Afrikkalainen puutomaatti ja muita tapauksia

Kasvit saapuivat Kumpulan kampuskirjastoon laitoskirjastojen siivellä. Muuttokuormiin nakattuja huonekasveja ja alun perin tilapäiseen hoitoon tuotuja kasveja oli runsaimmillaan satakunta. Nyt kasveja on kolmisenkymmentä ja lajeja viisitoista. Kesäaikaan suuret fiikukset ja varsinkin ohut- ja runsaslehtiset kiinanruusut ja limoviikunat imivät vettä viikossa kannullisen jos toisenkin. Kasvien huoltorinki järjestäytyi omaehtoisesti kukkalistalla.

Afrikkalainen puutomaatti oli harvinainen silmäterä, jonka kuihtuminen jäi mysteeriksi. Saiko se liikaa vettä ja lannoitusta vai mitä vaativalle yksilölle tapahtui? Eikö kasveillakin ole aikansa? Useimmiten kirjaston kasvit voivat hyvin, koska ne kastellaan (ja lannoitetaan) säännöllisesti. Kukkalistalaisissa on kasvientusiasteja ja kasvien tuntijoita, jotka ovat hoitaneet pois silmistä tuholaiset ja aika ajoin leikanneet ja uudelleen istuttaneet kasveja. Puuhaa on motivoinut myös se, että asiakaskyselyissä ja kysymättäkin opiskelijat ovat kiittäneet kasvien merkitystä viihtymiselle ja jopa toivoneet niitä lisää.

Karvas menetys oli ihmeköynnöksen loppu. Kasvin yli kaksimetrinen aina kukinnan aikaan punavalkoisia kukkaterttuja pursuava varsi oli kärhillään kiinnittynyt seinään. Kasvipolo joutui äkkiarvaamatta remontoijan tieltään pois raivaamaksi. Kirjaston remontin myötä karsittiin myös onnistuneesti hankalia tapauksia: käsiteltäviksi liian suuria ja rönsyisiä yksilöitä.

Upea käpypalmu – lajina fossiilinen aikojen alusta muuttumattomana säilynyt – lahjoitettiin kirjastoon sen kasvettua kotiin liian suureksi. Vuosien myötä sulkamaiset varret kurottuivat yhä laajemmalle ja korkeammalle, kasvin paino jakautui ruukussa epätasaisesti kunnes se keikahti nurin niskoin ja runko halkesi ikävästi kahdeksi kappaleeksi. Mutta hätä ei ollut sen näköinen: nyt palmuja on kaksi.

Takavuosilta on perimätietona säilynyt lyyrinen muistelo kirjaston kasvistosta jo poistuneen yönkuningattaren tapauksesta. Sen öisen kukkaan puhkeamisen – tapahtui kuunvalon viipyillessä kukan terälehdillä ja ympäröivien kirjojen selillä – todisti aamuun mennessä jo kuihtunut lumenvalkea kukka, joka sattumoisin huomattiin.

Teksti ja kuvat

Lea Kujala

Runoja ja rokkia – kesää juhlistamassa Kumpulassa

Kirjaston kesäjuhlia vietettiin 4.6. Kumpulassa. Kirjastolaisten lisäksi menossa olivat mukana ISEW-viikon kansainväliset vieraat eri puolilta Eurooppaa. Mitä kaikkea tapahtuikaan? Kuvat kertovat illan tapahtumista ja tunnelmista.


Kuka tuo oikein voi olla? Kilpailu, joissa lapsuuden valokuvista piti tunnistaa kollegoita, toi iltaan hauskaa kuhinaa ja arvailua.

Hei, eiköhän pidetä lauluesitys tänään, käydään vaan pihalla ensin harjoittelemassa? – ideoivat Heli Korhonen ja Kristina Weimer.

Duosta tuli trio, kun siihen liittyi Christoph Ackermann, ISEW-vieras Saksasta, ja bändi taustanaan trio lauloi yleisön riemuksi Cole Porterin klassikon “Let’s Do It, Let’s Fall in Love“.
Kaikki ISEW-vieraat kävivät vuorollaan kertomassa kokemuksiaan vaihtoviikolta. Christoph Ackermann lausui antaumuksella Schillerin runoa parodioivan Heinz Erhardtin runon ”Der Tauchenichts”.

Painava, herkkuja täynnä oleva lahjakori meni tällä kertaa Johanna Lahikaiselle. Siellä oli ainakin luomukuohuviiniä, kahvia, viikunahilloa, katkarapuja, simpukoita, oliiveja, pastaa, keksejä, suklaata…

Bändi houkutteli väen tanssimaan muun muassa Pelle Miljoonan ja Hassisen koneen kappaleiden tahdissa. Ja tulihan sieltä loppupuolella myös usean yleisön vakituinen toivekappale: Black Sabbathin ”Paranoid”.

Teksti:

Johanna Lahikainen
tietoasiantuntija

Kuvat:

Laura Hiisivuori ja Johanna Lahikainen

Asiakaspalvelijat kertovat – kehuvia ja ihastelevia palautteita Kumpulan remontista

Pitkällisen suunnittelun, kokoelmatyön ja remontin jäljiltä Kumpulaan avattiin uusi oppimisympäristökirjasto viime joulukuun ensimmäisenä päivänä. Kumpulan kokeneella asiakaspalelun ydinryhmällä on ollut paras näköalapaikka havainnoida, miten asiakkaat ovat uuden kirjastotilan ottaneet vastaan. Toisaalta myös työympäristö on uusi. Kyselimme ensi käden kommentteja ammattilaisilta neljä kuukautta remontin valmistumisen jälkeen.

Millaisia kokemuksia sinulla on ollut toimiessasi asiakaspalvelussa uudessa kirjastotilassa?

– Miltei pelkästään positiivisia.

– Uudistuneet tilat mahdollistavat monipuolisemman asiakaspalvelun. Asiakaspalvelu on tehokkaampaa ja helpommin lähestyttävissä käytetyimpien kokoelmien ja työskentelyalueiden lähellä.

– Mutu-tuntumalla asiakasmäärät ovat hieman kasvaneet. Harmi ettei meillä ole tästä dataa avajaisista saakka. Eniten kysytty asia on ehdottomasti opiskelijatulostimen sijainti (edelleen!). Olisi hienoa jos se saataisiin kirjaston tiloihin. Tulostus, kopiointi ja skannaus ovat ylipäätään käytetyimpiä palveluita. Asiakkaat ovat lähes poikkeuksetta yhtä mukavia kuin ennenkin! Heiltä saatava suora palaute ja kiitokset lämmittävät aina mieltä.

– Infon sijoittuminen alakerran ison luku- ja oleskelualueen reunaan on onnistunut. Verrattuna entiseen kontakti sisääntulijoihin on paljon parempi ja mutkattomampi; suora näköyhteys sisäänkäyntiin ja matalampi, ”kevyempi” tiskirakenne helpottavat yhteyttä asiakkaisiin. Fiilis on ollut, että asiakkaiden kynnys kysyä neuvoa on laskenut. Itse kokee olevansa lähempänä koko kampusta ja ihmisiä.

–Mahdollisuus seisoa tiskin takana on erittäin tervetullut. Aluksi kroppa vaati pieniä istumisrupeamia, mutta ajanoloon seisominen on alkanut tuntua yhä paremmalta. Toisaalta ergonomian kannalta huonoksi on osoittautunut palautusten hoito, jossa selkää rasittaa hankalassa asennossa tapahtuva painavan palautuslaatikon tyhjennys. Näköyhteyden puuttuminen tiskiltä laatikkoon on myös huono asia.

Mikä on ollut onnistuneinta muutoksissa?

– Uusien tilojen toimivuus: huomattavia parannuksia ovat esim. infotiskin näkyvyys heti asiakkaan tullessa sisään, lisääntyneet lukupaikat ja työasemat, parantunut ilmastointi sekä yleisilmeen valoisuus ja avaruus.

– Onnistuneinta on vaihtoehtoisten työskentelyalueiden laajuus ja saavutettu tasapaino kokoelmien ja työskentelyalueiden välillä.

– Sisäänkäynnin luonteva ja toimivaksi osoittautunut sijainti. Kahvilan ja kulkureittien varrella oleva sisäänkäynti on varmasti lisännyt ihmisten ex tempore piipahtamista kirjastossa ja muistuttaa kampuslaisille kirjaston olemassaolosta aivan toisin kuin entinen pitkien ja jyrkkien portaiden ja mutkien takana piilossa ollut ovi.  Myös monipuoliset oleskelu- ja työskentelyalueet ovat onnistuneita.

– Alakerta tuntuu paljon valoisammalta, mikä ei olekaan ihme tiivishyllyjen poiston jälkeen. ”Paraatipaikkamme” munatuoleineen vetää automaattisesti katseet puoleensa jo kirjastoa ulkopuolelta lähestyttäessä. Henkilökuntakin on helpommin lähestyttävissä avoimemmissa tiloissa verrattuna entiseen käytävämäiseen tilaan.

– Valo-ohjaustaulun ja kuulutuslaitteiden saaminen kirjastoon on huippujuttu, etenkin nyt kun ne on (kai) saatu toimimaan niin kuin pitääkin. Myös työasemien lisäys oli paikallaan, etenkin kun atk-luokkia on vähennetty ainakin Physicum-rakennuksessa.

Miten asiakkaat ovat suhtautuneet uudistuneeseen kirjastoon?

– Hyvin positiivisesti. Tiskillä ovat monet asiakkaat kiitelleet muutosta.

– Monet asiakkaat kokevat tulleensa kuulluiksi suunnittelussa ja saavansa omiin tarpeisiinsa paremmin soveltuvaa palvelua. Palautteessa on myös uusia kehitysideoita, joita ei ilmennyt kyselyvaiheessa. Varsinkin työskentely seisten on osoittautunut suosituksi.

– Uteliaina ja ilahtuneen tuntuisina. Heti alussa, pimeän ja pölyisen remontin jälkeen, suuren valoisan alakerran aukeaminen uusine huonekaluineen ja väreineen aiheutti silminnähtävää hämmästystä ja yllättyneitä äännähdyksiäkin. Erityyppiset lukupaikat ovat löytäneet käyttäjänsä, etenkin jo kuuluisat ”munatuolit” ovat ensimmäisinä täynnä. Pikkuhiljaa ryhmätyötilojen varaus on vilkastunut.

