Taideopintoja, historian tutkimusta, kävelylenkkejä – uuden elämän askelin

Helsingin yliopiston kirjaston keväällä 2013 eläkkeelle jäänyt ylikirjastonhoitaja Kaisa Sinikara jatkaa pitkään tauolla ollutta taidemaalausharrastustaan. Hän on mukana Helsingissä vuonna 2014 järjestettävän arkkitehtuuriseminaarin valmisteluissa. Helsingin yliopiston tiedekuntien ja laitosten kirjastojen kasvu Helsingin yliopiston kirjastoksi kiinnostaa. Nyt on aikaa nähdä marraskuisten päivien valo, Kaisa Sinikara kirjoittaa työn ääressä jatkaville kollegoilleen.

Maalausvälineet hyötykäytössä

Kirjaston kesäjuhlista 13.6.2013 alkaa olla puolisen vuotta. Te, hyvät kollegat Helsingin yliopiston kirjastossa, teitte siitä unohtumattoman juhlan. Kiitos myös mieluisasta lahjasta, lahjakortista Temperaan ja maalausvälineistä. Niille on ollut hyötykäyttöä tänä syksynä. On ollut hauskaa ja haastavaa aloittaa opiskelijana Helsingin työväenopiston öljy- ja akryylimaalauksen ryhmässä kuvataiteilija Sirpa Häklin ohjauksessa. Innostavaa on oppia toisten työstä ja saada ohjausta – olla opetettavana. Aloittelevan opiskelijan rooli on ollut suorastaan ihana.  Aiheita ovat olleet mm. auringon lasku Saimaalla, pastissit, kasvot ja asetelmat. Koulutus jatkuu…

Yliopiston piirustuslaitos opettajana

Samalla tämä on paluuta nuoruuteen, jolloin opiskelun ja määräaikaisten työsuhteiden lomassa vietin aikaa yliopiston piirustuslaitoksella Porthanian ylimmässä kerroksessa. Erinomainen ja vaativa opettaja oli tuolloin taidemaalari Åke Hellman Porvoosta. Hän opetti näkemään ja kuvaamaan valon ja varjon vaihtelut esineissä ja ihmisen kasvoissa. Lapsen syntymä ja töiden lisääntyminen jättivät kiinnostavaan harrastukseen pitkän tauon. Kansleri Kari Raivio sai sittemmin suostuteltua iäkkään taiteilijan maalaamaan hänen kanslerimuotokuvansa. Muotokuva on nähtävillä yliopiston päärakennuksen opettajien kahvilassa.

Kaisa-talon vetovoima

Kaisa-talossa työskentelevät ovat joskus kysyneet, mitä mahdan puuhailla talossa liikkuessani. Työtovereita on hauska nähdä. Lisäksi olen mukana mm. LIBERin arkkitehtuuriseminaarin 2014 valmistelussa. Kiinnostavaa on myös ottaa selvää yhteisen kirjastomme vaiheista alkuvuosista alkaen. Miten laitosten ja tiedekuntien kirjastot ja kokoelmat saivat alkunsa ja mitä niille tapahtui 1900-luvun kuluessa? Kansalliskirjaston ja Opiskelijakirjaston vaiheita on selvitelty Rainer Knapaksen ja Hanna Kuusen kirjoittamissa teoksissa. Muilta osin kirjastojen vaiheita on käsitelty fragmentaarisesti tai ei lainkaan.

Tutkijan ja kirjoittajan paluu

Tarkoitukseni on kartoittaa, mitä kirjastoistamme on jo kirjoitettu, millaisia lähteitä on saatavilla ja missä ne sijaitsevat. Väitöskirjatyötä tehdessäni pääsin raapaisemaan kirjastojen syntyvaiheita. Se herätti kiinnostuksen tarkempaan pohdintaan. Mutta – työ on alkuvaiheissaan. Nähtäväksi jää, miten hankalaksi tietojen kokoaminen osoittautuu viime vuosikymmeniä lukuun ottamatta. Olen iloinen kaikista vihjeistä ja avusta, jota voitte antaa.

Olemme seuraajani Kimmo Tuomisen kanssa allekirjoittaneet 3-vuotisen sopimuksen, jonka mukaan mm. sähköpostiosoitteeni ja mahdollisuus käyttää yliopiston verkkoa (ml. digitaalinen kirjasto) säilyvät entisinä.

Uusin silmin: marraskuun valoa

Marraskuu on nyt erilainen kuin ennen. Muistan viime vuosien marraskuusta lähinnä kasvavan pimeyden, tunteen että on aina pimeää. Niin toki on ollutkin töihin lähtiessä ja kotiin palatessa. Pitkät kävelylenkit keskellä päivää ovat tänä syksynä näyttäneet lempeän, talven lepoon valmistautuvan luonnon ja yllättävän paljon valoa lyhyenä keskipäivän hetkenä.

”Aika aikaa kutakin”. Nyt on aika, jolloin on mielenkiintoista seurata sivusta kirjaston tapahtumia ja suunnitelmia. On uuden oppimisen ja uusien roolien aika.

Hyvää joulukuuta ja alkavaa vuotta 2014.

Teksti:

Kaisa Sinikara

Kuvat:

Helsingin yliopisto

********************

Tasavallan presidentti myönsi 13.12.2013 professorin arvonimen Helsingin yliopiston kirjaston edelliselle ylikirjastonhoitajalle, TT Kaisa Sinikaralle.

Sinikara ehti tehdä viidelle vuosikymmenelle ulottuneen, monipuolisen uran eri kirjastoissa ja Helsingin yliopiston kirjastolaitoksen palveluksessa ennen eläkkeelle siirtymistään kesällä 2013.

Koko Helsingin yliopiston kirjasto onnittelee Kaisaa lämpimästi!

 

Pääkirjoitus: Verkostoissa on voimaa

”Naapurin tytöltäkö mallin kysyt”, kysyy Helena Anhava individualismia ylistävässä runossaan ja toteaa, ettei niin voi tehdä, sillä naapurin tytöllä on toiset perintötekijät ja toisenlainen tausta. Matkiminen ei kannata kirjastomaailmassakaan, mutta vaikutteita on syytä ottaa, lähempää ja kauempaa. Kirjastot ovat aina saaneet voimansa yhteistyöstä, verkostona toimimisesta, ja kirjastojen kansainvälisen yhteistyön perinne on pitkä.
Huippuyliopiston tieteellistä tietoympäristöä rakentavalle kirjastolle kansainvälisyys on erityinen voimavara.

Ensimmäinen työpäiväni Helsingin yliopiston kirjaston ylikirjastonhoitajana oli 3.6. Työni käynnistyi kansainvälisissä merkeissä: edeltäjäni Kaisa Sinikaran juhlaseminaarissa käsiteltiin tieteellisten kirjastojen tulevaisuutta kolmelta mantereelta kotoisin olevien huippuasiantuntijoiden voimin. Toisena työpäivänäni pidettiin pienimuotoisempi työpaja: kirjastomme johtoryhmä keskusteli uusista avauksista ja palveluinnovaatioista Kööpenhaminan, Oslon ja Tukholman yliopistokirjastojen johtoryhmien kanssa. Kesäkuussa kirjastossa oli myös kansainvälinen vaihtoviikko, joka sai osallistujiltaan runsaasti kiitosta: eri kampuksien kirjastopalvelujen esittelyt tekivät selvästi vaikutuksen!

Kuten käsillä oleva Verkkari osoittaa, kansainväliset kontaktimme ovat jatkuneet vilkkaina kesäkuun jälkeenkin. Kansainvälisyys on kirjastossa läsnä joka päivä, ei vähiten siksi että asiakaskuntamme on yhä kansainvälisempää. Esimerkiksi viime perjantaina kirjaston e-oppimiseen liittyviin palveluihin oli tutustumassa 25 saudiarabialaista yliopistojohtajaa.

Singaporessa järjestetty IFLA-kongressi toi yhteen lähes neljä tuhatta kirjastoammattilaista eri puolilta maailmaa. Edustin kongressissa paitsi kirjastoamme, myös Suomen tieteellistä kirjastoseuraa, jonka puheenjohtajana parhaillaan toimin. Helsingin yliopiston kirjasto on aktiivinen mm. useissa IFLA:n työryhmissä.

Singaporen kongressin päätöstilaisuus oli suomalaiselta kannalta erityisen juhlallinen: Kirjastoseuran toiminnanjohtaja Sinikka Sipilä piti merkittävän puheen ja aloitti kaksivuotisen kautensa IFLA:n presidenttinä. Sipilän presidenttikauden teemaa ”Strong libraries, strong societies” käsittelevä seminaari tulee tuomaan arvovaltaisia vieraita myös pääkirjastoomme ensi keväänä.

Lomakauden päätteeksi järjestimme kirjaston johdon suunnitteluseminaarin, jossa mietimme kirjaston nykytilaa, sen toimintaympäristöä sekä tulevaisuuden kehityshaasteita. Kirjastoalaa ja tieteellisen julkaisemisen muutoksia koskeva kansainvälinen tulevaisuuskeskustelu antaa hyviä aineksia bibliometriikkaan ja tutkimusdataan liittyvien uudenlaisten palvelujen kehittämiseen. Hienoa, että näissä kaikkia yliopistokirjastoja koskevissa kehitysasioissa ollaan meillä jo varsin pitkällä. Molemmat teemat tulevat vahvasti sisältymään myös kirjaston ensi vuoden toimintasuunnitelmaan.

Tulen itse priorisoimaan vastaisuudessa LERU-kirjastojen välistä yhteistyötä. LERU, League of European Research Universities, on 21 eurooppalaisen tutkimusintensiivisen yliopiston yhteenliittymä, jonka kirjastonjohtajien jaosto on aktiivinen mm. avoimeen tiedejulkaisemiseen ja avoimeen dataan liittyvissä kysymyksissä.

Toinen tärkeä eurooppalainen yhteistyöjärjestömme on tutkimuskirjastojen asiaa edistävä LIBER, jonka arkkitehtuuriryhmän kanssa teemme parhaillaan kiinteää yhteistyötä. Ensi toukokuussa isännöimämme arkkitehtuuriseminaarin nimi on Designing the Future: From Concepts to Library Buildings; seminaarin mainos löytyy jo verkosta.

***

Tiesitkö muuten, että kirjaston hankkimia sanakirjatietokantoja käytetään yliopistolla lähes 12 miljoonaa kertaa vuodessa? Että e-lehtiemme käyttö kasvaa huimasti ja yltää nyt yli 2,4 miljoonaan artikkelin käyttökertaan? Että lainoja uusintoineen on yli 2 miljoonaa? Että Helsingin yliopiston pääkirjastossa on ollut ensimmäisen toimintavuotensa aikana yli miljoona kävijää?

Tällaisia lukuja on uuden johtajan mukava tutkia. Pidetään huolta siitä, että palveluillamme on kysyntää myös vastaisuudessa!

Teksti

Kimmo Tuominen
ylikirjastonhoitaja
Helsingin yliopiston kirjasto

Kesälukemista itse kullekin vaatitasolle


Rupee taas noi niityt vihannoitteen, ollen aika Verkkarin antaa suosituksia kesälukemisiksi. Aiemmasta poiketen tällä kertaa ei ole kyse suosituksesta vaan määräyksestä. Suosituksilla muuta tule kun lusmuilua…

Niin kuin hyvin tiedetään, siirtyy kunnioitettu ylikirjastonhoitajamme Kaisa Sinikara eläkkeelle. Hänelle määrään kesälukemiksi kaksi teosta. Ensin hänen on syytä lukea Tove Janssonin Myrsky Muumilaaksossa. Sen jälkeen, tasaisen laskukiidon aikaansaamiseksi, Kaisan sopii siirtyä lukemaan Kalle Päätalon romaania Myrskyn jälkeen. Kyllä se siitä, sillä molemmat teokset ovat omiaan ehkäisemään posttraumaattisen stressireaktion oireita.

