Tutkimusmatkalla vaikuttava opetusvideo koulutuksessa

Digitaaliset oppimisympäristöt ovat ajankohtainen teema yliopisto-opetuksessa. Verkko-opetus vaatii uudenlaista pedagogista osaamista. Syksyllä Helsingin yliopistossa järjestettiin opetusvideokoulutus, jonka tavoitteena oli tarjota yliopiston opettajille konkreettisia välineitä videoiden työstämiseen. Koulutukseen oli halukkaita enemmän kuin kurssipaikkoja ja ennen kurssille hyväksymistä oma motivaationsa ja sitoutuminen kurssille piti perustella. Kurssilla oli opettajia eri tieteenaloilta sekä paljon osallistujia mm. avoimesta yliopistosta, jossa verkko-opettaminen on arkipäivää. Kirjastosta koulutukseen osallistuivat Kati Syvälahti ja Tuija Korhonen.

Esittelyvideosta opetusvideoon  

Kurssin ajankohta oli haasteellinen informaatiolukutaidon (IL) opettamisen näkökulmasta, koska kurssi järjestettiin juuri vuoden hektisimpään aikaan. Onnistuimme kuitenkin aikatauluttamaan koulutukseen osallistumisen sekä IL-opetukset. Pystyimme osallistumaan koulutuksen luennoille, suunnittelemaan opetusvideon sekä lisäksi kuvaamaan ja editoimaan videon opetuskiireiden keskellä.
Koulutuksessa oli kolme teemaa: pedagoginen näkökulma, videolla esiintyminen ja tekniset välineet. Koulutuksessa oli yhteensä neljä lähiopetusta. Kurssin oppimisympäristö oli Moodlessa, josta löytyivät oppimateriaalit ja keskustelualueet.

Koulutuksen ennakkotehtävänä oli esittäytyminen lyhyen videon (2-3 min) avulla muille kurssilaisille. Tekninen taso oli kirjava, koska videoita oli kuvattu mm. läppäreillä, kameroilla, älypuhelimilla, tableteilla ja Adobe Connectilla.

Tärkeitä osa-alueita opetusvideon teossa

Kurssi alkoi mukavasti aamukahveilla ja toisiimme tutustumisella pienryhmissä. Kurssin aikana osallistujat saivat tukea oman opetusvideon työstämiseen opettajilta ja muilta kurssilaisilta. Olimme jo ennen kurssia päättäneet tehdä videon yhdessä, koska kaksin on helpompi heittäytyä uusiin juttuihin. Kollegalta oli tärkeää saada tukea mm. esiintymisjännityksen ja teknisten ongelmien kanssa. Videon ideointi oli myös monipuolisempaa, kun työstimme aihetta yhdessä.

Koulutus toteutettiin pilottina ja koulutusta on tarkoitus jatkaa henkilöstökoulutuksena. Lisäksi koulutuksen palautteen ja kokemuksen pohjalta kurssin Moodle-alusta on tarkoitus kehittää koko yliopiston käyttöön MOOC (Massive Open Online Course) periaatteella.

Pedagoginen näkökulma

Koulutuksessa hyödynnettiin käänteisen luokkahuoneen periaatetta (Flipped Classroom). Moodlesta löytyi ennakkomateriaalina mm. opetusvideoita, joihin perehdyttiin ennen lähitapaamisia.
Poimintoja ennakkomateriaalista:
•    What is a flipped classroom? (in 60 seconds)
•    How to optimize students´learning? Cognitive Theory of Multimedia Learning, by Prof Mayer
•   On the role and design of video for learning, by Prof. Richard E. Mayer

Kurssilla työstettävän opetusvideon pedagogisena lähtökohtana oli linjakkaan opetuksen malli, jossa opetuksen tavoitteet, sisältö, menetelmät, ilmapiiri ja arviointi ovat johdonmukaisesti linjassa. Myös yksittäisen opetusvideon tulee olla linjassa kurssin koko sisällön kanssa. Oppimisen eri vaiheita tarkasteltiin täydellisen oppimisen mallin ja mielekkään oppimisen mallin avulla.

Opetusvideosta kirjoitettiin käsikirjoitus, jota muut kurssilaiset saivat kommentoida Moodlen verkkokeskusteluissa. Hyvä käsikirjoitus on mahdollisimman tarkka suunnitelma siitä mitä aikoo puhua ja mitä videolla tapahtuu. Se on tärkeä osa onnistunutta opetusvideota.

Haasteena videolla esiintyminen

Tämän kurssin yhtenä haasteena oli kameran eteen astuminen. Alun perin ajattelimme, että saisimme olla turvallisesti kameran takana. Jo oman äänen kuuleminen videolla voi olla uusi ja outo tilanne, mutta kameran eteen astuminen vaati poistumista omalta mukavuusalueelta.

