Henkilöpeli – Uusia kasvoja viestintätiimissä

Kirjaston viestintätiimi sai kesän lopulla lisäystä, kun Sofia Blanco Sequeiros aloitti korkeakouluharjoittelunsa viestinnän harjoittelijana ja Teijo Kuvaja ja Joonas Vihanto siirtyivät osittain viestintätehtäviin muiden työtehtäviensä lisäksi.

Miten päädyit Kaisaan töihin? Mitä teet pääkirjastossa?

Teijo: Tänä vuonna tulee 10 vuotta täyteen siitä, kun aloitin työt yliopiston kirjastossa. Aloitin kirjastonhoitajana opiskelijakirjastossa oltuani ensiksi monta vuotta yleisissä kirjastoissa töissä. Nähdessäni ilmoituksen opiskelijakirjaston työpaikasta halusin ehdottomasti hakea sinne, koska halusin työskennellä yliopiston kirjastossa ja saada uusia haasteita.

Pidin opiskelijakirjastosta paljon. Kirjastoa haukuttiin välillä kurssikirjalainaamoksi mutta siellä työskenteli hyvin asiantunteva ja mukava henkilökunta, jonka osaksi oli helppo tulla. Pidin työstä kovasti: se ei ollut ainoastaan kurssikirjojen lainaamista vaan järjestimme myös monipuolisesti koulutuksia ja erityyppisiä hankkeita.

Siirryin Kaisa-kirjastoon keskustakampuksen kirjaston aloittaessa 2012. Enimmäkseen olen toiminut asiakaspalvelussa, mutta olin mukana Veera Ristikartanon ja Samu Kytöjoen kanssa suunnittelemassa ja toteuttamassa info-tv:tä. Olen myös toiminut kyseisen info-tv:n ylläpitäjänä yhdessä Samun kanssa.

Joonas: Aloitin sivarina 2010 Helsingin yliopiston kirjaston Topelian toimipisteessä. Sen jälkeen jatkoin osa-aikaisena ja siirryin pääkirjastoon talon valmistuessa.

Eniten olen ollut asiakaspalvelussa ja jatkan siellä vaikka tulenkin osaksi viestintätiimiä. Asiakaspalvelu on ollut hauskaa, tulee monenlaisia tilanteita vastaan. Siinä on tarpeeksi haastetta: monipuoliset tilanteet tekevät työstä kivaa, etenkin mukavat asiakkaat ja haastavien asiakaspalvelutilanteiden onnistuminen.

Sofia: Haeskelin keväällä kesätöitä ja huomasin ilmoituksen korkeakouluharjoittelupaikasta yliopiston kirjastossa. Istuin Kaisan 6. kerroksesta ja tiesin myös heti, että haluan hakea kirjastoon töihin, joten soitin Hannele Näveri-Rannalle ja lähetin hakemuksen.

Sofia Blanco Sequeiros

Ensimmäiset viikot ovat menneet wikialustaa ja erilaisia julkaisukanavia opetellessa. Tulevaisuudessa ainakin teen töitä Flamman, kirjaston ulkoisten nettisivujen sekä uutisblogin ja sosiaalisen median kanssa. Toivon mukaan pääsen myös kirjoittamaan lisää juttuja Verkkariin.

Mitä opiskelit ennen kirjastoon tuloa?

Teijo Kuvaja (oikella) opettaa padin käyttöä.

Teijo: Opiskelin suomen kieltä ja kirjallisuutta Jyväskylässä ja Oulussa. Valmistuin 90-luvun alussa filosofian kandidaatiksi ja auskultoin äidinkielenopettajaksi. Sen jälkeen tein informaatioalan opinnot.

Joonas: Opiskelin digitaalista viestintää Metropoliassa, valmistuin viime joulukuussa.

Sofia: Opiskelen tällä hetkellä Helsingissä käytännöllistä filosofiaa kolmatta vuotta. Sivuaineinani luen suomen kieltä ja kirjallisuutta sekä klassista kreikkaa. Valmistun tulevan vuoden aikana kandiksi, sen jälkeen olisi tarkoitus jatkaa maisteriopintoihin.

Miksi halusit töihin kirjastoon?

Teijo: Kait tässä on se vanha vitsi, että tykkäsin olla kirjastossa lapsena. Pidän työn monipuolisuudesta ja siitä, että on koko ajan mahdollisuus oppia lisää. Varsinkin nykyisessä pääkirjastossa tehtävä työ on niin monipuolista, että mahdollisuus uusien asioiden oppimiseen on todella suuri.

Joonas: Kaverini oli myös sivarissa Topeliassa. Hän piti paikasta paljon ja sai sivarin loppuessa osa-aikaisia töitä. Yliopiston kirjasto vaikutti tosi hyvältä sivaripaikalta – en ollut varma mihin halusin, ei ollut mitään tiettyä paikkaa – ja on osoittautunut juuri niin hyväksi kuin ajattelinkin. Täällä on niin mukavaa porukkaa ja hyvä yhteishenki ettei tarvitse koskaan ajatella, etten halua tulla töihin.

Sofia: Sama juttu kuin Teijolla: olen aina pitänyt kirjastoissa ja ajattelin, että olisi hauskaa päästä näkemään sisältä käsin, kuinka kirjasto pyörii. Olin innoissani kun sain kuulla viestintätiimin tarvitsevan harjoittelijaa, ajattelin, että työ olisi varmasti haastavaa ja opettavaista.

Mikä Kaisassa on parasta?

Teijo: Suuruus. Kirjasto on iso, täällä on paljon erilaisia mahdollisuuksia. Työn monipuolisuutta lisää se, että henkilökunnassa että asiakkaissa on paljon erilaisia ihmisiä.