– Pääosin kommentit ovat olleet kehuvia ja ihastelevia. Kirjastossa harvakseltaan käyvät asiakkaat etenkin ovat olleet yllättyneitä muutoksesta. ”Munatuolit” ja niitä ympäröivä tila ovat keränneet eniten kehuja. Joitakin asioita puuttuu vielä, kuten liitu- tai tussitaulut ryhmätyöhuoneista. Lehtien sijainteja on kysytty paljon, mutta nyt hyllyjenpäätyopasteet taitavat olla kunnossa ja helpottavat osaltaan yläkerrassa navigointia.

Mikä on ollut yllättävintä asiakkaiden toiminnassa tai palautteessa?

– Kuinka suuri osa päivystysajasta kuluu tulostamista koskeviin kysymyksiin vastaamisessa; ajoittain se tuntuu lähes kohtuuttomalta rasitteelta. Asiakkaiden kritiikki tulostusuudistuksesta on aiheellinen – ja miten selität parhain päin kirjastosta riippumattoman tilanteen.

–Mitään suoranaisesti yllätyksellistä ei ole tullut vastaan.

–Palautteen perusteella ehkä se, että ryhmätyötilojen äänieristykset ovat aika heikot, vaikka toiseen pyrittiin. Tilat tuntuvat kuitenkin olevan yhä enemmän käytössä. Mielestäni asiakkaamme käyttävät tiloja aika lailla siten kuin on ajateltukin – ehkä ne on selkeästi suunniteltu? Toisinaan yläkerran sohvaryhmissä keskustellaan äänekkäästi, mikä saattaa häiritä siellä lukijoita.

Mitä muuta tulee mieleen muutosten vaikutuksista?

–Lehtikokoelman uusi järjestys, kaikki tieteenalat aakkostettu yhteen, vaikuttaa aidosti helpottavan lehtien käyttöä. Alakerran ryhmätyötilojen ja työasemien löytyminen on ollut alkuun hiukan haasteellista. Myös lainausautomaattien sijaintia kysytään usein. Ne ovat yllättävästi katveessa. Palautusautomaatti ei ehkä ole paras mahdollinen ergonomiselta ratkaisultaan.

–Uudistus näkyy kirjaston aktiivisempana käyttönä ja kommentointina. Aktiivinen kommentointi osoittaa, että asiakkaat ovat halukkaita kehittämään kirjaston palveluita ja uudistaminen koetaan staattisen prosessin sijaan jatkuvaksi.

Kiteytyksenä voisi siis todeta, että sekä asiakkaat että heidän palvelijansa ovat tyytyväisiä uudistuksen ja monilta osin onnistuimme jopa yli odotusten. Pientä korjattavaa ja säädettävää toki jäi, minkä seurauksena täydennyshankintoja ja korjauksia tehdään varmasti vielä koko kuluvan vuoden ajan. Mutta niinhän sen pitääkin olla – elävän kirjastotilan pitää voida reagoida sekä käyttäjien palautteeseen että kirjastoammattilaisten tekemiin havaintoihin.

Kirjoittaja:

Antti Virrankoski
Asiakaspalvelupäällikkö

Kuvat:

Linda Tammisto

Kumpula juhli uudistunutta kampuskirjastoaan

Maanantaina 1.12. koitti pitkään odotettu hetki ja pääsimme juhlistamaan uudistunutta kampuskirjastoamme asiakkaiden ja sidosryhmien kanssa. Kirjaston ovista sisään astelleille tarjottiin parhaiden suomalaisten avajaisperinteiden mukaisesti kahvia, kastamista ja muuta makiaa. Lisäksi järjestettiin tilojen ja palveluiden esittelyjä. Lopuksi nostimme kuplivaa yhdessä kirjaston kylkeen muuttaneen matemaattis-luonnontieteellisen kanslian väen ja sidosryhmiemme kanssa. Sekä tiedekunnan dekaani Jouko Väänänen että kirjastomme ylikirjastonhoitaja Kimmo Tuominen kiittelivät puheissaan vuolaasti kaikkia projektin osapuolia kärsivällisyydestä ja erinomaisesta lopputuloksesta.

Ylikirjastonhoitaja Kimmo Tuominen kiitti Kumpulan kampuskirjaston henkilökuntaa kärsivällisyydestä ja onnistuneesta lopputuloksesta.

Tässä yhteydessä on syytä kiittää lämpimästi kaikkia kampuskirjaston uudistuksessa edesauttaneita ja mahdollistaneita tahoja:

Tiedekirjaston ja myöhemmin kampuskirjaston johtajana toimi Hannele Fabritius, jonka aikana hanke sai muotonsa ja käynnistettiin. Hannele oli erityisen tärkeässä roolissa, kun hankkeelle ja sen toteutukselle varmistettiin rahoitusta. Ylikirjastonhoitajana tänä aikana toimi Kaisa Sinikara, joka teki ansiokasta taustavaikuttamista sekä kirjaston johdossa että myös yliopiston johtajiston kanssa.

Loputtomaksi kiitettävien lista vasta äityykin, kun ajattelee muita erinäisiä henkilöitä ja yhteistyötahoja. Esimerkiksi arkkitehti Marko Santala Arkkitehtitoimisto Lahdelma & Mahlamäestä osoitti, mikä merkitys on toimivalla vuorovaikutuksella suunnittelijan ja tilan käyttäjän välillä. Sama pätee myös NCC:n työmaapäällikkö Teemu Koskiniemeen, jonka ammattitaitoista työnjohtamista ja asioiden mutkatonta järjestelyä oli ilo seurata.

Yliopiston kirvesmies ja Kumpulassa kaikkien tuntema Timo Ojanen oli tukena ja turvana, kun jotain yllättävää piti järjestää. Aina järjestyi.

Kampusarkkitehti Pirjo Rannan kanssa yhteistyössä kirjasto sai ratkaistua vaikean tilanteen, kun sekä yliopiston, tiedekunnan, Tila- ja kiinteistökeskuksen, kirjaston ja sen käyttäjien intressejä soviteltiin yhteen keväällä ja kesällä 2013.

Kampuksen opiskelijajärjestöt antoivat koko prosessin ajan tärkeän panoksen kommenteillaan ja erityisesti käyttämällä kirjastotilaa, mitä havainnoimalla saatiin paljon eri tavoin arvokasta tietoa.

Kampuksen vahtimestarit ja siivoojat ovat toimineet alati muuttuvassa ja toisinaan melko haastavissa tilanteissa kirjaston korvaamattomana apuna.

Minervan kirjasto ansaitsee oman kiitoksen Kumpulan kurssikirjakokoelman säilyttämisestä ja lainaustoiminnan pyörittämisestä viime kesänä. Minervan ansiosta opiskelijoilla oli kurssikirjoja käytettävissä koko remontin ajan.

Antti Virrankoski esitteli kirjastoa.

Kirjaston henkilökuntaa on syytä kiittää kokonaisuudessaan – kaikkea sitä talkoo- ja muuta apua, mitä olemme saaneet, mutta erityisesti koko Kumpulan henkilökuntaa, joka on venynyt niin lukuisilla tavoilla, ettei mikään tila tai aika riittäisi niitä kertaamaan.

Kumpulan henkilökunnasta on syytä erikseen kiittää seuraavia henkilöitä:

Kesällä kampuksen tiedeyhteisöä palvelleen Pop up -kirjaston palveluasenteen henkilöitymänä toimi Ilkka Pellikka, joka on oppikirjaesimerkki siitä, mitä palveluasenne ja asiakkaan huomioon ottaminen tarkoittaa. Ilkka on aina käytettävissä, kun rajapinnassa tarvitaan laadukasta asiakaspalvelua.

Kirjastolaiset Lauri Bang, Katariina Kaukoranta ja Kati Tuunanen (oikealla) avajaispäivän aamun tunnelmissa.

Kati Tuunanen oli korvaamaton toimija, kun digitaalista oppimisympäristöä rakennettiin. Katiin saattoi aina luottaa kuin kiveen, että homma hoituu.

Ja lopuksi mainittakoon kokoelmatyönsankari Jesse Klemola, jonka suurta ansiota on, että mitä monimutkaisin kokoelmasiirtojen palapeli toteutui aina ajallaan. Aineistoa oli parhaimmilla yli 4500 muuttolaatikossa viidessä eri välivarastossa ympäri kampusta. Jesselle osoitettakoon aivan erityisen suuri kiitos käytännön kokoelmatyön neroudesta!

Näkymä uudesta aulatilasta avajaispäivänä.

Teksti:

Antti Virrankoski
palvelupäällikko

Kuvat:

Lea Kujala
kirjastosihteeri

Kumpulan kampuskirjasto avautui asiakkaille

Kun syksy sai ja ensimmäinen syysmaanantai koitti, avautuivat myös kampuskirjaston ovet kesän remonttisulun jälkeen asiakkaille. Ensimmäisen asiakkaan kemianopiskelija Auli Koskisen johdolla kirjaston käyttäjät pääsivät tutustumaan uuden oppimisympäristökirjaston ensimmäisen valmistuneen vaiheen tiloihin ja palveluihin, joita on pitkään ja hartaasti suunniteltu ja toteutettu koko kampuskirjaston ja mitä arvokkaimman yksikkörajat ylittävän avun voimin.

Vielä on viimeinen syksy ja lopullinen rypistys edessä, mutta jo nyt on ilo kiittää vuolaasti kaikkia kumpulalaisia ja meitä avustaneita tahoja kohta takanamme olevasta urakasta. Teitä on paljon!

Nyt avautunut osa kirjastoa käsittää uudistetun asiakaspalvelualueen, joka sijaitsee kirjaston ensimmäisessä kerroksessa heti sisäänkäynnin luona. Aiemman sisäänkäynnin löytämiseksi tarvittiin vahtimestarin apua, kosolti hiljaista tietoa ja aimo annos päättelykykyä – tippaakaan liioittelematta. Sähköllä säädettävän uuden ”aspatiskin” takaa on suora ja luonteva näköyhteys kaikkiin kirjastoon sisään saapuviin asiakkaisiin. Itse ensimmäistä vuoroa asiakkaita vastaanottaessani huomasin konkreettisesti, miten helppoa oli tervehtiä jokaista sisään astunutta hymyllä ja asiaan kuuluvalla sanasella. Enää emme Kumpulassakaan ole asioinnintorjuntabunkkerin takana.