Uudelle ylikirjastonhoitajallemme Kimmo Tuomisellekin määrään kaksi teosta. Valmentautuminen vaativaan tehtävään tulee aloittaa lukemalla Danten ikimuistoinen Jumalainen näytelmä. Danten hahmottelema universumi monine piireineen vastaa melko tarkkaan Kaisa-talon rakennetta. Ylikirjastonhoitajalle tutuimmaksi tullee paratiisin kymmenettä piiriä eli Empyreumia vastaava Kaisan seitsemäs kerros – K4:een eli Helvetin yhdeksänteen piiriin hänellä tuskin on usein asiaa. Omasta puolestani toivotan Kimmo Tuomisen tervetulleeksi visiitille viidenteen kerrokseen, joka vastaa Paratiisin viidettä piiriä eli Marsin taivasta. Täällä vitosessa asuvat urhoolliset ja uskonsa puolesta taistelleet.

Jumalaisen näytelmän jälkeen Kimmo Tuomisen on syytä lukea sillai ajatuksella Jaakko Lehtosen tietoteos Kriisiviestintä. A vot, kyllä noilla pärjää – oletan nimittäin, että Niccolò Machiavellin klassikko Ruhtinas on tullut luetuksi.

Me muiden vaatitasojen asukit voimme lueskella Samuel Beckettin näytelmää Huomenna hän tulee.

Hyvää kesää!

Teksti

Lasse Koskela
tietoasiantuntija
Keskustakampuksen kirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuva

Domenico di Michelino

Meidän on nähtävä tulevaisuuden unia: Kaisa Sinikara ja Opiskelijakirjasto

Helsingin yliopiston kirjaston opiskelijakirjasto –nimisen paikan henkilöstölehti Rypström uutisoi vuonna 1989:  Elokuussa  saapui keskuuteemme osastopäälliköksi Kaisa Sinikara, joka toimii  Irja-Leenan sijaisena vuoden päivät.  Heti tultuaan Kaisa totesi: ”Kun valmiutta henkilökohtaisiin muutoksiin on olemassa, löytyy myös kapasiteettia työn kehittämiseen. Se on yhteistä voimavaraa. Eikä tämän kirjaston näköpiirissä ole pysähtynyttä olotilaa.”


1.8.1989. Kuvassa KaisaSinikara ja opiskelijakirjaston silloinen osastopäällikkö Irja-Leena Suhonen.

Kaisa tuli siis sijaiseksi, mikä oli ihan normaali tapa tulla kirjastoon 1980-luvun lopussa. Ei hän ainakaan haasteita pelännyt. Hän tuli johtamaan paikkaa, jossa oli kaksi lainaamoa, viisi lukusalia, joka lainasi kotiin ja lukusaleihin  343.000 kirjaa, otti vastaan 41.500 varausta ja lähetti mattimyöhäisille 71.500 karhua, jonka kurssikirjalainaamon asiakkaita oli yli 37.000 ja jossa oli kova työvoimapula.  Ensi töikseen hän avasi Volter Kilpi -näyttelyn, mutta sitten alkoi arki. B-lukusali suljettiin ja 150 hm kirjoja hiissattiin  A-lukusaliin. Kirjoja karsittiin vimmatusti, koska hyllytilaahan ei ollut.  B-salista tuli ns. omien kirjojen lukusali, kirjastotalon tupakkahuoneesta (!) tuli toimistopäällikön huone, henkilökunnan toinen vessa oli pitkään pelkkä reikä lattiassa, telex-laite saatiin, samoin CD ROM -levyjä, mutta VTLS oli vasta tuloillaan. Viimemainittu alkoi poikia  työryhmiä, jotka puuhasivat  luetteloinnin, kurssikirjahankinnan, kausijulkaisujen, laitteistokysymysten, kaapeloinnin, tiskimuutosten, kokoelmatunnusten, asiakasopetuksen, kulunvalvonnan, laina-aikojen ja erityisesti massalainauksen ja aineiston  takautuvan tallennuksen parissa.  Kurssikirjalainaamoon oli saatu  1980-luvun alussa varta vasten sen tarpeisiin räätälöity atk-järjestelmä. Nyt tietotekniikka astui kirjastotaloon.

Uusi työkenttä aukeni, kun Helsingin yliopisto ja Helsingin kaupunki totesivat, että aikuiskoulutuksen ja avoimen korkeakoulun opiskelijoiden kirjastoasioista ei ollut mitään sopimusta  ja aikuisopiskelijoita oli pääkaupunkiseudulla yli 200.000.  Kaisasta tuli asiaa selvittävän työryhmän jäsen. Opiskelijakirjasto alkoi hankkia ja lainata pääkaupunkiseudun avoimelle yliopistolle kurssikirjoja. Erityistä hankintarahaa ei myönnetty, mutta kaksi osa-aikaista työntekijää sentään saatiin. HENKI ja sen arviointi asettui puheisiin, kun yliopisto alkoi kokeilla työtehokkuuden, luovuuden yms. palkitsemista muutamalla prosentilla.  Tuolloin, toisin kuin nyt, henki-lisä ei ollut pakollinen, kokeilusta saattoi kieltäytyäkin. – Vuonna 1990 ei VTLS:lle olisi  henki-lisää myönnetty. Järjestelmä oli hidas. Koskaan ei voinut olla varma, ottiko laite vastaan hakupyynnön, komennot piti varmuuden vuoksi toistaa, puskurimuisti oli mitä oli, ruudulla ei liikahtanut mikään. Järjestelmä sai kutsumanimen VeTeLys. Järjestelmän tullessa paljastui myös, miten erilaisia kirjastot ja niiden käytännöt olivat, ja miten paljon yhtenäistämistä tarvittiin, ennen kuin sama järjestelmä toimisi kaikissa HELKA-kirjastoissa..

Mitä tapahtui hallinnossa? Yliopistolakia ja –asetusta uudistettiin, minkä myötä HYK:lle tuli uusia tehtäviä, mistä syystä ryhdyttiin pohtimaan, yllätys-yllätys, toiminta-ajatusta ja toiminnan tavoitteita. Tulosjohtamiseen siirtymistä suunniteltiin. Toiminta-ajatus sai aivan uuden ulottuvuuden, kun 1990-luvun alun lama iski. Kaisa johtajana ja opiskelijakirjaston neuvottelukunta olivat syystä hyvin huolissaan kirjaston pärjäämisestä, kun rahaa ei ollut, eikä tilaa tullut, mutta töitä piisasi. Kaisa läksi tiedekuntakierrokselle kertomaan dekaaneille, että kurssikirjahankinta on uhattuna. Neuvottelukunnan opiskelijajäsenet marssivat päättäjien pakeille ja jalkautuivat keräämään rahaa kaduille. Rehtori myönsi tässä tilanteessa ison erillismäärärahan. Näin saatiin sentään pakolliset kurssiaineistot tilatuksi. Valtio lakkautti virkapostioikeuden, joten kirjasto alkoi periä  maksuja asiakkailta. Se herätti vähän kuohuntaa henkilökunnassa, koska työmäärä lisääntyi, ja vahtimestari kuskasi vetokärryllä kymmenien kilojen painoisia kolikkosäkkejä pankkiin.

Näistä rahasäkeistä huolimatta Kaisa kamppaili talouden kovien tosiasioiden kanssa: ” Omassa työssä tulee vastaan asioita, joihin ei ennalta ole kokemusta tai vastausta; on pitänyt oppia elämään sen epävarmuuden kanssa, joka aiemmin oli luettavissa johtamisoppaista. Se tekee kipeää ja muuttaa ihmistä. Olisi oltava samaan aikaan kova – jotta yhteisöllä olisi toiminnan edellytyksiä – pehmo, jotta työyhteisö voisi hyvin.” Erityinen epävarmuustekijä oli kysymys opiskelijakirjaston olemassaolosta. Suunniteltiin yleiskokoelman liittämistä joko pääkirjastoon ja/tai tiedekuntakirjastoihin, koska aineisto oli osittain päällekkäistä. Leppäsuolle piti jäämän ainoastaan perusopiskelijoiden kurssikirjapalvelut. Opiskelijakirjaston henkilökunta vastusti ideaa.

Kaiken tämän hämmennyksen keskellä saatiin kuitenkin yleiskokoelma tarroitetuksi, yleisen lainaamon palvelualue uusituksi, turvaportit portaiden alapäähän ja Helka-lainaus käyntiin 19.7.1993. Ensimmäinen itsepalveluautomaattikin otettiin juhlallisesti käyttöön 14.9., ensimmäinen lainaaja oli  –  ei sen vähäisempi asiakas kuin vararehtori Arto Mustajoki.  Alkoi uudenlainen vaihe tilasuunnittelussa: kurssikirjalainaamo muuttaisikin kirjastotaloon. Oli jopa päätetty avajaispäivä: 1.9.1996. Taloa ei suuremmaksi saanut, joten Kuopion Varastokirjastoon alkoi virrata tavaraa, tuhansittain kirjoja poistettiin, samoin lähes kaikki aikakauslehtivuosikerrat. Välillä unelmoitiin mahdollisesta lisärakennuksesta kirjaston pihalle. Arkkitehtiopiskelija Seppo Koho suunnitteli lopputyönään ”lasitalon”, joka olisi yhteydessä kirjastotaloon. Se ei tietenkään toteutuisi. Rahaahan ei ollut, edes oikein henkilökunnan palkkauksiin, koska oli rekrytointikielto.


Opiskelijakirjastolaisia yleisessä lainaamossa 1996.

23.10.1995 vietettiin kuitenkin opiskelijakirjaston 137-vuotisjuhlia, joiden päävieraaksi saatiin eduskunnan puhemies Riitta Uosukainen.  Hän puhui kauniisti siivistä ja juurista. Juhlan teema oli Opiskelijoiden kirjastopalvelut 2000-luvulla, ja opetusministeriön edustaja puhui tietostrategiasta, tietoyhteiskunnasta, multimediateknologiasta. Multimediateknologia näyttäytyi tuolloin kyllä kirjaston henkilökunnalle lähinnä takkuilevina atk-yhteyksinä ja viimeisiään vetävinä koneina, mutta sinnehän sitä oltiin matkalla, kun ministeriökin oli niin päättänyt.


Opiskelijakirjaston 137-juhlat.

Juhlista päästyä oli kohta joulu ja kirjaston joulujuhla, jossa Kaisa kertoi UUTISEN. Kurssikirjalainaamo ei muuttaisi kirjastotaloon, vaan koko opiskelijakirjasto muuttaisi keskustaan, entiseen Pukevan taloon. Istu ja pala!  Kaisa oli konsistorin jäsen ja sai siten tietää jo aikaisemmin, että yliopisto oli päättänyt ostaa osan tyhjillään olevan Pukevan talon osakkeista. Keskustaan muutosta oli kyllä vitsailtu, mutta ei sitä todeksi kukaan kuvitellut.  Kovalla kädellä toteutetut karsinnat helpottivat nyt muuttosuunnittelua.  Tuli taas kiire – siinähän ei sinänsä ollut mitään uutta. Mutta uutta oli vauhdilla kirjastokäyttöön remontoitava kauppakeskus, kaikkien kokoelmien pakkaus, kuskaus ja purku, henkilökunnan tilakysymykset, asiakkaiden kulkuväylät, hissiyhteydet kellariin ja lukematon määrä muita teknisiä asioita. Kurssikirjalainaus pyöri vielä omassa järjestelmässään, joten lähes 100.000 kurssikirjaa oli muutettava käyttämään Helkaa, siis poistettava entisestä, tallennettava uuteen ja tarroitettava.  Kurssikirjoja oli kesälainassa n. 40.000 kappaletta, joten avajaisten jälkeen niitä oli joka paikassa, hyllyissä, pöydillä, seinänvierustoilla pinoissa. Näin nopeasti saattoi tilanne muuttua. Kun alun perin piti syyskuun alussa avata Leppäsuon kirjastotalo, nyt avattiin 12.8. Pukevan talo.


Pukevan kirjastotilojen suunnittelua keväällä 1996.

Eikä siinä vielä kaikki. Lama-ajan mylläkkä oli vahvistanut sitä käsitystä, että opiskelijoiden kirjastopalveluiden hoito HYK:n yhteydessä ei ollut järkevää.  Vähän yli kuukausi avajaisten jälkeen  konsistorin enemmistö äänesti sen puolesta, että opiskelijakirjastosta eroaa HYK:sta ja siitä tulee vuoden 1997 alusta erillislaitos. Poksautimme kaksi kuohuviinipulloa uutisen kuultuamme. Opiskelijakirjaston pitkäaikainen toimistopäällikkö, jo eläkkeelle siirtynyt Maija Oksa kirjoitti, että ” opiskelijakirjaston historia …on kulkenut kriisistä kriisiin. Monta kertaa on kirjaston tulevaisuus asetettu kyseenalaiseksi. Heiveröisestä alusta on silti kasvanut elinvoimainen kirjasto, koska sitä on tarvittu.”

