Neljä Jeesusta – pääsiäisen ajan leffavinkit


Jos suklaamunat, noidat, pääsiäispuput ja muu muovinen krääsä ei oikein innosta, voi kokeilla sitä toista ns. raadollisempaa linjaa ja istahtaa sohvalle katselemaan elokuvia erään nasaretilaisen käsityöläisen heilumisesta Juudean maaperällä pari tuhatta vuotta sitten.

Jeesukseksi kutsutun häiskän edesottamuksia ja tekoja käsitteleviä elokuvia on tehty useampikin (kaikki Jeesus-leffat -listaus), mutta esittelen nyt muutaman enemmän, vähemmän tai välillisesti aiheeseen liittyvää leffaa, joiden katsomista suosittelen omalla vastuulla.

The Last Temptation of Christ
1988. Ohjaus Martin
Scorsese. Jeesusta näyttelee Willem Dafoe

No tämähän oli aikansa suuri skandaali. Vauhtia, vaarallisia tilanteita, rähinää ja seksiä Maria Magdalenan kanssa.  Elokuva kertoo Jeesuksen tarinan aika perinteisellä tavalla; englantia puhutaan, näyttelijät edustavat perinteistä länsimaalaista ihannetta sinisine silmineen ja musiikissa ihanat kasarisaundit.

Scorsese räväyttää mieliimme ajatuksen; mitä jos Jeesus ei olisikaan suostunut toteuttamaan isänsä suunnitelmaa. Kuinkas sitten olisi käynyt?

The Passion of Christ
2004. Ohjaus Mel Gibson. Jeesusta näyttelee Jim Caviezel

Lihaa ja verta säästelemättä, tässä on yksi väkivaltaisimmista Jeesus-leffoista.
Total massacre and sacriface!

Tämä elokuva ei juuri käsittele Jeesuksen muuta elämää, vaan keskittyy sen surulliseen loppuun mässäilemällä kuolonkorinalla ja tuskanhuudoilla niin, että itse Jeesuskin taitaa hukkua sinne verisen visvan sekaan. Alkuperäisestä kielipolitiikasta plussaa.

Life of Brian
1979. Ohjaus Terry Jones. Briania näyttelee Graham Chapman

Jos koet pääsiäisen olevan vähän turhan liian tosikkomainen juhla, on Brianin elämä sinun valintasi. Brian ei ole Jeesus, mutta kohtalo heittelee häntä aina Golgatalle saakka.

Legendaarisen Monty Pythonin huumori ja sanailu iskevät. Suosittelen lämpimästi.

The Holy Mountain
1973. Ohjaus Alejandro Jodorowsky. Jeesuksen näköistä tyyppiä näyttelee Horacio Salinas

Kiinnostaako hallusinaatiotrippi ilman huumeita? Tämän leffan katsottuasi olet ainakin yhden tason korkeammalla henkisellä tasolla.

Elokuvassa ei sinänsä ole mitään juonta. Se seuraa Jeesuksen näköistä miestä matkalla kohti valaistumista, läpi hyvinkin vahvasti symboleilla maustettujen kohtauksien. Tunnelma ja kokemus haastavat, eikä elokuva päästä katsojaa vähällä paikoitellen hyvinkin ällöttävien kuvien vilistessä läpi verkkokalvojen ja yhdistäen aivot osaksi suurempaa kokonaisuutta.

The Holy Mountain on mysteeri, jonka symboliikasta voi ammentaa merkityksiä useammankin katselukerran verran.

Teksti

Helena Hiltunen
Verkkotoimittaja
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuva

Helena Hiltunen

Lukuvinkkejä jouluksi

Lagerkvist, Pär
Mariamne
Otava, Helsinki 1969

Oikeastaan Mariamne on kertomus Herodeksesta. Se on kertomus karussa ympäristössä elävästä karuluontoisesta hallitsijasta ja pääasiassa myös hänen julmuuksistaan. Sota on taustalla suurimman osan aikaa.  Lagerkvistin maalaama ihmisluonteen psykologinen kuvaus ja sen samanlaisuus ympäröivän maiseman kanssa tuodaan kauniilla tavalla esiin. Kuitenkin Mariamne on rakkauskertomus. Julma hallitsija rakastuu erilaiseen ihmiseen.

Rakastumista seuraava avioliitto ei lopulta ole onnellinen. Jos  haluaa lukea onnellisen  rakkaustarinan, kirjaa ei kannata lukea. Jos sen sijaan haluaa ennemmin keskittyä kauniisiin kielellisiin ilmaisuihin, kirja kannattaa ottaa joululomalla käteen.

Huovinen, Eero
Pitkä ilo. Joulun evankeliumi
WSOY, Helsinki 2002

Kirjassa on 120 sivun verran Helsingin piispan avaamia uusia näkökulmia vanhaan tuttuun Luukkaan evankeliumin toisessa luvussa olevaan jouluevankeliumiin.

