Tunnelmia arkkitehtuuriseminaarin kirjastovierailuilta

Viileän kauniina aamuna 6.5. kokoontui Rautatientorille vilkkaasti soriseva joukko arkkitehtuuriseminaarin kansainvälisiä osallistujia. Ryhmä oli ennakkoon jaettu kahteen bussiin, jotka kiersivät samat kohteet vastakkaisia reittejä. Bussi A, jota allekirjoittaneet emännöivät, suuntasi keulansa kohti Viikin kampuskirjastoa, jossa ryhmän vastaanottivat tietoasiantuntija Tuula Huuskonen ja palvelupäällikkö Marja Moisio. Viikin Infokeskus Korona valmistui vuonna 1999, ja sen sininen puolipyöreä julkisivu on ajattoman kaunis. Kampusalueen uusin ”maamerkki”, kuvanveistäjä Villu Jaanisoon kierrätetyistä autonrenkaista muovaama Gorilla-patsas houkutteli retkeläisiä innokkaaseen valokuvaamiseen.

Erikoispiirteitä Infokeskus Koronassa on kahden kirjaston (= kampuskirjaston ja kaupunginkirjaston) rinnakkaiselo, sekä kauniit talvipuutarhat. Ajan hammas on 15 vuodessa ehtinyt nakertaa kovassa käytössä olevia tiloja ja remontti on suunnitteluasteella. Viikin kampuskirjaston henkilökunnan työtilat saivat uuden ilmeen ja kalustuksen jo viime vuonna. Opiskelijoiden toivomia ryhmätyöhön sopivia tiloja on myös järjestetty lisää.

Retkibussimme seurasi soveltaen tiedelinjan reittiä ja seuraava tutustumiskohteemme oli Meilahdessa sijaitseva Terveystieteiden kirjasto, Terkko. Palvelupäällikkö Anne Kakkosen ja kokoelmapäällikkö Terhi Sandgrenin opastuksella kuulimme uusimmista hankkeista, kuten syyslukukauden alussa uusien lääketieteen opiskelijoiden saamista iPadeista ja niiden monipuolisesta hyödyntämisestä opiskelussa. Myös Terkon kehittämä elektroninen sovellus, TerkkoNavigator esiteltiin.

Terkon kirjastorakennuksessa kiertäessä oleellista oli läpinäkyvyys, valo ja isot ikkunat. Tummat kalusteet toivat ryhtiä tiloihin. Tiloja on lähitulevaisuudessa tarkoitus muuttaa enemmän oppimiskeskuksen kaltaisiksi ja Terkosta on käyty tutustumassa myös Aalto-yliopiston Learning Hub:eihin.

Meilahdesta matka jatkuikin kaunista merenrantareittiä päivän viimeiseen kohteeseen, Aalto-yliopiston teknillisen korkeakoulun kampukselle Otaniemeen. Lounaan jälkeen meitä odottivat Alvar Aallon suunnittelemassa kirjastossa oppaamme tietoasiantuntija Risto Maijala ja suunnittelija Valeria Gryada.


Tutustuimme myös kampusalueella sijaitsevaan kahteen Learning Hub:iin. Opiskelijat olivat olleet mukana suunnittelemassa näitä ”oppimispesiä” yhdessä kirjaston suunnittelijan kanssa. ”Oppimispesät” oli toteutettu pienellä budjetilla kampusalueella oleviin käyttämättömiin tiloihin, joista kuitenkin maksettiin vuokraa.


Yhteistä kaikille kirjastoille on uuden vuosikymmenen tuoma selkeä muutos, eli elektronisen aineiston kasvava osuus painettujen kustannuksella. Varsinkin vanhojen lehtien ja sarjojen painetuista vuosikerroista ollaan luopumassa. Tämä tietysti heijastuu suoraan tiloihin ja niiden käyttöön. Opiskelijoiden toiveet otetaan huomioon jo suunnitteluvaiheessa, nykytrendi on rakentaa Learning Hub – tyylisiä monenlaiseen tekemiseen ja oppimiseen soveltuvia tiloja.

