Näkemisiin Maria! Tutkijapalvelujen uranuurtaja Maria Forsman eläkkeelle

Kuva: Veikko Somerpuro”Onneksi meillä on Maria. Mitä olisimme tehneet ilman Mariaa? Miten pärjäämme ilman Mariaa?”
Helsingin yliopiston kirjaston huoneet ja käytävät ovat kuulleet nämä lauseet monta kertaa.

Vuoden tieteentekijä 2013, Yhteiskuntatieteellisen tietoarkiston perustajajäsen, Suomen Akatemian tiedepoliittisen kirjaston perustajajäsen, Helsingin yliopiston useiden bibliometristen hankkeiden innovoija ja toteuttaja, useiden tutkimusdatatyöryhmien asiantuntija.

STKS:n tutkijapalvelutyöryhmän puheenjohtaja, Eduskunnan kirjaston hallituksen jäsen, SYN:in tutkimuksen tuen ohjausryhmän jäsen, useiden OKM:n työryhmien jäsen. Lista jatkuisi vielä pitkään. Marian ansiolista on vaikuttava eikä kaikkea voi mitenkään luetella tässä.
Katso Marian Tuhat-profiili.

Seuraavassa kuvia  Mariasta erilaisissa tilanteissa vuosien varrella ja lopuksi haastattelu Marian tunnelmista maaliskuussa 2015.

 

Valtiotieteellisen tiedekunnan kirjaston uusi johtaja vuonna 2005 työhuneessaan. Maria palasi ”ensimmäiseen oikeaan työpaikkaansa”  hankittuaan monipuolista työkokemusta ja asiantuntemusta moninaisissa tieteeseen ja tutkimukseen liittyvissä  organisaatioissa Helsingissä ja  Tampereella. (Lue lisää.)

 


Muistellessaan ensimmäistä työrupeamaansa valtsikan kirjastossa 1970-luvun alkupuolella Maria on todennut kirjaston olleen tutkijoiden, opettajien, opiskelijoiden ja kirjastoväen yhteinen kohtauspaikka. Tutkijoita on voinut bongata kirjastossa 2000-luvulla huomattavasti harvemmin kuin viime vuosituhannella, kun he nyt saavat suurimman osan esim. tarvitsemistaan artikkeleista työhuonekoneilleen. Kohtaamistilaisuuksia voidaan kuitenkin järjestää. Kuvassa valtsikalaisia tutkijoita, opiskelijoita ja kirjastoväkeä (mm. Maria) kohtaamispaikalla, valtsikan kirjaston lehtisalissa vuonna 2006. Kyseessä on yksi lukuisista kirjastosalongeista, joita valtsikan kirjastossa ideoitiin yhdessä tiedekuntalaisten kanssa. Salongeissa keskusteltiin, milloin tiedekunnan tutkijoiden artikkelikokoelmista tai monografioista, milloin romaaneista.

maria2

Yksi Marian bravuureja on bibliometriikka. Hän on edistänyt metriikkatyötä kansallisesti ja kansainvälisesti ja hänen Åbo Akademin väitöskirjansa “Development of Research Networks: the Case of Social Capital” (2005) käyttää bibliometrisiä työkaluja. Kuvassa Maria kuuntelee tutkijan kysymystä Research Evaluation and Bibliometrics –seminaarissa, joka avasi kirjaston vuonna 2011 tekemiä analyysejä tiedeyhteisölle.

Bibliometriikka on vienyt Marian kouluttautumaan ja tekemään yhteistyötä muun muassa Leidenin CWTS-keskukseen (Centre for Science and Technology Studies). Kuvassa kollegoita Suomesta ja Leidenista, lue lisää.

Yksi Marian asiantuntijuusalueista on yhteiskuntatieteellisten tutkimusaineistojen tiedonhallinta. Kuvassa Maria ja Kansallisarkiston Jussi Nuorteva syksyllä 2009 valtsikan tiedekuntakirjaston ja Yhteiskuntatieteellisen tietoarkiston järjestämässä seminaarissa. (Lue Marian ajatuksia tiedekirjaston roolista tutkimusdatan arkistoinnin edistämisessä!)