Tarvittaisiinko tulevaisuudessakin?  1997 alkoi vakava keskustelu siitä, mihin kirjastoja tarvitaan enää, kun on tuo internet.  Kaisa oli valppaana. Opetusministeriö jakoi tietoyhteiskuntarahaa ja kirjasto pani pystyyn useampia projekteja, joissa pohdittiin digitaalisia oppimateriaaleja ja niiden käyttöä verkossa. Hypermedia-ilmiö oli kyllä nähtävissä jo aikaisemminkin. Jo 1994 Kaisa oli Rypströmissä kirjoittanut: ” Jos me kirjastoissa työskentelevät ja niiden johtamiseen osallistuvat pidämme suurempana arvona kuria ja tottelevaisuutta kuin rohkeutta ja itsenäisyyttä, kirjastoilla ei ole tulevaisuutta siinä kolmannen aallon maailmassa, joka ei tule mahtumaan kortistoihimme, luokituksiimme ja käsityksiimme. Tähän meillä ei ole varaa.”  – Internet alkoi olla muutenkin arkipäivää. Suunniteltiin opiskelijakirjaston omat kotisivut. Ja suunniteltiin niin, että asiakkaiden eniten tarvitsemat tiedot olivat etusivulla. Asiakaslähtöisyyttä, sanotaan nykyisin.


Vapun viettoa kurssikirjalainaamossa.

Erittäin aktiivisesti toiminut opiskelijakirjaston neuvottelukunta lakkasi 1996 lopussa. Sen tilalle tuli  yliopistolain edellyttämä johtokunta. Tulivat tiedekuntaneuvottelut. Tulivat kirjastonjohtajien yhteiset kokoukset. Tulivat erilaiset työryhmät ja toimikunnat. Tuli kaikenlainen tulevaisuuden suunnittelu. Yliopiston kirjastotoimikunta alkoi kaavailla kirjastolaitoksen rakennetta. Kaisa sen jäsenenä pohti, että on jännittävää osallistua uuden kirjastotoimikunnan työhön ja nähdä, pystyykö se edistämään uudenlaisen ja nykyisestä sirpalerakenteesta selkiytyneen kirjastolaitoksen syntymistä vai joutuuko se luovuttamaan niin kuin sen edeltäjät ovat tehneet.


Arvi Kytölän 50-vuotisjuhlat 1995.

Yliopistolla tehtiin TTS:ää ja sitä samaa myös opiskelijakirjastossa. Jo vuoden 1995 lopussa Kaisa ajatteli  kahdenkymmenen vuoden päähän:  ” Millainen opiskelijakirjasto on vuonna 2015 tai 2017? Vaikka ennusteet lupaavat tiukkoja ja tiukkenevia aikoja vuosituhannen loppuun, meidän on nähtävä tulevaisuuden unia.”

Mitäpä tuohon voi nytkään lisätä!

Kirjoittaja

Marja Kosonen
johdon sihteeri
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuvat:

Helsingin yliopiston kirjasto

Samanlaiset kengät

Meistä on Kaisan kanssa julkaistu Signumissa  kuva, jossa istumme eräiden kollegoiden kanssa penkillä Lontoossa . Kaisalla ja minulla on jaloissamme samanlaiset kengät. Kuva on otettu joulukuussa 2007 valtakunnallisen informaatiolukutaitohankkeen lopuksi järjestetyllä tutustumismatkalla, jonka tarkoituksena oli perehtyä ja etsiä kehittämismalleja Englannin ja Skotlannin kirjastojen informaatiolukutaidon opetukseen. Molemmilla on mustat Eccot, oikeat kirjastonaisen järkevät nauhakengät. (Kts.viite )

Myöhemminkin tuo kuva on usein palannut mieleeni Kaisaa ajatellessani. Meillä on todellakin samanlaiset kengät, jotka symboloivat suhtautumistamme työhön ja tavoitteisiin. Näkemyksemme monissa asioissa saattavat olla erilaisia, ja tapa pyrkiä samaankin päämäärään on joskus ollut hyvin erilainen. Päämääräkin on saattanut eri aikoina olla erilainen. Pohjalta on kuitenkin löytynyt samanlainen intohimoinen suhtautuminen kirjastotyöhön, kirjastoalan arvostus ja halu uudistaa.  Ja halu katsoa asioita omia ympyröitä laajemmin.

Teimme Kaisan kanssa Helsingin yliopistossa työuraa yli kolmekymmentä vuotta, joskus  lähellä toisiamme, joskus kauempana.  Olen koko tuttavuutemme ajan ollut hyvin tietoinen, ja  myös vaikuttunut, Kaisan ideoista ja toiminnasta.  Tutustuin Kaisaan 1980-luvun alussa, jolloin hän toimi Teologisen tiedekunnan kirjastossa luetteloijana.  Itse työskentelin silloisen Helsingin yliopiston kirjaston (nyk. Kansalliskirjasto) bibliografisella osastolla kausijulkaisujen luetteloinnin esimiehenä. Kaisa tuli keskustelemaan kausijulkaisujen luettelointisääntöihin liittyvistä ongelmista , joita oli kohdannut teologisen aineiston käsittelyssä.  ”Napakka nainen, osaa esittää hankaliakin kysymyksiä”, ajattelin.

Kaisan suuri rakkaus yliopistoon ja tieteentekijän suhde tiedeyhteisöön herättävät minussa ihailua. Hän veti meidät tiedekuntakirjastojen johtajat mukaan yliopistohallintoon, ja sitä kautta kohti yliopiston kirjastolaitoksen yhtenäisyyttä samaan aikaan kun me rakensimme kukin tahollamme tiedekuntiemme kanssa tulevaisuuden yliopistoa.  Minun, kuten Kaisankin, kengät vetivät kuitenkin jo varhaisessa vaiheessa kohti suurempaa yhtenäistä kirjastokokonaisuutta.

Toimiessani Suomen tieteellisen kirjastoseuran puheenjohtajana törmäsin usein tarpeeseen nähdä Helsingin yliopiston kirjastolaitos valtakunnallisesti ja kansainvälisesti näkyvänä kokonaisuutena, joka palvelee tiedeyhteisöä ja muita käyttäjiä tehokkaasti rahatilanteesta riippumatta.  Näin kirjastoissa paljon hukkaan menevää osaamista, jota ei pystytty hyödyntämään pienemmissä yksiköissä riittävästi.  Tiedekuntakirjasto, jossa palvelin, oli innostava työpaikka, jossa kehittämistyö oli mahdollista. On kuitenkin pakko todeta, että budjetin vuosittainen tasapainottomuus ja suora riippuminen tiedekunnan kulloisestakin tuloksesta oli tavattoman raskasta.

Kaisa näki ehkä vastaavan kehityksen oman kirjastonsa lähtökohdista.  Hän ryhtyi tarmokkaasti kehittämään kirjastolaitosta kohti 2000 -lukua, jolla näytti olevan tarjottavanaan yhä tiukentuvaa taloutta ja uhkaavia säästövelvoitteita.  Kehitysyötä tehtiin yhdessä kampuskirjastojen, Opiskelijakirjaston  ja tiedekuntakirjastojen kanssa.  Kirjastojen johtajat olivat avainasemassa, ja yhteinen suunta löytyi haparoiden, mutta kuitenkin järkevin perustein.  Pienet naistenkengät Kaisan jalassa ottivat suuria askeleita ja pian taas huomasin kulkevani hänen kanssaan samanlaisissa kengissä kohti tulevaisuutta.


22.5.2013  Kaisa sai Suomen tieteellisen kirjastoseuran mitalin puheenjohtaja  Kimmo Tuomiselta

Olin Opiskelijakirjaston johtokunnan jäsen siitä asti kun siitä tuli Helsingin yliopiston erillislaitos aina siihen asti kun se siirtyi uuden  yliopistokirjaston osaksi. Kaisan ollessa Opiskelijakirjaston johtajana opin tuntemaan hänen tapansa johtaa omaa kirjastoaan. Kokoukset venyivät joskus pitkiksi, mutta niissä jokaisella oli mahdollisuus tuoda esille mielipiteensä. Hän piti huolta siitä, että Opiskelijakirjaston toiminta tuli tutuksi kaikille johtokunnan jäsenille, myös opiskelijoille, joista Kaisa kantoi erityistä huolta.  Hän halusi aina kuulla eri käyttäjäryhmien mielipiteet ja keskustella niistä.  Sama perinpohjaisuus ja joskus liiankin pitkälle menevä laaja-alaisuus leimasivat Kaisan osallistumista ja johtamista myös myöhemmissä kirjaston kehittämiseen liittyvissä työryhmissä.  Kaisan seurassa kuitenkin sain mielestäni ääneni kuuluviin, vaikka puheliaina itäsuomalaisina joskus varsinkin yksityisissä keskusteluissa eksyimme molemmat sivupoluille.

Työskentelin läheisesti Kaisan kanssa useaan otteeseen hiukan tavallisesta arkityöstä poikkeavissa tehtävissä, mm. informaatiolukutaidon valtakunnallisessa hallinnoinnissa. Tapasimme myös muutamilla IFLAn  konferenssimatkoilla, ainakin Glasgowissa ja Puerto Ricossa. Kun syksyllä 2009 valmisteltiin Helsingin yliopiston kirjaston henkilöstösuunnittelua, tuli minulle sopiva aika jäädä eläkkeelle virastani Käyttäytymistieteellisen tiedekunnan kirjastosta.  Halusin ennen joulua vielä käydä hyvästelemässä Kaisan ja toivottamassa haikein mielin onnea uudelle kirjastolle.  Minulla oli tyhjä ”tässäkö tämä nyt oli” –tunnelma.  Aivan leikilläni sanoin Kaisalle, että jos uudessa kirjastossa tarvitaan hyllyttäjää tai muuta apua, olisin käytettävissä.  Kaisa katsoi minua veikeästi hymyillen ja sanoi: ”Mitäs ajattelet jos menisit Helsingissä pidettävän IFLA -konferenssin kansalliseen komiteaan, kun itse en voi siihen mennä oman kirjastomme tässä vaiheessa? En ehtisi  paneutua riittävästi, ja samallahan voisit perehdyttää  henkilöstöämme IFLA -asioihin.” Yritin säilyttää hillityn ja hallitun käytöksen sen aikaa kun sovimme projektityöstä, mutta kun kävelin alas Fabianinkatua kohti Minervaa, melkein tanssin kadulla ilosta.  Projektin aikana teimme Kaisan kanssa aika tiiviisti yhteistyötä ja lopputulos oli kirjaston kannalta mielestäni hyvä. Me näyimme ja kuuluimme kansainvälisesti ja kansallisesti ja vahvistimme asemaamme kirjastomaailmassa ja hyvin suuri joukko henkilökunnasta oli jollakin tavalla mukana konferenssissa.

Kevätkokouksessa 2013 Suomen tieteellinen kirjastoseura palkitsi Kaisan kahden muun eläkkeelle siirtyvän kirjastonjohtajan kanssa mitalilla.   Kiitospuheessaan Kaisa iloitsi siitä että kirjastomme henkilöstöä on mukana myös seuran toiminnassa, sen hallituksessa ja työryhmissä entistä näkyvämmin.
Kuulin että Kaisa aikoo jatkaa ”KEVA* -stipendillä”  tutkimustyötä .  Me muutamat eläkeläiskonkarit kutsuimme hänet etukäteen perehdytystilaisuuteen, jossa annoimme hänelle hyviä neuvoja siitä, mitä kaikkea hänen on osattava uudessa KEVA -roolissaan.  Jatkossa tulen toimittamaan Sinulle Kaisa hakemuskaavakkeet KEVA –klubiin, josta sait esimakua  viime keskiviikkona meiltä muilta jäseniltä. Luvassa on kulttuuria, matkoja, lounaita, ja pitkä opintoputki kaikkeen eläkkeellä olemiseen.

Kiitos Kaisa monesta yhteisestä hauskasta ja vakavasta hetkestä ja tervetuloa meidän eläkeläisten iloiseen joukkoon!