Joonas: Mukavat työkaverit ja työvuorojen joustavuus.

Sofia: Rauhallisuus ja tila. Ystävällinen ja asiantunteva henkilökunta ja kokoelmat. Opiskelu Kaisassa on tehty äärimmäisen helpoksi ja mukavaksi, kaikki toimii yleensä kuten pitääkin. Yliopiston kirjaston kokoelmat ovat riviopiskelijan näkökulmasta uskomattomat, täältä löytyy yleensä kaikki, mitä tarvitsee ja haluaa.

Mitä haluat tehdä tulevaisuudessa? Mikä on kirjaston tulevaisuus?

Teijo: Toivon, että kehittyisin tässä työssä sekä kirjastoammattilaisena että ihmisenä. Kirjaston tulevaisuudesta olen varmaan aika samaa mieltä kuin moni muukin: sisällöt ovat verkossa, kirjastot itsessään muuttuvat oppimisympäristöiksi. Luulen, että muutos tapahtuu melko samalla tavalla kuin Minervassa: kirjastoista tulee paikkoja, joissa ihmiset kokoontuvat ja opiskelevat yhdessä. Oppisisällöt taas löytyvät verkosta.

Joonas: Ainakin lähitulevaisuudessa haluaisin tehdä viestintäalan töitä, päästä niihin sisään ja oppia kaikkea uutta. Jos pidän töistä ja pystyn niin haluaisin ehkä jatkaa alalla. Olisi myös kiva opiskella lisää, esimerkiksi journalistiikkaa.

Joonas Vihanto

Kirjastoja tarvitaan varmasti jatkossakin. E-kirjojen tulemisesta ja paperikirjan poistumisesta puhutaan hirveästi, mutta en itse nää, että paperikirja olisi menossa mihinkään. E-kirja tulee ennemminkin paperikirjan rinnalle. Tulevaisuudessa tarvitaan myös julkisia tiloja, joihin voi tulla olemaan, lukemaan ja opiskelemaan vaikkei pääpaino olisikaan tiedon etsimisessä tai kirjoissa itsessään; silloinkin kirjat ja tieto ovat tarvittaessa helposti saatavilla.

Tietenkin enemmän tulee tapahtumaan verkossa, siksi kirjastojen pitääkin monipuolistua. Kirjasto 10 on tästä hyvä esimerkki: kirjastojen ei tarvitse olla pelkästään hirveästi kirjoja vaan niissä voi myös olla monipuolisia palveluita. Odotan mielenkiinnolla, minkälainen keskuskirjastosta tulee ja minkälaisia palveluja se tulee tarjoamaan.

Sofia: Haluan töihin alalle, jossa saa lukea ja kirjoittaa paljon. Kustannusala kiinnostaa, kuten myös tutkijanura. Toivottavasti siis ainakin pystyn jatkamaan filosofian opintoja pitkään.

Kirjaston tulevaisuus näyttäytyy kiinnostavalta etenkin, koska olen ollut niin vähän kirjastoalalla töissä. Ulkopuolisen, akateemisesti orientoituneen ihmisen näkökulmasta tiedon välittämisen ja säilömisen merkitys näyttäytyy valtavana kirjaston toiminnan kannalta, joten toivon, että se pysyy sellaisena kuin on ollut. Tietty on mahtavaa – tämä vaikuttaa olevan myös kirjaston säilymisen elinehto – että kirjastoista tulee paikkoja, jossa erilaiset ihmiset pääsevät kokoontumaan ja puhumaan ja opiskelemaan, tulivat he sinne lukemaan tai pelaamaan videopelejä tai lainaamaan sauvakävelysauvoja.

Teksti:

Sofia Blanco Sequeiros

Kuvat:

Sofia Blanco Sequeiros
Helena Hiltunen

Kirjaston kasvoja: Eva Isaksson

1. Miten päädyit kirjastouralle?

Kuulun niihin kirjastolaisiin joiden piti vain rahoittaa kirjastotyöllä opintojaan, ja jotka kirjasto vei mennessään. Vuonna 1981 tuore teoreettisen fysiikan maisteri seisoi huojuvilla puutikkailla Observatorion laitossarjakokoelman kimpussa. Välillä käväisin stipendiaattina DDR:ssä, mutta palasin sieltä takaisin Tähtitorninmäelle. Observatorio oli hieno ja unohtumaton työympäristö, johon liittyy vahvoja nostalgisia tunteita. Kumpulaan siirryin 2010, kun Tähtitieteen laitos yhdistettiin Fysiikan laitokseen.

Vuosituhannen alussa suoritin informaatiotutkimuksen pätevöitymisopinnot. Ehkä tärkeimmät oppini olen kumminkin saanut tähtitieteen kirjastoalan kansainvälisissä konferensseissa. Tähtitieteessä hallinnoidaan isoja tietomassoja. Tiedon järjestämisen haaste on tehnyt tähtitieteellisen informaation järjestäjistä aloitteellisia edelläkävijöitä. Osallistuin 1998 ensimmäiseen oman alan konferenssiini Teneriffalla. Se oli kuin pikakurssi tähtitieteen kirjastoalan kuumiin aiheisiin. Sen jälkeen olen ollut itse järjestämässä näitä konferensseja, kahdesti tieteellisen järjestelytoimikunnan co-chairin ominaisuudessa. Uusin konferenssi pidettiin kesäkuussa Napolissa.

