Ideoita tieteenalatyöhön SLA2015 konferenssista

Kirjaston tieteenalavastaava markkinoi palveluita ja kehittää niitä hyödyntäen omaa, jatkuvasti kehittyvää asiantuntijuuttaan.

Oppia ja innostusta saamme toisiltamme. Osallistuminen kansainvälisiin konferensseihin on antoisa lähde kontaktien luomiseen ja ideointiin.

Special Libraries Association on yli satavuotias, voittoa tavoittelematon kansainvälinen, innovatiivisten tietoammattilaisten ja heidän strategisten kumppaniensa yhteistyöjärjestö. Jäseniä on yli 7000 75:ssä eri maassa. Tähän joukkoon mahtuu niin akateemisten kirjastojen, julkisten asiantuntijaorganisaatioiden kuin yritysten tietopalvelutehtävissä toimivia ammattilaisia. Järjestö edistää ja vahvistaa jäsentensä oppimista, edunvalvontaa ja verkostoitumista. Järjestö on julkaissut esimerkiksi tietoammattilaisten osaamisvaatimukset. SLA:lla on viitisenkymmentä jaostoa, joista tosin kaikki eivät toimi aktiivisesti.

Minulle tarjoutui mahdollisuus osallistua Special Libraries Associationin vuosikonferenssiin Be revolutionary 2015 Bostonissa. Seuraavassa poimintoja konferenssin annista tieteenalatyön tukena.

Nosta ammattisi arvostusta (SLA2015 Boston, juhlapuhuja Leigh Gallagher):

• Markkinoi itsesi ylimmälle johdolle, arvosta itseäsi ja näytä se (kirjasto vai viisauslaboratorio?)
• Kerro miten olet ollut avuksi, kuinka tieto on myös taloudellisesti arvokasta
• Ota käyttöön uusimmat tekniikat
• Tarjoa huippulaatuista asiakaspalvelua
• Innovoi palvelujasi; viisauslaboratorion palvelun voi tilata napin painalluksella kuten taksin

Tee itsesi näkyväksi (Tina Quin, Michigan State University) Making Chemistry Liaison Connections through Grassroots efforts

• Järjestä näyttelyitä, tapahtumia, seminaareja ja koulutuksia palvelujen esittelemiseksi
• Valmista tiedonhaun oppaita, myös kurssikohtaisia
• Osallistu aktiivisesti laitoksen tapahtumiin
• Ole tavattavissa fyysisesti ja virtuaalisesti

Toimi oikein asiakastilanteissa (Stephanie Ball, Christine DeLuca, John Digilio), Get out of your chair and revolutionize your training program

– Mene tapaamaan työhuoneeseen mukana lyhyt selkeä esite (jätä esite tuolille, ellei tapaaminen onnistu)

o Miten pääset tietokantaan
o Mitä teet, jos ongelmia ilmenee
o Yhteystietosi

– Lyhyt, käytännönläheinen esitys (vain muutama minuutti!)
– Osoita että arvostat käyttäjän aikaa
– Kerro myös muista palveluista, jos se on luontevaa
– Kuuntele käyttäjää, älä toimi kuin kone ennakkosuunnitelmasi mukaan
– Jätä pieni lahja, esim. suklaapatukka, jonka kääreessä yhteystietosi tai tietokannan hakuvinkki

Valloita kuulijoiden huomio
• Katso kuulijoitasi
• Nauti esiintymisestä
• Hymyile
• Puhu selkeällä äänellä
• Tiedosta kehonkieli
• Loppuyhteenveto on tärkein, koska kuulijat muistavat pisimpään sen, mitä kuulivat viimeiseksi.

Tunne tieteenalasi
Mitä tiedät tieteenalastasi kirjaston uusien palveluiden näkökulmasta? (Joanna Thielen ja Ye Li, Michigan State University) kuvasivat posterissaan Profiling common types of research data and methods published by organic synthetic chemists at the University of Michigan -menetelmän, jolla oli koottu tietoja tutkijoiden käyttämistä menetelmistä ja tutkimusdatoista sekä niiden tallennuskäytännöistä.

Kehitä virtuaalipalveluita (Introduction developing a better web-based user experience, Sarah Barret)
Uuden palvelun alustavien käyttäjäkokemusten keräämiseen riittää neljän asiakkaan haastattelu, jolla saadaan esiin 90 % ongelmista

• Kysy, kuinka käytät sisältöä?
• Mitä ongelmia olet havainnut?
• Kuuntele haastateltavan ongelma, älä hänen esittämäänsä ratkaisua (tiedät itse paremmin, koska kokemuksesi on laajempi)
• Tee kattavat muistiinpanot

Don’t be perfect, be fearless! (Kim Dority)

Teksti ja kuvat

Kaija Sipilä
johtava tietoasiantuntija

Horisontti2020 – verkostoitumista mammuttikonferenssissa Lissabonissa

Lissabonissa järjestettiin lokakuussa Horisontti2020-ohjelmaan liittyvä ICT2015 – Innovate, Connect, Transform -konferenssi. Konferenssin järjestivät Euroopan komissio ja Portugalin opetus- ja tiedeministeriön alainen FCT (Fundҫão para a Ciência e a Tecnologia). Konferenssi oli suuri, lähes 6000 osallistujaa, 127 puhujaa, 120 verkostoitumissessiota, näyttely, jossa esiteltiin 150 projektia, Startup Europe Forum sekä palkintojen jako seitsemässä eri kategoriassa.

Konferenssi antoi laajan kokonaiskuvan ICT-alan keskeisistä ajankohtaisista teemoista. Puheenvuoroissa oli sekä poliittista hengen kohotusta että käytännönläheisiä esityksiä.
Konferenssiin osallistumiseni tarkoituksena oli löytää potentiaalisia yhteistyökumppaneita, perehtyä uusiin Horisontti 2020 hakuihin sekä etsiä EU-projektien tuotoksia, joita mahdollisesti voitaisiin hyödyntää Helsingin yliopistossa.

Päällimmäisinä matkasta mieleen jäivät
•    EU:n vahva viesti digitaalisten yhtenäismarkkinoiden puolesta (Digital Single Market)
•    verkostoitumisen tärkeyden korostaminen sekä
•    tiedon louhinnan ja prosessoinnin esille nostaminen keskeisenä digitalisaation edistäjänä.

Digitaaliset yhteismarkkinat ja avoimen tieteen osaamisen haasteet

Konferenssi avajaisissa oli korkean tason puhujia, muun muassa Portugalin presidentti Anibal Cavaco Silva, EU komissaari Günther H. Oettinger, EU:n puheenjohtajamaan Luxemburgin edustajana ministeri Francine Closener ja Euroopan parlamentin edustaja Hans-Olaf Henkel. EU:n edustajien viesti oli selvä: “We need digital single market!”. Tavoitteena on vahvistaa Euroopan kilpailukykyä ICT-markkinoilla suhteessa Amerikkaan ja Kiinaan.

Avoimen tieteen hyödyntämiseen tarvittavan osaamisen kehittämisen tarve oli esillä useissa esityksissä. Näissä yleisin viesti oli, että osaamisen kehittämistä tarvitaan eri tasoilla teknisistä asiantuntijoista poliittisiin päätöksentekijöihin ja rahoittajiin. Komissaari Moedas heitti haasteen ICT-asiantuntijoille, joiden hänen mukaansa tulisi näyttää kehityksen suunta poliitikoille. Riittävän rahoituksen turvaaminen nähtiin keskeisenä onnistumisen edellytyksenä. Rahoittajien tulisi nähdä avoimuuden rahoittaminen investointina, ei kustannuksena.

Verkostoituminen

Potentiaalisia yhteistyökumppaneita löytyi ja muutaman kanssa on viestejä lähetetty konferenssin jälkeen. Yhteistyökumppaneiden kanssa keskustelua auttoi kirjaston oman lähtökohdan määrittely ennen matkaa. Tällä kertaa keskityin linkitetyn avoimen datan kanssa työskenteleviin toimijoihin.

Tänä syksynä päättyneessä COMSODE-projektissa toteutettu Open Data Node-alustaa on suunniteltu hyödynnettäväksi Helsingin yliopiston linkitetyn datan palvelujen toteuttamisessa. Projektissa laadittu ja pilotoitu tiedon avaamiselle voisi olla hyödynnettävissä suomalaisissakin organisaatioissa. Avoimen linkitetyn paikkatiedon projekteja esiteltiin omassa sessiossaan. Yhteistyömahdollisuuksien kartoittamista on jatkettu sekä COMSODE:n että paikkatietoprojektien kanssa.

Näyttelyssä eniten huomiota herättivät erilaiset robotit ja lääketieteen tekniset innovaatiot. Mielenkiintoisia mahdollisesti hyödynnettävissä olevia projekteja olivat FutureID ja Juxtalearn. FutureID-projekti rakentaa kattavaa ja joustavaa henkilöiden tunnistautumispalvelua sähköisten palvelujen tarjoajien käytettäväksi. Juxtalearn-projektissa opiskelijoiden oppimista edistetään luovan toiminnan, erityisesti videoiden tekemisen, avulla.

Toinen oppimisympäristöihin liittyvä löytö oli ASLERD-yhdistys (Association for Smart Learning Ecosystems and Regional Development). Kyseessä on monitieteinen yhdistys, jonka tavoitteena edistää oppimista ”älykkäiden” oppimisympäristöjen avulla ja sitä kautta vaikuttaa alueelliseen kehitykseen. Pohjoismaista jäseninä ovat: Aalborg University, Norwegian University of Science and Technology (NTNU) ja tutkimusryhmänä Stockholm University, Dept. of Computer and Systems Science, IDEAL group. Yhdistys etsii uusia jäseniä. Löytyneekö Suomesta kiinnostusta yhdistyksen toimintaan?

Teksti ja kuvat

Pauli Assinen
kehittämispäällikkö

Oppimisympäristökehitystä ja pohjoismaista yhteistyötä

NUAS (det Nordiska Universitetsadministratörs Samarbetet) -konferenssi ’Co-creating new learning environments – collaboration across expertise’ järjestettiin 18.-20. marraskuuta Århusin yliopistossa Tanskassa. Kyseessä oli yhteistyökonferenssi, jossa pohjoismaisten yliopistojen tilapalvelu-, IT-, kirjasto- ja hallintoväki kokoontui oppimisympäristöteeman pariin. NUAS järjestää vuosittain useita seminaareja ja kokouksia, mutta tämän tyyppinen yhteistyökonferenssi oli ensimmäinen laatuaan. NUASin jäseninä on tällä hetkellä 62 pohjoismaista yliopistoa ja korkeakoulua. Sen organisaatioon kuuluu 13 eri yliopistohallinnon aloille keskittyvää suunnitteluryhmää; viimeisimpänä on perustettu kirjastopalveluryhmä, jota vetää Pia Södergård Åbo Akademista.