Esiintymistaitoa kurssilla koulutti puhetekniikan lehtori Malla Kuuranne Taideyliopiston Teatterikorkeakoulusta. Kuuranteen mukaan esiintyminen on perusperiaatteeltaan liikettä ja liikkuvuutta. Kun sisältö on esiintyjälle tärkeä ja merkityksellinen, hän liikututtaa kuulijoita.

Puheilmaisuun vaikuttavat Kuuranteen mukaan äänen taitovalikko, johon kuuluvat rentous, hengitys, resonanssi ja artikulaatio. Rentouteen vaikuttavat vireystila ja läsnäolo. Esiintymisessä oma persoona on työvälineenä. Hengitys on olennaisesti sidottu rentouteen.

Äänen taitovalikko

Puheilmaisussa uloshengitys on aktiivinen ja sisään hengitys on passiivinen. Resonanssin avulla tulemme tietoseksi siitä, että koko keho on mukana äänen tuottamisessa. Artikulaatiossa liike on tärkeää. Annamme äänen virrata ja olemme avoimesti läsnä.

Videon kuvauksen ja editoinnin kiemuroita

Koulutuksessa olisi voinut olla enemmän teknistä puolta, kuten videoiden editointia. Ennen kurssia olimme kirjastossa testanneet videoiden tekemistä Camtasia Studio -ohjelmalla, jolla voi nauhoittaa ääntä sekä tietokoneen näyttöä. Ohjelmalla pystyy lisäämään videoon mm. kuvia ja tekstiä.

Yksi opetuskerroistamme oli UniTube-studiossa, joka sijaitsee Aleksandriassa. Studiota voi varata ja käyttää Helsingin yliopiston henkilökunta. Kuvasimme kirjaston opetusvideon UniTube- studiossa. Videon nauhoituksessa oli haasteena minne päin on hyvä katsoa. Studiossa on kaksi näyttöä, joista toisessa näkee powerpoint – esityksen tai nettisivun ja toisessa näkee, mitä studion kamera kuvaa eli käytännössä itsensä. Kokeilimme suoraan kameralle puhumista, mutta luontevampaa oli keskustelutilanteen nauhoittaminen niin että katsoimme toisiamme. Yhtenä haasteena oli myös käsikirjoituksessa pysyminen ja vuorosanojen muistaminen. Koulutuksessa suositeltiin teleprompterin käyttöä, joka voisi olla hyödyllinen lisä UniTube-studioon.

Opetusvideon editointiin testasimme kurssilla suositeltua iMovie Maker -ohjelmaa, joka oli alun ongelmien jälkeen monipuolinen ja varsin toimiva. Harjoittelimme editointia tekemällä ensiksi ns. poistetut kohtaukset – videon. Pois leikattavaa materiaalia olikin melkoisesti. Monia asioita ei tiedostanut ennen kuin näki liikkuvan kuvan. Videoiden jakamiseen kurssilla suositeltiin esim. YouTubea, Moodlea tai Vimeo-videopalvelua.

Mitä opimme ja millaisia videoita syntyi?          

Digitaalisesta osaamisesta on puhuttu pitkään. Z-sukupolvi on rutinoitunut jakamaan tietoa ja oppimaan uusia asioita videoiden avulla. Videoiden tekeminen on älypuhelimilla ja tableteilla helppoa, nopeaa, spontaania ja arkipäiväistä. Kurssilla opimme, että opetusta varten voi tehdä videoita eri tavoin aina tilanteen mukaan. Joskus voi riittää pelkkä tabletilla tai puhelimella tehty nopea video. Sen käyttö voi olla kertaluonteinen yhden kurssin tai kysymyksen tarpeisiin.

Useampaan katselukertaan tarkoitettu video kannattaa käsikirjoittaa huolella etukäteen ja nauhoitus kannattaa tehdä laadukkaalla kameralla ja mikillä. Erityisesti äänen selkeys ja hyvälaatuisuus on tärkeää. Kunnollinen käsikirjoitus auttaa tiivistämään videoon olennaiset asiat ja lyhentää videon kestoa. Testasimme tätä itse käytännössä ensin improvisoimalla, jolloin videon pituus oli yli 7 min. Etukäteen tehdyllä käsikirjoituksella videon pituus oli 2-3 min. Suunnittelun etuna oli myös se, että itse nauhoituksessa ei tarvinnut enää miettiä sisältöjä.

Kurssille tehdyn opetusvideomme ideana on motivoida ja rohkaista opiskelijoita ennen tiedonhankinnan lähiopetusta. Videon teemana on tiedonhankinta tutkimusmatkana. Opiskelijoiden on tarkoitus katsoa video ennen opetusta Flipped Classroom -ajatuksella. Opiskelu on mielekkäämpää, kun on jokin ennakkokäsitys aiheesta. Opiskelija voi orientoitua aiheeseen etukäteen.

