Kolumni: Isät – nuo yksinkertaiset oliot?

Ennen isänpäivää ilmestyy lehtiin kirjamainoksia, joissa mainostetaan isille sopivia lahjakirjoja. Kustantajat ja kirjakauppiaat näyttävät olevan liikuttavan yksimieliä siitä, millaiset kirjat isiä kiinnostavat. Mainosten perusteella isiä kiinnostavat varsinkin sarjakuvat, autot, sota, jalkapallo, jääkiekko, Hitler ja Ile Kallio.

Miten kulkenee mainostajan ajatus? Ajatteleeko se, että näitä ne isät halajavat? Vai ajatteleeko se, että näitä kirjoja ostavat lapset, jotka kuvittelevat isiensä olevan näistä kirjoista kiinnostuneita? Entä ajattelevatko lapset, että isät ovat kiinnostuneita näistä kirjoista, koski niitä kerran mainostetaan isille sopiviksi? Onkohan isiltä kysytty mitään?

Mene tiedä, millaisten tietojen ja päätelmien varaan mainostajat toimintansa rakentavat. Yhtä kaikki on selvää, millaisia isät mainostajan mielestä ovat: he ovat lapsekkaan sorttisia, hiukan yksinkertaisia olioita, jotka ovat kiinnostuneita vempeleistä ja toiminnallisuudesta. Isät muistuttavat aika tavalla kaksitoistavuotiaita koulupoikia. Mikäli mainoksilla on jotakin vaikutusta – niin kuin olettaa sopii – ne ovat luomassa omituista isäkuvaa. Missä viipyy tasa-arvovaltuutetun kannanotto?

Olen isä, mutta en oikein tunnista itseäni mainostajien luomasta isän mallista. Kaltaisia on luultavasti muitakin. En pidä siitä, että mainostaja regressoi minut takaisin kansakouluikäiseksi tai oppikoulun alaluokkalaiseksi. Kiinnostuksen kohteeni ovat noista ajosta hiukan muuttuneet, enkä muutenkaan isommin kaipaa noita aikoja.

Miltä näyttäisi mainos, jossa isille tarjottaisiin kirjoja vaikkapa kognitiivisesta narratologiasta, urologian uusista tutkimustuloksista, ilmastonmuutoksen historiasta, kulttuurintutkimuksen viimeisimmistä kiistanaiheista tai isä-identiteetin rakentamisen psykodynamiikasta? Lyön vetoa, että on olemassa niitäkin isiä, joita kiinnostaisivat tämmöiset aiheet.

No, ehkä on meillä on vielä toivoa. Muuan kustantaja tarjoaa isänpäiväkirjaksi Rolf Dorellin teosta Selkeän ajattelun taito. (18 e, norm. 24,90). Kirja sopii varmaan myös ihmisille.

Teksti

Lasse Koskela
Tietoasiantuntija
Keskustakampuksen kirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuva

Helena Hiltunen

Kirjastohommia ABC – käsikirja tietämättömille osa I: Henkiin herättämisen ihmeitä

Pirjo Ahtiaisen valtakunnassa, opiskelijakirjaston 5. kerroksessa, tapahtuu joka päivä useita henkiin herättämisen ihmeitä, kun Ahtiainen puhaltaa tuhoon tuomittuun kirjan uudelleen eloon.  Pirjo korjaa kannet, liimaa sivut ja huolehtii että uuden kirjastolaiset osaavat käsitellä kirjoja oikein. Hän on oikea master, mentor ja tutor.

Pirjo Ahtiainen valmistui kirjansitojaksi vuonna 1967, mutta päätyi vasta 22 vuoden toimistotyömutkan jälkeen kutsumustyöhönsä Opiskelijakirjastoon vuonna 1994.


Pirjon värisuora.

– Tämä on henki ja elämä minulle. Muuta en tekisikään, Ahtiainen hymyilee.

Ahtiainen kertoo korjaavansa niin paljon kirjoja kuin suinkin pystyy. Viime vuonna hän korjasi laskujensa mukaan n. 4200 kirjaa, vaikka hänelle on siunaantunut kirjojen kunnostamisen lisäksi muitakin tehtäviä kirjastossa.


Kirjan kunnostusta.

Pahimmassa tapauksessa Ahtiainen saa käsiinsä kirjan, jonka kannet ovat irti ja sivut irronneet. Edessä onkin rankka puntarointi; heittääkö kirja roskiin vai yrittäisikö vielä elvyttää.

Oikein kiireisinä päivinä Ahtiainen on kunnostanut kirjan ja vienyt sen suoraan odottavan asiakkaan käsiin. Tämä on sitä palvelua parhaimmillaan.

Kurssikirjat kulutuksessa

Opiskelijakirjaston tärkein ”myyntituote” on luonnollisesti kurssikirjojen laaja valikoima. Kirjat kiertävät hurjaa vauhtia opiskelijalta toiselle ja niiden käsittely on välillä turhankin kovakouraista.

– Kurssikirjoja saatetaan palauttaa missä kunnossa tahansa. Kuulin eräänkin tapauksen, missä asiakas vakuutti kirjan kansien olleen kosteat kuukauden päivät edellisen lainaajan jäljiltä, Ahtiainen hymähtää.

Tutkimme muutamia iloisen värikkäitä opuksia. Värit eivät johdu kuvituksesta, vaan merkinnöistä, joita opiskelijat ovat kirjoihin tehneet. Sivuilla on tunnistettavissa kaikki sateenkaaren värit. Hyvä kun itse tekstistä saa selvää.

– Valituksia kirjojen kunnosta ei tule, sillä kunto on asiakkaiden omaa syytä.

Jokainen kirja on kunnostuksen arvoinen

Korjausta kaipaavat kirjat saavat Pirjon käsittelyssä tasavertaisen kohtelun. Mikään opus ei saa erikoiskohtelua, vaan kaikki kirjat korjataan tunnollisesti ja ammattitaidolla.


Pirjo Ahtiainen on tyytyväinen työssään.

Ahtiainen on harvinainen lajissaan. Hän on ainoa kokopäiväinen kirjojen huoltaja Helsingin yliopiston kirjastossa. Esimerkiksi kaupungin kirjastopalveluiden palveluksessa on useampi ammattilainen.

On upeaa kuunnella ihmistä, joka kertoo työstään näin innostuneesti. Pirjo Ahtiainen suhtautuu työhönsä suurella palolla ja intohimolla.

Kirjojen korjaus on myös äärimmäinen teko kestävän kehityksen kannalta. Kun kirjoja korjataan ja huolletaan, niiden käyttöikä pitenee ja näin vältytään materiaalien ja energian tuhlaukselta.  Lopussa ainakin luonto kiittää.

Kirjoittaja

Helena Hiltunen
Verkkotoimittaja
Hallinto- ja kehittämispalvelut
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuvat

Helena Hiltunen