Asiakaspalvelun lisäksi kirjaston paikallispalveluiden perusasiat ovat läsnä – lainattavasta aineistosta lainatuimmat kurssikirjat on sijoitettu heti asiakaspalvelualueen välittömään läheisyyteen. Viikon kokemuksella voi jo sanoa, että palveluiden ja paikalliskokoelman läheisyys toimii mainiosti. Kurssikirjat ovat lähes käden ulottuvilla, mikä tekee asiakkaiden opastamisesta hyvin mutkatonta.

Kirjastoon sijoitetut työasemat ovat jo kovassa käytössä. Tietotekniikkaosasto (TiKe) lopetti kampukselta yhden mikroluokan ja siirsi luokan laitekannan kirjaston tiloihin. Näin TiKe säästi tilakuluissa ja me saimme heiltä dual boot -koneet ja niiden ylläpidon kaikkien Windows- ja Linux -käyttäjien iloksi. Kunhan remontti on kokonaan valmis, on kirjastossa kolminkertainen määrä työasemia entiseen verrattuna.

Syksyn mittaan ja remontin edetessä palvelutarjottimemme täydentyy edelleen. Syyskuun lopussa opiskelijat saivat käyttöönsä kaksi ryhmätyötilaa, hiljaisen työskentelyn tilan ja mikroluokan, joka soveltuu myös opetustarkoituksiin ja taipunee tarvittaessa myös tenttiakvaarioksi. Syyskuun alusta olemme voineet tarjota myös vierailijakoneet Helsingin yliopiston ulkopuolisten käyttäjien tarpeisiin.

Lokakuussa rakennusurakoitsija NCC luovuttaa kirjaston toisen kerroksen yliopiston käyttöön. Kunhan kalustus ja siivous on tehty, alkaa viimeinen mittava hyllytysoperaatio. Aika monta tuhatta muuttolaatikollista tieteellisiä lehtiä matkaa silloin välivarastotiloista kirjaston hyllyihin. Tämä avaa patoja myös muualla työmaalla ja vähitellen kirjasto saa käyttöönsä myös kampuskirjastollemme tunnusomaisten korkeiden ikkunoiden valaiseman sisääntuloaulan. Kunhan sisääntuloaula on viihtyisäksi sisustettu, alkaa uuden oppimisympäristökirjaston ilme olla pikkuhiljaa valmis.

Myös kirjaston henkilökunta sai omat uudet työtilat. Niiden toiminnasta raportoimme myöhemmin, kunhan saamme enemmän kokemuksia arjesta. Asiakkaiden kannalta toimivaksi ratkaisuksi olen havainnut jo nyt sen, että palvelupäällikön huone on sijoitettu asiakaspalvelupisteen ja asiakkaiden läheisyyteen. Joitakin asiakkaita on jo tullut palveltua ihan oman työhuoneen ovella ja onpa tämä oman esimiestyönkin kannalta osoittautunut toimivaksi ratkaisuksi – ainakin minun mielestäni…

Valmistahan meillä ei todellakaan vielä ole. Työmaaseinät ovat pystyssä eikä auringonvalo pahemmin kirjastoon paista. Muutakin säätämistä on tuhannen ja yhden verran. Mutta kyllä tämä tästä – maata on jo näkyvissä. Ja valmishan tästä lainastosta tulee vasta, kun kansalaiset ovat sen vallanneet ja omaksi ottaneet.

Sitä kohti!

Teksti:

Antti Virrankoski
Palvelupäällikkö
Oppimisympäristöhankkeen vastuuhenkilö

Kuvat:

Veera Ristikartano

Kiitos Kumpulan palvelutiski 2001-2014!

Keskiviikkona 28.5.2014 klo 15:45 Kumpulan kampuskirjaston asiakaspalvelussa viimeinen sammutti valot. Tämän jälkeen palvelutoiminta ajettiin alas. Lopullisesti.

Kampuskirjaston oppimisympäristöhanke on nyt saavuttamassa vaiheen, jossa toisen kerroksen palvelupiste puretaan ja kirjasto suljetaan kesäksi remontin vuoksi. Kesän aikana asiakas- ja itsepalvelutoiminnot siirretään kirjaston ensimmäiseen kerrokseen, jonne myös avataan uusi pääsisäänkäynti. Tämä on muutos, jota on toivottu ja odotettu koko kirjaston olemassaolon ajan. Eräs viimeviikkoinen herrasmies kiteytti asian oivasti: ”Eikö kirjaston pitäisi olla asiakkaita varten tai edes sisäänkäynnin löytyä ilman, että täytyy monelta ihmiseltä kysellä?”

Kesäaikaan kirjastossa tapahtuu toki muutakin. Henkilökunta muuttaa uusiin työtiloihin kirjaston alakertaan palveluiden mukana. Alas ajetaan myös lainattava aineisto, joka siirretään toisesta kerroksesta ensimmäiseen.  Väistötilojen vähyys ja remontin edetessä alati muuttuva toimintaympäristö on saanut kokoelmasiirtoprojektin muistuttamaan lähinnä Tetristä, taivaspalapeliä ja seitsemän pallon jonglöörausta samanaikaisesti, mutta onneksemme projektilla on ollut käytössään nohevuudellaan ja tehokkuudellaan kaiken tuen ja luottamuksen ansainneita kokoelmatyönsankareita, kuten Jesse Klemola, Jyri Ollikainen ja Pirkko-Liisa Nurminen.

Syyskuussa uuden oppimisympäristökirjaston uutuuttaan hohtava esteetön, ergonominen ja lähestyttävä palvelualue ottaa vastaan taas kerran vuoden edellisiä nuoremmat uudet opiskelijat. Syksyn mittaan myös kirjaston muut tilat avautuvat, kunnes lokakuun aikana Kumpulan tiedeyhteisölle on tarjolla merkittävästi lisää erilaisia ja muuntojoustavia tilaratkaisuja monenlaisille oppijoille ja moniin  tarpeisiin.

Kesän aikana asiakkaita palvellaan verkossa, puhelimessa ja pop up -kirjastossa, jossa pyrimme kaikin mahdollisin tavoin tyydyttämään käyttäjän tiedontarpeen.

Uuden oppimisympäristön rakentumista voi seurata remonttiblogista.

Teksti
Antti Virrankoski
Palvelupäällikkö ja Oppimisympäristöhankkeen koordinaattori

Kuva
Henrik Vesterinen

Rakennustyöt Kumpulan kampuskirjastossa alkavat tammikuussa 2014

Kumpulan kampuskirjaston tilauudistuksen rakennustyöt tehdään tulevan vuoden aikana. Töiden valmistumisen tähtäin on lukuvuoden alussa syksyllä 2014, jolloin  käytössä on uusi ajanmukainen oppimisympäristö kirjaston nykyisellä pinta-alalla Physicum-rakennuksessa.

Rakentaminen alkaa tammikuussa ensimmäisestä kerroksesta, joka suljetaan kokonaan jo vuodenvaihteessa. Kirjaston palvelut jatkuvat toisessa, sisäänkäynnin kerroksessa, jossa kirjat ja sarjat ovat edelleen lainattavissa. Käytöstä suljettuja tiloja korvaavat yläkerrokseen siirretyt työasemat ja sinne lisätyt lukupaikat.

Remontin tieltä 2400 m lehtien vanhoja vuosikertoja pakattiin muuttolaatikoihin.  Ne ovat nyt pois asiakkaiden käsistä  seuraavaan syksyyn. Kaukopalvelun avulla artikkelit saadaan kuitenkin niitä tarvitseville.

Voimme vain toivoa kampuskirjaston käyttäjiltä kärsivällisyyttä, sillä lähikuukausina rakennustyön äänet tulevat aiheuttamaan häiriöitä. Kirjasto tarjoaa avuksi korvatulppia.

Remontin etenemisen aikataulua ei vielä ole lyöty lukkoon. Todennäköistä kuitenkin on, että kirjasto on kiinni kesä-, heinä- ja elokuun.

Lukusali_laatikot_verkkari

Niin lähellä mutta niin kaukana – vanhoja lehtiä ei nyt pääse selaamaan.

Kumpulan kampuskirjaston remonttiblogi

Kirjaston oppimistarina: Osaamisen kehittämistä Kumpulassa

Kehityskeskusteluista kuulee sanottavan, etteivät ne johda mihinkään ja ovat vain vuosittaista pakkopullaa. Näin ei tarvitse olla. Heli Ahosen vetämässä koulutuksessa meille esiteltiin dialoginen kehityskeskustelumalli ja se otettiin käyttöön HULibissa  vuonna 2010. Dialogisen kehityskeskustelumallin kantavana ideana on kunkin työntekijän ja koko työyhteisön yhteinen oppiminen palvelutoiminnan kehittämisessä.

Kumpulan kampuskirjastossa kehityskeskustelumallin muutos käynnistikin koko työyhteisön yhteisen oppimiskehittelyn. Kehittävän dialogin menetelmässä esimies keskustelee työntekijän kanssa toimintojen kehittämisestä tavalla, jossa kytketään yhteen toiminnan kehittämiskohteet ja työntekijän kiinnostusalueet. Kehityskeskusteluja edeltää kirjaston tavoiteohjelman ja toimintasuunnitelman läpikäynti. Tavoiteohjelma ja toimintasuunnitelma on visualisoitu havainnolliseksi nelikentäksi tai visuaaliseksi käyttösuunnitelmaksi.  Kukin työntekijä laatii keskustelun tuloksena oman oppimissuunnitelmansa. Siinä hän valitsee kolmesta viiteen oppimiskohdetta ja pohtii missä ja millä tavoin oppimistavoitteet ovat saavutettavissa. Ensimmäiseksi mieleen tulee etsiä juuri omaa oppimistarvetta vastaava koulutustilaisuus. Mutta oppimissuunnitelmaan löytyy helposti muitakin oppimisen paikkoja kuin koulutustilaisuudet. Seminaarit, vierailut, vierihoito, verkosto- ja vertaisoppiminen ovat varteenotettavia mahdollisuuksia kartuttaa osaamista.