2. Tyypillinen työpäiväsi

Tyypilliset päivät viime aikoina ovat kuluneet bibliometriikan merkeissä. Olen mukana HY:n tutkimusjulkaisujen arvioinnin ohjausryhmässä. Leidenin CWTS:n raportin tarkistamisessa ja kommentoinnissa kuluu aikaa. Teemme kirjastossa CWTS-raporttia täydentäviä aineistoja.
Työn alla on ollut tieteenalojen termikarttoja ja yhteistekijyyskarttoja. Niillä havainnollistetaan yliopiston julkaisujen keskinäisiä yhteyksiä. Kumpulassa minun lisäkseni kaksi innokasta työtoveria tekee näitä VOSviewer-visualisointeja. Rakennamme muiden kampusten kanssa tesauruksia, jotta saisimme kartoilta katoamaan turhat termit joita ohjelma meille tarjoaa. Tarkistamiseen tarvitaan osaavan tieteenalaihmisen silmää.

Usein työpäivään kuuluu esityksiä ja myös opetusta. Näistä pitää mainita tutkijakoulujen opetukset, tehtävien läpikäynnit ja fysiikan kandistartti.

Jos hyvin käy, ehdin päivän päätteeksi tehdä muutaman TUHAT-tarkistuksen. Se voi parhaimmillaan olla rentouttavaa aivopähkinöiden ratkomista, ja pitää tekijänsä kartalla sen suhteen mitä tutkijat tällä hetkellä puuhailevat.

Eva osallistui lokakuussa arXivin Membership Advisory Boardin kokoukseen. Kuva on otettu Cornellin yliopiston kampuksella.

3. Parasta työssäsi? Mikä asia sai viimeksi hyvälle tuulelle työkuvioissa?

Parasta on huomata, että käsillä on jotain dataa, josta voi ryhtyä kaivelemaan asioita joita ei ole ehkä vielä tuotu esille. Kirjastotyössä on parhaimmillaan mukana hiukan tutkimuksellisuutta. Sellaisina hetkinä ei harmita, ettei päätynytkään tutkijan uralle.

Erityisesti minua ilahdutti tällä viikolla, kun minulta kysyttiin arXivissa julkaisemisen vaikutuksesta lehden impact factoriin. On aina hieno tunne, kun tutkija kysyy kysymyksen johon pystyy asiantuntevasti vastaamaan.

4. Miten vietät vapaa-aikaasi?

Vapaa-aikani on parhaimmillaan vastapainoa istumiselle. Minut löytää viikonloppuisin ja lomilla joko kakkoskodista Jaalasta, tai kesäaikaan suvun perintömökiltä Lopelta, missä minua työllistää kunnollisen kokoinen kasvimaa. Olen tosi peto perkaamaan, vaikka itse sanonkin! Perunanistutukset ja heinätalkoot kuuluvat meillä vuoden kiertoon.

Onneksi on samanhenkisiä kavereita. Teemme heinää perinteisin menetelmin seipäälle, sitten lähistöllä asuva lammasfarmari käy hakemassa kuivat heinät talteen. Minulla pysyy kädessä niin viikate kuin kirves. Talviaikaan täytyy tyytyä lumilapioon. Odotan jo malttamattomasti lumikenkäkelejä.

”E edellä” kirjahankinnassa – menossa ollaan!

Montako e-kirjaa on kokoelmissamme? Vielä parisen kuukautta sitten verkkosivuillamme taidettiin kertoa, että kokoelmissamme olisi yli 150 000 e-kirjaa, välillä luku taisi olla yli 200 000, tällä hetkellä yli 500 000.

Ihan näin huimalla vauhdilla emme ole e-kirjoja tänä syksynä hankkineet. Kyse on siitä, että lukuun päätettiin ottaa mukaan myös vanhojen kirjojen kokoelmat, ECCO ja EEBO (yhteensä yli 300 000 e-kirjaa), joihin sisältyviä kirjoja käytetään enimmäkseen lähinnä tutkimusaineistoina ja joita ei ole luetteloitu HELKAan.

Yhtä kaikki, päättymässä oleva vuosi 2014 on ollut ennätyksellinen e-kirjavuosi. HELKAan luetteloitavat tai jo luetteloidut ja sitä kautta myös BookNavigatorissa tarjolla olevat e-kirjakokokoelmamme ovat vuoden aikana monikertaistuneet, kiitos kahden suuren e-kirjapaketin , Ebrary eBooks ja EBSCOn Academic Collection, hankinnan, jotka ovat tuoneet kokoelmiimme vajaat parisataa tuhatta uutta e-kirjanimekettä tai runsaat 200 000 e-kirjapääsyä. E-kirjojemme lukumäärä voidaan siis laskea joko pääsyissä, jotka voi ehkä rinnastaa niteisiin, tai nimekkeissä/HELKA-tietueissa. Lukujen ero on kymmeniätuhansia, koska esimerkiksi mainituissa jättipaketeissa on paljon päällekkäisiä nimekkeitä.

”E edellä” on siis tänä vuonna kirjahankinnoissa kirkkaasti menty ja se tulee näkymään tilastoissa, varmaankin myös KITT-tilastoissa, joiden mukaan vielä viime vuonna painettuja kirjoja hankittiin parisen tuhatta nimekettä enemmän kuin e-kirjoja.

Vähän jokainen kirjastossa työskentelevä alkaa olla e-kirjastotyöläinen

Vielä viitisen vuotta sitten e-aineistojen kanssa työskentelevät muodostivat oman suhteellisen harvalukuisen porukkansa, jolle ohjautuivat asiakkaiden e-kirjastokysymykset ja palautteet. Näitä ”e-kirjastopalveluista tietäviä” oli paitsi keskitetyissä palveluissa muutamia myös eri kampuskirjastoissa.