Teksti

Tuula Ruhanen
Emerita kirjastonjohtaja

Kuvat

Tuula Ruhanen
123.com

 

Viite :  Saarti, Jarmo… & al., Brittiläisen informaatiolukutaidon lähteillä
– Signum 2008, 1.
*KEVA = Kuntien eläkevakuutus, jonka kautta saamme eläkkeemme.

Kaisa VERKKARIssa


VERKKARI synnytettiin ”lennossa” (8) keväällä 2000. Opiskelijakirjasto, josta oli muodostunut HY:n kirjastolaitoksen tiivistyvän yhteistyön keskuspaikka, otti vastatakseen lehden käytännön toimittamisesta, kirjastolla kun  oli 25 vuoden perinne oman henkilöstölehden, Rypströmin toimittamisesta. Opiskelijakirjaston johtajasta, Kaisasta, tuli lehden ensimmäinen päätoimittaja.

Kaisa on kirjoittanut  vuosien varrella VERKKARIin paljon muitakin juttuja kuin pääkirjoituksia, jotka nekin ovat olleet välillä laajahkoja katsauksia siitä, mitä paitsi Helsingin yliopiston ja sen kirjastolaitoksen piirissä myös yleisemmin yliopisto-  ja kirjastomaailmassa oli tapahtunut ja tapahtumassa. Seuraavassa luotaillaan kevyesti paitsi näiden kirjoitusten sisältöä myös VERKKARI-lehden sisältöä vähän yleisemminkin. Esitys on jaksoteltu kronologisesti vähän eripituisiin kausiin. Kirjoituksen lopussa lopussa on luettelo Kaisan VERKKARI-kirjoituksista, joihin viitataan tekstissä viitenumeroin.

2000-2001
”kirjastoissa, yliopistossa ja maailmassa tapahtuu paljon ja kiihtyvin aikatauluin”

Ensimmäisessä pääkirjoituksessaan  (1) päätoimittaja mainitsee ajatusta Helsingin yliopiston kirjastojen lehdestä kypsytellyn jo pidempään. Yleiseksi taustaksi lehden perustamistarpeelle hän toteaa sen, että ”kirjastoissa, yliopistossa ja maailmassa tapahtuu paljon ja kiihtyvin aikatauluin.” Juuri kyseiseen tilanteeseen liittyviksi ”laukaiseviksi tekijöiksi” hän nimeää tiedotuksen tarpeita, jotka liittyvät mm. kirjastojärjestelmän vaihdokseen (VTLS –>Voyager) ja kirjastojen arviointiin.  Jatkuvasti uutta kerrottavaa oli hänen mukaansa tuolloin myös digitaalisesta kirjastosta, kampusten kehittämisestä samoin kuin palveluista ja kokoelmista. Pääkirjoituksessa tuodaan esiin myös lehden merkitys kirjastoväen osaamisen jakamisen ja yhteisöllisyyden kehittymisen kannalta.

Vuoden 2000 numeroita, joita ilmestyi kokonaista 14,  sävyttivät paljolti päätoimittajan ensimmäisessä pääkirjoituksessaan mainitsemat teemat. Kaisan yhteydet yliopiston johtoon olivat tiiviit, olihan hän konsistorin jäsen. Hän huolehti 2000-luvun alun kirjoituksillaan siitä, että kirjastoväki pysyi selvillä siitä, mitä kehysorganisaatiossa tapahtui tuoden monin eri tavoin esiin, että kirjastojen kehittämistä on ajateltava yhteydessä yliopiston kehittämiseen (2).

Vuonna 2001 VERKKARIamme ilmestyi jo ennätykselliset 20 numeroa. Kirjastoarvioinnin jatkotoimet keskusteluttivat. Kaisa itse kirjoitti vuoden kolmosnumerossa (3) aiheesta laajahkon jutun, jossa käsiteltiin mm.  Kansalliskirjaston asemaa, HY:n kirjastojen tilakysymyksiä, kirjastolaitoksen koordinointia ja johtamista sekä kirjastohenkilöstön palkkausta ja koulutustarpeita.

Kirjoituksessaan Kaisa toteaa, että arviointipanelistien ”esitys kirjastolaitoksen koordinoinnista ja johtajasta näyttää olevan kysymyksiä ja tunteita herättävä asia”. Me, jotka tuolloin HY:n kirjastolaitoksen yksiköissä tuolloin vaikutimme, muistamme, että näin oli. Oli niitä, jotka katsoivat, että uutta johtajaa ei kirjastolaitoksessa tarvittaisi, vaan suunnittelija riittäisi.  Paitsi kirjastolaitoksen piirissä asiasta keskusteltiin myös konsistorissa, mikä keskustelu näkyi myös syksyllä 2001 VERKKARIssa. Yhtä kaikki, konsistori päätti syksyllä tietopalvelujen kehittämisjohtajan viran perustamisesta vuoden lopulla tietopalvelu paikka pantiin auki (ks. VERKKARI 12/2001 ja 13/2001).

Kaisan VERKKARIin sen olemassaolon kahtena ensimmäisenä vuonna kirjoittamien pääkirjoitusten ja juttujen perusteella voimme päätellä, että hän vietti myös varsin aktiivista konferenssi-, neuvottelupäivä- ja kokouselämää ja osallistui aktiivisesti myös Aleksandria-oppimiskeskuksen suunnitteluun opintomatkaillen näissä merkeissä Britanniaan (6).  Oppimiskeskusten kehittäminen liittyi kiinteästi pyrkimyksiin kehittää kirjastoja oppimis- ja opiskeluympäristöinä,  mikä puolestaan oli yhteydessä yliopiston opetuksen kehittämispyrkimyksiin. Näissä merkeissä HY järjesti seminaarin INNO2000-seminaarin, joka kirjasto-osuudesta Kaisa kirjoitti VERKKARIin (3)

Kaisa ja Hannu Niemi Aleksandria-oppimiskeskuksen avajaisissa 25.10.2003.

Virtuaaliyliopisto oli vuosituhannen taitteessa hoteinta hottia. Kaisa oli, totta kai, näissä kuvioissa mukana ja näissä merkeissä yhteyksissä myös yliopiston atk-johtajiin. ”Lumen valoa ja yhteisiä asioita” -otsikon alla Kaisa kertoo jo neljännestä yliopistojen ja atk- ja kirjastonjohtajien neljännestä yhteisestä kokouksesta Oulussa (2001) ja viittaa myös edellisvuotiseen Kuopiossa järjestettyyn vastaavaan tapahtumaan (7). Jutussa on vetävä loppu, jossa tehdään hieman vertaluja Kuopion ja Oulun tapahtumien välillä:

” Kun siellä savusaunan hämärässä istuimme rinnakkain atk-johtajien kanssa lakanoihin verhoutuneina, opimme ymmärtämään atk-väkeä aivan uudessa valossa. Oulusta puuttui tällä kertaa savusauna. Tekniikka toimi puolestaan hyvin. Hauskimmat illallispöydät löytyivät sieltä, missä atk- ja kirjastorajat ylittyivät. Valkoiseen lumeen heijastuva aurinko ihastutti.”

Jatkuivatko tapaamiset Oulun jälkeen? Jos jatkuivatkin, VERKKARIssa niistä ei enää ole kerrottu.

Vuoden 2001 viimeisessä VERKKARIssa Kaisa luo katsauksen kuluneeseen vuoteen pohtien myös sitä, miksi kirjastoa pitäisi muuttaa (11):

” Motivaatio tulee mielestäni kahdesta lähteestä. Koko työmme perusta on halu ja kyky edistää oman yliopiston päätavoitteita, opettajien, tutkijoiden ja opiskelijoiden  työtä… Toinen motivaatio tulee meidän kirjastoväen työedellytyksistä. Julkaisumuotojen ja työvälineiden muuttuessa ei voida enää toimia entisellä konseptilla. Se on kuin neliön tunkemista ympyräksi. Se sattuu ja uuvuttaa. On etsittävä ratkaisuja, joiden avulla parannamme käyttäjien palvelua mutta niin, että myös itse voimme hyvin ja voimme tuntea iloa työstämme yliopistolaisina.”

2002-2005
Avoimuutta rohkeutta ja yhteisyyttä

Kaisa valittiin odotetusti  HY:n tietopalvelujen kehittämisjohtajan virkaan alkuvuodesta 2002. Ensimmäisen juttunsa VERKKARIn kolmannen vuosikerran kakkosnumeroon hän kirjoitti vielä Opiskelijakirjaston johtajana. Kyseessä oli Kansalliskirjaston ylikirjastonhoitajan, Esko Häklin haastattelu. Seuraavan numeron ilmestyessä Kaisa oli jo kehittämisjohtaja, jota haastatteli Aimo Virtanen (14).

“Avoimuutta, rohkeutta ja yhteisyyttä”  otsikoidussa haastattelussa Kaisa kertoo myös työurastaan Helsingin yliopistossa. Pääpaino on kuitenkin uuden viran tehtäväkuvan määrittelyssä ja HY:n kirjastolaitoksen tulevan kehityksen hahmottelussa. Lähikuukausien tehtävänsä hän listaa reippaasti: ” Tehtäväkuvaan kuuluvat heti tänä keväänä kirjasto- ja tietopalvelustrategian päivittäminen, yliopiston elektronisen kirjastopalvelun ja kirjastojen yhteisen tiedotuksen koordinointi sekä henkilöstökoulutusasiat.”

Kaisa painottaa haastattelussaanvahvasti myös sitä, että tehtävässä onnistuminen riippuu oleellisesti siitä, miten yhteistyö saadaan sujumaan mainiten tässä yhteydessä kirjastototoimikunnan, kirjastonjohtajien kokoukset ja erinäiset kirjaston sisällä toimivat työryhmät.

VERKKARIn toimitus saa kunnian olla mukana tässä tärkeiksi yhteistyöfoorumeiksi nimettyjen ryhmien joukossa. Me, jotka olimme VERKKARIn toimituksessa noina alkuvuosina, koimme toimituksen kokoukset paikkana, jossa paitsi pysyi selvillä siitä, mitä HY:n kirjastolaitoksessa sekä virallisesti että epävirallisesti tapahtui, myös pääsi ideoimaan kehittämisjohtajan kanssa kirjastolaitoksen tulevaisuutta. Lehden runsaat numerot tehtiin siinä sivussa.VERKKARIn toimituksessa näyttäisi syntyneen myös idea HY:n kirjastoväen yhteisyyttä vahvistavista kesänavaus –tapahtumista – tämä on dokumentoitu yhdessä Kaisan pääkirjoituksista (16).

<- Kaisa kesänavauksessa 2004

Yhteisyyttä ja yhteistyötä Kaisa käsitteli myös erinäisissä muissa laajempia kehityslinjoja hahmottelevissa pääkirjoituksissaan, eikä yhteistyötä  vain HY:n kirjastolaitoksen piirissä ja HY:n sisällä, vaan myös kansallisissa ja kansainvälisissä verkostoissa. 2000-luvun alkuvuosina kehittämisjohtaja raportoi erinäisistäkin kansallisista ja kansainvälisistä kokoontumisista, joihin oli osallistunut, mm. SYL:n kirjastopäivästä, Euroopan pääkaupunkiyliopistojen  UNICA-verkoston seminaarista ja  Yliopistokirjaston johtajien kokouksesta.

Laajempia kehityslinjoja kehittämisjohtaja hahmotteli myös vuonna 2003 lausuntokierroksella olevaa, päivitettyä  tietopalvelu- ja kirjastostrategiaa vuosiksi 2004-2006 käsittelevässä pääkirjoituksessaan (24). Tässäkin, kuten niin monessa muussakin kirjoituksessaan hän muistuttaa sähköisen julkaisemiseen yleistymiseen liittyvästä tietoympäristön muutoksesta, jolla on oleellisia vaikutuksia myös kirjastojen työhön.

” Toimintaympäristö muuttuu nopeasti ja osin ennakoimattomasti. Yliopiston tieto- ja kirjastopalvelut jäsennetään kahtena päälinjana, jotka perustuvat toisaalta luonnontieteiden ja toisaalta yhteiskunta- ja humanististen tieteiden luonteeseen. Sähköinen julkaiseminen yleistyy kaikilla tieteenaloilla mutta eri tahtiin. Tällä on oleellisia vaikutuksia tutkijoiden, opiskelijoiden ja kirjastojen työhön. Samaan aikaan kun tulee uusia tehtäviä ja osaamistarpeita, osa nykyisistä muuttuu ja osaksi vähenee.”