Päivä oli aurinkoinen ja bussissa riitti tunnelmaa vanhojen tuttavien tavatessa ja uusien kontaktien löytyessä. Bussiemäntinä yritimme nähdä tuttujakin ympäristöjä tuoreesti, uusin silmin. Saimme myös hyvää englannin kielen harjoitusta ja harjaannusta eri aksentteihin.

7.5. aamulla tutustuimme LPR-Arkkitehdit Oy:n suunnittelemaan ”a mezza voce” Musiikkitaloon  ja siellä sijaitsevaan Sibelius Akatemian kirjastoon ja myös tämä vierailu herätti  paljon kiinnostusta konferenssivieraiden keskuudessa. Tutustuimme konserttisaliin ja pariin muuhun pienempään harjoittelusaliin. Kirjastoa meille esitteli kirjastonjohtaja Irmeli Koskimies. Tässä kaikille avoimessa kirjastossa on hyvät mahdollisuudet musiikin kuunteluun ja videoiden katseluun. Kirjasto sijaitsee Musiikkitalon alimmissa kerroksissa ja luonnonvaloa kaivattiin lisää kirjastoon.


Teksti:

Leena Nordman ja Kristiina Lähdesmäki
Hankinta- ja metadatapalvelut

Kuvat:

Kristiina Lähdesmäki ja Jari Laine

Edellyttääkö oppiminen uudenlaisia ympäristöjä? LIBER LAG -seminaari Helsingissä 6.-9.5.2014

Kaisa-taloon kokoontui iloinen joukko Euroopan kirjastonjohtajia ja arkkitehtejä 8.5.2014. LIBERin kirjastoarkkitehtuuriin keskittyvän seminaarin ohjelmaan 6.-9.5.2014 kuului kirjastovierailuja ja alustuksia.


Kaisa-talossa sateenvarjojen ja takkien kera.

Tiistaina 6.5. kirjastovierailuja tehtiin Viikin ja Meilahden kampuskirjastoihin sekä Aalto-yliopiston kirjastoon ja Learning Hubiin. Vierailuihin osallistui noin 90 pääosin ulkomaisia seminaarilaisia.

Viikissä erityistä kiinnostusta herätti rakennuksen ja sisäpuutarhojen lisäksi monitoimisuus: samassa rakennuksessa on yliopiston ja kaupungin kirjasto. Meilahden Terkossa on parhaillaan käynnissä isojen tilamuutosten suunnittelu, jonka tueksi on saatu mm. opiskelijoiden palautetta. Haastetta aiheuttaa tilojen omistuspohja: talo on HYKSin mutta alkuaan yliopiston kanssa yhdessä rahoitettu ja edelleen yliopistosopimuksen ohjaama. Aalto-yliopisto kiinnostaa Alvar Aallon, mutta toki myös uusien learning hubien vuoksi.

7.5 aamupäivällä oli vierailuja Minervan kirjastossa ja oppimistorilla, Sibelius-Akatemian kirjastossa ja Musiikkitalossa sekä Eduskunnan remontoidussa kirjastossa.

Yhteensä koleassa Helsingissä oli osallistujia yli 130 yhteensä 20 maasta. Mm. ranskalaisia oli kolmisenkymmentä. Seminaarin järjestivät yhteistyössä LIBERin arkkitehtuurijaosto ja Helsingin yliopiston kirjasto.  Arkkitehtuurijaostolle kyseessä oli jo 17. seminaari.


LIBER LAG puheenjohtaja Ulrich Niederer  perustelee kirjastojen kiinnostusta arkkitehtuuriin rehtori  Jukka Kolalle, takana ylikirjastonhoitaja Kimmo Tuominen.

Miksi Helsinki kiinnosti?

Muistan elävästi tilanteen LIBERin vuosikonferenssin väliajalla 2008 Istanbulissa, jossa Ulrich Niederer esitti toivomuksen seminaarin isännöinnistä. Kiinnostus Helsingin kirjastojen arkkitehtuuriin taisi herätä Madridissa, jossa Marja Moisio Viikistä piti alustuksen Viikin kampuskirjaston konseptista ja vahvistui Budapestissa, jossa Nicola Nykopp keskustakampukselta esitteli Kaisa-talon suunnitelmaa. Alvar Aalto vetää edelleen monia Suomeen. Myös Kaisa-talon saama kansainvälinen julkisuus lisäsi seminaarin vetovoimaa.

