Kuulumisia IAML:n heinäkuisesta konferenssista

Musiikkikirjastoalan vuotuinen ykköstapahtuma, International Association of Music Libraries, Archives and Documentation Centresin (IAML) konferenssi, järjestettiin kuluvana vuonna pitkästä aikaa kaukana Euroopasta, nimittäin Montrealissa. Heinäkuisen suurkaupungin kuumankostea sää kannusti kokousväen pysymään autuaallisen viileäksi ilmastoidussa kongressikeskuksessa, vaikka kokousohjelman mielenkiintoisuus olisi jo yksistäänkin riittänyt siihen.

Konferenssiin osallistuin Helsingin yliopiston kirjaston ja Suomen musiikkikirjastoyhdistyksen yhteisedustajana, hieman yllättäen ainoana suomalaisena kolmensadan paikallaolijan joukossa; Ruotsista esimerkiksi oli läsnä kahdeksan henkeä ja Norjastakin neljä. Valtaosan kokousväestä muodosti toki kanadalaiset ja yhdysvaltalaiset, joita paikalla oli ennätysmäärä. Kaiken kansainvälisyyden keskellä syttyi Montrealissa harvinaisen lämmin pohjoismainen henki, joka ilmeni mm. pitämässämme laajennetussa fennoskandisessa puheenjohtajalounaassa.

Montrealin kokouksen runsaasta virallisesta annista mainittakoon tässä lyhyesti muutama toivottavasti yleisempääkin mielenkiintoa herättävä seikka: Viikon suurin “jysäys” tuli Music Score Searching and Encoding -istunnossa, jossa Vladimir Viro (Münchenin Ludwig Maximilian -yliopistosta) esitteli musiikintutkijoista ja tietojenkäsittelytieteilijöistä koostuvan pienen tiiminsä luomaa Music Ngram Vieweriä. Raikuvat suosionosoitukset kerännyt vaatimattoman asiallinen esittely paljasti sovelluksen ylittävän villeimmätkin visiot: siihen on indeksoitu mm. koko kaikkien tuntema IMSLP:n Petrucci Music Library, ei suinkaan vähempiarvoinen metadata, vaan itse musiikillinen sisältö, ja tehty haettavaksi lähes käsittämättömän helppokäyttöisellä käyttöliittymällä. Kehittyneeseen OCR-luentaan perustuva sovellus tarjoaa hakumahdollisuuksien lisäksi mm. sähköisten esitys- ja analyysimerkintöjen liittämisen aineistoon. Esitelmää vasta pari minuuttia kuunneltuani oli ilmiselvää, että jatkossa Music Ngram Viewer on ehdoton osa musiikkitieteen tiedonhaun opetusta.

Pitkin viikkoa tuli useammassakin yhteydessä esille kirjastojen ja arkistojen digitointihankkeiden aineistonvalintaan liittyvät kysymykset, ja korostetun painokkaasti seikkaa ongelmallisti musiikintutkimuksen näkökulmasta Catherine Ferris (Dublinin teknillisestä yliopistosta), joka väitöskirjaansa tehdessään oli joutunut painimaan paljonkin asian kanssa: jos tutkijat perustavat tutkimuksensa erityisesti sähköisiin aineistoihin, saattaa valikoiva digitointi vääristää tutkimustuloksia. Tätä pohdintaa voisin tietysti jatkaa toteamalla, että sama koskee myös painetun aineiston valintaa ja hankintaa: aineisto, joka ei ole tarjolla tutkijoille – vaikka olisi tutkimustulosten kannalta tärkeäkin –, jää pimentoon eikä siis vaikuta tarkoituksenmukaisella tavalla.

Ferrisin kanssa samassa Documenting Musical Life: Sources and Research Perspectives -istunnossa puhunut Barbara Wiermann (Leipzigin musiikki- ja teatterikorkeakoulusta) taas toi digitointiin ja luettelointiin liittyen esille kentän kiusallisen hajanaisuuden: Saksassa esimerkiksi on useita kirjastoja ja arkistoja, jotka luetteloivat ja digitoivat konserttiohjelmia, kukin erilaisella ohjelmistolla, erilaisella tarkkuudella, käyttäjän kannalta kiusallisen erilaisella lopputuloksella. Wiermannin viesti oli lakonisen yksiselitteinen: “Mehr Zusammenarbeit!”