Reissu kaiken kaikkiaan oli hyvin tapahtumarikas ja antoisa. Matka Århusiin ei ole pitkä, mutta vei silti aikaa lennonvaihtoineen. Kööpenhaminassa jatkolentoa odotellessa tuli ilmoitus terminaalin evakuoinnista, mikä hieman hätkäytti kun Pariisin tapahtumat olivat edelliseltä viikonlopulta tuoreena mielessä. Tilanne ei onneksi ollut vakava, koska evakuointi koski vain terminaalin check-in -aluetta, eikä lopulta edes viivästyttänyt jatkolennon lähtöä.

Konferenssi oli erittäin hyvin järjestetty tanskalaisen tyylikkäästi ja rennon tehokkaasti. Aloitustilaisuus pidettiin 18.11. illalla ARoS Aarhus -taidemuseossa. Siellä konferenssin osallistuja pääsivät tutustumaan toisiinsa sekä Olafur Eliassonin ”Your rainbow panorama” teokseen. Konferenssin toisena iltana taas oli täyden päiväohjelman päätteeksi vielä konferenssi-illallinen Turbinehallen-ravintolassa. Paikka oli remontoitu ravintolaksi vanhasta teollisuuskiinteistöstä, joten se sopi hyvin konferenssin teemaan. Siinähän keskityttiin hyvin vahvasti siihen, että miten jo olemassa olevista tiloista tehdään tämän päivän opiskelijoiden ja opiskelun tarpeisiin sopivia.

Tilojen lisäksi täytyy rakentaa myös käyttäjien luottamus

Konferenssi pääsi varsinaiseen alkuun torstai-aamuna. Päivän ensimmäisinä pääpuhujina olivat suomalaiset Olli Niemi (Suomen yliopistokiinteistöt) ja Suvi Nenonen (Aalto). Puhujaparilla on laajalti käytännön kokemusta erilaisten tilojen ja kampusalueiden rakentamisesta ja päivittämisestä nykypäivän vaatimuksiin sekä vahva tutkimustausta aiheesta. He ovat mm. osallistuneet kirjan ”How to co-create campus” kirjoittamiseen. Kirjasta löytyy lisätietoa ja kuvamateriaalia projekteista, joissa puhujat ovat olleet mukana.

Århusin yliopiston sisäpiha

Niemi ja Nenonen korostivat, että perinteisesti yliopistojen ja koulujen tilat on suunniteltu nimenomaan formaalia opetusta varten. Toisaalta tiedetään, että oppimisesta suuri osa tapahtuu hyvin epämuodollisissa tilanteissa ja paikoissa. Heidän mukaansa oppimisympäristöt pitäisikin suunnitella oppimista eikä opetusta varten.

Toinen tärkeä teema oli, että tiloja rakennettaessa pitää rakentaa myös käyttäjien luottamus. Tämä tapahtuu parhaiten siten, että käyttäjät otetaan mukaan suunnitteluprosessiin. Suunnittelusta Niemi kertoi mielenkiintoisen esimerkin projektista, jossa hyödynnettiin Charrette-menetelmää. Charrette tarkoittaa yksinkertaisesti sanottuna aktiivista suunnittelutilannetta missä kokoonnutaan ratkaisemaan jokin ongelma. Tässä tapauksessa opiskelijat ja muut uudistettavan tilan käyttäjät kokoontuivat hahmottelemaan tulevan tilan toiminnot ja osa-alueet pahvimalliksi. Arkkitehti oli paikalla kuuntelemassa koko ajan, ja hän teki näkemänsä ja kuulemansa perusteella muutamassa tunnissa ensimmäisen arkkitehtiluonnoksen ja kustannuslaskelman. Huomattavan nopeaa perinteiseen työstämistapaan verrattuna!

Kuuntelin erittäin kiinnostuneena myös esimerkkejä siitä, miten SYKin projekteissa on otettu käyttöön tiloja, jotka tahtovat jäädä vähälle käytölle. Tällaisia usein löytyy auloista ym. läpikulkupaikoista. Näiden tilojen käyttöä saatiin lisättyä niinkin yksinkertaisilla konsteilla kuin korottamalla oleskeluun tarkoitetun alueen lattiatasoa, ja rajaamalla aluetta erilaisilla kalusteratkaisuilla. Tätä kuulemma kokeiltiin myös projektissa, missä kirjaston sisälle luotiin erilaisia tiloja juuri lattiatason korotuksilla ja erilaisilla kalustus- ja verhoratkaisuilla. Kirjastojen osalta toivat esille myös ajatuksen siitä, että kirjastoissa tarvitaan ”yhteistyöskentelyalueita”, koska sinne tullaan työskentelemään yhdessä yksin. Tätähän me näemme kirjastossa päivittäin, mutta ensimmäistä kertaa taisin kuulla sen näin määriteltynä.

Edellä kerrottu liittyy mielestäni siihen, mitä torstain toinen pääpuhuja Marie Leijon Malmön yliopistosta korosti: tilan tuntu ja käyttötarkoitus voidaan rakentaa tilaan itseensä. Tarkoittaen siis, että sillä on merkitystä onko esimerkiksi opasteissa kieltoja vai kehotuksia, minkälaista kalustusta tilassa käytetään ja miten se on sijoiteltu. Näillä kaikilla ohjataan käyttäjien ymmärrystä siitä, minkälaiseen käyttöön tila on tarkoitettu, ja mitä siellä voi tehdä. Toisaalta, aina eivät asiat mene kaikesta suunnittelusta huolimatta ihan nappiin: käyttäjät eivät välttämättä ”osaa lukea” tilan tarkoitusta, tai eivät vain viihdy uudessa tilassa. Näitäkin esimerkkejä kävi ilmi workshopissa, jonka Niemi ja Nenonen vetivät vielä pääpuheenvuoronsa jälkeen.

Dina Andersen puhui opiskelijoista suunnittelun keskiössä

Opiskelijoiden tarpeet suunnittelun keskiössä

Kiinnostavia esityksiä ja työpajoja oli konferenssissa useita, ja erityisesti jäivät mieleen seuraavat projektit, joita aion pitää silmällä jatkossakin:

•    Opiskelijoiden tarpeiden huomioimisesta hieno esimerkki tuli Linköpingin yliopistosta. Siellä suunnitellaan Campus Vallan uudisrakennusta, johon aiotaan sijoittaa kirjaston lisäksi myös IT- ja helpdesk-palvelut sekä kaikki opintoasioihin liittyvät palvelut. Projektin kantavana ideana on, että opiskelijan ei tarvitse kulkea palveluiden perässä kaupungilla eikä edes kampuksella, vaan kaikki opiskelijan tarvitsemat palvelut kootaan yhteen rakennukseen. Rakennukseen suunnitellaan myös suurta määrää työskentelypisteitä opiskelijoille, ja tekniset ratkaisut mietitään pitkälle tulevaisuuteen sopiviksi. Toinen kantava idea on, että tilojen pitää olla monikäyttöisiä, ja että mikä tahansa tila rakennuksessa voi olla oppimistila.

•    Toinen esimerkki opiskelijasta suunnittelun keskiössä tuli Tanskasta. Dina Andersen Etelä-Tanskan yliopistosta kuvaili heidän projektiaan, jossa sekä tilojen että toiminnan kehitys lähti liikkeelle, kun opiskelijat valittivat, ettei heidän käytössään ole riittävästi pistorasioita, eikä langaton verkko toimi kaikkialla. Kumpulan kampuskirjaston ja Minervan oppimiskeskuksen uudistusprojektien kokemuksella tämä valituksen aihe kuulosti hyvinkin tutulta. Samoin kuin se, että tanskalaisessa projektissa oli myös koko projektin ajan aktiivisia opiskelijajärjestöjen edustajia mukana suunnittelutyössä.

•    Norjalaisen NTNU:n (Norwegian University of Science and Technology) kampussuunnittelussa taas ilmeni hyvin monien muidenkin ilmaisemat tarpeet: liiat neliömetrit halutaan karsia, mutta niiden tilojen, mitkä jäävät jäljelle, tulisi toimia mahdollisimman monipuolisesti ja joustavasti, ja ne pitäisi saada täyteen käyttöön. NTNUn ongelmana oli, että opiskelijat eivät viihdy kampuksen tiloissa, joten heillä oli tavoitteena luoda kampusalue, joka olisi viihtyisä 24/7 toimiva työskentely- ja oppimisympäristö. Tähän suunnitelmaan liittyi hyvin keskeisesti kirjaston tilojen avaaminen monipuoliseen käyttöön.

Kaiken kaikkiaan konferenssin esityksistä nousi esiin jo täältä kotikentältä tuttuja teemoja, jotka tuntuivat olevan kaikille yhteisiä maasta ja organisaatiotaustasta riippumatta. Keskeisimpiä näistä olivat, että opiskelijat halutaan pitää suunnittelun keskiössä, ja että uusista oppimisympäristöistä tulee tehdä kaikin tavoin joustavia, monipuolisia ja monikäyttöisiä tiloja nimenomaan oppimista eikä niinkään opetusta varten.

Teksti ja kuvat

Kati Tuunanen
kirjastonhoitaja

IFLA:n presidentti Ingrid Parent vieraili Helsingissä 28.3.- 30.3.

Elokuu on kirjastolaisille kuin Suomenselkä Pohjanmaan ja keskisen Suomen vetten jakajana. Loppukesän megakonferenssi vaikuttaa ihan kaikkeen. Vai onko joku, jonka työnkuvaan tuleva IFLA ei ole vaikuttanut? Ihan sattumaa ei liene meidän oman rakennushankkeemmekaan ajoittuminen juuri tälle vuodelle. Kynttilät palavat kaikista päistään kynttelikköä myöten ja syksyn pimeisiinkiin pitäisi vielä jonkinlainen liekki pitää yllä. No onpa tässä sentään kevät, kesä, lomat, unohdus ja niiden tuottamat virtalähteet välissä.