Kaikkiaan virtuaaliyliopistoon, e-julkaisemiseen ja e-kirjastopalveluihin liittyvät teemat vahvasti esillä Kaisan vuosien 2002-2005 kirjoituksissa. Alkuvuodesta 2002 hän kehoittaa  ”Ottakaa osaa virtuaaliyliopistohankkeeseen”.  2002 syksyn ensimmäisessä numeron pääkirjoituksen otsikkona ”Tietovarannot yliopistolaisten työpöydälle”. Siinä  todetaan, että tähän suuntaan pyritään ja kerrotaan mm. kirjastojen Sähköisku-kampanjapäivästä (16.9.), jolloin esittelyssä on mm. E-lehdet tietokanta sekä koko joukko muita eri kampuksilta .

VERKKARIn lokakuun 2002 numeron pääkirjoituksessa kehittämisjohtaja esittelee esikuntansa,  tuolloin Kirjastojen tietopalvelut-nimisen yksikön 3 asiantuntija-työntekijää (20), joiden vastuualueet ovat: e-kirjastoaisiat (Marja Hirn), kirjastojen yhteinen tiedotus (Tiina Äärilä) ja henkilökunnan koulutus (Sirkku Liukkonen). Seuraavana keväänä ”hiirenkorvien aikaan” kehittämisjohtaja saattaa sitten kertoa, että (25), että kirjastotoimikunnan käsittelyyn ovat vielä samana vuonna tulossa e-kirjasto- ja viestintäsuunnitelmat, joita luonnehditaan työryhmien työn tuotoksiksi, mutta joiden kokoon kirjoittamisessa edellä mainituilla asiantuntijoilla oli varmaankin keskeinen rooli.

Kaisa kirjastotoimikunnassa 2004->

NELLI tai oikeastaan sen perustana olevat järjestelmät (Metalib ja SFX) alkavat näkyä kehittämisjohtajan kirjoituksissa (ja VERKKARIssa yleisemminkin) vuonna 2003. Kirjastojen henkilöstöstrategian laatimiseen liittyvät kysymykset ovat nekin paljon esillä Kaisan vuoden 2003 pääkirjoituksissa (28), samoin 2004, jolloin ajankohtaiseksi tulee myös uusi palkkausjärjestelmä (35)  ja niinikään henkilöstöasioihin kuuluva mentorointi (28, 31).

VERKKARIn vuoden 2004 ykkösnumeron pääkirjoituksessa (29) Kaisa ja Tiina (Äärilä) kirjoittavat yhdessä hengästyttävän monista asioista ovat edenneet ja etenevä ja joista osasta oma kirjoituksensa kyseisessä VERKKARIn numerossa. Se, että kirjastossa on käynnistymässä ” koko kirjastolaitoksen väliarviointi, jonka tavoitteena on selvittää miten kirjastolaitoksemme on edennyt vuoden 2000 kokonaisarvioinnin tavoitteiden suuntaan”, tulee sekin mainituksi. Arvioinnista on sitten enemmänkin VERKKARIssa loppu vuoden numeroissa (7/2004) arviointiraportin ilmestyttyä.

2004 vuoden numeroissa myös informaatiolukutaito  on teema, johon viitataan useammassakin Kaisan jutussa. Siitä on kakkosnumeron pääkirjoituksessa, jossa kerrotaan kirjastotoimikunnan maaliskuussa järjestämästä kutsuseminaarista Kirjasto- ja tietopalvelujen merkitys tulevaisuuden yliopistossa  – kutsuseminaarissa, johon osallistui myös opetusministeriön edustaja (30). Teemaa Kaisa käsitteli myös jutussaan Kirjasto oppimisympäristönä uudessa tutkintorakenteessa –seminaarissa (32).

Vuoden 2004 viimeisessä numerossa päätoimittaja, tietopalvelujen kehittämisjohtaja kommentoi kuluneen vuoden tapahtumia ja aikaansaannoksia sekä arvioi keskeisten hankkeiden edistymistä (36) korostaen, väliarviointiraporttiin viitaten,  HY:n kirjastolaitoksen kehittämistä toiminnallisena kokonaisuutena .

Vuoden 2005 numeroissa Kaisa esiintyy pääkirjoittajana aika harvakseltaan aiempaan verrattuna. 2005 ensimmäisessä numerossa, jossa pääosa jutuista liittyy HY:n  NELLIn avajaisiin, Kaisa raportoi  lyhyesti Euroopan pääkaupunkiyliopistojen  UNICA-verkoston seminaarista, jossa keskityttiin v. 2004 paljolti julkaisemiseen, erityisesti (avoimeen) verkkojulkaisemiseen ja tutkimuksen arviointiin liittyviin kysymyksiin (37). Avoimesta verkkojulkaisemisesta kirjoitellaan vuoden 2005 numeroissa enemmänkin; erilaisia seminaareja aiheesta tuntui riittävän ilmoitettavaksi ja raportoitavaksi.

2006-2009
Kohti ”uusia seikkailuja”

Kaisan vuosien 2006-2009 kirjoitusten ylivoimaisesti yleisin teema on HY:n kirjastolaitoksen rakenteellinen kehittäminen (41, 42, 43, 44, 45,46). Kaisan pääkirjoitukset ovat onneksi sen verran rönsyäviä, että tiedämme hänen kirjastoelämäänsä liittyneen paljon muutakin kuin rakenteellista kehittämistä.  Sitä paitsi mahtuu tämän kauden juttuvalikoimaan mukaan toki muutamia juttuja konferenssimatkoista mm. LIBER -(46) sekä UNICA-seminaareihin (55, 60) sekä pari henkilöjuttua (52, 53).

Rakenteelliseen kehittämiseen liittyvät asiat ovat muutenkin aika paljon esillä näiden vuosien numeroissa. Kirjastotoimikunnan asettaman ns. rakenneryhmän esitystä kirjastolaitoksen rakenteeseen ja rahoitukseen liittyvistä kehittämistarpeista keskustelutettiin ihan erillisissä tilaisuuksissakin, joiden sisällöstä ja tunnelmasta saa ehkä kalpean aavistuksen VERKKARI-jutuista. Kirjastojen käytävillä, työhuoneissa ja sosiaalitiloissa ne värikkäimmät ja tunteikkaimmat keskustelut epäilemättä käytiin.

Ihan pelkistä papereista ja keskusteluista ei ollut kyse. Esitykset johtivat päätöksiin ja tosi toimiin aika nopeastikin.  Jo vuoden syyskuun 2006 numeron pääkirjoituksessaan (45) Kaisa jo saattaa kertoa:

” Konsistori päätti, että kirjastolaitoksen rakenteellinen kehittäminen kohti yhtenäistä toimintamallia aloitetaan siten, että 8/2006-8/2007 välisenä aikana käynnistetään keskustakampuksen kirjastotoiminnan muuttaminen yhdeksi toimintayksiköksi 1.1.2010 alkaen suunnitellaan koko kirjastolaitoksen yhteiset toiminnot osana henkilöstörakenteen kehittämistä jatketaan erityisesti päätöksenteko- ja rahoitusmallin valmistelua.”

Vuoden 2007 toukokuun numerossa Kaisa kertoo Avoimin mielin alkavaan kesään –otsikoidussa pääkirjoituksessaan (47) muistiosta, jossa  on hahmotettu vaihtoehdot, joiden mukaan kirjastolaitoksen hallinto järjestetään 2010 vuoden alusta lukien ja joka on lähetetty laajalle lausuntokierrokselle. Samassa numerossa on tiivistelmä muistiosta, uutinen muistiosta järjestetystä keskustelutilaisuudesta ynnä juttu siitä, että Kaisa-talon suunnittelu on alkanut.

Kaisa Rake-seminaarin tiedotustilaisuudessa 8.5.2007 ->

Nyt uusiin seikkailuihin – on Kaisa otsikoinut pääkirjoituksensa (50) marraskuun alussa 2007 ilmestyneeseen VERKKARIin. Siinä hän kertoo mm. konsistorin päättäneen äänestyksen jälkeen, että ” kirjastolaitos muodostuu 1.1.2010 lukien neljästä kampuskirjastosta ja hallintoviraston kirjastopalveluosastosta.” Toinen esillä ollut rakennemalli, joka oli esittelijän esitys, oli yhden erillislaitoksena toimiva kirjasto, joka aloittaisi 1.1.2011. Viimeksi mainittu esitys kaatui äänin 7/8. Tehdyn päätöksen toimeenpanon nopeuttamiseksi perustettiin  projektiryhmä valmistelemaan hallintoviraston kirjastopalveluosaston tehtäviä, henkilöstösuunnitelmaa ja rahoitusjärjestelyjä.

Kuinkas sitten kävikään? Kaisan joulukuun 2008 numeron pääkirjoituksesta (57) voi lopputuloksen tietävä lukea ennusteita. Siinä kerrotaan mm. kuinka yliopisto on valmistautunut syksyllä uuden yliopistolain voimaan tuloon, kuinka tämä heijastuu myös kirjastoihin ja kuinka ”myös kirjastojen hallintomallia tarkastellaan osana uuden yliopiston johtamista ja taloudellisia vastuita.”

Vuoden 2009 kakkosnumerossa Kaisa kirjoittaa jo toteavasti: ” Konsistorin päätös ensi vuoden alussa aloittavasta yliopiston kirjastosta edellyttää jatkotoimenpiteitä” .  Jo joulukuussa oli konsistorissa käynnistynyt keskustelu kirjastolaitoksen rakenteesta. Vuoden 2009 alussa asiat etenivät todella vauhdilla: tammikuussa kirjastojen hallintamalleista keskusteltiin konsistorissa taas, helmikuussa konsistori päätyi yhden kirjaston malliin ja vauhditti sen toteutettavaksi vuotta lyhemmässä ajassa kuin mitä äänestyksessä aiemmin olleessa, yhden kirjaston mallia koskevassa esityksessä oli ehdotettu.

Vuoden 2009 viimeisen numeron “Jouluun valmistautuminen”  otsikoidussa pääkirjoituksessa (62)  Kaisa arvioi kulunutta vuotta seuraavasti:

”Mitä kuluneesta vuodesta 2009 jää pysyvään muistiimme, kun katsomme tätä aikaa muutaman vuoden päästä? Ehkäpä aika moni meistä muistaa tämän vuoden sekä selkeytymisen että hämmennyksen aikana. (…) Helmikuussa tehty päätös muodostaa uusi Helsingin yliopiston kirjasto 1.1.2010 lukien oli rajapyykki, jonka jälkeen suunnittelu kohti päätöksen toimeenpanoa tiivistyi. Kampusten kirjastonjohtajat, rehtorin asettama valmisteluryhmä ja useat työryhmät ovat kokoontuneet tiiviisti. Työn tuloksena ovat yhteinen johtosääntö, yhteinen tavoiteohjelma ja budjetti vuosille 2010 – 2012 sekä kampuskirjastojen toimintasuunnitelmat ja käyttösuunnitelmat.”

Kaisan “työn tulosten” luettelosta ei välttämättä hahmota urakan mittavuutta.  Suunnaton oli jo hallinnollisen tekstin ja paperin määrä, joka vuoden 2009 aikana koordinointiyksikössä tuotettiin.

2010-
“Aallon jälkeen tulee aina uusi aalto”

” Vuoden 2010 muutokset ovat koetelleet yliopiston kaikkia organisaatioita ja rakenteita, myös kirjastoa. Kirjaston tehtäviä on jäsennetty uudelleen ja henkilökunta on sijoittunut neljään kampuskirjastoon ja kolmeen keskitettyjen palvelujen yksikköön (hallinto- ja kehittämispalvelut, hankinta- ja metadatapalvelut sekä verkkopalvelut). Keskustakampuksen kirjasto on aloittanut hallinnollisesti yhtenä yksikkönä, vaikka toimiikin vuoteen 2012 saakka 11 toimipisteessä.  Myös uusi kirjastorakennus etenee purkutöiden käynnistyessä maaliskuussa 2010.” (64)

Ei kirjastolaitosta (juuri?) sen enempää koeteltu ole kuin muutakaan yliopistoa, tällaisen viestin voisi lukea vuoden alussa syntyneen Helsingin yliopiston kirjaston ylikirjastonhoitajan VERKKARIn 2010 ykkösnumeroon. Reippaasti vain eteenpäin! ”Uudenlaiseen työnjakoon opettelu vie aikansa.. .Kirjaston yhteistä toimintakulttuuria rakennetaan vähän kerrassaan, ja jokaisella meistä oli tässä oma roolimme” , se todetaan myös tässä  ja vielä muutamassa muussakin ylikirjastonhoitajan kirjoituksessa vähän vaihtelevin sanakääntein kyseisenä historiallisena vuonna ja vielä seuraavinakin.