Kirjaston eri kampustoimipisteissä paikallispalvelua pyörittävät virkailijat ovat joutuneet jo muutaman vuoden ajan ainakin jossain jo määrin tekemisiin e-kirjakysymysten kanssa, kun yhä useampi kurssikirja on alkanut olla tarjolla myös e-versiona. Jo 3-4 vuotta sitten aktualisoitui tarve laatia ohjeita paitsi asiakkaille myös työntekijöille Ellibs- ja Dawsonera-alustalla olevien e-kurssikirjojen käytöstä. Aivan viime vuosina, kun kurssi- ja muuta paljon käytettyä kirjallisuutta on varsin monilla e-kirja-alustoilla ja kun asiakkaillamme on myös erilaisia mobiililaitteita, asiakaspalveluhenkilöstömme osaamisen kasvattamisen tarve on käynyt yhä polttavammaksi. Viime keväänä järjestettiin parisenkymmentä e-kirjatyöpajaa, joiden oheistuotteena syntyi e-kirjaopas. Työpajatoimintaa on jatkettu tänä syksynä.

Valinta-hankinta-prosessit hahmotellaan uusiksi

Siitä, miten e-kirjahankinnan lisääntyminen on vaikuttanut eri alojen kokoelmien valintaa valmistelevien kirjastoammattilaisten työhön, on vaikeaa muodostaa yleiskuvaa, koska sisäiset työnjaot kirjaston eri kampustoimipisteissä ovat olleet osin erilaiset.

E-kirjapakettien valintapäätöksiä valmistelevat ovat olleet ainakin osin eri porukkaa kuin yksittäisten monografioiden valintapäätöksiä valmistelevat. Myös viimeksi mainitut ovat jo jonkin aikaa joutuneet e-kirjojen myötä kohtaamaan uudenlaisia kysymyksiä: esim. minkä välittäjän alustan kautta yksittäisiä kirjoja olisi hyvä hankkia, kuinka monen yhtäaikaisen käyttäjän lisenssi tai kuinka monta vuotuista käyttökertaa on syytä ostaa tai onko hankittavaksi kaavailluissa e-kirjapaketeissa mahdollisesti kirjoja, joita on ehdotettu yksittäin hankittavaksi. E-kirjapakettien ja yksittäisten kirjojen valintaa valmistelevien kirjastoammattilaisten on siis syytä olla ainakin tietoisia  toistensa tekemisistä, mikä voi ennen pitkää vaikuttaa myös työnjakokuvioihin.

Uudenlaisten asioiden kanssa tekemisiin e-kirjojen valintaa valmistelevat kirjastoammattilaiset ovat joutuneet myös asiakaslähtöisten hankintamallien (Lisätietoa) käyttöönoton myötä. On ollut tarpeen pohtia, minkälaisia kirjoja asiakkaille saatetaan tarjolle, eli ”lähtökokoelmaa”, ja sitten käyttötilastojen perusteella sitä, mitkä kokoelman kirjoista hankitaan pysyvästi.

Sisällönkuvailullinen työ moninaistuu

Myös sisällönkuvailun puolella on jouduttu kohtaamaan uusia haasteita. Yksittäin tilattujen e-kirjojen osalta on vielä ollut mahdollista noudattaa pitkälti samaa käytäntöä kuin painettujen kirjojen eli sisällönkuvailla kirjoja yksittäin. Tämä ei kuitenkaan ole ollut mahdollista suuriin paketteihin sisältyvien kymmenien tuhansien e-kirjojen kohdalla. Niiden HELKA-tietueissa on vain kustantajalta/välittäjältä saaduissa MARCeissa valmiiksi olleita kongressin kirjaston LCC-luokituksia ja englanninkielisiä –asiasanoja tai NLM-luokituksia ja Mesh-termejä, joskus Dewey-luokituksiakin.

BookNavigatorin yhteydessä tehty kehittämistyö, asiakkaille avautuvan aiheselauksen rakentaminen tietueissa olevien luokitusten varaan sekä HELKA-tietueiden massatutkailu ja rikastaminen edustavat uudenlaista sisällönkuvailullista työtä. Tällaisen työn osaajille riittänee kysyntää jatkossakin. Yhtä kaikki, mikäli e-kirjojemme määrä jatkaa kasvuaan ja painettujen hankinta vähenee ja mikäli enemmistö e-kirjoista hankitaan laajahkoina paketteina, paine uudenlaiseen orientaatioon ja uudenlaisten käytäntöjen etsimiseen ja opetteluun sisällönkuvailun alueella kasvaa.

Tämä ei jää tähän…

Kirjatiedot tulevat BookNavigatoriin vasta kun niiden HELKA-tietueet on saatu ladattua HELKAan. Lokakuun lopulla hankittuun EBSCOn kirjapakettiin sisältyvät kirjat ovat vasta – tai pitäisi kai oikeastaan sanoa ovat jo –matkalla HELKAan. Vaikka e-kirjatietueiden saattaminen hakupalveluihimme tapahtuu edelleenkin tietyllä viiveellä, prosessi on nopeutunut, kiitos paitsi kehittyneempien menetelmien ja työtapojen myös työhön harjaannutettujen ”lisäkäsiparien”. Viimeksi mainittuja tarvitaankin kipeästi, sillä marras-joulukuun aikana on hankittu lisää vähän suurempia e-kirjaeriä.

Yhtä ja toista muutakin edistystä e-kirjarintamalla on tapahtunut sitten vuoden 2013 helmikuun, jolloin edellisen laajan e-kirjajuttuni kirjoitin. BookNavigatorin kampuskohtainen kattavuus on parantunut ja kategoriavalikoima laajentunut. Myös henkilöstön e-kirjaosaaminen on kohentunut noista ajoista, kiitos edellä mainittujen työpajojen.