Valtsikan kirjaston johtajaksi tullessaan Marialla oli ehkä meitä alaisiaan luontevampi ja ”arkisempi”suhde kansainvälisyyteen. Noin vuosi hänen johtajattareksemme tulonsa jälkeen otimme valtsikan kirjastossa vastaan ensimmäiset pidempiaikaiset kansainväliset vierailijamme, nuoret liettulaiset tietoasiantuntijat, Ausran, Raimondan ja Vaidan, joiden kanssa pääsimme harjoittelemaan vierailukirjastona toimimista (Lue Marian kokemuksia vierailun järjestämisestä!). Kuvassa Maria ja valtsikan kirjaston informaatikko Terttu Turunen vuonna 2007 vastavierailulla Vilnassa, jossa arvioitiin yhdessä vierailuohjelman onnistumista.

Vilnan vierailu

Tampereen yliopiston kirjastossa vaikuttamisensa ajoilta Marialla oli yhteyksiä myös Afrikkaan, mm. ystäväänsä Ellen Namhilaan, joka on opiskellut Tampereella ja joka toimii nykyisin Namibian yliopiston kirjaston johtajana. Maria on kääntänyt suomeksi Ellenin elämäkerran Vapauden hinta. (Lue lisää Ellenistä). Ellen ja Maria kohtasivat taas suomalaisten ja namibialaisten kirjastojen yhteistyöhankkeen merkeissä. Hankkeesta syntyi kirja Empowering People : Collaboration between Finnish and Namibian University Libraries, joka sisältää Marian yhdessä muiden kanssa kirjoittamia artikkeleita. Maria ( Lue lisää Namibia-hankkeesta).

Maria valittiin vuoden tieteentekijäksi vuonna 2013.

Vaikka Maria siirtyykin toukokuun alusta eläkkeelle, niin kenties tapaamme häntä vielä jatkossakin. Näin lopuksi raotamme hieman ovea tulevaisuuteen, jonka varalle on ainakin jokunen suunnitelma.

 

Mikset tehnyt sitä jo?

Näin sanoi Marialle esimies vuosia sitten, kun Maria kertoi kehittämisajatuksestaan. Ja on Maria vuosien varrella noudattanutkin tätä neuvoa, mennyt ja tehnyt.

Maria, mitä terveisiä haluaisit kertoa kirjastokollegoillesi?

”Rohkeutta, kuunnelkaa sydämenne ääntä. Lähtekää rohkeasti mukaan uusiin asioihin. Seuratkaa mitä maailmalla tapahtuu. Pysykää ajan tasalla siitä, mitä yliopistossa ja tiedekunnissa on käynnissä.”

Niin Maria on itse aina tehnyt ja usein sattumalta käydyt keskustelut tuttavien kanssa ovat johtaneet yllättäviin hankkeisiin ja vieneet aina eteenpäin.

Onko yliopistovuosiltasi jäänyt mieleen jokin erityinen huippukausi?

”On vaikea poimia vain yhtä, niitä on varmaan useitakin – vähän eri jaksot eri näkökohdista. Yksi oli varmaan se, kun pääsin nuorena sosiologian opiskelijana iltatöihin Franzeniaan, jossa oli omanlaisensa sosiaaliset kuviot. Sain kirjastotyöstäni myös samalla opiskelurahaa. Toki on mainittava TKK:n kirjastossa tuolloin sijainnut Slavica ja TKK:sta erityisesti ylikirjastonhoitaja Elin Törnudd, joka lyhyessä ajassa opetti alasta ja myös kansainvälisestä yhteistyöstä paljon. Siellä kävi mielenkiintoisia vieraita ja pääsin myös hyödyntämään venäjän kielen osaamistani. Ja tietysti Yhteiskunnallisen tietoarkiston perustamisaika on ollut hienoa, kun tehtiin jotain uutta ja olimme Ruotsin tietoarkiston porukan koulutuksessa ruotsinlaivalla.”

Eläkkeellä Maria aikoo kirjoittaa, kuntoilla, matkustaa ja pitää huolta itsestään.