Kaisan viime vuosien VERKKARI-kirjoitusten aihevalikoima on monipuolinen: pääkirjoitus- ja kolumnityyppisten juttujen lisäksi on vähän laajempia kirjoituksia kirjastohenkilöstön palkkauksesta, TUHATista, UNICA-seminaarista ja Namibia-projektista.  Useampiakin juttuja yhdistää  kuitenkin tietty ajan hermolla elämisen  ”draivi”.  Yhteistä muutamillekin jutuille on myös vastaavanlainen reippaus ja rohkaisevuus erilaisten ”koettelemusten” kohdatessa kuin tämän jakson alussa lainatussa katkelmassa. Kuluvan vuoden ykkösnumeron pääkirjoitus (75) on oiva esimerkki tästä:

”Maailman ja Suomen talouden reunaehdot näkyvät myös kirjastossa, ja rahoitus on tiukempi kuin edellisvuosina. Joudumme entistä tarkemmin miettimään kirjaston tehtäviä, työnjakoa ja tulevaisuutta. Onneksi lähtötilanteemme on hyvä.  Neuvokkuutta ja yhteishenkeä tarvitaan. (…)

Pitkähkö työkokemus antaa jonkinlaista rauhallisuutta.  Olen ollut yliopistossa kohta 40 vuotta erilaisissa tehtävissä. Tänä aikana on ollut useita talouden aaltoliikkeitä ja monenlaisia muutoksia. Mikään kasvu ei ole ikuinen eikä mikään talouden laskukaan ole ikuinen. Talous ja elämä ovat aaltoliikettä. Aallon jälkeen tulee aina uusi aalto.”

Kaisan VERKKARI-vuodet, ensin päätoimittajana, sitten (pää)kirjoittajana, ovat olleet HY:n kirjastotoiminnan mullistuksen kautta. VERKKARIlla oli 2000-luvun alussa aivan toisenlainen merkitys ajatellen henkilökunnan pitämistä tietoisena kaavailluista tai jo päätetyistä muutoksista kuin näinä päivinä. Vuosituhannen alkaessa ei HY:n kirjastolaitoksen lukuisilla yksiköillä ollut juuri muuta yhteistä tiedotuskanavaa. Viime vuosina on ollut, esimerkiksi viikkokirje. Viime aikojen VERKKARI-kirjoituksissaan Kaisa onkin ehkä voinut keskittyä olemaan painotetummin arvo- ja asennejohtaja kuin aiemmin, kun sisäinen tiedotus esimerkiksi kirjaston johtokunnassa ja  johtoryhmässä käsitellyistä asioista hoituu muiden kanavien kautta. Toki hän on edelleenkin viestinyt meille monin eri tavoin siitä, että”kirjastoissa, yliopistossa ja maailmassa tapahtuu paljon ja kiihtyvin aikatauluin.”

Kaisan VERKKARI-kirjoitukset

  1. Tervetuloa lukijaksi 2000  (1/2000)
  2. Yliopisto päättää rahoista ja rakenteesta – miten tämä koskettaa kirjastoja? (6/2000)
  3. Kirjaston muuttuvat roolit – Kirjastosymposiumi INNO2000 –konferenssissa 1.9.2000  (8/2000 )
  4. Kirjan kansa kutsui kirja-ammattilaise  (10/2000)
  5. Arvioinnista keskustellaan (3/2001)
  6. Matkalla oppimiskeskukseen Suomessa ja Britanniassa (3/2001)
  7. Lumen valoa ja yhteisiä asioit (7/2001)
  8. Tarvitanko kirjastossa tiedotusta (8/2001)
  9. Kirjastopolitiikkaa, osaamistarpeita ja nukketeatteria (15/2001)
  10. Kansallisen kirjastoverkon strategiaa suunnitellan (16/2001)
  11. Päätoimittajan tervehdys (20/2001)
  12. Keskustelu Kansalliskirjastossa– Esko Häklin haastattelu (2/2002)
  13. Avoimuutta rohkeutta ja yhteisyyttä – uusi tietopalvelujen kehittämisjohtaja Kaisa Sinikara (3/2002) (Aimo Virtanen haastattelijana)
  14. Ottakaa osaa virtuaaliyliopiston suunnitteluu (3/2002)
  15. Kevät tulee, yliopistolla tuulee (4/2002)
  16. Tietopalvelujen kehittäminen hallintoviraston näkökulmasta (5/2002)
  17. SYLin kirjastopäivä – Yliopistokirjastot oppimisen laadun ja opiskelun tehokkuuden tukijana (5/2002)
  18. Kirjastolaiset kesäkautta avaamassa (6/2002)
  19. Tietovarannot yliopistolaisten työpöydälle (8/2002)
  20. Pääkirjoitus (9/2002)
  21. The Future of Scholary Communication – UNICA-seminaari Madridissa 23.-24.10.2002 10/20022
  22. Hyvää joulua (11/2002)
  23. Yliopistokirjastojen johtajien kokous Helsingiss (1/2003)
  24. HY:n tietopalvelu- ja kirjastostrategia 2004-2006 lausuntokierroksella (2/2003)
  25. Hiirenkorvien aikaan (4/2003 )
  26. Kesä 2003 (5/2003)
  27. Hyvää syksyn aikaa (6/2003)
  28. Vuoden 2003 vaihtuessa 8/2003
  29. Pääkirjoitus  (1/2004) (Tiina Äärilän kanssa)
  30. Pääkirjoitus (2/2004)
  31. Kirjastojen huhtikuu (3/2004)
  32. Kirjasto oppimisympäristönä uudessa tutkintorakenteessa (5/2004)
  33. Kevättervehdys (4/2004)
  34. Kokemustiedon ja uuden etsinnän välimaastossa (7/2004)
  35. Kirjaston voimavarat 2005  (8/2004)
  36. Kuinka kaikki kävikään (9/2004)
  37. F@ir pPublishing and F@ir Reading – UNICA-seminaari Wienin yliopistossa 25.-26.11.2004  (1/2005)
  38. Suvivirsi ja Saarenmaan valssi (5/2005)
  39. Pääkirjoitus (6/2005)
  40. Vuoden vaihtuessa (9/2005)
  41. Pääkirjoitus (2/2006)
  42. Pääkirjoitus (3/2006)
  43. Kirjastolaitoksen rakenteellinen kehittäminen osana yliopiston rakenteellista kehittämistä (3/2006)
  44. Kesäloman kynnyksellä (5/2006)
  45. Se on sitten syyskuu (6/2006)
  46. Hellettä, katastrofeja ja Googlea LIBER-konferenssissa (6/2006)
  47. Avoimin mielin alkavaan kesään (4/2007)
  48. Sää suosi ja kesä rentouttaa (5/2007)
  49. Toiminnan ja talouden suunnittelu vuosille 2008 ja 2009  (5/2007)
  50. Nyt uusiin seikkailuihin (7/2007)
  51. Iloa talviajan suureen juhlaan 9/2007
  52. Liisa esimiehenä, kollegana ja ystävän (1*/2008)
  53. Harkitseva kohauttaja – Keskustelukumppanina professori Raija Sollamo (5/2008)
  54. Oxford ja Europeum – humanistit, digitointi ja puutarhat (5/2008)
  55. Praha 2008: Partnership in Academic Excellence  (UNICA-seminaari) (5/2008)
  56. Uuden yliopiston kynnyksellä (6/2008)
  57. Joulu on jo ovella (9/2008)
  58. Talven ja kevään välimaastossa( 2/2009)
  59. Kesätervehdys kirjastolaisille (5/2009) (Hannele Niemen kanssa)
  60. Syksyn aurinko (6/2009)
  61. Innovation through Collaboration LIBER 38th ANNUAL GENERAL CONFERENCE 30.6.-3.7.09 Toulouse (6/2009) (Tiina Äärilän kanssa)
  62. Jouluun valmistautuminen (8/2009)
  63. Tervetuloa Helsingin yliopiston kirjastoon (1/2010)
  64. Krookukset kukkivat jo (3/2010)
  65. Kesä kirjastossa (5/2010)
  66. Ensimmäinen vuosi on historiallinen (9/2010)
  67. Tieteellisen julkaisemisen UNICA-seminaari Lissabonissa (9/2010)
  68. Pysäyttävää ja ajankohtaista (3/2011)
  69. Kirjastohenkilöstön palkkauksen kehityksestä (3/2011)
  70. Pääkirjoitus: Suuntaviivoja (6/2011)
  71. TUHAT ja tutkimushallinnon tuki – uudenlaista kumppanuutta kirjastolle (8/2011)
  72. Kaukana ja lähellä – Namibian ja Suomen yliopistokirjastot yhteistyössä (9/2011)) (Elise Pirttiniemen kanssa)
  73. Ajankohtaista Helsingin yliopiston kirjastosta (1/2012)
  74. Iloisin mielin uuteen lukuvuoteen (6/2012)
  75. Vuoden 2013 alkaessa (1/2013)
Teksti

Eeva Peltonen
Kirjastonhoitaja
Hankinta- ja metadatapalvelut
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuvat

Helsingin yliopiston kirjasto

Pääkirjoitus: Heihei Kaisa – tervetuloa Kimmo!

Kesän Verkkari huomioi erityisesti kirjastomme pitkäaikaista Grand Old Ladyä Kaisa Sinikaraa ja hänen elämäntyötään kirjaston hyväksi. Toimituksemme sai kuin saikin napattua yhteiskuvan eläkkeelle lähtevästä ja 17.6. aloittavasta ylikirjastonhoitajasta. Pyysimme heiltä saman tien kesätoivotukset lukijoillemme.

Näin Kaisa S.:

–   Lämmin kiitos upeille työtovereille kaikista yhteisistä vuosista. Olen iloinen ja ylpeä jäsenyydestä Helsingin yliopiston kirjaston joukkueessa. Tervetuloa Kimmo tähän hienoon yhteisöön!

–   Kesällä katsellaan pitkään veden aaltoilua rantakiven ympärillä. Jokainen aalto ympäröi kiven omalla tavallaan. Katsellessa kaikkinainen stressi häipyy olemattomiin. Uidakin voi, jos haluaa luoda oman aaltoilukuvionsa.

Stressiä vähentää kissan silitys, jos on kissa jota silittää. Jos kissa puuttuu, voi silittää vaikka tutun ihmisen tukkaa. Kannatettavaa on hyvän ystävän kanssa maailman parantelu hämärtyvässä kesäillassa siihen asti, kunnes aamuaurinko alkaa nousta taivaanrannan takaa

Mukava dekkari käteen ja ulkoilmaan!

Kimmo Tuominen jatkaa kesän rentoutumisvinkeillään:

– Hanki katuliidut, kuvioi asvalttia, betonia, kalliota.
– Linnanmäellä suosittelen Kieputinta tai Rekkarallia.
– Sadepäiviin sopii Kevin Spaceyn tähdittämä tv-sarja House of Cards.
– Nauttikaa valosta, vedestä ja väreistä! Hei ja kai saa kiittää Kaisaa? Kirjastoon on ollut ilo tulla töihin ja Kaisan kanssa keskustelu on ollut antoisaa.

Verkkari toivottaa myös kaikille hulppeaa kesää, iloitkaahan lukupaketista ja toisistanne!

Teksti

Tiinakaisa Honkasalo
Viestintäpäällikkö
Helsingin yliopiston kirjasto

Aina vauhdissa, helposti lähestyttävissä

Me Kaisan lähipiirissä 2000-luvulla työskennelleet olemme saaneet tottua siihen, että työhuoneestaan ei häntä välttämättä tavoita. Kokouksia, palavereja ja tapaamisia on hänellä näinä vuosina riittänyt.  Sitä paitsi hän on ollut joskus pidempäänkin tavoittamattomissa seminaarissa, konferensseissa ja tutustumismatkoilla pitkin maailmaa.

