Kolumni: Kielipolitiikkaa


Meidän on oltava kansainvälisiä, ja siitä syystä meidän pitää kirjoittaa ja julkaista kansainvälisillä foorumeilla.

Kuulostaa aivan järkevältä. Monilla tieteenaloilla parasta tutkimusta tehdään muulla kuin suomen kielellä. On välttämätöntä, että suomalainenkin tutkimus keskustelee parhaan kansainvälisen tutkimuksen kanssa. Tässä keskustelussa yhteinen kieli ei voi olla suomi.

Ns. kansainvälisen julkaisemisen vaatimukseen taustalla on oletuksia, joita ei lausuta julki. Muulla kuin suomen kielellä julkaisemisella tarkoitetaan englanniksi julkaisemista. Meidän halutaan siirtyvän eurooppalaisesta monikielisestä tiedeyhteisöstä yksikieliseen anglosaksiseen tiedeyhteisöön.

Kansainvälisen julkaisemisen vaatimuksen taustalla näyttää olevan sekin oletus, että kaikilla tieteenaloilla paras tutkimus on englanninkielistä. Näinhän asia ei ole – se on selvä.

Eräät tieteenalat ovat lujasti sidoksissa kieleen ja sillä kielellä luotuun kulttuuriin. Tällaisia aloja ovat esimerkiksi suomen ja sen sukukielten tutkimus sekä suomenkielisen kirjallisuuden tutkimus. Missä on näiden tieteenalojen huippututkimus? Yllättäen se ei olekaan ulkomailla. Se on Suomessa ja enin osa siitä on kirjoitettu suomeksi. Tämä ei johdu suomalaisten luontaisesta nerokkuudesta vaan siitä, että näitä aloja on Suomessa paljon tutkittu ja niillä on Suomessa pitkä tutkimushistoria, korpuksista ja muista aineistokokoelmista puhumattakaan.

Artikkelin kielen vaihtaminen suomesta englanniksi ei tarkoita vain kielen vaihtamista. Samalla on vaihdettava koko esitystapa. Kun kirjoittaa englanniksi, oletuksena on, että lukija on englanninkielinen. Tämä tarkoittaa sitä, että kaikki suomalaiselle tututkin asiat on selitettävä. Ei voi noin vain ohimennen mainita sellaisia asioita kuin ”suurlakko”, ”sisällissota” tai ”kotihoidon tuki”. Monet suomalaisen tutkimuksen kontekstissa tavalliset sanat vetävät perässään hirmuista kulttuurista laahusta, joka ulottuu moniaalle ja kauas historiaan. Artikkelista saattaa hurahtaa kolmannes pelkkään kontekstin kuvaamiseen.

Myös monimutkaisista asioista, kuten tieteen uusista tuloksista, on voitava puhua ja kirjoittaa myös suomeksi. Suomalaisilla on noin sadan vuoden ajan ollut saatavilla tieteellistä tietoa omalla äidinkielellä; saadakseen tietoa ei ole tarvinnut ensin opetella jotakuta vierasta kieltä.

Meillä on tehty kovasti työtä, jotta suomen kieli kehittyisi myös tieteen kirjoituskieleksi. Jos ns. poliittinen ohjaus johtaa siihen, että suomeksi ei enää kannata kirjoittaa, on edessä paluu tilanteeseen, jossa olimme 1800-luvulle saakka: sivistyneistö puhuu ja kirjoittaa vieraalla kielellä, ja loitompana puhuu kansa omaa vain puhekieleksi taantunutta suomeaan.

Demokratia toimii parhaiten silloin, kun päätöksiin osallistuvilla ihmisillä eli äänestäjillä on riittävästi oikeata tietoa päätöstensä perustaksi. Miten käynee suomalaisen demokratian, jos tiedon saanti vaikeutuu?

Teksti

Lasse Koskela
tietoasiantuntija
Keskustakampuksen kirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuva

Helena Hiltunen

Miten saan tieteellisen artikkelini julkaistua?

Helsingin yliopiston kirjasto yhdessä Elsevierin kanssa järjesti huhtikuussa erityisesti aloitteleville tutkijoille tarkoitetun tilaisuuden ”How to Get Your Article Published – author seminar” Meilahdessa Biomedicumissa. Paikalle oli saapunut innokasta yleisöä yli 200 henkilön verran; enimmäkseen tutkijoita ja jonkun verran myös kirjaston henkilökuntaa eri kampuksilta. Yleisö osallistui melko innokkaasti tilaisuuteen esittämällä kysymyksiä ja kommentteja. Esitys oli mielenkiintoinen minustakin, vaikken itse olekaan kirjoittamassa tieteellistä artikkelia. Tämäntyyppinen Elsevierin tilaisuus järjestettiin nyt jo toista kertaa Helsingin yliopiston kirjaston piirissä; edellinen tilaisuus oli Viikissä pari vuotta sitten.

