Lukeminen kannattaa aina

Olettekos lukeneet Juha Vuorisen uusimman? Ei se mitään, en minäkään. Kahvipöydässämme on näiltä osin hiljaista.

Mervi Kantokorpi ei ole arvostellut Juha Vuorisen teoksia Helsingin Sanomissa. Niitä ei ole arvosteltu Parnassossa. Nuori Voima, Lumooja, Tuli & Savu tai niin & näin eivät ole haastatelleet Vuorista. Vuoriselta ei kysytty mielipidettä finanssikriisistä, ilmastonmuutoksesta, maailman ihmisoikeustilanteesta eikä syksyn muodista. Helsingin yliopiston kirjastoissa on muutama hajakappale Vuorisen teoksia. Äidinkielen opettaja ei lukiossa suosittele Niko-Petterille luettavaksi Vuorista.

Mutta noin 950 000 suomalaista on lukenut Juha Vuorisen kirjoja. Hän aloitti julkaisemalla ne omakustanteina. Kirjakauppoihin ne eivät kelvanneet, joten Vuorinen myi niitä netissä. Juoppohullun päiväkirjoista tuli klassikoita, tavallaan. Nyt ne kelpaavat kirjakauppoihin; päärakennuksen kirjastoon tilattu nide tuli Akateemisesta kirjakaupasta.

Juha Vuorisen tapaus on esimerkki siitä, että Suomen kirjallinen kenttä on erikoisella tavalla segmentoitunut. Huomaamatta saattaa jäädä jopa miljoonan kirjan katvealue. Me täällä mietimme, miten suhtautua ns. marginaaliseen kirjallisuuteen. Hyvin me siihen suhtaudumme: jokaisessa kirjastossa on runsaasti Paavo Haavikon tuotantoa. Se jos mikä on marginaalista kirjallisuutta. Lainaajia ei ole ollut jonoksi asti.

Mikä siis ”keskeistä” kirjallisuutta, mikä ”marginaalista”? Tunnettua vitsiä mukaillen voisi sanoa – kulttuurintutkijan tapaan: Se riippuu kontekstista. Niinpä.

Juha Vuorisen edustama kirjallisuudenlaji – mikä se sitten lieneekin – on vain yksi esimerkki näkymättömästä kirjallisuudesta. Vaikka kirjallisuudentutkimuksen alue on viime vuosikymmeninä laajentunut, jää vieläkin suurin osa rikoskirjallisuudesta, ns. naistenviihteestä ja sotakirjallisuudesta meidän silmiltämme näkymättömiin. Vielä täydellisempään pimentoon jää esimerkiksi uskonnollinen kirjallisuus. Jollakulla uskonnollisella kirjalla saattaa olla kymmenien tuhansien levikki. Eikö olisi mielenkiintoista tietää millainen se on?

Pitänee lukea Vuorista. Juoppohullun päiväkirja on pöydällä edessäni. Se kuuluu sarjaan ”Vuorisen viisautta kansissa” – täytyy tarkistaa, että kenttään 830 on tehty lisäkirjaus. Miljoona ihmistä ei voi olla väärässä. Paitsi että ovat he usein olleet.

Kirjoittaja:

Lasse Koskela
kirjastoamanuenssi
Keskustakampuksen kirjasto