”Jo nyt osa-aikaeläkkeellä olen huomannut, miten ihanaa on, kun ehtii taidenäyttelyihin ja Hakaniemen halliin ostoksille arkenakin. Kaikkea tekemistä ei tarvitse ahtaa viikonloppuihin. On ihanaa viettää enemmän aikaa lasten ja heidän puolisoidensa kanssa, tavata rakkaita ystäviä ja ”kirjastoemeritoja”.”

Pian Maria matkustaa Hollantiin, ihailemaan tulppaanimerta Haarlemiin ja Vermeerin jalanjäljille Delftiin. Kesällä on vuorossa matka Puolaan.

Mitä aiot kirjoittaa?

”Ehkä impressioita kirjastouran varrelta. Näinä yli 40 vuotena on ehtinyt tapahtua niin paljon, kirjastoala on muuttunut valtavasti ja olen ollut monessa mukana, osin ihan sattumata Ylipäänsä on ihanaa, että on aikaa kirjoittaa. Muistan, kuinka vuonna 1987 Tampereen yliopiston kirjastotieteen ja informatiikan laitokselta kirjaston puolelle siirryttyäni havahduin yhtäkkiä siihen, että nyt kun ei tarvitse kirjoittaa tiukan tieteellistä tekstiä voin kirjoittaa vähän kevyemmällä kädellä.”

Jäämme kiinnostuneina odottamaan Marian kirjastolastuja.

Entä mitä tapahtuu Marian kollegoilta väitöslahjaksi saamalle palmulle, joka on ollut läsnä monissa palavereissa ja arjen tilanteissa?

”Se menee siskoni hellään huomaan. Sisareni liikuttui, kun tarjosin hänelle palmua. Yritin löytää sille paikkaa kirjastossa, mutta sopivaa ei löytynyt.”

Jos palmut osaisivat puhua, mitä mahtaisimme kuulla?

Marian osaaminen ja tuotteliaisuus näkyy myös Verkkarin kirjoituksissa vuosien varrella. Kiitos Maria!

Teksti:

Eeva Peltonen, Johanna Lahikainen, Jussi Kajaste

Kuvat:

Helena Hiltunen, Tony Ikonen, Johanna Lahikainen, Jacobina Mwiiyale, Veikko Somerpuro

Bibliometriikkaa tutkimuksen tueksi

Helsingin yliopistolla on monissa yliopistorankingeissa erityinen vahvuus: tieteellinen julkaiseminen. Yliopistomme tutkijoihin lukeutuu todellisia huippuja, mutta muidenkin julkaisuilla on merkittävä osa menestyksessä. Julkaisutuotannon esittäessä yhä tärkeämpää osaa OKM:n rahoitusmallissa on kannattavaa panostaa julkaisutuotantoa ja viittauksia analysoivaan bibliometriikkaan.

Pitkäjänteistä työtä

Bibliometriikkaa on tehty monilla laitoksilla jo kauan, sillä valveutuneet tutkijat ja kirjastolaiset ovat vuosien mittaan seuranneet trendejä ja pohtineet missä voisimme parantaa – ei ainoastaan julkaisemisessa, vaan myös tutkijoille ja opiskelijoille tarjottavissa tiedonlähteissä. Mutta vasta 2010-luvulla bibliometrisiin menetelmiin on panostettu näkyvämmin.

Vuonna 2011 tehty Helsingin yliopiston tutkimuksen arviointi, joka käsitti vuodet 2005-2010, oli ensimmäinen arvioinneistamme jossa painotettiin bibliometriikkaa laajemmin.  Kirjasto oli prosessissa mukana hyvin keskeisesti. Paitsi että hoidimme TUHATiin talletettujen julkaisujen tarkistukset ja laadunvarmistuksen, kirjasto myös laati analyyseja niille lähinnä yhteiskuntatieteitä ja humanistisia tieteitä edustaville tieteenaloille, joille Leidenin yliopiston CWTS:ltä tilattu bibliometrinen analyysi ei soveltunut.  Saimme tästä ponnistuksesta ansaitut kiitokset.

