Pääkirjoitus: Yksilön ja ihmiskunnan hyväksi

London School of Economicsin kirjaston johtajan B.M. Headicarin (1875-1958) teos Library of the Future vuodelta 1936 kuului yhteen aikaan lempilukemistoihini. Hyvin selväpäisesti Headicar puhuu mm. keskitetyn aineistonhankinnan ja keskuskirjastojärjestelmän hyödyistä, kirjastoarkkitehtuurin merkityksestä, kirjastotyön asiakaslähtöisyydestä sekä kirjastojen tehokkuudesta. Kirjastoalalta hän edellyttää globaalia näkökulmaa ja kansainvälistä otetta. Kirjastotyötä tehdään ihmisten kautta ja ihmiskunnan hyväksi: se hyödyttää yhteisöä kokonaisuutena, eivätkä työn tulokset ole mitattavissa pelkästään yksilöille koituvina taloudellisina hyötyinä.

Kirjastoalalla on yhteisiä kansainvälisiä tavoitteita, joita tätä nykyä ajetaan mm. IFLA:n, EBLIDA:N ja LIBER:in kaltaisten organisaatioiden kautta. Yhdistymällä ja voimat kooten profession ääni kuuluu kauemmas: ”It is collective action which does things, and the more powerful the forces behind such action, so much more is it likely to bring the desired results”, kirjoittaa Headicar. Tietoaineistojen digitalisoitumisen seuraukset suhteessa ajastaan jälkeen jääneeseen tekijänoikeussäätelyyn on viime aikoina askarruttanut kansainvälisiä kirjastoalan toimijoita erityisesti: Mitä oikeus tietoon tarkoittaa e-kirjojen maailmassa? Voidaanko yliopiston käyttöön kalliisti tilattuja e-lehtiaineistoja käyttää myös datanlouhinnan materiaalina? Kuinka Open Access toteutuu tutkimusjulkaisujen ja muiden tietoaineistojen osalta?

Kirjastoalan ja yliopiston kansainvälinen toiminta on arkeamme. Viime aikoina Liber LAG -arkkitehtuuriseminaari, yhdessä Kansalliskirjaston kanssa järjestetty Open Repositories 14 -konferenssi ja henkilöstövaihtoviikko ISEW Library 2014 ovat pitäneet meitä kiireisinä. Olimme mukana myös eduskunnan Pikku-Parlamentissa toukokuussa järjestetyssä IFLA:n presidenttiseminaarissa, jossa keskusteltiin puheenjohtaja Sinikka Sipilän johdolla siitä, kuinka vahva kirjastolaitos omalta osaltaan rakentaa elinvoimaista yhteiskuntaa. Kesäkuun alkupuolella Roomassa järjestetyssä terveys- ja lääketieteellisten kirjastojen EAHIL 2014 -konferenssissa oli lukuisia esitelmöitsijöitä meiltä.

Headicarin teoksesta paistaa innostus kansainväliseen yhteistyöhön: kannattaa olla utelias ja ennakkoluuloton. Muiden kokemuksista voi oppia ja saada ideoita. Kohtaamiset tuottavat energiaa, joka kantaa pitkälle. Tällaisesta innostuksesta ja aktiivisesta kansainvälisestä työotteesta ammennamme voimaa tulevinakin vuosina.

Mukavaa kesää Verkkarin lukijoille!

Kimmo Tuominen
ylikirjastonhoitaja

Kolumni: Kansaivvälisyyrestä vähäsen

Meille suomalaisille tuskin kannattaa ruveta soittamaan poskea siitä, että emme olisi kansainvälisiä.

Ensinnäkin olemme kaikki maahanmuuttajien jälkeläisiä. Ne ihmiset, joita nykyään sanotaan suomalaisiksi, tulivat tänne monelta taholta ja keräsivät matkan varrella geenejä muun muassa sieltä ja täältä. ”Meitä” ennen täällä asui ihmisiä, ainakin saamelaisia – kenties muitakin. Jos siis tahtoo elää maassa maan tavalla, sopii ruveta opettelemaan metsästystä, kalastusta ja poronhoitoa.

Suomi keksittiin 1800-luvulla. Erikoista kyllä, nationalismi oli kansainvälinen aate. Meillä sitä sanottiin kansallisuusaatteeksi, ja siitä innostuivat etupäässä ruotsinkieliset. Samaan aikaan toisaalla suomenkieliset muuttivat sontakokkareen leiväksi ja sen taas sontakokkareeksi.

Suomen kansallislaulu ”Maamme” on viimeisen päälle kansainvälinen kappale. Sen sanat kirjoitti ruotsinkielinen J. L. Runeberg [nyk. tzei el ranbö:k], ja sen sävelsi saksalainen maahanmuuttaja Fredrik Pacius. Runeberg ei runossaan maininnut Suomea ollenkaan, hän puhui vain maastamme. Suomen kansan hän kyllä mainitsee (se on kuulemma kovasti kärsinyt ja pysyy köyhänä).