En kuvittele olevani tietäjä tai ennustaja, aika vakuuttunut olen kuitenkin siitä, että elämä e-kirjojen kanssa muuttaa toiminta- ja ajattelutapojamme sekä työkuvioitamme tulevina vuosinakin.

Teksti:

Eeva Peltonen
(e-)kirjastonhoitaja

Kuva:

goodereader.com

 

Kirjaston kasvoja: Mika Hirvonen

1. Miten päädyit kirjastouralle?

Päädyin kirjastouralle Eläinlääketieteellisen kirjaston kautta. Menin kirjastoon sivariksi, sivarin loputtua olin muissa töissä ja sitten kirjastosta soittivat, että kirjastosihteerin sijaisuus olisi avoinna. Palasin takaisin eläinlääketieteelliseen kirjastoon ja suoritin samalla kirjastoalan pätevyyden. Aiemmin suoritettu päätutkintoni on markkinointi.
Kirjastoalasta huomasin heti, että tämä on minulle oikea ala.

2. Tyyppillinen työpäiväsi?

Vaihdettuani työhön keskustakampukselle on toimenkuvani kovasti muuttunut. Aiempi työni asiakaspalvelun vetäjänä Viikin kampuskirjastossa liittyi nimensä mukaisesti paljolti asiakaspalveluun. Tällä hetkellä työskentelen keskitetyissä palveluissa hankinta- ja metadatayksikössä alueenani e-lehdet ja e-kirjat, niiden ylläpito ja e-aineistojen käyttökoulutusten järjestäminen. Myös Libguidesin ja Libanswerin rakentaminen kuuluu toimenkuvaani. Työpäiväni tyypillisesti koostuu e-lehtien parissa työskentelystä, asiakaspalautteisiin vastaamisesta, lehtien toimivuuden tarkistamisesta, korjauksista SFX:ään ja yhteydenotoista lehtivälittäjään. Myös koulutusten suunnittelu kuuluu kiinteänä osana työnkuvaan. Libguidesin uusi versio tämän kuun puolenvälin jälkeen tulee myös työllistämään runsaasti.

3. Parasta työssäsi? Mikä asia sai viimeksi hyvälle tuulelle työkuvioissa?

Parasta työssäni on ehdottomasti tekemisen vapaus ja vastuu. Tuntuu, että minuun luotetaan ja saan tehdä rauhassa töitä. Yliopiston kirjastossa on hyvä työskennellä.

4. Miten vietät vapaa-aikaasi?

Vapaa-ajan harrastukseni on musiikki, olen soittanut rumpuja yli kolmenkymmenen vuoden ajan ja nyt kun lapsetkin ovat jo täysi-ikäistyneet, ehdin panostamaan soittamiseen taas enemmän. Tykkään myös matkustelusta. Toisinaan työpäivän jälkeen on hyvä olla ihan kotonakin, välillä sitä tarvitsee hengähdystaukoakin.

Pääkirjoitus: 90 päivää kirjastolaisena

Kun syyskuussa vaihdoin kirjaston asiakkaasta kirjaston työntekijäksi, kävi niin kuin uudessa työpaikassa tapaa käydä: aukesi ihan uusia maailmoja. Yhä tänään ihailen, miten monipuolista on se osaaminen, joilla kirjaston päivittäisiä prosesseja pyöritetään.

Kun työskentelin suomalaisen virkamieskoulutuksen ja viimeksi yliopistollisen aikuiskoulutuksen parissa, opin miten arvostettua osaamisemme maailmalla on − viimeaikaisista Pisa-kolhuistakin huolimatta. Kirjastossakin työskentelemme todellisen menestystarinan parissa. Tästä saimme taas muistutuksen marraskuussa, kun pääkirjastossamme vieraillut Namibian presidentti ihmetteli ovatko kirjaston palvelut tosiaan kaikille avoimia ja maksuttomia. Yhtä lailla ylpeänä saimme lukea saksalaistoimittajien vaikuttuneen Kaisa-talon arkkitehtuurista ja nykyaikaisista tiloista palautusautomaatteineen.

Se ei silti tarkoita, että olisi syytä jäädä paikoilleen. Huippuyliopisto edellyttää myös huippukirjastoa. Tässä ilmeeltään uudistuneessa Verkkarissa palvelupäällikkömme kertovat, miten pyrimme asiakkaidemme erilaisiin toiveisiin vastaamaan. Opiskelu- ja tutkimusympäristöt digitaalistuvat ja uusimman tiedon on oltava saatavilla ajasta ja paikasta riippumatta. “If it is not electronic, it does not exist”, kommentoi kollegamme Kööpenhaminan yliopiston kirjastosta. Paljon on todellakin muuttunut siitä, kun itse kymmenen vuotta sitten valikoin opiskelijakirjaston hyllystä ne parhaiten alleviivatut tenttikirjat!

Vaikka tiedon käyttöliittymät muuttuvat ja yhä useampi käyttää palveluitamme astumatta kirjaston ovesta sisään, arvostavat ja tarvitsevat opiskelijat edelleen myös fyysisiä työskentelytiloja. Tähän vastataan seuraavaksi Kumpulassa, jossa kirjaston tiloja remontoidaan ensi vuoden aikana toimivammiksi ja viihtyisämmiksi.

Asiakkaiden moninaiset tarpeet ja tiukkeneva talous ovat kieltämättä kinkkinen yhtälö, joka haastaa meidät kehittämään osaamistamme, kokeilemaan ennakkoluulottomasti uudenlaisia toimintamalleja ja kokoamaan asiakkaistamme ja kumppaneistamme viisaita verkostoja.