Esimakua maailman meriltä saimme IFLA:n juuri toimikautensa aloittaneen presidentin Ingrid Parentin muodossa. Leipätyönään Parent toimii ylikirjastonhoitajana kanadalaisessa Brittiläisen Kolumbian yliopistossa. Vuosien varrella ansioluetteloon on kertynyt merkintä mm. paikallisesta kansalliskirjastosta, joka sittemmin yhdistyi kansallisarkiston kanssa muodostaen uuden instituution nimeltä Library and Archives Canada.

Sinikka SIpilä ja Ingrid Parent

Ingrid Parent (oik.) ja Sinikka Sipilä, IFLA:n varapresidentti, tutustumassa Kaisa-talon kirjastoon

Kuten valtiovierailuilla aina, oli myös IFLA:n presidentin vierailun aikataulu tiukka. Kahteen päivään oli saatu sovittua kirjastovierailujen lisäksi monimuotoinen katselmus elokuun konferenssin tapahtumapaikoille, mikä oli yksi vierailun päätarkoituksista. Vierailuilla mm. Helsingin Messukeskukseen, Wanhaan Satamaan ja Ritarihuoneelle sai hyvin hahmotettua tulevan tapahtuman laajuutta ja merkitystä helsinkiläisille palveluiden tarjoajille. Kaikesta aisti, että kyseessä on monella tapaa yksi vuoden merkkitapahtumista koko kaupungin kannalta.

Meille HY-kirjastolaisille tarjoutui mahdollisuus nähdä Parent puhujana ja panelistina yliopiston pienessä juhlasalissa torstaina 29. maaliskuuta. Parent valoi luennossaan “Libraries as a force for change: the journey so far”  uskoa meihin suomalaisiin kirjastolaisiin konferenssijärjestelyjen osalta. Luennossaan Parent tähdensi kirjastojen aktiivisen otteen välttämättömyyttä muuttuvassa toimintaympäristössä. Parentin mukaan kirjastojen tulee aktiivisesti vaikuttaa muutokseen eikä vain reagoida siihen. Pelkkä reagointi ja toimintaympäristön seuraaminen johtaa pahimmillaan kirjastojen merkityksen katoamiseen. Toisaalta muutosta ei pidä nähdä pelkkänä peikkona. Parentin näkemyksessä kirjaston tulee luoda yhteiskuntaan positiivisia muutostekijöitä.

Paneelikeskusteluun osallistuivat Parentin lisäksi Jyväskylän yliopiston kirjaston johtaja Kimmo Tuominen, kirjastonjohtaja Annikki Roos HY-kirjastosta, Tampereen kaupunginkirjaston johtaja Tuula Haavisto ja kirjastohistorian dosentti Ilkka Mäkinen Tampereen yliopistosta. Keskustelussa kuulijat saivat erilaisia näkökulmia kirjaston tehtävään, nykytilaan ja toimintaympäristöön.

Keskustelun, kahvin ja aina erityismaininnan ansaitsevan rahkapullan jäljiltä Parent suunnisti Tiedekulmaan, jossa kirjasto vietti teemaviikkojaan. Muutaman mediakontaktin jälkeen kunniavieras sai vielä tutustua pop-up -kirjastoon, jonka konseptia Parent kiitteli vuolaasti ja epäili sen olevan hyvinkin ainutlaatuisen idean kirjastomaailmassa.

Ingrid Parent ei kuitenkaan jäänyt titteleineen ainutlaatuiseksi alkukeväisen Etelä-Helsingin aurinkokylvyssä. Muutoin kovin kiireisen päiväohjelman lomassa presidentilliset siirtymäreitit kohtasivat Pohjoisesplanadilla, kun vasta toimikautensa aloittanut kollega asteli henkivartijoidensa saattelemana edustusasuntonsa porteista sisään.

Teksti

Antti Virrankoski
Palvelupäällikkö
Helsingin yliopiston kirjasto
Ingrid Parentin henkilökohtainen IFLA-assistentti

Kuva

Leena Kuivanen
Suomen kirjastoseura

 

EUNIS 2011 -konferenssiraportti

EUNIS 2011 – Maintaining a sustainable Future for IT in Higher Education
Dublin, Irlanti, 15.6.-17.6.2011

 

EUNIS

EUNIS = European University Information Systems http://www.eunis.org/

EUNIS on avoin järjestö, jonka tarkoituksena on tarjota yhteistyöfoorumi eurooppalaisten korkeakoulujen IT-johdolle, korkeakouluasioista vastaaville viranomaisille ja tietojärjestelmätoimittajille. Järjestössä on 143 jäsentä 31 maasta. Suomesta Helsingin yliopiston lisäksi jäseninä ovat Aalto-yliopisto, CSC, Jyväskylän yliopisto, Lappeenrannan teknillinen yliopisto, Oulun yliopisto, Tampereen ammattikorkeakoulu, Tampereen yliopisto, Turun yliopisto ja Åbo Akademi.

Suomalaisista järjestön johtokunnassa ovat Helsingin yliopiston tietohallintojohtaja Ilkka Siissalo (vice-president) ja Aalto-yliopiston tietohallintojohtaja Pekka Kähkipuro (member). Toimintaan kuuluvat vuosittaisen konferenssin lisäksi yhteiset projektit, esimerkkinä käynnissä oleva opiskelijaliikkuvuuden edistämiseen tähtäävä RS3G (Rome Student Systems and Standards Group, http://www.rs3g.org).

Konferenssi 2011

Konferenssin isäntänä toimi Trinity College Dublinissa. Konferenssin ohjelmassa oli yhdeksän kaikille tarkoitettua osiota, viisi rinnakkaisohjelmajaksoa neljästä teemasta sekä aikaa keskusteluihin muiden osallistujien kanssa. Rinnakkaisohjelmien teemat olivat Corporate IT, Identity Management, Knowledge Management ja Sustainable IT.

Esitysten painopiste oli koulutuksen ja opetuksen sekä korkeakouluhallinnon tietotekniikassa. Tutkimukseen liittyvät järjestelmät olivat vähemmän esillä. Kirjastojärjestelmiä tai kirjaston roolia korkeakoulujen IT-toiminnassa ei käsitelty muutamaa mainintaa lukuunottamatta. Mitään varsinaisesti uutta ei esityksissä ja keskusteluissa tullut esille. Keskeisiä aiheita olivat käyttäjätarpeiden muutos, digitaalisten tietomassojen kasvu ja hallittavuus, tietoturva, käyttäjien ja järjestelmien integraation monimuotoistuminen, avoin lähdekoodi ja tietohallinto.

Esityksiä oli valittu niin laaja valikoima, että pelkästään näkemieni esitysten perusteella voisi oikeastaan tehdä minkälaisia valintoja tahansa tietojärjestelmäkehityksen ja ylläpidon osalta. Aina löytyisi taho, johon viitata hyvänä käytäntönä. Olennaista tuntui olevan oman toiminnan ja toimintaympäristön tunteminen, jolta pohjalta tavoitteet ja toimintamallit päätetään.

Esimerkkejä vaihtoehtoisista näkemyksistä:

  • Korkeakoulutus on sijoitus tulevaisuuteen yksilön ja yhteiskunnan tasolla. – Mikä on korkeakoulutuksen rooli yksilölle ja yhteiskunnalle tulevaisuudessa? – Onko korkeakoulutuksella mitään tarjottavaa huomisen nuorille?
  • Katso tulevaisuushorisontin yli – tulevan it-kehityksen ennustaminen on mahdotonta.
  • Panostus kansainväliseen yhteistyöhön, yhteisprojekteihin, laajat tavoitteet – ketterä paikallinen kehitystyö pienehköjen käyttäjäryhmien tarpeisiin.
  • Tee itse tai kehittäjäyhteisössä (avoin lähdekoodi) – osta palvelut, älä keksi pyörää uudestaan.
  • Tee nopeasti, aloita tänään edes jotain – huonosti tehty johtaa samaan tulokseen kuin ei tekisi ollenkaan.
  • Avoin ympäristö, yhteisöllisyys – tietoturva, tekijänoikeudet

Patrick Cunningham (Chief Scientific Adviser to the Irish Government) korosti koulutuksen merkitystä investointina tuotekehitykseen ja hyvinvointiin. Hän vertasi Irlantia muihin samankokoisiin eurooppalaisiin maihin käyttäen EU-komission Innovation Union Scoreboard -tutkimusta. Vuoden 2010 tutkimuksessa Suomi oli kolmantena, yksi innovation leader -ryhmästä. Irlanti on lähellä EU:n keskiarvoa, tavoitteena päästä kärkiporukkaan. Cunninghamilla oli myös mielenkiintoinen lähestymistapa yliopistorankingeihin. Sen sijaan, että olisi verrannut dublinilaisia yliopistoja maailman huippuihin, hän otti vertailukohdaksi vastaavan kokoisten eurooppalaisten maiden pääkaupunkien yliopistot.

Käyttäjien tarpeita tietojärjestelmien kehittämisen lähtökohtana käsiteltiin useassa esityksessä. Keri Facer kysyi, miten yliopistot vastaavat käyttäjien ja järjestelmien monimuotoiseen integroitumiseen. Hän toivoi parempaa keskustelua koulutuksen tulevaisuudesta ja piti tärkeänä käyttäjien osallistamista tähän keskusteluun, esimerkkinä englantilainen koulutusalan skenaariotyökalu.

Myös Marshallin viiden kohdan lista sisälsi tulevaisuuden arvioinnin. Mieleeni jäi Marshallin kommentti, että se mikä ensin näyttää mahdottomalta, ei yleensä ole mahdotonta. Kysymys on useimmiten vain näkökulman rajoittuneisuudesta.

Espanjalaisten yliopistojen Web2.0-käyttötutkimuksen yhteenvedossa Clemente totesi, että huonosti tehty johtaa yhtä huonoon tulokseen kuin se, että ei tee ollenkaan. CampusIT:n Naratil kehotti aloittamaan pienestä ja aloittamaan heti. Hän korosti käyttäjäkokemuksen merkitystä. Esityksessä kuvatun nopean järjestelmäkehityksen yhtenä edellytyksenä oli ostopalvelujen hyödyntäminen.

Omasta ohjelmistotuotannosta ja avoimen lähdekoodin käytöstä oli Brighin ja Bertazonin esitys italialaisten korkeakoulujen IT-konsortion, CINECA:n, toiminnanohjausjärjestelmäprojektista. CINECA on mielenkiintoinen esimerkki yliopistokonsortiosta. Sikäläinen opetusministeriö, 50 yliopiston ja 2 tutkimuslaitoksen konsortio tuottaa tietojärjestelmiä korkeakoulujen tarpeisiin, mutta ei ilmeisesti kuitenkaan kirjastojärjestelmiä.  Sen liikevaihto on 70 miljoonaa euroa, ja henkilöstöä on noin 550.