Kampusten monimuotoiset käytännöt

Tutkimushallinnon johdolla tehtäviä arviointeja tulee eteen harvakseen, mutta bibliometriikkaa tehdään käytännössä jatkuvasti sekä tiedekunnille että yksittäisille tutkijoille. Eri kampuksilla on kuitenkin hiukan erilaiset käytännöt. Meilahdessa bibliometriikkaa on kehitetty pisimmälle. Siellä kirjastosta tilataan paljon virantäyttöihin ym. liittyviä analyyseja, joiden tekeminen sujuu tarkan rutiinin mukaan. Viikissäkin laitokset käyttävät bibliometriikkaa virantäytöissä, mutta analyyseja ei ole osattu pyytää kirjastolta. Kumpulassa kirjastolta toivotaan analyysien sijasta tietoa ja koulutusta bibliometriikkaan liittyen. Koulutuksia pidetään nykyään kaikilla kampuksilla ja niiden painotus vaihtelee paikallisten tarpeiden mukaan.  Keskustakampuksella bibliometriikkaa on viime aikoina vauhdittanut siellä käynnistetty markkinointi, jonka avulla on tavoitettu uusia kiinnostuneita asiakkaita. Bibliometristen palveluiden kysyntä on lisääntymässä, mutta markkinointia voisi olla enemmänkin.
Terkko on ansioitunut myös verkkopalveluiden tuottajana, kuten Suomen yliopistokirjastojen neuvoston 2013 tutkimuspalveluinnovaatiokilpailun kunniakirja osoittaa.  Terkon bibliometriikkasivuilta tutkija löytää ohjeita ja tietoja, altmetriikkaprosessilla kirjasto pyrkii aktiivisesti parantamaan hänen näkyvyyttään. Koko kirjaston tasolla tulossa on kaikille tutkijoille suunnattuja ohjeita osana kirjaston tuottamaa tutkijapalvelujen verkkopalvelukokonaisuutta.

Osaajia kouluttamassa

Bibliometrinen työ vaatii osaamista. Tutkimuksen arvioinnin yhteydessä saimme koulutusta sekä 2010 järjestetyltä valtakunnalliselta kurssilta että Leidenin yliopiston valmennuksesta.  Lisäksi kirjaston bibliometriikkatyötä johtaa Maria Forsman, ansioitunut bibliometriikan asiantuntija. Hänen johdollaan on syksyn 2013 ja kevään 2014 mittaan vedetty kirjastolaisille suunnattuja koulutustilaisuuksia ja koko yliopistoyhteisölle tarkoitettuja, bibliometriikan eri puolia esitteleviä alustuksia.

Mitä nämä koulutetut kirjastolaiset sitten jatkossa tekevät? Bibliometriikkaosaamista tarvitaan hyvin monimuotoisissa työtehtävissä. Asiakaspalveluun tulee kysymyksiä palveluista – jopa alansa maailmanlistan ykkönen saattaa tiedustella asiakaspalvelustamme, mikä eteen kun  Web of Science tai Scopus ei tänään toimikaan kotikoneelta.  Kokoelmien hankinnassa ja kehittämisessä tarvitaan perehtymistä aineiston käyttötapoihin ja viittausmääriin. Kirjaston asiantuntijoilta kysytään varsin kiperiä bibliometriikkaan liittyviä kysymyksiä. Julkaisuala elää ja muuttuu, joten sekä tutkimushallinnon, kirjaston että tutkijoiden on jatkuvasti omaksuttava uusia käsitteitä.

Välineitä meille ja muillekin

Olennainen osa bibliometriikan palvelukokonaisuutta ovat toimivat työkalut. Laajimmassa käytössä lienee Thomson & Reutersin Web of Science, jossa Science Citation Indexiä  on täydennetty  Book sekä Conference Proceedings Citation Index -lisäosilla.  Elsevierin Scopus on joillakin tieteenaloilla kattavampi, mikäli käyttäjää ei haittaa että sen viitetiedot ulottuvat vain 20 vuoden päähän. Lisäksi kirjasto on ollut mukana hankkimassa T&R:n InCites-analyysityökalua, jolla saadaan tulevaisuudessa tarkempaa ja ajantasaisempaa tietoa julkaisujen ja tutkimuksen vaikuttavuudesta.

Välineistämme ei pidä unohtaa TUHAT-tietokantaa. Kirjasto on julkaisutarkistusten ja Web of Sciencestä tehtyjen importointien lisäksi ottamassa vastuuta myös TUHATista löytyvien julkaisutietojen analysoinnista ja analyysien tuottamisesta yliopiston sisäiseen vuosiraporttiin. Tämä raportointityö käynnistyy keväällä 2014 heti kirjaston suorittamien TUHAT-tarkistusten valmistuttua.