Keynote-puhuja professori Kirsti Lonka (kuvassa) osaa ottaa yleisönsä. Hänen alustuksensa Innovative interdisciplinary design for learning spaces ajatuksia kerrattiin vielä viimeisenä päivänä. Seminaarin kuluessa kävi ilmi, että eri maissa on kovin erilaisia traditioita oppimisen ja oppimista tukevien tilojen suunnittelussa.

Työtilat

Ajankohtainen teema on, millaisia kirjastohenkilöstön ja muun yliopistohenkilöstön tilojen tulisi tulevaisuudessa olla. Ovatko avokonttorit vai yksilöiden omat työtilat parempia? Millaisia haittoja ja mahdollisuuksia erilaiset työtilat luovat? Anna-Maija Lukkarin (HY:n tilajohtaja), arkkitehti Anette Franzkowiakin (Hannover) ja Minna Anderssonin (Martela) alustuksissa oli samansuuntaisia perusajatuksia.

Yliopistolaisten työ sisältää monenlaisia tehtäviä: osa vaatii yksin keskittymistä, osa on luovaa toimintaa ja ajatusten jakamista. Oleellista onkin pohtia tiloja erilaisen tekemisen vyöhykkeinä.  Eroja on myös siinä, kuinka paljon eri tehtävissä toimivat käyttävät todellisuudessa työhuonettaan. Lukkari korosti yhdessä käyttäjien kanssa tehtävän suunnittelun tärkeyttä.

Suosittelen katsomaan puhujien alustukset, jotka ovat luettavissa seminaarin sivuilla.

Kirjastotilat osana ympäristöään

Helsingin kaupungin kirjastotoimenjohtaja Tuula Haavisto kuvasi uuden kaupunginkirjaston suunnittelun tematiikkaa. Ranskalainen Lillessä sijaitseva yliopisto on uudistamassa kirjastoaan niin, että se muodostaa näyttävän kokonaisuuden kampuksella ja laajennuksen myötä kokoaa suojiinsa myös yliopiston konferenssi- ja näyttelytoimintaa (Julien Roche, From Lille 1 University Library to the Innovation Learning Center).

Wieniläistä ratkaisua esitteli Cornelius Schlotthauer (Zaha Hadid Architects). Talo on valtava kompleksi, jossa hallinnon ja kirjaston tilat on muodostettu toisiinsa kietoutuvista rakennuksista. Erikoinen talo, joka herätti kuitenkin kysymyksen tilojen joustavasta muunneltavuudesta.

Kaisa-talon rakentamista esitteli Matti Huhtamies, Tallinnan teknillisen yliopiston kirjastoa Mattias Agabus (Architect 11) ja tanskalaista arkkitehtuuria Elif Tinaztepe (Schmidt Hammer Lassen Architects).

Muuttuvat roolit, muuttuvat tilat

Varsin kiinnostavia olivat mielestäni seminaarin viimeisen session kolme alustusta. Wilma van Wezenbeek (Delftin teknillinen yliopisto) kuvasi prosesseja, joilla Delftissä on pyritty luomaan elävä kampus. Tähän tarvitaan oikeanlaisia tiloja ja ihmisiä.

Arkkitehti Francine Houbenin (Mecanoo Architects) analyysi Birminghamin kirjaston rakentamisesta oli kiehtova. Arkkitehti käveli kansalaisten reittejä, jutteli ihmisten kanssa, loi itselleen sisäisen kuvan kaupungista ja sen historiasta. Nämä elämykselliset tekijät vaikuttivat merkittävästi siihen, millaiseksi kirjasto muodostui. Vuonna 2013 Birminghamin kirjasto oli Britannian neljänneksi suosituin rakennus.


