Amerikka – lähempänä kuin luuletkaan

Pääkirjaston toiseen kerrokseen tultaessa katse kiinnittyy Vapaudenpatsaaseen, Lady Libertyyn, joka koristaa American Resource Centerin palvelutiskiä EU-tietopalvelun ja Tilastokeskuksen vieressä. Ollaan melkein kuin Amerikan maaperällä – kirjaimellisesti, sillä ARC on Yhdysvaltain suurlähetystön ylläpitämä ja yhdessä Helsingin yliopiston kanssa hallinnoima USA-tietouden keskus.

Kirjasto on monipuolinen sekoitus akateemista tutkimusta ja amerikkalaista popkulttuuria. Paikkansa hyllyiltä ovat sulassa sovussa löytäneet niin Sports Illustrated -lehti kuin presidentti Ronald Reaganin julkaistut puheet tai Yhdysvaltojen monikulttuurisuutta käsittelevät teoksetkin. Kirjakokoelmaan kuuluu myös kaunokirjallisuutta: eräitä viimeisimpiä hankintojamme ovat esimerkiksi Louise Erdrichin ja Jhumpa Lahirin uusimmat teokset. Amerikkaan matkaajia ilahduttaa iso matkakirjakokoelmamme, josta löytyy oppaita jokaisesta osavaltiosta.


Kirjastotyötä vuosikymmenten takaa.

Kirjaston kokoelma koostuu noin 10 000 niteestä, jotka käsittelevät Yhdysvaltain yhteiskuntaa, politiikkaa, taloutta, kansainvälisiä suhteita ja kulttuuria. Teokset ovat englanninkielisiä, Yhdysvalloissa kustannettuja kirjoja. Kokoelmaa päivitetään jatkuvasti, sillä se halutaan pitää ajankohtaisena. Eräs ARCin pyrkimys onkin tuoda esille Suomessa niitä aiheita, joista parhaillaan keskustellaan Yhdysvalloissa. Missä muualla suomalainen kirjastonkäyttäjä pääsisi selailemaan esimerkiksi teoksia etnisestä huumorista, tyttökirjojen historiasta tai moottoriteiden kulttuurisesta merkityksestä?

Amerikka-kirjastoon tilataan noin 80:tä aikakauslehteä ja kahta sanomalehteä, The New York Times ja The International New York Times -lehtiä. Matkailijoita kiinnostavat esimerkiksi American Road, National Parks, New York ja San Francisco, kulttuurinharrastajia puolestaan Art in America, Dance Magazine, Film Comment, New Yorker tai Opera News. Yhteiskunnallisista asioista kiinnostuneille kokoelmasta löytyy esimerkiksi Foreign Affairs, Foreign Policy ja The National Interest, popkulttuurin ystäville puolestaan Rolling Stone ja Vanity Fair. Uusina lehtinä tänä vuonna ARCiin tilataan mm. Consumer Reports, Inc., MIT Technology Review, Cowboys & Indians sekä Utne Reader.

Painetun kokoelman lisäksi American Resource Centeristä lainataan erityisesti opetuskäyttöön soveltuvia DVD-levyjä. Ohjelmat ovat esimerkiksi History Channelin, PBS:n tai HBO:n tuottamia dokumentteja; kokoelmassa on myös muutamia lastenohjelmia, jotka soveltuvat vaikkapa ala-asteikäisten englanninkielen tunneille lisämateriaaliksi. Muutenkin peruskoulun- ja lukion opettajat käyttävät ARCin palveluja ahkerasti hyödykseen opetuksessa; meiltä noudetaan Yhdysvaltain ulkoministeriön tuottamia paperisia julkaisuja, jotka käsittelevät esimerkiksi kulttuuria, taloutta tai yhteiskuntaa. Jaamme myös muuta luokkahuoneisiin sopivaa materiaalia, esimerkiksi karttoja. American Resource Centerissä käy myös koululuokkia vierailulla, joko tutustumassa kokoelmaamme ja palveluihimme, tai osallistumalla kokonaiselle diplomaatin vetämälle Amerikka-oppitunnille.

Elinikäisen oppimisen asialla

ARCin henkilökunta pyrkii itsekin – kokoelman ohella – pysymään ajan hermolla muuttuvassa maailmassa. Viime vuonna ARC järjesti oman MOOC-opintoryhmän Duke -yliopiston 21st Century American Foreign Policy -kurssille. MOOC eli Massive Open Online Course on yhä yleistyvämpi keino kehittää omaa osaamistaan ilmaiseksi verkossa tapahtuvan opiskelun avulla. Omassa MOOC-ryhmässämme tapasimme suomalaisia opiskelijoita ja tarjosimme heille kaksi täydentävää luentoa, jotka syvensivät verkkokurssilla käsiteltäviä asioita. Kurssin päätteeksi pidimme valmistujaiset Yhdysvaltain suurlähetystön Innovation Centerissä. Me ARCilaiset innostuimme MOOCeista niin paljon itsekin, että olemme omaksi iloksemme suorittaneet muitakin amerikkalaisten yliopistojen tarjoamia verkkokursseja.


American Resource Center Kaisa-talossa. Huomaa johtajan oven vieressä vartioiva Barack Obama.

Jatkuva oman osaamisen kehittäminen on nykypäivänä tärkeää. Se on havaittu esimerkiksi ARCin tietopalvelussa, jossa menneiden vuosien useimmiten kysytty kysymys oli Yhdysvaltain osavaltioiden lukumäärä. Nykyään tietopalvelukysymykset ovat määrällisesti vähentyneet, mutta samalla kysymysten vaikeustaso on hyvin korkea. Olemme kaivaneet tietoa niin lainsäädännöstä, tilastoista, matkustusasiakirjoista kuin kadonneista sukulaisistakin. Välillä annamme matkavinkkejä tai tietoa esimerkiksi opiskelusta Yhdysvalloissa; ARCista löytyy näistä asioista myös ensikäden tietoa.

Tarjoamme myös opastusta tiedonlähteille ja vierihoitoa niille, jotka haluavat käyttää virkailijakäytössä olevia tietokantojamme. Oma-aloitteiseen tiedonhakuun annamme pääsyn Yhdysvaltain ulkoministeriön kautta eLibrary USA -tietokantaan. Se on portaali, jonka kautta pääsee käsiksi yli 30 amerikkalaiseen tietokantaan. Rekisteröitymällä kauttamme asiakkaat saavat tunnukset tähän ilmaiseen palveluun.

ARC toimii aktiivisesti Facebookissa ja Twitterissä sekä ylläpitää ja kehittää suurlähetystön verkkosivuja. Kannattaa seurata sosiaalisen median kanaviamme, sillä niissä tiedotamme ajankohtaisista tapahtumistamme.

Pitkät perinteet, hieno historia

American Resource Center muutti Helsingin yliopiston pääkirjastoon kesällä 2012, mutta siihen oli ollut pitkä matka. Sitä ennen tarvittiin yhteistyösopimus Helsingin yliopiston kanssa, monta muuttoa, ja jopa entinen ulkoministeri Paavo Väyrynen – mutta jätettäköön se tarina seuraavaan kertaan.


International Education Exposé marraskuussa 2013.

ARCin edeltäjän, America Centerin kirjaston juuret ovat toisen maailmansodan jälkeisessä ajassa, jolloin Yhdysvallat perusti kirjastoja lähetystöjensä yhteyteen ympäri maailmaa. Ensimmäinen America Center avattiin Kalevankadulle vuonna 1946 vaatimattomalla 2000 niteen kokoelmalla. 1950-luvun puolivälin jälkeen kirjasto muutti Kaivokadulle vastapäätä rautatieasemaa. Amerikkalaista kirjallisuutta oli vielä tuolloin kohtalaisen vähän saatavilla Suomessa, ja kokoelmissa oli myös elokuvia ja äänilevyjä.

Vuonna 1993 Helsingin yliopiston kanssa solmitun yhteistyösopimuksen myötä American Resource Centeriä alettiin hallinnoida yhteistyössä suurlähetystön ja Helsingin yliopiston kanssa, ja kirjastolle löydettiin koti ensin Vuorikadulta ja sitten Kansalliskirjastosta, jossa Amerikka-kirjasto sijaitsi 14 vuoden ajan. Organisatorisesti Amerikka-kirjasto kuuluu Yhdysvaltain suurlähetystön viestintä- ja kulttuuriosastoon.


ARC Tiedekulmassa keväällä 2012.

ARCin henkilökunta – The ARChettes

American Resource Centeriä pyöritetään kolmen ihmisen voimin. Meidät löytää useimmiten työhuoneistamme päivittämästä Internet-sivuja, tekemästä kirjatilauksia tai järjestelemästä tapahtumia tai vierailuja. Tervetuloa piipahtamaan!

Taina Iduozee, ARC Director. Tampereen yliopiston kasvatti aloinaan kirjallisuus ja kirjastotiede. Ennen ARCiin siirtymistä takana 15 vuotta alan töitä yleisissä ja erikoiskirjastoissa. Sydäntä lähellä ovat ulkopolitiikka, monikulttuurisuus ja dekkarit. Esittelee mielellään ARCia vieraille ja opiskelijaryhmille.

Anne Ukkola, ARC Assistant. Keskiasteen kirjastotutkinnon suorittanut Amerikka-tiedonjaon veteraani. Aloitti ARC-uransa America Centerissä Kaivokadulla, sitä ennen työskenteli sekä Espoon että Helsingin kaupunginkirjastoissa. Vastaa kirjatilausten prosessoinnista ja kirjojen käsittelystä sekä osallistuu moninaisiin yhteisiin puuhiin ja projekteihin – perinteisestä kirjastotyöstä someen.

Päivi Hakulinen, ARC Technician. Viestinnän laitokselta valmistunut valtiotieteiden maisteri, joka toimii webmasterina ja some-managerina sekä huolehtii Amerikka-kirjaston viestinnästä. Myös hyllyttää, järjestää ja touhuaa monessa mukana. Siviilielämässä kahden pienen pojan äiti, joka reissaa Porvoon ja Helsingin väliä.

Linkit

Aikakauslehtien listaus
DVD-levyjen listaus
Tietokantojen listaus
Tietoa MOOCeista Courseran sivuilla

 

Median valokeilassa – WDC-juhlavuoden kokemuksia kirjastossa

WDC-juhlavuosi 2012 on onnellisesti ohi, ja elämä Helsingin yliopiston kirjastossa on palannut arkisiin uomiinsa, vai onko? Osallistuminen muotoilun ”olympialaisiin” ja hyvä sijoitus kovassa seurassa ovat ravistelleet tomut kirjastoon liittyvistä mielikuvista. Samalla kirjastosta on tullut käyttäjälähtöisyyttä kohti ponnisteleva edelläkävijä, joka on saanut viitoittaa tietä koko yliopiston tukipalvelujen modernisoinnille. Tämä velvoittaa jatkossakin.

Maailman muotoiluvuosi tarjosi kirjastolle erinomaisen tilaisuuden laajentaa sidosryhmäverkostojaan ja parantaa tunnettuuttaan sekä tiedeyhteisössä että suuren yleisön keskuudessa. Tiivis yhteistyö yliopistoviestinnän ja WDC-säätiön kanssa tarjosi käyttöömme laajat viestintäverkostot ja mahdollisti ylenpalttisen medianäkyvyyden, johon emme olisi omin voimin yltäneet.

Vaikka mediaa ei voi ohjailla, herättivät arkkitehtuuriltaan palkittu pääkirjastorakennus ja palvelumuotoilun avulla kehitetty uudenlainen oppimisympäristö ennen näkemättömän kiinnostuksen. Media tarttui aiheeseen hanakasti, ja kirjasto nousi näyttävästi esiin 580 muotoiluvuoden projektin joukosta. Samalla Helsingin yliopiston kirjaston tunnettuus vahvistui neljä kampuskirjastoa ja yhteiset palvelut kattavana yhtenä kokonaisuutena. Ohessa on poimintoja juhlavuoden tapahtumista ja median reaktioista.

Tapahtumarikas vuosi

Juhlavuoden avauksena kirjasto esittäytyi yliopistoyhteisölle ja kaupunkilaisille Tiedekulmassa 26.3-13.4.2012 teemalla ”Tiedon lähde”. Kolmen viikon aikana Kaisa-talon uudet palvelut, palvelumuotoilu, e-kurssiaineistot, tutkijapalvelut ja Namibia-yhteistyö olivat esillä keskusteluissa, työpajoissa, esityksissä ja verkossa. Paljon kiinnostusta herätti myös tapahtumaa varten toteutettu pop-up-kirjasto. Tapahtumiin osallistui runsas 400 kävijää.

Ensimmäinen kansainvälinen Kaisa-talossa järjestetty tapahtuma oli IFLA-koferenssiin liittynyt arkkitehtuuriseminaari, Designin the Future Library. Se järjestettiin 13.8.2012 yhteistyössä Helsingin kaupunginkirjaston ja Kansalliskirjaston kanssa. Seminaarin 170 osallistujaa viideltä mantereelta pääsivät ihastelemaan vielä viimeistelyä vailla olevaa Kaisa-taloa ja kirjastoa.

Uusi pääkirjasto avattiin käyttäjille syyslukukauden alussa 3.9.2012 ja yleisömenestys oli valtaisa. Avajaisviikolla kävijämäärä oli 30 000 ja koko syyskauden ajan arkipäivisin keskimäärin 5000 henkilöä. Asiakkailta kerätty palaute uudesta kirjastosta oli myös pääosin positiivista ja opiskelijat ottivat tilat ja uudistetut palvelut heti omikseen.

Kirjaston toukka –performanssi riemastutti kutsuvieraita, asiakkaita ja kaupunkilaisia koko avajaisviikon ajan. Kirjasto oli kumppanina myös avajaispäivän iltana järjestetyssä World Student Capital –hankkeen Night at the Campus-tapahtumassa.

Uuden pääkirjaston juhlalliset kutsuvierasavajaiset järjestettiin Kaisa-talossa 10.9.2012 ja tilaisuuteen osallistui laajasti kirjaston ja yliopiston sidosryhmiä. Tilaisuutta isännöi rehtori yhdessä ylikirjastonhoitajan kanssa ja kaupungin tervehdyksen esitti ylipormestari Jussi Pajunen. Toimittaja Baba Lybeck juonsi ohjelman ja haastatteli muun muassa talon pääarkkitehtiä Vesa Oivaa sekä taideteoksen ”Pienet maailmat” taiteilijoita Jenni Ropea ja Terhi Ekebomia. Jukka Perko ja Streamline Jazztet viihdyttivät tilaisuuteen osallistunutta 700 vierasta. Pääosassa oli kuitenkin itse uusi kirjastorakennus, johon vieraat tutustuivat ja ihastuivat.

Kuninkaallista loistoa saatiin britannialaisten Glocesterin herttuan, prinssi Richardin, ja herttuatar Birgitten tutustuessa Kaisa-taloon rehtorin vieraina. Yliopiston sitoutuneelle lahjoittajayhteisölle, Kirahviklubille, järjestettiin oma avajaistilaisuus yhteistyössä rehtorin ja yliopistoviestinnän kanssa. Osallistujia oli 140, ja monet heistä muistivat kirjastoa tukemalla Lahjoita kurssikirja -kampanjaa.

WDC-juhlavuoden haikeat päättäjäiset järjestettiin 24.1.2013 Kaisa-talossa ja yliopiston juhlasalissa. Rehtorin isännöimään tilaisuuteen kutsuttiin hanketoimijoita ja yliopiston sidosryhmiä. Ilta huipentui Helsinki Design Weekin tuottamaan riemastuttavaan Pecha Guchaan.

Kaisa-talon maine WOW arkkitehtuurikohteena ja kaupunkilaisille avoimena julkisena tilana kiiri laajalle, ja kirjastossa kävi koti- ja ulkomaisia ryhmiä tutustumassa ruuhkaksi asti. Syyslukukauden aikana kirjastoa esiteltiin 80 tutorryhmälle, joissa oli 1000 opiskelijaa. Muita koti- tai ulkomaisia ryhmiä kävi 170, ja osallistujia niissä oli yhteensä 2800. Myös paljon yliopistolaisia, kaupunkilaisia ja turisteja kävi tutustumassa kirjastoon omatoimisesti. Kävijätulva ei osoita ehtymisen merkkejä, vaan vierailut jatkuvat vilkkaina kevätkaudellakin.

Palkittu rakennus

Median ja yleisön kiinnostusta yliopiston pääkirjastoa, Kaisa-taloa, kohtaan kasvattivat osaltaan monet palkinnot, jotka rakennus voitti niin arkkitehtonisista kuin rakennusteknisistä ansioistaan vuonna 2012.

Palkintotulvan avasi Suomen arvostelijoiden liiton Kritiikin kannukset, joka jaettiin ensimmäistä kertaa arkkitehtuurikohteelle. Ylen taloraati palkitsi Kaisa-talon merkittävänä nykyarkkitehtuurikohteena ja Uudenmaan taidetoimikunnan taidepalkinto jaettiin arkkitehdeille Vesa Oiva ja Selina Anttinen Kaisa-talon suunnittelusta.

Rakennusteknisiä ansioita edusti voitettu Vuoden Lasirakenne palkinto, joka on Suomen Arkkitehtiliiton ja Suomen Tasolasiyhdistyksen jakama palkinto. Vuoden rakennuttajapalkinto myönnettiin Kaisa-talon rakennuttajalle, Helsingin yliopiston tila- ja kiinteistökeskukselle. Palkinnon jakaa Asunto-, toimitila- ja rakennuttajaliitto RAKLI. Helsingin rakennuslautakunnan tunnustuspalkinto, Rakentamisen ruusu, jaettiin kahdelle kohteelle, Kaisa-talolle ja WDC-Paviljongille.

Media

WDC-säätiön tekemän selvityksen mukaan muotoilumaailma kohtasi Helsingissä, jossa juhlavuoden aikana vieraili yli 2000 alan koti- ja kansainvälistä asiantuntijaa.  Muotoilusta tuli yhteiskunnallinen puheenaihe. Kotimaisissa lehdissä julkaistiin aiheesta 4800 artikkelia ja kansainvälisessä mediassa 7000 artikkelia lähes sadassa eri maassa. WDC-säätiön verkkosivuilla oli 30 000 seuraajaa.

Kirjaston oma Älyllistä designia –hanke ja Kaisa-talo saivat runsaasti näkyvyyttä  kaikissa kärkimedioissa. Kotimaisissa sanoma- ja aikakauslehdissä julkaistiin aiheesta yli 30 artikkelia. Helsingin Sanomat ja Hufvudstadsbladet olivat erityisen aktiivisia yli kymmenellä näyttävällä artikkelillaan.

Kaisa-taloa kuvailtiin otsikoissa keskustakampuksen jättiläiseksi, tiedon tavarataloksi ja yliopiston uudeksi olohuoneeksi. Lennokkaita otsikkojakin löytyi, kuten ”Pilvessä vai kirjastossa?”, ”Kaisa-talosta lääkettä Guggenheim-tuskaan”, ”Kaisa tog studenter med storm and stil” ja ”Elegant showcase of scholarship”.  Palvelumuotoilu nousi esiin otsikoissa ”Maailman muotoilijat”, ”Palvelukehitystä muotoilun keinoin” ja ”Muotoilu parantaa maailmaa”. Myös arkkitehtuurilehdet innostuivat aiheesta ja tuloksena oli näyttävät kuvadokumentit Arkkitehtilehdessä ja New European Architecturessa.

YLE radion Kultakuume-ohjelmassa Mikko Koivistoa haastateltiin kirjaston ”Punaisessa huoneessa”, missä keskustelun aiheena olivat kirjastoetiketti ja äänentasovyöhykkeet. Muissa radiohaastatteluissa esiintyivät muun muassa Kaisa Sinikara ja Maria Forsman.

YLE TV:n Kulttuuriuutisissa ja muissa ajankohtaisohjelmissa kirjasto ja Kaisa-talo olivat näyttävästi esillä. Silminnäkijäohjelmassa kirjaston allergiahuone oli kiinnostuksen kohteena ja Taloraati-ohjelmassa pisteytettiin viisi nykyarkkitehtuurikohdetta, joista voittajaksi selviytyi Kaisa-talo. Kaisa-talosta onkin muodostumassa uusi kansallismaisema, jota media halutaan käyttää tilana mitä moninaisimmissa yliopistoihin tai opiskelijoihin liittyvissä ohjelmissa.

Elämää verkossa

Googlesta löytyy valtavasti Kaisa-taloon liittyvää aineistoa. Monet blogit ja ammattikuvaajien kuvagalleriat ovat kiinnostavia. ”Kirjastorakkautta” aiheena Kaisa-talo on hauska blogi, jossa on käyty vilkasta keskustelua kuukausia. Toinen seuraamisen arvoinen bloggaaja on Arkkivahti. Hienoja Kaisa-kuvagallerioita löytyy muun muassa Mika Huismanin DECOPIKistä,  Tuomas Uusheimon Photographystä ja Voitto Niemelän LEUKUsta. Kirjaston ja yliopiston omat blogit ja facebook-sivut ovat osaltaan tarjonneet faktatietoja julkisuusmyllyyn.

Teksti

Inkeri Salonharju
projektipäällikkö
Hallinto- ja kehittämispalvelut
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuvat

Veikko Somerpuro ja Helena Hiltunen

Lisää aiheesta

WDC-juhlavuosi 2012 kirjastossa, Inkeri Salonharjun esitys 21.1.2013 Helsingin yliopiston kirjaston henkilökunnan tiedostus- ja keskustelutilaisuudessa Porthaniassa. Almassa kohdassa Liitetiedostoja

WDC-juhlavuoden 2012 kaikki tapahtumat Alman palvelumuotoiluikkunassa, sivulla Tapahtumat

WDC-juhlavuosi 2012 mediassa, artikkelit, muut julkaisut, radio ja tv, verkossa, Alman palvelumuotoiluikkunassa

Designpääkaupungin perintö, 2012

Syksyn runokilpailun voittaja palkittiin

Alkusyksystä järjestetty Kaisa-talo-aiheinen runokilpailu innoitti kilpailijoita kirjoittamaan sekä suomeksi että ruotsiksi. Kirjallisuudentutkija, kriitikko Lasse Koskelan johdolla kokoontunut Studio Kaisan raati arvioi runosadon parhaaksi helsinkiläisen Anna Lindforsin runon Kirjoituksia Kaisassa.

Voittoruno sai erityistä kiitosta avarasta kuvastostaan. Runon todettiin mm. kytkevän ansiokkaasti sekä ulkoisen todellisuuden että ihmisen sisäisen maailman tiloja toisiinsa.