Teksti:

Eva Isaksson
Kirjastonhoitaja
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuva:

ip-science.thomsonreuters.com

Vuoden tieteentekijä 2013: johtava tietoasiantuntija Maria Forsman

Kiinnostus tutkimukseen ja tieteisiin sekä monipuolinen kirjasto-osaaminen ovat Maria Forsmanissa kasvaneet niin tiiviisti yhteen, että niitä ei voi erottaa toisistaan. Yhteiskuntatieteilijän vuosikymmenien mittaisen, vaihtelevan uran saavutukset ovat omalta osaltaan antamassa kirjastoille ja niiden palveluille uudenlaista merkitystä etenkin yliopistojen tutkimusinfrastruktuurin osana.

Maria ei ole tyytynyt etenemään turvallisella ja yllätyksettömällä taipaleella. Hänen omien sanojensa mukaan ennakkoluulottomuus ja uteliaisuus ovat saaneet tarttumaan rohkeasti uusiin asioihin ja vieneet myös oikeisiin paikkoihin oikeaan aikaan. Haastattelijana ehdotin syinä myös erinomaista ihmisten kanssa toimeen tulemista, sosiaalista mielenlaatua ja kykyä verkostoitua. Tähän Maria lisäsi: ”Eikä mikään ole iästä kiinni!”.

Marian kirjastoura alkoi jo nuorena sosiologian opiskelijana osa-aikatyössä Valtiotieteellisen tiedekunnan kirjaston tilapäisenä ylimääräisenä järjestelyapulaisena. Tällä hetkellä, Helsingin yliopiston kirjaston Keskustakampuksen kirjaston johtavana tietoasiantuntijana, hän on jälleen osa-aikatyössä ja keskittyy kirjaston tutkijapalvelujen kehittämiseen.

Vielä osittain suunnitteilla olevat tutkijapalvelut liittyvät bibliometriikkaan, tutkimusdataan ja avoimen julkaisemisen (Open Access) tukeen. Jo nyt avoin rinnakkaistallentaminen toteutuu Helsingin yliopiston TUHAT-tutkimustietojärjestelmän kautta Heldaan, yliopiston avoimeen julkaisuarkistoon.

TUHAT-järjestelmää hyödynnetään bibliometrisissä analyyseissä. Kirjaston tutkimusdataprojekti ja sen yhteydessä toteutettu ensimmäinen henkilöstön koulutusjakso tuottavat asiantuntijoita ja aikaa myöten myös palveluja yliopiston ja tutkijoiden käyttöön.

Bibliometriikasta

Maria on ansioitunut etenkin bibliometriikan asiantuntijana ja tutkijana. Bibliometriikalla tarkoitetaan tieteellisen julkaisutoiminnan mittaamista ja analysointia. Tämä tutkimusmenetelmä on Marian mukaan informaatiotutkimuksen ominta alaa. Menetelmän käyttämisessä tilastotieteen tuntemus auttaa, samoin oma koulutus sillä tieteenalalla, johon bibliometriikkaa sovelletaan.

Bibliometristen analyysien tuloksia on tulkittava ymmärtäen kohteena olevaa tieteenalaa. Vähintään on oltava käsitys tutkimuksen kohteena olevan tieteen luonteesta ja tieteenharjoittajien toiminnan ominaispiirteistä kyseisellä alalla. Esimerkiksi onko jollekin tieteenalalle ensisijaisen tärkeää käyttää verkosta löytyviä uusimpia tutkimustuloksia vai tarvitaanko merkittävässä määrin vanhoja, suurelta osin painettuja aineistoja? Tähän liittyy myös sen huomioon ottaminen, millä kielellä tutkimustuloksia eri tieteenaloilla julkaistaan.