Kurssin lopuksi meillä oli videofestivaalit, joissa kaikki osallistujat saivat palautetta opetusvideosta kurssin asiantuntijoilta ja kurssikavereilta. Oli mielenkiintoista nähdä miten erilaisia videoita saimme aikaiseksi – miten monipuolisesti ja kekseliäästi käytimme välineitä, vaikka videoiden tekeminen oli useimmille ihan uusi asia ja aikataulullisesti kurssi oli haasteellinen. Videofestivaaleilla nähtiin mm. kanoja vilisevä eläinten hyvinvoinnista kertova video, viestinnän oppiaineen kurssille tehty video, joka oli kuvattu kadulla, metroasemilla ja julkisissa liikennevälineissä, UniTube-studiossa kuvattuja videoita sekä kännykällä kuvattu luento.

Teksti

Kati Syvälahti
informaatikko
Tuija Korhonen
tietoasiantuntija

Kuvat

Malla Kuuranne
Kati Syvälahti

informaatikko

Kurkistus Viikin kouluttajien arkeen

Viikin kampuskirjastossa meitä kouluttajia on viisi ja muutama päälle ja kaikki meistä tekevät koulutusten lisäksi muutakin. Olemme asiakaspalvelussa, asiasanoitamme, päivitämme sivuja, teemme RefWorksiin tyylejä, yritämme pysytellä mukana muuttuvan maailman kärryillä, haemme h-indeksejä, laitamme kirjoja perintään ja istumme kokouksissa ynnä muuta. Aika ei siis käy pitkäksi, tuntumaa käytännön kirjastotyöhön kyllä riittää livekurssien pohjaksi.

Lukuvuoden ensimmäiset viikot ovat täynnä uusien opiskelijoiden tutustuttamista kirjastonkäytön saloihin kirjastokierroksilla ja tiskillä. Mistä saa kirjastokortin (kyllä niitä ihan liukuhihnalla tehdäänkin), missä on tietokoneet ja kurssikirjat, miten lukea Helkan näyttöä, miten tulostaminen onnistuu ja niin edelleen. No ainakin se yksi touhottajakouluttaja pitää homman jännittävänä unohtamalla aina kertoa jonkin asian, mutta joka kerta häneltä sentään unohtuu eri asia. Opiskelijat sitten ehkä unohtavat ne loputkin tiedot, joita eivät heti tarvitse. Pääasia varmaankin on, että he saavat kuvan helposti lähestyttävästä kirjastosta ja sen henkilökunnasta.

Uudet innostuneet opiskelijat saavat meidät kouluttajatkin vireälle mielelle ja olemme optimismia ja uutta elämää täynnä ja valmiina aloittamaan syksyn urakkamme.

Ennen varsinaista opetusta käymme läpi vanhoja dioja ja mietimme, miten saisimme opetuksen sulavammaksi ja ehkä taiteellisemmaksikin ja miten markkinoimme uusia juttuja, joita on ilmestynyt kirjastoalan horisonttiin. Tarkistamme, toimivatko vanhojen diojen linkit ja voit olla varma, että jos jätät jonkin tarkistamatta, juuri se linkki on muuttanut toisille kulmille internetin syövereihin. Aiemmin oli haasteellista selittää, että jos haluat löytää YSAn, kirjoita kotisivulle Vesa; nyt selitämme että YSA onkin ontologisoitu ja asustelee Fintossa yhdessä meidän Agriforestimme kanssa, joka muutti tässä yhteydessä nimensä AFOksi. E-kirjoja etsivä suunnistakoon BookNavigatorilla – onneksi muuttolintu Viikistä kehitti meille e-kirjaoppaan, jonka neuvoilla saamme e-kirjan paljastamaan salaisuutensa eli avautumaan. Myös tieteenalaoppaat ovat tulleet piristämään päiväämme ja sieltä löytää kaikki kouluttajien suosikkihahmot. (Kerää koko sarja.)

Syyskuussa kun säät viilenevät ja Viikin lehmätkin palaavat sisätiloihin, koittaa kouluttajille varsinainen ruuhka-aika. Silloin alkavat vakiokurssimme Viikin tiedonlähteet ja RefWorks sekä kaikki opettajien tilaamat kurssit, jotka ovat osana jotain muuta kurssisuoritusta. Erilaisia TVT-, kandi- ja maisteritason kursseja aikataulutetaan sopimaan atk-luokkien, opiskelijoiden ja kouluttajien kalentereihin.

Alkusyksystä meitä kouluttajia ei juurikaan näe lainaustiskillä. Vaellamme luokasta toiseen ympäri kampusta ja toistelemme taikasanoja: katkaisumerkki, operaattorit nimeltä And, Or ja Not ja haun kohdistaminen ja vielä asiasanasto ja älkäämme unohtako sfx- linkkiä ja peer reviewtä! Puheissamme vilisee myös Scopus, Web of Science, Proquest, Cab, Pubmed ja Medline, Science Direct ja joku meistä saattaapi mainita jopa SciFinderin. Kerromme tuonnista ja viennistä ja eri tyyleistä ja miten kuin taikaiskusta Write’n’Cite on RefWorks, vaikka näkyykin Wordissa olevan ProQuest, ymmärrättehän. Onneksi kouluttaja ei vähästä hätkähdä; vaikka monet tietokannat yrittävät hämätä kokenutta kouluttajaa vaihtamalla olomuotoaan vähintään kerran vuodessa, varmaotteinen kouluttaja onnistuu kuitenkin löytämään sen hakulaatikon tuossa tuokiossa. Helkamme ei onneksi ole moisiin naamiointiyrityksiin ryhtynyt, vaikka sinnekin on ilmestynyt jossain vaiheessa PIN-koodi ennen kuin pääsee varaamaan sen suositun kurssikirjan.