Voittaja Anna Lindfors palkittiin keskiviikkona 12.12.2012 Helsingin yliopiston pääkirjastossa. Palkinnoksi Lindfors sai Kodin Ykkösen lahjakortin (arvo 50,-) sekä kirjastoaiheista kirjallisuutta. Voittoruno julkaistaan verkkolehti Verkkarin lisäksi Helsingin yliopiston kirjaston intranetissä. Studio Kaisa kiittää lämpimästi kaikkia kilpailuun osallistuneita.

Voittajaruno ja runoilijan haastattelu

 

“Kirjoituksia Kaisassa” – Kaisa-talon runokilpailun voittaja on Anna Lindfors

Anna Emilia Lindforsista piti tulla sairaanhoitaja. Mutta voiko nuoresta naisesta, joka on saanut nimensä  L. M. Montgomeryn klassikkotyttökirjahahmojen Vihervaaran Annan ja Uuden Kuun Emilian mukaan, tulla mitään muuta kuin runoilija ja Kaisa-talon runokilpailun voittaja?

Runokilpailun voittaja Anna Lindfors sai palkinnon tietoasiantuntija, kirjallisuudentutkija ja kriitikko Lasse Koskelalta, joka oli mukana palkintoraadissa.

 

“Kirjoituksia Kaisassa”

 

Taivas on maitomainen leikattu aukko

Helsinki kaartuu sitä vasten,

seison kirjaston uudella parvekkeella

katselen alas.

Ehkä epäaitous on todellisuuden varmin muoto

mietin kastellessani ohikulkijoita mielikuvituskannulla,

ehkä heiluttelen jalkojani pilven päällä.

      Ovi käy lämmön henkäyksenä

robottina käännyn, juoksen, sulan,

unohdun tuntemattomiin sanoihin

turhiin katkelmiin,

muistiin        muistoihin

kirjoitan ylös:

muista taivaan karku ja löytö ja se kirja kielellä,

joka tarttui uneesi.

 

Anna Lindfors

 

Kerro vähän itsestäsi Anna.

Olen ensimmäisen vuoden uskontotieteen ja ympäristöpolitiikan opiskelija. Minusta piti tulla sairaanhoitaja, mutta huomasin, ettei se sopinutkaan minulle. Uskontotieteeseen hakeminen oli lähes sattuma, mutta olen tykännyt siitä paljon. Nyt joulun aikaan olen kiireapulaisena postissa.

Mitä lukeminen ja kirjoittaminen merkitsevät sinulle?

Lukeminen on pitkäaikainen ja rakas harrastus ja yritän lukea vähintään kaksi tuntia joka päivä. Mielelläni luen melkein koko päivän, jos se on vain mahdollista, mutta toisinaan ehdin lukea vain ennen nukkumaanmenoa.

Olen kirjoittanut pienestä tytöstä, mutta en ole aina kirjoittanut paljoa vaan se on vaihdellut. Nyt kirjoittaminen on selviytymiskeino. Päiväkirjaa en kirjoita, se ei omalla kohdallani vain toimi, vaikka olen yrittänyt useamman kerran.

Luetko sähköisiä kirjoja?

En lue, sillä omalla kohdallani paperikirja on se ainoa oikea. Kirjan tuntu ja tuoksu ovat tärkeitä.

Missä kirjoitat?

Kotona ja käsin vihkoihin, joita tulee täyteen tämän hetkisellä kirjoitustahdillani kaksi vuodessa, riippuen tietysti vihon paksuudesta. Minulla on iso pino vihkoja, itse ostettuja ja lahjaksi saatuja. Kun yksi täyttyy, aloitan uuden.

Kun näit tiedon runokilpailusta, tuliko heti olo, että tähän täytyy osallistua?

Ajattelin, että jos jotain sattuu syntymään aiheesta, lähetän sen kilpailuun, mutta en lähtenyt tarkoituksella kirjoittamaan. Jos olen joskus kirjoittanut jotain tilauksesta, ne eivät ole onnistuneet.

Kirjoitan usein illalla kotona, mietin kulunutta päivää ja tyhjennän kirjoittamalla päätäni. Näin syntyi myös runo Kaisa-talosta.

Mikä tai mitkä ovat lempikirjastojasi?

Olen käynyt Itäkeskuksen kirjastossa lapsesta saakka ja se on minulle läheisin ja muistorikkain kirjasto. Myös vanhempani olivat innokkaita lukijoita. Rikhardinkadun kirjasto on kaunis. Viihdyn myös Kaisa-talon kirjastossa ja Kansalliskirjasto on upea. Roihuvuoren kirjasto on tällä hetkellä lähikirjastoni ja sielläkin on mukava käydä.

Ketkä ovat lempikirjailijoitasi?

En yleensä pidä kenenkään kirjailijan koko tuotannosta, vaan tietyistä kirjoista tai kausista. Luen sekä runoja että proosaa. Runoilijoista Katri Valan alkupuolen tuotanto on ollut minulle tärkeää, se tavallaan ”herätti” minut yläasteella. Pidän paljon dystopioista, esimerkiksi Margaret Atwoodin Oryx ja Crakesta ja Herran tarhureista. Odotan kovasti trilogian kolmatta, vielä julkaisematonta osaa.

Olet kiinnostunut myös informaatiotutkimuksen opinnoista. Jos sinusta tulee ”kirjastotäti”, missä kirjastossa haluaisit työskennellä?

Kaupunginkirjasto on enemmän minun juttuni kuin yliopiston kirjasto, vaikka molemmissa viihdynkin. Kaupunginkirjastossa on niin paljon enemmän kaunokirjallisuutta.

Tapaamisen lopuksi kävimme Annan ja kolmen kirjastolaisen kanssa tutustumassa Kaisa-talon viidennen kerroksen kirjallisuuden lukusaliin, jossa on harvinainen suomalaisten runojen kokoelma.

Runokilpailun palkintoraati, Verkkari ja Helsingin yliopiston kirjaston henkilökunta toivovat onnea ja menestystä sinulle Anna! Kiitos haastattelusta ja runosta. Kuulemme sinusta vielä ja olemme ylpeitä siitä, että aloitellessasi uraasi inspiroiduit kirjastostamme.

 

Teksti

Johanna Lahikainen
tietoasiantuntija
pääkirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuvat

Helena Hiltunen
verkkotoimittaja

Ajankohtaista Kaisa-talossa: runokilpailu ja parhaan tuolin äänestys

Pääkirjasto on julistanut runokilpailun asiakkailleen. Aiheena on Kaisa-talo ja tyyli on vapaa. Runot tulee lähettää 30.10.2012 mennessä.

Runokilpailun voittajalle ja muille palkinnon saajille ilmoitetaan asiasta henkilökohtaisesti marraskuun aikana. Kilpailun tuomareina toimivat kirjallisuudentutkija, kriitikko Lasse Koskela ja Studio Kaisan runoraati.

Entä mikä on kirjaston paras tuoli? Pehmeä kiikkutuoli, Kukkapuron Karuselli vai tuttu klassikko Domus? Kirjaston lukuisten tuolien joukosta haetaan yleisön suosikkia 24.10.2012 asti. Osallistuneiden kesken arvotaan palkintoja.

Käy katsomassa tuolikilpailun ehdokkaat

Lue lisää runokilpailusta

 

Iloisin mielin uuteen lukuvuoteen!

Syyskuun kolmas herätti meidät Helsingin yliopiston kirjastossa toimivat kihelmöivään aamuun. Totuuden hetki oli nyt. Mitä käyttäjämme sanoisivat uudesta pääkirjastosta? Löytäisivätkö he siitä oman mansikkapaikkansa, jossa on tutkimus- ja oppimistyölle luovaa tilaa?

Ovien avautuessa kymmenillä odottajilla oli niin kiire tiedon äärelle, että ensimmäisten tulijoiden kukittajat olivat jäädä jalkoihin. Jo kesän aikana opiskelijat olivat kommentoineet odotusta: ”odotamme kirjaston avautumista kuin kuuta nousevaa”. Ensimmäisenä päivänä kirjastossa kävi 8700 asiakasta ja ensimmäisellä viikolla noin 30.000.

Samaan aikaan julkistettiin myös Helsingin yliopiston kirjaston uudet verkkosivut. Hakutoiminnallisuutta on uudistettu ja sivusto on laadittu palvelulähtöisesti. Sivusto laadittiin beta-versiona, johon saatu palaute otetaan huomioon. Kiitos suuresta työstä kirjaston viestintätiimille ja projektia vetäneelle Veera Ristikartanolle sekä verkkopalvelutiimille, joka innovatiivisesti on kehittänyt uutta hakuliittymää.

Kutsuvierasjuhlaa vietettiin 10.9., yliopiston perinteisenä avajaispäivänä. Siitä haluttiin iloinen ja yhteinen juhla, jolla juhlistetaan yliopiston uutta maamerkkiä ja samalla Helsingin yliopiston osallisuutta maailman designpääkaupunkivuoden toteuttajana. Juhlinnan iloinen tunnelma näkyi musiikissa, juontajan otteissa, puheiden lyhyydessä, hymyissä ja halauksissa.

Kirjasto avautui 10.9. illalla opiskelijoiden Night at the Campus –tapahtumaa varten.

Maailma kylässä

Elokuun lämpö helli IFLA-konferenssin 4000 osanottajaa. Vieraiden viihtyvyydestä ja konferenssin sujuvuudesta huolehtivat sadat suomalaiset vapaaehtoiset kirjastolaiset. Loppusaldo on kaikilta osin meille suomalaisille upea.

Olen ylpeä ja kiitollinen Helsingin yliopiston kirjaston joukkueesta. Kaikille osallistuneille kuuluu kiitos, vaikka voin mainita tässä vain muutamia nimeltä. Tuula Ruhanen kantoi suuren vastuun kirjaston edustajana kansallisessa komiteassa ja ottaessaan vastuulleen vapaaehtoisten rekrytoinnin, kouluttamisen ja tehtävien organisoinnin.

Päätimme käyttää IFLA-konferenssin tarjoaman hyödyn koulutusmahdollisuutena. Meidän kirjastomme vapaaehtoisia oli lopulta yli 40. Heistä löytyivät mm. IFLAn presidentin Ingrid Parentin assistentti Antti Virrankoski ja varapresidentin Sinikka Sipilän avustajat Johanna Lahikainen ja Kirsi Luukkanen. Erilaisissa tehtävissä vapaaehtoisten raikas ja osaava toiminta muutti käsitystä sulkeutuneista suomalaisista: tehokkuuteen kuului myös positiivinen ote.

Terkon prekonferenssiin osallistui yli 70 osanottajaa. Kirjastoarkkitehtuuriseminaarin kutsuseminaarin järjestimme Kaupunginkirjaston ja Kansalliskirjaston kanssa yhteistyössä.  Kaisa-taloon tutustui noin 170 seminaarin osanottajaa Aasiasta, Afrikasta, Yhdysvalloista ja Euroopasta. Ihastuneita kommentteja taltioitui vieraskirjaan. Kirjastovierailuilla tarjottiin mahdollisuus tutustua kaikkiin kirjastomme yksiköihin.

Näköpiirissä on jo muutamia kansainvälisiä seminaareja ja konferensseja: lokakuussa 2012 bibliometriikan pohjoismainen seminaari, vuonna 2014 LIBERin arkkitehtuuriseminaari kirjastomme vastuulla ja samana vuonna Open Repositories –konferenssi 2014 Kansalliskirjaston kumppanina. Kirjasto on aktiivinen LIBERIn ja LERU-yliopistojen toiminnassa. Olemme oppineet Namibia-yhteistyöstä ja toivomme voivamme jatkaa. Olemme saaneet myös aivan uusia yhteistyöaloitteita.

Kirjastoon on kasvamassa kansainvälistä osaamista, rohkeutta ja innostusta. Tuloksellista kansainvälisyyttä on vastuun kantaminen, osallistuminen ja aloitteellisuus. Se tuo mukanaan työtä ja vaivannäköä mutta myös kiinnostavia asioita ja ihmisiä, yllättäviä ja mieleenpainuvia kohtaamisia. Elämän suolaa ja sokeria.

Hyvää syksyn alkua Helsingin yliopiston kirjastossa toimiville, yhteistyökumppaneille ja kaikille Verkkarin lukijoille!

Kaisa Sinikara
ylikirjastonhoitaja
Helsingin yliopiston kirjasto

Tupaantuliaiset ystävien ja sukulaisten kesken

Päivänä muutamana ylikirjastonhoitaja Kaisaniemenkadulla raitiovaunussa istuessaan sattui kuulemaan kahden nuorenmiehen ihastelevan uutta hienoa ”mummun kirjastoa”. Niinpä, Kaisa-kirjasto ei ole pelkästään yliopiston, vaan monien äitien, isien, mummujen, vaarien, kummien ja ystävien kirjasto. Varmaan monissa ruokapöydissä on jo kohta pari vuotta kuvailtu valmistuvaa komeutta. Tästä syntyi ajatus, että mitäs jos kutsuttaisiin meidän kaikkien Kaisassa työtätekevien läheiset katsastamaan taloa vielä hetkeä ennen kuin se avataan asiakkaiden työskentelytilaksi. Hieno idea toteutettiin viimeisellä sulkuviikolla ja talo vilisi pieniä tulevia kirjastonkäyttäjiä ja innokkaita ystäviä ja sukulaisia.


Vanhimpia ja nuorimpia vieraita. Turkka ja Ohto pääsivät lopultakin Seija-mummin hienoon kirjastoon.


Kolmannen polven kirjastolaiset Ukko ja Poika tulivat katsomaan Laura- äidin ja Hanna-mummin kirjastoa. Palvelumuotoiluhenkisesti he käyttävät tilaa parhaaksi katsomallaan tavalla, eli liukumäkenä.


Pikkuväkeä kiinnostivat pikkuikkunat, toisen polven kirjastolainen löysi mukavan istumapaikan.


Henkilökortin on oltava näkyvillä kaikilla talossa liikkujilla – tai ainakin alenevassa polvessa.


Palautusautomaatti oli kaikkien lasten suosikki.


Wau-efektiä täydentämässä Peltosen klaani


Kaikki vieraat eivät tyytyneet arkkitehtuurin ja maisemien katseluun, vaan kirjatkin kiinnostivat. Musiikkitieteen kokoelma todettiin korkeatasoiseksi.




Kun sääkin suosii, niin mikäs on nauttiessa virvokkeista ja maisemasta!


Fabianinkadulta sisään tullessa ensikertalaiset häikäistyvät näkymästä.

Kummityttöni Iida saapui äitinsä ja pikkusiskonsa kanssa. Reilun tunnin katselmuksen jälkeen sisarukset luettelivat Kaisa-kirjaston neljä mieleen jääneintä asiaa paremmuusjärjestyksessä. Ylivoimaisen voiton vei palautuskone, koska lapsikin jo tajuaa miten hieno vehje se on. Aukko seinässä on vasta alkua vauhtiradalle, joka kuljettaa kirjoja vakaasti eteenpäin ja – vips – yllättäen pukkaa sen  johonkin lukemattomista kärryistä, joiden pohja vielä nousee ja laskee! Hopealle nousi mustana hevosena ”se iso kirja”: taidehistorian kokoelman teos nimeltä Ars Sacra, jonka 800 sivua tekivät siskoksiin suuren vaikutuksen. Pronssia sai ”puhuva hissi”- ei kaivanne selityksiä. Pelkille pistesijoille jäivät tällä kertaa talon design-tuolit. Tytöt koeistuivat ne kaikki, eikä huonoja ollut yhtäkään, mutta ne ovat kuitenkin vain tuoleja, joten eipä niistä sen enempää.




Hyllytys on raskasta puuhaa, ainakin jos hyllytettävänä on ”se hieno kirja”

Kaikki tämä nähty ja koettu erinomaisuus sai aikaan sen, että kummitädin arvo nousi asteikossa monta monituista pykälää. Osoituksena tästä arvonnoususta Iida myönsi minulle luvan tästä lähtien muovittaa kaikki hänen koulukirjansa.

Teksti

Leena Huovinen
Tietopalvelusihteeri
Keskustakampuksen kirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuvat

Leena Huovinen

Monipuolinen tietoteos Kaisa-talosta

Kaisa-talon arkkitehtuuri, rakennusprojekti ja Helsingin yliopiston uuden pääkirjaston kokoelmat, siinä keskeisiä teemoja, joita avataan tuoreessa kolmikielisessä teoksessa Kaisa-talo Kajsahuset Kaisa House.

Mainittujen teemojen lisäksi kirjassa käsitellään koko kirjaston palveluissa ja organisaatiossa tapahtuneita muutoksia ja uusimpia kehittämishankkeita. Myös yliopiston tilasuunnittelun historiallisista vaiheista ja tilojen keskittämisestä Kaisa-talon ympärillä olevaan Hirvi-kortteliin on kirjassa erillinen artikkeli.

Kaisa-talo –kirja on yliopiston Tila- ja kiinteistökeskuksen aloitteesta syntynyt teos, jossa myös kirjasto oli vahvasti mukana. Kirjan on toimittanut Reino Lantto, joka seuraavassa kertoo kirjaprojektin tavoitteista ja toteutuksesta.

Reino  on tehnyt pitkän uran toimittajana ja sähköisen viestinnän kehittämistehtävissä. Ennen kirjaprojektia Reino ehti toimia Yliopistopainon (nykyisin Unigrafia) toimitusjohtajana seitsemän vuoden ajan.

Kirja valmiiksi IFLA-konferenssiin mennessä

Reinon tukena Kaisa-talo -kirjan sisällön suunnittelussa oli toimitusneuvosto, joka ideoi sisältöä ja asetti aikataulun valmistumiselle.

– Tavoitteena oli saada kirja valmiiksi elokuussa 2012 pidettävään IFLA-konferenssiin mennessä, jotta se olisi haluttaessa lahjoitettavissa konferenssin vieraille. Samalla aikataululla kirja valmistuisi myös Kaisa-talon avajaisiin mennessä, mikä oli myös tärkeä tavoite.

Aikataulun lisäksi jo alkuvaiheessa päätettiin kirjan toteutuksesta kolmikielisenä; suomenkielisten pidempien tekstien lisäksi tulivat tiivistelmät ruotsiksi ja englanniksi.

Kirjan yleisenä tavoitteena oli kertoa monipuolisesti suunnittelu- ja rakennusprojekteista sekä kirjaston palveluista ja tulevaisuuden visioista. Tarkempi sisältö muovautui vähitellen toimitusneuvoston kokouksissa ja Reinon keskustellessa eri ihmisten kanssa.
Kirjan artikkeleissa kirjaston kokoelmat tuodaan vahvasti esiin. Erikseen käsitellään mm. Jaakko Hintikan lahjoittamaa filosofian kokoelmaa, taidehistorioitsija Osvald Sirénin mukaan nimettyä Sirenia-kokoelmaa sekä teologian Luther-tutkimukseen liittyviä kokoelmia.

– Kirjaston kokoelmista nostettiin kirjassa esiin joitakin yleisesti kiinnostavia erikoiskokoelmia, joita ei harvinaisuutensa tai laajuutensa vuoksi välttämättä löydy muista kirjastoista.

Valokuvat tärkeässä roolissa

Reinolla oli kokonaisvastuu kirjan toteutuksesta aikatauluineen. Tähän liittyi artikkeleista ja kuvista sopimista, haastatteluja, tekstien kirjoittamista, tiivistelmien laatimista sekä yhteistyötä kirjan taitosta vastanneen graafisen suunnittelijan kanssa. Pienistä ongelmista huolimatta kokonaisprosessi sujui suhteellisen hyvin.

– Aikataulusyistä jouduin kirjoittamaan artikkeleita suunniteltua enemmän itse. Hieman ongelmia aiheutti myös se, että kuvia valmiista talosta oli mahdollista ottaa vasta alkukesästä, jolloin oli jo kiire saada kirja taitettua ja painoon.

Kirjaan tuli lopulta tekstejä 15 eri kirjoittajalta. Erittäin tärkeässä roolissa ovat myös kirjaan valitut valokuvat. Uusia kuvia kirjaan tuli neljältä eri kuvaajalta, lisäksi mukana on historiallisia kuvia. Painotus on arkkitehtuurikuvissa, joissa Kaisa-talon komeita kaaria esitellään tarkkaan rajattuina otoksina. Lisäksi mukana on mm. Hirvi-korttelista otettu ilmakuva sekä kuvia kirjastojen vanhoista tiloista.

 
Opettavainen projekti

Reinolle itselleen kirjaprojekti ja kokemukset kirjastosta olivat myönteisiä ja opettavaisia. Reinon työpiste oli keskustakampuksen kirjaston valtiotieteiden toimipisteessä, joten Reino sai lähietäisyydeltä seurata myös kirjaston arkea ja muuttovalmisteluja.

– Oli kiinnostavaa tutustua kirjaston toimintaan ja muutoksiin, joita kirjaston toimintaympäristössä esiintyy. Kirjastolaisten kanssa on ollut kiva tehdä yhteistyötä ja oppia uusia asioita.

Myös Kaisa-talon rakennusprojekti saa Reinolta kehuja.

– Suunnitelmat toteutuivat aiotulla tavalla. Nykypäivänä on harvinaista, että rakentaminen toteutetaan viimeisen päälle suunnitelmien mukaan ja lopputulos on myös esteettisesti korkeatasoinen.

Kaisa-talo –kirja julkistetaan virallisesti kirjaston avajaisissa 10.9.2012. Kirjaa on saatavilla Kaisa-talossa sijaitsevasta Gaudeamuksen kirjakahvilasta (Kirja & Kahvi).

Teksti

Mika Holopainen
Tietoasiantuntija
Keskustakampuksen kirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuvat

Mika Holopainen
Reino Lantto

Kirjasto on tulevaisuuden tekijä – Designing the Future Library

Helsingin kaupunginkirjasto, Helsingin yliopiston kirjasto ja Kansalliskirjasto järjestivät yhteistyönä 13.8.2012 kirjastoarkkitehtuuriseminaarin Designing the Future Library osana IFLA-konferenssin ohjelmaa. Kutsuvierasseminaari oli englanninkielinen ja siihen osallistui 170 henkilöä Aasiasta, Afrikasta, Euroopasta ja Yhdysvalloista. Useilla heistä oli alkamassa tai juuri käynnissä kirjaston rakennushanke.

Kirjastoalan 78. kansainvälinen IFLA-konferenssi järjestettiin Helsingissä kuluvan elokuun 11.-17. päivänä teemalla Libraries Now! – Inspiring, Surprising, Empowering. Pääosa runsaasta ohjelmasta keskittyi Messukeskukseen, mutta varsinkin vapaamuotoisina tilaisuuksina ja tapahtumina se levittäytyi IFLA-viikon aikana myös ympäri kaupunkia. Konferenssiin osallistujia oli lähes 4000.