Puhujat ryhmäkuvassa. Edessä istumassa vasemmalta Anne Hannaford, Cornelius Schlotthauer, Anne Franzkowiak, Julien Roche. Takana vasemmalla Anna-Maija Lukkari, Matti Huhtamies, Wilma van Wezenbeek, Elif Tinaztepe, Jean-Luc Bichet, Christine Brunner, Mattias Agabus, Christian Lüthi, Marie-Lise Tsagouria.

Seminaari tarjoaa aina myös tilaisuuden oppia uutta, iloita hyvistä kokemuksista ja pohtia omia suunnitelmia suhteessa kansainvälisiin ratkaisuihin.

On hauskaa tutustua uusiin samoista asioista kiinnostuneisiin ihmisiin ja tavata tuttuja kollegoja eri maista.

Osana LIBERin arkkitehtuurijaoston toimintaa julkaistiin myös kirja ja tietokanta uusista eurooppalaisista kirjastorakennuksista (New Library Buildings in Europe, Documentation 2014). Kirjaa on myynnissä pääkirjaston asiakaspalvelussa. Tietokanta ja julkaisut löytyvät mm. LIBERin Architecture Forum-sivustolta. Tietokantaa pitää yllä Prahan teknillisen yliopiston kirjasto.

Miksi kirjastot ja arkkitehtuuri?

Osallistujissa oli runsaasti arkkitehtejä, tilasuunnittelun ammattilaisia sekä kirjastojen johtajia ja asiantuntijoita. Kaikille tilasuunnittelussa mukana olleille teema on tärkeä, sillä uuden kirjaston rakentaminen tai peruskorjaaminen ei ole ihan pikku juttu. Kirjasto on kohtaamisen ja työskentelyn tila mitä erilaisimmille ihmisille ja ihmisryhmille. Se on myös koti kokoelmille, joiden formaatin muutos jatkuu.

Ja erityisesti, kirjaston roolien ja tehtävien tulevia muutoksia ei voida vielä ennustaa riittävän pitkällä aikajänteellä. Toimivuus, kauneus, muunneltavuus, kestävä kehitys sekä kohtuulliset rakennus- ja ylläpitokustannukset, siinä vain muutamia tavoitteita.

On siis järkevää vaihtaa kokemuksia siitä, mikä onnistui, mikä meni pieleen ja minkä voisi tehdä toisin.


Turkkilaisen Abant Izzet Baysal Universityn vararehtori Mustafa Gencer ja kirjastonjohtaja Leyla Kanik olivat kaukaisimmat osanottajat. He tulivat lahjojen kera niin kuin turkkilaiseen etikettiin kuuluu ja niin kuin vastaanottajan ilmeestä käy selville.

Helsingin yliopiston kirjaston järjestelyt samoin kuin eri tavoin seminaarin onnistumiseen vaikuttaneiden kirjastolaisten työ saivat kiitosta.

Teksti:

Kaisa Sinikara

Kuvat:

Veikko Somerpuro

Kirjasto on tulevaisuuden tekijä – Designing the Future Library

Helsingin kaupunginkirjasto, Helsingin yliopiston kirjasto ja Kansalliskirjasto järjestivät yhteistyönä 13.8.2012 kirjastoarkkitehtuuriseminaarin Designing the Future Library osana IFLA-konferenssin ohjelmaa. Kutsuvierasseminaari oli englanninkielinen ja siihen osallistui 170 henkilöä Aasiasta, Afrikasta, Euroopasta ja Yhdysvalloista. Useilla heistä oli alkamassa tai juuri käynnissä kirjaston rakennushanke.

Kirjastoalan 78. kansainvälinen IFLA-konferenssi järjestettiin Helsingissä kuluvan elokuun 11.-17. päivänä teemalla Libraries Now! – Inspiring, Surprising, Empowering. Pääosa runsaasta ohjelmasta keskittyi Messukeskukseen, mutta varsinkin vapaamuotoisina tilaisuuksina ja tapahtumina se levittäytyi IFLA-viikon aikana myös ympäri kaupunkia. Konferenssiin osallistujia oli lähes 4000.