Ja mitä kaikkea saammekaan itse oppia koulutuksissa: biokaasun tuotanto karjanlannasta, jugurtin viskositeettiin vaikuttavat tekijät, kasvisten hygieniaan vaikuttavat seikat niiden varastoinnissa, miten sen tykin saa näyttämään sitä mitä pitääkin vai tarvitseeko hakea viisaita miehiä paikalle. Tai edes empaattinen kollega, usein kun riittää, että tilaa toisen ihmisen paikalle laitetta toljottamaan. Tutustumme myös kulttuurienvälisiin eroihin esim. kurssin alkamisajan aikakäsityksessä. Opimme myös palaamaan nopeasti maan pinnalle silloin, kun on ihan sfääreissä monimutkaisen klikkailusetin jälkeen selittämässä tietokannan hienoja hakuominaisuuksia, ja opiskelijat haluaisivat vain tietää että ”mistä sä siis menit tolle sivulle”.

Joulukuuhun mennessä koulutukset vähenevät ja kouluttajat vetäytyvät lyhyelle talvilevolle vetämään henkeä. Alkuvuodesta palailemme lomilta miettimään, mitä tekisimme ehkä toisin ja mikä toisaalta toimii opetustarjonnassamme. Paranisiko opetus, jos pistäisimme hassun hatun tai nutturan päähämme ja pitelisimme sateenvarjoa vai miten saisimme opiskelijat aktivoitumaan kursseillamme. Opiskelijat osallistuvat ja kyselevät parhaiten silloin, kun on tosi kyseessä eli tutkielman valmiiksi saaminen.

Alkuvuonna kokoonnuimme tutkijoille suunnatun koulutuksen merkeissä ja teimme muutoksia edellisten kurssien saaman palautteen perusteella. Pois pitkät puheet tiedonhausta ja viitteidenhallinnasta, kuten oli toivottu, ja tilalle uutena juttuna datanhallinta. Tosin tämän muutoksen jälkeen saimme palautetta, että tiedonhakua voisi olla enemmänkin. Yritä tässä sitten kehittää opetusta… Eipä vaivuta epätoivoon! Tämä on vain sitä elämän kiertokulkua ja kouluttajan arkea.

Tietoaineistojen jatkuvan seurannan lisäksi piipahdamme silloin tällöin myös pedagogisilla kursseilla ja seminaareissa. Tutustumme uusiin opetusmenetelmiin – vaikkei niitä nyt tulisikaan omassa opetuksessa sovelletuksi – ja sosiaalisten taitojen, viestinnän ja vuorovaikutustaitojen kehittäminen on toki terveellistä kaikille, etenkin kouluttajille. Näistä on varmaan jäänyt vaikutelmia alitajuntaamme, josta ne saattavat pulpahtaa mieleemme jossakin yllättävässä tilanteessa.

Kun linnuilla alkaa olla kevättä rinnassa enemmänkin ja pienet sammakot… no niin, me kouluttajat alamme siirtyä seuraavan syksyn suunnittelupuuhiin. Käymme läpi mennyttä lukuvuotta ja rakennamme hienoja uusia suunnitelmia ja opetusmateriaaleja seuraavaa lukuvuotta varten. Nyt meillä on ehkä aikaa tutustua erilaisiin teknisiin vempaimiin ja ohjelmiin, joiden sielunelämään kaivautuminen pitää kouluttajan sopivasti tässä hetkessä kiinni eikä pääse kangistumaan kaavoihin. Miksi tehdä juttuja Powerpointilla, kun voi opetella Prezin ja miksi kysellä opiskelijoilta suoraan kun sen voi tehdä Socrativen välityksellä?

Kokouksissamme on välillä villiäkin ideointia mutta onneksi porukkamme viilipytyt palauttavat innokkaat yksilöt maan pinnalle ja näin touhumme pysyy realistisena ja vakavasti otettavana ja meitä ei pidetä ihan huuhaa-tyyppeinä, vaikka oikeasti olemmekin fakiireja ja akrobaatteja ynnä muita ihmeidentekijöitä. Kaikki tekstimme olisivat myös täynnä kirjoitusvirheitä, jos joukossamme ei olisi niitä eräitä tarkkasilmäisiä kouluttajia, joilta ei onneksi jää mikään pilkkuvirhe huomaamatta (tästäkään alkuperäisversiosta…).