Laajoja yhteistyöprojekteja edustivat henkilötunnistukseen liittyvät EU-projektit STORK ja SSEDIC sekä TERENAn Wearenin esitys eurooppalaisista tutkimus- ja koulutusalan verkoista ja keskitetystä käyttäjätunnistuksesta.

Tietohallintoa käsiteltiin standardien, kustannusten hallinnan ja parhaiden käytäntöjen näkökulmasta. Wilson käsitteli jatkuvan kehittämisen filosofiaa ja erilaisten työkalujen käyttöä siinä (ITIL, BSC, SLA, EFQM). Fernandez Martinez esitteli ISO38500-standardin käyttöä espanjalaisissa yliopistoissa itsearvioinnin välineenä.

Konferenssin sivusto http://www.eunis.ie/index.html

Teksti
Pauli Assinen
Tietojärjestelmäpäällikkö
Verkkopalvelut
Helsingin yliopiston kirjasto

The New Library – Design and Function

Osallistuin 10.-11.2.2011 Helsingissä järjestettyyn kirjastoarkkitehtuurikonferenssiin, The New Library  – Design and Function. Käynnissä tuntuu olevan varsinainen kirjastorakentamisen buumi.

Helsingin kaupunginkirjaston yhdessä pohjoismaisten kumppaneiden kanssa isännöimä asiantuntijaseminaari oli paisunut 180 osallistujan tapahtumaksi, ja keskustelulle ja kokemusten jakamiselle tuntui olevan palava tarve. En kuullut aivan kaikkia konferenssin esityksiä, mutta tämä on koosteeni mieleen jääneistä hankkeista.

Lukuisien kirjastoprojektien joukossa Helsingin yliopiston Kaisa-talon kirjasto puolusti ansiokkaasti paikkaansa ainoana yliopistokirjastona. Perusproblematiikka ja ratkaisut tuntuivat silti varsin samankaltaisilta useimmissa hankkeissa. Urbaani uudisrakentaminen on siirtänyt asiakasvirtojen reittejä, tilat ovat käyneet ahtaiksi tai muuten uusiin tarpeisiin riittämättömiksi, ja digitaalinen aineisto syrjäyttää vauhdilla painettua.

Kirjastot halutaan sinne, missä kansalaiset liikkuvat ja viettävät aikaa.  Samalla yleisten kirjastojen eetos on muuttunut sivistystehtävästä kulttuurin ja tiedon tavarataloiksi ja viihtymiskeskuksiksi. Lisää vetovoimaisuutta saadaan strategisilla partnerisuhteilla.

Suuret rakennushankkeet – uusi suunta

Suuria kirjastouudistuksia ja rakennushankkeita olivat Helsingin kaupunginkirjaston tuleva Keskustakirjasto, Oslon kaupunginkirjaston uusi pääkirjasto ja Kaisa-talon kirjasto. Kaikissa näissä hankkeissa oli haettu uutta konseptia palvelumuotoilun ja käyttäjien laajan osallistuttamisen avulla.

Oslon uuden kirjaston suunnittelu on ollut käynnissä jo neljännesvuosisadan, arkkitehtuurikilpailujakin on järjestetty jo useampia. Nyt hanke on lopulta konkretisoitumassa, ja uusi kirjasto rakennetaan merenrannalle, rautatieaseman ja uuden oopperatalon väliin. Kaikki muutkin keskeiset kulttuuri-instituutiot siirretään Oslon nykyisestä keskustasta Bjørvikan entiselle satama-alueelle, josta tavoitellaan kaupunkirakentamisen ja wau-arkkitehtuurin pohjoista menestystarinaa.

Maija Berndtson ja Liv Saeter, kirjastonjohtajat Helsingistä ja Oslosta esittelivät hankkeitaan, joissa oli yllättäen paljon samoja elementtejä. Kirjastokonsepteissa on siirrytty kirjoista ihmisiin, mikä näkyy tilajärjestelyissä. Kun kirjat ennen täyttivät valtaosan tiloista, pääosassa ovat nyt tapahtumat, kokoukset, oppiminen ja erilainen tekeminen. Suhdeluku kirjojen ja ihmisten välillä 70/30 on kääntynyt päälaelleen.

Kirjastosta halutaan kansalaisen toimisto ja tapahtumista valtaosa asiakkaiden itsensä järjestämiseksi. Monimuotoisuus ja muunneltavuus ovat valttia, eikä hiljaisesta kirjastostakaan ole kokonaan luovuttu. Helsingissä mietitään sitäkin, tarvittaisiinko kirjaston yhteyteen auditorion, elokuvateatterin ja tapahtumatorin lisäksi sauna.

Birminghamissa oli menty fuusiokonseptissa vieläkin pidemmälle, ja kirjaston yhteyteen oli liitetty lähes kaikki kansalaispalvelut, terveyskeskuksen rutiinipalveluja myöten.  Birminghamin ”Memory Mashine” hanketta esitteli kirjastonjohtaja Brian Gambles.

Opiskelijat suunnittelijoina – ideoita ja inspiraatiota

Helsingin kaupunginkirjaston suunnittelua konkretisoi Aalto yliopiston arkkitehtuurin professori Teemu Kurkela. Hänen viisi opiskelijaansa olivat laatineet harjoitustyönä kukin oman ehdotuksensa tulevaksi Keskustakirjastoksi pitkänomaiselle Töölönlahden tontille. Suunnitelmista löytyi virtaviivainen, kulmikas, pyöristetty ja kierteinen vaihtoehto, kaikki persoonallisia ja kiinnostavia. Maija Berndtson kiittelikin harjoitustöiden todistaneen, että kirjasto voi onnistua hankkeessaan pienestä ja haasteellisesta tontista huolimatta.

Hollantilainen Almeren kirjasto on rakennettu lähelle Amsterdamia uudiskaupunkiin, joka on konstruoitu mereltä vallatulle maalle. Kirjasto on osa elävää palvelukeskustaa ja sijaitsee katutason yläpuolella ostoskeskuksessa. Erityisesti sisustukseen ja designiin on panostettu ylivertaisen asiakaskokemuksen aikaansaamiseksi. Koko kalustus on suunniteltu kirjastoa varten, ja sen kustannukset ovat lähes kolminkertaiset itse rakennukseen verrattuna. Kirjastonjohtaja Chris Wiersma oli tyytyväinen heidän ratkaisuihinsa, hanke oli onnistunut, ja kirjasto valittu Hollannin parhaaksi vuonna 2010.

Paljon uutta pikakelauksella

Konferenssin kohokohtana oli Pecha Kucha esittely. Siinä käytiin nopeassa tempossa läpi kuusi kirjastoesittelyä, joista kuhunkin sai käyttää 20 kuvaa ja aikaa vajaat 7 minuttia. Kavalkadissa kuultiin Bercelonan, Umeån, Århusin, Tukholman ja Verian (Kreikka) kaupunginkirjastojen ja meidän oman Kaisa-talon kirjaston hankkeista. Hektinen esittelykonsepti toimi ja poimittavissa oli suuri määrä kokemuksia ja visuaalisia havaintoja. Esittelyä seuranneessa keskustelussa oli vielä mahdollisuus kysellä lisää kiinnostavista kohteista.

Kaisa-talon kirjastohanketta esittelivät ylikirjastonhoitaja Kaisa Sinikara ja talon pääarkkitehti Vesa Oiva. Tuloksena oli kompakti tarina uuden kirjastotalon unelmasta ja sen täyttymyksestä arkkitehtuurin keinoin käyttäjien panosta unohtamatta. Århusin kaupunginkirjaston hankkeessa oli tehty laaja suunnittelutyö eri asiakasryhmiä osallistuttamalla. Kirjastonjohtaja Knud Schultz ja projektipäällikkö Marie Östergård esittelivät kiinnostavia tekniikoita, joita voidaan menestyksellisesti hyödyntää kirjastosuunnittelussa, kuten knowledge hub, mindspotting, village square, interactive table ja prototyping. Kaikissa esitellyissä hankkeissa käyttäjien tarpeet olivat olleet etusijalla. Käyttäjäkeskeinen suunnittelu- ja palvelukulttuuri tuntuivatkin olevan valtavirtaa yleisten kirjastojen kehittämisessä.  Myös palvelumuotoilun käyttö on yleistynyt.

Kirjastokonseptit puntarissa

Mielenkiintoista kuultavaa oli myös Turun kaupunginkirjaston ja Oulunkylän kirjaston uudistusten arviointi. Kokenut arvioija oli Taarnbyn kirjastonjohtaja Jens Lauridsen. Arviot Turun kaupunginkirjastosta olivat melko kriittisiä. Ulkoarkkitehtuuria pidettiin kauniina, mutta rakennus ei viestinyt riittävästi käyttötarkoituksestaan, ja katedraali tulkittiin sen pääviestiksi. Uudisosan sisätiloja pidettiin esteettisinä, mutta liian eksklusiivisina. Tilajärjestelyt koettiin kokoelmalähtöisiksi ja kirjamäärä liian suureksi asiakastilojen kustannuksella. Vanhaa osaa pidettiin liian vanhanaikaisena ja siellä korostui säilyttäminen ja ylläpito dynaamisen uuden etsimisen sijaan. Elektronisten aineistojen parempaa esillepanoa toivottiin. Vanhentuneen kirjastokonseptin (kirjat/ihmiset) katsottiin dominoivan liiaksi koko kirjaston toimintaa.

Kirjaston vahvuutena oli yhteys ympäröivään vanhaan kaupunkiin lasiseinän ja ulkotilan avulla. Talon parhaaksi paikaksi arvioitiin kahvila, jossa oli elämää, mutkattomuutta, hyvät tarjoilut ja laadukas sisustus. Sieltä löytyi arvioijan toivomaa ”human designia” ja Marimekkomaista värimaailmaa. Turun kirjastotoimenjohtaja Inkeri Näätsaari pahoitteli arvioinnin ajankohtaa, joka oli sattunut juuri Turun kulttuurikaupungin avajaisten lauantaiseksi aamupäiväksi. Tämä kun ei ollut tyypillinen kirjastopäivä.

Toisen arviointikohteen, Oulunkylän sivukirjaston kokonaisuudistuksen esitteli

sisustusarkkitehti Pablo Riquem suunnittelutoimisto Kuudennesta Kerroksesta. 100-neliöinen kirjastotila ja palvelukulttuuri oli uudistettu kokonaan palvelumuotoilua hyödyntäen. Kirjasto oli avattu 2010, ja se sijaitsee ostoskeskuksen yhteydessä.