Elsevier oli varustautunut tilaisuuteen kahden henkilön voimin;  Jaap van Harten (Executive Publisher) kertoi artikkelin julkaisemiseen liittyvistä asioista ja Floortje Flippo (Account Development Manager) esitteli Scopusta.

Hyvä artikkeli

Van Haarten läksi esityksessään liikkeelle vertaisarvioitujen lehtien määrän kasvusta ja tieteellisen julkaisemisen muutoksista; siirtyminen painetuista aineistoista elektronisiin aineistoihin on johtanut siihen, että artikkeleita tarjotaan lehtiin runsain määrin ja niitä myös hylätään paljon. Tässä artikkeliehdotusten virrassa on tärkeää osata erottua ja kirjoittaa hyvä artikkeli.

Mutta ennen hyvän artikkelin kirjoittamista on hyvä miettiä tiettyjä perusasioita kirjoittamisesta:

Kun olet pohtinut em. kysymyksiä ja vakuuttunut, että sinulla on riittävästi aineistoa tieteelliseen artikkeliin, niin voit aloittaa kirjoittamisen vaikkapa Elsevierin Publishing presentation ohjeiden mukaan. Hyvin valmisteltu käsikirjoitus säästää aikaasi ja nopeuttaa julkaisuprosessia.  Van Haarten esitteli mielenkiintoisesti ”rautalankamallilla” kappale kappaleelta miten hyvä ja kiinnostavan artikkeli rakennetaan.  Artikkelin otsikollakin on merkitystä; artikkeleihin, joilla on lyhyt ja naseva otsikko, viitataan yleensä enemmän!

Vertaisarviointi

Päätoimittajilla on iso työ etsiä sopivia ja suostuvaisia vertaisarvioijia, joten voit itse ehdottaa sopivaa vertaisarvioijaa käsikirjoituksellesi. Älä ehdota vertaisarvioijaksi kuitenkaan ketään lähipiiristäsi. Samoin voit hyvin perustellen kertoa päätoimittajalle, kenen et halua lukevan käsikirjoitustasi. Eli jos pelkäät jonkun juuri samaa asiaa tutkivan varastavan ideasi, niin turha häntä on pyytää vertaisarvioijaksi. Mieleesi saattaa tässä vaiheessa myös tulla loistoidea, että voit nopeuttaa julkaisuprosessia lähettämällä artikkelin arvioitavaksi samanaikaisesti useampaan lehteen. Tämä ei kuitenkaan kovin fiksua, jo siitäkin syystä, että eri lehdillä saattaa olla myös samoja vertaisarvioijia.

Niin kuin me kaikki tiedämme artikkelit kelpaavat vain harvoin julkaistavaksi ensimmäisellä yrittämällä. Van Haarten lohduttelikin kirjoittajia, ettei artikkelin hylkäämisestä kannata masentua vaan vertaisarvioijien kommentteihin ja uudelleenkirjoitusprosessiin kannattaa suhtautua oppimisen kannalta.

Eettiset ongelmat

Tilaisuudessa ei keskitytty pelkästään artikkelin rakenteisiin, vaan kerrottiin ja keskusteltiin myös muista asioista, kuten etiikasta; tutkimusmenetelmien etiikasta, plagioinnista ja tulosten väärentämisestä. Nämä eettiset ongelmat ovat lisääntyneet huolestuttavasti tieteellisessä julkaisumaailmassa.

Plagiointi on tietysti eettisesti väärin, mutta siitä jää myös usein kiinni enemmin tai myöhemmin. Myöskään omia julkaisuja ei saa plagioida eli julkaista kahteen kertaan. Oli kiinnostavaa tietää, että esimerkiksi ne Elsevierin julkaisemat artikkelit, jotka ovat myöhemmin todettu plagioiduiksi tai muuten virheelliseksi jätetään tietokantoihin varustettuna retracted -sanalla. Tilaisuuden jälkeen lähdinkin heti etsimään näitä hylättyjä julkaistuja artikkeleita Scopuksesta. ”Parhaimman” tuloksen sain, kun kohdistin haun retracted article keyword-kenttään. Scopuksesta löysin 5108 retracted article-merkinnällä julkaistua artikkelia. Myös Web of Science käyttää samaa retracted article-merkintää.