Tästä päästäänkin luontevasti IAML:n ikuisuusaiheisiin, kylläkin tuloksellisiin sellaisiin eli R-hankkeisiin. Kansainvälinen musiikkitieteellisen kirjallisuuden viitetietokanta RILM kasvaa ja paranee kaiken aikaa valtavaa vauhtia, vanhojen musiikkilehtien indeksi RIPM ja nuottikäsikirjoitustietokanta RISM samoin. Näistä viimeksimainittu avattiin hiljattain maksuttomaan julkiseen käyttöön – aplodeja ja hatunnosto sille! –, ja nyt on luettelointityötä helpottamaan hankittu uusi, erittäin kätevältä vaikuttava ohjelma Kallisto, joka mahdollistaa monien toivoman tietueiden siirtämisen myös Marc-muodossa. Pitkään odotettu musiikki-ikonografinen RIdIM-tietokantakin on sekin auennut, joskin sisältäen vasta pienen osan kaikesta aiemmin paperikortteina luetteloidusta aineistosta, ja kätevältä vaikuttava luettelointimoduulikin oli konferenssissa kokeiltavissa. Suomalaisena näitä hankkeita käsittelevissä istunnoissa saatoin mielessäni vain huokaista: miksi melkein kaikki muut länsimaat ovat toden teolla mukana yhteistyössä, mutta emme me¼

Kuten kansainvälisiin kokouksiin yleensä, sisältyy IAML:iinkin iltaohjelmaa, eritysesti konsertteja. Tänä vuonna järjestävät osoittivat niiden suhteen huomattavaa tyylitajua, olkoonkin että Christopher Jacksonin johtama Studio de musique ancienne de Montréal esitti renessanssipolyfonian mestareilta (Gombert, Tallis, Victoria et alii) pääasiassa pienimuotoisia teoksia ja nekin aavistuksen kiirehtien. Toisaalta olisi ollut julmaa vaatia pätsimäiseksi kuumenneessa Notre-Dame-de-Bon-Secours -kirkossa hikeä virtaavilta laulajilta vellovan suurimuotoista liturgista ohjelmistoa pelkän viihteen vuoksi. Niin hyvä kuin mainittu konsertti olikin, ylittyi se suureksi yllätyksekseni pari iltaa myöhemmin, kun Quatuor Bozzini esitti kolme modernia kanadalaista jousikvartettoa. Yhtyeen tekninen taituruus oli suurenmoinen lähtökohta vaativien teosten esteettisesti antoisille tulkinnoille, joille tietämyksellistä syvyyttä antoivat paikalla olleet säveltäjät Cassandra Miller ja Michael Oesterle kommentoimalla vakuuttavia luomuksiaan.

Lopuksi vielä hyppäys takaisin kirjastoihin ja niiden yllättäviinkin yhteistyökuvioihin. Québecin provinssin komean Grande Bibliothèquen esittely pani miettimään moniakin asioita, ei vähintään ihailemaan kanadalaisten ratkaisua laittaa kansalliskokoelmansa musiikkiosasto yleisen kirjaston valtavan musiikki- ja elokuvaosaston yhteyteen. Mainiosta esittelykierroksesta vastanneen Benoit Migneaultn mukaan yhteistyön edut ovat ilmiselvät – vaan vaikeaa tämä olisi Suomessa toteuttaa, kun Kanadassa esimerkiksi äänitteistä saadaan vapaakappaleet erikseen sekä arkistointia että esilläpitoa varten. Joka tapauksessa paikallinen suuri yleisö on erittäin tietoinen kansalliskokoelman olemassaolosta, kiitos kokoelman fyysisen esilläolon, eikä musiikin rooli kirjastoissa yleensäkään näytä lainkaan niin uhatulta kuin Suomessa.

Teksti

Jaakko Tuohiniemi
kirjastosihteeri
Keskustakampuksen kirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuva

Helena Hiltunen

Musiikkikirjastosihteeri Jaakko Tuohiniemi

Elokuun puolenvälin paikkeilla kirjaston uutiskirjeessä saatettiin yleiseen tietoon, että keskustakampuksen kirjastossa työskentelevä kirjastosihteeri Jaakko Tuohiniemi on nimetty kansainvälisen kirjastojärjestön IAML:n bibliografisen työryhmän sihteeriksi. Onhan meitä sihteereitä kirjastossa muitakin, vaan eipä ole kutsua kuulunut kansainvälisille areenoille. Siispä suunta kohti Vironkatua: Mikä mies tämä Tuohiniemi oikein on?

Jaakko Tuohiniemi

Alkusoitto

Vaatimaton sihteeri on hämmentynyt ja hieman nolo saamastaan huomiosta, semminkin kun hän kertoo pestin olevan jo toinen samaisessa järjestössä, 1990-luvulla hän ehti toimia luettelointityöryhmän sihteerinä. Kirjastomme kollektiivinen muisti ei ulotu noin pitkälle.

Yhdeksänkymmenluvulla alkaneiden musiikkitieteen opintojen säestyksellä Tuohiniemen matka kävi musiikkikirjastojen maailmaan: kaupunginkirjaston kautta Sibelius-Akatemiaan ja sieltä lopulta yliopiston yhdenmiehenkirjastoon, jota hän on pyörittänyt jo monia vuosia. Informaatiotutkimuksen aineopinnot Tuohiniemi suoritti työn ohella Helsinki-Tampere-väliä matkaten. Mies huokailee pitkään venyneitä opintojaan, mutta hiljaa hyvä tulee, ja niin tulikin vuonna 2007 musiikkitieteen pro gradu -työ: “Yhtenäistettyjen musiikkinimekkeiden ohjeluettelon laatimisen ongelmista: esimerkkinä Carl Philipp Emanuel Bachin säveltuotanto.” Pituutta opinnäytteellä oli 210 sivua. Painoa ei ilmoiteta, mutta oletan, että ei kovin kevyttä lukemista liene. Ei tarvinne kertoa, että Jaakko oli jo aiemmin tehnyt myös mainitun Bachin sävellysten luettelon.