Jens Lauridsenin piti kirjaston käyttäjäkeskeistä konseptia onnistuneena. Kirjasto oli pienestä koostaan huolimatta näkyvä ja kommunikoiva. Muita vahvuuksia olivat yhden kerroksen ratkaisu, hyvä lastenosasto, modernien tilojen joukossa hieno klassisen kirjaston representaatio, vetoavuus uusiin käyttäjäryhmiin sekä vilkkaus ja eloisuus. Miinuspuolena oli liian pieni tila, jolloin asiakkaita, kirjoja ja toimintoja tuntui olevan liikaa. Kirjaston monitoimitila arvioitiin myös liian sekavaksi, eikä se toiminut enempää lukusalina, koulutustilana kuin näyttelytilanakaan. Käytännöllisyydestään huolimatta kirjaston hiljaiset työpisteet arvioitiin liian pieniksi ja niissä käytetty väritys levottomaksi.

Jens Lauridsenin palaute osoittautui varsin reippaaksi. Tällainen avoin kansainvälinen keskustelu ja asiantuntija-arvioinnit olisivat laajemminkin tervetulleita ja hyödyllisiä kotimaisten kirjastohankkeiden suunnitteluun ja toteutusten hienosäätöön.

Lounaskeskusteluja

Uusia kotimaisia rakennushankkeita, jotka tulivat esiin lounaspöydässä, olivat Savonlinnan kaupunginkirjaston uudisrakennus ja Töölön sivukirjaston saneeraus. Savonlinnasta on lupa odottaa kiinnostavaa uutta konseptia ja yllätyksellistä rakennusta, kun suunnittelijana on tunnettu ja tunnustettu arkkitehtitoimisto Heikkinen – Komonen. Hankkeesta kertoi kirjastotoimenjohtaja Tapani Boman. Töölön konseptiuudistukselta taas toivotaan Aarne Ervin ajattoman arkkitehtuurin kunnioitusta.

Lisää aiheesta:

The New Library  – Design and Function

Kirjoittaja

Inkeri Salonharju
Projektipäällikkö
Hallinto- ja kehittämispalvelut
Helsingin yliopiston kirjasto

ELAG –konferenssiin osallistumista voi suositella muillekin kuin nörteille

ELAG-logo
Emme ole aiemmin osallistuneet ELAG (European Library Automation Group) konferensseihin, emmekä olisi ehkä tulleet osallistuneeksi tänä vuonnakaan, jos ei meitä olisi kannustettu ilmoittautumaan. Mielikuvamme oli, että kyse on tietoteknisesti suuntautunneille kirjastoammattilaisille tarkoitettu konferenssi.

ELAG 2010-konferenssi järjestettiin tänä vuonna Helsingissä, mihin varmaankin liittyi, että niinkin monella meistä Helsingin yliopiston kirjastosta oli mahdollisuus osallistua konferenssiin. Tarjosihan tämä mainion ja kirjastolle edullisen mahdollisuuden kansainvälistää  työntekijöitään. 9-11.6.2010 järjestetyn tapahtuman yleisteemana oli Meeting new user expectations.

Aiemmista ELAG-konferensseista emme tiedä, mutta ainakin tämä teema näytti tuottaneen ohjelmaan paljon sellaisia, josta vähemmänkin tietoteknisesti suuntautunut osallistuja sai paljon irti. Konferenssiesitelmien ja workshopien  aiheena oli mm. modernit kirjastonkäyttäjät ja erilaiset käyttöliittymät, kirjastojen rooli opiskelijoiden oppimaan oppimisessa, nettisukupolven tiedonhakukäyttäytyminen, relevanssin käsite digitaalisissa kirjastoissa.

Kolmi-, tai esikonferensseineen nelipäiväinen, tapahtuma ansaitsisi laajemman esittelyn. Muutamakin osallistuja kirjastostamme piti vielä konferenssin aikana mahdollisena kirjoittaa itseään innostavista esityksistä, mutta kun välissä on ollut kesä lomineen, ei ole ihmeteltävää, ettei enempää juttuja koottavaksi sitten kertynyt. Seuraavassa joitain referointeja ja kuvauksia muutamista esityksistä ja yhdestä workshopista. Lopuksi vaikutelmatuliaisia konferenssista.

Kirjaston rooli omistautuneen oppimisen tukemisessa

Avauspuheenvuorossaan Andrew Cox Sheffieldin yliopiston informaatiotutkimuslaitokselta esitteli, miten Sheffieldin yliopistossa kirjasto on tullut osaksi opiskelijoiden opiskelua. Laitoksen opiskelussa hyödynnetään omistautuneen oppimisen (engaged learning) ideaa ja välineinä käytetään tiimityöskentelyä, verkko-oppimista ja informaatiolukutaidon edistämistä. Ensimmäisen vuoden opiskelijoiden opinnot sisältävät tiedon hallinnan oppimista (information management). Tavoitteena on kurssin suunnittelua, tutkimuksen teon alkeiden opiskelua, posterien tekoa ja vertaisarviointiin tutustumista.

Omistautunutta oppimista tukee vaivaton pääsy suureen määrään tietoa. Tällöin kirjaston rooli korostuu sen tarjotessa tilan tiedolle eli se on paikka jossa opiskelussa tarvittavia tietoresursseja on saatavilla. Tilan oppimiskeskuksena tulee olla houkutteleva ja tarjota virikkeitä opiskeluun ja pääsyn laajoihin tietoresursseihin. Myös kirjaston tarjoama informaatiolukutaidon opetus on keskeinen osa tutkivaa oppimista, jolle on tärkeää tiedon oikea paikantaminen ja sen löytäminen laajoista kirjaston elektronisista kokoelmista.

Toisen vuoden opiskelijat tekevät YouTubeen elokuvan ja valokuvatarinan, jossa käytetään hyväksi kuvia, musiikkia ja ääniefektejä.  Tällöin kirjasto on mukana opiskelussa haasteellisissa tekijänoikeuskysymyksissä. Kirjaston tehtävänä on ohjata ja muokata opiskelijoiden tiedonhakukäyttäytymistä osana opiskelijoiden oppimaan oppimista. Tavoitteena on että kirjasto olisi kaikkialla missä opiskelijakin, keskeisenä tekijänä heidän opiskeluarjessaan.

Miten kirjaston perinteet ja sosiaalinen media kohtaavat?

Lukas Koster Amsterdamin yliopiston kirjastosta ja Rosemie Callewaert Bibnetistä Brysselistä esittivät vuoropuheluperformanssina ja slideshown siivittämänä vertailevan katsauksen web 2.0 piirteiden ja palvelujen impmentointiin Amsterdamin yliopiston kirjaston kokoelmaluettelossa ja portaalissa, joiden kehittämiseen Lukas on osallistunut, ja Flanderin (Belgian hollannin kieltä puhuvan osan) yleisten kirjastojen yhteisluetteloportaalissa, jonka kehittelystä Rosemie on ollut vastuusssa. Esityksensä he jäsensivät “semanttisen webin kirjoittamattomien sääntöjen” varassa:

  • OHJAA MINUA (Guide me).
  • VIEHÄTÄ MINUA (Attract me)
  • LÖYDÄ MINUT (Find me)
  • PALKITSE MINUT (Reward me)

Slideshown avulla Rosemie ja Lukas kertoilivat havainnollisesti ja eloisasti, miten heidän luomuksensa suhteutuivat näihin sääntöihin. Miten eri tavoin teoria kohtasi käytännön ja miten kirjaston perinteet kohtasivat sosiaalisen median. Rosemien luomuksessa, Zoeken. bibliotheek.be, toteutuvat monet web 2.0 -piirteet: oli houkuttelevaa opastavuutta, ei pakkovalintoja liian monien tietokantojen välillä vaan yksi yhteinen indeksi yhdistettyine hakuineen ja tarjottuine synonyymeineen, oli suositteluja ja visuaalisuutta, oli mahdollisuus tagitukseen, omien asiasanojen  antamiseen. Amsterdamin yliopiston kokoelmaluettelo ja portaali digitaaliseen kirjastoon näyttävät tutunomaisen epävisuaalisilta, epäinteraktiivisilta, staattisilta ja tylsiltä, joita ominaisuuksia Lukas ei mitenkään pyrkinyt peittelemään vaan pikemminkin ehkä päinvastoin.

Amsterdamin yliopiston kirjaston julkilausuttuna pyrkimyksenä on kyllä ollut kehittää web 2.0 -palveluja ja Lukas on kyllä kirjoitellut blogiinsa näistä, mutta tämä kaikki oli jäänyt paljolti teoriaksi. Käytännössä voimavarat olivat kuluneet työhön vähän vanhanaikaisempien ja jäykempien  järjestelmien parissa: Metalib, Aleph, etc.

Amsterdamin yliopiston kirjaston verkkopalvelujen nykytilanteeseen tutustuminen oli kiinnostavaa sikälikin, että jokunen vuosi sitten täällä luettiin enemmän tai vähemmän inpiroituneena Amsterdamin yliopiston elektronisten palvelujen kehittämisohjelmaa, jossa oli eräitä vaikuttavia kuvioita, mm. monihaarainen kaavio palvelujen kokonaissarkkitehtuurista,  ja web 2.0 oli tietenkin kuvassa mukana. Näinkös siinä sitten on käynytkin?

Tuntekaa käyttäjänne ja tarjotkaa palveluja heidän ehdoillaan!

Yhden workshopin teemana  aiheena oli Tuntekaa käytäjämme. Ryhmän vetäjänä oli BIBSYSissä työskentelevä Marit Brodshaug, mikä selittää BIBSYSin näkyvyyden ryhmän raportissa. Ryhmässä käydyissä keskusteluissa todettiin modernin kirjastonkäyttäjän haluavan sisällöllisesti yhä yhtenäisempiä ja ominaisuuksiltaan modernimpia kirjastopalveluja. Asiakkaat jotka ovat ”syntyneet” netin käyttäjiksi vaativat kirjastopalveluilta helppoutta, helppoa pääsyä aineistoihin ja täydellisiä sisältöjä.  Käyttävät he sitten läppäriä tai älypuhelimen toimintoja heidän tiedontarpeensa kohdistuu kirjoihin, artikkeleihin, tietokantoihin, paikallisiin kokoelmiin ja mediaan kaikissa muodoissaan.  He haluavat täsmällisiä vastauksia tiedonhakuihinsa riippumatta siitä ovatko fyysisesti kirjastossa, ravintolassa tai uimarannalla.