Kesällä kouluttajatkin lomailevat ja keräävät voimiaan seuraavan syksyn koitosta varten. Heidät voi nähdä haistelemassa uusia tuulia maailman turuilla ja toreilla, vapaana ja hassut hatut päässä. Ihan varmasti seuraavana vuonna opetus on taas hieman soljuvampaa ja kauniimpaa, kuten itse korkealla taivaalla liihottavat kouluttajatkin. Ja tietenkin kaikki tämä toiminta on vuoden loppuun mennessä hienosti laitettu tilastoihin, kun se yksikin touhottajakouluttaja viimeinkin toimitti tarvittavat paperit jostakin työpöytänsä uumenista.

Viikin kouluttajat haluavat kiittää kaikkia opiskelijoita innostavista kohtaamisista ja toivottavasti olemme saaneet aikaan myös jotain oivalluksia tiedonhausta!

Teksti:

TK²

eli

Tuija Korhonen
tietoasiantuntija

Taina Kettunen
tietoasiantuntija

United Kingdom Serials Group:in konferenssi 4-6.4 Harrogatessa

Kristiina Lähdesmäki osallistui United Kingdom Serials Group:in (UKSG) konferenssiin 4-6.4  Harrogatessa Iso-Britanniassa.


Kuva: Konferenssirakennus, jossa järjestettiin myös vuoden 1982 Euroviisut. Tällöin Suomi sai historialliset nolla pistettä. Kuvaaja Kristiina Lähdesmäki.

UKSG on aktiivinen englantilainen kirjastoalan organisaatio, joka järjestää paljon kirjastoalan  koulutusta kotimaassaan. Paikalla olikin sankoin joukoin  eli n. 800 kirjastoalan ammattilaista Iso-Britanniasta ja myös Pohjoismaista ainakin Tanskasta , Ruotsista ja Suomesta.

Konferenssissa pohdittiin mm. tulevaisuuden viestintää,  kirjastojen,  kirjojen ja kirjastojen kokoelmien tulevaisuutta, ”sisällön” uudelleenajattelua, bibliografisen tiedon avaamista kaikkien käyttöön, tutkijoiden muuttunutta roolia kirjaston asiakkaina.

Tässä muutamia poimintoja kuulemastani.

Kirjasto on rakennus, Google koko maailma

Kirjasto on perinteisesti tarjonnut pääsyn fyysisiin kokoelmiin.  Kirjasto on myös paikka, jossa opiskelijat lukevat tentteihin ja tapaavat toisiaan.  Ja täten he vaativat usein mahdollisimman pitkiä aukioloaikoja, kuten 24/7 aukioloa.

Elektronisten kirjastojen lisääntymisen myötä kirjasto paikkana on muuttunut. Nykyään kirjasto tarjoaa myös pääsyn elektronisiin kokoelmiin, joita opettajat ja tutkijat voivat käyttää työkoneiltaan, laboratorioissa ja kotikoneiltaan tulematta kirjastoon.  Vanhempien tutkijoiden oli tapana mieltää kirjasto paikkana, jossa käytiin lukemassa tieteellisiä lehtiä. Nuorempien tutkijoiden käsitys kirjastosta on alkujaankin erilainen eli kirjasto tarjoaa pääsyn elektronisiin tieteellisiin lehtiin.  Tällöin korostuu Ranganathanin laki  ”Save the time of the reader”.  Mitä enemmän salasanoja ja klikkauksia tarvitaan jotta käyttäjä pääsee haluamaansa palveluun, saa auki tieteellisen artikkelin, sitä enemmän “tuhlataan” lukijan aikaa.

Kirjasto haluttaisiin googlemaisemmaksi, jossa kaikkia sisältöjä voisi lukea kaikista käyttöliittymistä.  Eli halutaan tehokkaita palveluja ja yksinkertaisia hakuja. Toisaalta tällöin lähdekriittisyyden merkitys kasvaa.  Myös kirjastoammattilaisten rooli lähdekriittisyyden opettajina korostuu.  Loppukäyttäjät haluaisivat käyttää kirjastopalveluja omilla mobiililaitteillaan aina, kaikkialla ja kaikkialta.


Kuva: Harrogate on englantilainen kylpyläkaupunki. Kuvaaja Krisiina Lähdesmäki.


Kirjaston asiakkaat sosiaalisen median käyttäjinä

Asiakkaat, tutkijat ja opiskelijat, käyttävät paljon sosiaalista mediaa arjessaan. Sosiaalisen median käyttöä tutkijoiden työnkuluissa on vielä vähän selvitetty.  Onko tämä aihealue, jossa kirjastojen tulisi olla voimakkaammin tulevaisuudessa mukana? Philip Bourne Kalifornian yliopistosta oli sitä mieltä, että tutkijat voisivat olla yhteistyössä kustantajien kanssa jo silloin kun tutkimusidea ja siitä seuraavat kokeilut ja kokeet ovat käynnistyneet. Eivätkä  vasta  silloin kun valmiit tutkimustulokset  halutaan esittää tieteellisen artikkelin muodossa.