Tekijä itse sanoo kirjan alkupuheessa näin: ”Usein löydän samasta kohdasta uusia vivahteita, rikkauksia, joiden ohi olen aiemmin kulkenut. Jouluevankeliumi on pitkä ilo.” Hän kertoo tässä kauniisti kuvitetussa teoksessa myös joulun syntyajan tapahtumien taustoista rakentaen siltoja tähän päivään. Kerronta etenee rauhallisesti, monissa Jeesuksen syntymäkertomukseen liittyvissä pienissäkin yksityiskohdissa viipyillen. Teos on sopiva joulunajan hartauskirjaksi yhtäjaksoisesti tai sopivanmittaisina päivittäisinä jaksoina luettavaksi.

Vinkit:
Marja-Sirkku Holma
Kirjastosihteeri
Teologisen tiedekunnan kirjasto

Jussi Omaheimo sai viime jouluna joululahjaksi puoli metriä kirjoja. Tässä viime vuoden joululomalla parhaaksi joululukemistoksi osoittuneet lukuvinkit:

Graham Chapman, John Cleese, Terry Gilliam, Eric Idle, Terry Jones, Michael Palin ja Bob McCabe
Monty Pythonin maailma – Monty Pythonin mukaan
Like, Helsinki 2008. Alkup. 2003.

Melko legendaarisen lähes brittiläisen huumoriryhmän autobiograafinen teos on oikeastaan moniääninen haastattelukirja. Asiatyylisyydestä huolimatta tyräni rytkyi kirjaa lukiessa nauruntyrskähdyksistä tauotta. Lukemisen jälkeen piti luonnollisestikin katsoa Monty Pythonin Lentävän sirkuksen kaikki jaksot läpi. Oli erittäin hauska joulu. Monty Pythonillahan on myös Meaning of Life -elokuvassaan hieno joululaulelmaparodia “It’s Christmas in Heaven” [osa siitä, Youtube].

Charles de Lint
Someplace to be Flying
Tor Books, 1998.

Urbaania voimaannuttavaa fantasiaa. Charles De Lintillä on lukemisen helppouden ja kirjasta saatavan elämyksellisyyden suhde maksimoitu. Kirjan henkilöhahmot ovat kuin lohduttavia maagisia valoja pimeyttä hohkaavassa hohdottomassa maailmankaikkeudessa. De Lintin kirjojen kokonaisuudestakin muodostuu outo kudelma tapahtumia, tilanteita ja henkilöitä. Paljon henkilökuvauksessa ja useita alateemoja. Vähän kuin televisiosarjaa katselisi, mutta saa kuitekin lukea kirjaa.

Cecilia Brooks Brown
Kasvisherkkuja juhlaan
Karisto Oy. 2005.

Vaikka en perinteisestä joulupöydästä niin pidäkään, tulee jouluna aina tehdä ruokaa perinpohjaisella otteella. Jouluruoaksi käy esimerkiksi “Tryffelin tuoksuiset täytetyt portobello-sienet”, joissa on muun muassa sherryä, metsäsieniä, siitaketta, tryffeliä, timjamia, muskottia ja parmesaania… Cecilia Brooks Brownin kirjasta löytyy yllättävän paljon hyvinkin taagia skruudattavaa.

Risto ja Ritva Lehmusoksa
Urho Kekkosen pöydässä
Ajatus 2005.

Kala-kasvissyöjänäkin rakastan lukea liharuokia sisältäviä keitto- ja ruokakirjoja – kuola suupielestä valuen. Viime jouluna sain Risto ja Ritva Lehmusoksan “Urho Kekkosen pöydässä”-kirjan joululahjaksi. Matka gastronomisesta hienostelusta konstailemattomaan herkkusuisuuteen ei aina ole oletetun pitkä. Ainakin ruoan puolesta olen selvästi vahvasti UKK:n linjalla. Kirjassa on yksi ohje joka on jäänyt kummittelemaan mieleeni haasteellisena. Se on “Hirventulpasyltty”, joka epäilemättä sopisi hyvin suomalaiseen joulupöytäänkin. UKK piti sylttysankoa keittiönsä eteisvälikössä ja sipaisi aina ämpäristä iltaleipiensä päällysteeksi. Ohje lyhennettynä:

1. turvista poistetaan karvat kalttaamalla
2. turvat keitetään runsaassa vedessä kunnes vaahtoa ei enää synny
3. lisätään mausteet ja keitetään neljässä tunnissa aivan pehmeiksi
4. turvista poistetaan loput karvat ja leikellään peukalonpään kokoisiksi paloiksi
5. pannaan hyytymään viileään paikkaan ja syltty hyytyy ilman liivakkoa

Vinkit:
Jussi Omaheimo
Verkkotoimittaja
Kirjastopalveluiden koordinointiyksikkö