Kolumni: Isät – nuo yksinkertaiset oliot?

Ennen isänpäivää ilmestyy lehtiin kirjamainoksia, joissa mainostetaan isille sopivia lahjakirjoja. Kustantajat ja kirjakauppiaat näyttävät olevan liikuttavan yksimieliä siitä, millaiset kirjat isiä kiinnostavat. Mainosten perusteella isiä kiinnostavat varsinkin sarjakuvat, autot, sota, jalkapallo, jääkiekko, Hitler ja Ile Kallio.

Miten kulkenee mainostajan ajatus? Ajatteleeko se, että näitä ne isät halajavat? Vai ajatteleeko se, että näitä kirjoja ostavat lapset, jotka kuvittelevat isiensä olevan näistä kirjoista kiinnostuneita? Entä ajattelevatko lapset, että isät ovat kiinnostuneita näistä kirjoista, koski niitä kerran mainostetaan isille sopiviksi? Onkohan isiltä kysytty mitään?

Mene tiedä, millaisten tietojen ja päätelmien varaan mainostajat toimintansa rakentavat. Yhtä kaikki on selvää, millaisia isät mainostajan mielestä ovat: he ovat lapsekkaan sorttisia, hiukan yksinkertaisia olioita, jotka ovat kiinnostuneita vempeleistä ja toiminnallisuudesta. Isät muistuttavat aika tavalla kaksitoistavuotiaita koulupoikia. Mikäli mainoksilla on jotakin vaikutusta – niin kuin olettaa sopii – ne ovat luomassa omituista isäkuvaa. Missä viipyy tasa-arvovaltuutetun kannanotto?

Olen isä, mutta en oikein tunnista itseäni mainostajien luomasta isän mallista. Kaltaisia on luultavasti muitakin. En pidä siitä, että mainostaja regressoi minut takaisin kansakouluikäiseksi tai oppikoulun alaluokkalaiseksi. Kiinnostuksen kohteeni ovat noista ajosta hiukan muuttuneet, enkä muutenkaan isommin kaipaa noita aikoja.

Miltä näyttäisi mainos, jossa isille tarjottaisiin kirjoja vaikkapa kognitiivisesta narratologiasta, urologian uusista tutkimustuloksista, ilmastonmuutoksen historiasta, kulttuurintutkimuksen viimeisimmistä kiistanaiheista tai isä-identiteetin rakentamisen psykodynamiikasta? Lyön vetoa, että on olemassa niitäkin isiä, joita kiinnostaisivat tämmöiset aiheet.

No, ehkä on meillä on vielä toivoa. Muuan kustantaja tarjoaa isänpäiväkirjaksi Rolf Dorellin teosta Selkeän ajattelun taito. (18 e, norm. 24,90). Kirja sopii varmaan myös ihmisille.

Teksti

Lasse Koskela
Tietoasiantuntija
Keskustakampuksen kirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuva

Helena Hiltunen