Kirjaston kasvoja: Liisa Siipilehto

1. Miten päädyit kirjastouralle?

Ensimmäinen puolen vuoden pestini oli yliopistomme metsätieteellisen tiedekunnan Metsäkirjastossa vuonna 1997. Silloin heti ymmärsin, että haluan tulevaisuudessakin työskennellä kirjastoalalla. Ensimmäinen tehtäväni oli metsäalan kirjojen sisällönkuvailu ja nautin todella työstäni. Samalla minulle selvisi, kuinka monipuolinen ja innostava työ informaatikkona voi olla. Siksi hakeuduinkin maatalous- ja metsätieteiden alan koulutustani täydentävälle Informaatikkokurssille. Monien innostavien projektien jälkeen minut vakinaistettiin Viikin tiedekirjastoon, jonka osaksi Metsäkirjasto muuttui vuonna 1999. Tiedekirjastohan toimi yliopiston erillislaitoksena kymmenen vuotta eli yhtenäisen Helsingin yliopiston kirjaston muodostamiseen asti.

2. Tyypillinen työpäiväsi?

Metsäalan tieteenalavastaavan tehtävien ohella olen viime vuosina vähitellen siirtynyt työskentelemään kirjaston tutkimusdata- ja Open access -tiimeissä. Lähes kaikki työtehtäväni liittyvät avoimen tieteen edistämiseen tavalla tai toisella. On tärkeää herkeämättä seurata, mitä näissä asioissa on meneillään niin yliopistossa, Suomessa kuin maailmallakin. Tällä hetkellä neuvomme ja koulutamme jatko-opiskelijoita ja tutkijoita aineistonhallintasuunnitelmien laatimisessa. Näitä suunnitelmia tarvitaan erityisesti rahoittajien vaatimuksesta: tutkimusdatan käytön huolellinen suunnittelu koko tutkimushankkeen elinkaaren ajaksi on edellytys sille, että data säilyy ja on tulevaisuudessakin käytettävissä.

Työpäiväni ovat hyvin vaihtelevia. Paljon yhteydenpitoa eri tahoille sähköpostitse ja puhelimitse niin kännykällä kuin skypelläkin ja palavereja eri puolilla kaupunkia ja verkossa. Viikkoon sisältyy keskimäärin viisi tai kuusi eri aiheista kokousta, joihin valmistaudun tai valmistan niitä, joiden vetäjänä itse toimin.

Verkkotyöskentelyyn kuluukin melko paljon aikaa: wikissä muokataan kollegojen kanssa dokumentteja, kirjoitan muistioita ja raportteja ja vastavuoroisesti luen muiden kirjoittamaa sekä seuraan työtehtäviini liittyvää ajankohtaista verkkokirjoittelua ym. kirjallisuutta. Tietokoneen ääressä ja kokouksissa istumisen välissä olen matkalla kuin The Hobbit – there and back again. Viikki-keskusta -väli on kymmenisen kilometriä ja bussimatkankin voi hyödyntää vaikkapa lukemalla sähköpostia kännykästä. Jos hyvin sattuu, työkaveri istuu vieressä. Niinpä monia työasioitakin on ehditty matkojen aikana edistää. Työtehtävät ovat vieneet minua myös ulkomaille, lähinnä Keski-Euroopassa ja Pohjoismaissa järjestettyihin kansainvälisiin konferensseihin.

Osallistun erilaisten tapahtumien, seminaarien ja koulutusten järjestelyyn ja pidän esityksiä kirjastomme tutkimuksen palveluihin liittyvistä, asiantuntijuuteni keskeisistä aiheista, tutkimusdatasta ja open access -asioista. Oman ajantasaisen tiedon ja osaamisen ylläpitämiseen pitäisikin jäädä paljon nykyistä enemmän aikaa. Isoja haasteita ovat työpäivien vaatima joustavuus, valmius hypätä yllättävistäkin asioista toisiin ja vähäiset mahdollisuudet rauhalliseen ja pitkäjänteiseen keskittymiseen. Onneksi olen aika nopearytminen, spontaani ja vaihtelusta pitävä, yhdessä tekemisen meiningissä viihtyvä, mutta rajansa kaikella! Oman itsen johtamisen jämäkkyys on etsinnässä.

3. Parasta työssäsi? Mikä asia sai viimeksi hyvälle tuulelle työkuvioissa?

Parasta työssäni on se, että saan olla mukana edistämässä tieteellisen tiedon avoimuutta. Olisi tärkeää, että kaikilla maailman kansalaisilla olisi yhtäläinen oikeus päästä käsiksi tutkimustietoon. Avoimuuden tukemisen lisäksi kirjastojen tärkeä tehtävä on edistää tiedon löytyvyyttä ja käytettävyyttä kaikin keinoin.

Työssäni on mielenkiintoista uusien ihmisten tapaaminen ja tutkimusdatapalveluiden yhdessä edistäminen monissa erilaisissa kokoonpanoissa. Ehkä tällä hetkellä minua innostaa eniten se, kun kirjastomme tutkimusdatatiimiläiset saavat työskennellä verkostomaisesti yliopistomme muiden toimijoiden, esimerkiksi rahoituksen asiantuntijoiden, juristien ja tietotekniikkakeskuksen suunnittelijoiden kanssa. Kokouksissa on osaajia eri aloilta ja siten asioihin tulee useita eri näkökulmia, joita ei olisi itse tullut edes ajatelleeksi. Tutkijoiden tapaaminen ja heidän työhönsä tutustuminen on ollut todella kiinnostavaa.

4. Miten vietät vapaa-aikaasi?

Vapaa-aika? Mitähän se nyt olisi? Tähän vuodenaikaan lähden mielelläni viikonloppuisin metsään kori kädessä etsimään kantarelleja tai poimimaan mustikoita. Viikissä viljelypalstalla touhuaminen tuo myös vastapainoa työasioille.

Kirjaston kasvoja: Eva Isaksson

1. Miten päädyit kirjastouralle?

Kuulun niihin kirjastolaisiin joiden piti vain rahoittaa kirjastotyöllä opintojaan, ja jotka kirjasto vei mennessään. Vuonna 1981 tuore teoreettisen fysiikan maisteri seisoi huojuvilla puutikkailla Observatorion laitossarjakokoelman kimpussa. Välillä käväisin stipendiaattina DDR:ssä, mutta palasin sieltä takaisin Tähtitorninmäelle. Observatorio oli hieno ja unohtumaton työympäristö, johon liittyy vahvoja nostalgisia tunteita. Kumpulaan siirryin 2010, kun Tähtitieteen laitos yhdistettiin Fysiikan laitokseen.

Vuosituhannen alussa suoritin informaatiotutkimuksen pätevöitymisopinnot. Ehkä tärkeimmät oppini olen kumminkin saanut tähtitieteen kirjastoalan kansainvälisissä konferensseissa. Tähtitieteessä hallinnoidaan isoja tietomassoja. Tiedon järjestämisen haaste on tehnyt tähtitieteellisen informaation järjestäjistä aloitteellisia edelläkävijöitä. Osallistuin 1998 ensimmäiseen oman alan konferenssiini Teneriffalla. Se oli kuin pikakurssi tähtitieteen kirjastoalan kuumiin aiheisiin. Sen jälkeen olen ollut itse järjestämässä näitä konferensseja, kahdesti tieteellisen järjestelytoimikunnan co-chairin ominaisuudessa. Uusin konferenssi pidettiin kesäkuussa Napolissa.

2. Tyypillinen työpäiväsi

Tyypilliset päivät viime aikoina ovat kuluneet bibliometriikan merkeissä. Olen mukana HY:n tutkimusjulkaisujen arvioinnin ohjausryhmässä. Leidenin CWTS:n raportin tarkistamisessa ja kommentoinnissa kuluu aikaa. Teemme kirjastossa CWTS-raporttia täydentäviä aineistoja.
Työn alla on ollut tieteenalojen termikarttoja ja yhteistekijyyskarttoja. Niillä havainnollistetaan yliopiston julkaisujen keskinäisiä yhteyksiä. Kumpulassa minun lisäkseni kaksi innokasta työtoveria tekee näitä VOSviewer-visualisointeja. Rakennamme muiden kampusten kanssa tesauruksia, jotta saisimme kartoilta katoamaan turhat termit joita ohjelma meille tarjoaa. Tarkistamiseen tarvitaan osaavan tieteenalaihmisen silmää.

Usein työpäivään kuuluu esityksiä ja myös opetusta. Näistä pitää mainita tutkijakoulujen opetukset, tehtävien läpikäynnit ja fysiikan kandistartti.

Jos hyvin käy, ehdin päivän päätteeksi tehdä muutaman TUHAT-tarkistuksen. Se voi parhaimmillaan olla rentouttavaa aivopähkinöiden ratkomista, ja pitää tekijänsä kartalla sen suhteen mitä tutkijat tällä hetkellä puuhailevat.

Eva osallistui lokakuussa arXivin Membership Advisory Boardin kokoukseen. Kuva on otettu Cornellin yliopiston kampuksella.

3. Parasta työssäsi? Mikä asia sai viimeksi hyvälle tuulelle työkuvioissa?

Parasta on huomata, että käsillä on jotain dataa, josta voi ryhtyä kaivelemaan asioita joita ei ole ehkä vielä tuotu esille. Kirjastotyössä on parhaimmillaan mukana hiukan tutkimuksellisuutta. Sellaisina hetkinä ei harmita, ettei päätynytkään tutkijan uralle.

Erityisesti minua ilahdutti tällä viikolla, kun minulta kysyttiin arXivissa julkaisemisen vaikutuksesta lehden impact factoriin. On aina hieno tunne, kun tutkija kysyy kysymyksen johon pystyy asiantuntevasti vastaamaan.

4. Miten vietät vapaa-aikaasi?

Vapaa-aikani on parhaimmillaan vastapainoa istumiselle. Minut löytää viikonloppuisin ja lomilla joko kakkoskodista Jaalasta, tai kesäaikaan suvun perintömökiltä Lopelta, missä minua työllistää kunnollisen kokoinen kasvimaa. Olen tosi peto perkaamaan, vaikka itse sanonkin! Perunanistutukset ja heinätalkoot kuuluvat meillä vuoden kiertoon.

Onneksi on samanhenkisiä kavereita. Teemme heinää perinteisin menetelmin seipäälle, sitten lähistöllä asuva lammasfarmari käy hakemassa kuivat heinät talteen. Minulla pysyy kädessä niin viikate kuin kirves. Talviaikaan täytyy tyytyä lumilapioon. Odotan jo malttamattomasti lumikenkäkelejä.

Kirjaston kasvoja: Merja Kettunen

Esittelemme sarjassa Helsingin yliopiston kirjaston työntekijöitä. Tällä kertaa vuorossa tietoasiantuntija Merja Kettunen.

1. Miten päädyit kirjastouralle?
Päädyin kirjastouralle oikeastaan sattumalta, niin kuin monet asiat tässä maailmassa tapahtuvat. Opiskelin elintarviketieteitä Viikissä. Muutamat saman alan opiskelijat olivat päätyneet tietopalvelualalle. Homma rupesi kiinnostamaan minuakin. Olin pienten lasteni kanssa kotona vuonna 1995 ja tauolla työelämästä, kun Kristiina Hormia soitti maatalouskirjastosta ja pyysi työhaastatteluun EU:n sanastotyöprojektia varten. Sain paikan ja ryhdyin kääntämään suomeksi Eurodicautom-sanastoa maataloustermien osalta muutaman muun Viikistä valmistuneen kanssa. Samalla sain jalan oven väliin kirjasto- ja tietopalvelumaailmaan. Lukuvuonna 1997-98 suoritin Dipolin täydennyskoulutuskurssin, joka käytännössä tarkoitti informaatikon papereita. Viimein vuonna 2002 sain pysyvän viran silloisesta Viikin tiedekirjastosta.

2. Tyypillinen työpäiväsi
Tällä hetkellä työni painottuu kokoelma-asioihin, tasapainoilen kirjavaraston tyhjennyksen ja uuden aineiston hankintapäätösten tekemisen välillä. Meillä on Viikissä kolmen hengen tiimi, joka käytännössä organisoi etävaraston 5 hkm:n tyhjennystä vuoden loppuun mennessä. Varsinaisen ”lapiotyön” tekevät neljä uutteraa, täksi syksyksi palkattua nuorta miestä. Myös ”vakkarit” ovat olleet mukana varastokirjastoon lähtevän aineiston hyllyynmerkitsemisessä Vaari-tietokannan varastotietoihin nojaten.
Aamuisin klo 9 katsotaan, mitä kukin työpari tekee sen päivän aikana. Myöhemmin päivällä vielä tarkistetaan, pitääkö suunnitelmaa muuttaa. Välissä selvitän tulevan vuoden lehtitilauksia: jotta voidaan tilata uusia aineistoja, pitää pohtia mitä vanhoja lehtiä, painettuja ja elektronisia, voitaisiin lakkauttaa. Nämä edellyttävät käyttötilastojen tulkintaa ja käyttäjien mielipiteiden kyselyä. Välissä selvitän pöydälleni kertyneitä vanhojen teosten pinoja; onko luetteloitu, puuttuuko meiltä tai muualta ja minne sijoitetaan? Myös avokokoelman karsittavien aineistojen valinta kuuluu jatkuviin tehtäviini. Ja tietenkin Helkan tietojen ylläpito.

3. Parasta työssäsi? Mikä asia sai viimeksi hyvälle tuulelle työkuvioissa?
Työni on monipuolista ja itsenäistä. Tunnen tekeväni tärkeää työtä, kun teen hankintapäätöksiä asiakkaiden tarpeita ajatellen. Vanhojen aineistojen karsimista olen työurani aikana tehnyt jo mielestäni tarpeeksi. Vaikka kyllä siinäkin on omat hyvät puolensa, varastoja penkoessa löytää ihania luetteloimattomia aarteita, joilla tarkoitan vanhoja, 150–200 vuotta sitten julkaistuja kotimaisia julkaisuja. Tällaisten löytäminen on saanut minut useamman kerran hyvälle tuulelle ja niitä on mukava yhdessä kollegoiden kanssa ihastella. Yleisesti ottaen se, että käytännön asiat sujuvat ja että puhalletaan yhteen hiileen, saa hyvälle tuulelle. Joka viikko riemastun, kun Varastokirjastoon lähtee kuorma ja saamme uusia tyhjiä laatikoita tilalle.

4. Miten vietät vapaa-aikaasi?
Vapaa-aikani kuluu talvikaudella pääasiassa kotona sohvaperunana telkkaria katsellen. Hyötyliikuntaa saan siivoamisesta, ruoanlaitosta ja pyykinpesusta ja tietenkin päivittäisestä metron liukuportaiden kapuamisesta. Siis kokomatka alhaalta ylös ja kevyemmin ylhäältä alas. Lueskelen elämäkertoja ja romaaneita sen verran, että saan unen päästä kiinni iltaisin. Mieheni lisäksi kotona asuu vielä kaksi aikuista poikaani. Kesäkautena vapaa-aikani täyttävät perheen kesämökki Kemiönsaaren saaristossa, jossa luonnon seuraaminen on todella hauska harrastus. Lintulajien opetteleminen aikuisiällä on haastavaa; joka kevät saan opetella ns. ”pikkulinnut” uudelleen. Sielunmaisemaani on saaristo ja taustalla soiva jazzmusiikki. Pianoa soitan, mutta vain omaksi (ja perheen) iloksi. Japanilaisten sukulaisten kautta tuli mieheni kanssa kokeiltua myös TV-kameroiden edessä näyttelemistä tänä kesänä, nimittäin toimimme matonpesumannekiineina Tervasaaren mattolaiturilla. Japanilaiset tekevät tv-sarjaa pohjoismaisesta elämäntavasta.

Kuva:

Merja Kettunen

Kirjaston kasvoja: Anne Kakkonen

Esittelemme sarjassa kirjaston työntekijöitä. Tällä kertaa vuorossa palvelupäällikkö Anne Kakkonen Terkosta.

1. Miten päädyit kirjastouralle?
Heh, olen aina ollut informaatiofriikki, eli en kestä epätietoisuutta ja epäselvistä asioista pitää ottaa heti selvää (taskussa kulkeva internet ja Google <3).
Oletettavasti tästä syystä opettelin jo alle nelivuotiaana lukemaan, ja paikallisesta kirjastosta tuli jo ala-asteaikoina minulle toinen koti ja loputtoman tiedontarpeen tyydyttäjä.
Toiveammattini ei tosin koskaan ollut kirjastonhoitaja, en halunnut pilata rakasta turvapaikkaani tekemällä siitä työpaikkani, mutta ehkä informaatiotutkimus pääaineena ja asiakkaiden tiedonsaannin edistäminen ammattina oli sitten kuitenkin väistämätön valinta.

2. Tyypillinen työpäiväsi
Voi apua, ei sellaista ole! Työpäiväni ovat sekalainen kokoelma kokouksia, asiakaspalvelua, vuorolistasäätöä, Terkon esittelyä vierailijoille, asiakaspalautteisiin/-kysymyksiin vastaamista, esimiestehtäviin liittyvää henkilöstöhallintoa, sekalaista kehittämispohdintaa ja vaikka mitä muuta. Viime aikoina pinnalla ovat olleet erityisesti Terkon tilauudistukseen liittyvät pohdinnat.

3. Parasta työssäsi? Mikä asia sai viimeksi hyvälle tuulelle työkuvioissa?
Ihmiset! Ihanat työtoverit ja asiakkaat. Se, että asiakaspalvelussa saa palautteen työnsä onnistumisesta välittömästi asiakkaan reaktioina.
Viimeisin erityinen hyvän tuulen hetki oli varmaankin Liber Lag-konferenssiin liittyvät kirjastovierailut, joissa pääsimme esittelemään palveluitamme ja tilauudistusajatuksiamme kansainvälisille seurueille. Tykkään heittäytyä säännöllisesti epämukavuusalueilleni, ja kansainväliset esiintymiset – vaikka niitä on jo aika paljon työuralla ollutkin – antavat edelleen pienen, kivan adrenaliinipiikin.

4. Miten vietät vapaa-aikaasi?
Intohimoni on hyvä ruoka sekä itse kokattuna että valmiissa pöydässä ystävien seurassa hyvän viinin kera. Onnekseni olen saanut kerättyä elämääni joukon ihania ystäviä, jotka jakavat saman intohimon. Herkuttelun vastapainoksi nautin myös liikunnasta monessa muodossa ja Keskuspuiston polut ovatkin päivittäisessä käytössä. Lomillani matkustan mielelläni, ja matkakohteet valitaan useimmiten kulinaristisin perustein. Olen myös päiväunien suuri ystävä.

Kirjaston kasvoja: Mika Hirvonen

1. Miten päädyit kirjastouralle?

Päädyin kirjastouralle Eläinlääketieteellisen kirjaston kautta. Menin kirjastoon sivariksi, sivarin loputtua olin muissa töissä ja sitten kirjastosta soittivat, että kirjastosihteerin sijaisuus olisi avoinna. Palasin takaisin eläinlääketieteelliseen kirjastoon ja suoritin samalla kirjastoalan pätevyyden. Aiemmin suoritettu päätutkintoni on markkinointi.
Kirjastoalasta huomasin heti, että tämä on minulle oikea ala.

2. Tyyppillinen työpäiväsi?

Vaihdettuani työhön keskustakampukselle on toimenkuvani kovasti muuttunut. Aiempi työni asiakaspalvelun vetäjänä Viikin kampuskirjastossa liittyi nimensä mukaisesti paljolti asiakaspalveluun. Tällä hetkellä työskentelen keskitetyissä palveluissa hankinta- ja metadatayksikössä alueenani e-lehdet ja e-kirjat, niiden ylläpito ja e-aineistojen käyttökoulutusten järjestäminen. Myös Libguidesin ja Libanswerin rakentaminen kuuluu toimenkuvaani. Työpäiväni tyypillisesti koostuu e-lehtien parissa työskentelystä, asiakaspalautteisiin vastaamisesta, lehtien toimivuuden tarkistamisesta, korjauksista SFX:ään ja yhteydenotoista lehtivälittäjään. Myös koulutusten suunnittelu kuuluu kiinteänä osana työnkuvaan. Libguidesin uusi versio tämän kuun puolenvälin jälkeen tulee myös työllistämään runsaasti.

3. Parasta työssäsi? Mikä asia sai viimeksi hyvälle tuulelle työkuvioissa?

Parasta työssäni on ehdottomasti tekemisen vapaus ja vastuu. Tuntuu, että minuun luotetaan ja saan tehdä rauhassa töitä. Yliopiston kirjastossa on hyvä työskennellä.

4. Miten vietät vapaa-aikaasi?

Vapaa-ajan harrastukseni on musiikki, olen soittanut rumpuja yli kolmenkymmenen vuoden ajan ja nyt kun lapsetkin ovat jo täysi-ikäistyneet, ehdin panostamaan soittamiseen taas enemmän. Tykkään myös matkustelusta. Toisinaan työpäivän jälkeen on hyvä olla ihan kotonakin, välillä sitä tarvitsee hengähdystaukoakin.