Helsingin ydinkeskustaan kuluneena kesänä valmistunut Kaisa-talo, jossa Helsingin yliopiston uusi pääkirjasto sijaitsee, on näyttävä osa Helsingin yliopiston World Design Capital Helsinki 2012 –vuoden teemoja ja hankkeita. Rakennus, sen tilat ja tarjottavat kirjastopalvelut on suunniteltu niin, että pääosassa ovat tiedon tarvitsijat ja sen erilaiset käyttäjät: hiljaiset työskentelijät, ryhmätyöntekijät, sähköisten ja painettujen aineistojen selailijat, neuvontaa ja tiedonhankinnan opastusta kaipaavat, tauolla rentoutuvat ja tietenkin perinteisten lainauspalvelujen käyttäjät.

Älyllistä designia –projektissa käytetyt palvelumuotoilun menetelmät uudistavat koko Helsingin yliopiston kirjaston, eivät vain Keskustakampuksen kirjaston palveluja.

Vuosisatojen ja vuorovaikutusten virrassa

Oli täysosuma, että kansainvälisille kirjastoalaa edustaville vieraille tarjoutui juuri nyt näkymä Helsingin yliopistoon, sen upouuteen kirjastorakennukseen ja pian avattavaan pääkirjastoon Helsingin ydinkeskustassa Kaisaniemessä.

Valokuvista ja kartoista havainnollistuivat myös Senaatintorin ympäristön vanha arkkitehtuurikokonaisuus ja Kansalliskirjaston sijainti, aivan sen läheisyyteen valmistunut Kaisa-talo yliopiston pääkirjastoineen sekä Töölönlahden rantaan suunnitellun Helsingin kaupunginkirjaston Keskustakirjaston paikka. Todettiin olemassa olevien kirjastorakennusten ja vielä suunnitteilla olevan keskeiset sijainnit ja lyhyet välimatkat. Paikallisten näköalojen lisäksi kuulijoille ja katsojille avautui myös aikaulottuvuuksia menneeseen ja tulevaan. Tulevaisuuden kirjastoa ei voisi olla ilman perinteen ja historian kivijalkaa, mutta ei myöskään ilman taivaanrantaan tähyilyä.

Kirjastoarkkitehtuuri seminaarin aiheena merkitsi minulle pikaluotausta siihen, millä tavalla kirjastotoiminta on osa yhteiskuntaamme. Seminaarin esitykset saivat miettimään, miten kirjastotoiminnan muutokset ja fyysiset ilmentymät heijastavat yhteiskunnallisia muutoksia ja liittyvät niihin? Kysymys ei kuitenkaan ole vain muutosten myötäilystä ja peilaamisesta, kyse on myös edelläkävijyydestä ja vuorovaikutuksesta ympäröivän yhteiskunnan kanssa.

Seminaarin esityksistä välittyi vahva viesti kirjastojen yhteiskunnallisesta roolista, yhteiskuntamme ja laajemmin ajateltuna myös maailmanlaajuisesta vaikuttajatehtävästä. Tehtävä ei sinänsä välttämättä ole kovin näkyvä eikä kirjastojen ääni kovin voimakas. Varsinaisena kaikupohjana ja perustana on niiden toiminta tiedon käyttöön saattamiseksi.

Uusien kirjastorakennusten suunnittelu vahvistaa uskoa kirjastojen keskeisten palvelujen merkitykseen, minkä muotoisiksi ne tulevaisuudessa kehittyvätkin. Olennaista on, miten kirjastoissa tehtävän työn ja niiden tarjoamien tilojen anti kasvaa, elää ja vaikuttaa yhteistyökumppanien, asiakkaiden, ajatuksissa ja toiminnassa. Ja toisinpäin: vuoropuhelu asiakkaiden ja muiden sidosryhmien kanssa on kirjastoille tänään elintärkeää.

Toteutunut ja toteutumaton  – molemmat läsnä

Seminaarin vetäjä, Helsingin yliopiston ensimmäinen vararehtori Ulla-Maija Forsberg kertoi avaussanoissaan lyhyesti, miten Helsingin monumentaalikeskustan arvorakennukset syntyivät Senaatintorin ympärille sen jälkeen kun Helsinki sai pääkaupungin aseman 200 vuotta sitten. Rakennusten joukossa on Suomen vanhimman tieteellisen kirjaston, Kansalliskirjaston, päärakennus, jonka C. L. Engel suunnitteli vuonna 1836 ja joka valmistui vuosina 1840-45.

Helsingin kaupunginkirjaston kirjastotoimenjohtaja Maija Berndtson puhui viiden vuoden kuluttua Töölönlahden maisemiin valmistuvan Keskustakirjaston suunnittelun tämän hetkisestä vaiheesta ja sitä koskevista visioista. Kun tietojen, taitojen ja tarinoiden talo avautuu vuonna 2017, sitä luonnehtivat seuraavat ominaisuudet:

  • asiakas on toimija
  • luovuutta tukeva toimintaympäristö jokaiselle
  • henkilökohtainen opastus ja ohjaus

Haasteena on suunnitella tulevaisuuden kirjasto digitaalista aikakautta varten. Maija Berndtson havainnollisti asiaa kahdella kuvalla taideteoksista, joista toinen oli hallittu asetelma (”Stillleben”), viesti uskosta järjestykseen ja harmoniaan. Toisessa sommittelun kaoottisuuden voi kokea kuvana nykyajasta, tiedon sirpaleisuudesta ja sen näennäisestä järjestyksen puutteesta. Ehkä seuraavassa kehitysvaiheessa kaaoksen takaa paljastuu piilossa oleva järjestys, kuten fraktaaleissa, joihin Berndtson viittasi.

Pitkäjänteistä kehittämistyötä

Helsingin yliopiston kirjaston ylikirjastonhoitaja, professori Kaisa Sinikara aloitti esityksensä kertomalla perusasioita Helsingin yliopistosta. Hän kuvasi Helsingin yliopiston kirjastotoimen 15 vuotta kestäneen kehitysvaiheen, jolloin n. 160:stä erikokoisesta kirjastotoimipisteestä kehitettiin yhtenäinen vuoden 2010 alussa syntynyt yliopiston erillislaitos, Helsingin yliopiston kirjasto.

Kirjasto koostuu neljästä tieteenalapalveluja hoitavasta kampuskirjastosta ja keskitetyistä eli kirjaston yhteisistä palveluista, joihin kuuluvat mm. aineiston hankintatoiminta, verkkotoimintoihin liittyvät tehtävät, hallinto ja ylin johto.

Pitkän kehitysvaiheen päätteeksi Keskustakampuksen kirjaston toimipisteet käyttäytymistieteellistä Minervaa lukuun ottamatta pääsivät kesällä 2012 saman katon alle Kaisa-talon kirjastotilaan, joka nimettiin Helsingin yliopiston pääkirjastoksi. Sen suunnittelun avainsanoja olivat

  • monipuolisuus
  • joustavuus
  • muunneltavuus
  • vuorovaikutteisuuden tukeminen

Älyllistä designia –projektin palvelumuotoiluhankkeessa keskityttiin opiskelijapalveluihin. Sinikara esitteli kirjaston asiakastyypit Pistäytyjän, Palveltavan, Penkojan ja Pesiytyjän. Hahmot luotiin projektissa asiakaspalvelutehtävissä toimivien kokemusten perusteella. Asiakastyyppejä käytetään lähtökohtana palvelujen kehittämisessä ja tuotteistamisessa.

Tutkijapalvelujen kehittämisestä Sinikara mainitsi esimerkkinä kirjaston yhteistyön professori Yrjö Engeströmin ja hänen tutkijaryhmänsä kanssa. Sen piirissä on kehitetty solmutyöskentelyä, joka on kirjastotyöntekijöiden ja tutkimusryhmien uudenlaista kumppanuustoimintaa.

Esityksensä lopuksi Sinikara esitti lämpimät kiitokset Kaisa-talon uuden kirjaston suunnittelun ja rakentamisen yhteydessä tehdystä yhteistyöstä Helsingin yliopiston eri toimijoille ja rakennussuunnittelun parissa työskennelleille, mm. arkkitehdeille.

Rakennuksen synty

Seuraava esitys alkoi otteella Kaisa-talon rakentamisesta kertovasta elokuvasta. Kaksi vuotta oli tiivistetty kahteen minuuttiin. Rakennusvaiheiden seuraamisen jälkeen olikin kiinnostavaa kuunnella, kun arkkitehti Matti Huhtamies Kaisa-talon suunnitelleesta Anttinen Oiva Arkkitehdit Oy:stä kertoi, mistä Kaisa-talossa on kyse. Miksi rakennus on sellainen kuin se on?

Suunnitteluun vaikuttavia tekijöitä ovat olleet mm. talon sijainti, ympäristö, rakennuksen merkittävyys, tilojen hahmottuminen sisältä käsin ja tarve erityyppisten tilojen vyöhykkeisiin. Talon ympärillä on paljon tummia punatiilirakennuksia, joita ulkoseinien materiaali mukailee. Toisaalta suuret läpinäkyvät avaukset viestivät siitä, että kyseessä on uusi, moderni rakennus. Ne kertovat myös Kaisa-talon asemasta huomattavana yliopistoon kuuluvana julkisena rakennuksena.

Kun taloa tarkastellaan sisäpuolelta, huomataan, että tilat on suunniteltu selkeiksi: mistä tahansa voi hahmottaa oman sijaintinsa. Tässä auttavat kirjaston keskellä sijaitseva, maanpäällisten seitsemän kerroksen läpi alhaalta ylös nouseva portaikko ja soikea, ylöspäin kapeneva valoaukko.

Palvelu- ja kokoelmatilat, kirjastoasiakkaiden eri tyyppiset työskentely- ja oleskelutilat sekä henkilökunnan työtilat on ryhmitelty selkeästi osiksi kokonaisuutta, josta jokainen voi löytää oman paikkansa.

Näköaloja tilaan, aikaan ja kaupunkimaisemaan

Designing the Future Library -seminaarin Porthania I:ssä pidetyn osuuden päätteeksi arkkitehti Pauno Narjus kertoi Kansalliskirjaston päärakennuksen uudistushankkeesta. Sen suunnittelu on vasta alkuvaiheessa. Esityksestä sai hyvän kuvan siitä, miten vaativaa on saattaa vanhaa, suojeltua arvorakennusta mm. nykyajan teknologian edellyttämään kuntoon.

Seminaarin osallistujat saivat Narjuksen esittelemistä pohjapiirroksista havainnollisen käsityksen Kansalliskirjasto-rakennuksen alkuperäisistä tiloista ja niihin kohdistuneista uudistus- ja laajennustoimista, joita on toteutettu läpi vuosikymmenten.

Valokuvat sisätiloista välittivät katsojille vaikutelmia mm. upeasta Kupolisalista, lukusaleista pylväineen ja aivan 1900-luvun alkuvuosina rakennetusta laajennusosasta, Rotundasta. Uskon, että moni läsnäolija sai virikkeen käydä omin silmin ihailemassa mitä kauneinta kirjastoarkkitehtuuria. Seminaarin esitysten tarjoamat näköalat menneeseen ja tulevaan antoivat kansainvälisille vieraille vankan pohjan tarkastella kirjastoihin tutustumisten yhteydessä myös edustavia ja tarkoituksenmukaisia kirjastotilojamme, joiden designistä me suomalaiset voimme olla ylpeitä.

Kaksi tuntia kestäneen seminaarin jälkeen osallistujat johdatettiin yhdyskäytävää myöten Porthanian ja Aleksandrian aulan kautta Kaisa-talon pääkirjastoon. Useimmat tutustuivat tiloihin nousemalla portaita pitkin ylimpään kerrokseen, jonne oli katettu buffet-illallinen.

Monista pysähtymispaikoista mieleen jäävin oli ehkä Fabianinkadun puoleinen tuleville asiakkaille tarkoitettu terassi. Kaupunkinäkymän, Kruununhaan kattojen, puistojen, kirkkojen tornien ja taivaanrannassa siintävän meren yllä väreili tyynenä iltahetkenä laskevan auringon säteiden kultainen hohde.

Teksti

Eeva-Liisa Viitala
tiedottaja
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuvat

Päivi Lammi
Veikko Somerpuro

Ajattelu muotoilee yhteiskuntaa

Suuret ajatukset tekevät mahdottomankin mahdolliseksi, sillä ilman mielikuvittelua ei synny uutta. Jos pitäytyy pikkuasioissa niin ei pääse eteenpäin vaan alkaa toistaa helposti totuttua. Niinkin. Silti niitä pikkuaskelia ja pienoisia arjen ihmeitä tarvitaan.

Pieniä ja suuria asioita tapahtuu koko ajan kirjastossakin: kirja kirjalta uuden Kaisatalon kirjahyllyt täyttyvät: Helsingin yliopiston pääkirjaston sisätilat alkavat pikkuhiljaa näyttämään kirjastolta. Koko henkilökunnan työpanos on ollut valtava kirjojen merkitsemisessä, pakkaamisessa ja hyllyttämisessä –  kirjat kun on hyllytettävä tietyssä järjestyksessäkin. Niitä ei siis olla sullottu muovikasseihin. Satoja muuttolaatikoita liikkuu maanalaisissa käytävissä päivittäin. Tiedekirjoja siirtyy kaikkiaan 1,5 miljoonaa – jonossa niitä olisi 29 kilometriä,  Helsingistä Keravalle, jos ne peräperään laittaisi. Tätähän on tarvinnut suunnitella, muuten ei Suomen suurin monitieteellinen yliopistokirjasto olisi mahdollista. Ja kirjastomme toimii myös muuton aikana kampuksillaan ja verkossa.

Kaiken Kaisa-talo -hypetyksen keskellä tehdään koko ajan perustehtävää eli palvellaan asiakkaita mahdollisimman hyvin. Kampuskirjastoissamme Viikissä, Kumpulassa ja Meilahden Terkossa ollaan toimittu tukien tutkimusta, opetusta ja opiskelua ja autettu arkisesti ottamalla mm. kiinni olevien kirjastojen palautuksia vastaan. Tämä kaikki on mahdollistanut sen, että humanististen, oikeustieteen, teologian ja yhteiskuntatieteiden tietoaineistot voidaan muuttaa yhteen paikkaan.

Pieniä asioita ja yhdessä tekemällä yhdistetään voimavarat ja ollaan tehokkaampia. Kiireessä ja uudessa tilanteessa pitää muistaa näiden pienten asioiden merkitys. Aina teko ei ole konkreettinen. Ystävällinen ote ja asenne voi olla pikkujuttu, jonka valtava kannustava merkitys on tiedostettava. Vaikeat asiat sujuvat, kun keksitään yhteisesti ratkaisuja.  Ei ole samantekevää tehdäänkö hommat otsa rypyssä vai hyvässä hengessä.

Libraries Now! – Inspiring, Surprising, Empowering – teemalla kokoontuu kansainvälinen IFLA-konferenssi World Library and Information Congress  Helsingissä 11.-17. 8.2012. Odotettavissa on mielenkiintoinen viikko yhdessä 3000-4000 kirjastovieraan kanssa.  Yli 50 vapaaehtoista kirjastolaistamme valmistautuu yhdessä kaupunginkirjaston kanssa vastaanottamaan vieraita. Tunnelmista historiallisesta tapahtumasta meillä kertoo Tuula Ruhanentässä Verkkarissa.

Kesään kuuluu tietysti kaikenlainen lukeminen: muutamia vinkkejä riippumattoon myös luvassa. Kesän horoskooppi antanee tilaa haaveiluille ja kesämielisille ajatuksillekin.

Pieniä ja suuria ajatuksia, iloja ja unelmia keskikesään!

Tiinakaisa Honkasalo
viestintäsuunnittelija
Helsingin yliopiston kirjasto

Keskustakampuksen kirjaston muuttopäiväkirja, osa 3

2.5. keskiviikko
Nyt käännetään uusi vaihde päälle: laatikoita päästään purkamaan Kaisa-taloon huomisesta lähtien. Pakkaus jatkuu Topeliassa ja ensi viikolla se käynnistyy Vironkadulla ja päärakennuksessa.

3.5. torstai
Kyllä minä melkein mieleni pahoitin, kun komeaan taloon innolla lähdin hyllyttämään, niin eihän sitä pytinkiä saanut katsella vähääkään! Sinne liekanarussa vietiin laput silmillä alimpaan ja pimeimpään kellariin, josta ei ihminen edes osaa tulla omin nokin pois.

Hyllytys aloitettiin Kaisa-talossa rauhallisesti. Kaisan K3- ja K4-kerroksissa puretaan Kotuksesta ja Porthaniasta siirrettyä aineistoa. Tänään oli vain yksi työpari hommissa mutta huomenna töissä on jo kolme paria samanaikaisesti. Kellareiden sokkeloissa eksyy helposti, joten liikutaan ryhmissä. Talossa tehdään vielä viimeistelytöitä, mm. lattioiden suojauskäsittelyjä ja kulkureittien suojauksia, joten toistaiseksi kuljetaan vain niihin paikkoihin joissa hyllytetään.

Kaisan ulko-ovien luona on paljon kiinnostuneita sisäänpyrkijöitä nyt kun talo näyttää jo valmiilta ja ovilla on kulkijoita. Kaikkiin oviin laitetaan ilmoitukset, että kirjasto avataan vasta 3.9.

Suljettuihin toimipaikkoihin ei enää lähetetä palautuksia. Auki olevissa kirjastoissa otetaan siis vastaan suljettujen toimipaikkojen kirjoja, ja ne laitetaan lajittelematta muuttolaatikoihin. Jaetaan ne sitten Kaisassa. Mutta jos kirjassa on varaus, varaukseen vaihdetaan noutopaikaksi Minerva ja kirja lähetetään sinne.

7.5. maanantai
Päällystön päiväkäskyt muuttuvat päivä päivältä tiukemmiksi:

Joka päivä Kaisaan siirtyy 650 laatikkoa joiden purkamiseen tarvitaan 40 henkilöä vuoroihin. Pakkaus lähettävässä päässä vaatii lähes saman miehityksen. Päävastuu muutosta on keskustakampuslaisilla, joten HERÄTYS!

Ja seuraavan päivänä vielä muistutus:

Nyt on tosi kyseessä. Pakkaus/purkuvuoroihin on saatu liian vähän ilmoittautuneita. Emme ole normaalitilanteessa vaan meiltä odotetaan muuttotöiden sujumista suunnitellun mukaisesti.

10.5. torstai
Nyt aloitetaan Kaisan lehtialueen täyttö; minä olisin varmaan alkanut purkaa laatikoita ensimmäiseen hyllyyn siitä oven vierestä… Mutta onneksi meillä on joukossamme Super-Juha, joka oli vähän funtsinut asiaa. Yliluonnollista exel-magiaa käyttäen hän pystyy näkemään (ja merkkaamaan) etukäteen joka ikisen eri toimipisteestä, eriaikaan ja erikokoisena tulevan lehden hyllypaikan valtavassa salissa. Lopputuloksena K4 kerroksessa reilu kolme kilometriä lehtiä yksissä aakkosissa! Käsittämätöntä!

11.5. perjantai
HEP hihkaisi Koskelan poika kun sai ensimmäisenä kirjastonsa siirretyksi päärakennuksen kolmoskerroksesta Kaisan viidenteen. Mutta missä viipyy kakku?

14.5. tiistai
Pieniä havereita ja ”läheltä piti” -tilanteita sattuu helposti muuton tiimellyksessä. Miten kävi ja miten olisi voinut käydä – näitä kertomuksia kerätään nyt vastaisen varalle työturvallisuuden parantamiseksi.

15.5. tiistai
Topelia ja Vironkatu on pakattu. Henkilökunta siivoaa vielä nurkat puhtaiksi; HIENOA!

16.5. keskiviikko
Älkääpäs enää ohjatko asiakkaita Metsätalon kolmannen kerrosten kokoelmiin (filosofia & suomalais-ugrilainen kielentutkimus). Koko kerros suljetaan tämän viikon jälkeen ja pakkaaminen alkaa.

21.5. maanantai
Taisteluväsymystä vai moraalin rapistumista: Kaisa-talossa on hyllytetty kirjoja väärässä järjestyksessä ja ylösalaisin! Joku roti sentään, tämä mikään Rajamäen rykmentti ole..
Hyllytys ja pakkaus on parempi tehdä kerralla oikein – vaikka vähän rauhallisemmalla tahdilla. Ei omin päin ratkaisuja epäselvässä tilanteessa, vaan kysäise toimipaikan vastuuhenkilöltä.

22.5.tiistai
Rintamalta tulee liikuttavia viestejä:

”Ja niin on taas yksi toimipaikka tyhjennetty! Antiquitas-kirjasto kiittää tukijoitaan! Nyt eikun uutta rakentamaan! Kiitos kaikille pakkaajille ja purkajille!” Seppo

”Seppo tuossa hoksasi kiittää avusta kirjastonsa tyhjentämisessä. Niinpä minäkin kiitän koko sydämestäni kaikkia, jotka osallistuivat taidehistorian hankalan tilan tyhjentämiseen. Uusia lehtiä lukuun ottamatta hyllyt tyhjenivät jo perjantaina. Viimeiset tornit haettiin pois eilen maanantaina. Myös Kaisassa hyllytys on edennyt loistavasti, arvelen sen valmistuvan tämän päivän aikana. Huh.. huh.. ja ihanaa…” terveisin Virpi

31.5. torstai
Korpisotureiden tietoisuuteen kantautuu kajastuksia siviilielämästä: synkkinä nuo monella rintamalla päivittäin – ilman edes hetkittäisiä täytekakun suomia taukoja – raataneet jermut katselevat kuvia joissa parempiosaiset työtoverit viillettävät Linnamäen vemputtimissa tuulen leyhyttäessä valtoimenaan liehuvia hiuksia ja naurusta levinneitä kasvoja. Rannekanavaoireyhtymän jäykistämät känsäiset kourat puristuvat tiukemmin nokkakärryn kahvan ympärille ja vastuksesta melkein nauttien he purevat hammasta: “täältä vielä.. tukkimäet näytetään…”

5.6. tiistai
Istun taas päivystämässä. Kesäajan rauha on laskeutunut oikiksen kirjastoon, ja melkein jokaisen asiakkaan kanssa ehtii vaihtaa muutaman sanan muutosta ja tulevasta uudesta kirjastosta. Muuan kertoili huolissaan kuinka tähän asti opiskelijalle tämä kirjasto on ollut yhtä kuin tiedeyhteisö. Eihän Porthanian laitoksilla ole mitään paikkaa, jossa opiskelijat voisivat hengailla ja sparrata toisiaan. Täällä on aina voinut jutella kaikkien kanssa kun on tiennyt olevansa ”omien” keskellä. Mutta miten siellä uudessa? Opiskelu on yksinäistä puurtamista, jossa joukko motivoi – siis ne toiset, jotka lukevat samaan tenttiin. Entäs jos me hajotaan sinne kuka minnekin?