Näihin käyttäjien tarpeisiin kirjastot pyrkivät vastaamaan tehokkain ja saumattomin kirjastojärjestelmin. Eli kirjastojärjestelmiä tulee kehittää niin että ne tarjoavat helpon pääsyn kaikkiin tarjolla oleviin kirjastoresursseihin, kuten elektronisiin kokotekstilehtiin, virtuaalisiin tietopalveluihin, avoimiin aineistoihin, multimediaan, blogeihin.

Korkeatasoisen metadatan todettiin olevan yhä tärkeämpi haluttujen resurssien löytämisen kannalta. Opiskelijat tarvitsevat yhä enemmän ammattitaitoista opastusta ja tietoa siitä kuinka etsiä relevanttia informaatiota. He tarvitsevat opastusta informaation ja sen relevanssin määrittämiseen.  Kirjastoissa tulee ottaa yhä suuremmassa määrin huomioon digitaalisen aineiston laajat formaattivalikoimat ja sisällöt sekä tuoda esille yhä enemmän oma arvonsa ja palvelujensa edut.

Tieteelliset kirjastot esimerkiksi Norjassa vievät metadataa myös Googleen auttaakseen käyttäjiä löytämään tiensä takaisin kirjaston tietokantoihin ja laadukkaaseen tietoon.  Myös opiskelijat on otettu mukaan markkinoimaan kirjastoa ja sen palveluja, jolloin terminologian ja kielen käyttö ei ole kirjastoammattilaisten asiakkaille toisinaan vaikeaselkoista ammattislangia.

Muuttuuko relevanssin käsite e-kirjastoympäristössä?

Jela Steinerova Comenius yliopistosta Bratislavasta esitteli mm. relevanssikäyttäytymisen tutkimusta. Digitaalilukutaitoinen nettisukupolven tiedonhakija haluaa hakunsa tulokset nopeasti, viitteet ovat sekä tekstiä että kuvaa ja tiedonhakija voi tehdä samalla muita rinnakkaistoimintoja. Muuttaako tämä uusi ympäristö ajattelua ja sitä kuinka ja miksi tietoa käytetään? Muuttuuko relevanssin käsite elektronisissa kirjastoissa ja niiden palveluissa? Sähköisessä ympäristössä käyttäjät lisäävät palveluiden arvoja suositellessaan, yhdistäessään, asettaessaan paremmuusjärjestykseen palveluja.

Traditionaalisessa kirjastoympäristössä relevanssilla tiedolla tarkoitetaan yksitasoista, lineaarista, bibliografista viitetietoa. Digitaalisen kirjaston sähköisessä ympäristössä relevanssitieto on ei-lineaarista, monitasoista, joustavaa ja interaktiivista tietoa.

Vaikutelmatuliaisia

Antoisia olivat myös sellaiset esitykset, joita kuunnellessa ei tahtonut pysyä ihan koko matkaa kärryllä. Silti ne saattoivat esimerkiksi antaa lisäymmärrystä termeistä/ilmiöistä, joihin väkisinkin törmää (esim. linked data) ja joista tietäminen edes jonkinasteisesti kuulunee nykyään kirjastonhoitajan yleissivistykseen varsinkin kun e-kirjastotehtävissä vielä toimitaan. Kiinnostavaa oli myös saada tietää, millaisilla skripteillä ja koodeilla erilaisia asioita saadaan aikaan, vaikkei noita skriptejä ja koodeja kuvittelisi itse ryhtyvänsä koskaan tahkoamaankaan.

Usemman päivän aikana meillä oli mahdollisuus havainnoida myös melkoista kirjoa erilaisia esitys- ja esittämistyylejä. Lukas ja Rosemie eivät olleet ainoa esiintyjäduo. Useamman puhujan voimin esitykseen näyttää voivan rakentaa dialogeja, kontrasteja ja jännitteitä, jotka pitävät yllä yleisön mielenkiintoa ja edesauttavat sanoman välittymistä. Tekstipainotteiset kalvosulkeiset yksin kateederissa töröttävän puhujan minimalistisesti esittämänä eivät ole välttämättä tenhoavin ja tehokkain tapa saada sanottavaansa perille.

Konferenssissa törmäsimme myös ensimmäistä kertaa esitysmuotoon, jota voisi viljellä muissakin konferensseissa ja seminaareissa, miksei myös kirjastoesittelyissä.   Ohjelmassa oli parinakin päivänä korkeintaan 5 minuuttia kestäviä salamapuheita (lightning talks), jossa osallistujat saattoivat mainostaa jotain pienempää tai suurempaa keksintöään, esim. jonkun ohjelman kekseliästä soveltamista epätyypilliseen tarkoitukseen tai jotain ideaa tai aatetta (Open data). 45 minuutin jakso vaihtuvien esiintyjien lyhyitä markkinoivia tai agitoivia, eikä aina edes ihan kuolemanvakavia salamapuheita vaikutti piristävästi, kun kaupallisiksi tiedotteiksi katsottavia markkinointipuheita ei ollut kovin montaa joukossa.

Konferenssiohjelmaan sisältyi paljon sellaista, joka sai toivomaan, että kirjastostamme olisi ollut paikalla osallistujia vielä runsaslukuisemmin ja laajapohjaisemmin. Tiedonhankinnan kouluttajille olisi ollut tarjolla paljon virikkeitä, samoin verkkoviestijöille. (Mitähän mieltä viestijämme olisivat olleet näkemästämme humoristisesta kirjastoesittelyvideosta, jossa asiakas palveltiin suunnilleen kuoliaaksi ja päästettiin sitten menemään näännyttävän ison kirjapinon kera?) Myös päällikkötaso olisi saattanut saada täältä lisää virtaa visiointeihinsa.

Ensi vuonna ELAG järjestetään Prahassa (25.-27.5.2011). Sinne tuskin kirjastollamme on varaa kustantaa niin monia osallistujia kuin tänä vuonna. Toivon mukaan osallistujakuntaa harkitaan ennakkoluulottomasti vähän ohjelman painotusten mukaan. Teema on oikein lupaavan kuuloinen: It’s the Context, Stupid.

Linkit

Kirjoittajat:

Kristiina Lähdesmäki
Kirjastonhoitaja
Helsingin yliopiston kirjasto / Keskitetyt hankinta- ja metadatapalvelut

Eeva Peltonen
Kirjastonhoitaja
Helsingin yliopiston kirjasto / Keskitetyt hankinta- ja metadatapalvelut

12th EAHIL Conference – Uusia tiedon meriä löytämässä

Euroopan lääke- ja terveystieteiden kirjastoammattilaiset tapasivat tänä vuonna Portugalissa, 14.–18. kesäkuuta EAHIL (European Association for Health Information and Libraries) -konferenssissa .

Konferenssia edeltävät Continuing Education – kurssit pidettiin Lissabonissa, Calouste Gulbenkian säätiön tiloissa. Osallistuin Guus van den Brekelin (Hollanti) pitämälle Emerging technologies and tools – kurssille, ja neljän tunnin aikana Guus esitteli monipuolisen valikoiman kirjastotyössä hyödynnettäviä web 2.0 – tekniikoita. Myös Terkossa kehitetyt web 2.0 -palvelut tulivat tutuiksi eurooppalaisille kollegoille: esiteltävien palveluiden joukkoon Guus oli valinnut MyTerkon ja FeedNavigatorin.

Itse konferenssi pidettiin Estorilissa.  Konferenssin luennot tarjosivat runsaasti mielenkiintoista kuultavaa. António Vaz Carneiron yleisluento Evidence-Based Health – the information as basis for decision making and the role of libraries/information centers tarjosi kliinikon näkemyksen, minkälaisia tiedonlähteitä kirjaston tulisi tarjota. Muita konferenssin tieteellisen ohjelman kohokohtia olivat mielestäni Karen Busetin (Norja) esitys Use Web 2.0 to learn Web 2.0 – develop competences for the next generation library, Pirjo Rajakiilin (Suomi) vetämässä yleisistunnossa.  

Blair Anton (USA) havainnollisti esityksellään An Embedded Informationist Service Model: expertise follows electronic resources wherever patrons are, miten kirjastoammattilainen voi integroitua entistä paremmin tutkimusryhmiin. Konferenssin viimeinen parallel sessio (Information Literacy) oli kokonaisuudessaan erinomainen. Tässä sessiossa Tiina Heino Terkosta piti esityksen otsikolla Continuing Education/Professional Development for Information Literacy Teachers at the Helsinki University Library. Helsingin yliopiston kirjaston kouluttajien opintopiiritoiminnasta kertova esitys herätti yleisössä runsaasti mielenkiintoa ja kysymyksiä.

Konferenssin yhteydessä pidettiin myös EAHILin toimielinten ja työryhmien kokoukset. Public Health-ryhmässä oli muutosten aika, kun Päivi Pekkarinen (Suomi) jätti puheenjohtajan tehtävät. Ryhmä kiitti Päiviä lämpimästi hänen tekemästään työstä. Uudeksi puheenjohtajaksi valittiin Tomas Allen WHO:n kirjastosta. Toisena puheenjohtajana jatkaa Sue Thomas (Iso-Britannia).  Valtuuston kokouksessa käsiteltäviä teemoja olivat mm. tulevat vaalit sekä EAHILin viestinnän ja kotisivujen mahdolliset uudistukset. Viestintä- ja kotisivuaiheilla jatkoi myös Web 2.0 Taskforce omassa kokouksessaan.

Yleiskokousessa EAHILin presidentti Suzanne Bakker (Hollanti) esitti kiitoksensa johtoryhmän jättävälle Pirjo Rajakiilille hienosta työstä EAHILin hyväksi. GA:ssa kuultiin myös EAHILin johtoryhmän vaalien tulokset, jotka olivat suomalaisittain erittäin ilahduttavat: Tuulevi Ovaska Itä-Suomen yliopistosta / KYSin tieteellisestä kirjastosta valittiin tiukassa vaalissa johtoryhmän jäseneksi.  Konferenssi päättyi juhlaillalliseen Estorilin kasinolla sekä kutsuun osallistua ensi vuonna Istanbulissa pidettävään EAHIL Workshopiin.

EAHIL 2010

Kirjoittaja:

Katri Larmo
Informaatikko
Meilahden kampuskirjasto Terkko

Kuvat:

Guus van den Brekel

Ensikertalaisena IFLAssa

Seija Karvasen ja Marjo Kuuselan IFLA käynnistyi jo tammikuussa heidän lähettäessään IFLAan hakemuksen päästä tulevan kesän Milanon konferenssiin esittelemään posterin avulla Helsingin yliopiston kirjastojen ja University of Namibian (UNAM) kirjastojen välistä yhteistyöprojektia.