Teollisuutta meille rakensivat ruotsalaiset, englantilaiset, saksalaiset, venäläiset – ja jopa yksi skotti.

Eikäpä siitä ole kauaakaan, kun suurimmaksi suomalaiseksi äänestettiin ruotsinkielinen Venäjän armeijan kenraali.

”Meillä Suomessa” ollaan aina jäljessä. Niin nytkin. Keski-Euroopassa kansainvälisyys on siis niin so last season! Nyt on nationalismi in ja hot! Katsokaa Skotlantia, Baskimaata, Kataloniaa, Itä-Ukrainaa! Ranskaa, Isoa-Britanniaa, Teuvo Hakkaraista!

Mutta on meilläkin visionäärimme. Antti Tuurin näytelmässä Maakunnan mies (1986) esitellään komia ajatus Eteläpohojanmaan ittenääsestä tasavallasta.

Jaaha, tullaan Perä-Seinäjoen raja-asemalla. Passien tarkastus!

Teksti:

Lasse Koskela
tietoasiantuntija

Kuva:

Helsingin yliopisto

Terveisiä Italiasta – haastattelussa Jordan Piščanc

Jordan Piščanc Triesten yliopistosta vietti maaliskuun lopulla viikon Erasmus-vaihdossa tutustuen verkkopalveluihimme. Kysyimme Institutional Repositoryn parissa työskentelevältä Jordanilta (kuvassa oikealla), mitä vietävää vierailusta jäi.

Why did you choose our library?

Let me say that I knew well your IR Helda Repository and fortunately I found Joonas (Kesäniemi, kuvassa vasemmalla) who works at HULib on a similar position like me and has similar interests. And our university has an Erasmus agreement with your university…and so one.. and so one.. :).

What were the objectives of your visit?

To have a  week to study, learn, try, develop and work on one specific topic: Open Linked Data. Working also with a person that has my similar skills and IT background. Let me say that for me (but if I understand fine: also Joonas) it was very important to have such a week of “full immersion” in one single topic. Because my everyday work didn’t permit me to have such week where I could concentrate on a single “topic/problem”.

Activities you carried out during your exchange period?

Before I came we with Joonas already focused on the topic we will study/develop/test during the “Erasmus” week. So our main activity was studying and developing a prototype of a Linked Data consumer/provider for the DSpace software that we both use for our Institutional Repository.

Joonas  taught me also the base of the Semantic Web concepts. I had also the opportunity to talk with other colleagues sharing their and our experience on administering, using and publishing with the DSpace software on our Institutional Repositories.

What new ideas did you take back to your home institution?

Let me say that the work we started at Helsinki is a great prototype where we both could continue develop further. After returning to my home Institution I have prepared a report that I exposed to some of our colleagues of the Library System but not only. In fact one of our department than contacted me to start think about a project for an Open Linked Data repository. So for me and also for our Institution my Helsinki experience was very important and I also hope that we could go on on the project we just started.

Would you recommend the mobility program to other librarians?

Yes obviously! It was great staying at HULib and in Helsinki. Great people working there..very nice place, very well organized.. So everything was really nice and fine.

Suosittu vaihtoviikko keräsi kiitoksia

Helsingin yliopiston kirjasto järjesti jo kolmantena vuonna peräkkäin kansainvälisen henkilöstövaihtoviikon. 2.-6.6.2014  kirjaston vieraiksi saapui 15 kollegaa tieteellisistä kirjastoista 13 eri Euroopan maasta. Heidät oli valittu hakemusten perusteella jo alkuvuodesta 74 innokkaan hakijan joukosta.

ISEW Library 2014 – viikon avaus Kaisa-talossa 2.6.2014

ISEW Library -viikon päätös 6.6.2014 Eduskunnassa

Vaihtoviikon ohjelma koostui temaattisista puolen päivän sessioista, joissa käsiteltiin tieteellisten kirjastojen kannalta ajankohtaisia aiheita: e-aineistojen lisensoinnin nopeasti muuttuvaa kenttää, tiedonhaun opetuksen erilaisia malleja, muuttuvia tilatarpeita ja kehittyviä digitaalisia palveluita.  Samalla vieraat tutustuivat Helsingin yliopiston kirjaston toimintoihin kaikilla neljällä kampuksella. Lisäksi ryhmä vieraili Helsingin kaupunginkirjaston Kaupunkiverstaalla (3D-printteri oli hitti!)  ja vastikään remontin jälkeen avautuneessa Eduskunnan kirjastossa.

Myös monet vaihtoviikon vieraista jakoivat omia kokemuksiaan valmisteltujen esitysten ja spontaanimpien puheenvuorojen kautta. Vuorovaikutus oli koko viikon vilkasta ja palaute innostunutta:

“It was an excellent week, superbly organised with a broad range of topics and participants from a wide variety of backgrounds and nationalities. I personally gained a lot throughout the week through sharing experiences with other participants, and hearing how their institutions. Highlights from the week were spending time in main library and Minerva ELE and being able to experience a different library each day.”