Melkein tippa tulee linssiin meillä molemmilla opiskelijapojan lopettaessa sanoihin ”hyvät muistot tästä kirjastosta jää..”

11.6. maanantai
Pakkaus jatkuu Metsätalossa ja alkaa valtiotieteen toimipaikassa. Purkua tehdään Kaisan monessa kerroksessa. Tällä viikolla uusi pääkirjasto alkaa näkyä jo Helka-tietokannassakin, kun ensimmäisiä purettuja kokoelmia ajetaan järjestelmään. Uuden kirjaston tunnus on Hc. Satusetä tuosta tulee ensimmäiseksi mieleen, mutta ehkä se mielikuva muuttuu ajan myötä.

Teksti

Leena Huovinen
Tietopalvelusihteeri
Keskustakampuksen kirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuva

Helena Hiltunen
Verkkotoimittaja

Kaisalla uusi palveludesignsovellus

Helsingin yliopiston kirjasto laajentaa tuotetarjontaansa. Syksyllä aloittaa toimintansa rangaistussiirtola Kaisa.

Opettajat ja vanhemmat ovat kuulemma suivaantuneet siihen, että kakarat ovat kurittomia koulussa. Niko-Petteri kun ei anna puukkoaan tai marisätkäänsä pois, vaikka opettaja nätisti pyytää.

Nyt sitten halutaan kovempia rangaistuksia koulujen käyttöön. Sellaisiksi on kaavailtu muun muassa lehtien haravointia ja kirjastojen järjestelytöitä. Syksyisin ja keväisin riittää koulujen pihoilla jonkin verran haravointia, mutta entäs talvisaikaan? Silloin jää kovemmista kakuista käyttöön vain tuomio järjestellä kirjoja koulun kirjastossa. Ne taas tiedetään niin pieniksi, että niissä ei riitä järjesteltävää kaikille tuomituille.

Tilanteesta aukeaa huikeita innovatiivisia visioita. Talvisaikaan kymmenet Helsingin seudun tuomitut koululaiset jonottavat Kaisaan suorittamaan rangaistustaan! Sisään otetaan maanantaisin sen kokoinen joukko, että sille riittää töitä. Kaisan jokaiseen kerrokseen määrätään kirjaston henkilökunnasta erityinen vanginvartija, joka pitää huolen tuomittujen motivoinnista. Tätä varten hänelle annetaan asianomaiset työkalut. Motivaation puutteesta kärsivät tuomitut siirretään K4:n suljetulle osastolle, jossa kuri on kovempi.

Kirjastojen on nopeasti muuttuvassa yhteiskunnassa omaksuttava uudenlaisia toimintamuotoja ja oltava sensitiivisiä asiakasrajapinnoilla. Helsingin yliopiston kirjasto kantaa mielellään yhteiskuntavastuunsa. Kohta riittää kurittomimmassakin lähiökoulussa opettajalla keinoja saada tilanne kuin tilanne haltuunsa: ”Tästä voi Niko-Petteri seurata passitus rangaistussiirtola Kaisaan!”

Teksti

Lasse Koskela
Tietoasiantuntija
Keskustakampuksen kirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuva

Helena Hiltunen
Verkkotoimittaja

Keskustakampuksen kirjaston muuttopäiväkirja, osa 2

Maalis – huhtikuu 2012

20.3. tiistai

Porthanian yskittävä pakkaustyö on jo loppusuoralla, niin että viimeiselle vuorolle jää enää kirjatukien kerääminen. Kaikki tuet mahtuisivat näppärästi pariin laatikkoon – joita kukaan ei jaksaisi siirtää – joten jaetaanpas vähän laajemmalle tätäkin resurssia. Pölyiselle kellarille jätetään vähemmän haikeat hyvästit. Okei – jäihän sinne jotain selviteltävää, mutta tässä vaiheessa: au revoir chéri Porthania!

21.3. keskiviikko

Tämän vuoden alussa Kotimaisten kielten keskus (Kotus) sai toimintaansa ohjaamaan uuden lain ja samalla tipautti nimestään ”tutkimus” sanan pois. Kulttuuri- ja opetusministeriö ja Helsingin yliopiston kirjasto sopivat että Kotuksen kirjaston suomalais-ugrilainen kokoelma, tuttujen kesken SUK, siirretään uuteen Kaisa-talon kirjastoon.

Sukkien pakkaus käy näin: Pakkaajapari pakkautuu Kotuksen kellariin, jossa jököttää vierivieressä piukkaan pakattuja veivihyllyjä. Fysioterapeuttien ohjeet heitetään nurkkaan odottelemaan parempia tiloja.  Aineistot ovat lähellä työhuoneita, joten tiloissa voi käydä myös talon tutkijoita hakemassa / lukemassa kirjoja. Annetaan siis heille työrauha, vaikka itsekin ollaan välillä tiloissa!

Täydet laatikot siirretään päivittäin jonnekin yliopiston kellarin käytäväsokkeloihin odottamaan Kaisa-talon valmistumista. Sukulaiskieliemme, ostjakkien, tseremissien, ja mitä niitä onkaan, aineistoja siirretään nyt tutkijoiden saavuttamattomiin. Pitäisiköhän kuitenkin varautua jotenkin tulevien euroviisujen voittajasuosikin udmurttimummokuoron nostattamaan votjakki villitykseen..

Reilun kilometrin pituisessa SUK:ssa on kohtalainen kyrillisillä kirjaimilla painettu lehtikokoelma jossa on ”vähän laittoa”. Se pakataan erikseen niin, että projektiin palkattu Emilia pääsee aineiston kimppuun heti kun se pulpahtaa muuton melskeistä näkyviin Kaisa-talossa.

Tiivishyllyä Kotuksessa.

27.3. tiistai

Iltapäivällä on keskustakampuksen kirjaston tiedotus- ja keskustelutilaisuus, taas kerran. Mutta tällä kertaa on luvassa ASIAA: Nyt viimeinkin meille kerrotaan missä huoneessa ja kenen kanssa seuraavat vuodet Kaisa-talossa puurretaan. Työtoveri Arja kertoo tyytyväisenä pääsevänsä suljetulle osastolle ampuma-aukkojen ääreen. Asiaan vihkiytymättömälle pieni selitys: uuden kirjaston tieteenalavyöhykkeillä on työhuoneita, jotka eivät ole suorassa yhteydessä asiakastiloihin ja talon seinäpintaa elävöittää tiivis pienten ikkunoiden sarja.

2.4. maanantai

Huhtikuu ja pääsiäisviikko alkavat, mutta takatalvi riepottelee koko Etelä-Suomea ja lumikalusto on taas tarpeen. Pakkaushommiin lumentulo vaikuttaa siten, että pyryssä sisään kannetut laatikot pitää ensin kuivattaa, ettei vain viedä Kaisaan haisevaa yllätystä.

Pakkaaminen jatkuu Kotuksessa ja alkaa Opiskelijakirjaston 6. krs:ssa. Tämä on se opiskelijakirjaston ”KURSSIKIRJAVARASTO”, josta niin monet vähän vanhaksi päässeet kurssikirjat löytyvät. Aamulla kerros laitettiin lukkoon, mutta sieltä haetaan asiakkaille aineistoa niin kauan kuin mahdollista.

Monilla on nyt lomaa ja kirjastotietokannan luettelointi-moduulikin on sopivasti käyttökiellossa kun Kansalliskirjasto säätää Helkaa uusiin kuvailusääntöihin. Siis otollista aikaa pakkausintoisille!

4.4. keskiviikko

Konversio Helkassa on onnellisesti ohi. Vasta nyt havahdun uudistuksiin – vai luinkohan näistä Pahkasika-lehdestä jo vuosikymmeniä sitten? Nimittäin että kirjassa on ”tekstiä” ja siinä ”ei ole välittävää laitetta”.

Kirjojen pakkaaminen aloitetaan tänään myös Topeliassa, jossa on monelta suunnalta historiaa ja kulttuuria. Sekä Topelian että opiskelijakirjaston pakkaaminen jo näin alkuvaiheessa muuttoa johtuu siitä, että kirjahyllyt noista paikoista tuunataan uusiokäyttöön Kaisaan.  Hyllyjen siirtäminen sattuu oikein sopivasti, koska muuten ahtaassa Topeliassa ei olisikaan tilaa laatikkotorneille.

5.4. torstai

Muuttopomoilta tulee houkuttelevia tarjouksia: nyt olisi mahdollisuus pakata myös yhden tunnin vuorossa tai illalla. Päällikkötasolta muistutetaan lähikuukausien töiden priorisoinnista: muita töitä tehdään vain jos aikaa jää yli pakkaamiselta ja asiakaspalvelulta. Vain kurssikirjahankkijat on vapautettu talkoista.

Hassua, mutta pakatut kirjat työllistävät päivystäjiä. Nimittäin kirjastojärjestelmä tulkitsee että niteitä on saatavilla muuttolaatikoissakin, eikä siis anna asiakkaan tehdä varauksia lainassa oleviin kirjoihin. Näissä tapauksissa virkailijan pitää tehdä varaus asiakkaan puolesta.

12.4. torstai

Helsinki on tänään ollut maamme pääkaupunkina tasan 200 vuotta. Design-pääkaupunkivuosia takana on vasta vajaa yksi. On hienoa muuttaa taloon, joka ei ole mikään ihan tavallinen kantti kertaa kantti betonikolossi.

13.4. perjantai

…ja kaikki hyvin.

17.4 tiistai

Satuin ruokalaan yhtä aikaa Seijan ja Marin kanssa. Muuttopäällikkö Ritvan lisäksi näiden kahden harteilla on melko lailla koko muuton käytännön suunnittelu ja organisointi. Molemmista oli aistittavissa lievää taisteluväsymystä, kun organisointi ei aivan pelkän paperin varassa hoidu. Meneillään oleva muutto poikkeaa aikaisemmista, koska tällä kertaa hyllyjen väleissä huhkii vierasta väkeä. Etukäteen pitää tarkkaan miettiä mitä tehdään, ettei paikalle saapunut muuttoväki vain seiso ihmettelemässä, tai vielä pahempaa, ala pakata väärää hyllyä! Työnjohto ja toimipisteiden vastuuhenkilöt ovat siksi tuiki tärkeitä.

Taidehistorian kirjaston pakkaaminen yliopiston vanhalla hissittömällä puolella on kauniisti sanottuna haasteellista. Siellä on nelimetriset hyllyt, joten tarvitaan kolme käsiparia, ennen kuin kirja on laskeutunut paikalleen muuttolaatikkoon. Mutta mitä kaikkea tarvitaan ennen kuin laatikot on saatu Kaisaan asti, saa nähdä. Ratkaisuideoita on haettu liukumäki-nosturi-akselilta.

18.4. keskiviikko

Tänään oli Metro-lehdessä juttu Kaisa-talon kirjastosta. Jutusta luin että talon toisen kerroksen kahvilan avajaisia vietetään jo taiteiden yönä 23.8., eli reilua viikkoa ennen kirjaston avaamista.

19.4. torstai

Aamupäivällä me Kaisaan muuttajat kuulimme mielenkiintoista asiaa turvallisuudesta. Varsinkin muuton aikana pitäisi jokaisen oppia automaattisesti kysymään joka ikiseltä tuntemattomalta vastaantulijalta: ”Mitä etsit, voinko auttaa?” ja näin hellävaraista joukkovoimaa käyttäen karkotamme pahoilla asioilla liikkuvat vieraat.

Ostoskeskuksessa toimivan kirjaston turvallisuusasioista kertoi Robin Marcus Espoosta. Rauhallisesti ilman kalvoja puhellen Marcus kertoi meille että turvaa ei ole, se on illuusio. Mitä tahansa voi tapahtua, niin kuin Sellossa uudenvuoden aattona pari vuotta sitten. Pelastussuunnitelma on hyvä pohja toiminnalle kriisitilanteessa, mutta kaikkia mahdollisia tilanteita ei koskaan voi ennakoida, joten taito improvisoida on tärkeää. Marcus nosti esille myös vanhan kunnon solidaarisuuden: älä koskaan jätä työtoveria yksin hankalaan tilanteeseen!

Myöhemmin keskustelussa sellainenkin asia tuli esiin, että emme voi antaa pahimmallekaan häirikölle ”porttikieltoa”, koska kirjasto on julkista tilaa. Häiritsevän asiakkaan voi toki poistaa, mutta seuraavana päivänä aloitetaan taas puhtaalta pöydältä.

Iltapäivällä nautimme turvallisesti kakkua, kun viime kesän RFID-talkoiden malliin aina yhden kokoelman valmistuttua saadaan kakkukahvit, joten tänään herkuteltiin Kotuksen kunniaksi. Ja heti Topelian ja Opiskelijakirjaston pakkaaminen tuntuu kevyemmältä!

23.4. maanantai

Mukavia uutisia viikon alkajaisiksi: Opiskelijakirjaston 4-6. kerrokset on pakattu! Nyt siis nokkakärryt kohti uusia seikkailuja, tänne palataan vasta sydänkesällä kun vihonviimeisenä pakataan kurssikirjat.

24.4. keskiviikko

Tänään päästään pakkaamaan – yllätysyllätys: Minervaan! Tuo käyttiksen kirjastohan oli se ainut toimipiste joka jää Kaisa-talon ulkopuolelle, mutta niinpä vain sinne nyt mennään pakkaamaan lehtiä Kaisaan siirrettäväksi.

25.5. torstai

Kaisan arkkitehdit Selina Anttinen ja Vesa Oiva saivat kritiikin kannukset! Perusteluista: “Helsingin yliopiston uusi kirjasto on maailman parhaan rakennustaiteen tavoin edellä aikaansa. Se on ajatonta ja kestävää – ja silti se on luonteeltaan myös oman aikansa tuote.”

Hienohan se talo on, mutta että meidän talolle annettiin ensimmäinen rakennustaiteelle myönnetty kritiikin kannukset; AIVAN MAHTAVAA!

Vappuaatto maanantai

Joko on valmista, joko päästään? Tänään on Kaisa-talon virallinen luovutuspäivä. Tästä eteenpäin pääsemme siis myös purkamaan laatikoita Kaisa-talon puolelle, joten muuttoväkeä tarvitaan yhä enemmän. Kaikki kynnelle kykenevät ilmoittautukaa vuoroihin. Pliide.

Teksti

Leena Huovinen
Tietopalvelusihteeri
Keskustakampuksen kirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuva

Leena Huovinen

Helena Hiltunen
Verkkotoimittaja

Kolumni: Lähtö Senaatintorilta

– Noin. Muuttopäälliköt. Teitin tarttee nyt huolehtia semmonen asia. Kirjasto siirtyy autokuljetuksin toiseen paikkaan, ja sen takia luovutetaan kaikki ylimääräiset niteet pois. Vaatteet vaan päälle, ja reppuun Suomalaiset luettelointisäännöt, Yleinen suomalainen asiasanasto ja tieteenalakohtaiset asiasanastot. Kahvinkeitin ja pullonavaaja otetaan. Ja kirjat tietysti. Koittakaa pitää kiirutta. Minä tulen sitten, kun saan oman työpisteeni purettua.

–  Mihin tästä sitte ollenka lähretä? Vissi Kuopio varastokirjasto ast?

–  Sitä minä en tiedä sanoa. Semmonen on vaan käsky. Pankaahan rähinä päälle.

Joku uhosi:

– Pojat puhuivat sivarin sanoneen, että Topelian vaksi olisi kertonut Metsätalon osastosihteerin sanoneen, että meidät viedään Åbo Akademin säätiön kirjastoksi. Päästään kaikki asuun ilmaseksi.

– Mää taas kuuli opiskelijakirjaston hyllyttäjilt et me jouruta Vinnairi kirjastoks. Kaik vanha tiekone vaiheteta uussi. Tule joka joka henkilöl 180 000 euro start up -raha ja miljoonan sitoutumisbonus. Ja kaik voira myyrä asunto Vinnairil ja asu siin ilma vuakra.

– Saatte nährä pojaat, että tästä tulee YT-neuvottelut. Se yksi äijä sielä opetusministeriössä on repiny suutaan siihen malliin, ettei yhtään tarvitte epäillä.

Teksti

Lasse Koskela
Tietoasiantuntija
Keskustakampuksen kirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuva

Helena Hiltunen
Verkkotoimittaja

Osa 1: Kirjaston maailma avautui Tiedekulmaan 27.3.-13.4.2012

Avajaiset 27.3.

Avaus ja tervetuloa! Helsingin yliopiston kirjaston johtokunnan puheenjohtaja, vararehtori Ulla-Maija Forsberg. Vasemmalla ylikirjastonhoitaja Kaisa Sinikara.

Avajaisten kutsuvieraita. Kirjaston palvelumuotoiluhankkeen esittelyä.

Avajaisten kutsuvieraita.

Ranskalaisia chansoneita.

Palvelun uudet konseptit. Esittelijänä suunnittelija Liisa Vilkkumaa, suunnittelutoimisto Taivas – kirjaston palvelumuotoiluhankkeen yhteistyökumppani.

Kuvataiteilija Bo Haglundin Jättikäsi tervehti Tiedon lähteen avajaisvieraita. Se toivottaa kaikki Tiedekulman asiakkaat tervetulleiksi syksyyn 2012 asti. Sen jälkeen taiteilijan toinen teos tulee Jättikäden tilalle.

Yliopistolaisen uudet kirjastopalvelut 11.4.

Mitä uutta Kaisa-talon kirjasto ja palvelumuotoilu tuovat käyttäjälle?

Keskustakampuksen kirjaston johtaja Pälvi Kaiponen kertoi, mitä uutta Kaisa-talon kirjasto ja palvelumuotoilu tuovat käyttäjälle. Mitä kehityshankkeita on meneillään? Aiheeseen liittyneen  paneelikeskustelun puheenjohtaja ylikirjastonhoitaja Kaisa Sinikara (kolmas oikealta) ja panelistit odottavat vuoroaan.

Palvelumuotoiluhankkeen yhteydessä tuotettuja piktogrammeja. Pälvi Kaiponen: ”Vielä jossain määrin epäyhtenäisiä palveluja kootaan palvelutuotteiksi, joita piktogrammien kuvasymbolit havainnollistavat.”

Paneelikeskustelijat oikealta vasemmalle: professori Jyrki Kalliokoski (Suomen kielen, suomalais-ugrilaisten ja pohjoismaisten kielten ja kirjallisuuksien laitos), professori Risto Saarinen (Systemaattinen teologia) ja arkkitehti Anna-Maija Haukkavaara (Tila- ja kiinteistökeskus).

Kaisa Sinikara kysyi panelisteilta mm. ”Millaiseksi asiakkaaksi luonnehditte itseänne?” Palvelumuotoiluhankkeessa on lähinnä opiskelija-asiakkaista löydetty neljä tyyppiä: piipahtaja, palveltava, penkoja ja pesiytyjä. Jyrki Kalliokoski tunnisti itsessään jokaisen tilanteesta riippuen. Kirjastossa asioinnin tapa liittyy myös ikäkausiin ja erilaisiin elämäntilanteisiin. Kun Keskustakampuksen kirjaston toimipisteet yhdistyvät, piipahtamisesta tulee haaste, totesi Kalliokoski.

Anna-Maija Haukkavaara esitteli Kaisa-talon kirjaston 4. kerroksen pohjapiirustusta. ”Tavoitteena on ollut muunneltavuus ja toimintojen vyöhykkeistäminen.” Nähtiin myös kuvia kirjastoon tulevista kalusteista. Kaisa Sinikara kysyi professori-panelistien mielipiteitä talon sisätiloista. Risto Saarinen kertoi tunteittensa olevan ristiriitaiset. Tähän asti on toimittu vaatimattomissa ja ahtaissa tiloissa ja nyt on luvassa uutta designia ym., joka kieltämättä innostaa. Toisaalta Saarinen suhtautuu uusiin tiloihin asiakeskeisesti ja totesi, että arkkitehtoninen upeus ei sinänsä tuota upeaa tutkimusta. Hän luonnehti itseään ”mielikuvituksettomaksi ja asiakeskeiseksi tutkijaksi”, joka kuitenkin iloitsee uusista hienoista tiloista – ainakin seuraavat pari vuotta!

Kaisa Sinikara: ”Kalusteratkaisut liittyvät erilaisten oppimistapojen kunnioittamiseen. Kaisa-talon kirjastosta tulee jokaisen oma ja kaikkien yhteinen.”

Tutkijapalvelua

Solmu, tutkimusdata ja bibliometriikka – salatiedettä vai arjen muotoilua tutkijoille? Viestintäsuunnittelija Tiinakaisa Honkasalo esitteli aluksi kirjaston tutkijapalveluista kertomaan tulleet asiantuntijat ja haastatteli heitä lyhyesti. ”Miten kertoisit työmatkallasi satunnaisen vieruskaverin kanssa bussissa jutustellessasi, mitä Solmu tarkoittaa?”

Solmun avasi tietoasiantuntija Johanna Lahikainen. Vasemmalla tutkija Heli Kaatrakoski (Käyttäytymistieteellinen tiedekunta, Toiminnan, kehityksen ja oppimisen tutkimusyksikkö CRADLE – Center for Research on Activity, Development and Learning). Solmutyöskentely on kirjastotyöntekijöiden ja tutkimusryhmien uudenlaista kumppanuustoimintaa. Helsingin yliopiston kirjasto toteutti Solmu-hankkeen yhdessä professori Yrjö Engeströmin johtaman tutkimusryhmän kanssa, jonka kotipaikka on CRADLE. Viikin kampuskirjaston (tuolloin Viikin tiedekirjasto) pilottihanke ajoittui vuoteen 2009. Hanke jatkui Keskustakampuksen kirjastossa 2010-2011.

Kuvassa oikealla on informaatikko Mari Elisa Kuusniemi, joka Johanna Lahikaisen esityksen jälkeen vastasi kysymykseen Tutkimusdata, mitä ja miksi? Kyse on digitaalisessa muodossa olevista tutkimusaineistoista, jotka voivat olla esimerkiksi tietoa puiden vuosirenkaista tai meren jäätymisen vuosittaisista vaihteluista. Keskellä tietoasiantuntija Liisa Siipilehto, joka vuonna 2009 oli mukana Viikin Solmu-hankkeessa ja toimi vuosien 2011 ja 2012 aikana Helsingin yliopiston tutkimusdataprojektin projektipäällikkönä. Vasemmalla johtava tietoasiantuntija Maria Forsman. Hänen aiheenaan oli bibliometriikka. Se on tieteellisen julkaisutoiminnan mittaamista ja analysointia. Bibliometrisiä analyyseja käytetään mm. tutkimuksen arvioinnin yhteydessä.

Esitysten jälkeen asiantuntijat keskustelivat, yleisö kuunteli keskittyneesti ja teki kysymyksiä. Käsitys tutkijapalveluista ja niiden toteuttamisesta syveni. Saatiin mm. kuulla, että tietokannat ovat riittävän kehittyneitä siihen, että tutkijat itsekin voivat niiden avulla tehdä bibliometrisiä analyyseja. Kirjaston rooli on tärkeä myös ohjeistusten laatijana, palvelupakettien tarjoajana ja erilaisten teemapäivien ja –seminaarien järjestäjänä.

Teksti

Eeva-Liisa Viitala
Tiedottaja
Hallinto- ja kehittämispalvelut
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuvat

Helena Hiltunen
Tiinakaisa Honkasalo

Hei me muutetaan – vol. 3

Kirjaston muuttoon valmistavat tilaisuudet jatkuivat 15.3. Porthaniassa. Kun elokuussa puhuttiin muuttoon ja Kaisa-taloon liittyvistä toiveista ja huolista, tällä kertaa päästiin lähemmäksi käytännön muuttoaskareita. Ylikirjastonhoitaja Kaisa Sinikara avasi tilaisuuden ja kertoi, että nyt jännitetään mahtaako kirjasto olla luovutuskunnossa vappuaattona. Tällä hetkellä rakennustyömaalla on loppukirin vuoksi työrauha eikä kierroksia järjestetä. Ennen IFLA:n konferenssia elokuun puolessavälissä pitäisi olla kunnossa ainakin 2., 3. ja 4. kerros!

Kampuskirjastonjohtaja Pälvi Kaiponen muistutti meitä siitä, että ei heti alkuun oteta 100 metrin pika-aitoja, vaan varaudutaan siihen, että edessä on maraton. Huomioidaan jaksaminen, työn ilo ja jaetaan taakkaa.

Tilastokeskuksen Mikko Niemi ja ARC-kirjaston Taina Iduozee esittäytyvät ja pyysivät ottamaan yhteyttä, jos meillä on ajatuksia ja visioita yhteistyöstä.

Tilastokeskus tuo Kaisa-taloon tilastojen näkyvyyttä ja ilosanomaa. ARC-kirjasto tuo oman arvokkaan panostuksensa Kaisa-taloon humanistis-yhteiskunnallisella aineistollaan.

Yhteistyö on voimaa!

Muuttopäällikkönä toimiva kehittämispäällikkö Ritva Hagelin kertoi Kaisa-talon tilasuunnittelun tämänhetkisestä vaiheesta. 1200 muuttolaatikkoa on jo pakattu ja edessä 29 kilometrin urakka. Pakkausta tehdään yli toimipaikkarajojen ja muuton aikataulu tarkentuu kaiken aikaa.

Parhaillaan suunnitellaan opasteita yhteistyössä arkkitehtien kanssa, jotta asiakkaat löytäisivät vaivatta etsimänsä. Kuinka monta ripustettavaa opastetta voikaan laittaa ennen kuin kirjasto alkaa muistuttaa viidakkoa?

Palvelupäällikkö Kirsi Luukkanen kertoi asiakaspalvelun järjestelyistä muuton eri vaiheissa. Toimipaikat sulkevat ovensa kolmessa aallossa, joista ensimmäinen kohoaa heti vapun jälkeen. Kevään ja kesän prioriteettijärjestys kirjastotyön osalta on muutto, asiakaspalvelu ja kurssikirjahankinta. Poikkeustilanteesta huolimatta pyrkimyksenä on mahdollisimman laadukas asiakaspalvelu.
Jos muut muuttotehtävät eivät sovi, voi osallistua asiakaspalveluun auki olevissa toimipaikoissa, puhelinpalvelussa ja sähköpostitse. Apuna on noin 15 tarvittaessa kutsuttavaa.

Miten pakkaan kirjoja? Miten nostan laatikoita? Työsuojeluvaltuutettu Jari Tolvanen kertoi ergonomia-asioista. Mitä raskaampi työvaihe, sitä enemmän aikaa palautumiseen, Jari painotti.
Tehdään pareittain, maltilla ja kerralla oikein. Muista tukevat kengät, venyttele ja pidä taukoja! Jos parilla on väärä työasento, voi asiasta huomauttaa ystävälliseen sävyyn.

Lopuksi pidettiin Elisa Hyytiäisen vetämä paneeli, johon osallistuivat Ritva Hagelin, työnjohtaja Samuli Torkler (tila- ja kiinteistökeskus), työnjohtaja Elisa Sandell (yliopiston kuljetuspalvelut), arkkitehti Anna-Maija Haukkavaara, Pälvi Kaiponen ja Jari Tolvanen. Paneelin jäsenet vastasivat etukäteen lähetettyihin kysymyksiin yhteistyössä yleisön kanssa. Erityisesti kiinteistöpäällikkö Pekka Seppälä ja tietotekniikka-asiantuntija Arto Konttinen osasivat vastata useisiin kirjastolaisten mieltä askarruttaneisiin kysymyksiin. Arto esimerkiksi kertoi, että valtaosa saa uuteen taloon uuden tietokoneen.

Viherkasvit ovat puhuttaneet jokaisessa Hei me muutetaan –tilaisuudessa. Saammeko tuoda taloon viherkasveja? Vastaus oli, että ainakin tällä hetkellä periaatteessa työhuoneisiin voi viedä, mutta yleisiin tiloihin ei.

Kaisa-taloon on tulossa Jenny Ropen ja Terhi Ekebomin nykytaidetta. Entä mitä tehdään taidehistorian toimipaikan tiloissa oleville patsaille ja muille taide-esineille? Asiaa selvitellään.
Tuleeko meille palautusluukku ulko-oveen? Asiasta neuvotellaan arkkitehtien kanssa.

Kysyttiin kokoushuoneiden varausjärjestelmästä. Asiaa selvitellään maaliskuun aikana. Myös 7. kerroksen neuvotteluhuoneen varaaminen keskustelutti. Ainakin aluksi huone on vain kirjaston käytössä.

Turvallisuuskysymyksiin pureudutaan 19.4. omassa tilaisuudessaan ja muuttotarina jatkuu viimeistään syksyllä.

Lisää aiheesta:

Hei, ME kyseltiin! – Kirjaston keskitettyjen palveluiden muuttoseminaari Valkoisessa salissa 2.11.2011 (Verkkarin juttu keskitettyjen palveluiden muuttoseminaarista)
Hei me lennettiin! Mielikuvamatka Kaisa-taloon, osa 1 (Verkkarin juttu ensimmäisestä muuttoseminaarista)

Teksti

Elisa Hyytiäinen
Jussi Kajaste
Johanna Lahikainen
Sirkku Liukkonen

Kuvat

Helena Hiltunen

Kolumni: I have a dream

Kaisa-talo

Kohta se alkaa. Meinaan muutto. Iso urakka.

Viime vuoden pitkä, kuuma tarrakesä osoitti, että poppoomme pystyy organisoidusti selviytymään suuristakin urakoista. Päälle päätteeksi toisinaan oli vallan hauskaa – tarra lensi ja huuli myös.

Että siittä vaan painamme meneen muutonkin.

Minulla on haave. Ja muuttoon sekin liittyy. Meillä on nimittäin päivystyspisteessä printteri, Hewlett Packard LaserJet 2100TN. Siitä romusta on ollut jumalattomasti harmia monelle virkailijalle jo vuosikausien ajan.

Haaveeni on paitsi haave, myös Entlösung. Haaveeni aion toteuttaa seuraavalla tavalla: Kutsun paikalle kaikki virkailijat, joille sanotti romu on aiheuttanut akuutteja stressireaktioita, posttraumaattisista oireista puhumattakaan. Sitten otan esiin kotoa tuomani, omistamani kirveen – tuon joka kodin argumentaatiovälineen – ja hakkaan sen ..keleen muoviläjän palasiksi.

Minä toivon, ja minä uskon, että tämä tekoni lisää työhyvinvointia ainakin yhtä paljon kuin kolme iltapäiväseminaaria, joissa liimaillaan posti t -lappuja telineessä olevalle isolle paperille.

Byrokratian välttämiseksi tunnustan jo etukäteen syyllisyyteni ilkivallantekoon, joten voimme siirtyä suoraan korvausasioihin. ATK-porukan pojat laskekoot paljonko olen sitten velkaa. Vaikka oikeastaan tommosen romun hajottamisesta pitäisi maksaa erityispalkkio, vähän niin kuin tapporaha haittaelukasta.

Teksti

Lasse Koskela
Tietoasiantuntija
Keskustakampuksen kirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuva

Helena Hiltunen
Verkkotoimittaja

Keskustakampuksen kirjaston muuttopäiväkirja, osa 1

27.2.

Nyt se on sitten alkamassa, pakkaaminen. Ensin suljetaan Opiskelijakirjaston varasto Porthaniassa. Siellä on muun muassa kirjallisuudentutkimusta, O-kirjaston kaunokirjallisuutta, opiskelijalehdet ja professori Hintikan kirjastolle lahjoittama kirjakokoelma. Suurin ja pakkaamisen kannalta haastavin on vanhin osa eli historiallisesti arvokas osakuntakokoelma.

Pakkaaminen alkaa 5.3. Asiakkaille, erityisesti humanisteille, on lähetetty tietoa ja luvattu, että noutopyynnön voi tehdä vielä sunnuntaina 4.3. Sitten kovasti noutomatkalla maanantaiaamuna toivotaan, että pyydettyjä kirjoja ei ole laitettu vielä laatikkoon.

28.2.

Tänään oli keskustakampuksen keskustelu- ja tiedotustilaisuus, jossa kampuskirjastonjohtaja kertoi henkilöstösuunnitelmasta ja kehittämispäällikkö ajankohtaisista muutto- ja kokoelmasijoitteluasioista. Henkilöstösuunnitelmaa on valmisteltu pitkään ja se vaikuttaa myös työhuonejärjestelyihin, joista emme vielä tiedä. Moni asia menee Kaisa-talossa uusiksi. Osa meistä on innoissaan, osaa vähän pelottaa, osa taas tunnistaa itsessään molemmat tunteet.

Kehittämispäällikkö on lähettänyt kaikille pyynnön vastata e-lomakkeeseen, jolla kartoitetaan toiveita muuttotöiden suhteen. Pystytkö pakkaamaan toimipaikoissa ja hyllyttämään Kaisa-talossa? Pystytkö auttamaan Minervan ja Opiskelijakirjaston asiakaspalvelussa? Voitko vastata asiakkaiden sähköposteihin ja puheluihin? Vastauksia odotetaan 6.3. mennessä.

Kaikki saavat osallistua omien voimiensa mukaan. Kampuskirjastonjohtaja painotti, että työntekijöiden terveys on prioriteetti numero yksi eikä kenenkään pidä osallistua sellaisiin muuttotöihin, jotka vaarantavat omaa hyvinvointia millään tavalla.

Joka toimipaikasta on valittu ainakin yksi muuttovastaava ja tälle varavastaava.

29.2.

Muuttovastaavat ovat saaneet työfysioterapeutin ergonomiaperehdytystä tänään. Me muut saamme perehdytystä heiltä ja seuraavassa Hei me muutetaan -iltapäivässä.

5.3.

Kollega, joka on osallistunut tänään pakkaamiseen, kertoi sen olevan tarkkaa hommaa. Kirjat laitetaan yhteen reunaan laatikkoa – nokkakärryn kanssa siirrellessä tämän reunan pitää olla nokkakärryä vasten tai muuten kirjat menevät laatikossa hujan hajan. Jotta aakkostus pysyisi, kirjat täytyy laittaa tietyssä järjestyksessä. Pitää muistaa laittaa oikeat laput oikeisiin paikkoihin, jotta kirjat menevät oikeaan kerrokseen Kaisa-talossa.

Kun Opiskelijakirjasto muutti Leppäsuolta keskustakampukselle kesällä 1996 yliopiston ostettua Pukevan kiinteistön, muuttolaatikoita oli ollut vaikea saada yksityishenkilöiden muuttoa varten. Kirjastokollega Reijo oli joutunut haalimaan omaa kotimuuttoaan varten laatikoita 3 eri paikasta. Tänä kesänä tilanne on varmasti vielä vaikeampi, Reijo tuumasi.

Pitkät laina-ajat alkavat tänään Topeliassa ja Opiskelijakirjaston 4-6 kerroksissa.

7.3.

Pakkaaminen on edistynyt niin hyvin, että laatikot loppuivat pakkaajilta ja niitä odotellaan nyt hetken aikaa lisää. Hyvä me! (Kuulin jälkikäteen, että yhden suljetun oven takaa Porthanian kellarien syövereistä löytyikin siististi pinottuja punaisia laatikoita, kun kokenein kellarintuntijamme alkoi etsiä.)

Tulee ihan viime kesän RFID-talkoot mieleen, miten syyskuuhun mennessä tarroitimme yli 670 000 kirjaa ja jatkoimme syksyllä ja joulun aikaan, kunnes määrä taisi hipoa jo 800 000 tarroitettua opusta.

13.3.

Muuttovastaavat ovat käyneet omalla kierroksella Kaisa-talossa ja tutustuneet kokoelmien siirtoreitteihin yhdessä Tila- ja kiinteistökeskuksen kanssa. Emme itse siirrä kirjoja tunneleita pitkin, vaan yliopiston muuttomiehet hoitavat sen, mutta on toki kiinnostavaa ja valaisevaa nähdä kirjojen tie uuteen pääkirjastoon.

Urakka on tuntunut valtavalta – ja se on todella suuri -, mutta se etenee. Kirja kerrallaan, laatikko kerrallaan. Eikös joku ole sanonut, että 10 000 kilometrin kävelykin alkaa yhdellä askeleella?

Teksti

Johanna Lahikainen
Tietoasiantuntija
Keskustakampuksen kirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuvat

Ritva Hagelin
Kehittämispäällikkö
Keskustakampuksen kirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

 

Pakina: Pieni suuri pelisääntö

Pari sanaa kohtaamisen kauneudesta ja vaikeudesta

Hämäläiseen pirttiin astuu vieras mies ”hyvää päivää” lausuen.  Tunnit kuluvat. Viimein talon isäntä vastaa ”kirvesvartta.”. Monelle tuttu tarina, joka lienee jo kauan sitten syntyessään vahvasti kärjistetty. Rauhallisia rehellisiä, vähäpuheisia, ehkä vähän vaikeasti kohdattaviakin. Sellaisina me suomalaiset tunnistamme nykyäänkin.

Moni on kokenut seuraavan tilanteen: vastaan kävelee tutun näköinen ihminen, jota vaistomaisesti tervehtii. Mutta voi nolous, moka tuli, vastaankävelijä olikin tuiki tuntematon. Miksi on niin noloa tervehtiä tuntematonta, vaikka puolitutun ohittaminen moikkaamatta ei aiheuta suurempia tunnemyllerryksiä? Äskettäin lomaillessani Lapin laduilla joka toinen vastaantulija hymyili iloisen näköisenä ja tervehti. Mietin mistä on peräisin tämä kirjoittamaton latuetiketti, jota sovelletaan vain suotuisissa lomaolosuhteissa? Skotlannin Ylämaan pienissä kylissä vieraillessani huomasin, että jokaista tuttua ja tuntematonta tervehditään.  Pari vuotta sitten Ranskassa pysähdyin kysymään tietä vastaantulevalta maalaismieheltä. Aloitin (tietenkin huolellisesti valmistellun) lauseeni sanomalla ”Bonjour”.  Yllätyin kun mies tarttui käteeni, kohotti lippalakkiaan ja kohteliaasti kumartaen lausui: ”Bonjour, madame.”  Sitten vasta pääsin esittämään kysymykseni.

Näin varmaan meilläkin toimittiin joskus. 7-vuotiaana koululaisena minulla oli vääjäämätön tieto, että poliiseille pitää aina sanoa päivää. Ja varmuuden vuoksi oikein niiauksen kanssa!  Levitin myös innokkaasti tätä käyttäytymissääntöä varmana tietona ikätovereilleni. Kesti aikansa ennen kuin havaitsin, ettei tapa ollutkaan yleisessä käytössä.

Tiedän; tämä aihe on ärsyttävän loppuunkaluttu, eivätkä asiat taivastelemalla muutu. En halua profiloitua joksikin viime vuosituhannen ”nami-nami” -ilmiön lähettilääksi tai etusormi pystyssä opettavaksi besserwisseriksi. En myöskään kadehdi mannermaisia poskisuudelmia, puhumattakaan entisen itäblokin johtajien tervehtimistavoista.  En vain malta olla ajattelematta ääneen, koska törmäämme kaikki tähän ilmiöön päivittäin. Työpaikassa, jossa on paljon muitakin toimijoita kuin omat työkaverit, tutunnäköisiä kasvoja kohdataan koko ajan, mutta tervehtiminen tai silmiin katsominen unohtuu usein. Emmehän ”tunne” toisiamme, tiedä toistemme nimiä, emme istu samassa työryhmässä, meitä ei ole esitelty. Aloitteellisuus kuitenkin kannattaa, sillä kahden kohtaavan välillä toisen täytyy olla se ensimmäinen jäänmurtaja.

Ujot

Hymyilevässä ihmisessä saattaa perinteisessä työkulttuurissamme olla jotain epäilyttävää ja kevytmielistä. Ehkä sellainen ei ota töitäänkään tosissaan!  (Onneksi sentään useimmissa kahvihuoneissa nauretaan paljon ja usein.) Varmasti myös uudet työnteon mallit tulevat romuttamaan ryppyotsaista puurtamista.  Joskus käy Unisportin zumba-ohjaajia vähän sääliksi.  He kun yrittävät niin innoissaan saada meitä totisia suorittajia ottamaan iloisesti ja rennosti, mutta liian usein porukka raataa liikesarjojensa kiemuroissa mokaamista peläten. Virheiden välttämisen kulttuuri on jo alakoulussa sisäistetty.  Tunteita tutkivat tietävät, että hymyily lisää ja vahvistaa onnellisuuden tunnetta. Jopa hymyn jäljitteleminen, suupielten ylös nostaminen, vaikuttaa aivokemiaamme ja saa tutkijoiden mukaan hyvänolon tunteen lisääntymään!

En tarkoita, että meidän pitäisi hangonkekseinä päiviämme viettää. Jokainen toimii tietenkin peruspersoonansa mukaan ja huonommat päivät murheineen pitää ottaa vastaan ja sallia. Tästä näkökulmasta toisen ääripään kulttuurissa, Yhdysvalloissa, minulta kysyttiin usein olenko surullinen, vaivaako minua joku asia, kun en hymyillyt taukoamatta.  Se tuntui alkuun kiusalliselta, mutta opin nopeasti ”oikean” mallin. Hymy voi olla myös naamio, jonka taakse kätketään tunteita ja näin vältetään tungettelevia kysymyksiä.

Tavoitteena olkoon omaan tyyliin soveltuva luonteva lähestyminen kaikessa kanssakäymisessä. Meitä on pian yli 150 osin toisilleen tuntematonta henkilöä Kaisa-talon uusien seinien sisällä. Jokaista ei voi oppia oikeasti tuntemaan, mutta pienin askelin voi aloittaa. Ihan ensin vaikka sanomalla ”tuntemattomalle” reilusti hei. Toisen ihmisen kohtaamisessa on suuri osa elämän mielekkyyttä ja merkitystä.

Kirjoittaja

Leena Nordman
Kirjastosihteeri
Viikin kampuskirjasto

Kuva

Helena Hiltunen
Verkkotoimittaja

Mervi Ahola
Tampereen yliopisto

Helsingin yliopiston pääkirjasto syntyy Kaisa-taloon

Kaisa-taloon sijoittuvat kirjastotoiminnot on nimetty Helsingin yliopiston pääkirjastoksi. Päätöksen kirjaston nimestä teki yliopiston rehtori.

Kesällä 2012 Helsingin yliopiston pääkirjastoon Kaisa-taloon muuttaa pääosa Keskustakampuksen kirjastosta, kirjaston yhteiset palvelut ja hallinto. Keskustakampuksen kirjasto toimii muuton jälkeen kahdessa toimipisteessä, pääkirjastossa Fabianinkadulla ja Minervassa Siltavuorenpenkereellä, missä sijaitsevat edelleen kirjaston käyttäytymistieteelliset kokoelmat.

Helsingin yliopiston pääkirjaston yhteyteen siirtyy myös The American Resource Center. Myös Tilastokirjaston palvelupiste aloittaa toimintansa Kaisa-talossa pääkirjaston avautuessa asiakkaille maanantaina 3.9.2012.

Helsingin yliopiston kirjastotoiminnot koottiin vuoden 2010 alussa yhdeksi erillislaitokseksi. Kirjasto palvelee neljällä kampuksella ja verkossa. Erillislaitos nimettiin yliopiston konsistorin päätöksellä syksyllä 2009 Helsingin yliopiston kirjastoksi.  Aiempi Helsingin yliopiston pääkirjasto on toiminut vuodesta 2006 Kansalliskirjastona.

Ajankohtaista Helsingin yliopiston kirjastosta

Tammikuu on kääntymässä helmikuuksi talven ensimmäisten kunnon pakkasten kera. Valo voittaa vähitellen.

Vuosi 2012

Vuosi 2012 on meille monella tavoin jännittävä ja odotuksia herättävä vuosi. Helsinki Design 2012 on käynnistynyt. Kirjaston palvelumuotoiluhanke on edennyt hyvin.  Uusien palvelujen konseptit ja vastuuhenkilöt on valittu jatkokehittelyä varten.

Kaisa-talon rakennustyöt etenevät aikataulussa. Kesän muuttoaikataulusta seuraa kirjastojen sulkemisia ja koko joukko työtä. Tarvitsemme kesällä koko kirjaston ja kaikkien kampusten tukea, jotta iso työ saadaan hoidettua aikataulussa. Kesän aikatauluja nopeuttavat IFLAn konferenssi elokuussa kirjastovierailuineen. Noin 30 kirjastolaista on lupautunut vapaaehtoisina avustajina toimimaan konferenssin tehtävissä. Oman jännityksensä tuo myös kirjastojärjestelmän päivitys heinä-elokuun taitteessa. Viimeistään syyskuun alussa ovet avautuvat käyttäjille ja virallisia avajaisia suunnitellaan yliopiston perinteisten avajaisten päiväksi.

Tämä vuosi antaa meille positiivista näkyvyyttä ja näköaloja. Valmistelemme seuraavien neljän vuoden tavoiteohjelmaa yhteistyössä ja keskustellen. Vaikka talous on tiukkaa, suunnittelemme rohkeasti tulevaa. Meidän vahvuutemme on yliopiston/kirjaston monialainen osaaminen, jota tieteenalojen ja kampusten erilaiset profiilit rikastavat.

Kirjaston nimi

Kaisaniemeen rakentuvan uuden talon nimi on Kaisa-talo. Asiasta on päätetty nimikilpailun perusteella jo muutama vuosi sitten. Kaisa-taloon sijoittuu sekä yliopiston kirjasto- että muita toimintoja, kuten kirjakahvila ja liiketiloja. Kaisa-kirjasto olisi näppärä nimi mutta ei kerro kovin paljoa suhteesta yliopistoon tai kirjaston substanssista.