IFLA vastasi huutoomme toivotulla tavalla. Kevään korvilla meidät toivotettiin tervetulleiksi posteri-esittelyyn. Yli 250 posteriehdotuksesta olimme päässeet 103 valitun joukkoon.

Kokoelmapäällikkö Elise Pirttiniemi koordinoi kirjastojemme ja Namibian yliopiston kirjastojen välistä yhteistyöprojektia. Kirjastojen yhteistyö olisi kirjastoammattilaisten täydennyskoulutusta ja toinen toisiltaan parhaiden työkäytänteiden oppimista. Se tukisi Oulun yliopiston informaatiotutkimuksen oppiaineen toteuttamaa opettaja- ja opiskelijavaihtohanketta. Elisen, moninkertaisen IFLA-konkarin, johdolla suunnittelimme posterin ja yleisölle jaettavan oheisaineiston, ja näin saimme lisäpontta lähteä ensikertalaisina mukaan konferenssiin.

Yhteistyöprojekti:
https://alma.helsinki.fi/doclink/167397 [Lib-foorumi vain HY:n kirjastolaisille]

Odotuksiamme

IFLA on jäänyt etäiseksi rivityöntekijälle: monenlaisia ifla-tarinoita on kuultu vuosien mittaan, kunkin kertojan painotuksilla varustettuna. Ennakko-odotuksemme IFLA-konferenssista ei ehkä ollut kovin selkeä ja jäsentynyt; lähdimme lähinnä posteria esittelemään ja avoimin mielin haistelemaan ifla-tuulia. Kuitenkin taustalla häivähti ajatus, että nyt jos koskaan saisimme nähdä ja kuulla kirjastoalan uusinta uutta: syvällisiä, rohkeita näkemyksiä ja ammatillisesti antoisia esityksiä. Toiveissa oli myös mielipiteiden vaihtamisfoorumi ja aktiivisen keskustelun paikka. Mahdollisesti tulossa olisi myös kiinnostavia workshoppeja – ehkäpä jotakin aivan uutta oppisi. Toivoimme ehkä saavamme vinkkejä uusista palvelumalleista, vilautuksia uudesta teknologiasta, sen kirjastosovelluksista.

Mitä poimimme tarjottimelta

Tämänvuotisen IFLA-konferenssin teemana oli ”Libraries create futures: building on cultural heritage”. Konferenssipäivät oli lastattu täyteen ohjelmaa: useita rinnakkaisia esitelmätilaisuuksia, kirjastovierailuja, kokousväelle järjestettyä “sosiaalista” ohjelmaa.

Konferenssin rakenne oli hyvä, vuosien mittaan hiottu. Mutta ainakin ensikertalaiselle konferenssivieraalle otollisten esityssessioiden valitseminen oli aikamoista arpomista: houkutteleva otsikko saattoi luvata liikaakin: monet kuulemistamme esityksistä olivat tasoltaan melko kirjavia eivätkä johtaneet kovin syvälle aiheeseen. Joidenkin esitysten kohdalla tuli tunne, ettemme olleet – lupaavasta otsikosta huolimatta – lainakaan oikea kohderyhmä. Mutta meitäkin kiinnostavia esityksiä oli, mm. e-kirjaesitys ja esitys digitaalisen ajan mukanaan tuomasta kirjasto-käsitteen muutoksesta. Meille Newcomereille oli järjestetty myös oma kokoontuminen, joka oli IFLAn esittelyä; lopuksi ”verkostoiduimme” heittelemällä stressipalloja toisillemme.

Osa esityksistä löytyy IFLAn sivuilta:
http://www.ifla.org/annual-conference/ifla75/programme2009-en.php

Näyttelyalueella oli sekä kaupallisten näytteilleasettajain ständit että kirjastojen posteriseinäkkeet. Kaupallisella puolella silmiin pisti erilaisten digitointilaitteiden esittelijöiden huomattava määrä; paikalla oli myös runsaasti e-aineistoja tarjoavia välittäjiä, joista suuri osa olikin, ainakin nimeltä, jo ennestään tuttuja. Kirjastojen posterialueelle oli järjestetty vieri viereen seinäkkeitä, joille posterit ripustettiin. Postereita esiteltiin kahtena päivänä muutaman tunnin ajan. Vaikka posterit oli ahdettu aivan liian lähekkäin ja yleisöllä saattoi olla ongelmia päästä tarpeeksi lähelle postereita ja niiden esittelijöitä, saimme yllättävän runsaasti huomiota omalla posterillamme. Monet vieraat olivat jo etukäteen käyneet kiertelemässä posterialueella ja tulivat hakemaan lisätietoa esittelyistä. Elise olikin loistava esittelijä, koska hän tuntee posterimme aihepiirin perinpohjaisesti.

Kirjastovierailut olisivat olleet varmaan antoisia; nyt voitiin etukäteen valita yksi vierailu ja sitä ei voinut vaihtaa enää paikan päällä, koska kaikki muut tarjolla olleet kohteet oli jo varattu. Olisimme mielellämme käyneet useammassakin kirjastossa. Vierailimme Biblioteca Ambrosianassa, jossa saimme asiantuntevan johdannon vanhan aineiston kokoelmahoitoon ja digitointiin liittyvistä asioista. Vanhaa, digitoitavaa aineistoa on Italian kirjastoissa valtavat määrät, joten kaiken arvokkaan ja digitoitavaksi aiotun aineiston käsittely tuntuu mahdottomalta tehtävältä. Kansallinen kulttuuriperintö kongressin aiheena istuu Italiaan hyvin, sillä maassa on valtavat määrät digitoitavaa kulttuuriperintöä, jonka arvoa on mahdotonta määritellä.

Biblioteca Ambrosiana:
http://www.ambrosiana.eu/biblioteca/presentazione.asp

Päällimmäisenä jäi mieleen…

Milanon matkamme selkiytti näkemystämme siitä, mistä IFLAn vuosittaisissa konferensseissa on kyse. IFLA on selvästi sateenvarjo kirjavalle kirjastokentälle; varjon alla tuotetaan kirjastopalveluja hyvin monenlaisista lähtökohdista. Erilaiset toimintaympäristöt, tavoitteet ja resurssit tulivat esille esitelmänpitäjien puheenvuoroissa. Joissakin maissa lukutaitokampanjat ovat edelleen tarpeen, kun toisesta ääripäästä löytyvät puheenvuorot cloud computing’ista. Koko maapallon kirjastoväen yhdistävät vuosittaiset konferenssit ovat varmasti tärkeä foorumi ajatusten vaihdolle, uusien ideoiden ja toimintatapojen jakamiselle, parhaimmillaan hyvien käytänteiden leviämiselle ja verkostojen syntymiselle. Konferenssin merkityksestä kertoo sekin, että Milanon konferenssi oli jo järjestykseltään 75. ja osanottajia siellä oli noin 4 500.

IFLA ei tarkoita vain vuosittain järjestettävää suurta maailmankonferenssia, vaan se harjoittaa myös julkaisutoimintaa ja sen suojissa on monenlaisia aktiviteetteja ja työryhmiä, joissa toimiminen saattaisi antaa uutta potkua kenelle tahansa kirjastotyöläiselle. Vuoden 2012 IFLA-konferenssi on Suomessa, ja nyt olisikin hyvä tilaisuus tehdä IFLAa tunnetuksi maamme kirjastojen rivityöntekijöille. Konferenssin järjestäminen on suuri, mutta varmasti myös mielenkiintoinen haaste Suomen kirjastoväelle. Nyt on itse kullakin mahdollisuus olla mukana järjestämässä antoisaa IFLA 2012 –konferenssia Helsinkiin!

Milanon IFLA-vieraiden kootut näkemykset:
http://www.ifla.org/en/annual-conference/ifla75/ifla-community-in-milan

Kirjoittajat:
Seija Karvanen
Kirjastonhoitaja
Opiskelijakirjasto
Marjo Kuusela
Kirjastonhoitaja
Opiskelijakirjasto
Kuvat:
Seija Karvanen ja Marjo Kuusela

IGeLU-konferenssi 2009

Syyskuun alussa Helsingissä järjestettiin 2009 IGeLU-konferenssi (International Group of Ex Libris Users).

Kolmipäiväiseen konferenssiin osallistui Ex Librisin kirjastosovellusten asiantuntijoita eri puolilta maailmaa. Tilaisuuden viritti pääpuhe ja paneelikeskustelu muutoksesta ja tulevaisuuden valinnoista kirjastoissa. Ex Libris puolestaan valotti yrityksen strategisia linjauksia ja tuotteidensa kehityslinjoja. Erityisesti esiteltiin luonnoksia seuraavan sukupolven kirjastojärjestelmästä (URM, Unified Resource Management) ja tuoteideaa kehitettiin edelleen työpajoissa. Lisäksi tarjolla oli paljon kiinnostavia esityksiä, jotka liittyivät kirjastojärjestelmien verkkokäyttöliittymiin ja käyttäjien kokemuksiin Ex Librisin tuotteista (Aleph, DigiTool, MetaLib, Primo, Rosetta, SFX, Verde, Voyager). Esillä oli myös 16 julistetta, joista yksi kuvasi formaattikonversioon valmistautumista Helkassa syksyllä 2008.

2009 IGeLU-konferenssin esityksiä on jo nähtävänä osoitteessa

Kuulumisia Open Repositories 2009 -konferenssista

Järjestyksessään neljäs Open Repositories (OR) järjestettiin Atlantassa toukokuussa. OR kokoaa yhteen avoimella lähdekoodilla toimivien julkaisuarkistojen käyttäjiä esittelemään ja kuulemaan alan viimeisimpiä kuulumisia. Suomesta paikalla olivat tällä kertaa Karo Salminen ja Samu Viita Kansalliskirjastosta, Timo Aalto kirjastopalvelujen koordinointiyksiköstä ja Anna-Kaisa Sjölund ammattikorkeakoulujen Open Access -hankkeesta.