Palvelutoiminnan kehittäminen ja uusien asioiden oppiminen kuitenkin on koko työyhteisön yhteinen tavoite ja haaste. Yhteisiä kehittämiskohteita, niin olemassa olevan palvelun parantamista kuin uusia avauksiakin, tarkastellaan oppimispalavereissa. Kumpulan ensimmäinen oppimispalaveri järjestettiin keväällä 2011 ja sen jälkeen niitä on pidetty kahdesti vuodessa.  Kunkin vuoden alkupuoliskolla pidetty oppimispalaveri on vakiintunut pääpalaveriksi ja loppusyksystä pidetty on saanut seurantapalaverin luonteen.

Oppimispalavereiden organisoinnissa on testattu erilaisia menetelmiä. Ensimmäinen oppimispalaveri vuonna 2011 toteutettiin parityöskentelynä. Yhteisen keskustelun pohjalta syntyi muodoltaan tikkataulua muistuttava oppimiskartta, joka melko kokonaisvaltaisesti kokoaa toimintoja yhteen.

Vuoden 2011 Oppimiskartta-tikkataulumalli

Toinen oppimiskartta vuonna 2012 rakennettiin teemoitetun oppimispalaverin avulla. Tämä teettikin enemmän työtä ennakkotehtävineen ja niihin oppimispalaverissa lisättyine keskusteluineen. Tuloksena oli varsin kunnioitettava määrä materiaalia, jonka Jesse Klemola ansiokkaasti visualisoi kartan muotoon. Painopistealueina olivat bibliometriikka, Tuhat, tieteenalatoiminta ja viestintä. Kartassa esitetään kunkin teeman osalta työkalut, oppimistarpeet sekä ne seikat, jotka on tarpeen hallita ja myös se, miten ja millä tavoin näitä pyrkimyksiä voidaan edistää. Oppimiskarttaa on jalostettu tarpeellisilla linkeillä, se toimii oivallisena muistin tukena ja palvelee myös uusien työntekijöiden perehdyttämisvälineenä. Kun perusrakenne on olemassa, karttaan voidaan lisätä uusia teemoja, oppimisalueita ja ylläpitää olemassa olevia.

Teemoittainen oppimiskartta 2012

Viimeisimmän oppimispalaverin pohjalta ideoimme myös työpajatoiminnan, jossa opetamme toinen toisiamme periaatteella “se neuvoo joka osaa”.

Kumpulan kampuskirjasto on toiminut kokeilulaboratoriona, jonka uraauurtavaa työtä voimme nyt ilolla tarjota koko HULibissa hyödynnettäväksi ja yhdessä edelleen kehitettäväksi.

Teksti

Hannele Fabritius
kampuskirjastonjohtaja
Kumpulan kampuskirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuvat

Kumpulan kampuskirjasto

Kirjastosihteeri Katariina Kaukoranta rentoutuu samoillen luonnossa Papu-koiransa kanssa

Katariina Kaukoranta

Kirjastosihteeri Katariina Kaukoranta on työskennellyt elokuun alusta Kumpulan kampuskirjastossa. Katariinan toimenkuvaan kuuluvat asiakaspalvelu sekä perintä- ja kokoelmatehtävät.

Olet lähtökohtaisesti kouluttautunut alalle. Kerro opinnoistasi sekä työurastasi ennen Helsingin yliopiston kirjastoa.

Opiskelin Oulun yliopistossa pääaineenani informaatiotutkimus. Sivuaineitani olivat filosofia, sosiologia ja elokuvatutkimus. Olen huomannut, että näin humanistisistakin lähtökohdista voi sopeutua hyvin luonnontieteelliseen kirjastoon.

Löysin kirjastoalan ja koin sen heti omaksi jutukseni työharjoittelujaksoissa Oulun kaupunginkirjastossa. Opintojen ohessa keräsin työkokemusta opiskelijapäivystäjänä Oulun yliopiston kirjastossa. Valmistumisen jälkeen jätimme mieheni ja koirani kanssa Pohjois-Suomen taaksemme ja muutimme aluksi idylliseen Sipoon Nikkilään, josta sain määräaikaisen pestin erityiskirjastovirkailijana kunnankirjastossa. Työtehtäviini kuului mm. lastenkirjastotyötä ja kouluyhteistyötä. Hain samalla pääkaupunkiseudulla avoinna olleita vakituisia toimia, ja olinkin ikionnellinen kun tulin valituksi Kumpulaan. Niinpä keräsimme jälleen kimpsumme ja muutimme Helsingin rajojen sisäpuolelle, ja olemme viihtyneet mainiosti.

Mikä sai sinut hakeutumaan uudelleen tiedekirjastoon?

En kokenut lasten parissa työskentelyä omakseni, joten tiedemaailma oli hyvä ja tuttu vaihtoehto. Lisäksi iso organisaatio tuntuu antavan enemmän mahdollisuuksia uran jatkon suhteen. Tosiasia on, että tieteellisissä kirjastoissa on parempi palkkataso kuin kunnallisella puolella, ja se vaikuttaa myös työn mielekkyyden kokemiseen.

Mitä odotuksia sinulla on työstäsi tulevaisuudessa ja ylipäänsä kirjastojen tulevaisuudesta?

Tällä hetkellä olen tyytyväinen työhöni ja työnkuvaani. Kokemuksen karttuessa työtehtävät luultavasti monipuolistuvat ja muuttuvat, sillä muuttuuhan kirjastokin ajan saatossa. Toivon että me kirjastoihmiset pitäisimme hieman isompaa ääntä itsestämme ja korostaisimme kirjastojen ja työmme merkitystä. Ilman sen kummempaa visiointia odotan myös, miltä kirjastot näyttävät esimerkiksi vuonna 2030.

Kertoisitko erityisistä kiinnostuksen kohteistasi tai harrastuksistasi.

Olen sekä intohimoinen lukija että neuloja, ja nämä harrastukset vuorottelevat kausittain. Liikun paljon luonnossa koiran kanssa ja harrastan muutenkin liikuntaa, etenkin nyt kun Yliopistoliikunnan loistavat palvelut ovat ihan työpaikan vieressä.

Eräänlainen harrastus on turhiksi käyneistä tavaroista luopuminen, jotta mahtuisimme pienempään asuntoon. Tuntuu vapauttavalta päästä turhasta painolastista eroon – vähemmän on enemmän!

Teksti

Katariina Kaukoranta
kirjastosihteeri
katariina.kaukoranta[at]helsinki.fi
Kumpulan kampuskirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Lea Kujala
kirjastosihteeri
lea.kujala
[at]helsinki.fi
Kumpulan kampuskirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto


Kuva

Mika Kaukoranta



Kirjastonhoitaja Pirkko-Liisa Nurminen nauttii kaunokirjallisuudesta ja tähtitaivaan tarkkailusta

Pipa

Kumpulan kampuskirjaston kirjastonhoitaja Pirkko-Liisa ”Pipa” Nurmisen työ muodostuu kokoelma- ja kirjastojärjestelmävastuista. Myös asiakaspalvelu kuuluu toimenkuvaan.

Olet koulutukseltasi sekä humanisti että insinööri. Ovatko nämä joskus vastakkaisiksi elämänasenteiksi väitetyt alat kilpailleet valinnoissasi?

Paremminkin ne täydentävät toisiaan. Minun kohdallani humanismi kyllä tarkoittaa lähinnä kiinnostusta taiteisiin ja taiteentutkimukseen. Toisaalta insinöörin looginen ja pragmaattinen ajattelutapa tuntuu omalta ja olen sen myös työelämässä käyttökelpoiseksi havainnut. Enemmän miellän itseni insinööriksi kuin humanistiksi.

Mitkä ovat tulevaisuuden odotuksesi kirjastossa omalta kohdaltasi?

Odotan mielenkiintoisia aikoja. On ollut vähän yllättävääkin huomata, miten muuttuvassa ja kehittyvässä tilassa Helsingin yliopiston kirjasto on, ja on hienoa olla mukana vaikuttamassa siihen, millaiseksi kirjasto muodostuu. Edessä ovat Kumpulan kampuskirjaston tilasuunnittelun vaatimat muutokset kokoelmissa sekä yhteistyön kehittäminen toisaalta tiedekunnan laitosten kanssa ja toisaalta keskitettyjen palvelujen ja toisten kampuskirjastojen kanssa.

Olet työskennellyt sekä taide- että tiedeyhteisössä. Onko kirjastotyössä näissä ympäristöissä mielestäsi eroavuuksia?

Kirjaston ja sen kehysorganisaation koko taitaa  vaikuttaa käytännön kirjastotyöhön enemmän kuin se, onko kysymys taiteesta vai tieteestä. Teatterikorkeakoulun kirjasto on pieni kolmen hengen työyhteisö, jossa joutuu tai pääsee tekemään vähän kaikkea, vaikka jokaisella onkin omat vastuualueensa. Isossa kirjastossa työtehtävät ovat eriytyneemmät. Käyttäjät ja heidän yksilölliset toiveensa tulivat myös tutuiksi eri tavalla kuin isoissa organisaatioissa.

Suurin ero on käyttäjien tavassa hyödyntää kirjaston aineistoja. Opiskelu ja tutkimus taideyliopistossa on toisenlaista kuin tiedeyliopistoissa. Kärjistäen voi sanoa, että taideyliopistossa opiskellaan tekemällä, tiedeyliopistossa lukemalla (laskarit ja laboratoriotyöt eivät olennaisesti muuta asiaa). Tästä seuraa myös se, että kirjaston ja sen aineistojen asema on eri tavalla marginaalinen kuin tiedeyliopistossa, jossa opiskeltava tieto usein sisältyy sellaisenaan kirjaston aineistoihin.

Toisaalta taideyliopistossa kirjaston aineistot voivat olla konkreettinen osa taideteosta, kuten eräällä esitystaiteen opiskelijalla, joka osana performanssiaan kirjaimellisesti söi kurssikirjansa.  – Tai no, kannen ja pari ensimmäistä sivua. Jäljelle jääneen osan opiskelija ystävällisesti palautti kirjastoon.

Kertoisitko erityisistä kiinnostuksen kohteistasi tai harrastuksistasi

Kaunokirjallisuus, elokuvat, teatteri, flamenco. Olen aika laajasti ja vähän pintapuolisesti kiinnostunut taiteista ja kulttuurista, mutta kaunokirjallisuus on minulle se kaikkein tärkein taiteenlaji. Muuhunkin on aikaa: purjehdusta ja tähtitaivaan tarkkailua yhdessä mieheni kanssa.