Lisää kirjoitusohjeita Elsevieriltä…

Teksti

Tuula Huuskonen
Tietoasiantuntija
Viikin kampuskirjasto
Helsingin yliopiston kirjast

Innovation through Collaboration LIBER 38 TH ANNUAL GENERAL CONFERENCE 30.6.-3.7.09 Toulouse

, Kuva: Tiina Äärilä

Euroopan tieteellisten kirjastojen verkoston, Liberin, yleiskonferenssi järjestettiin tänä vuonna Etelä-Ranskassa Toulousessa kesä-heinäkuun vaihteessa. Osallistujamäärältään konferenssi oli ennätyksellisen laaja: yli 300 osallistujaa – kaukaisimmat Australiasta ja Singaporesta. Koko viikko oli Toulousessa helteinen lämpötilan hipoessa + 36 C astetta, mikä kysyi konferenssivierailta kestävyyttä  ilmastoimattomassa 70-luvun luentosalissa.

Liber-konferenssin rakennetta ja toteutustapaa oli uudistettu aikaisemmasta. Konferenssi aloitettiin kolmella vaihtoehtoisessa Parallel Sessiolla. Osallistuimme yliopiston strategisen kehittämisen osioon (Libraries  at  the strategic heart of university) , joka toteutettiin hyvin keskustelevalla tavalla.  Osallistujien tuli mm. arvioida oman kirjastonsa asemaa kehysorganisaation strategisessa suunnittelussa. Olimme yhdessä mm. Leidenin, Delftin ja Tampereen yliopistojen kanssa varsin lähellä yliopistojemme strategisia tavoitteita ja kirjastomme ovat vahvasti mukana yliopistotason suunnittelussa.

Marie-Dominique Heusse ja Liber execute boardin jäseniä, Kuva: Tiina Äärilä

Konferenssin käytännön järjestelyistä vastas Toulousen yliopiston kirjastoverkoston johtaja Marie-Dominique Heusse (kuvassa keskellä). Pöydän ääressä Liber execute boardin jäseniä: president Hans Geleijnse, vice-president Paul Ayris, general secretary Ann Mathenson, board member Ulf Göranson ja Liberin uusi executive director (toiminnanjohtaja) Wouter Schallier.

Uutta Liberin strategiaa vuosille 2009–2012 käytiin läpi parin päivän aikana ryhmissä keskustellen. Kahdeksan ryhmän tulokset esiteltiin konferenssin osallistujille ja Liberin hallitus päätti tarkistaa strategiaa palautteen pohjalta. Uusi strategia hyväksyttäneen lokakuussa.

Strategiaesitys sisältää viisi keskeistä aluetta:

  • tieteellinen julkaiseminen (Open Access ja e-science)
  • digitointi ja tietoaineistojen saatavuus (digitisation, Europeana)
  • kokoelmat ja säilyttäminen
  • organisaatio ja henkilöstö
  • Liberin palvelut (arkkitehtuuri, turvallisuus, eurooppalainen kirjastokortti, laatu).

Konferenssin aikana pidetyssä kokouksessa valittiin Kansalliskirjaston Kirjastoverkkopalveluiden johtaja Kristiina Hormia-Poutanen LIBERin Digitization and Resource Discovery -jaoston (Steering Committee) puheenjohtajaksi seuraavalle kaksivuotiskaudelle. Samalla hänestä tulee LIBERin hallituksen jäsen.

Konferenssin alustuksissa käsiteltiin strategian teemoja. Alustuksia toimintaympäristömuutoksen vaikutuksia osaamiseen ja koulutustarpeisiin oli Englannista, Ranskasta ja Hollannista. Ranskalainen Frédéric Saby (University of Grenoble) kertoi yliopistolain muutoksesta ja sen vaikutuksesta kirjastonjohtajien koulutustarpeeseen.

Wendy White
(University of Southampton ) ja  Chris Middleton (University of Nottingham) käsittelivät kirjastonhoitajan roolia tutkijan tukena ja tarvittavaa  osaamismatriisia.
He pohtivat kirjastonhoitajan mahdollisuuksia tuottaa palveluja tutkijoille käyttäen hyödyksi kaikkia uusia sosiaalisen median välineitä, ja  he halusivat vahvistaa mielikuvaa kirjastosta tiedon puutarhana. Heidän alustuksellaan on mielestämme annettavaa myös Helsingin yliopiston kirjastoissa tehtävälle valmistelulle.

yliopiston puutarha, Kuva: Tiina Äärilä

Luentojen välillä oli mahdollisuus “virkistäytyä” paahteissa ulkoilmassa yliopiston puutarhassa.

Dick Langbroek, Hollannin kansalliskirjaston henkilöstöasian päällikkö, kertoi kirjaston henkilöstösuunnitellusta ja koulutuksesta. Kirjaston ikärakenne on hyvin samankaltainen kuin meillä (keski-ikä vuonna 2007 oli 45 v.) ja koulutettuja nuoria halutaan lisää.

Kunglika Bibliotekissa käynnissä oleva koulutusohjelma muodostuu kahdesta eri ryhmästä:

  • Nuoret, alle 3 vuotta  KB:ssä työskennelleet akateemiset, jotka ovat kiinnostuneita asiantuntija- tai esimiestehtäviin.
  • Esimiestehtävistä kiinnostuneet, joilla on vähintään 5 vuoden työkokemus.