Tuohiniemi on mukana maamme musiikkikirjastojärjestöissä, hän kirjoittaa aktiivisesti Intervalli-lehteen ja arvostelee levyjä kirjastojen musiikkivalintojen tueksi.

Vironkatu

Maassamme musiikintutkimus on jakaantunut muutamaan paikkaan: Jyväskylä on nykyään suurin (4 professuuria), Sibelius-Akatemia keskittyy esittävään taiteeseen ja Tampere etnomusikologiaan. Helsingin yliopistossa filosofian, historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen suurlaitoksessa tutkitaan musiikkitiedettä kahden professuurin voimin. Tämä Suomen vanhin musiikintutkimuksen keskus kirjastoineen toimii vielä jonkin aikaa komean, vanhan talon sokkeloissa Vironkadulla.

Kirjaston irtautuminen tiedekunnan rahoituksesta on Tuohiniemen mukaan lisännyt hankintaresursseja: aikaisemmin musiikkitieteen kuudellekymmenelle (!) väitöskirjantekijälle kullekin pystyi hankkimaan vain yhden kirjan vuosittain, mutta nykyään tilanne on paljon parempi. Ja silti, Suomesta puuttuu niin monia alan keskeisiä teoksia, huokaa Tuohiniemi.

Uutuushylly

Vironkadun kirjaston kaakeliuuni toimii näppärästi uutuushyllynä.

Jamli?

Kirjastoalan kansainvälisessä yhteistyössä IFLA on meille jo tuttu. IAML, “International Association of Music Libraries, Archives and Documentation Centres”, on yksi IFLA:n jäsenjärjestöistä. Järjestö perustettiin 60 vuotta sitten ja nykyään sillä on jäseniä 45 maasta. Koska musiikkikirjasto on länsimainen ilmiö ja vahvasti sidoksissa elintasoon, jäsenmäärä kasvaa pikkuhiljaa. Afrikan maiden jäsenyyteen lienee kuitenkin vielä matkaa. Toisin kuin maailmoja syleileviä lukutaitokampanjoita ja sananvapautta agendoiva IFLA, IAML vaikuttaa akateemisuudessaan lähes elitistiseltä. Yleisten kirjastojen musiikkiosastojen arkipäivästä IAML on melko kaukana, joten suomalaisia musiikkikirjastoaktivisteja ei juuri IAML:ssa ole ollut.

Tärkeää on kuitenkin sidos musiikkitieteen kenttään, ja IAML on ollut aina vahvoilla erilaisissa yhteistyökuvioissaan Kansainvälisen musiikkitieteellisen seuran kanssa, kuten esim. RILM, RISM, RIPM, RIdIM. Yhteistyötä tiivistetään esim. kokoontumalla vuosittain yhteiseen konferenssiin. Tämän jokavuotisen tapaamisen takia järjestö ei osallistu IFLA:n kongresseihin. Suuri IAML-konferenssi pidettiin Helsingissä vuonna 1993. Tuohiniemi toimi pari vuotta sitten pienemmän täällä pidetyn ”Nordic-Baltic Music Library Meeting” -tapahtuman yhtenä pääjärjestäjänä.

IAML:n bibliografiatoimikunta keskittyy bibliografisiin tietosisältöihin ja niiden käyttöön. Nyt alkavaa pestiänsä toimikunnan sihteerinä Tuohiniemi odottaa mielenkiinnolla: ollaan keskellä muutosta, jossa perinteiset painetut bibliografiat (biblio-, disko-, video- ja filmografiat) väistyvät kehittyvien tietokantojen tieltä. Nähtäväksi jää, mikä näiden muuttuvien bibliografioiden rooli tulee olemaan musiikintutkimuksessa ja julkaisualalla.

”Vain” kirjastosihteeri

Sihteeriyttä on monenlaista ja niin myös sihteereitä, heistä voi mainita vaikkapa Tiitis Sepon ja Ki-moonin Banin. Täällä kirjastossakin meitä on monenmoisia. Mallia paremmiksi virkanimiksi voisi etsiä historiasta: ministerivaltiosihteeri oli virkamies, joka esitteli Venäjän keisarille Suomen suuriruhtinaskuntaa koskevat asiat. IAML:n verkkosivujen mukaan kansallisten musiikkikirjastoyhdistysten puheenjohtajat ovat titteliltään ”president”. Eikös Jaakolle sopivampi virkanimi olisi presidenttimusiikkisihteeri?

Linkkejä:

IAML

Tuohiniemen artikkeli IAML:n konferenssista

Fontes artis musicae –  IAML:n lehti

Kertomuksia v.2009 pidetystä IAML-kokouksesta Intervalli-lehdessä

Teksti ja kuvat

Leena Huovinen