Kirjaston tietotekniikkapalveluja  suunniteltaessa tulisi keskittyä enemmän netin suurkuluttajiin kuin satunnaisesti nettiä tiedonhakuihinsa käyttäviin asiakkaisiin.  Kokoelmatyössä painotetaan sisältöjen säilyttämistä. Tämä onkin tärkeä kirjastojen perustehtävä, mutta painotusta voisi siirtää enemmän asiakkaiden sosiaaliseen käyttäytymiseen sosiaalisissa verkoissa.  Kokoelmien hankinnassa uusi hankintamuoto on Patron Driven Acquisition, jossa hankitaan pääsääntöisesti asiakkaiden esittämää aineistoa.


Kuva: Betty´s Cafe and Tearoom. Kuvaaja Kristiina Lähdesmäki.

Ekirjoista ja niiden käytöstä

Liverpoolin yliopistosta Terry Bucknell esitteli heidän tekemäänsä käyttötutkimusta ekirjapakettien käytöstä.  Ekirjapaketit hankitaan yleensä vuoden lopussa, kun hankintabudjetissa vielä jäljellä olevat varat halutaan käyttää. Vastauksia haetaan mm. seuraaviin kysymyksiin: käytetäänkö tarjolla olevia ekirjapaketteja tarpeeksi, ovatko ne sisällöltään arvokkaita ja onko kirjastoilla niihin vielä tulevaisuudessakin varaa?

Ekirjoja on ollut saatavilla Liverpoolin yliopistossa n. 6 vuotta. Tällä hetkellä  90% asiakkaista on tietoisia kirjaston kokoelmiin kuuluvista ekirjoista.  Hankintapäätöksiä tehtäessä käyttötilastot ovat ratkaisevassa asemassa. Yleensä tutkitaan nimenomaan edellisen vuoden käyttötilastoja, mutta tässä tehdyssä käyttötutkimuksessa havaittiin, että tilastoja tulisi seurata laajemminkin.  Ekirjojen käyttö voi lisääntyä merkittävästi jo toisena vuotena hankinnasta, vaikka ensimmäisen vuoden aikana asiakkaat eivät näitä uusia kokoelmia olisi ottanee kaan omakseen.  Liverpoolin yliopistossa vuoden 2006 ekirjojen käyttö kasvoi voimakkaasti vuonna 2009. Ongelmaksi koetaan  ekirjapakettiin sisältyvät käyttämättömät kirjat.  Käyttö keskittyy usein pakettiin sisältyviin harvoihin nimekkeisiin, joita käytetään todella ahkerasti.  Tämä asettaa haasteita valinnalle eli kuinka valita juuri nuo eniten käytetyt ekirjat?  Yleensä kustantajat tarjoavat jo valmiita ekirjapaketteja  kirjastoille.  Ekirjoja ei myöskään yleensä lueta ”kannesta kanteen”,  vaan muutama luku kirjasta.  Eli miksi ostaa koko kirja, kun siitä luetaan vain muutama luku?

Johtopäätöksenä todettiin mm. ekirjojen tarjoavan tilasäästöjä kirjastoille. Samalla toivotaan niiden hintojen laskevan, jotta mahdollisimman monilla kirjastoilla olisi varaa niitä kokeilla ja hankkia.

Kirjan tulevaisuuden todettiin olevan valoisan, huolimatta siitä mikä sen muoto on, sillä kirjaston tehtävänähän on sisältöjen välittäminen, ovat sisällöt missä muodossa tahansa.

Konferenssista lisää

Teksti ja kuvat

Kristiina Lähdesmäki
Hankinta-  ja metadatapalvelut
Helsingin yliopiston kirjasto

Lääke- ja hoitotieteen sisällönkuvailua Meilahdessa

Meilahden kampuskirjasto Terkko ja Suomen yliopistokirjastojen neuvoston sisällönkuvailun asiantuntijaverkosto järjestivät yhteistyössä lääke- ja hoitotieteen sisällönkuvailukoulutuksen. Biomedicumissa ja Terkossa 18.5. pidetty koulutus houkutteli paikanpäälle noin 50 osallistujaa ja ACP-yhteyden kautta suunnilleen saman verran etäosallistujia.

Koulutuspäivän puheenjohtajana toimi Tarja Turunen (Itä-Suomen yliopiston kirjasto) ja paikallisia järjestelyjä koordinoi Eeva-Liisa Aatola (Terkko).

Jukka Englundin (Terkko) avaussanojen jälkeen Terhi Sandgren (Terkko) esitteli kuulijoille USA:n National Library of Medicinen (NLM) ylläpitämää Medical Subject Headings (MeSH) -asiasanastoa ja NLM:n luokitusta. Mm. MeSH Browserin avulla havainnollistettuna saimme selkeän johdatuksen näiden lääke- ja hoitotieteellisen sisällönkuvailun keskeisten työvälineiden rakenteeseen ja käyttöön. Esitys poiki runsaasti kysymyksiä ja keskustelua.