Teksti

Pirkko-Liisa Nurminen
kirjastonhoitaja
pirkko-liisa.nurminen[at]helsinki.fi
Kumpulan kampuskirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Lea Kujala
kirjastosihteeri
lea.kujala[at]helsinki.fi
Kumpulan kampuskirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuva

Seppo Hiltunen

Kirjojen kautta

Kävipä niin, että minunkin tuli aika antaa ajastani yhteiseen. Oli valittava minne ja miten. Se oli helppoa, sillä yhdestä olen kovasti itse saanut. Se on auttanut minua ja, ennen kaikkea, antanut minun olla äärellä. Puhun tietenkin kirjastosta ja erityisesti Kumpulan kampuskirjastosta.

Kirjastolle on muutenkin hyvä antaa. Sieltä löytyy ihmiskunnan ehkäpä rakkaimmat esineet, kirjat, ja se myös hyvin tärkeällä tavalla vieläkin kuiskaa meille, että jotkin asiat kuuluvat kaikille. Kirjasto on muisti ja kirjasto on turva. Kirjasto on saavutus ja ylpeyden aihe, josta ei tarvitse erikseen ylpeillä

Siis hain ja onnekseni pääsin. Siellä olemisesta nämä sanat nyt esitän.

Ensimmäinen huoleni oli tyypillinen sivarille. Kun aikansa antaa, toivoo, että se käytettäisiin hyvin, samalla tavalla kuin veronmaksajakin haluaa verorahansa käytettävän asianmukaisesti. Huolestelin siis, että hukkaanko olisin. Onneksi huoleni osoittautui aiheettomaksi. Sain olla hyvin ja monessa.

Tuhat asiaa ja sitten kaikki se muu. Sain miettiä, mille on tilaa ja keiden on aika löytää koti muualta. Sain kohdata etsijöitä ja heitä myöskin auttaa. Seurata miten toiset kulkivat minulle tuttuja polkuja ja jopa seurata niitä ajoittaisia tanssahteluja tuolla polulla. Vähensinpä myös ihan kiitettävästi kirjaston entropiatasoa.

Ja minä leivoin. Sitä en osannut Soleen merkitä, enkä edes valehdella.

Huomasin varsin nopeasti, että kirjasto on täynnä hyvää tekemistä. Oikeastaan en muista montakaan hetkeä, joina olisin joutunut vain olemaan. Eikä tekemiseen vaadittu mitään tahtotilaa, sillä tehdyn näki helposti ja nopeasti hyväksi. Se oli työtä, joka oli muutenkin kuin vain sanottuna arvokasta.

Kirjojen, ja toki myös lehtien, lisäksi ovat ihmiset. Heistä voisi sanoa paljon, mutta kuten yleensä ihmisten kohdalla, sanat eivät yllä. Uskonen kuitenkin saavani anteeksi sen, että nyt tohdin kuitenkin yrittää.

Kaikesta ulkoisesta ja hämmentävästä nykyisestä olemisesta huolimatta kirjastossa oltiin yhdessä kirjaston puolella. Oltiin läsnä ja haluttiin suunnata kohti parempaa. Eikä sinä parempana ollut piikiltä katsominen vaan ylipäätänsä se nouseminen. Minulle siinä oli jotain kovin arvokasta ja jotain, mistä kannattaa pitää kiinni. Ihmiset olivat ja he saivat olla. He olivat ihmisinä töissä.

Keskustelut. En usko, että löytyy ihmistä, jonka sisältä ei sanoja löytyisi, mutta olen kovin kiitollinen siitä, että niin moni kirjaston henkilö niitä minulle soi, ja toisaalta siitä, että he jaksoivat kuunnella tai ainakin puoleksi kuunnella höpötyksiäni.

Siellä oli hyvä olla ja sinne oli hyvä antaa. Enempää ei sivari voi pyytää.

190114150914, 05202028 0509 151205 19011415202001220101, 1321202001 1125121228 1514. 110909201519.

Kirjoittaja

Petri Turunen
Kirjastosihteeri
Kumpulan kampuskirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Kymmenvuotias Kumpulan kampuskirjasto juhli 27.5.2011

Juhlavieraita saapui Kumpulan kampuksen Physicumiin Vaasaa ja Joensuuta myöten. Kampuskirjaston juhlaseminaari kutsui ilahduttavasti ihmisiä vielä kesän korvalla. Seminaarin aiheet kampuskirjaston vaiheista informaation olemuksen tarkasteluun ja tiedonhankinnan kysymyksiin sekä kirjaston tulevaisuuteen herättivät vastakaikua keskustelua virittäen. Myös puhujien ansiokas persoonallinen läsnäolo viihdytti. Juhlaseminaarin puhetta johti varsin ytimekkäästi palvelupäällikkö Antti Virrankoski.

Seminaarin avasi Kumpulan kampuskirjaston johtaja Hannele Fabritius. Hän kuvasi laitoskirjastojen yhdistymisestä syntyneen uuden tiedekirjaston alkuvuosien haasteita, muun muassa monitieteisyyden vaatimuksia ja eri laitoskirjastokulttuurien väliin kipeääkin yhteensovittamista. Tulevaisuutta viitoittaa edelleen tahto olla merkittävä matemaattis-luonnontieteellinen kirjasto. Puheen taustalle heijastuivat kirjaston elämästä kuvat, jotka kirjastosihteeri Pekka Salminen oli varsin taidokkaasti rytmittänyt puheen sisältöön.

Professori Arto Annila tutki esityksessään informaation olemusta fyysisenä ilmiönä viitaten luonnontieteellisen tutkimuksen historiaan. Hänen kiitoksensa kampuskirjaston sopeutumiselle ja kehitystyölle ajan ja vaatimusten vilkkaassa muutoksessa nostatti juhlatunnelmaa, koska sen antoi  pitkään kirjaston kanssa tiivistä yhteistyötä tehnyt kampuskirjaston tärkeimmän sidosryhmän matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan vaikuttaja.


Arto Annila

Tutkija Sanna Kumpulainen Tampereen yliopistosta esitteli tutkimustaan bioteknologien tehtävälähtöisestä tiedonhankinnasta. Yleisön kysymykset koskivat Kumpulaisen tutkimusmenetelmiä ja tutkimuksessa esiin tulleita eri informaatiojärjestelmien yhteensovittamisen vaikeuksia tiedonhankinnassa.

Esityksistä johtui ajatus siihen, millaisia vaihtoehtoisia tulevaisuuksia kirjastolla voi olla. Näin kehitystä tarkasteli myös Jyväskylän yliopiston kirjaston johtaja Kimmo Tuominen. Hän etsi videopeliteollisuuden innovaatioille vertailukohtia tiedonhaun ja kirjastojen maailmasta ja pohti, millaisia tulevaisuuden tiedon haun ja hallinnan innovaatiot voisivat olla. Esitettyyn kysymykseen, olisiko kuviteltavissa kirjaston syntyminen nyt ilman nykytilanteeseen johtanutta historiaansa, Tuominen totesi todennäköisesti ylittämättömäksi esteeksi jo oikeuksien hankkimisen kaikkeen pitkän kehityksen tuloksena nyt käytettävissä olevaan aineistoon.


Sanna Kumpulainen                                   Kimmo Tuominen

Helsingin yliopiston kirjaston ylikirjastonhoitaja Kaisa Sinikara onnitteli puheessaan paitsi kymmenvuotiasta kirjastoa myös yli satavuotista tietopalvelua; osa kampuskirjaston edeltäjistä kuuluu Helsingin yliopiston vanhimpiin 1800-luvun lopulla perustettuihin laitoskirjastoihin.

Auditoriosta siirryttiin juhlanäyttämölle Physicumin aulaan, jossa hehkuivat kirjaston saamat kukkatervehdykset. Pieni pysähtynyt hetki jonotettiin pöydän antimia, kunnes tuttujen tapaaminen ja uudet tutustumiset sytyttivät rupatteluun, ehkä alkavan kesän riennoista, mahdollisesti juuri kuulluista esityksistä.

Kaunis kiitos puheista, onnitteluista, lahjoista ja osallistumisesta vieraillemme, jotka juhlan tekivät!

Professori Arto Annilan seminaariesitys ilmestyy Signumissa syyskuussa 2011.

Seminaaritunnelmia:

Kirjoittaja

Lea Kujala
Kirjastosihteeri
Kumpulan kampuskirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuvat

Veikko Somerpuro

Luonnontieteen kirjastonhoitajat verkostoituvat

Kumpulan kampuskirjasto kutsui luonnontieteen tieteenalavastaavat ensimmäisen kerran valtakunnalliseen tapaamiseen aamupäivällä 27.5. ennen suurta juhlaseminaaria. Helsingin ja Aalto-yliopiston, Jyväskylän, Turun ja Itä-Suomen yliopiston kirjastojen luonnontieteen kirjastonhoitajat kokoontuivat soppakattilan äärelle Kumpulan kirjaston viileään lukusaliin.


Kokoontumiseen osallistui tieteenalavastaavia Helsingin ja Espoon lisäksi Jyväskylästä, Joensuusta ja Turusta.

Keskustelu pyörähteli vilkkaana tieteenalapalveluiden ympärillä. Kokemukset tieteentekijöiden ja opiskelijoiden tukemisesta vaihtelivat kirjastoittain, mutta yhtä mieltä oltiin elävän vuoropuhelun tärkeydestä kirjaston ja laitosten välillä. Osalla kirjaston väestä on juuret laitoskirjastoissa tai luonnontieteen opintojen kautta tullutta substanssitietämystä. Sitä pidettiin erityisen hyödyllisenä yhteistyön kannalta.  Kirjastolaiset ymmärtävät paremmin, mitä tutkijat tai opiskelijat puhuvat, kun taustalla on omaa kokemusta tieteenalalta. Joskus voi käydä niinkin, että kontaktit henkilöityvät tiettyihin työntekijöihin. Tuttuun ja turvalliseen kirjastonhoitajaan otetaan helpommin yhteyttä, vaikka hänen tehtäviinsä eivät enää kuuluisikaan kurssikirjatilaukset tai kaukolaina-artikkelien hankkiminen.