Kansalliskirjastolaisten Digitaalinen kirjasto -blogissa on julkaistu yhdeksän OR2009-konferenssin teemoja käsittelevää merkintää. Vakiintuneeseen tapaan tilaisuudet koostuivat sekä kolmen käyttäjäryhmän (DSpace, E-Prints ja Fedora) erillisistä että yhteisistä tilaisuuksista. Yhteisten tilaisuuksien aiheina olivat mm. pitkäaikaissäilytys, tekijänoikeudet, avoin tutkimusdata ja oppimisympäristöt sekä niiden suhde julkaisuarkistoihin. Yhteisten tilaisuuksien lisäksi osallistuimme DSpace-käyttäjäryhmän omiin tilaisuuksiin, minkä vuoksi blogi-merkinnöissä keskitytään näiden kolmen julkaisuarkisto-ohjelmiston esityksistä DSpacea käsitteleviin esityksiin:

Kaikki konferenssissa pidetyt esitykset löytyvät tapahtumaa Atlantassa isännöineen Georgia Techin julkaisuarkistosta. Ohjelma taas tapahtuman kotisivulta.

Kirjoittajat:
Karo Salminen
Tietotekniikkasuunnittelija
Kansalliskirjasto
Samu Viita
Atk-suunnittelija
Kansalliskirjasto

Innovation through Collaboration LIBER 38 TH ANNUAL GENERAL CONFERENCE 30.6.-3.7.09 Toulouse

, Kuva: Tiina Äärilä

Euroopan tieteellisten kirjastojen verkoston, Liberin, yleiskonferenssi järjestettiin tänä vuonna Etelä-Ranskassa Toulousessa kesä-heinäkuun vaihteessa. Osallistujamäärältään konferenssi oli ennätyksellisen laaja: yli 300 osallistujaa – kaukaisimmat Australiasta ja Singaporesta. Koko viikko oli Toulousessa helteinen lämpötilan hipoessa + 36 C astetta, mikä kysyi konferenssivierailta kestävyyttä  ilmastoimattomassa 70-luvun luentosalissa.

Liber-konferenssin rakennetta ja toteutustapaa oli uudistettu aikaisemmasta. Konferenssi aloitettiin kolmella vaihtoehtoisessa Parallel Sessiolla. Osallistuimme yliopiston strategisen kehittämisen osioon (Libraries  at  the strategic heart of university) , joka toteutettiin hyvin keskustelevalla tavalla.  Osallistujien tuli mm. arvioida oman kirjastonsa asemaa kehysorganisaation strategisessa suunnittelussa. Olimme yhdessä mm. Leidenin, Delftin ja Tampereen yliopistojen kanssa varsin lähellä yliopistojemme strategisia tavoitteita ja kirjastomme ovat vahvasti mukana yliopistotason suunnittelussa.

Marie-Dominique Heusse ja Liber execute boardin jäseniä, Kuva: Tiina Äärilä

Konferenssin käytännön järjestelyistä vastas Toulousen yliopiston kirjastoverkoston johtaja Marie-Dominique Heusse (kuvassa keskellä). Pöydän ääressä Liber execute boardin jäseniä: president Hans Geleijnse, vice-president Paul Ayris, general secretary Ann Mathenson, board member Ulf Göranson ja Liberin uusi executive director (toiminnanjohtaja) Wouter Schallier.

Uutta Liberin strategiaa vuosille 2009–2012 käytiin läpi parin päivän aikana ryhmissä keskustellen. Kahdeksan ryhmän tulokset esiteltiin konferenssin osallistujille ja Liberin hallitus päätti tarkistaa strategiaa palautteen pohjalta. Uusi strategia hyväksyttäneen lokakuussa.

Strategiaesitys sisältää viisi keskeistä aluetta:

  • tieteellinen julkaiseminen (Open Access ja e-science)
  • digitointi ja tietoaineistojen saatavuus (digitisation, Europeana)
  • kokoelmat ja säilyttäminen
  • organisaatio ja henkilöstö
  • Liberin palvelut (arkkitehtuuri, turvallisuus, eurooppalainen kirjastokortti, laatu).

Konferenssin aikana pidetyssä kokouksessa valittiin Kansalliskirjaston Kirjastoverkkopalveluiden johtaja Kristiina Hormia-Poutanen LIBERin Digitization and Resource Discovery -jaoston (Steering Committee) puheenjohtajaksi seuraavalle kaksivuotiskaudelle. Samalla hänestä tulee LIBERin hallituksen jäsen.

Konferenssin alustuksissa käsiteltiin strategian teemoja. Alustuksia toimintaympäristömuutoksen vaikutuksia osaamiseen ja koulutustarpeisiin oli Englannista, Ranskasta ja Hollannista. Ranskalainen Frédéric Saby (University of Grenoble) kertoi yliopistolain muutoksesta ja sen vaikutuksesta kirjastonjohtajien koulutustarpeeseen.

Wendy White
(University of Southampton ) ja  Chris Middleton (University of Nottingham) käsittelivät kirjastonhoitajan roolia tutkijan tukena ja tarvittavaa  osaamismatriisia.
He pohtivat kirjastonhoitajan mahdollisuuksia tuottaa palveluja tutkijoille käyttäen hyödyksi kaikkia uusia sosiaalisen median välineitä, ja  he halusivat vahvistaa mielikuvaa kirjastosta tiedon puutarhana. Heidän alustuksellaan on mielestämme annettavaa myös Helsingin yliopiston kirjastoissa tehtävälle valmistelulle.

yliopiston puutarha, Kuva: Tiina Äärilä

Luentojen välillä oli mahdollisuus “virkistäytyä” paahteissa ulkoilmassa yliopiston puutarhassa.

Dick Langbroek, Hollannin kansalliskirjaston henkilöstöasian päällikkö, kertoi kirjaston henkilöstösuunnitellusta ja koulutuksesta. Kirjaston ikärakenne on hyvin samankaltainen kuin meillä (keski-ikä vuonna 2007 oli 45 v.) ja koulutettuja nuoria halutaan lisää.

Kunglika Bibliotekissa käynnissä oleva koulutusohjelma muodostuu kahdesta eri ryhmästä:

  • Nuoret, alle 3 vuotta  KB:ssä työskennelleet akateemiset, jotka ovat kiinnostuneita asiantuntija- tai esimiestehtäviin.
  • Esimiestehtävistä kiinnostuneet, joilla on vähintään 5 vuoden työkokemus.

Nuorten koulutusryhmään kuului yhdeksän ja johtajien ryhmään viisi henkilöä. Nuorten ryhmän koulutus koostui neljästä teemasta (personal effectiviness, communication, project leadership, personel leadership), jotka kukin sisälsivät neljä puolen päivän koulutusta. Johtajille oli koulutusta viikoittain puolipäivää (communication, project leadership, personel leadership).

Keväällä 2009  Kunglika Bibliotek:iin on perustettu myös oma Career Service Centre , jonka tavoitteena on auttaa niitä henkilöstöryhmiä, joiden työtehtävät tulevat muuttumaan oleellisesti.

Langbroek korosti, että kyse on ennen kaikkea kulttuurillisesta muutoksesta. Johtajien on oltava suunnan näyttäjiä ja innovatiivisia ja samalla jokainen on vastuussa omasta kehittämisestä.

Helsingin yliopiston kirjastoissa on vuosien ajan järjestetty henkilöstökoulutusta ja tänä vuonna on laadittu omaa osaamisen kehittämisohjelmaa. Alustukset saivat ajattelemaan, että tulisiko meillä koulutusta profiloida vielä nykyistä enemmän asiantuntijoille ja esimiehille. Millainen koulutuspanostus on oikea ja tarvittava? Tulisiko henkilöstöasioiden hoitoon kiinnittää nykyistä  enemmän huomiota: vrt. Hollannin Career Service Centre?

vastaanotto kaupungintalolla, Kuva: Tiina Äärilä

Kaupungin vastaanotolla oli arvokkaat ja historialliset puitteet.

Tieteellinen julkaiseminen

Tutkijoiden sosiaalisen median käyttöä käsitteli mm. Guus van den Brekel (EAHIL). Hän patisti kirjastolaisia menemään sinne missä tutkijat ovat: ” Get into the workflow. And get to the people”. Kirjaston on integroituva tukijoiden työprosesseihin siten, että kirjasto helpottaa tutkijan työtä prosessin eri vaiheissa. Van den Brekelin esittelemiin avoimiin ja kaupallisiin sosiaalisen median välineisiin kannattaa tutustua:

Tutkijayhteistyön tärkeyttä korosti esityksessään myös Sheila Anderson, joka on  Lontoon Kings Collegen e-tutkimuskeskuksen johtaja ja Englannin humanististen tieteiden e-science tukikeskuksen apulaisjohtaja (AHeSSC). Hän kertoi kokemuksista virtuaalisen tutkimusympärsitön rakentamisesta (VRE) Lontoon Kings Collegessa.

Liberin ensimmäinen posterinäyttely

Toulousessa oli ensimmäinen Liberin posterinäyttely. Siihen osallistui yhteensä  22 kirjastoa/organisaatiota. Olimme mukana posterilla  Innovation Through Collaboration at the University of Helsinki : “From 150 to 1 on four campuses”. Meidän lisäksi Suomesta näyttelyyn osallistui Vaasan Tritoniakirjasto. Näyttely herätti suurta kiinnostusta ja sille haluttiin jatkossa enemmän aikaa. Näyttelyssä palkittiin Utrechtin yliopiston kirjaston posteri .

Posterinäyttely, Kuva: Tiina Äärilä

Kaisa Sinikara esittelee posteriaan Toulousen yliopiston kirjastoverkoston johtajalle Marie-Dominique Heusselle.

Iltatilaisuuden osallistujia, Kuva: Tiina Äärilä

Iltatilaisuus Hotel d´Assezatissa, joka toimii museona ja taidenäyttelynä. Kuvassa vasemmalta Tiina Äärilä, Jayshree Mamtora Australiasta (Library & Information Access Charles Darwin University), Maija Ikonen Tampereen yliopiston kirjastosta ja Vuokko Palonen Vaasan yliopiston Tritonia-kirjastosta. Kuva:Pirjo Vatanen

Järjestelyjen puolesta konferenssi oli onnistunut. Toulousen vaaleanpunainen kaupunki oli ympäristönä viehättävä ja tietenkin ranskalainen ruoka ja vieraanvaraisuus olivat vertaansa vailla. Tanskan Aarhusilla on haastetta ensi vuodelle.

Kirjoittajat
Tiina Äärilä
suunnittelija
Kirjastopalvelujen koordinointiyksikkö
Helsingin yliopisto
tiina.aarila[at]helsinki.fi

Kaisa Sinikara
ylikirjastonhoitaja
Kirjastopalvelujen koordinointiyksikkö
Helsingin yliopisto
kaisa.sinikara[at]helsinki.fi