Kuva Kaisan kalenterin lehdestä antaa kalpean aavistuksen Kaisan alituisesta  kulun päällä olosta –>

Töiden vaatimia papereita, esityksiä ja artikkeleita Kaisa on työstänyt sitten usein iltamyöhäiseen, joskus viikonloppuinakin, kun päivät ovat olleet niin risaiset. Koordinaatioyksikön toimiessa Fabianinkatu 32:ssa, jossa sijaitsivat myös Opiskelijakirjaston väistötilat, Kaisa oli usein kuulemassa myös sulkemiskuulutukset vähän ennen iltakahdeksaa. Harkitsimme ohjeistaa kuuluttajat huomauttamaan, että myös Kaisan olisi jo aika alkaa kerätä kamppeitaan ja poistua.

Huolimatta rankasta ohjelmasta ja pitkistä työpäivistä Kaisalla on tuntunut riittävän virtaa kuin Duracell-pupulla, mitä emme ole lakanneet ihmettelemästä. Toisinaan kuitenkin flunssa iski  ja pakotti muutaman päivän lepoon lataamaan akkuja.


Kirjastolaitoksen rakenteellisen kehittämisen vuosina Kaisalla riitti energiaa myös väitöskirjaan (2007).


Energistä ja vauhdikasta menoa  jälkiyntymäpäivillä kesällä 2007. Kavaljeerina Esko Rahikainen Kansalliskirjastosta.

Kun Kaisan kanssa on joskus ottanut puheeksi hänen ylipitkät työpäivänsä ja -viikkonsa, hän on monesti korostanut, ettei hänen esimerkkiään tässä kohdin pidä missään tapauksessa seurata. Jos joskus pääsi itsekin unohtumaan työpaikalle  johonkin hommaan uppouduttuaan, saattoi sattua niin, että törmäsi Kaisaan ja ajautui pitkällisiin keskusteluihin, joissa on paranneltiin suruitta ja estoitta kirjastomaailmaa.

Innostavilta konferenssi- ja seminaarimatkoiltaan palatessaan Kaisa on auliisti jakanut kokemuksiaan ja vaikutelmiaan paitsi VERKKARI-kirjoituksissaan myös epävirallisemmin kasvokkain. Kuviakin olemme saaneet joiltain matkoilta nähtäväksi. Mieleenpainuvia viime vuosilta ovat olleet erityisesti Kaisan Namibia-projektiin liittyviltä matkoilta kertomat vaikutelmat ja ottamat värikkäät kuvat.

 


Kaisa Sinikara esittelee posteriaan Toulousen yliopiston kirjastoverkoston johtajalle Marie-Dominique Heusselle LIBER-konferenssissa (2009)


Kaisa ja kumppanit esittelemässä Namibia-projektia IFLAssa (2012)


Oshakatin markkinoilta ostetut perinteiset mekot. Keskellä Namibian yliopiston johtokunnan puheenjohtaja tohtori Amaambo.


Tutustumassa Khomasdalin kampuskirjastoon Windhoekissa (2011.)

Kaisa on ollut johtajana helposti lähestyttävissä ja hyvin avoin uusille kehittämisideoille, mikä liittyy osin siihen, että hän on pitänyt itsensä niin hyvin ajan hermolla. Myös omaan työhön liittyviin ongelmakohdista on hänen kanssaan ollut helppo keskustella. Aikaa tähän hän on aina järjestänyt. Suoraa ja kriittistä puhetta hän ei ole ole koskaan säikkynyt.

Jos olemme joissakin tilanteissa sadatelleet sitä, että Kaisa ei ole ollut tavoitettavissa, olemme toisaalta olleet ylpeitäkin siitä, että meillä on ylikirjastonhoitaja, joka on selvillä siitä, mitä kirjasto- ja yliopistomaailmassa ja tieteellisen julkaisutoiminnan alueella tapahtuu niin meillä Suomessa kuin muuallakin maailmassa. Siinäpä roolimallia kirjastoammattilaiselle!

Kaisa  (2007) ja “vanha” Kaisa-talo, jossa Kaisa johti Opiskelijakirjastoa ennen ryhtymistään HY:n kirjastolaitoksen luotsaajaksi  –>

Onneksi meidän ei tarvitse valmistautua jäähyväisiin ja ikävöintiin. Kaisaa tulee näkemään nimikkotalossaan tulevina aikoinakin yliopisto- ja kirjastohallinnon velvoitteista vapaana kirjoittajana.

Näkemisiin, Kaisa!

Muistelut:

Marja Hirn
Erikoissuunnittelija
Hankinta- ja metadatapalvelut
Helsingin yliopiston kirjasto

Eeva Peltonen (muistelujen kirjaaja)
Kirjastonhoitaja
Hankinta- ja metadatapalvelut
Helsingin yliopiston kirjasto

Tiina Äärilä
Hallintopäällikkö
Hallinto- ja kehittämispalvelut
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuvia ainakin:

Jussi Omaheimolta, Elise Pirttiniemeltä ja  Tiina Äärilältä
Duracell-pupu: mygazeta.com

 

Johtaminen ei ole helppoa – Helsingin yliopiston kirjastoa rakennetaan yhteisin voimin

Hyvä johtajuus on oleellista organisaation menestykselle. Unohtakaa hyvät tyypit, ylimaalliset osaajat ja mensan superaivot. Johtaminen luonnistuu maalaisjärjellä, kuuntelutaidolla ja sydämellä.

Hyvään johtamiseen kuuluvat ainakin sellaiset sanat kuin rohkeus, itsetuntemus, rehellisyys, reiluus ja luottamus. Näitä määreitä toivoisi jokaisen johtajan seuraavan.

Helsingin yliopiston kirjaston ylikirjastonhoitaja Kaisa Sinikara, kampuskirjastonjohtaja Pälvi Kaiponen ja tietojärjestelmäpäällikkö Pauli Assinen ovat kaikki kirjastomaailman johtajia, joiden päämäärä on rakentaa uudesta Helsingin yliopiston kirjastosta yksi maamme kirjastojen kruunujalokivistä, erinomaisin lajissaan. Jokainen heistä kokee kasvaneensa johtamistehtävään vähitellen erilaisten vastuiden kautta.

Ja yksi asia johtamisesta tehtiin selväksi: se ei ole helppoa.

Pitkiä uria, oppimista ja tahtoa

Rallikuskin urasta lapsena unelmoinut Pauli Assinen ei ajatellut päätyvänsä Helsingin yliopiston kirjaston verkkopalveluiden tietojärjestelmäpäälliköksi.

– Helsingin yliopiston kirjastossa työskenteleminen on minulle arvo. Kun havahduin että todellakin työskentelen kirjastossa, se tuntui hyvälle.

Niin ammatillinen kuin henkilökohtainen kiinnostus motivoi Assista tekemään parhaansa kirjaston eteen.


Pauli Assinen, Anni Träff ja Elisa Hyytiäinen tutkivat yhdessä e-lukulaitetta Elojuhlissa elokuussa 2010.

Pälvi Kaiponen ei kuvitellut nousevansa keskustakampuksen kirjaston johtoon. Hän kokee keränneensä rohkeutta pikkuhiljaa, erilaisten hyvin menneiden projektien kautta.

– Hyvin suoritettujen esimiestehtävien tuoman itseluottamuksen kannustamana aloin miettimään; tämähän voisi olla työtä, jota oikeasti voisin tehdä. Valinta on tehtävä jossain vaiheessa, jatkaako eteenpäin valitulla tiellä, Pälvi Kaiponen miettii.

Kaisa Sinikaran tie ylikirjastonhoitajaksi ei myöskään ollut kiviin kirjoitettu haave lapsuudesta.

Kun Sinikaraa pyydettiin Opiskelijakirjaston silloisen osastonjohtajan sijaiseksi vuonna 1989, häntä pyyntö huvitti suuresti.

– Ajattelin, että enhän minä ole mikään johtaja. Olin ylpeä ja kiinnostunut asiantuntijatehtävästäni.

Sinikaran mielestä johtamiseen ei kuulu mitään erityistä glooriaa. Se on eräs työyhteisön tehtävistä.

– Jokaisessa organisaatiossa kunkin on otettavan roolinsa. Johtaminen on työnjakokysymys. Jonkun täytyy vastata organisaation toimivuudesta ja voimavaroista. Samoin on tehtävä päätöksiä.

Roomaakaan ei rakennettu päivässä

Helsingin yliopiston kirjaston muutosprosessi on kestänyt noin 15 vuotta. Mitään ei ole päätetty tässä ja nyt. Uusi yhteinen kirjastomalli on pitkäjänteisen neuvottelun, suunnittelun ja yhteistyön tulos.

– Oli tärkeätä, että kirjastot pääsivät osaksi koko yliopiston kehittämistä, muuten olisimme jääneet sivuun mm. kampusten rakennussuunnittelusta, Kaisa Sinikara kertoo. Tämä taas olisi merkinnyt, ettei meillä olisi nykyisen kaltaisia tasokkaita kampuskirjastoja tiloineen ja henkilöstöineen, puhumattakaan palvelujen keskittämisestä.


Kaisa Sinikara ja Hans Geleijnse (LIBERin presidentti 2010/6 saakka). Geleijnse vaikutti kirjaston kehittämiseen kansainvälisten arviointipaneelien jäsenenä.

Tulos on vaatinut sekä yliopiston ja tiedekuntien johdon tukea että kirjastojen valmiutta uudistaa toimintojaan ympäristön muuttuessa.

Uusi Helsingin yliopiston kirjasto aloitti toimintansa tammikuussa 2010. Fuusio ei ole ollut helppo. Kirjasto on tehnyt vuosittain työilmapiirikartoituksen, jotta henkilöstön kokemukset saadaan johtamisen tueksi. Vaikka tulokset ovat muutoksista huolimatta parempia kuin esim. valtiolla keskimäärin, myös kritiikin aiheita löytyy. Tehtävien organisointi keskitettyjen ja kampustehtävien kesken koetaan keskeneräiseksi, lähijohtamista arvostetaan enemmän kuin koko organisaation johtamista ja tiedonkulussa on puutteita. Kirjasto elää edelleen muutosvaihetta. Toiminnot ovat osaksi hajallaan kunnes uusi Kaisa-talon kirjasto keskustassa valmistuu 2012.

Hyvä johtaja on..

Pauli Assinen on aina pyrkinyt esimiestehtävissä perustelemaan miksi asioista tehdään. Hän kokee asiantuntijaorganisaation johtamisen mielenkiintoiseksi, sillä päätöksiä ei niellä purematta.

– Porukka haastaa sinut, kyseenalaistaa, ei päästä helpolla. Silloin ollaan oikealla keskustelun tasolla. Asiantuntijalla on velvollisuus kyseenalaistaa itseään koskevia ratkaisuja.

Pälvi Kaiposen luotsaaman keskustakampuksen kirjastoryppään henkilöstö on kuulopuheiden perusteella kirjaston tyytyväisimpiä. Muutoksista huolimatta.

– Jos asioista sovitaan, niissä myös johdonmukaisesti edetään. Jos toiminta on johdonmukaista, se silloin on myös oikeudenmukaista, Kaiponen analysoi. Jos jotain sanon, se pidetään. Jos tulee mutkia, kuten muutostilanteissa yleensä tulee, se todetaan yhdessä ja jatketaan siitä taas eteenpäin.

Johdonmukaisuus, oikeudenmukaisuus, tasapuolisuus ja avoin tiedottaminen ovat asioita joiden varaan on hyvä rakentaa henkilöstöpolitiikkaa. Avoimuus myös yhteistyökumppaneita ja sidosryhmiä kohtaan on ensiarvoisen tärkeää.

– Olen käyttänyt paljon aikaa akateemisten johtajien perehdyttämiseen kirjaston asioihin. Kun he ymmärtävät, miten ja miksi kirjasto kehittää toimintaansa, heidän on myös helpompi viedä asioita eteenpäin ja puolustaa esimerkiksi yhteistä hankettamme, Sinikara avaa.