”It always seems impossible until it’s done”, opetti viime päivinä muisteltu Nelson Mandela. Siinä ohjenuoraa meille kaikille, isojen ja pienten muutosten tekijöille. Ennen ensi vuoden koitoksia hellitetään kuitenkin hetkeksi ja nautitaan vaikkapa kirjavinkeistä, joita henkilöstömme on tähän jouluiseen numeroon tuottanut.

Mukavia lukuhetkiä ja mitä menestyksekkäintä Uutta Vuotta kaikille kirjaston ystäville!

Suvi Kataja
Viestintäpäällikkö
Helsingin yliopiston kirjasto

ERASMUS -vaihdossa Frankfurtissa

Erasmus- vaihtoviikkoni vietin tutustuen Frankfurtin yliopiston kirjastoon. Kirjaston virallinen nimi on Universitätsbibliothek Johann Christian Senckenberg. Senckenberg oli saksalainen luonnontieteilijä jonka testamenttilahjoituksella perustettiin sekä kirjasto että sen läheisyydessä sijaitseva luonnontieteellinen museo. Kirjasto oli vuoteen 2005 asti osa Frankfurtin kaupunginkirjastoa saaden rahoituksen toiminnalleen sekä Frankfurtin kaupungilta että yliopistolta. Nykyään Frankfurtin yliopiston pääkirjaston kokoelmissa korostuu vanhan kirjallisuuden merkitys. Pääkirjastossa toimii myös Frankfurtin yliopiston hankintaosasto, jonka vieraana olin tutustumassa elektronisen aineiston hankintaan.


Frankfurtin yliopiston pääkirjasto

Hankintaosasto hankkii tietokantoja, elektronisia lehtiä ja e-kirjoja pääkirjaston lisäksi kolmelle kampuskirjastolle. Yhteiskuntatieteellis-humanistisella Westend-kampuksella sijaitsee tänä keväänä valmistunut uusi yhteiskuntatieteellis-psykologinen kirjasto, sekä humanistinen kirjasto ja oikeustieteellinen kirjasto. Luonnontieteellisellä kampuksella on vuoden vanha uusi kirjastorakennus, johon on yhdistetty kaikki luonnontieteelliset kokoelmat. Lääketieteellisellä kampuksella on sekä kampuskirjasto että yliopistosairaala. Tämän lisäksi elektronista aineistoa hankitaan myös laitoksille ja laitoskirjastoille. Kullakin kampuskirjastolla on myös oma hankintabudjetti, jolla he hankkivat kurssikirjat ja tieteellisen tutkimuskirjallisuuden. Vain elektroninen aineisto hankitaan keskitetysti.

Frankfurtin yliopiston kirjaston elektroniset kokoelmat muodostuvat 25 000 elehdestä, 125 000 ekirjasta ja yli 500:sta tietokannasta. Haku näihin aineistoihin tapahtuu Neues Portal Frankfurt:in kautta. Tämä uusi portaali otettiin käyttöön kesäkuun alussa ja portaalilla voi hakea sekä painettua että elektronista aineistoa.


Vuoden vanha uusi Luonnontieteellisen kampuksen kirjasto

Kirjasto on mukana monissa erilaisissa konsortioissa. Frankfurt kuuluu Hessenin lääniin ja kirjasto on aktiivisesti mukana Hebis-konsortiossa, jonka muodostavat viisi hesseniläistä yliopistokirjastoa. Hebis-konsortiotoimisto toimii osana Frankfurtin yliopiston kirjastoa. Hessenin, Berliinin ja Bayerin välillä on omia konsortioita. Saksan sisäisiin konsortioihin osallistuu myös Deutsche Forschungsgemeinschaft rahoittaen omalta osaltaan saksalaisten yliopistojen elektronisen aineiston hankintaa. Allianzlisenssi on uusi lisensiointimalli, johon sitoudutaan kolmeksi vuodeksi 2014-2016. GASCO-konsortiot ovat Saksan, Sveitsin ja Itävallan välisiä konsortiosopimuksia. Frankfurtin yliopiston kirjasto on ainoana eurooppalaisena yliopistokirjastona mukana SERU:ssa.

Kokonaisvaikutelma kirjaston toiminnasta oli hyvin samanlainen kuin Helsingin yliopiston kirjastossa. Kirjastomaailma on yhtenäinen samoine haasteineen ja muutoksineen. Elektronisten kokoelmien määrä on lisääntynyt Frankfurtin yliopiston kirjastossa. Kirjastotilojen tarve ei kuitenkaan ole pienentynyt, sillä lukusalitiloja, ryhmätyöhuoneita ja moderneja oppimiskeskuksia tarvitaan.


Lukusalissa uuden kirjaston rakennusvaiheessa paljastuneet säilytetyt rauniot

Myös uudet kirjastotilat ja kokoelmien yhdistämiset ovat työllistäneet. Westend-kampuksen uuteen kirjastoon siirrettiin 8 km:iä kokoelmia. Saksassa yleinen luokitusjärjestelmä on Regensburger VerbundKlassifikation, jonka mukaan kirjat ovat hyllyssä hankintanumeron mukaan. Kokoelmien yhdistäminen todettiin mahdottomaksi uudessa kirjastossa. Päätettiin yhdistää ne kokoelmat yhdeksi kokoelmaksi, jotka hankitaan uudessa kirjastossa ja säilyttää kolmen muuttaneen kirjaston vanhat kokoelmat erillisinä kokoelmina.