Terhi Sangrenin esitys aloitti koulutuspäivän,  Kuva: jussi Männistö

Terhi Sangrenin esitys "MeSH-asiasanoitus ja NLM-luokitus" aloitti koulutuspäivän.

MeSHistä siirryttiin sen suomenkieliseen käännökseen FinMeSHiin, jonka historiaa, nykyvaiheita ja tämän hetkisiä käytäntöjä esitteli Peter Nyberg (Kustannus Oy Duodecim). Peter otti esityksessään esille myös yhteistyön Terkon kanssa. Yhteistyötä tehdään mm. uusien FinMeSH-käännösten kommentoinnissa sekä siten, että Medicissä ja Termixissä on käytössä sekä FinMeSH että MeSH.

Kristiina Junttila (HUS Hoitotyön johto ja Sairaanhoitajien koulutussäätiö) esitteli hoitotieteen kotimaista asiasanastoa Hoidokkia. Myös Hoidokki rakentuu pitkälti MeSHin/FinMeSHin  pohjalle, täydennettynä kliinistä hoitotyötä kuvaavilla termeillä.

THL:n sanastotyöstä kertoi Outi Meriläinen THL:n Tietorakenteet ja luokitukset –yksiköstä. Outi totesi, että sekä ammattilaisille että kansalaisille suunnatut sähköiset tietojärjestelmät ovat entisestään lisänneet sanastotyön tarvetta, koska sähköiset tietojärjestelmät tarvitsevat konelukuisia, yksiselitteisiä käsitteitä. Ajankohtaisia hankkeita, joihin liittyy sanastotyötä on tällä hetkellä työn alla monta, mm. Rakenteinen potilaskertomus RPK10-hanke, Sähköinen asiointi ja demokratia eli SADe-hanke sekä Sosiaalialan tietoteknologiahanke TIKESOS-hanke.

Eeva Kärki (Kansalliskirjasto) kertoi  YSA:n lääke- ja hoitotieteellisestä termistöstä. Eeva totesi, että nämä termit ovat mielenkiintoinen ja merkittävä osuus YSAa, joskin YSA:n ylläpidon kannalta myös melko haastava kokonaisuus. Haasteita tuovat mm. se, että virallisen lääketieteen ja yleiskielen termistöt poikkeavat toisistaan, mutta YSAn pitäisi olla ymmärrettävä hyvin erilaisille käyttäjäryhmille.

Koulutuspäivän iltapäivä vietettiin työpajoissa, joissa tehtiin sisällönkuvailuharjoituksia ryhmätyöskentelynä ja keskusteltiin päivän aikana esiin tulleista kysymyksistä. Työpajaan osallistujat saivat valita kiinnostuksensa mukaan lääke- tai hoitotieteeseen tai molempiin keskittyvän työpajan.  Työpajojen muistiinpano- ja keskustelualustana käytettiin Groupsia. Työpajoihin orientaatioksi Tuulevi Ovaska (Itä-Suomen yliopiston kirjasto, Kuopion yliopistollisen sairaalan tieteellinen kirjasto) kertoi väitöskirjojen sisällönkuvailun erityispiirteistä, Tarja Turunen esitteli Itä-Suomen yliopiston kirjaston sisällönkuvailun työkalupakin ja Katri Larmo esitteli Pasi Keski-Nisulan Terkossa kehittämän Medicin indeksointityökalun, joka on integroitu FinMeSHin ja MeSHin sisältävään Termix-palveluun. Erityistä mielenkiintoa herätti indeksointityökalun uusi ominaisuus, väitöskirjojen osajulkaisuiden MeSH-termien automaattinen importointi PubMedista Mediciin.

Työpajojen jälkeen halukkaan pääsivät vielä Rosa Venäläisen johdolla kierrokselle Terkkoon ja kuulemaan Lassi Pohjanpään esittelyä Lux Humana -kokoelmasta.

Linkki:
Sisällönkuvailukoulutuksen esitykset

Teksti

Katri Larmo
Informaatikko
Meilahden kampuskirjasto Terkko

Kuva

Jussi Männistö
Kirjastosihteeri
Meilahden kampuskirjasto Terkko

Kirjastohommia ABC – käsikirja tietämättömille osa II: Sukellus tiedonhallinnan laguuniin

Tunnelma on melkein harras. Keskusilmastointi humisee, hiiret klikkaavat, näppäimistö ratisee..

– Eiköhän aloitella, Anna-Kaisa Hyrkkänen hihkaisee ja aloittaa reippaasti puolentoista tunnin opetussession, jonka tarkoituksena on opastaa Kumpulan kampuksen Nelli-koulutukseen osallistuvat opiskelijat paremman tiedonhallinnan lähteille.

Helsingin yliopiston kirjasto järjestää erilaisia perus- sekä tieteenalakohtaisia syventäviä kursseja Helsingin yliopiston opiskelijoille ja henkilökunnalle. Koulutusten päämääränä on auttaa tiedonlähteiden valinnassa, helpottaa tiedon etsimistä ja arviointia sekä tarjota työvälineitä tiedonhallintaan.

How to be a Nelli-master?

Anna-Kaisa Hyrkkänen aloitti koulutustyön melkein heti aloittaessaan Kumpulan kampuskirjaston leivissä muutama vuosi sitten. Ja sen kyllä huomaa. Kurssi etenee napakasti mutta silti rennoissa tunnelmissa. Opiskelijat kyselevät vapautuneesti Nellistä ja tekevät kiltisti esimerkkiharjoituksia, joita Anna-Kaisa johtaa luokan edessä.

– Tykkään tavattomasti koulutustehtävistä, koska palautteen saa välittömästi. Opiskelijat ovat kiitollista porukkaa, Anna-Kaisa naurahtaa.

Pääsääntöisesti kaikki palaute on ollut hyvää.

– Opiskelijat hahmottavat minusta viittauksiin ja plagiointiin liittyvät säännöt hyvin. Enemmänkin tuntuu, että löytyy opiskelijoita, jotka opiskelevat opiskeluaikansa päätökseen tietämättä millaisia välineitä tiedonhakuun olisi mahdollista saada käyttöön.

Anna-Kaisa Hyrkkänen
Anna-Kaisa Hyrkkänen

Miten hallita tietoa pursuavaa maailmaa?

Luulisi että tiedon paljouteen hukkumaisillaan olevat opiskelijat ja tutkijat tarttuisivat ojennettuun pelastusrenkaaseen hanakammin, mutta näin ei ole. Kurssien osallistujamäärät heittelehtivät paljon.

– Moni opiskelija ihmettelee miksi kurssitarjonnasta pidetä suurempaa meteliä, Anna-Kaisa selvittää.

Erityisesti ulkomailta asti opiskelemaan saapuvien opiskelijoiden haaliminen kursseille on tunnistettu vaikeaksi.

– Tavoitamme suomenkieliset opiskelijat hyvin ainejärjestölistojen kautta, mutta esimerkiksi vaihto-opiskelijoiden tavoittaminen on aika vaikeaa, Eija Nevalainen Keskustakampuksen kirjastolta toteaa.

Ehkä viesti järjestettävistä kursseista ei tavoita kaikkia kiinnostuneita, joten tässä on kirjastolle selkeä haaste voitettavaksi.

Hallitse Helkasi!

Tuija Korhonen sipaisee hiuskiehkuran korvansa taakse ja kertoo vetäneensä vasta muutaman kurssin.

– Kyllä se on parantunut joka kerta, mutta kyllä minua vielä kovasti jännittää, Korhonen hymyilee. Aivot menevät jumiiin, hän jatkaa ilkikurisesti.

Jännitys ei ainakaan näy päällepäin, kun Korhonen opastaa varmoin ottein pientä opiskelijajoukkoa Helkan saloihin Opiskelijakirjaston kellarissa. Erilaiset käytännön tehtävät avaavat hakuongelmia käytännöntasolla.

Tuija Korhonen
Tuija Korhonen

Muutaman koulutuskerran pohjalta on vaikea sanoa mitään opiskelijoiden innokkuudesta, mutta pieni ”mutu” on asiasta jo kehkeytynyt:

– Opiskelijoiden osallistuvuus vaihtelee kyllä tosi paljon. Jotkut eivät ota kouluttajaan minkäänlaista kontaktia. Jotkut taas kommentoivat ja kyselevät reippaasti mieltä askarruttavista asioista.

Ei vain pelkkää tekniikkaa

Helsingin ylipiston kirjaston tarjoamat avoimet – ja tutkintovaatimuksiin integroidut kurssit antavat aseet parempaan tiedonhankintaan ja mahdollistavat informaatiolukutaidon paremman hallinnan.

On tärkeää tunnistaa tiedontarpeensa, hakea tietoa sopivista paikoista sopivin välinein, arvioida, käyttää ja välittää eteenpäin löytämäänsä tietoa ja tietenkin osata tehdä kaikki tämä eettisesti ja oikeudelliset seikat huomioon ottaen.

– Kaikki merkit viittaavat siihen että koulutustoimintaa täytyy jatkaa, kehittää ja laajentaa, Eija Nevalainen toteaa.

Järjestelmien kehittäminen mahdollisimman helppokäyttöiseen suuntaan ei ole Nevalaisen mielestä ratkaisu.

– Tähän käsitykseen moni opiskelijakin lankeaa; kysymys ei ole pelkästä hakujärjestelmien hallinnasta. Tiedonhankinnassa on otettava huomioon ja ymmärrettävä monia muitakin seikkoja. Meidän tehtävämme on tukea opiskelijoita ja tutkijoita tiedonhankinnassa tulevaisuudessakin, Nevalainen päättää.

Lisätietoa Helsingin yliopiston kirjaston kurssitarjonnasta

Kirjoittaja

Helena Hiltunen
Verkkotoimittaja
Hallinto- ja kehittämispalvelut
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuvat

Helena Hiltunen