Muutoksen alkua on aistittavissa. Yhdeksi maailman kärkiyliopistoksi luokiteltu yhdysvaltalainen Harvard ilmoitti jo pari vuotta sitten, että joutuu luopumaan muutaman ison kustantajan tilauksista, koska tilausmaksut ovat liian korkeita.

– Se oli selkeä mielenilmaus. Herää kysymys, millainen systeemi meillä on, jos Harvardilla ei ole varaa tilata tieteellisiä sarjoja, Lehtomäki päättää.

Lopuksi tutkija Lehtomäki muistuttaa, että avoimuus on vain väline, jota ei saa käyttää tutkimuksen laadun kustannuksella. Tutkimustyön ensisijaisena tavoitteena on oltava laadukkaan tieteen tekeminen. Avoimuudella on kuitenkin potentiaalia edistää koko tieteen kenttää sekä julkaisemisessa että yleisesti.

Joona Lehtomäki – avoimen tieteen puolestapuhuja

Tutkija Joona Lehtomäki on väitellyt vuonna 2014 luonnonsuojelualueiden suunnittelun ja käytännön toteutuksen välisisistä kysymyksistä. Hän on kiinnostunut muun muassa tutkimusaineiston mittakaavan, tyypin ja laadun vaikutuksesta suojelualuesuunnitteluun sekä siitä, voisivatko laskennalliset välineet ja ekoinformatiikka auttaa laaja-alaisemmissa luonnonsuojelua ja yleistä maankäyttöä koskevassa päätöksenteossa.

Lehtomäki on julkaissut osan omasta väitöstutkimuksestaan avoimena. Lisäksi esimerkiksi Lehtomäen tutkimusryhmän (Conservation Biology Informatics Group) viimeaikaisten tutkimusten tietoaineistoja on julkaistu avoimesti.

Lehtomäki on Open Knowledge Finland-järjestön edustaja valtion rahoittamassa Avoin tiede ja tutkimus -hankkeessa.

Lue lisää:

Teksti:

Laura Hiisivuori
Viestintäpäällikkö

Kuva:

Laura Hiisivuori
www.asianscientist.com