Jaana Taylerson kertoi Esa Hakalalle soppalautasen ääressä Turun yliopiston kirjastouudistuksesta. Taustalla ovat Kaija Sipilä, Antti Virrankoski ja Maria Söderholm.

Substanssiakin tärkeämpänä pidettiin luottamusta. Tieteenalatyössä konkreettinen hyöty tutkimukselle koukuttaa parhaiten tutkijat kirjaston palveluiden käyttäjiksi. Yhteiskuntasuunnittelun laitoksella Otaniemessä räätälöity tiedontarjonta saa henkilökunnan hyrisemään tyytyväisyydestä. Kumpulan kampuskirjastossa menestykseksi ovat osoittautuneet bibliometriikkapalvelut ja tutkimustietojärjestelmän ylläpitotyö. Vuosikaudet on kemian laitokselle jopa myyty tärkeänä pidettyä tiedonhankinnan opetusta. Maantieteen laitoksen kanssa yhdessä toteutettu kandikurssin tiedonhankinnan ohjaus pääsi kansainväliseen tiedejulkaisuun. Tieteenalavastaavat ovat päässeet laitosten kahvipöytiin, kun tuomisina on ollut hyödyllisiä ja laadukkaita palveluita. Samalla on vastattu monen tutkijan vaivihkaa esiin tuomiin toiveisiin saada kirjasto paremmin läsnäolevaksi laitoksilla. SOLMU-työtä muistuttavat työtavat ottavat pikkuhiljaa tulta kampuksilla.

Vaikeakäyttöiset tietojärjestelmät edellyttävät kirjaston mukanaoloa tutkijan arjessa tulevaisuudessakin. Toivottavasti tieteenalapalvelut kuitenkin pääsevät hanslankarin hommista todellisiksi tutkijan ja opiskelijan tiedonhallinnan konsulteiksi. Kirjastojen organisaatioita trimmataan parhaillaan joka puolella uudistuvaan yliopistomalliin hyvin istuviksi. Luonnontieteen tieteenalavastaavat organisoituivat puolestaan valtakunnalliseksi verkostoksi Facebookin välityksellä.


Tapaaminen huipentui Kumpulan Kampuskirjaston 10-vuotisjuhlaan.

Kirjoittaja

Esa Hakala
Kirjastonhoitaja
Kumpulan kampuskirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuvat

Pekka Salminen

Kumpulan kampuskirjasto juhlistaa kymmenettä toimintavuottaan kutsuseminaarilla 27.5.2011

Kumpulan kampuskirjastosta tulee toukokuussa reipas kymmenvuotias. Ajankohtaan liittyvän seminaarin teema on  “Tieto ja informaatio luonnontieteen, informaatiotutkimuksen ja kirjaston näkökulmasta”.

Seminaari pidetään Physicum-rakennuksen salissa D101 (Gustaf Hällströmin katu 2) Kumpulan tiedekampuksella 27.5.2011.

Ohjelma

13.00 – 13.15  Seminaarin avaus
Kampuskirjastonjohtaja Hannele Fabritius, Kumpulan kampuskirjasto
13.15 – 13.45 ”Informaation olemus”
Professori Arto Annila, Helsingin yliopisto
13.45 – 14.15 ”Bioteknologien tehtävälähtöinen tiedonhankinta”
Tutkija Sanna Kumpulainen, Tampereen yliopisto
14.15 – 14.45 ”Tieto ja kirjastot”
Kirjastonjohtaja Kimmo Tuominen, Jyväskylän yliopiston kirjasto
14.45 – 15.00 Päätöspuheenvuoro
Ylikirjastonhoitaja Kaisa Sinikara, Helsingin yliopiston kirjasto
15.00 – 16.00 Tarjoilua

Helsingin yliopiston kirjastolaiset voivat ilmoittautua seminaarivieraiksi verkko-osoitteessa
https://elomake.helsinki.fi/lomakkeet/27159/lomake.html

Tervetuloa!

Kirjoittaja

Lea Kujala

Kirjastosihteeri
Kumpulan kampuskirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Kampuskirjasto osallistui Kumpulan tiedekampus tutuksi -tilaisuuteen 16.3.

Kumpulan kampuskirjastoa pyydettiin mukaan matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan laatuaan ensimmäiseen uusille kampuslaisille tarkoitettuun perehdytystilaisuuteen.

Kampusyhteistyö on monimuotoista, ja kirjasto sijainniltaan keskeisenä ja helposti lähestyttävänä kampuksen sydämenä on ohittamaton kohde kampuskierroksella. Koska laitosesittelyt oli ennakkoon hahmoteltu yhteisöllisyyden tunnetta rakentaviksi rennoiksi 10-minuuttisiksi, oli helppo luopua tavanomaisimmista esittelykuvioista ja ideoida jotain ihan muuta. Toivottu oli myös mukaansatempaavia tehtäviä kampusta kiertäville kahdelle ryhmälle.

Kirjaston Esa itsekin uutena kampuslaisena osallistui tutustumiskierrokseen. Ryhmän saapuessa kirjastoon Esa sai aikaan yllätyksen: taikoi jostain pallon hyppysiinsä, heitti ja osui maaliin. Esimerkin voima innosti porukan kisaan. Tarrapallot tarttuivat pintaan – ja pysyivät! Tähän efektiin olimme määrätietoisesti pyrkineet, kun askartelimme esittelyn havaintovälineet.


Uusia kampuslaisia kirjastossa


Esa esittää

Neliöt saivat luvan kuvata kirjaston palvelujen ulottuvuuksia: napakymppinä kirjaston palvelevat ja neuvovat ihmiset, sitten kampuslaisille kirjaston 24-tunnin-avaimen haltijoina kirjastotilan ja kokoelmien ympärivuorokautinen avoimuus ja kolmantena ulottuvuutena digitaalisen aineiston saatavuus omalle työpöydälle. Eli uusille asiakkaillemme laajaa rajoja hylkivää tarttumapintaa, jonka piirteitä Esa joviaalilla tyylillään kartoitti. Myötävaikuttamassa tapahtumassa olivat kirjastosta myös Anna-Kaisa, Helena, Mirja, Pekka, Santeri ja Virve.

Matematiikan laitoksella oli keksitty ohjelmaksi visailu, jossa matematiikan termejä, esim. derivointi, piti kuvailla toisin sanoin. Fysiikan laitoksessa ilmakehätieteiden osastolla sai kuulla esityksen ilmastonmuutoksesta. Muissa kohteissa esiteltiin lähinnä tiloja.

Kampuskierros vei hallinnon tiloista Kumpulan kartanolla opetustiloihin, tutkimuslaitoksiin ja kampuspalvelupisteisiin Chemicumissa, Physicumissa (jossa myös kampuskirjasto) ja Exactumissa, edelleen Unisportin liikuntahallista Dynamicumiin, Ilmatieteen laitoksen kiehtovaan tyyssijaan, jonka tunnelmassa on jotain säätilojen arvaamattomista muutoksista.

Kirjoittaja

Lea Kujala

Kirjastosihteeri
Kumpulan kampuskirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuvat

Helena Hiltunen

TUHAT-tarkistajat jalkautuivat Kumpulan kampukselle

Helsingin yliopiston TUHAT-tutkimustietojärjestelmän käytön tuki työllistää yliopiston kirjastoa julkaisutietojen tarkistuksessa yhä enemmän vuoden lopun lähetessä. Painetta neuvontaan on lisännyt päivämäärä 23.12., johon mennessä tutkijoiden toivotaan tallentavan 2005-2010 julkaisu- ja aktiviteettitietonsa järjestelmään.

Kampuksilla on yhteistyössä tiedekuntien kanssa etsitty keinoja vuodenlopun ruuhkasta selviämiseen. Kumpulassa päätettiin tehostaa tutkijoiden huomiota asian ajankohtaisuuteen tiedotusta ja neuvontaa lisäämällä. Niinpä ryhmä kirjaston TUHAT-tarkistajia valmisteli tietoiskut kampuksen aulatiloihin. Niitä varten tehtiin jaettavaksi tiedote ja seinille posterit, sijoituttiin taktisesti lähelle lounasruokalaa lounasaikaan, vielä pöytä, läppärit ja pari tuolia vierihoitoa varten.

Ensimmäisen parituntisen tietoiskun aikana tavoitettiin jo puolensataa tutkijaa. Moni tutkijoista, joiden kanssa keskusteltiin, yllättyi määräajasta 23.12. ja usealle tulikin mieleen kysyttävää tallennuksen yksityiskohdista, ja jotkut halusivat saman tien tarkastella järjestelmään tallennettuja tietojaan. Tapahtumista jäi se jälkimaku, että kysyntää TUHAT-neuvonnalle on.

Kirjaston TUHAT-asiantuntijoille toiminta on ollut kiitollistakin; tutkijat ovat kokeneet neuvonnan säästävän heidän työaikaansa. Palautetta on saatu varsinkin laitoksilla kutsusta pidetyissä kahvihuoneiskuissa. Tällä tiellä jatketaan, jottei kenkään joutuisi joulun aatonaattoa TUHATissa viettämään.

Kirjoittaja:
Lea Kujala
Kirjastosihteeri
Kumpulan kampuskirjasto
Kuvat
Kumpulan kampuskirjasto

Tilauudistus. Nyt. – tähtäimessä toimiva Kumpulan kampuskirjasto

Millaisena kirjaston käyttäjät haluavat kirjastonsa, entä mikä toimii kampuskirjastossa vielä kymmenen vuoden kuluttua? Nämä näkökulmat antoivat suuntaa ratkaisujen punnitsemiselle kampuskirjaston tilatyöpajassa. Kirjastolaisten osallistuminen tilasuunnitteluun on oman asiantuntemuksen tuomista arkkitehdin käyttöön.

Yliopiston teknisen toimialan arkkitehti Pirjo Ranta veti kolme parituntista workshopia huhti-, touko- ja elokuussa kirjaston väelle Kumpulan kampuksella, mutta ei kirjastossa: omaa kokoustilaa ei ole. Huhtikuun istunnossa vieraili yliopiston kirjaston projektipäällikkö Matti Hjerppe.

Workshop I, II, III – kutsuva sisäänkäynti ja tilan uusjako

Ensin meitä on yhdeksän, toiseen workshopiin osallistuu jo neljätoista kumpulalaista, kun sana leviää ja vahvistuu tunne, että hei! me vaikutetaan omaan työhömme ja kirjaston käyttäjien tyytyväisyyteen pitkälle tulevaisuuteen.