Helsingin ydinkeskustaan kuluneena kesänä valmistunut Kaisa-talo, jossa Helsingin yliopiston uusi pääkirjasto sijaitsee, on näyttävä osa Helsingin yliopiston World Design Capital Helsinki 2012 –vuoden teemoja ja hankkeita. Rakennus, sen tilat ja tarjottavat kirjastopalvelut on suunniteltu niin, että pääosassa ovat tiedon tarvitsijat ja sen erilaiset käyttäjät: hiljaiset työskentelijät, ryhmätyöntekijät, sähköisten ja painettujen aineistojen selailijat, neuvontaa ja tiedonhankinnan opastusta kaipaavat, tauolla rentoutuvat ja tietenkin perinteisten lainauspalvelujen käyttäjät.

Älyllistä designia –projektissa käytetyt palvelumuotoilun menetelmät uudistavat koko Helsingin yliopiston kirjaston, eivät vain Keskustakampuksen kirjaston palveluja.

Vuosisatojen ja vuorovaikutusten virrassa

Oli täysosuma, että kansainvälisille kirjastoalaa edustaville vieraille tarjoutui juuri nyt näkymä Helsingin yliopistoon, sen upouuteen kirjastorakennukseen ja pian avattavaan pääkirjastoon Helsingin ydinkeskustassa Kaisaniemessä.

Valokuvista ja kartoista havainnollistuivat myös Senaatintorin ympäristön vanha arkkitehtuurikokonaisuus ja Kansalliskirjaston sijainti, aivan sen läheisyyteen valmistunut Kaisa-talo yliopiston pääkirjastoineen sekä Töölönlahden rantaan suunnitellun Helsingin kaupunginkirjaston Keskustakirjaston paikka. Todettiin olemassa olevien kirjastorakennusten ja vielä suunnitteilla olevan keskeiset sijainnit ja lyhyet välimatkat. Paikallisten näköalojen lisäksi kuulijoille ja katsojille avautui myös aikaulottuvuuksia menneeseen ja tulevaan. Tulevaisuuden kirjastoa ei voisi olla ilman perinteen ja historian kivijalkaa, mutta ei myöskään ilman taivaanrantaan tähyilyä.

Kirjastoarkkitehtuuri seminaarin aiheena merkitsi minulle pikaluotausta siihen, millä tavalla kirjastotoiminta on osa yhteiskuntaamme. Seminaarin esitykset saivat miettimään, miten kirjastotoiminnan muutokset ja fyysiset ilmentymät heijastavat yhteiskunnallisia muutoksia ja liittyvät niihin? Kysymys ei kuitenkaan ole vain muutosten myötäilystä ja peilaamisesta, kyse on myös edelläkävijyydestä ja vuorovaikutuksesta ympäröivän yhteiskunnan kanssa.

Seminaarin esityksistä välittyi vahva viesti kirjastojen yhteiskunnallisesta roolista, yhteiskuntamme ja laajemmin ajateltuna myös maailmanlaajuisesta vaikuttajatehtävästä. Tehtävä ei sinänsä välttämättä ole kovin näkyvä eikä kirjastojen ääni kovin voimakas. Varsinaisena kaikupohjana ja perustana on niiden toiminta tiedon käyttöön saattamiseksi.

Uusien kirjastorakennusten suunnittelu vahvistaa uskoa kirjastojen keskeisten palvelujen merkitykseen, minkä muotoisiksi ne tulevaisuudessa kehittyvätkin. Olennaista on, miten kirjastoissa tehtävän työn ja niiden tarjoamien tilojen anti kasvaa, elää ja vaikuttaa yhteistyökumppanien, asiakkaiden, ajatuksissa ja toiminnassa. Ja toisinpäin: vuoropuhelu asiakkaiden ja muiden sidosryhmien kanssa on kirjastoille tänään elintärkeää.

Toteutunut ja toteutumaton  – molemmat läsnä

Seminaarin vetäjä, Helsingin yliopiston ensimmäinen vararehtori Ulla-Maija Forsberg kertoi avaussanoissaan lyhyesti, miten Helsingin monumentaalikeskustan arvorakennukset syntyivät Senaatintorin ympärille sen jälkeen kun Helsinki sai pääkaupungin aseman 200 vuotta sitten. Rakennusten joukossa on Suomen vanhimman tieteellisen kirjaston, Kansalliskirjaston, päärakennus, jonka C. L. Engel suunnitteli vuonna 1836 ja joka valmistui vuosina 1840-45.

Helsingin kaupunginkirjaston kirjastotoimenjohtaja Maija Berndtson puhui viiden vuoden kuluttua Töölönlahden maisemiin valmistuvan Keskustakirjaston suunnittelun tämän hetkisestä vaiheesta ja sitä koskevista visioista. Kun tietojen, taitojen ja tarinoiden talo avautuu vuonna 2017, sitä luonnehtivat seuraavat ominaisuudet:

  • asiakas on toimija
  • luovuutta tukeva toimintaympäristö jokaiselle
  • henkilökohtainen opastus ja ohjaus

Haasteena on suunnitella tulevaisuuden kirjasto digitaalista aikakautta varten. Maija Berndtson havainnollisti asiaa kahdella kuvalla taideteoksista, joista toinen oli hallittu asetelma (”Stillleben”), viesti uskosta järjestykseen ja harmoniaan. Toisessa sommittelun kaoottisuuden voi kokea kuvana nykyajasta, tiedon sirpaleisuudesta ja sen näennäisestä järjestyksen puutteesta. Ehkä seuraavassa kehitysvaiheessa kaaoksen takaa paljastuu piilossa oleva järjestys, kuten fraktaaleissa, joihin Berndtson viittasi.

Pitkäjänteistä kehittämistyötä

Helsingin yliopiston kirjaston ylikirjastonhoitaja, professori Kaisa Sinikara aloitti esityksensä kertomalla perusasioita Helsingin yliopistosta. Hän kuvasi Helsingin yliopiston kirjastotoimen 15 vuotta kestäneen kehitysvaiheen, jolloin n. 160:stä erikokoisesta kirjastotoimipisteestä kehitettiin yhtenäinen vuoden 2010 alussa syntynyt yliopiston erillislaitos, Helsingin yliopiston kirjasto.

Kirjasto koostuu neljästä tieteenalapalveluja hoitavasta kampuskirjastosta ja keskitetyistä eli kirjaston yhteisistä palveluista, joihin kuuluvat mm. aineiston hankintatoiminta, verkkotoimintoihin liittyvät tehtävät, hallinto ja ylin johto.

Pitkän kehitysvaiheen päätteeksi Keskustakampuksen kirjaston toimipisteet käyttäytymistieteellistä Minervaa lukuun ottamatta pääsivät kesällä 2012 saman katon alle Kaisa-talon kirjastotilaan, joka nimettiin Helsingin yliopiston pääkirjastoksi. Sen suunnittelun avainsanoja olivat

  • monipuolisuus
  • joustavuus
  • muunneltavuus
  • vuorovaikutteisuuden tukeminen

Älyllistä designia –projektin palvelumuotoiluhankkeessa keskityttiin opiskelijapalveluihin. Sinikara esitteli kirjaston asiakastyypit Pistäytyjän, Palveltavan, Penkojan ja Pesiytyjän. Hahmot luotiin projektissa asiakaspalvelutehtävissä toimivien kokemusten perusteella. Asiakastyyppejä käytetään lähtökohtana palvelujen kehittämisessä ja tuotteistamisessa.

Tutkijapalvelujen kehittämisestä Sinikara mainitsi esimerkkinä kirjaston yhteistyön professori Yrjö Engeströmin ja hänen tutkijaryhmänsä kanssa. Sen piirissä on kehitetty solmutyöskentelyä, joka on kirjastotyöntekijöiden ja tutkimusryhmien uudenlaista kumppanuustoimintaa.

Esityksensä lopuksi Sinikara esitti lämpimät kiitokset Kaisa-talon uuden kirjaston suunnittelun ja rakentamisen yhteydessä tehdystä yhteistyöstä Helsingin yliopiston eri toimijoille ja rakennussuunnittelun parissa työskennelleille, mm. arkkitehdeille.

Rakennuksen synty

Seuraava esitys alkoi otteella Kaisa-talon rakentamisesta kertovasta elokuvasta. Kaksi vuotta oli tiivistetty kahteen minuuttiin. Rakennusvaiheiden seuraamisen jälkeen olikin kiinnostavaa kuunnella, kun arkkitehti Matti Huhtamies Kaisa-talon suunnitelleesta Anttinen Oiva Arkkitehdit Oy:stä kertoi, mistä Kaisa-talossa on kyse. Miksi rakennus on sellainen kuin se on?

Suunnitteluun vaikuttavia tekijöitä ovat olleet mm. talon sijainti, ympäristö, rakennuksen merkittävyys, tilojen hahmottuminen sisältä käsin ja tarve erityyppisten tilojen vyöhykkeisiin. Talon ympärillä on paljon tummia punatiilirakennuksia, joita ulkoseinien materiaali mukailee. Toisaalta suuret läpinäkyvät avaukset viestivät siitä, että kyseessä on uusi, moderni rakennus. Ne kertovat myös Kaisa-talon asemasta huomattavana yliopistoon kuuluvana julkisena rakennuksena.

Kun taloa tarkastellaan sisäpuolelta, huomataan, että tilat on suunniteltu selkeiksi: mistä tahansa voi hahmottaa oman sijaintinsa. Tässä auttavat kirjaston keskellä sijaitseva, maanpäällisten seitsemän kerroksen läpi alhaalta ylös nouseva portaikko ja soikea, ylöspäin kapeneva valoaukko.

Palvelu- ja kokoelmatilat, kirjastoasiakkaiden eri tyyppiset työskentely- ja oleskelutilat sekä henkilökunnan työtilat on ryhmitelty selkeästi osiksi kokonaisuutta, josta jokainen voi löytää oman paikkansa.

Näköaloja tilaan, aikaan ja kaupunkimaisemaan

Designing the Future Library -seminaarin Porthania I:ssä pidetyn osuuden päätteeksi arkkitehti Pauno Narjus kertoi Kansalliskirjaston päärakennuksen uudistushankkeesta. Sen suunnittelu on vasta alkuvaiheessa. Esityksestä sai hyvän kuvan siitä, miten vaativaa on saattaa vanhaa, suojeltua arvorakennusta mm. nykyajan teknologian edellyttämään kuntoon.

Seminaarin osallistujat saivat Narjuksen esittelemistä pohjapiirroksista havainnollisen käsityksen Kansalliskirjasto-rakennuksen alkuperäisistä tiloista ja niihin kohdistuneista uudistus- ja laajennustoimista, joita on toteutettu läpi vuosikymmenten.

Valokuvat sisätiloista välittivät katsojille vaikutelmia mm. upeasta Kupolisalista, lukusaleista pylväineen ja aivan 1900-luvun alkuvuosina rakennetusta laajennusosasta, Rotundasta. Uskon, että moni läsnäolija sai virikkeen käydä omin silmin ihailemassa mitä kauneinta kirjastoarkkitehtuuria. Seminaarin esitysten tarjoamat näköalat menneeseen ja tulevaan antoivat kansainvälisille vieraille vankan pohjan tarkastella kirjastoihin tutustumisten yhteydessä myös edustavia ja tarkoituksenmukaisia kirjastotilojamme, joiden designistä me suomalaiset voimme olla ylpeitä.

Kaksi tuntia kestäneen seminaarin jälkeen osallistujat johdatettiin yhdyskäytävää myöten Porthanian ja Aleksandrian aulan kautta Kaisa-talon pääkirjastoon. Useimmat tutustuivat tiloihin nousemalla portaita pitkin ylimpään kerrokseen, jonne oli katettu buffet-illallinen.

Monista pysähtymispaikoista mieleen jäävin oli ehkä Fabianinkadun puoleinen tuleville asiakkaille tarkoitettu terassi. Kaupunkinäkymän, Kruununhaan kattojen, puistojen, kirkkojen tornien ja taivaanrannassa siintävän meren yllä väreili tyynenä iltahetkenä laskevan auringon säteiden kultainen hohde.

Teksti

Eeva-Liisa Viitala
tiedottaja
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuvat

Päivi Lammi
Veikko Somerpuro