Helsingin yliopiston kirjaston kolmella kampuskirjastolla Kumpulassa, Meilahdessa ja Viikissä on selkeät nimet. Keskustakampus osoittautui vaikeammaksi seuraavista syistä. Kaisa-taloon sijoittuvat keskustakampuksen kirjastosta neljän tiedekunnan palvelut mutta yhden tiedekunnan palvelut jäävät Minervaan. Taloon kootaan myös kirjaston keskitetyt palvelut (yhteensä noin 60 henkilöä) ja siellä toimii kirjaston johto. Lisäksi taloon siirtyy Amerikka-kirjasto ja Tilastokirjaston palvelupiste. Kyse ei siten ole samanlaisesta yksiköstä kuin muut kampuksilla toimivat kirjastot.

Uuden Kaisa-talon naapurikorttelissa on Kansalliskirjasto. Mikä on näiden kirjastojen suhde toisiinsa, miten niiden profiileja voisi kuvata lyhyesti? Kaupunki on lisäksi käynnistämässä Keskustakirjastonsa arkkitehtuurikilpailua toiveena talon valmistuminen 2017. Miten voimme välttää ongelmia, jos käytämme samankaltaisia nimiä?

Nimet ovat herkkä asia ja niillä on symboliarvoa. Kirjaston sisällä on käyty keskustelua, vähentääkö uuden kokonaisuuden nimeäminen pääkirjastoksi muiden merkitystä. Kansalliskirjasto on myös ilmaissut huolensa nimestä siksi, että sillä on ollut pitkä historia yliopiston pääkirjastona. Kirjaston johtokunta päätti suosittaa nimeä ”Helsingin yliopiston pääkirjasto” esitettäväksi rehtorille.

Rehtorin kanssa käytiin läpi esitetyt varaukset ja saatu kritiikki. Päätökseen kirjattiin, että Kaisa-talon kirjastokokonaisuuden nimeäminen pääkirjastoksi ei vaikuta kampuskirjastojen nimiin eikä asemaan. Myöskään Kansalliskirjastoon sillä ei ole vaikutuksia, vaan nimi kuvastaa lähinnä näiden suurten naapurikirjastojen nykyistä jo olemassa olevaa profiloitumista.

Rehtorin päätöksen mukaan Kaisa-taloon sijoittuu Helsingin yliopiston pääkirjasto. Keskustakampuksen kirjasto toimii pääkirjastossa ja Minervassa.

 

Toivotan kaikille Verkkarin lukijoille antoisaa vuotta 2012!

 

Teksti

Kaisa Sinikara
Ylikirjastonhoitaja
Helsingin yliopiston kirjasto

Havainnekuva

Anttinen Oiva Arkkitehdit

Hei me lennettiin! Mielikuvamatka Kaisa-taloon, osa 1

Mitä yhteistä on 1980-luvun komediaelokuvalla ja kirjaston palvelupisteiden tulevalla yhdistymisellä?
Vuonna 1980 valmistunut amerikkalainen elokuva Airplane (Hei me lennetään!) on parodia edeltävällä vuosikymmenellä tehdyistä katastrofielokuvista. Se sisältää kehitystarinan, jossa sodassa traumatisoitunut lentäjä vapautuu lentopelostaan ja rakastuu uudelleen aiemmin henkilökohtaisten vaikeuksiensa vuoksi jättämäänsä tyttöystävään.


Kenraalisalissa

 

Taustaa

Helsingin yliopiston kirjaston neljästä kampustoimipaikasta yksi, Keskustakampuksen kirjasto, on tällä hetkellä sijoittunut 11 eri palvelupisteeseen Helsingin ydinkeskustaan. Nykyisen Keskustakampuksen kirjaston palvelupisteillä on takanaan pitkä historia eri tiedekuntien ja laitosten kirjastoina. Vasta vuoden 2010 alussa ne irrotettiin entisistä hallintoyksiköistään, jolloin Helsingin yliopistoon muodostui Kansalliskirjaston rinnalle toinen kirjasto- ja tietopalveluja tarjoava erillislaitos, Helsingin yliopiston kirjasto.

Vuonna 2012 Keskustakampuksen kirjaston 10 palvelupistettä (käyttäytymistieteitä palveleva Minerva ei muuta) yhdistyvät Kaisa-talon tiloissa. Talo rakentuu parhaillaan aivan Helsingin yliopiston päärakennuksen tuntumaan, tontille, jota rajaavat Kaisaniemenkatu ja Fabianinkatu.

Kuluvan vuoden elokuun 23. päivänä järjestettiin kaikissa Keskustakampuksen kirjaston palvelupisteissä työskentelevän henkilöstön yhteinen muuttoa valmisteleva tilaisuus. Koko päivän seminaari oli otsikoitu elokuvan nimeä mukaillen: Hei me muutetaan! Minulla oli ilo päästä toimittajana mukaan.

Valmisteluryhmä

Valmisteluryhmä: takana vasemmalla Jussi Kajaste, oikealla Eeva Laurila. Edessä vasemmalta Elisa Hyytiäinen, Anne Pannula ja Kirsi Luukkanen.

 

Lähtöselvitys ja Studio Kaisa

Aamulla klo 9 jälkeen matkustajat nousivat kyytiin maamme eri lentokentiltä: Rovaniemeltä, Oulusta, Vaasasta, Joensuusta, Jyväskylästä, Tampereelta, Lappeenrannasta ja Helsingistä. Muuttajat, ”lentomatkustajat”, järjestyivät ”matkustamoon”, Katajanokan Kasinon Kenraalisalin pöytiin, kotipaikkakunnittain tai ehkä paremminkin kotimaakunnittain. Tilaisuuden alun esittäytymiskierroksella jokainen kertoi oman nimensä, kotipaikkakuntansa ja edessä olevaa ”lentoa” eli seminaaripäivää koskevat odotuksensa.

Studio Kaisan uutisankkurit – Jussi Kajaste ja Anne Pannula – sekä muut tilaisuuden valmisteluryhmän jäsenet Elisa Hyytiäinen, Eeva Laurila ja Kirsi Luukkanen opastivat ja viihdyttivät lähes 90 matkustajaa ennen lähtöä, lennon aikana ja koneen turvallisesti laskeuduttua klo 16 iltapäivällä.

Lähtöselvitys ja Studio Kaisa

Kirsi Luukkanen kirjasi seminaarin tulokset muistiin. Oikealla Studio Kaisan uutisankkurit neuvottelevat.

 

Aamupäivä: Muutto ja muutos askarruttaa

Kuten alussa kävi ilmi, Helsingin yliopiston keskustakampuksella sijaitsevat kirjastot ovat olleet ja ovat monenlaisten muutosten kourissa. Hallinnollinen uudistus on tehty, seuraavaksi ovat edessä mittavat, konkreettiset muuttotoimet ja uuden ison, n. 100 henkilön työyhteisön muodostaminen.

Aamupäivän ryhmätöissä keskityttiin muuttoon ja muutokseen liittyviin huoliin ja odotuksiin. Saatiin tilaisuus kertoa, mitä mielessä liikkuu ja esittää kysymyksiä. Miten hallitaan kiire? Miten yhteistyö sujuu? Ehditäänkö palveluja suunnitella tarpeeksi? Miten saadaan tiedon kulku sujumaan? Yksipuolistuuko työ? Vieraannutaanko omasta tiedeyhteisöstä? Saadaanko muuttoapua? Ovatko kirjat hukassa eikä kukaan löydä mitään? Miten minun käy? Jne.

Tämän tyyppinen työskentely auttaa keskittämään ajatukset kysymyksiin ”mitä ajatuksia tuleva muutos minussa herättää?” ja ”miltä minusta tuntuu?”. Odotuksista ja huolista on mahdollista keskustella ryhmän kesken. Ajatusten ja kysymysten kirjaaminen näkyviin saa esiin sen, että kukaan ei ole ajatuksineen yksin. Monet mieleen nousseet asiat ja kysymykset olisivat vaatineet lisää käsittely- ja vastausaikaa.  Konkreettisia muuttoon liittyviä tehtäviä ei ollut vielä juurikaan ehditty millään taholla suunnitella. Seminaariin osallistujat joutuivat luottamaan siihen, että sihteeri kirjaa kaiken huolellisesti muistiin vastaisen varalle. Niin kuin kirjasikin.

Odotuksia ja pelkoja

 

Välilasku Merisaliin
Klo 11.30 avautui näkymä Kasinon upeaan Merisaliin ja kauniisti katettuihin pitkiin pöytiin. Tuntui ylelliseltä asettua istumaan ja odottamaan pöytiin tarjoiltua lounasta. Koska työskentelen kirjastomme muussa yksikössä kuin ne, joille seminaari oli suunnattu, sain ryhmätöissä ja välilaskun aikana tilaisuuden tutustua uusiin ihmisiin.

Tunnin tauko oli kaikin puolin virkistävä. Nautin hyvästä ruoasta, eri aiheisista keskusteluista ja raikkaasta meri-ilmasta Kasinon satamaan avautuvalla terassilla. Pikku hiljaa palattiin omille paikoille ja lentokone jatkoi matkaa, nyt teemana Hei, näin meillä toimitaan!

 

Iltapäivä: Kun on päästy perille…

Työyhteisöissä, jotka ovat pysyneet koossa pitkään, on usein kirjoittamattomat kanssakäymisen säännöt, jotka auttavat kaikkia tulemaan toimeen keskenään. Tosin kirjoittamattomien sääntöjen takana voi piillä selvittämättömiäkin asioita – on vain voinut tulla tavaksi olla puhumatta asioista, joista juuri pitäisi puhua, neuvotella ja sopia yhdessä. Yhdessä laaditut ja muistiin merkityt työpaikan pelisäännöt auttavat. Yksimielisyys yhteisistä toimintatavoista ja se, että niitä muistetaan käytännössä toteuttaa, helpottavat kanssakäymistä ja töiden sujumista työpaikalla.

Iltapäivän ryhmätöissä siirryttiin muuton jälkeiseen Kaisa-talo –aikaan. Ryhdyttiin hahmottelemaan, miten Keskustakampuksen kirjaston 10 eri palvelupisteestä uusiin tiloihin muuttava henkilöstö jatkaa työtään uutena, suurena työyhteisönä. Työskentelyn tavoitteena oli saada aikaan ensimmäiset luonnokset tulevan työyhteisön pelisäännöistä. Muutto merkitsee luopumista entisistä pienten työyhteisöjen käytännöistä ja toimintatavoista. Samalla kun uusi rakennus valmistuu, on luotava ja rakennettava henkisesti uutta.

Iltapäivä

 

Onnistunut laskeutuminen

Hei me muutetaan! –seminaari oli kokonaisuudessaan erinomaisen onnistunut matka. Sen päätyttyä 70 osallistujaa oli täyttänyt palautelomakkeen. Lomakkeessa pyydettiin mm. neljästä asiakokonaisuudesta arviot kouluarvosanoin 4-10. Yleisesti arvioidun koko päivän ohjelman keskiarvoksi tuli 8,5. Aamupäivän ohjelma arvioitiin niin, että keskiarvoksi tuli 7,7 ja iltapäivän ohjelman 8,1. Paikka ja kokousjärjestelyt saivat parhaat arvosanat ja siten myös keskiarvoksi kiitettävän 9,1.

Seminaarin suunnitteluun oli todella syvennytty, mikä näkyi tilaisuuden ohjelmassa. Sen seurauksena ilmapiiri oli iloinen, mukaansa tempaava ja työn täyteinen. Aika ei tullut pitkäksi. Tilaisuuden teema oli oivaltavasti valittu ja mukaan oli saatu keventävää huumoria mm. Studio Kaisan hauskoilla välikuulutuksilla, uutisilla ja juonnoilla. Osallistujien ryhmittely kotipaikkojen avulla viittasi jo yhteiseen tulevaisuuteen häivyttämällä sen, mistä nimenomaisesta keskustakampuksen kirjastopalvelupisteestä itse kukin oli tullut.

Ryhmatyoskentelya

 

Mielikuvamatka Kaisa-taloon osa 2: tarina jatkuu?
Airplane, suomalaiselta nimeltään Hei me lennetään!, kertoo tarinan, kuten elokuvat yleensä. Myös muuton ja muutoksen voi ajatella tarinoina. Tarinaahan ei tarvitse kertoa jälkikäteen, sen voi sijoittaa tulevaisuuteenkin. Oli kiehtovaa ja itselleni uutta, että seminaaripäivän otsikkoon sisältyi viite tarinaan. Kohdalleni ei ole koskaan sattunut, että myös tilaisuuden järjestelyt on mietitty teeman mukaisiksi, eli tässä tapauksessa lentomatkaa mukaileviksi.

Kirjoitukseni otsikko kertoo, että kuvaamani seminaaripäivä oli Kaisa-taloon suuntautuvan matkan ensimmäinen osa. Keskustakampuksen kirjaston 10 palvelupisteen väen lisäksi Kaisa-taloon muuttaa vuoden 2010 alussa toimintansa aloittaneet Helsingin yliopiston kirjaston keskitettyjen palvelujen kolme yksikköä: Hankinta- ja metadatapalvelut, Verkkopalvelut ja Hallinto- ja kehittämispalvelut – yhteensä n. 60 henkilöä. Nämä muuttajat liittyvät matkaan vielä tämän vuoden lopulla pidettävässä seminaarissa.

Olen silloin itsekin muuttajana mukana. Toivon, että suunnitteluryhmä kehittää tarinaideaa vielä pitemmälle. Ainakin osa päivän asiasisällöstä voitaisiin työstää ja käsitellä muutto- ja muutostarinan muodossa, jossa mielikuvitus, huumori ja ylilyönnitkin olisivat sallittuja. Parin kuukauden kuluttua muuttoon liittyvän työn konkreettiset suunnitelmat ovat täsmentyneet. Niitä koskeva tieto ja yhteinen käsittely on tärkeintä. Tärkeää on myös, että matkan toinen osa onnistuu tunnelmaltaan yhtä hyvin kuin elokuun 23. päivän ”lento”.

Lähikuva

 

Mitä yhteistä olikaan elokuvalla ja kirjaston palvelupisteiden tulevalla yhdistymisellä?

Lentämisen teemaan sisältyy huima rohkeus ja painovoiman voittaminen. Meidän tarinaamme kuuluu, että mahdollisista kommelluksista huolimatta huolet hälventyvät, odotukset täyttyvät ja kysymyksiin saadaan vastaukset. Seuraavassa seminaarissa voitaisiin yhdessä rakentaa muuttotarina ja sille juoni, joka ei olisi katastrofielokuvasta, vaan Airplanen tapaan tuon elokuvatyypin parodia. Voisiko seuraava yhteinen mielikuvamatka Kaisa-taloon sytyttää edessä olevaan raskaaseen ajanjaksoon inspiraation kipinän? Mieleltään uudistuneina, kuten Airplanen toipunut ja uudelleen rakastunut päähenkilö, Kaisa-taloon asettuneet muuttajat voisivat vajaan vuoden kuluttua todeta: Hei, me selvittiin!

Helsingin yliopiston kirjaston henkilökuntaan kuuluvat voivat tutustua seminaarin ryhmätöiden tuloksiin kaisatalowikissä: https://wiki.helsinki.fi/display/kaisatalo.

Teksti

Eeva-Liisa Viitala
Tiedottaja
Helsingin yliopiston kirjasto
Hallinto-ja kehittämispalvelut

Kuvat

Elisa Hyytiäinen

Mitä yhteistä olikaan elokuvalla ja kirjaston palvelupisteiden tulevalla yhdistymisellä?

Lentämisen teemaan sisältyy huima rohkeus ja painovoiman voittaminen. Meidän tarinaamme kuuluu, että mahdollisista kommelluksista huolimatta huolet hälventyvät, odotukset täyttyvät ja kysymyksiin saadaan vastaukset. Seuraavassa seminaarissa voitaisiin yhdessä rakentaa muuttotarina ja sille juoni, joka ei olisi katastrofielokuvasta, vaan Airplanen tapaan tuon elokuvatyypin parodia. Voisiko seuraava yhteinen mielikuvamatka Kaisa-taloon sytyttää edessä olevaan raskaaseen ajanjaksoon inspiraation kipinän? Mieleltään uudistuneina, kuten Airplanen toipunut ja uudelleen rakastunut päähenkilö, Kaisa-taloon asettuneet muuttajat voisivat vajaan vuoden kuluttua todeta: Hei, me selvittiin!

Kaisa-talo kellarista katolle – kuvareportaasi työmaalta

Elokuisena maanantai-iltapäivänä seitsemäntoista kypäräpäisen kirjastolaisen ryhmä pääsi katsastamaan rakenteilla olevan Kaisa-talon tämänhetkisen tilan.  Työmaan pukukoodiin kuului kypärän lisäksi turvakengät, huomioliivi sekä suojalasit. Astuimme sisään Fabianinkadun puolelta.

 

1. Ryhmä koossa, kaikki valmiina.

2. Pohjakerroksissa katto tuntuu olevan matalalla. (Vai onko kuvaaja sittenkin pitkä?)

3. Lattiatyöt käynnissä ruokakaupan tiloissa.

4. Takaisin maan pinnalla. Kaisaniemenkadun näyttävä holvikaari on suomalaista käsityötä. Tiilten tyyli on värisävyä myöten harkittu naapurirakennuksia mukaillen.

5. Ylemmissä kerroksissa valo hohkaa kauniisti sisään julkisivun ruutuikkunoista.

6. Avauksen äärellä.

7. Sähkötyöt ovat vielä hieman kesken.

8. Ikkunanäkymä Ateneumin suuntaan on upea.

9. Kierreportaikko on paikallaan, mutta kaiteita vielä kaivataan.

10. Kerrostenvälisestä ovaaliaukosta ei enää pilkota nosturia, joten kuilu on peitetty väliaikaisesti.

11. Parveke valmistuu puunlatvojen tasolle.

12. Katolle pääsee vielä toistaiseksi pujahtamaan pienestä reiästä, mutta jatkossa sinne ei ole asiaa.

13. Reikä katossa - paikkaus onneksi jo käynnissä.

14. Lasikaton päällä voisi lujuuden puolesta kuulemma vaikka stepata, mutta kukaan ryhmästämme ei intoudu kokeilemaan.

15. Fabianinkadun julkisivu alkaa jo ulkoisesti olla lopullisessa kuosissaan.

Teksti ja kuvat

Aino-Leena Juutinen
verkkotoimittaja

Helsingin yliopiston kirjasto

Kaisa-talon kerroksissa

Keskustakampuksen henkilökunnasta 10 henkeä pääsi katsomaan rakennuksen nykyvaihetta  18.5. Ennen varsinaista talokierrosta saimme esittelyn SRV:n edustajilta rakennusprojektista.

Rakentaminen on sujunut aikataulussa, vaikka kaikenlaisia yllätyksiä on tullut. Osa vanhoista rakenteista on säilytetty, mikä on mutkistanut etenemistä ja esimerkiksi kuljetusten järjestäminen on ollut hankalaa – kuorma-autoillekin on tehty aikataulut.

Varsinaiselle kierrokselle tuli kaikkien sonnustautua virallisiin varusteisiin: turvakengät (oikein mukavat, mistä niitä saa?), huomioliivi, kypärä ja suojalasit.

Varsinaiselle kierrokselle tuli kaikkien sonnustautua virallisiin varusteisiin: turvakengät (oikein mukavat, mistä niitä saa?), huomioliivi, kypärä ja suojalasit.

 

Nosturi on sopinut kätevästi kerrosten välisiin ovaaleihin aukkoihin.

Nosturi on sopinut kätevästi kerrosten välisiin ovaaleihin aukkoihin.

 

”Avaus” Kaisaniemenkadun puolella 3. (?) kerroksessa.

”Avaus” Kaisaniemenkadun puolella 3. kerroksessa.

 

Kierreportaat ovat keskeinen elementti sisätiloissa ja nyt ne olivat jo nähtävillä.

Kierreportaat ovat keskeinen elementti sisätiloissa ja nyt ne olivat jo nähtävillä.

 

Pala taivasta Fabianinkadun puolelta, 5. kerroksesta.

Pala taivasta Fabianinkadun puolelta, 5. kerroksesta.

 

7. kerroksessa ulkoseinät puuttuivat vielä.

7. kerroksessa ulkoseinät puuttuivat vielä.

 

Rakennus sai aikaan ihailevia katseita!

Rakennus sai aikaan ihailevia katseita!

 

7. kerroksen Fabianinkadun puolelta on messevät näköalat Eteläsataman suuntaan.

7. kerroksen Fabianinkadun puolelta on messevät näköalat Eteläsataman suuntaan.

 

Työmiehet eivät näyttäneet meistä häiriintyvän.

Työmiehet eivät näyttäneet meistä häiriintyvän.

 

Pääsimme käymään myös rakennuksen katolla …

Pääsimme käymään myös rakennuksen katolla …

 

… josta näköalat vain paranivat!

… josta näköalat vain paranivat!

 

Katolta näki hyvin jopa viereisen Topelian sisäpihalle.

Katolta näki hyvin jopa viereisen Topelian sisäpihalle.

 

Tämä ei ollut uima-allas, vaan kellarikerroksen koemaalauksia – valinta oli: ei mikään näistä.

Tämä ei ollut uima-allas, vaan kellarikerroksen koemaalauksia – valinta oli: ei mikään näistä.

 

Kellarikerroksissa vanhoja säästyneitä rakenteita on paikoin vahvistettu betonipalkeilla.

Kellarikerroksissa vanhoja säästyneitä rakenteita on paikoin vahvistettu betonipalkeilla.

 

Kahden kerroksen korkuisen lastausalueen kautta tulevat jatkossa kaikki kuljetukset taloon.

Kahden kerroksen korkuisen lastausalueen kautta tulevat jatkossa kaikki kuljetukset taloon.

 

Aiemmassa raportissa mainittu lohikäärme oli vielä luolassaan? Oppaamme mukaan seinän takana oli ollut piilossa aiempia rakennusjätteitä, jotka nyt oli kuskattu pois.

Aiemmassa raportissa mainittu lohikäärme oli vielä luolassaan? Oppaamme mukaan seinän takana oli ollut piilossa aiempia rakennusjätteitä, jotka nyt oli kuskattu pois.

Lisää kuvia rakentamisen etenemisestä  Nicola Nykoppin blogissa.

Kuvat & tekstit

Pekka Karhula
kirjastonhoitaja
Keskustakampuksen kirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Johanna Lahikainen
tietoasiantuntija
Keskustakampuksen kirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Millaiset hyllyt Kaisa-talon kirjastoon?