Bibliometriikkaa voi hyödyntää kolmella tavalla: tieteen tutkimuksessa, tiedepolitiikkaan liittyen ja puhtaasti matemaattis-tilastollisesti. Tiedepoliittinen näkökulma on juuri se, missä Marian osuus viime aikoina on ollut vahva. Hän on tuonut esiin kirjastoissa työskentelevien asiantuntijoiden erityisosaamisen ja panoksen yliopistojen tutkimuksen arviointityössä. Helsingin yliopiston kirjastossa tehtiin bibliometrisiä analyysejä yliopiston vuonna 2011 tehtyä arviointia varten. Toiminta on näyttänyt esimerkkiä muille maamme yliopistoille. Kirjastojen asiantuntemusta tarvitaan yliopistojen tulostavoitteiden saavuttamisessa.

Kuten edeltä käy ilmi, kirjasto tarjoaa bibliometrisiä palveluja yliopiston tutkimushallinnolle. Kirjaston tutkija-asiakkaille ja muille bibliometristä tietoa ja osaamista etsiville järjestetään koulutuksia ja neuvontaa. Analyysejä tehdään myös tarpeen mukaan tilaustyönä, esimerkiksi akateemisten tehtävien täyttämisen yhteydessä.

Kirjastoalan kehityksestä

Vuoden tieteentekijäksi on kerran aikaisemmin, kymmenen vuotta sitten, valittu kirjastolainen: Turun kauppakorkeakoulussa vielä 2000-luvun alkuvuosina työskennellyt kirjastonhoitaja, informaatikko Marjatta Jokinen. Hän on  Acatiimi-lehden 9/2004 -numeron kolumnissaan esittänyt huolensa tieteellisten kirjastojen ja tietopalvelun arvostuksen puutteesta. Hän kirjoittaa myös: ”Nyt on ajankohtainen kysymys, mistä saadaan suurten ikäluokkien eläkkeelle siirtyessä hyvin koulutettuja, motivoituneita ammattilaisia tieteellisiin kirjastoihin.”

Keskustelussamme Maria totesi, että kymmenessä vuodessa on tapahtunut paljon ja eteenpäin on menty. Viime vuosina Marjatta Jokisenkin kaipaama arvostus on saavutettu. Tässä yhteydessä Maria viittasi juuri siihen toimintaan, miten yliopistot arvostavat kirjastojensa osaamista ja niiltä saamiaan palveluja arviointien yhteydessä. Vaativa kirjastotyö tunnustetaan.

Ajan muuttumisen huomaa siitä, että Jokinen painottaa kirjastoissa tehtyjen tiedonhakujen merkitystä: ”Tutkijat käyttävät aikaa ja vaivaa tietojen kaivamiseen tai uusimpien artikkeleiden etsimiseen, joka meidän kanssamme yhdessä sujuisi yhdessä hujauksessa.” Marian kanssa totesimme, että huikea tekninen kehitys on tuonut tiedonhaun välineet tutkijoiden itsensä ulottuville ja laadukas, vuosien varrella tehty informaatiolukutaidon koulutus on tehnyt tehtävänsä. Opiskelija- ja tutkijasukupolvet ovat jo ottaneet tiedonhaun ja -hallinnan välineet osaavasti haltuun.

Valtiotieteellisen tiedekunnan kirjastosta Kaisa-taloon

Marian työuran nelivuotiskausi Valtiotieteellisen tiedekunnan kirjastonjohtajana (joulukuusta 2005 vuoden 2010 loppuun) osui Helsingin yliopiston kirjastotoimen perinpohjaiseen muutosvaiheeseen. Tuona aikana käytiin neuvotteluja ja keskusteluja siitä, miten yliopiston hallinnollisesti hajallaan olleet kirjastopalvelut koottaisiin yhtenäisesti kehitettäviksi.  Yhteiskunnallinen, taloudellinen ja tekninen kehitys lisääntyvine e-aineistoineen ym. muutoksineen oli ollut nähtävissä jo pitkään. Myös tulossa oleva yliopistolain muutos oli tiedossa.  Yliopiston kirjastopalvelujen koordinointiyksikkö oli perustettu yliopiston hallintovirastoon jo vuonna 2002.

Kirjastopalvelujen rakenteellisen kehittämisen vaiheissa Maria ja valtiotieteellisen tiedekunnan kirjaston n. 20-jäseninen henkilökunta olivat vahvasti mukana. Vuoden 2010 alussa he siirtyivät osaksi Helsingin yliopiston kirjaston Keskustakampuksen kirjastoa ja kahden ja puolen vuoden kuluttua Kaisa-talon uusiin tiloihin yli sadan uuden työtoverin kanssa.