Nuorten koulutusryhmään kuului yhdeksän ja johtajien ryhmään viisi henkilöä. Nuorten ryhmän koulutus koostui neljästä teemasta (personal effectiviness, communication, project leadership, personel leadership), jotka kukin sisälsivät neljä puolen päivän koulutusta. Johtajille oli koulutusta viikoittain puolipäivää (communication, project leadership, personel leadership).

Keväällä 2009  Kunglika Bibliotek:iin on perustettu myös oma Career Service Centre , jonka tavoitteena on auttaa niitä henkilöstöryhmiä, joiden työtehtävät tulevat muuttumaan oleellisesti.

Langbroek korosti, että kyse on ennen kaikkea kulttuurillisesta muutoksesta. Johtajien on oltava suunnan näyttäjiä ja innovatiivisia ja samalla jokainen on vastuussa omasta kehittämisestä.

Helsingin yliopiston kirjastoissa on vuosien ajan järjestetty henkilöstökoulutusta ja tänä vuonna on laadittu omaa osaamisen kehittämisohjelmaa. Alustukset saivat ajattelemaan, että tulisiko meillä koulutusta profiloida vielä nykyistä enemmän asiantuntijoille ja esimiehille. Millainen koulutuspanostus on oikea ja tarvittava? Tulisiko henkilöstöasioiden hoitoon kiinnittää nykyistä  enemmän huomiota: vrt. Hollannin Career Service Centre?

vastaanotto kaupungintalolla, Kuva: Tiina Äärilä

Kaupungin vastaanotolla oli arvokkaat ja historialliset puitteet.

Tieteellinen julkaiseminen

Tutkijoiden sosiaalisen median käyttöä käsitteli mm. Guus van den Brekel (EAHIL). Hän patisti kirjastolaisia menemään sinne missä tutkijat ovat: ” Get into the workflow. And get to the people”. Kirjaston on integroituva tukijoiden työprosesseihin siten, että kirjasto helpottaa tutkijan työtä prosessin eri vaiheissa. Van den Brekelin esittelemiin avoimiin ja kaupallisiin sosiaalisen median välineisiin kannattaa tutustua:

Tutkijayhteistyön tärkeyttä korosti esityksessään myös Sheila Anderson, joka on  Lontoon Kings Collegen e-tutkimuskeskuksen johtaja ja Englannin humanististen tieteiden e-science tukikeskuksen apulaisjohtaja (AHeSSC). Hän kertoi kokemuksista virtuaalisen tutkimusympärsitön rakentamisesta (VRE) Lontoon Kings Collegessa.

Liberin ensimmäinen posterinäyttely

Toulousessa oli ensimmäinen Liberin posterinäyttely. Siihen osallistui yhteensä  22 kirjastoa/organisaatiota. Olimme mukana posterilla  Innovation Through Collaboration at the University of Helsinki : “From 150 to 1 on four campuses”. Meidän lisäksi Suomesta näyttelyyn osallistui Vaasan Tritoniakirjasto. Näyttely herätti suurta kiinnostusta ja sille haluttiin jatkossa enemmän aikaa. Näyttelyssä palkittiin Utrechtin yliopiston kirjaston posteri .

Posterinäyttely, Kuva: Tiina Äärilä

Kaisa Sinikara esittelee posteriaan Toulousen yliopiston kirjastoverkoston johtajalle Marie-Dominique Heusselle.

Iltatilaisuuden osallistujia, Kuva: Tiina Äärilä

Iltatilaisuus Hotel d´Assezatissa, joka toimii museona ja taidenäyttelynä. Kuvassa vasemmalta Tiina Äärilä, Jayshree Mamtora Australiasta (Library & Information Access Charles Darwin University), Maija Ikonen Tampereen yliopiston kirjastosta ja Vuokko Palonen Vaasan yliopiston Tritonia-kirjastosta. Kuva:Pirjo Vatanen

Järjestelyjen puolesta konferenssi oli onnistunut. Toulousen vaaleanpunainen kaupunki oli ympäristönä viehättävä ja tietenkin ranskalainen ruoka ja vieraanvaraisuus olivat vertaansa vailla. Tanskan Aarhusilla on haastetta ensi vuodelle.

Kirjoittajat
Tiina Äärilä
suunnittelija
Kirjastopalvelujen koordinointiyksikkö
Helsingin yliopisto
tiina.aarila[at]helsinki.fi

Kaisa Sinikara
ylikirjastonhoitaja
Kirjastopalvelujen koordinointiyksikkö
Helsingin yliopisto
kaisa.sinikara[at]helsinki.fi