Tänä keväänä valmistunut Westend-kampuksen kirjasto

Frankfurtin yliopiston kirjastossa vaihtui ylikirjastonhoitaja kesän aikana.

Minut otettiin hyvin vastaan kirjastossa ja vaihtoviikko antoi minulle mahdollisuuden verrata omaa hankintatyötäni Frankfurtin yliopistokirjastossa tehtävään vastaavaan työhön. Sain arvokasta kokemusta ja tietoa sovellettavaksi omaan työarkeeni.

Linkkejä:

http://www.ub.uni-frankfurt.de/

http://www.niso.org/workrooms/seru/for_librarians/

http://rzbvm001.uni-regensburg.de/sepp/rvko_neu/

http://www.dfg.de/en/index.jsp

Teksti ja kuvat:

Kristiina Lähdesmäki
Hankinta – ja metadatapalvelut
Helsingin yliopiston kirjasto

Pääkirjoitus: Erehtymättömyyden aika on ohi

Suomalaisfirma Supercell julkisti viime viikolla jymyuutisen: japanilainen peliyhtiö ja teleoperaattori ostivat vuonna 2010 perustetusta yrityksestä 51 prosenttia 1,1 miljardilla eurolla. Mobiililaitteilla pelattavista Clash of Clans ja Hayday-peleistä tunnetun yrityksen kokonaisarvo on siis yli kaksi miljardia.  Satumaisen menestyksen takana on luovuuteen kannustava yrityskulttuuri. Lehtihaastattelujen perusteella Supercell haluaa palkata parhaat tyypit ja jättää heidät sitten rauhaan. Yrityksen ilmapiiri on epähierarkkinen: managerisointia ja kontrollia kaihtava.

Luovuutta ei Supercellin 120 hengen työpaikassa byrokratisoida, mutta osaamisen johtamisen käytäntöjä yrityksessä selvästikin on. Supercellin työntekijät toimivat viiden hengen itseohjautuvissa tiimeissä, joissa jokaisessa on omat peliohjelmoijansa ja -graafikkonsa. Kun tiimin kehittelemän peli-idean prototyyppi on valmis, se pääsee firman sisäisen ateljeekritiikin kohteeksi.  Epäonnistuneet pelit – tapetut prototyypit – ovat Supercellissä juhlan aihe: tekijät saavat samppanjapullot ja siirtyvät uusiin aiheisiin.

Kiinnostavaa Supercellin yrityskulttuurissa on tämä konkreettinen virheistä palkitseminen. Virheiden välttely johtaisi luovuuden ja riskinoton kaihtamiseen.

Johtamiskirjallisuudessa puhutaan paljon oppivasta organisaatiosta. Kyseessä on yrityksen ideaalitila, jossa organisaatiokulttuuri, tietojärjestelmät sekä vallitsevat toimintakäytännöt ja -mallit tukevat sujuvaa oppimista ja työssä edistymistä. Yksi oppivan organisaationkin tunnusmerkeistä on kehittynyt virheensietokyky.

Helsingin yliopiston kirjastossa henkilöstön osaamisen kehittämiseen on kiinnitetty paljon huomiota, ja meillä on myös aktiivisesti toimiva osaamisen kehittämisen työryhmä. Kirjaston vuosien 2013–16 tavoiteohjelmassa tähdennetään, että informaatio- ja toimintaympäristön muutos vaatii henkilöstöltä kykyä ennakoida tulevaa kehitystä ja että haasteena ovat erityisesti uudenlaista erikoisosaamista edellyttävät palvelut.

Viime aikoina kirjastossamme on opittu rohkeasti uutta etenkin tutkimusdataan ja bibliometriikkaan liittyviä uudenlaisia palvelumuotoja luotaessa. Olen iloinen siitä, että kirjastossamme on tutkijapalveluihin liittyvää uuden oppimisen innostusta ja huippuosaamista.  Korkealuokkainen kirjastoasiantuntija ei panttaa osaamistaan, vaan tukee työkavereidensa ja tarvittaessa koko suomalaisen yliopistokirjastojen kentän asiantuntijuuden kasvua.

Kirjastomme johtava tietoasiantuntija Maria Forsman tunnetaan siitä, että hän antaa osaamisensa yhteisön käyttöön. Ei ole ihme, että Tieteentekijöiden liitto on tänään valinnut juuri hänet Vuoden tieteentekijäksi. Lämpimät onnittelut!

Maria on jo toinen kirjastoammattilainen, jonka liitto on palkinnut. Mistä tämä kertoo? Kenties siitä, että tutkijoiden ja opiskelijoiden toimintaympäristön digitalisoitumisen myötä kirjastoammattilaiset ja kirjastopalvelut ovat integroitumassa entistä tiiviimmin tiedon muodostuksen prosesseihin.

Supercellin menestys osoittaa, että huipulle pääsee hilpeästi kiipeämällä eikä aina tarvita verta, hikeä ja kyyneleitä. Oppiminen on iloinen asia. Mitä siitä, jos rapatessa roiskuu, kunhan tekevälle sattuu. Virheitä ei pidä viljellä, mutta vahingosta voi viisastua.

Kimmo Tuominen
ylikirjastonhoitaja
Helsingin yliopiston kirjasto

Kolumni: Valkeennäyttäjien toimenkuvasta vähäsen

Kotokunnailtani Pohjois-Hämeestä muistan sananparren, jossa kiteytyy ytimekkäästi muuan työelämän ilmiö: ”Valkeennäyttäjä ei ole koskaan kiitosta saanut.”