– Maria on alaisiaan tukeva ja puolustava esimies, kertoo johtava tietoasiantuntija Johanna Lahikainen Keskustakampuksen kirjastosta. Mariasta pidetään ja hänen harkittuja mielipiteitään arvostetaan.

– Maria on kärsivällinen ja diplomaattinen vaikeissakin keskusteluissa. Hänellä on laajasti kokemusta, näkemystä ja verkostoja kirjasto- ja tiedemaailmasta, mikä hyödyttää kirjastoa suuresti. Olen perinyt tänä syksynä Marialta esimiestehtäviä ja saanut häneltä mentorointia uuteen tehtävääni. Mentorina Maria näkee nopeasti mitä tekijöitä käsiteltävän aiheen taustalla on ja mentoroitava saa oivalluksen kokemuksia.

Huolta ja ilonaiheita

Kirjaston asiantuntijuuden arvostus on noussut ja tieto tarjolla olevista palveluista on entistä laajempaa. Yliopiston taloudellinen tilanne sen sijaan huolestuttaa Mariaa. Koska se on huono, kirjaston avoimia tehtäviä ei voida täyttää ja uusia työntekijöitä näin ollen vaikea saada esimerkiksi eläkkeelle siirtyneiden tilalle. Missä määrin ehditään pysyä kehityksessä mukana ja miten voimavarat saadaan riittämään? Miten pystytään paneutumaan eteen tuleviin haasteisiin ja miten kaikkien töiden tasapaino löytyy?

Ilahduttavaa Marian mielestä on, että omastakin kirjastosta niin monet haluavat oppia lisää ja ovat mukana uusissa palveluissa. Varsinaista opiskeluhalukkuuttakin on paljon. Kirjastolaisten joukosta löytyy myös eri tieteenalojen jatko-opintojen suorittajia.

Haastattelun lopuksi puhuimme Marian harrastuksista, joista tärkeimpänä hän mainitsi matkustelun. Ulkomaat tulivat tutuiksi jo uran varhaisvaiheissa, jolloin työnantaja mm. lähetti venäjän kielen taitoisen kirjastonhoitajan Moskovaan. Hän teki siellä myös lisensiaatintutkielmaansa Suomen Akatemian stipendillä.

Liikkeellä olo monenlaisissa muodoissaan miellyttää Mariaa. Parasta vapaa-ajan viettoa on uusiin paikkoihin tutustuminen, matkojen suunnittelu ja matkustaminen, usein omatoimisena reppureissaamisena. Viime kesänä hän kulki miehensä kanssa pari viikkoa junilla ja busseilla Liettuassa. Hyvää oloa tuottavaa on kaikenlainen luonnossa, metsissä ja vesillä liikkuminen. Kaunokirjallisuuden lukeminen ja kuvataiteen seuraaminen ovat Marialle vakituisia harrastuksia, viimeksi mainittu myös siksi, että hänen läheistensä joukossa on kuvataiteilijoita.

Suuri ilon aihe juuri tällä hetkellä on Vuoden tieteentekijä -tunnustuspalkinto. Siitä Maria totesi, että se on hieno arvostuksen- ja kunnianosoitus koko kirjastoalalle ja hänelle itselleen.

Palmun alla

Aloitin kirjoitukseni Maria Forsmanista luonnehtimalla häntä henkilönä, jossa tieteentekijää ja kirjastoammattilaisuutta ei voi erottaa toisistaan. Asiantuntijuuden eri puolet ovat vuosikymmenien aikana kutoutuneet yhteen, kehittyneet, muuttuneet ja kasvaneet merkittäväksi elämäntyöksi tieteellisen tutkimuksen ja tieteellisten kirjastojen piirissä.

