Nimeni on Bang, Lauri Bang

Kumpulan kampuskirjaston kirjastonhoitaja Lauri Bangilla on kampuksella erikoistehtävä: toiminta maantieteen, geologian ja seismologian tieteenalavastaavana. Tehtävä ei kuitenkaan ole salainen, vaan tukee avointa pääsyä tietoon. Niinpä saamme tutustua Lauriin.

Kerro taustastasi.

Olen syntyjäni savolainen, mutta nuoruuteni olen varttunut Kouvolassa. Maisterintutkintoni opiskelin Helsingin yliopistossa pääaineenani ympäristöekonomia. Valmistumisen jälkeen työskentelin ympäristöhallinnossa, mutta veri veti kirjastoalalle. Niinpä kävin Tampereella tekemässä kandidaatintutkinnon informaatiotutkimuksesta.

Tampereen vuosien jälkeen vietin muutaman vuoden Kouvolassa musiikkikirjastonhoitajana, kunnes hakeuduin Lahteen Päijät-Hämeen koulutuskonserniin, jossa työskentelin informaatikkona mm. Ympäristökirjastossa HY:n ympäristöekologeja palvellen. Lahdesta tieni toi takaisin Helsingin yliopistoon, Kumpulan kampuskirjastoon.

Millainen on suhteesi vastuullasi oleviin tieteenaloihin?

Geotieteiden monipuolisuus kiehtoo kaltaistani generalistia. Yksi mukava puoli työssäni on, kun saan työskennellä karttojen parissa! Yksi lempibändeistäni, Absoluuttinen Nollapiste laulaa Tungos on lavaste -kappaleessaan seuraavasti: ”Valtioiden rajat vedetty / sen varalta että saunan jälkeen / tartun kartastoon”. Siinäpä on olennainen sanottu.

Kerro päällimmäiset mietteet uudesta toimintaympäristöstäsi ja työsi haasteista, nyt parin kuukauden kokemuksella.

Päällimmäisenä mielessä on ilo mielenkiintoisesta työstä ja mukavista työkavereista. Työssäni pääsen tekemisiin kiinnostavien asioiden kanssa sekä kehittämään omaa osaamistani. Pidän erityisesti informaatiolukutaidon opettamisesta ja opiskelijoiden tiedonhaun ohjaamisesta. Uusi mielenkiinnon kohteeni bibliometriikka sekä sen hyödyntäminen esimerkiksi kokoelmatyössä kutkuttavat myös mieltäni. Jatkuvasti muuttuva kirjastoala vaatii kouluttautumista ja oman osaamisen kehittämistä. Tätä Helsingin yliopiston kirjasto näyttää tukevan kiitettävästi.

Entä vapaalla, hypitkö kopterista junan katolle vai lueskeletko läpi kotikirjastosi kymmeniä hyllymetrejä?

En vietä jamesbondmaista vapaa-aikaa enkä hypi helikoptereista, mutta rautatiet ja junat ovat kylläkin yksi intohimoistani. Junassa voi fiilistelyn ja maisemien ihailun ohella lueskella mielenkiintoisia kirjoja. Silloin kun en junaile, mökkeilen mielelläni Naantalissa kirjastonhoitajavaimoni kanssa.

Kysymykset

Lea Kujala
Kirjastosihteeri
Kumpulan kampuskirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuvat

Pekka J. Salminen

Onni on vauhdikas pikkumies – esittelyssä Kati Tuunanen

Kati aloitti työt kirjastonhoitajana Kumpulan kampuskirjastossa syyskuussa. Ehdottaessani haastattelua Verkkariin Kati viittasi savolaisittain seurauksiin: “Kysy mitä tahansa, minä vastaan mitä tahansa.” Tartutaan siis sanasta naista.

Oliko tuo satunnainen heitto vai kertooko se jotain suhtautumisestasi turhiin kysymyksiin?