Arkkitehti Pirjo alustaa toimitilasuunnittelusta ja ”workplace thinking” –ajattelusta, jonka keskiössä on organisaation ja työn moniuloitteinen analysointi ja jossa tarkastellaan esimerkiksi, kuinka ”fyysisellä tilalla voidaan viestiä organisaation arvoja ja suhtautumista asiakkaaseen. Osviittaa tarvitaankin, jotta jostain suunnasta pääsee käsiksi suunnittelun problematiikkaan.

Keskustellaan ensin kahdessa ryhmässä ongelmakimpuista ”kirjaston tilakokonaisuus” ja ”palvelupisteet ja työtilat tulevaisuudessa”. Mahdollisuuksien kenttä hahmottuu kirjaston pohjapiirroksista. On näitä pitkin matkaa puitu, joten keskeiset muutostarpeet nousevat pian esiin yhteisessä keskustelussa. Pirjo tarkentaa ongelmakohtiin ja kertoo, mikä on mahdollista, joten huima idea portaikon siirtämisestä on nyt vaan unohdettava.

null

Ratkaisevin muutosehdotus on pääoven ja palvelualueen vieminen ensimmäiseen kerrokseen. Kuvitellaan, että kirjastoon johtaa läpinäkyvin automaattiovin varustettu sisäänkäynti! Se avautuu Physicumin aulan kahvilasta kirjaston ”akateemisen kahvisalongin” valoisaan, mukavasti kalustettuun lehtien luku- ja oleskelutilaan. Kampuksella harhailevien kirjastonetsijöiden aika on pian ohi, kun kirjaston ovi sijaitsee oikealla paikallaan rakennuksen pääsisäänkäynnin läheisyydessä.

Myös lainattava avokokoelma päätetään siirtää yläkerroksesta alas, lehdet alhaalta ylös, palvelualueen lähellehän kirjat luontevasti kuuluvat – melkoinen urakka, mutta nyt sitä ei murehdita.

Opiskelijoiden ryhmä-, työasema-, opetus- ja lukutiloihin löytyy useampia mahdollisia tilanjakoratkaisuja, mutta mikä on toimivinta: on mietittävä käyttötarvetta, kulkureittejä, toimintojen etäisyyttä toisistaan, valoisuutta, äänimaailmaa ja ties mitä teknistä seikkaa. Tässä ja nyt kaikki palaset eivät tietenkään loksahda paikalleen, ja kaikki uudistukset eivät ehkä tapahdu samaan tahtiin. Jonain kauniina päivänä kuitenkin massiivinen, pimentävä tiivishyllyjen labyrintti on poissa.

Palvelualueen sijoittamisesta alakerrokseen seuraa, että osa henkilökunnan työtiloista on nykyisestä poiketen alakerrassa. Tilanteesta puhutaan toistuvasti; moni näkee riskinä ”kahden kerroksen väkeä” -asetelman. Eri tehtävien vaatimukset työympäristölle ovat osittain erilaiset, mutta tärkeänä pidetään, että jokaisella on keskittymisen salliva oma työpiste.

Toiseen kerrokseen ilmestyy uusi henkilökunnan kokoontumistila  – nykyisen kompaktin kahdeksan neliömetrin (kokonaispinta-ala 3000 m2) kahvihuoneratkaisun lisäksi – ja tunnelma kohoaa jonnekin  katon yläpuolelle.

Pääosa henkilökunnan työhuoneista jää sijoilleen yläkerrokseen, mutta nykyisellään ne ovat riittämättömät. Tässä tulevat esille suunnittelun monet ulottuvuudet kuten tulevaisuuden henkilöstön määrän ja tehtävärakenteen visiointi. Selvää on kuitenkin, että lisää työhuoneita tarvitaan. Entä kuinka asiakkaat suhtautuvat, jos osakaan suosituimmista yläkerran lukupaikoista katoaa henkilökunnan käyttöön?

Uudistukset myötätuulessa

Kirjaston väki on vahvasti uudistusten takana, vaikkakin niiden toteuttaminen tulee työllistämään rakentajien lisäksi melkoisesti myös kirjastolaisia. Nyt arkkitehdin suunnitelman mukainen tilan varaus avokokoelmalle tarkoittaa
47 %:n vähennystä hyllymetreihin. Jo aineiston arviointi sidosryhmien kanssa tulee olemaan työläs prosessi. Ylipäänsä ennen työhön ryhtymistä on neuvoteltava laitosten kanssa aineistojen siirrosta.

Tilauudistukseen tähän mennessä kantaa ottaneet Helsingin yliopiston kirjaston päättävät ja neuvoa antavat toimijat ovat suhtautuneet myönteisesti. Kirjaston toimintaohjelmaan kaudelle 2010-2012 on kirjattu Kumpulan tilojen toiminnallinen kehittäminen.

Vuonna 2010 asiaamme on esitelty ja käsitelty ainakin Kumpulan kirjastoneuvottelukunnan kokouksessa 14.6., jossa se sai vahvan tuen, sekä yliopiston kirjaston johtokunnan kokouksessa 13.9., jonka yhteydessä johtokunta myös vieraili kirjastossa.

Takauma

Mitä arkkitehtonisia avuja kirjastollamme onkaan, tilojen toisin järjestämisen tarvetta on koettu lähes kirjaston käyttöön otosta 2001 lähtien.

Tilauudistuksen suunnittelu lähti kirjaston väen ideoinnista vuoden 2007 lopulla. Asiakaskunnan hyvin tavoittanut e-lomakekysely tehtiin myös. Moni noista ideoista ja toiveista on edelleen mukana suunnitelman nykyvaiheessa. Esteettömyyskartoitus, josta saadut toimenpide-ehdotukset odottavat pääosin toteuttamistaan, on myös tehty. Parhaillaan kirjastossa on käynnissä tilasuunnittelua tukeva tilojen käyttötutkimus.

2012

Elämme jännittäviä aikoja matkalla kirjastohypetyksen ja designin huippuvuoteen 2012: käynnistyvätkö Kumpulan kampuskirjaston uudistustyöt? Jos jokin varjo lankeaisikin Kumpulan tilauudistuksen ylle vielä 2012, Lontoon olympialaisia tuskin perutaan.

Kirjoittaja:

Lea Kujala

kirjastosihteeri
Kumpulan kampuskirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuva

Jesse Klemola

Sopimus Kumpulan kampuskirjaston kanssa allekirjoitettu

Ilmatieteen laitoksen ja Helsingin yliopiston kirjaston välinen sopimus kirjasto- ja tietopalveluiden käytöstä allekirjoitettiin elokuussa. Kumpulan kampuskirjasto toimii nyt Ilmatieteen laitoksen omana kirjastona.

-Sopimus saatiin allekirjoitettua vasta elokuussa, vaikka asiaa on hiottu jo pitkään. Viive johtui pitkälti Helsingin yliopiston kirjastouudistuksesta, joka saatiin päätökseen kesällä. Sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen kaikki Helsingin yliopiston kirjaston palvelut ovat lähes täysimittaisesti Ilmatieteen laitoksen käytössä, kertoo Helsingin yliopiston kirjastosihteeri Lea Kujala.

Tieteellinen tutkimus edellyttää korkeatasoisia ja helppokäyttöisiä digitaalisia ja painettuja palveluja, jotka kirjasto järjestää tutkijoiden käyttöön. Kumpulan kampuskirjasto tuottaa sopimuksen mukaan Ilmatieteen laitokselle tietoaineistojen, tilojen ja työvälineiden käyttöpalvelun johon kuuluvat kirjaston tietoaineistojen käyttö ja lainauspalvelu, kirjaston työasemien käyttö tiedonhakuun sekä kirjaston asiakastilojen käyttö. Lisäksi Kumpulan kampuskirjasto huolehtii tietoaineiston hankinnasta, luetteloinnista ja lainauskuntoon saattamisesta, tiedonhankinnassa avustamisesta sekä julkaisuarkistopalvelusta. Kampuskirjasto tarjoaa myös kaukopalvelua, koulutuspalveluja ja tukea tutkimusryhmille.

Elektronisten aineistojen riesana lisenssisopimukset

–Kirjaston poistuminen Ilmatieteen laitoksen omista tiloista heikentää tietyllä tapaa palveluja.  Erityisen harmillista on se, että vaikka elektroniset aineistot ovat myös Ilmatieteen laitoksen käytössä, niin aineistoja käyttääkseen pitää kävellä Kumpulan kampuskirjaston tiloihin. Tämä johtuu lehtien lisenssisopimuksista, Ilmatieteen laitoksen nimikkokirjastonhoitaja Ville Huhtala toteaa.

– Olemme tietoisia siitä, että Ilmatieteen laitoksen tutkijat käyttävät voittopuolisesti elektronisia aineistoja ja pyrimme mahdollisuuksien mukaan neuvottelemaan siitä, että elektroniset aineistot olisivat molempien laitosten käytössä. Kirjasto haluaa tietysti olla mukana kehittämässä monialaisia verkkopalveluita ja työvälineitä tutkimuksen tueksi, hän jatkaa.

Kumpulan kampuskirjastosta korostetaan, että toisaalta kampuskirjaston kokoelmat ovat laajemmat ja sisältävät jo entuudestaan paljon ilmakehätieteisiin liittyvää aineistoa. Vuosittain Helsingin yliopiston kirjaston hankintakulut ovat 4,7 miljoonaa euroa, josta yli puolet menee digitaalisiin aineistoihin. Kirjaston käytössä on 17000 e-lehteä, tuhansia e-kirjoja, satoja tietokantoja.

– Uskon, että synergia ja kirjaston suurempi koko tuo hyötyjä, jotka näkyvät myös kirjaston käyttäjille.  Kirjastolla on käytössä hankintarahaa, joten kirjatoivomuksia hankittavista kirjoista otetaan vastaan. Ilmatieteen laitoksen tilaama kirja on mahdollista saada puolen vuoden työlainaan, Ville Huhtala muistuttaa.

Palaute kullanarvoista

Ilmatieteen laitoksella on Kumpulan kampuskirjastossa oma nimikkokirjastonhoitaja Ville Huhtala, jonka puoleen voi kääntyä mieltä askarruttavissa ongelmissa.  Viestit kulkevat kampuskirjastoon myös Ilmatieteen laitoksen yhteyshenkilönä toimivan Esko Puheloisen kautta.