Kun tulee Marian työhuoneeseen, huomio kiinnittyy elinvoimaiseen ja hyvin hoidettuun ihmisen korkuiseen palmuun. Maria kertoi sen olevan kahdeksan vuoden takainen lahja työtovereilta onnitteluksi tohtorintutkinnosta. Valtiotieteellisen tiedekunnan kirjastossa oli sen jälkeen pidetty monet kokoukset ja neuvonpidot palmun katveessa, jonka alla sanottiin syntyvän hyviä ajatuksia. Joskus palmun lehdenkärki hipaisi neuvottelupöydän ääressä istujaa niskaan tai olkapäähän, rohkaisevasti, voisi ajatella.

Mariassa näin samanlaista elämisen ja kasvamisen voimaa kuin hänen palmussaan. Hänen puheensa ja eleensä ovat samalla tavalla rauhalliset kuin puun herkkäpiirteiset lehväoksat.  Niiden takaa huoneen lasiseinä avautuu kirjaston asiakastilaan. Lehtevä kasvi saa työhuoneen ikkunoiden lisäksi sieltäkin valoa ja ajattelin, että työhuoneen käyttäjälle asiakkaat ovat paitsi henkisesti lähellä, myös fyysisesti läsnäolollaan tähdentämässä työn merkitystä. Sen eräänä tulevaisuudennäkymänä on yliopiston perustehtävän, tieteellisen tutkimuksen ja sen tuen, kirjastopalvelujen yhteen kasvaminen eläväksi ja yhteistyön osapuolia innostavaksi kokonaisuudeksi. Tätä kasvua Maria ja hänen palmunsa edustavat kauniilla tavalla.

Lämpimät onnittelut Marialle, Vuoden 2013 tieteentekijälle!

Kiitokset haastattelusta, palmu antoi jälleen ajatuksille ja vuorovaikutukselle siivet!

Maria Forsmanin kolme tuoretta kirjoitusta:

Kirjastot mukana tutkimuksen arvioinnissa. – Acatiimi 3/12

Bibliometric Analyses by the Helsinki University Library – HULib. – Julkaisussa: International Evaluation of Research and Doctoral Training at the University of Helsinki 2005-2010. Ed. by Seppo Saari & Antti Moilanen. S.261-288

Kohtaavatko kirjaston kokoelmat, palvelut ja tutkijoiden julkaisukulttuuri?

 

Tieteentekijöiden liitto on valinnut Vuoden tieteentekijän vuodesta 1997 lähtien.

Tieteentekijöiden liitto on yliopistojen ja tutkimuslaitosten opettajien, tutkijoiden, tietopalveluhenkilöstön ja muiden akateemisten asiantuntijoiden ammattijärjestö. Se kuuluu keskusjärjestö Akavaan.

Maria Forsman (s. 1950)

  • johtava tietoasiantuntija 2010-
  • valtiotieteen tohtori (informaatiotutkimus), Åbo Akademi 2005
  • yhteiskuntatieteiden lisensiaatti (kirjastotiede ja informatiikka), Tampereen yliopisto 1982
  • valtiotieteen maisteri (sosiologia), Helsingin yliopisto 1975
  • työskennellyt kirjasto- ja tietopalvelualalla tutkijana, opettajana ja käytännön kirjastotyössä vuodesta 1972 mm. Valtiotieteellisen tiedekunnan kirjastossa, Suomen Akatemiassa, Tampereen yliopistossa, Åbo Akademissa ja Helsingin yliopiston kirjastossa
  • useita artikkeleita tieteellisissä ja ammatillisissa lehdissä ja kirjoissa
  • esitelmiä ja opetustehtäviä mm. tieteellisiin kirjastoihin, bibliometriikkaan, tutkimuksen arviointiin, tiedepolitiikkaan ja tieteelliseen julkaisutoimintaan liittyen
  • vuosien varrella useita luottamustehtäviä mm. kirjastoalan järjestöissä
  • Eduskunnan kirjaston hallituksen jäsen (2007-), Suomen tieteellisen kirjastoseuran tutkijapalveluiden työryhmän puheenjohtaja (2010-), Suomen yliopistokirjastojen neuvoston tutkimuksen tuen ohjausryhmän jäsen (2011-)
  • väitöskirja “Development of Research Networks – the Case of Social Capital”
Teksti:

Eeva-Liisa Viitala
tiedottaja
Hallintopalvelut
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuvat:

Helena Hiltunen ja Samu Kytöjoki