Toki minusta sen verran savolaista löytyy, että tarpeen vaatiessa vastuu siirtyy aina kuulijalle. Mutta ihan vakavasti puhuen olen sitä mieltä, ettei semmoista olekaan kuin turha kysymys. Yleensä sitä kysymällä oppii, ja saa selville yhtä sun toista! Erityisesti nyt kun olen aloittanut uudessa työympäristössä, kysyttävää tuntuu riittävän aina kun suuni avaan.

Millaisissa tehtävissä olet työskennellyt aiemmin?

Kerkesin olla yli kymmenen vuotta Nokian verkkoyhtiössä, ensin teknisen dokumentaation kääntäjänä ja sittemmin dokumentointiasiantuntijana. Jälkimmäisessä tehtävässä puuhasin elektronisen julkaisun, julkaisutyökalujen ja dokumenttienhallintatietokannan metadatan ja tietorakenteiden parissa.

Olet perehtynyt kirjastoalaan kouluttautumalla. Kertoisitko opinnoistasi.

Olen opiskellut kirjastoalaa melkoisen pitkäveteiseen tyyliin, sillä olin jo vuonna 2000 TKK:n tietopalvelukoulutuksessa. Siinä vaiheessa kuitenkin dokumentointiasiantuntijan työt veivät mukanaan, ja palasin aiheeseen uudelleen vasta vuosia myöhemmin. Tein informaatiotutkimuksen perusopinnot hoitovapaalla ollessani. Viime syksynä sitten pääsin mukaan Helsingin yliopiston Kirjasto- ja tietopalveluosaajakoulutukseen, jossa tein informaatiotutkimuksen aineopinnot. Aineopintoihin kuului myös työharjoittelu, jonka suoritin Kansalliskirjaston FinELib-palveluyksikössä. Opinnot päättyivät syyskuun alussa, ja onni oli niin myötä, että sain aloittaa työt täällä melkein saman tien.

Elektroniset kirjastopalvelut ovat nyt tehtäväkenttääsi.  Joko sinulle on tarkentunut, mitä lähinnä on näköpiirissä? Ensimmäinen tehtäväsi taisi olla yksi haastavinpia eli virkistyspäivän suunnittelu.

Todellakin, näin tiukkaan paikkaan laitettiin heti kolmantena työpäivänä! Onneksi oli kokeneempaakin väkeä mukana, ja ihan kunnialla siitä lopulta selvittiin. Noin muuten näköpiirissä on vielä paljon opittavaa kirjastotyöstä, kirjaston elektronisista palveluista ja yliopistosta työympäristönä. Kumpulan elektronisten kirjasto- ja tietopalvelujen osalta olen kaavaillut ensimmäisiksi vaiheiksi nykytilanteen kartoitusta ja yhteistyöverkoston kokoamista. Katsotaan sitten mitä jatkossa seuraa.

Mitkä asiat tekevät sinut onnelliseksi?

Aika perusasioita ne onnellisuuden tekijät ovat, päällimmäisenä tulee mieleen perhe ja ystävät. Perheeseen kuuluu mies ja pian viisi vuotta täyttävä poika. Vauhdikkaan pikkumiehen tempaukset vuoroin naurattavat, vuoroin hirvittävät meitä vanhempia, joten pitkästymään ei ehdi. Ystävien kanssa ehditään silloin tällöin istumaan iltaa ja parantamaan maailmaa.

Lukeminen on aina ollut tärkeää minulle, mutta sille on viime vuosina ollut harmittavan vähän aikaa. Yllättäen tämäkin puoli järjestyi töiden alettua: työmatkani Kirkkonummelta Kumpulaan vie julkisilla noin tunnin suuntaansa, joten siinä ehtii lukea tai kuunnella äänikirjoja pitkät pätkät. Äänikirjat muuten ovat ihan loistava keksintö työmatkalukemiseen: kirjaa voi hyvin kuunnella samalla kun vaihtaa kulkuvälinettä ja kanssamatkustajien aiheuttama älämölö suodattuu pois!

Kysymykset

Lea Kujala
Kirjastosihteeri
Kumpulan kampuskirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuva

Pekka Salminen

Stereotypiat romutetaan hitaasti

Nykyajan kirjastot ovat yhteisön olohuoneita tai tiedon kirkkaasti pulppuavia lähteitä. Saa jutella, nauraa sekä ottaa rennosti värikkäässä ja haastavassa laaja-alaisen tiedon ja viihteen maailmassa. Toista oli vaikkapa vielä 40 vuotta sitten, jolloin kirjastojen hiljaisuus vastasi hautakammion tunnelmia.

Vaikka kirjastoala tuntuu olevan jatkuvan muutoksen myllerryksessä, kirjastonhoitajan stereotypia tuntuu pysyvän muistikerroksissamme.

Kirjastontäti
Onko kysymyksessä stereotypian ehdollistama toisto vai vilpitön ajatus?

Kun puhutaan kirjaston henkilökunnasta, eteemme maalaillaan joukko harmaita hissukoita. Miksi?

– Pelkään pahoin, että suuri syy on siinä, että kyse on naisvaltaisesta alasta, kirjastohistorioitsija Ilkka Mäkinen Tampereen yliopistosta lataa.

– Toisaalta näyttää siltä, että karrikointi on vähentynyt, hän kuitenkin lohduttaa.

Mäkinen kokee asetelman jo pikkuisen vanhentuneena.

Populaarissa viihdemaailmassa kirjastonhoitajille on pitkään varattu harmaan nutturapään tai sosiaalisesti taitamattoman oudon friikin rooli. Hiljaisuuden vartijan stereotypiaa on yritetty kumota viime vuosikymmenten aikana. Siksi jopa kirjastontäti-kutsumanimi on monelle kirjastolaiselle punainen vaate. Monet kokevat sen vähättelevänä ilmaisuna.

http://www.gormogons.com/2010/01/bankrupting-new-york-one-union-contract.html
Kirjastonhoitaja esiintyy myös kuvastoissa yliseksuaalisena olentona. Hiljaisen nutturan alla muhii hakumallisten irstailujen maailma.

Ärsyttävät viisaat naiset

Kirjastonhoitajien kuvaa amerikkalaisissa elokuvissa käsittelevä kirja (The image of librarians in cinema) paljastaa populaarin luoman arkkityypin alkulähteet. Kirjaan on koottu analyysiä kirjastonhoitajia käsittelevistä elokuvista aina mykkäfilmien ajoilta saakka.

– Kirjan lopussa olevaan elokuvalistaan on merkattu e, jos kirjastonhoitajalla elokuvassa on silmälasit ja b, jos hänellä on nuttura, ja näissä melkein jokaisessa on vähintään jompikumpi, yliopistonlehtori Hanna Kuusi toteaa.

Kuusi viimeistelee tällä hetkellä Opiskelijakirjastoa käsittelevää historiikkia.

Kaunokirjallisuuden edustajat ovat tehneet myös työtä luomaan tietynlaisia mielikuvia kirjastontyöntekijöistä.

”Kirjastonhoitajat valitaan tarkoitukseen sopivasta materiaalista. Alalle etsitään henkilöt, joilla on kutsumus. Heitä ei tarvitse eristää, he eristäytyvät itse. Heillä on kortisto, kaapistot ja hyllystöt. He rakentavat tunnelimaisia käytäviä, kaivavat onkaloita, hoippuvat syvällä kellareissa kuin noidat.” (Paasilinna 1973, 79.)

Viisaan naisen ja kirjastohenkilökuntaa alistava stereotypia nivoutuvat huomattavalla tavalla yhteen: silmälasit, tyylitajuttomuus ja täysin vastakkaista sukupuolta houkuttelematon olemus.