Kumpulan iloiset veikot
Sopimus nostattaa hymyn kumpulalaisten huulille.

– Otamme myös mielellämme vastaan palautetta, sillä tämänkaltainen palvelusopimus on meillekin uusi asia. Ilman palautetta emme voi kehittää palveluita. Palautteen avulla voimme paremmin asettua Ilmatieteen laitoksen tutkijan kenkiin. Varmasti tulemme tekemään myöhemmin myös käyttäjäkyselyitä, jotta näemme miten palvelut on otettu vastaan ja miten meidän tarjoamat palvelut on löydetty, asiakaspalvelupäällikkö Antti Virrankoski toteaa.

Kirjoittaja:

Eija Vallinheimo

tiedottaja
Ilmatieteen laitos

Kuva:

Eija Vallinheimo

Kahvia ja patonkia Kumpulan kampuskirjastossa 15.4.

Minkä ääneen sanoo, se toteen käy: hyvä siitä tulee, vakuutimme aina kun suunnittelu töksähti peruuntuneeseen palaveriin. Työryhmä onnistui kuitenkin pitämään aivoriihen jos toisenkin, joissa muotoutui syksystä kevääseen pyöritelty ajatus opiskelijatapaamisesta. Jäipä laarin pohjalle varuiksi hierova tuoli ja pakastealtaallinen jäätelöä.

Halusimme luoda välittömän, vuorovaikutukselle otollisen tapahtuman ja tulla tutummiksi opiskelijoille. Uusilla opiskelijoilla, kohderyhmällämme, arvelimme jo olevan malttia tutustua kirjastoon kurssikirjahyllyä laajemmin. Tarkoin harkittu päivä ja ajankohta puolelta päivin kello kolmeen oli nappivalinta arvioituna haudutetun teen menekillä – neljätoista litraa (kahvilitroissa sekosimme) – sekä lahjomattomalla mittarilla: huomattava piikki havaittiin porttilaskurin lukemissa.

Esittelimme posterein tiedonhankinnan taitojen merkitystä opiskelun sujumiselle ja kirjaston tarjoamaa tukea näiden taitojen oppimisessa sekä tieteenalakohtaisessa tiedonhankinnassa. Kouluttajamme ja tieteenalojen vastaavat oli värvätty iloisen sanoman airueiksi. Kuulemma hedelmällisiä keskusteluja syntyi ja jokunen opiskelija ilmoittautuikin saman tien koulutuksiin. Lisäksi aiheeseen herätteleviä kysymyksiä oli lappusessa, jonka täyttämällä pääsi osallistumaan lahjakortin arvontaan.

Tapahtuman mainonnassa emme retostelleet tiedolla vaan säästimme hienovaraisen informaatiolukutaitovalistuksemme yllätysmomentiksi. Vetosimme tarpeeseen: inhimilliseen tarpeeseen osallistua tilaisuuteen, jossa on ilmaista tarjoilua, musiikkia ja mahdollisuus voittaa hyvä palkinto.

Tapahtuma ilman tarjoilua on kuin leipä ilman viiniä tai kevät ilman sadetta! Tarjoilun valmistelu ja sen kolmituntinen tauoton hoitaminen kysyi ennen kaikkea talkoohenkeä,  jonka jälleen kerran raaputimme itsestämme esiin – ja työpäivän jos ei aivan pelastanut niin ainakin piristi tavanomaisesta poikkeava säpinä.

Kirjoittaja:
Lea Kujala
Kirjastosihteeri
Kumpulan kampuskirjasto
Kuvat:
Kumpulan kampuskirjasto

Matemaatikko kirjastolaisten vieraana

Kumpulan kampuskirjaston henkilökunta sai maaliskuussa vieraakseen akatemiatutkija Pirita Paajasen Kumpulan kampuksen matematiikan ja tilastotieteen laitokselta. Pirita opiskeli perustutkintonsa maineikkaassa Oxfordin yliopistossa, joten pääsimme keskusteluissamme ruotimaan suomalaisen ja brittiläisen yliopisto-opiskelun eroja.

Pirita kertoikin, että Oxfordissa opiskelutahti on paljon suomalaista vaativampi. Toisin kuin meillä matematiikan opetuksessa, jossa asiat opetetaan ensin luennolla, jonka jälkeen opiskelijat tekevät laskuharjoituksia, mennään Oxfordissa päinvastaisessa järjestyksessä. Opiskelijat opiskelevat ensin itsenäisesti asiat laskuharjoitusten (ja kirjojen) avulla, sen jälkeen nämä harjoitukset tarkistetaan ja käydään läpi henkilökohtaisen ohjaajan kanssa, ja vasta sitten asiat käsitellään luennolla.

Myös tenttimistapa on erilainen.  Kolmen vuoden kuluttua opintojen aloittamisesta on laajat tentit, joissa viikon aikana tentitään kaikki siihen asti opitut asiat. Uusintamahdollisuutta ei ole, seuraava tilaisuus suorittaa koko tenttipaketti on vuoden kuluttua. Stressaava tapa vaatii asioiden todellista sisäistämistä suomalaisen periodijakoisen, lyhytjännitteisen opiskelutavan sijaan.

Vaativasta opiskelutavasta huolimatta vain hyvin harva keskeyttää opinnot. Tähän syynä lienee tehokas ohjaus  –  opiskelijat tapaavat henkilökohtaista ohjaajaansa viikoittain, ja käyvät läpi hänen kanssaan aiemmin tarkastettavaksi jätetyt kotitehtävät. Näissä tapaamisissa on vain 1-2 opiskelijaa kerrallaan, ja opiskelijat pääsevät/joutuvat näissä tilaisuuksissa myös keskustelemaan tekemistään ratkaisuista. Tästä johtuen Oxfordista valmistuneilla on hyvät valmiudet asioiden sekä kirjalliseen että suulliseen ilmaisuun.

Opiskelun ohjauksen lisäksi myös Oxfordin yliopiston kirjastopalvelut saivat kehuja. Koska laskuharjoitukset tehdään pääsääntöisesti itsenäisesti kirjojen avulla, on kirjojen myös oltava saatavilla. Jokaisella collegella on oma kirjastonsa, jonka kokoelmat on räätälöity kyseisen collegen tarpeisiin. Aukioloajat ovat meikäläisittäin pitkät, jotkut kirjastoista ovat auki collegen opiskelijoille jopa vuorokaudet läpeensä.

Painettujen aineistojen lisäksi Oxfordin yliopiston opiskelijoilla ja tutkijoilla on toki käytössä myös runsaat e-aineistot. Pirita nosti omalle tutkimukselleen tärkeimmäksi tietokannaksi MathSciNetin, jonka erikoispiirteenä on kaksinkertainen vertaisarviointi. Normaalin, julkaisuprosessiin liittyvän vertaisarvioinnin lisäksi tutkijakollegat voivat arvioida MathSciNetissä julkaistun tutkimuksen sisältöä. Arvioinnit ja niiden tekijät löytyvät artikkelin bibliografisten tietojen yhteydestä, joten tiedonhakija voi näiden lyhyehköjen arviointien perusteella päättää,  haluaako hän käyttää aikaansa koko artikkelin lukemiseen.

Kirjoittaja:
Anne Kakkonen
Kirjastonhoitaja
Kumpulan kampuskirjasto
Kuva:
Antti Virrankoski

Taide saapui Kumpulan tiedekirjastoon


Yksi luku Kumpulan tiedekirjaston tilojen kehittämisessä sai kauniin päätöksen, kun Alina Sinivaaran maalaus Hyppy viime keväänä kohosi (kelkkanosturilla) paikalleen ja alkoi säteillä värienergiaansa kirjastosaliin. Muuan kokija vertasi teosta uuteen ikkunaan, joka kirjastosta nyt avautuu.  Maalaus on valmistunut 2006,  ja sen materiaaleina ovat akryyli- ja öljyväri, hiili ja muste kankaalle.

Taiteilija Alina Sinivaara on kuvannut  teoksiaan seuraavasti: ”Maalaan kuvia lentämisestä ja sen synnyttämistä oudoista perspektiiveistä, näkymistä kaleidoskoopin pirstomaan maailmaan ja madonreikiin. Maalaukset ovat muistoja lennossa nähdyistä kuvista ja unista, vilahduksia ohikiitävästä suihkukoneesta.” (Ote lehdistötiedotteesta, Galleria Jangva 31.1 – 18.2.2007.)

Maalaus vetää kävijän katseen puoleensa heti  kirjaston sisäänkäynnin tuntumassa. Kooltaan ja valaistukseltaan sopiva seinäpinta oli edellytyksenä taideteoksen kirjastoon sijoittamiselle, joka oli valtion taideteostoimikunnan käsissä. Muita tärkeitä  myötävaikuttajia  taidetta kirjastoon  -hankkeessamme olivat Kumpulan kiinteistöpalveluosasto ja arkkitehti Pirjo Ranta,  joka esitti Hyppy-maalausta kirjastoon sijoitettavaksi.

Seuraava luku kirjaston elävöittämisessä  saattaa olla nyt hyllyissä piilevän kirjankansi ja –kuvitustaiteen pienimuotoinen esittely vitriininäyttelyin – tai ehkä jotain vielä innovatiivisempaa?

Kirjoittaja:
Lea Kujala
Kumpulan tiedekirjasto

Helsingin yliopiston kirjaston nimimuodot

Konsistori päätti kokouksessaan 3.6.2009 yliopiston uuden, 1.1.2010 toimintansa aloittavan, Helsingin yliopiston kirjaston nimimuodot.

Kirjaston nimi ruotsiksi on Helsingfors universitets bibliotek ja englanniksi Helsinki University Library.
Kirjaston kampusyksiköiden nimet ovat:

Keskustakampuksen kirjasto
Campusbiblioteket i centrum
City Centre Campus Library

Kumpulan kampuskirjasto
Campusbiblioteket i Gumtäkt
Kumpula Campus Library

Meilahden kampuskirjasto Terkko
Campusbiblioteket Terkko i Mejlans
Meilahti Campus Library Terkko

Viikin kampuskirjasto
Campusbiblioteket i Vik
Viikki Campus Library

Lisätietoja: