Diplomaatti keskuudessamme

Katri Tuori ei aikonut jäädä kirjastoalalle, kysymyksessä oli vain väliaikainen ratkaisu. Gradu oli juuri kirjoitettu valmiiksi ja elämä edessä. Kirjanhakijan pesti ei ollut houkutteleva vaihtoehto uravalinnalle.

Mutta kuinkas sitten kävikään?

Suuret kirjavarastot olivat nuoren naisen mielestä jännittäviä ja kirjaston työyhteisön ilmapiiri mielenkiintoisine persoonineen vertaansa vailla. Ja kun samana kesänä Katri tuli raskaaksi, oli peli selvä -vakituinen työpaikka ja äitiysloma.

Helkan äiti

Katri Tuoria on tituleerattu Helkan äidiksi. Helkan kehityksen hän listaa uransa suurimpiin saavutuksiin. Vuoden 1990 alussa hän aloitti projektipäällikkönä Helsingin yliopiston kirjastossa (nykyinen Kansalliskirjasto). Silloin Helkasta ei vielä ollut tietoakaan.

Tuorin tehtävänä oli toimia yhteyshenkilönä ja saada mahdollisimman moni kirjasto Helkaan mukaan. Helkan luominen oli myös alkusysäys kirjastojen yhteistyölle. Sitä ennen kukin oli nyhräillyt omissa nurkissaan.

– Muistan selkeästi keväällä 1992, kun Thomas Roosin kanssa tungimme kaksi kelaa koneeseen ja kone lähti käyntiin. Oli suuri hetki, kun näki tietokannan todella toimivan, Tuori muistelee.

Julki ja muut taistot

Toiseksi suureksi saavutuksekseen Tuori laskee julkaisuviitetietokanta JULKI:n kehityksen. Se oli projektina rankka. Neuvottelut saattoivat äityä räiskyviksikin, joka kasvatti Tuorin mainetta taitavana neuvottelijana ja diplomaattina.

– Kirjoitimme Kirsti Tainion ja Sinikka Luokkasen kanssa rehtorille ja kanslerille kirjeen, jossa vinkkasimme hankkeen tärkeydestä. Ylikirjastonhoitaja Esko Häkli ei pitänyt oma-aloitteisuudestamme, mutta taipui huomattuaan yliopistojohtajien innostuksen.

Touri saattoi, omien sanojensa mukaan, piruuttaan tallentaa iltakaudet ihan vain näyttämisen halusta. Oli pakko näyttää että JULKI on hyvä juttu, sillä projekti tiesi paljon lisätyötä kirjastoväelle ja ei sen vuoksi ollut kovinkaan suosittu. Nyt, vaikka narinaa on, tietokannasta ei haluttaisi luopua millään.

Kolmannen urahuippunsa Tuori kohtasi, kun viimeisintä järjestelmää vaihdettiin nykyiseen. Vaikka esityöt tehtiin kiitettävästi, muodostui projektin läpiviemisestä aikamoinen kujanjuoksu.

– Istuimme Ari Ahlqvistin kanssa yökaudet kasaamassa järjestelmää, Tuori muistelee.

Lopulta elokuun alussa 2001 lopullinen vaihto toteutui, mutta ei täysin pistein, sillä järjestelmä oli amerikkalaisten toimesta indeksoitu väärin ja se kaatuikin alkuun koko ajan.

Aina tavoitettavissa

Katrin tavoitettavuutta on myös kiitelty. “Oli aika tai paikka mikä vaan, kyllä Katri vastaa puhelimeen”, sanonta kuuluu. 1990-luvun alun tietokoneet eivät vastanneet kapasiteetiltaan ja suorituskyvyltään edes nykyaikaista kännykkää. Järjestelmien tukkeutuminen ja kaatumisuhka siivittivät ”päivystysryhmän” muodostumista.

– Aina kun olimme Kirstin kanssa jossakin kokouksessa toisella paikkakunnalla, varmistimme soittamalla, että kaikki on kunnossa.  Koimme, että järjestelmät ovat meidän vastuullamme.

Päivystysverkosto loi turvallisuudentunnetta. Aina oli joku jolle soittaa, jos jokin meni vikaan.

– Olen herännyt Yhdysvalloissa monta kertaa keskellä yötä puhelimen pirinään. Vielä eläkkeelle jäätyäni ihmiset ovat soitelleet, mutta nyt olen tajunnut laittaa puhelimen äänettömäksi.

Eläkkeellä hyvillä mielin

Katri Tuori jäi eläkkeellä 1.4.2010. Kun omat velvollisuudet oli hoidettu pois alta, oli hyvä lähteä. Aktiivisella ja elämännälkäisellä naisella on paljon suunnitelmia tulevan eläkkeen varalle.

– Se on jännä, miten täytyy eläkkeelle siirtymisen jälkeen totutella siihen, ettei tarvitse herätä aamulla. Pitkään nukkuminen on aika hauskaa! Olen huomannut käyneeni päivä päivältä rennommaksi ja rennommaksi, kun ei tarvitse kantaa mistään huolta.

Suurempia suunnitelmia Tuorilla eläkepäivien varalle ei sen kummemmin ole. Hänen mielestään 35 vuoden yhtäjaksoisessa työputkessa on ollut tarpeeksi suunnittelua. Varsinkin kun komeaan työuraan sisältyy vain yksi sairauspoissaolo.

– Olen nyt ansaitussa levossa, Katri Tuori virnistää.

Katri Tuori Kansalliskirjaston lukusalissa.

Kirjoittaja:

Helena Hiltunen
Verkkotoimittaja
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuva:

Helena Hiltunen

Kirjastonjohtajat muistivat eläkkeelle lähteviä kollegojaan

Viikin tiedekirjaston kirjastonjohtaja Heli Myllys ja  palvelujohtaja Teodora (Teddy) Oker-Blom, käyttäytymistieteellisen tiedekunnan kirjaston kirjastonjohtaja Tuula Ruhanen ja Kansalliskirjaston suunnittelija, “Helkan äiti”  Katri Tuori siirtyvät ensi vuoden alkupuolella eläkkeelle Helsingin yliopiston kirjastosta. Kirjastonjohtajien ryhmä yhdessä vararehtori Hannele Niemen kanssa muisti eläkkeelle lähtijöitä yhteisellä illanvietolla joulukuun alussa.

Vararehtori Hannele Niemi ja ylikirjastonhoitaja Kaisa Sinikara pitivät jokaiselle lyhyen puheen, missä he kävivät läpi kunkin työuraa ja ansioita Helsingin yliopiston kirjastoissa. Vararehtori ojensi eläkkeelle lähtijöille yliopiston lahjana  yliopiston kauniin rintaneulan. Muulta vierasjoukolta kukin sai muistoksi Oiva Toikan joulunpunaisen linnun.

Heli Myllys

heli Myllys, Sirkku Liukkonen, Liisa Savolainen

Heli Myllys tuli Helsingin yliopiston palvelukseen toukokuussa 1991, jolloin hän aloitti silloisen Maatalouskirjaston kirjastonjohtajana.  Viikin tiedekirjaston johtoon hän astui 1999.  Heli on myös sijaistanut Kaisa Sinikaraa koordinointiyksikössä kahteen otteeseen. Lisäksi hän on toiminut koko kirjastolaitoksen Kaiku-koordinaattorina ja työhyvinvoinnin puolestapuhujana. Lue lisää Helin työurasta.

Teodora (Teddy) Oker-Blom

Teodora (Teddy) Oker-Blom

Teddy on toiminut uransa alussa vuosina 1970-1974 eri tehtävissä Helsingin yliopiston kirjastoissa mm. harjoittelijana Lääketieteellisessä keskuskirjastossa (nykyään Terkko). Eläinlääketieteellisen kirjaston johtajaksi Teddy siirtyi  vuonna  1996. Kirjaston yhdistyessä Viikin tiedekirjastoon vuonna 2004 Teddy aloitti  kirjaston palvelujohtajana. Teddy on luonut myös kansainvälistä uraa  toimiessaan Karoliniska Institutetin kirjaston johtajana 90-luvulla Ruotsissa. Lue lisää Teddyn työurasta.

Tuula Ruhanen

Tuula Ruhanen ja Hannele Niemi
Tuula Ruhasen työura yliopistossa alkoi Helsingin yliopiston kirjaston bibliografisella osastolla aprillipäivänä 1975. Viisi vuotta myöhemmin hänestä tuli bibliografisen osaston yhteisluettelointitoimiston esimies ja myöhemmin saman osaston kausijulkaisutoimiston toimistopäällikkö. Kasvatustieteellisen tiedekunnan kirjaston kirjastonjohtajan tehtävä kutsui 1992. Tuula sydäntä lähellä ovat  informaatiolukutaito ja kansainvälinen toiminta. Tuula on jatkossakin mukana kirjastojen kansainvälisessä toiminnassa mm. IFLA 2012 -konferenssin järjestelyjen kautta.

Katri Tuori

Hannele Niemi ja Katri Tuori
Katri Tuori, Helkan äiti, on tehnyt pitkän työuran Helsingin yliopiston kirjastossa, nimen ja tehtävän muutoksen jälkeen vuodesta 2006 Kansalliskirjastossa. Katrin käsiala on näkyvissä kaikkialla Helsingin yliopiston kirjastolaitoksen atk-järjestelmien historiassa. Hänen organisoimiensa työryhmien ja sisäisen koulutuksen kautta asiantuntijuus on kasvanut ja Helka-tietokanta on ollut jo pitkään asiakkaille ylivoimaisesti Suomen käytetyin tieteellisten kirjastojen tietokanta. Katri on myös Verkkarin perustajajäseniä.

Hannele Niemi

Hannele Niemi

Juhlassa muistettiin myös vararehtori Hannele Niemeä, joka vuodenvaiheessa jättää vararehtorin tehtävän. Kaisa Sinikara toi puheessaan esiin Hannele Niemen merkittävän roolin kirjastolaitoksen kehittäjänä. Kirjastojen kannalta Hannele Niemen valinta kahteen kertaan ensimmäiseksi vararehtoriksi on merkinnyt paljon. Kirjasto- ja tietopalvelutoimikunta on ollut hänen johdolla aktiivinen, hyvin johdettu toimikunta. Arvokasta on ollut se, että vararehtori  on pitänyt tärkeänä ja toiminut sen puolesta, että kirjastot toimivat tiiviissä yhteistyössä opetuksen ja tutkimuksen kanssa.

Yhteisen yllätysjuhlan tunnelma oli lämmin ja iloinen – ei haikea.  Jokaista odottaa uudet haasteet, mutta siteet yliopistoon ja sen kirjastoon eivät katkea.

Edessä vaihtuvat satamat, maisemat.
Hetkeksi pysähdymme. Joskus jäämme.
Kunnes on jälleen aika nostaa purjeet.

“Positiivari”

Teksti ja kuvat:
Tiina Äärilä
suunnittelija
kirjastopalvelujen koordinointiyksikkö