– Naisistuminen saa selityksensä tehtävien sivutoimisuudesta ja alhaisesta palkkauksesta. Tehtävää ei pidetty sopivana tai riittävänä perhettä elättäville miehille, Mäkinen analysoi yleiskirjastojen naisistumista.

http://www.kreodi.fi/artview.asp?ArticleID=88
Aku Ankka -strippi (Seura 11.2.2000).

Moni 1900-luvun miespuolinen opiskelija rahoitti opintojaan tiedekirjastoissa osa-aikaisena kirjastoamanuenssina, mutta monelle naiselle se oli varteen otettava vaihtoehto työllistymisen suhteen.

– Vielä 1970-luvulla eräs opiskelijakirjaston päällikkö sanoi naisten soveltuvan kirjastoalalle paremmin, koska työ on pikkutarkkaa näpertelyä, Hanna Kuusi kertoo.

Niin kuin usean naisvaltaisen alan kohtalona on ollut, arvostuksen mukana laskee myös palkka.

Millainen on kirjastonhoitaja?

Ylikirjastonhoitaja Kaisa Sinikaran väitöskirja “Ammatti, ihminen ja maailmankuva murroksessa – Tutkimus yliopistokirjastoista ja kirjastonhoitajista tietoyhteiskuntakaudella 1970-2005” sukeltaa kirjastonhoitajan maailman ja ammatin syvyyksiin.

– Minua kiinnosti, mitä kirjastonhoitajasta ajatellaan ja miltä ammatti sisältä katsoen näyttää, Sinikara muistelee väitöskirjansa kipinöitä.

Sinikara kokee kirjastoalan olevan jatkuvan muutoksen kourissa; digiaika vaatii nyt kirjastoammattilaisilta uusia resursseja, taitoja ja tietoja. On katsottava eteenpäin, mutta muistettava myös painettujen julkaisujen tärkeysosalle käyttäjistä. Menee vielä aikaa täydelliseen kirjat syrjäyttävään digitaaliseen vallankumoukseen, jos sitä tulee koskaan. Ovatko edessä stereotypiat kyborgimaisesta kirjastorobotista?

http://www.whslibrary.com/libraryinformation.htm

– Kirjastonhoitajan ideaali on mielestäni ammattitaitoinen, ahne uudelle tiedolle, palvelualtis, yhteistyöstä kiinnostunut, rohkea ja reipasotteinen. Täytyy omata ylpeyttä yhteisönsä palvelemisesta, omasta työstä ja osaamisesta.

Toisaalta kirjastossa on monenlaisia tehtäviä, ja olisi aika huolestuttavaa, jos kaikki kirjastossa toimivat olisivat samasta muotista valettuja. Erilaisuudessa on vahvuutta. On myös muistettava, että stereotypiat saavat alkunsa myös asiakkaiden mielikuvista ja kokemuksista.

Mielenkiintoisia linkkejä aiheesta:

http://www.youtube.com/watch?v=a_uzUh1VT98

http://www.youtube.com/watch?v=Ne_WXP7lUWM

http://en.wikipedia.org/wiki/The_Librarian_%28franchise%29

http://koti.mbnet.fi/pasenka/links/linkit3.htm

http://kirjasto.blogsome.com/2005/12/24/ihmeellinen-on-stereotypia/

http://www.kreodi.fi/artview.asp?ArticleID=88

http://antitati.blogspot.com/2007/03/millainen-kirjastonhoitaja-olisit.html

http://trevorcalvert.blogspot.com/2009/01/dont-worry-librarians-will-save-us-or.html

http://www.dailymail.co.uk/news/article-1323303/Librarian-enters-Guinness-World-Records-collecting-belly-button-fluff.html

Kirjoittaja:

Helena Hiltunen
verkkotoimittaja
Hallinto- ja kehittämispalvelut
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuvat:

Helena Hiltunen

Angelicstar.net

kreodi.fi

whslibrary.com