Valkeennäyttäjä – siis valoa toisille näyttävä työntekijä – on huomaamaton silloin kun työ sujuu. Sananparsi sopii kuvaamaan myös kirjastolaisen työtä.  Kaikki on hyvin, jos kirja on hankittu, siihen on tehty asianmukainen sisällönkuvailu ja se on hyllyssä oikealla paikallaan ja lainattavissa. Kirjastolaista ei tarvita, hän on näkymättömän työnsä tehnyt ja on itsekin näkymätön.

Kirjastolaisen työ muuttuu näkyväksi silloin kun se on jäänyt tekemättä tai jokin ei suju toivotulla tavalla. Sopivaa kirjaa ei ole tai se on kateissa. Tällaisessa tapauksessa myös kirjastolainen muuttuu näkyväksi: hän on se, jonka olisi pitänyt osata tilata sopivia kirjoja ja pitää ne tallessa. Kirjastolainen ja hänen työnsä tulevat siis näkyviksi vasta kun jokin on mennyt pieleen: hän on se joka esittää kootut selitykset.  … tanan tunari, siis.

On sillä sananparrella kyllä jatkokin, vähemmän mairitteleva mutta ehkä realistinen: ”Mutta toisaalta, ei siihen hommaan ole koskaan parasta miestä laitettukaan.”

Hm.. no, ollaan sitten sitten vaikka toiseksi parhaita henkilöitä. Valkeennäyttäjiä kun tarvitaan, sillä elämme vuoden pimeimpiä aikoja.  Mutta kohta valostuu. Hyviä joulunalusaikoja siis kaikille valkeennäyttäjille!

Teksti

Lasse Koskela
Tietoasiantuntija
Keskustakampuksen kirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuva

Helena Hiltunen

Kirjastohommia ABC – käsikirja tietämättömille osa I: Henkiin herättämisen ihmeitä

Pirjo Ahtiaisen valtakunnassa, opiskelijakirjaston 5. kerroksessa, tapahtuu joka päivä useita henkiin herättämisen ihmeitä, kun Ahtiainen puhaltaa tuhoon tuomittuun kirjan uudelleen eloon.  Pirjo korjaa kannet, liimaa sivut ja huolehtii että uuden kirjastolaiset osaavat käsitellä kirjoja oikein. Hän on oikea master, mentor ja tutor.

Pirjo Ahtiainen valmistui kirjansitojaksi vuonna 1967, mutta päätyi vasta 22 vuoden toimistotyömutkan jälkeen kutsumustyöhönsä Opiskelijakirjastoon vuonna 1994.


Pirjon värisuora.

– Tämä on henki ja elämä minulle. Muuta en tekisikään, Ahtiainen hymyilee.

Ahtiainen kertoo korjaavansa niin paljon kirjoja kuin suinkin pystyy. Viime vuonna hän korjasi laskujensa mukaan n. 4200 kirjaa, vaikka hänelle on siunaantunut kirjojen kunnostamisen lisäksi muitakin tehtäviä kirjastossa.


Kirjan kunnostusta.

Pahimmassa tapauksessa Ahtiainen saa käsiinsä kirjan, jonka kannet ovat irti ja sivut irronneet. Edessä onkin rankka puntarointi; heittääkö kirja roskiin vai yrittäisikö vielä elvyttää.

Oikein kiireisinä päivinä Ahtiainen on kunnostanut kirjan ja vienyt sen suoraan odottavan asiakkaan käsiin. Tämä on sitä palvelua parhaimmillaan.

Kurssikirjat kulutuksessa

Opiskelijakirjaston tärkein ”myyntituote” on luonnollisesti kurssikirjojen laaja valikoima. Kirjat kiertävät hurjaa vauhtia opiskelijalta toiselle ja niiden käsittely on välillä turhankin kovakouraista.

– Kurssikirjoja saatetaan palauttaa missä kunnossa tahansa. Kuulin eräänkin tapauksen, missä asiakas vakuutti kirjan kansien olleen kosteat kuukauden päivät edellisen lainaajan jäljiltä, Ahtiainen hymähtää.

Tutkimme muutamia iloisen värikkäitä opuksia. Värit eivät johdu kuvituksesta, vaan merkinnöistä, joita opiskelijat ovat kirjoihin tehneet. Sivuilla on tunnistettavissa kaikki sateenkaaren värit. Hyvä kun itse tekstistä saa selvää.

– Valituksia kirjojen kunnosta ei tule, sillä kunto on asiakkaiden omaa syytä.

Jokainen kirja on kunnostuksen arvoinen

Korjausta kaipaavat kirjat saavat Pirjon käsittelyssä tasavertaisen kohtelun. Mikään opus ei saa erikoiskohtelua, vaan kaikki kirjat korjataan tunnollisesti ja ammattitaidolla.


Pirjo Ahtiainen on tyytyväinen työssään.

Ahtiainen on harvinainen lajissaan. Hän on ainoa kokopäiväinen kirjojen huoltaja Helsingin yliopiston kirjastossa. Esimerkiksi kaupungin kirjastopalveluiden palveluksessa on useampi ammattilainen.

On upeaa kuunnella ihmistä, joka kertoo työstään näin innostuneesti. Pirjo Ahtiainen suhtautuu työhönsä suurella palolla ja intohimolla.

Kirjojen korjaus on myös äärimmäinen teko kestävän kehityksen kannalta. Kun kirjoja korjataan ja huolletaan, niiden käyttöikä pitenee ja näin vältytään materiaalien ja energian tuhlaukselta.  Lopussa ainakin luonto kiittää.

Kirjoittaja

Helena Hiltunen
Verkkotoimittaja
Hallinto- ja kehittämispalvelut
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuvat

Helena Hiltunen