Teoksessaan Kirja tienhaarassa vuonna 2020, Kai Ekholm ja Yrjö Repo kirjoittavat seuraavasti:

Kaikkia kirjoja ei enää säilytetä. Vuonna 1995 kotikirjastoissa oli keskimäärin yli 300 teosta eli yli 10 hyllymetriä. Kun tietokoneet, videot ja kodin elektroniikka valtasivat olohuoneet ja lastenkamarit, määrä väheni kahdeksassa vuodessa 260 teokseen (2003). Tarkistimme asian huonekaluliikkeistä: kirjahyllyjä ei enää ostettu entiseen tapaan. Kotona ei jatkettu kirjahyllyä ja uusissa kodeissa se ei enää ollut itsestään selvä hankinta. (Ekholm & Repo 2010, 59.)

Vaikka kotona kirjahyllymetrit ovat kaventuneet, Kaisa-talon kirjaston suunnittelussa kamppaillaan, että kokoelmille löytyisi tarvittava määrä hyllymetrejä. Jotkut epäilevät, että kaikki nyt toimipaikoissa olevat kirjat eivät uuteen kirjastoon mahdu.

Vaikka osa kirjasto- ja yliopistoväestä ajatteleekin tulevaisuuden olevan vain elektroninen, ainakin Helsingin yliopiston keskustakampuksella moni on yhä uskollinen painetulle kirjalle ja aikoo olla sitä tulevaisuudessakin.

Tällä hetkellä Kaisa-talon suunnittelussa pohditaan kuumeisesti kirjaston hyllyjä. Vaalea vai tumma? ”Stoppareilla” vai ilman? Käyttäytymistieteellisessä Minervan kirjastossa on näytillä erilaisia hyllyjen prototyyppejä kirjaston henkilökunnan silmäiltäviksi ja kokeiltaviksi. Katso kuvia Nicola Nykoppin blogissa.

Oman haasteensa tuovat kirjojen vaihteleva koko: Kirjaston kokoelmissa on suuria kartta- ja taidekirjoja sekä pieniä, vanhoja niteitä. Miten löytää sellainen hylly, joka vastaa erikokoisten kirjojen tarpeisiin? Vai erilaiset hyllyt erilaiselle materiaalille?

Millainen hylly on sinusta paras tiedekirjastoon? Kommentoi tämän artikkelin kommenteissa,  Nicolan blogissa tai vaikkapa kirjaston kaikille kehitysmielisille suunnatun Helsingin yliopiston kirjaston kehittäjäyhteisön keskusteluissa.

Lähde:

Kai Ekholm & Yrjö Repo, 2010. Kirja tienhaarassa vuonna 2020. Helsinki: Gaudeamus.

Teksti:

Johanna Lahikainen
tietoasiantuntija
Keskustakampuksen kirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuvat:

Helena Hiltunen
verkkotoimittaja
Helsingin yliopiston kirjasto

Lue kirjaston blogeja – Infolukutaito ja Kirjastosuunnittelijan muistiinpanoja

Infolukutaito – Helsingin yliopiston kirjaston informaatiolukutaidon opettajien blogi

Kirjastonhoitaja Anne Kakkonen Kumpulan kampuskirjastosta on henkilökuntavaihdossa Manchesterin yliopistossa ja kirjoittaa kokemuksistaan kevään aikana. Näin Anne kirjoitti 8.3.2011:

”Tällä kerralla vuorossa oli erittäin ajankohtainen ja mielenkiintoinen keskustelu sosiaalisesta mediasta demokratian luomisen välineenä. Erityisen huikaisevan keskustelusta teki monikulttuurinen porukkamme, joukossamme kun on opiskelijoita mm. Saudi-Arabiasta, Kiinasta ja Costa Ricasta!”

Myös kirjaston muut IL-opettajat kirjoittavat blogiin. Kaikki Annen Manchesterissa tehdyt merkinnät löydät kategoriasta Librarian Outside the Box.

Kirjastosuunnittelijan muistiinpanoja

”Nosturi huojui todella hurjan näköisesti, minua ei kyllä sinne ylös saisi, vaikka näkymät olisivat kuinka hienot. Jossain vaiheessa oli harkittu nosturin kiinnittämistä tiukemmin, mutta todettiin sen olevan vaarallista, koska jos sillä ei ole vähän liikkumavaraa, jotkut osat saattavat pettää. Eli nosturin kuuluu vähän huojua, tosin minusta se näytti huojuvan aika reippaasti…”

Näin kirjoittaa Keskustakampuksen kirjaston suunnittelija Nicola Nykopp, jonka blogi on palannut puolisen vuotta kestäneeltä tauolta. Nicolan blogi on kertonut Kaisa-talon kirjaston suunnittelusta ja rakentamisesta helmikuusta 2007 asti.

Kirjasto tulevaisuuden oppimisympäristönä?


Soolosta sinfoniaan, liitutaulusta tablettiin – tulevaisuuden oppimisympäristöt -seminaari 9.3.2011.

Käynti seminaarissa, jossa kirjasto-, museo- ja oppilaitosväki kertoivat visioitaan tulevaisuuden oppimisympäristöistä, sai miettimään: mahdammeko me ottaa näitä asioita tarpeeksi huomioon Kaisa-talon suunnittelussa?

  • Tilasuunnittelussa huomioitava “uudet” kumppanit ja pedagogiikka: esim. työpaja- ja oppimisympäristöjen tuotekehittely
  • Asiantuntijaroolin laajentaminen ja jakaminen: asiakkaat mukaan suunnittelemaan uusia palveluja ja järjestämään tapahtumia, vapaaehtoiset esittelemään tilaa ja kokoelmia?
  • Voimmeko me kirjastolaiset luopua ”vain me tiedämme oikeita asioita” –ajattelusta?
  • Tarvitaan tilaa myös positiiviselle haahuilulle (vrt. browsing) ja tapahtumille
  • Kirjasto tapahtumien näyttämönä: oma tapahtumatuotanto ja kumppanien tapahtumatuotanto? Millaista moniammatillisuutta tämä voisi kehittää?

Seminaarin materiaalia saatavilla verkossa:

AKTIIVI-koodinaatiohanke ja Tampereen eOppimisen klusteri

Kirjoittaja

Erva Kostiainen
informaatikko
Keskustakampuksen kirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Pysäyttävää ja ajankohtaista

Maailmankylän kokemus on maaliskuun puolivälin viikonloppuna tullut lähelle. Maailman uutispalvelut ja mm. Helsingin Sanomien verkkolehti ovat muutaman minuutin väliajoin uutisoineet Japanin katastrofin vaiheista. Luonnonvoimien järisyttävyys tuli myös henkilökohtaisesti lähelle ja tunteisiin. Perjantaina 11.3. sain Japanista tekstiviestin, jossa poikamme kertoi juuri tapahtuneesta kovasta järistyksestä ja että hengissä ollaan.  Hän on viettänyt viimeiset kolme viikkoa alueella, joka sijaitsee pahimman tuhoalueen ja Tokion välissä. Paluu oli suunniteltu sunnuntaiksi. Jännitystä riitti koko viikonlopuksi: saako Finnair lentoluvan Naritaan, tiedon perillemeno matkustajalle ja pääsy kentälle.  Tätä kirjoittaessani odottelemme Tokion koneen saapumista takaisin kotimaahan. Huoli ei tietenkään lopu oman lähiomaisen palattua kotiin. Japanilaiset ystävät elävät kaiken keskellä, eivätkä ennusteet mahdollisista tulevista järistyksistä helpota tilannetta.

Kirjastossa kevään ajankohtaisia asioita ovat käynnissä olevat YPJ-keskustelut ja valmistautuminen seuraavaan nelivuotiskauteen 2013 – 2016. Suorituskeskusteluista on tarkempaa tietoa toisaalla Verkkarissa.

Yliopisto on käynnistänyt seuraavan strategiakauden 2013 – 2016 suunnittelun. Laajalla joukolla yliopistolaisia on ollut mahdollisuus osallistua verkkokeskusteluun. Suunnittelu etenee vuorovaikutteisesti siten, että yliopiston johto ja dekaanit valmistelevat strategisia tavoitteita ja keinoja, joista pyydetään palautetta.

Kirjastomme strategiatyötä käynnistävä aamupäivä oli 10.3., jolloin kirjaston esimiehet kokoontuivat pohtimaan nykytilanteen vahvuuksia ja heikkouksia. Suunnittelumme etenee kaksivaiheisesti. Kevään 2011 aikana valmistellaan johtokunnalle esitystä tavoitteista, jotka tulisi kirjasto- ja tietopalvelujen kannalta sisällyttää koko yliopiston strategisiin tavoitteisiin ja/tai toimenpideohjelmaan. Yliopiston hallitus hyväksyy vuoden 2012 alussa yliopiston strategian kaudelle 2013 – 2016. Rinnan tämän valmistelun kanssa kirjasto aloittaa oman konkreettisen tavoiteohjelmansa valmistelun syksyn 2011 aikana ja jatkaa työtä 2012 niin, että voimme esittää sen rehtorille syksyn 2012 alussa. Koko kirjaston henkilöstöllä on mahdollisuus osallistua kevään ja syksyn työskentelyyn yksiköissä käytävän keskustelun ja verkkokeskustelun kautta. Tavoiteohjelmamme on keskeinen asiakirja, jonka pohjalta neuvotellaan rehtorin kanssa seuraavien neljän vuoden rahoituksesta ja siten myös kirjaston toimintaedellytyksistä.

Kaisa-talon rakentaminen etenee hyvää vauhtia. Pienellä ryhmällä oli mahdollisuus viime viikolla käydä tutustumassa talon nykyvaiheeseen. Keskustelu rakentamisesta ja laadunvalvonnasta vastaavien kanssa antoi luottamusta siihen, että erittäin vaativasta rakentamisesta otetaan vastuu ja käytetään osa-alueittain parhaita osaajia. Kuvia on nähtävissä Nicola Nykoppin ylläpitämässä blogissa.  Arkkitehtimme Vesa Oivan kanssa olemme esitelleet rakennushanketta sekä yliopiston päärakennuksen opiskelijatapahtumassa että kansainvälisessä kirjastoarkkitehtuuriseminaarissa.

Aurinko alkaa jo sulattaa lumiröykkiöitä. Päivien piteneminen keventää mieltä. Pihan nietosten alta maa on paljastunut kämmenen verran ja vihreys tunkee esiin.

Kirjoittaja

Kaisa Sinikara
ylikirjastonhoitaja
Helsingin yliopiston kirjasto

Älyllistä elämää – kirjaston opiskelijatilaisuus onnistui

Tuleva Kaisa-talon kirjasto esittäytyi opiskelijoille 23.2.2011 järjestetyssä tapahtumassa.

Mukaan tilaisuuden järjestämiseen oli saatu yliopiston kirjaston lisäksi kaikki opiskelijapalveluja tuottavat toimijat yliopiston piiristä. Tuloksena oli tasokas tapahtuma ohjelmineen ja kirjakahviloineen. Mutta lähtivätkö opiskelijat joukolla mukaan?

Opiskelijat kun ovat kirjaston tärkein sidosryhmä, käynnistettiin opiskelijatapahtuman valmistelu jo syksyllä 2010 osana yliopiston Helsinki Insight –varainhankintakampanjaa. Idea Pecha Kucha –tyyppisestä iltatilaisuudesta ei kuitenkaan vakuuttanut kirjaston opiskelijatoimikuntaa, vaan lakoninen vastaus oli, että opiskelijat eivät tule mihinkään kirjaston järjestämään tilaisuuteen.

Tapahtuman konsepti

Viileää vastaanottoa ei jääty murehtimaan, vaan tehtiin se johtopäätös, että kirjastolla on imago-ongelma, ja tartuttiin haasteeseen. Opiskelijatilaisuuden suunnitelmat pantiin uusiksi ja mukaan ad hoc-suunnitteluryhmään pyydettiin opiskelijoita ja aktiivisia kirjastolaisia keskustakampukselta. Opiskelijajäsenten avulla HYY saatiin tilaisuuden toiseksi pääjärjestäjäksi. Opiskelijoiden oma resepti kiinnostavaksi tapahtumakonseptiksi oli matalan kynnyksen päivätilaisuus, jossa olisi Kaisa-kirjaston tunnelmaa, rentoa meininkiä, sohvaryhmiä, musiikkia ja tarjoilua. Ohjelmaan toivottiin myös paneelikeskustelua, jossa opiskelijan ääni tulisi kuulluksi.

Yhteistyökumppanit

Opiskelijoiden toivomaa tapahtuma ryhdyttiin toteuttamaan  ja etsimään yhteistyökumppaneita. Kirjasto vastasi itse tapahtuman konseptista, koordinoinnista, ohjelmasta ja pääosin rahoituksesta. HYY vastasi tilaisuuden tiedotuksesta Ylioppilaslehden ja opiskelijajärjestöjen kautta.

Kirjakahvilan toteuttajiksi saatiin Kaisa-talon tulevat kumppanukset, UniCafe ja Gaudeamus. Yliopiston viestintä ja yhteiskuntasuhteet samoin kuin hakijapalvelut halusivat julkistaa tilaisuudessa opiskelijoiden Pressiklubin kirjoituskilpailun tulokset. Kielikeskus, Oppimiskeskus Aleksandria ja Unigrafia tulivat esittelemään omia opiskelijapalvelujaan ja Unigrafia vastasi myös tilaisuuden printtimainosten toteutuksesta. Anttinen Oiva Arkkitehdit olivat mukana tapahtuman tilasuunnittelussa ja Kaisa-talon havainnekuvista tuotettujen suurkuvien hankinnassa. Yliopiston Tila ja kiinteistökeskus huolehti osaltaan sisustus- ja av- suunnittelusta ja käytännön järjestelyistä.

Kirjakahvila ja mediatori

Tapahtumatilaksi valittiin päärakennuksen sisääntuloaula sen keskeisen sijainnin vuoksi. Luvan saaminen tilaisuuden järjestämiseksi osoittautui kuitenkin ongelmalliseksi, kun aulassa ei sallittu äänenvahvistuslaitteiden käyttöä. Niinpä päädyttiin jakamaan tapahtuma sisääntuloaulan lisäksi viereiselle mediatorille. Arkkitehdin ja sisustusarkkitehdin asiantuntemus mahdollistivat esteettisen ja ammattimaisesti toteutetun tapahtumatilan sekä ratkaisut Kaisa-talon tunnelman luomiseen ja akustisiin ongelmiin.

Sisääntuloaulaan rakennettiin kirjakahvila Kaisa-kirjaston suurkuvalla ja pystypöydillä. Standit ja esiintymispisteet sijoitettiin myös aulaan. Mediatorille rakennettiin esiintymistila kahdella Kaisa-talon sisäkuvalla ja tilaa yhdistävällä ja akustiikkaa tasapainottavalla kokolattiamatolla. Multimediaesitykset ja musiikki hoidettiin taustaprojektoreilla ja äänentoistolaitteilla, jotka vuokrattiin tilaisuutta varten. Kokonaisuus oli vaikuttava ja kaikki järjestelyt ja laitteet toimivat moitteettomasti.

Ohjelma

Tilaisuuden pääohjelmana oli Kaisa-talon kirjaston esittely, unelmista arkkitehtuurisuunnitteluun, ylikirjastonhoitaja Kaisa Sinikaran ja arkkitehti Vesa Oivan tyylikkäästi visualisoituna esityksenä. Ohjelmaa ryhditti juontajana toiminut SYLin puheenjohtaja Katri Korolainen-Virkajärvi. Musiikista vastasi DJ. Vertti, alias Vertti Virkajärvi.

Paneelikeskusteluun osallistuivat keskustakampuksen ainejärjestöjen edustajat, dekaani Liisa Laakso, kampuskirjastonjohtaja Pälvi Kaiponen ja arkkitehti Vesa Oiva. Vilkkaat puheenvuorot osoittivat, että ajatusten vaihtoa tarvitaan ja talohankkeeseen suhtaudutaan positiivisen odottavasti. Palvelujen keskittämistä yhteen osoitteeseen pidettiin tärkeimpänä parannuksena. Tiloilta toivottiin viihtyisyyttä, orientoivuutta ja monipuolisuutta, niin että työskentelyn vastapainoksi löytyisi tilaa rentoutumiseen ja kavereiden tapaamiseen. Myös hyvät opasteet ja valaistus mainittiin. Uusina avauksina toivottiin taloon viherkasveja ja kirjaston järjestämiä ”kesäfestareita”.

Sokerina pohjalla ohjelmassa oli yliopiston oma opiskelija, kirjailija Riikka Pulkkinen professori Jyrki Nummen haastateltavana. Tämä olikin houkutellut paikalle Pulkkisen faneja yliopistolta laajemminkin kuulemaan, kuinka Pulkkinen leikitteli ajatuksella raitiovaunuromaanista, joka tapahtuisi yhden päivän aikana.  Uudesta romaanistaan hän paljasti sen verran, että 50 sivua on jo paperilla.

Mitä tästä opimme?

Tilaisuuden yhteistyökuvio, konsepti ja ohjelma osoittautuivat menestykseksi. Saatiin kokemusta onnistuneen yleisötapahtuman tuottamisesta, sen edellyttämistä tila ja teknisistä järjestelyistä. Myös tilaisuuden markkinointi yhteistyökumppaneiden kautta, mediassa, verkossa ja perinteisiä ohjelmalehtisiä yliopiston pääovilla opiskelijoille jakamalla oli hyödyllistä harjoitusta.

Vaikka tilaisuudesta jouduttiinkin maksamaan silkkaa rahaa, se kannatti. Kirjasto onnistui kirkastamaan mainettaan opiskelijan kumppanina, vaikka sillä rintamalla tarvitaan hyvien palvelujen lisäksi suhdetoimintaa jatkossakin. Kirjaston aktiivisuus tapahtumajärjestäjänä vakuutti myös yhteistyötahoja ja avasi uusia suhteita yliopiston sisällä. Kirjastosta on tullut aidosti haluttu yhteistyökumppani.

Mitä olisi edelleen voitu parantaa? Tilaisuus ohjelmineen oli niin tasokas, että Kaisa-talon esittelyosuus olisi kannattanut toistaa useamman kerran eri sidosryhmille, kuten yliopiston hallitukselle ja muulle johdolle, keskustakampuksen tiedekunnille ja kirjaston henkilökunnalle. Toiseksi tilaisuus olisi ehdottomasti pitänyt videoida ja julkaista verkossa.

Ja lopuksi, vaikka opiskelijoiden osanotto olikin hyvä, olisi vielä lisää aktiiveja mahtunut mukaan. Omien palvelujen kehittämisestä kannattaa kiinnostua.

Kirjoittaja

Inkeri Salonharju
projektipäällikkö
Hallinto- ja kehittämispalvelut
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuvat

Veikko Somerpuro

Ajankohtaista Kaisa-talon suunnittelussa

Tällä hetkellä Kaisa-talon kirjaston opaste- ja tiedotussuunnitteluryhmässä pohditaan opasteita yhdessä oppimiskeskus Aleksandrian edustajien kanssa.

Tuleva kirjasto toimii tiiviissä yhteistyössä Aleksandrian kanssa: mm. 24 tunnin lukusali on Aleksandrian puolella.

Ryhmä miettii millaisia opasteita kirjastoon ja oppimiskeskukseen tarvitaan. On toivottu sekä sähköisiä että perinteisiä opasteita. Muunto- ja joustavuussyistä hyllyopastus ei tule olemaan sähköinen.

Pysyvämpi tieto olisi perinteisissä kiinteissä opasteissa. Sähköiset infotaulut voisivat antaa vaihtuvampaa tietoa esimerkiksi kirjakahvilan tapahtumista ja poikkeusaukioloajoista.

Entä tarvitaanko tavallisia ilmoitustauluja, kysyvät arkkitehdit kirjastolta. Minkä verran ja mihin? Yleensä on kuulemma niin, että aluksi sanotaan, ettei niitä tarvita, mutta pian huomataan, että olisi sittenkin tarvittu. Siirrettävät seinäkkeet vaikuttavat hyvältä vaihtoehdolta. Niitä voisivat käyttää sekä asiakkaat että kirjaston henkilökunta.

Helsingin yliopistolaiset voivat seurata kirjastosuunnittelua Uusikirjasto-wikissä ja kommentteja otetaan mieluusti vastaan.

Kuva: Espoossa sijaitsevan Entressen kirjaston värikkäitä opasteita. Ks. myös Nicola Nykoppin blogi

Kirjoittaja

Johanna Lahikainen
tietoasiantuntija
Keskustakampuksen kirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuva

Nicola Nykopp
suunnittelija
Keskustakampuksen kirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

The New Library – Design and Function

Osallistuin 10.-11.2.2011 Helsingissä järjestettyyn kirjastoarkkitehtuurikonferenssiin, The New Library  – Design and Function. Käynnissä tuntuu olevan varsinainen kirjastorakentamisen buumi.

Helsingin kaupunginkirjaston yhdessä pohjoismaisten kumppaneiden kanssa isännöimä asiantuntijaseminaari oli paisunut 180 osallistujan tapahtumaksi, ja keskustelulle ja kokemusten jakamiselle tuntui olevan palava tarve. En kuullut aivan kaikkia konferenssin esityksiä, mutta tämä on koosteeni mieleen jääneistä hankkeista.

Lukuisien kirjastoprojektien joukossa Helsingin yliopiston Kaisa-talon kirjasto puolusti ansiokkaasti paikkaansa ainoana yliopistokirjastona. Perusproblematiikka ja ratkaisut tuntuivat silti varsin samankaltaisilta useimmissa hankkeissa. Urbaani uudisrakentaminen on siirtänyt asiakasvirtojen reittejä, tilat ovat käyneet ahtaiksi tai muuten uusiin tarpeisiin riittämättömiksi, ja digitaalinen aineisto syrjäyttää vauhdilla painettua.

Kirjastot halutaan sinne, missä kansalaiset liikkuvat ja viettävät aikaa.  Samalla yleisten kirjastojen eetos on muuttunut sivistystehtävästä kulttuurin ja tiedon tavarataloiksi ja viihtymiskeskuksiksi. Lisää vetovoimaisuutta saadaan strategisilla partnerisuhteilla.

Suuret rakennushankkeet – uusi suunta

Suuria kirjastouudistuksia ja rakennushankkeita olivat Helsingin kaupunginkirjaston tuleva Keskustakirjasto, Oslon kaupunginkirjaston uusi pääkirjasto ja Kaisa-talon kirjasto. Kaikissa näissä hankkeissa oli haettu uutta konseptia palvelumuotoilun ja käyttäjien laajan osallistuttamisen avulla.

Oslon uuden kirjaston suunnittelu on ollut käynnissä jo neljännesvuosisadan, arkkitehtuurikilpailujakin on järjestetty jo useampia. Nyt hanke on lopulta konkretisoitumassa, ja uusi kirjasto rakennetaan merenrannalle, rautatieaseman ja uuden oopperatalon väliin. Kaikki muutkin keskeiset kulttuuri-instituutiot siirretään Oslon nykyisestä keskustasta Bjørvikan entiselle satama-alueelle, josta tavoitellaan kaupunkirakentamisen ja wau-arkkitehtuurin pohjoista menestystarinaa.

Maija Berndtson ja Liv Saeter, kirjastonjohtajat Helsingistä ja Oslosta esittelivät hankkeitaan, joissa oli yllättäen paljon samoja elementtejä. Kirjastokonsepteissa on siirrytty kirjoista ihmisiin, mikä näkyy tilajärjestelyissä. Kun kirjat ennen täyttivät valtaosan tiloista, pääosassa ovat nyt tapahtumat, kokoukset, oppiminen ja erilainen tekeminen. Suhdeluku kirjojen ja ihmisten välillä 70/30 on kääntynyt päälaelleen.

Kirjastosta halutaan kansalaisen toimisto ja tapahtumista valtaosa asiakkaiden itsensä järjestämiseksi. Monimuotoisuus ja muunneltavuus ovat valttia, eikä hiljaisesta kirjastostakaan ole kokonaan luovuttu. Helsingissä mietitään sitäkin, tarvittaisiinko kirjaston yhteyteen auditorion, elokuvateatterin ja tapahtumatorin lisäksi sauna.

Birminghamissa oli menty fuusiokonseptissa vieläkin pidemmälle, ja kirjaston yhteyteen oli liitetty lähes kaikki kansalaispalvelut, terveyskeskuksen rutiinipalveluja myöten.  Birminghamin ”Memory Mashine” hanketta esitteli kirjastonjohtaja Brian Gambles.

Opiskelijat suunnittelijoina – ideoita ja inspiraatiota

Helsingin kaupunginkirjaston suunnittelua konkretisoi Aalto yliopiston arkkitehtuurin professori Teemu Kurkela. Hänen viisi opiskelijaansa olivat laatineet harjoitustyönä kukin oman ehdotuksensa tulevaksi Keskustakirjastoksi pitkänomaiselle Töölönlahden tontille. Suunnitelmista löytyi virtaviivainen, kulmikas, pyöristetty ja kierteinen vaihtoehto, kaikki persoonallisia ja kiinnostavia. Maija Berndtson kiittelikin harjoitustöiden todistaneen, että kirjasto voi onnistua hankkeessaan pienestä ja haasteellisesta tontista huolimatta.

Hollantilainen Almeren kirjasto on rakennettu lähelle Amsterdamia uudiskaupunkiin, joka on konstruoitu mereltä vallatulle maalle. Kirjasto on osa elävää palvelukeskustaa ja sijaitsee katutason yläpuolella ostoskeskuksessa. Erityisesti sisustukseen ja designiin on panostettu ylivertaisen asiakaskokemuksen aikaansaamiseksi. Koko kalustus on suunniteltu kirjastoa varten, ja sen kustannukset ovat lähes kolminkertaiset itse rakennukseen verrattuna. Kirjastonjohtaja Chris Wiersma oli tyytyväinen heidän ratkaisuihinsa, hanke oli onnistunut, ja kirjasto valittu Hollannin parhaaksi vuonna 2010.

Paljon uutta pikakelauksella

Konferenssin kohokohtana oli Pecha Kucha esittely. Siinä käytiin nopeassa tempossa läpi kuusi kirjastoesittelyä, joista kuhunkin sai käyttää 20 kuvaa ja aikaa vajaat 7 minuttia. Kavalkadissa kuultiin Bercelonan, Umeån, Århusin, Tukholman ja Verian (Kreikka) kaupunginkirjastojen ja meidän oman Kaisa-talon kirjaston hankkeista. Hektinen esittelykonsepti toimi ja poimittavissa oli suuri määrä kokemuksia ja visuaalisia havaintoja. Esittelyä seuranneessa keskustelussa oli vielä mahdollisuus kysellä lisää kiinnostavista kohteista.

Kaisa-talon kirjastohanketta esittelivät ylikirjastonhoitaja Kaisa Sinikara ja talon pääarkkitehti Vesa Oiva. Tuloksena oli kompakti tarina uuden kirjastotalon unelmasta ja sen täyttymyksestä arkkitehtuurin keinoin käyttäjien panosta unohtamatta. Århusin kaupunginkirjaston hankkeessa oli tehty laaja suunnittelutyö eri asiakasryhmiä osallistuttamalla. Kirjastonjohtaja Knud Schultz ja projektipäällikkö Marie Östergård esittelivät kiinnostavia tekniikoita, joita voidaan menestyksellisesti hyödyntää kirjastosuunnittelussa, kuten knowledge hub, mindspotting, village square, interactive table ja prototyping. Kaikissa esitellyissä hankkeissa käyttäjien tarpeet olivat olleet etusijalla. Käyttäjäkeskeinen suunnittelu- ja palvelukulttuuri tuntuivatkin olevan valtavirtaa yleisten kirjastojen kehittämisessä.  Myös palvelumuotoilun käyttö on yleistynyt.

Kirjastokonseptit puntarissa

Mielenkiintoista kuultavaa oli myös Turun kaupunginkirjaston ja Oulunkylän kirjaston uudistusten arviointi. Kokenut arvioija oli Taarnbyn kirjastonjohtaja Jens Lauridsen. Arviot Turun kaupunginkirjastosta olivat melko kriittisiä. Ulkoarkkitehtuuria pidettiin kauniina, mutta rakennus ei viestinyt riittävästi käyttötarkoituksestaan, ja katedraali tulkittiin sen pääviestiksi. Uudisosan sisätiloja pidettiin esteettisinä, mutta liian eksklusiivisina. Tilajärjestelyt koettiin kokoelmalähtöisiksi ja kirjamäärä liian suureksi asiakastilojen kustannuksella. Vanhaa osaa pidettiin liian vanhanaikaisena ja siellä korostui säilyttäminen ja ylläpito dynaamisen uuden etsimisen sijaan. Elektronisten aineistojen parempaa esillepanoa toivottiin. Vanhentuneen kirjastokonseptin (kirjat/ihmiset) katsottiin dominoivan liiaksi koko kirjaston toimintaa.

Kirjaston vahvuutena oli yhteys ympäröivään vanhaan kaupunkiin lasiseinän ja ulkotilan avulla. Talon parhaaksi paikaksi arvioitiin kahvila, jossa oli elämää, mutkattomuutta, hyvät tarjoilut ja laadukas sisustus. Sieltä löytyi arvioijan toivomaa ”human designia” ja Marimekkomaista värimaailmaa. Turun kirjastotoimenjohtaja Inkeri Näätsaari pahoitteli arvioinnin ajankohtaa, joka oli sattunut juuri Turun kulttuurikaupungin avajaisten lauantaiseksi aamupäiväksi. Tämä kun ei ollut tyypillinen kirjastopäivä.

Toisen arviointikohteen, Oulunkylän sivukirjaston kokonaisuudistuksen esitteli

sisustusarkkitehti Pablo Riquem suunnittelutoimisto Kuudennesta Kerroksesta. 100-neliöinen kirjastotila ja palvelukulttuuri oli uudistettu kokonaan palvelumuotoilua hyödyntäen. Kirjasto oli avattu 2010, ja se sijaitsee ostoskeskuksen yhteydessä.

Jens Lauridsenin piti kirjaston käyttäjäkeskeistä konseptia onnistuneena. Kirjasto oli pienestä koostaan huolimatta näkyvä ja kommunikoiva. Muita vahvuuksia olivat yhden kerroksen ratkaisu, hyvä lastenosasto, modernien tilojen joukossa hieno klassisen kirjaston representaatio, vetoavuus uusiin käyttäjäryhmiin sekä vilkkaus ja eloisuus. Miinuspuolena oli liian pieni tila, jolloin asiakkaita, kirjoja ja toimintoja tuntui olevan liikaa. Kirjaston monitoimitila arvioitiin myös liian sekavaksi, eikä se toiminut enempää lukusalina, koulutustilana kuin näyttelytilanakaan. Käytännöllisyydestään huolimatta kirjaston hiljaiset työpisteet arvioitiin liian pieniksi ja niissä käytetty väritys levottomaksi.

Jens Lauridsenin palaute osoittautui varsin reippaaksi. Tällainen avoin kansainvälinen keskustelu ja asiantuntija-arvioinnit olisivat laajemminkin tervetulleita ja hyödyllisiä kotimaisten kirjastohankkeiden suunnitteluun ja toteutusten hienosäätöön.

Lounaskeskusteluja

Uusia kotimaisia rakennushankkeita, jotka tulivat esiin lounaspöydässä, olivat Savonlinnan kaupunginkirjaston uudisrakennus ja Töölön sivukirjaston saneeraus. Savonlinnasta on lupa odottaa kiinnostavaa uutta konseptia ja yllätyksellistä rakennusta, kun suunnittelijana on tunnettu ja tunnustettu arkkitehtitoimisto Heikkinen – Komonen. Hankkeesta kertoi kirjastotoimenjohtaja Tapani Boman. Töölön konseptiuudistukselta taas toivotaan Aarne Ervin ajattoman arkkitehtuurin kunnioitusta.

Lisää aiheesta:

The New Library  – Design and Function

Kirjoittaja

Inkeri Salonharju
Projektipäällikkö
Hallinto- ja kehittämispalvelut
Helsingin yliopiston kirjasto

Kaisa-talon syövereihin

Siinä se seisoo, Kaisa-talo, täynnä loukkoja, rakennustelineitä ja vaaroja, joita uskalias ryhmämme on valmiina uhmaamaan. Vain harva on päässyt Kaisa-talon sisuksiin, harvat ja valitut. Mitä villeimpiä legendoja liikkuu Kaisa-talon rakennuksien vaarallisuudesta ja otamme ne vakavasti. Ryhmämme jäsenet puhkuvat tulevan seikkailun innoittamaa tarmoa.

Nyt eivät polvet tutise! Keltaiset kypärät päähän ja menoksi!

Jo heti astuessamme sisään “kolmannen kerroksen” eli katutason aukosta sisään, meitä kohtaa henkeäsalpaava muotoilun näkymä. Siinä meni hetki töllistellessä ja ihmetellessä. Kyllä ammattilaiset osaavatkin.

Kohtaamme mitä hurjempia vaaroja. Tässä mitä hurjin pudotus neljännestä kerroksesta. Vaikka vaaralliset paikat olivatkin turvattu, kannatti katsoa mihin astuu.

Näkymä ulkomaailmaan..

Kaisa-taloa rakentavat “alkuasukkaat” eivät välittäneet meistä tunkeilijoista, sillä olimme pukeutuneet asianmukaisiin tamineisiin. He tekivät uljaina työtä, jota me seurasimme hiiskumatta, sillä yksikin pieni liike olisi aiheuttanut epäilyksiä.

Rullaportaat oli raahattu jo rakennuksen sisään niiden koon takia. Vaikeaa niitä olisi ikkunasta sitten sisään työnnellä, kun seinät ovat valmistuneet..

Kevät toi, kevät toi muurarin?

Ryhmämme sukeltaa vailla pelkoa syvemmälle syövereihin.

Robocop tai Terminator voisi asua täällä.

Selkeää todestusaineistoa dinosaurusten käyskentelystä Kaisaniemessä mesotsooinen maailmankaudella. Olen tästä täysin vakuuttunut.

Kaisa-talon uumenissa asustaa näemmä myös lohikäärme. Tämä luola löytyy pohjakerroksista.

Taikatiukujen metsä.

Yksi ulospääsyistä, joka nousee Metsätalon edustalle.

Asetelma pimeydessä.

Muistoja vanhasta opiskelijakirjastosta..

Työmaahuumoria parhaimmillaan.

Kuvat ja kuvatekstit

Helena Hiltunen
Verkkotoimittaja
Hallinto- ja kehittämispalvelut
Helsingin yliopiston kirjasto

Ryhmätyötiloja uuteen Keskustakampuksen kirjastoon

”Opiskelutapojen muuttuessa ryhmätyötilojen kysyntä on viime vuosina kasvanut. Uudessa kirjastossa pyrimme kasvattamaan ryhmätyötilojen määrää, ja tietenkin myös Aleksandrian [sekä Minervan] ryhmätyötilat ovat edelleen käytettävissä. ”  Näin kirjoitti suunnittelija Nicola Nykopp Uusikirjasto-wikissä vuonna 2009.

Kirjaston ryhmätyötilat ovat olleet koko ajan mukana suunnittelussa, ja uuteen taloon tulee sekä 9 pientä (noin 3-5 hengen) että 6 isohkoa (noin kymmenelle hengelle) ryhmätyötilaa. Tiloja halutaan käyttää mahdollisimman monipuolisesti, joten vaikkapa varustetasoa ja varausjärjestelmää pohditaan kuumeisesti.

Projektiryhmässä yritetään kurkistaa kahden vuoden päähän ja saada otetta opiskelijoiden ja tutkijoiden tarpeista. Tarvitaanko joka tilaan kiinteä tietokone vai ovatko tabletit (ePadit ja muut) jo arkipäivää ja riittäisi, että tilassa olisi hyvä näyttö ja kenties retroa välineistöä kuten flappitaulu.

Helsingin yliopistolaiset voivat seurata kirjastosuunnittelua Uusikirjasto-wikissä ja kommentteja otetaan mieluusti vastaan.


Nyt tulevat ryhmätyötilat ovat vielä vain suunnitelmaa.

Muistiinpanoja kirjastosuunnittelusta

Rakennustyömaalla kuhisee

Kaisaniemeen rakennetaan uutta uljasta kirjastorakennusta (nk. Kaisa-talo), josta tulee Suomen suurin yliopistokirjastorakennus. Neljän tiedekunnan kirjastopalvelut, modernit asiakkaiden ja henkilökunnan työskentelytilat sekä 1,3 miljoonaa nidettä sijoitetaan yhdeksään kerrokseen vuonna 2012. Minervassa on jatkossakin käyttäytymistieteiden kokoelmat ja kirjastopalvelut.

Tällä hetkellä rakennus nousee jo kovaa vauhtia. Hissikuilut ovat jo näyttävästi paikoillaan sekä muutkin maanpäälliset rakenteet alkavat muodostaa taloa.

Kirjastolaiset ja asiakkaat mukana suunnittelussa

Rakennushankkeesta vastaa Helsingin yliopiston tekninen toimiala.  Kirjaston henkilökunnasta on koottu projektiryhmiä, jotka kommentoivat käytännön suunnittelutyötä, johon puolestaan osallistuvat arkkitehtitoimisto Anttinen Oiva Arkkitehdit OY, rakennuttajakonsultti Ola Malmberg, erikoissuunnittelijat (LVIA-, rakenne- ja sähkösuunnittelijat) sekä teknisen toimialan omat asiantuntijat.

Suunnittelija Nicola Nykoppin hoitaessa muita tehtäviä Keskustakampuksen kirjastossa, vs. kirjastosuunnittelija Mari Viljanen koordinoi rakennushankkeen suunnittelua kirjaston puolella. Hän kuuntelee seitsemän projektiryhmän toiveita, välittää tietoa suunnittelijoiden ja kirjaston välillä ja esittelee hankkeen etenemistä kirjaston johdolle. Tärkeänä aisaparina Marilla on HY:n teknisen toimialan arkkitehti Anna-Maija Haukkavaara.

Viime aikoina projektiryhmissä on otettu kantaa kokoelmatiloihin, opasteisiin, sisääntulokerroksen asiakaspalvelualueeseen sekä asiakkaiden työskentelytiloihin. Ryhmissä on mietitty mm. seuraavia kysymyksiä: pitäisikö kaiken opastuksen olla sähköistä? Kuinka paljon kirjoja mahtuu maanpäällisiin kerrosneliöihin? Miten varmistaa asiakkaiden viihtyvyys?

Uuden kirjastorakennuksen opasteet keskustelussa: arkkitehti <http://www.aoa.fi/>Matti Huhtamies (Anttinen Oiva Arkkitehdit Oy), rakennuttajakonsultti Ola Malmberg (Indepro Oy), koordinaattori Jyri Poittinen (HY Tekninen toimiala), arkkitehti Anna-Maija Haukkavaara (HY Tekninen toimiala) sekä suunnittelija Mari Viljanen (Keskustakampuksen kirjasto)

Uuden kirjastorakennuksen opasteet keskustelussa: arkkitehti Matti Huhtamies (Anttinen Oiva Arkkitehdit Oy), rakennuttajakonsultti Ola Malmberg (Indepro Oy), koordinaattori Jyri Poittinen (HY Tekninen toimiala), arkkitehti Anna-Maija Haukkavaara (HY Tekninen toimiala) sekä suunnittelija Mari Viljanen (Keskustakampuksen kirjasto)

Talon ylimpään, seitsemänteen kerrokseen sijoitetaan Helsingin yliopiston kirjaston keskitetyt palvelut, kirjastorakennuksen yhteiset taukotilat sekä työskentelytiloja asiakkaille, lähinnä kampuksen tutkijoille.  Lisäksi näyttäviä tiloja voisi hyödyntää pienimuotoisessa näyttely- ja esittelytoiminnassa.

Asiakkaiden näkökulmaa suunnitteluun tuomaan on perustettu asiakasryhmä, joka on sitoutunut tutustumaan suunnitelmiin ja antamaan niistä palautetta. Asiakasryhmässä on sekä henkilökunnan että opiskelijoiden edustajia niistä neljästä tiedekunnasta, joiden kirjastopalvelut siirtyvät uuteen rakennukseen.

11.10. pidettiin HULib-tilaseminaari, missä arkkitehdit esittelivät suunnittelun nykyvaihetta ja tutkijat, opiskelijat sekä kirjaston henkilökunta esittivät toiveitaan kirjastotilojen suhteen.

Lisää tietoa

Helsingin yliopiston opiskelijoille ja henkilökunnalle on luotu sisäiset verkkosivut, joilla tiedotetaan keskustan uuden, Kaisa-taloon sijoittuvan kirjaston suunnittelusta ja rakennustöistä. Sivuilla voi myös kommentoida suunnitelmia ja lähettää toiveita ja terveisiä kirjastosuunnitteluun.

Kaisa-taloa rakennetaan

Projektinjohtourakoitsija SRV julkaisee viikoittain työmaatiedotteen, joka jaetaan lähialueen kiinteistöihin sekä on luettavissa myös kirjaston Alma-sivuilla (Kaisa-talon viikkotiedotteet).

Aiemmin hankkeesta kirjoitettua.

Suunnittelija Nicola Nykoppin blogi, joka on nyt tauolla, mutta sisältää paljon tietoa suunnittelusta.

Kirjoittajat:

Kirsi Luukkanen
informaatikko
Keskustakampuksen kirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Johanna Lahikainen
tietoasiantuntija
Keskustakampuksen kirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuvat:

Kirsi Luukkanen ja Helena Hiltunen

Älyllistä elämää

Helsingin yliopiston kirjasto on saanut tuleviksi vuosiksi julkisuutta osallistumalla Helsingin yliopiston varainhankintakampanjaan. (Ks. Verkkari 2/2010: “Yliopiston kirjasto mukana Avara-varainhankintakampanjassa“.) Kampanjassa kirjaston painotetaan olevan tärkeä osa yliopiston tutkimusta ja opetusta, tarjoten korkean tason oppimisympäristön niin opiskelijoille kuin tutkijoillekin. Helsingin Sanomissa olleessa koko sivun mainoksessa oli valtava kuva opiskelijasta, jonka älyllisen elämän laajentumista sekä lankojen hyppysiinsaamista kirjasto on osaltaan auttamassa. Verkkarin lisäksi tämä lämpimän keltainen mainos tulee näkymään vielä pitkään kaikilla neljällä kampuksella ja verkossa (myös kirjaston Facebook-sivulla).

Lisätietoa:

Tieto syntyy, syvenee ja kasvaa tutkimuksen kautta!

Tutustu Helsingin yliopiston varainhankintakampanjaan

Krookukset kukkivat jo

Kuukausi sitten juhlimme Helsingin yliopiston kirjaston avajaisia. Viikko sen jälkeen yliopisto vietti  370. vuosijuhlaansa. Samassa yhteydessä julkistettiin Helsinki Insight- varainhankintakampanja, jossa myös kirjasto on mukana. Julkaisustamme Rajapinnassa on jo tullut ensimmäisiä kiinnostuneita palautteita. Työhuoneeni naapuritalon jyrinä kertoo, että parkkihalli on kukistumassa uuden Kaisa-talon rakentamisen tieltä.

Uuden ja toimivan työnjaon rakentaminen isossa organisaatiossa vie samoin aikansa. Kokoonnuimme äskettäin keskitettyjen palvelujen henkilöstön kanssa Kumpulan kampuksella reflektoimaan uuden organisaation ja työnjaon vahvuuksia ja ongelmakohtia.  Toimivuus ei synny itsestään. Muutosvaiheisiin sisältyy aina entisen purkamista ja uuden rakentamista. Keskustelussa nousivat vahvasti esille viestinnän kysymykset, mikä ei ole yllätys. Miten oppia tuntemaan toisiamme ja toistemme työtä, jotta voimme löytää entistä parempia toimintamalleja. Jos eriydymme ja eristymme, seurauksena on tehottomuutta, turhautumista ja epäluuloja.

Kannattaa siis nähdä vaivaa löytääksemme keinot, joilla tieto kulkee saumattomasti yksiköiden välillä, keskitettyjen ja kampusten välillä, johdon ja henkilöstön välillä. Tämäkään ei riitä, vaan oleellista on myös viestintä käyttäjien, päättäjien ja yhteistyökumppaneiden kanssa.

Kun sitten siirryimme puhumaan viestinnän keinoista, asia mutkistui. Yksi arvostaa kasvokkain jaettua tietoa ja keskustelua, toinen käyttää tehokkaasti verkkoviestintää, kolmas haluaisi löytää ihan uusia ratkaisuja. Olemme yksilöitä myös viestijöinä ja viestien vastaanottajina. Yhdessä tekeminen tuo kuitenkin useimmille innostusta ja motivaatiota sekä auttaa löytämään uusia näkökulmia. Niinpä päätimme jatkaa yhteisiä tilaisuuksia, yksikkörajat sekoittavissa ryhmissä työskentelyä ja rakentaa uusia reittejä kampuskirjastojen ja käyttäjien kanssa. Vastaavanlaista yksikkörajat ylittävää yhteisöä rakennamme koko kirjaston johtajien ja esimiesten kesken.

Krookukset kukkivat jo, vaikka suurimmat lumikinokset odottavat yhä auringon sulattavaa lämpöä. Hyvää huhtikuuta!

Kirjoittaja
Kaisa Sinikara
Ylikirjastonhoitaja