“I found the whole week really interesting, lots of debates and really great people.”

“I applaud all the staff from Helsinki who were involved in the organisation of this week, it was a huge success and I would definitely recommend it to colleagues.”

ISEW-vieraamme Laura Wilkinson (vas.) Sunderlandista Englannista, Fiona Wright Edinburghista Skotlannista ja Sigridur Vihljalmsdottir Akureyrista Islannista kirjaston henkilöstön kesäjuhlassa Terkon pihamaalla 5.6.2014

ISEW Library 2014 on samalla yksi yliopiston tarjoamasta kolmesta henkilöstövaihtoviikosta, ja tärkeä osa yliopiston kansainvälistymistä.

Lisätietoja yliopiston kansainvälisestä henkilöstövaihdosta

Teksti

Veera Ristikartano
Verkkoviestintäsuunnittelija

Kuvat

Veera Ristikartano ja Eevaliisa Colb

Kolumni: Kielipolitiikkaa


Meidän on oltava kansainvälisiä, ja siitä syystä meidän pitää kirjoittaa ja julkaista kansainvälisillä foorumeilla.

Kuulostaa aivan järkevältä. Monilla tieteenaloilla parasta tutkimusta tehdään muulla kuin suomen kielellä. On välttämätöntä, että suomalainenkin tutkimus keskustelee parhaan kansainvälisen tutkimuksen kanssa. Tässä keskustelussa yhteinen kieli ei voi olla suomi.

Ns. kansainvälisen julkaisemisen vaatimukseen taustalla on oletuksia, joita ei lausuta julki. Muulla kuin suomen kielellä julkaisemisella tarkoitetaan englanniksi julkaisemista. Meidän halutaan siirtyvän eurooppalaisesta monikielisestä tiedeyhteisöstä yksikieliseen anglosaksiseen tiedeyhteisöön.

Kansainvälisen julkaisemisen vaatimuksen taustalla näyttää olevan sekin oletus, että kaikilla tieteenaloilla paras tutkimus on englanninkielistä. Näinhän asia ei ole – se on selvä.

Eräät tieteenalat ovat lujasti sidoksissa kieleen ja sillä kielellä luotuun kulttuuriin. Tällaisia aloja ovat esimerkiksi suomen ja sen sukukielten tutkimus sekä suomenkielisen kirjallisuuden tutkimus. Missä on näiden tieteenalojen huippututkimus? Yllättäen se ei olekaan ulkomailla. Se on Suomessa ja enin osa siitä on kirjoitettu suomeksi. Tämä ei johdu suomalaisten luontaisesta nerokkuudesta vaan siitä, että näitä aloja on Suomessa paljon tutkittu ja niillä on Suomessa pitkä tutkimushistoria, korpuksista ja muista aineistokokoelmista puhumattakaan.

Artikkelin kielen vaihtaminen suomesta englanniksi ei tarkoita vain kielen vaihtamista. Samalla on vaihdettava koko esitystapa. Kun kirjoittaa englanniksi, oletuksena on, että lukija on englanninkielinen. Tämä tarkoittaa sitä, että kaikki suomalaiselle tututkin asiat on selitettävä. Ei voi noin vain ohimennen mainita sellaisia asioita kuin ”suurlakko”, ”sisällissota” tai ”kotihoidon tuki”. Monet suomalaisen tutkimuksen kontekstissa tavalliset sanat vetävät perässään hirmuista kulttuurista laahusta, joka ulottuu moniaalle ja kauas historiaan. Artikkelista saattaa hurahtaa kolmannes pelkkään kontekstin kuvaamiseen.

Myös monimutkaisista asioista, kuten tieteen uusista tuloksista, on voitava puhua ja kirjoittaa myös suomeksi. Suomalaisilla on noin sadan vuoden ajan ollut saatavilla tieteellistä tietoa omalla äidinkielellä; saadakseen tietoa ei ole tarvinnut ensin opetella jotakuta vierasta kieltä.

Meillä on tehty kovasti työtä, jotta suomen kieli kehittyisi myös tieteen kirjoituskieleksi. Jos ns. poliittinen ohjaus johtaa siihen, että suomeksi ei enää kannata kirjoittaa, on edessä paluu tilanteeseen, jossa olimme 1800-luvulle saakka: sivistyneistö puhuu ja kirjoittaa vieraalla kielellä, ja loitompana puhuu kansa omaa vain puhekieleksi taantunutta suomeaan.

Demokratia toimii parhaiten silloin, kun päätöksiin osallistuvilla ihmisillä eli äänestäjillä on riittävästi oikeata tietoa päätöstensä perustaksi. Miten käynee suomalaisen demokratian, jos tiedon saanti vaikeutuu?

Teksti

Lasse Koskela
tietoasiantuntija
Keskustakampuksen kirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuva

Helena Hiltunen