Yliopistomaailmassa kilpailu resurssien riittävyydestä on jatkuvaa. Kirjasto joutuu kilpailemaan olemassa olonsa oikeutuksesta muiden laitosten lailla. Tarpeiden ja resurssien välillä tasapainotteleminen on myös haastavaa.

Kiitos työtovereille

Pälvi Kaiponen kertoo muutamaan otteeseen saaneensa rankkaakin palautetta kokeneilta esimieskollegoiltaan.


Kampuskirjastojohtaja Pälvi Kaiponen kokee johdon ja henkilöstön välisen avoimen dialogin välttämättömäksi johtamistyössä.

–  Se pistää kummasti prosessoimaan ja miettimään, kun kollega tulee sanomaan ”ei millään pahalla, mutta…”.

Pauli Assinen kokee oman johtamisensa hyvänä puolena sen, ettei hän ei ole ollut alaisiaan parempi asiantuntija. Häntä palkattu siksi, että olisi kovanluokan kirjastoasiantuntija.

– Kun sukelletaan kirjastomaailman syövereihin, olen asiantuntijoitteni varassa. He kertovat vaihtoehdot ja minä asetan tiedot isompaan viitekehykseen.

Kaikki haastateltavat korostavat yhteistyön tärkeyttä. Jokaisen on osallistuttava työhön, jossa rakennetaan kirjaston perustaa, sen kulmakiviä.

Vaikka johtajat ovat vastuussa organisaation kehityksestä, vastuussa ovat myös työntekijät. Hyvän hengen ja vapaan keskustelun ilmapiirin luominen työyhteisöön on erittäin tärkeä elementti työpaikkaviihtyvyyden ja yhteistyön kannalta.

– Otin tavoitteekseni järjestää yhteisiä tiedotus- ja keskustelutilaisuuksia, johon jokainen keskustakampuksen henkilökuntaan kuuluva on tervetullut. Sellaiset henkilöstötilaisuudet, joissa vallitsee totaalinen hiljaisuus, eivät palvele kenenkään etua. Avoin dialogi on parasta ja toivottavaa, Pälvi Kaiponen kertoo.

Johtajan täytyy omata kykyä toimia erilaisten ihmisten kanssa. On pystyttävä hyväksymään ja arvostamaan erilaisuutta, niin mielipiteissä kuin toimintatavoissa. Oman idean kapeakatseinen eteenpäin vieminen on myös kaukana yhteistyön ideaalista.

– Erilaisten kykyjen, taitojen ja yhteistyön arvostaminen koskettaa niin ulkopuolisia kumppaneita kuin kirjaston henkilökuntaa. Työtoverit kun ovat kumppaneita johtajalle. Ei johtaja voi yksin tehdä juuri mitään, Kaisa Sinikara summaa.

– Mitään ei tehdä yksin, me rakennamme yhdessä tätä kirjastoa, kaikki haastateltavat toteavat kuin yhdestä suusta.

Juttu julkaistu myös Signum-lehdessä (6/2010)

Kirjoittaja

Helena Hiltunen
Verkkotoimittaja
Hallinto- ja kehittämispalvelut
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuvat

Helena Hiltunen, Jussi Omaheimo ja Veikko Somerpuro

Julkaisijan iltapäivä oli menestys

“Julkaisijan iltapäivä” palasi uudistettuna ohjelmistoon pienen tauon jälkeen ja osoitti heti tarpeellisuutensa. Osallistujista puolet oli muualta kuin omasta yliopistostamme; pääkaupunkiseudun ja muun Suomen yliopistoista ja ammattikorkeakouluista, julkishallinnosta, tutkimuslaitoksista ja kustantamoista.

Kiinnostus Helsingin yliopiston tutkimuksen arviointiin ja sitä tukevien digitaalisten palvelujen käyttöönottoon oli intensiivistä.

Kaisa Sinikaran alustuksen jälkeen, päivän aloitti Helsingin yliopiston vararehtori Johanna Björkroth, joka kertoi tutkimuksen arvioinnista ja avoimesta arkistoinnista Helsingin yliopistossa. Tavoitteina on parantaa Helsingin yliopiston tutkimuksen ja tohtorikoulutuksen laatua sekä lisätä yhteiskunnallista vaikuttavuutta sekä kansainvälistä näkyvyyttä.

Toisena puhujana Otto Auranen, TSV:n koordinaattori, valotti tieteellisten julkaisukanavien laadunarvioinnin tavoitteita ja vallitsevaa tilannetta.  Tarkoituksena on asettaa laatuluokitus tieteellisille lehdille, sarjoille ja kustantamoille sekä selvittää millä perusteilla julkaisutoimintaa tulisi arvioida, kuinka arviointitietoa, etenkin julkaisufoorumi-luokitusta tulisi käyttää ja onko tarvetta yhteiskunnalliseen vaikuttavuuteen tähtäävän julkaisutoiminnan luokittelulle.

TUHATin käytöstä ja suuntaviivoista kertoi Helsingin yliopiston projektipäällikkö Aija Kaitera.

TUHAThan on tutkimushallinnon tietojärjestelmä, joka muodostaa kokonaisuuden yliopistossa tehtävän tutkimuksen sisällöstä, resursseista, julkaisuista ja muista tuotoksista.

Koska palvelun tarkoitus on myös tarjota tutkijoille ja yliopiston hallinnolle raportointi- ja arviointityökaluja, laadun arviointi on tärkeää.

– Laadun arviointia tehdään sekä julkaisuprosessissa vertaisarviointitoiminnan kautta, tutkimuksen arvioinneissa ja tulevassa kansallisessa julkaisukanavajärjestelmässä.

Tuhattiin lisättiin myös kohta palkinnoille ja muille saavutuksille.
– Palkinnot ja huomionosoitukset ovat tyypillisesti tiedekuntien ja laitosten sivuilta löytyvää asiaa. Näitä siis halutaan nostaa esiin omassa viestinnässä.

Helsingin yliopiston kirjaston verkkopalveluiden erikoissuunnittelijaa Veera Ristikartanoa paikkasi tietojärjestelmäasiantuntija Eija Airio, joka kertoi lyhyesti avoimen arkistoinnin tilanteesta ja kustantajien suhtautumisesta hankkeeseen. Keskimääräisesti kustantajat ovat suhtautuneet TUHATiin positiivisesti.

Lopuksi Yliopistopainon Hannele Kauranne kertoi Yliopistopainon eri palveluista.

Ilta päättyi pieneen tarjoilu- ja verkostoitumistuokioon. Ajankohtaiset aiheet kirvoittivat innostuneen keskustelun ja vieraat tuntuivat viihtyneen ja saaneen vastinetta tiedonjanoonsa. Tilaisuutta isännöivät Helsingin yliopisto ja kirjasto yhdessä Yliopistopainon kanssa. Myös järjestäjien näkökulmasta tilaisuus saavutti tavoitteensa – kontaktin tutkijoihin ja julkaisijoihin – tärkeisiin sidosryhmiin. Uutta tilaisuutta kaavaillaan kevääksi.


Julkaisijan iltapäivän alustajana toiminut Kaisa Sinikara (vasemmalla), sekä luennoitsijat Hannele Kauranne, Otto Auranen sekä Aija Kaitera.

Onni suosi lääketieteen opiskelijaa -iPOD-arvonnan onnellinen voittaja on löytynyt!

Helsingin yliopiston keskustakampuksen avajaiskarnevaaleilla villinneen iPOD-arvonnan voittaja on arvottu!

Onnettarena toiminut ylikirjastonhoitaja Kaisa Sinikara nosti Lääketieteellinen tiedekunnan opiskelija Michael Oehlerin vastauslipukkeen.

Verkkotoimittaja Helena Hiltunen ja onnettarena toiminut ylikirjastonhoitaja Kaisa Sinikara.
Verkkotoimittaja Helena Hiltunen ja onnettarena toiminut ylikirjastonhoitaja Kaisa Sinikara.

Oehler oli hyvin tyytyväinen voittoonsa.
– I’m so happy I won this iPod, amazing!

Helsingin yliopiston kirjaston järjestämässä arvonnassa ”Missä Helsingin yliopiston kirjasto sijaitsee?” pystyi valitsemaan kolmesta vaihtoehdosta oikean. Vastausvaihtoehtoja olivat: ”Turussa”, ”Kulman takana” ja ”Neljällä kampuksella ja verkossa”. Kaikki vastaajat pääsivät kuitenkin mukaan arvontaan. Michel Oehler vastasi oikein “Neljällä kampuksella ja verkossa“.

Arvontaan osallistui lähemmäksi 200 opiskelijaa.
Michael Oehler tuulettaa voittoaan.

Michael Oehler tuulettaa voittoaan.

Helsingin yliopiston kirjaston avajaiset

Uusi Helsingin yliopiston kirjasto aloitti toimintansa vuoden 2010 alussa. Kirjaston avajaisia juhlittiin komeasti perjantaina 19.3.2010.

Hieman paradoksaalisesti kirjaston toimipaikat suljettiin avajaisten vuoksi perjantaina jo kello 13. Vain Opiskelijakirjasto keskustassa oli auki normaalisti koko päivän. Sulkeminen johtui siitä että avajaisiin oli kutsuttu kirjaston koko 250 hengen henkilökunta neljältä kampukselta ja keskitetyistä palveluista.

Avajaisjuhlassa puhuivat opetusministeri Henna Virkkunen, rehtori Thomas Wilhelmsson, ylikirjastonhoitaja Kaisa Sinikara, kirjastonjohtaja Jarmo Saarti ja Euroopan tutkimuskirjastojen liiton (LIBER) puheenjohtaja Hans Geleijnse . Lisäksi vararehtori Ulla-Maija Forsberg julkisti kirjaston julkaisusarjan avaavan teoksen Rajapinnassa – Uusi Helsingin yliopiston kirjasto.

Luonnollisestikin juhlapuheissa onniteltiin uutta kirjastoa. Lisäksi muisteltiin Helsingin yliopiston kirjastoon johtaneen keskittämisen tarkoitusperiä ja sattumuksia sekä pohdittiin kirjastoalan tulevaisuuden näkymiä. Ylikirjastonhoitaja Kaisa Sinikaran vuosien aikana tekemä työ uuden kirjaston synnyttämiseksi tuli esille hänen omassa puheessaan, mutta myös monen monta kertaa muiden puhujien muistamana. Tunnustuksena Helsingin yliopiston kansleri Ilkka Niiniluoto myönsi teologian tohtori Kaisa Sinikaralle oikeuden käyttää professorin arvonimeä aikana, jona hän toimii Helsingin yliopiston ylikirjastonhoitajana.

Sekä puhujien esityksissä että avajaisten juhlatarjoilua nautiskeltaessa tuntuivat hilpeät puheet kääntyvän jo seuraaviin suuriin avajaisiin: Keskustakampuksen kirjaston aukeamiseen vuonna 2012. Total Cello Ensemblen juhlassa länsisuomalaisena perinnemusiikkina esittelemä Final Countdown -kappale sopikin myös lähtölaskennaksi Helsingin yliopiston kirjaston keskustakampuksen kirjaston käynnistyville rakennustöille.

Rehtori ja kansleri synkronoivat kellojaan, Kuva: Jussi Omaheimo

Opetusministeri Virkkunen puhumassa avaijaisjuhlassa, Kuva: Jussi Omaheimo

Juhlayleisöä, Kuva: Jussi Omaheimo

Opetusministeri Virkkunen, professori Sinikara, LIBERin puheenjohtaja Hans Geleijnse ja Jarmo Saarti, Kuva: Jussi Omaheimo

Total Cello Ensemblen esitys, Kuva: Jussi Omaheimo

Hans Geleijnse oli juhlan ulkomainen puhujavieras, Kuva: Jussi Omaheimo

Kukitettu Kaisa Sinikaraa muisti myös hymyillä, Kuva: Jussi Omaheimo

Total Cello Ensemblen toisen esityksen loppuhuipennus meneillään, Kuva: Jussi Omaheimo

Iloista tunnelmaa kuohuviinin kera, Kuva: Jussi Omaheimo

Teksti ja kuvat:
Jussi Omaheimo
Viestintäsuunnittelija
Helsingin yliopiston kirjasto
Hallinto- ja kehittämispalvelut
jussi.omaheimo[ät]helsinki.fi