Pääkirjoitus: Tekemisen iloa

Poikkitieteellisyys tuo uusia näkökulmia. Tutkimusta voi tehdä kimpassa. Työparityöskentely voi inspiroida eikä asioiden hoitaminen ole niin haavoittuvaa, kun jakamassa on toinenkin. Hartiatkin keventyvät kun ei ole yksin kantamassa vastuun taakkaa.

Osaamista jaetaan. Monissa julkaisuissa alkaa jo olla kiitosta yhteistyökumppaneista, joita ilman ei kirja olisi valmistunut. Ei ole hävettävää kysyä neuvoa eikä etsiä yhdessä vastauksia. Jaettu todellisuus on yhteistä, erilaista kuin yksin nähtynä. Se se vasta on rikkautta. Heikkoutta ei ole se, että tarvitsee muita.

Ihminen on sosiaalinen eläin. Pahin rangaistus minkä lajitoveri on keksinyt toiselle, on kuolemanrangaistus. Siis mikä sitten on sitä toisiksi pahinta? Vai pahinta? – Eristysselli. Siihen ihmistä ei ole luotu, ei tarkoitettu. Varsinkaan silloin kun se ei ole omalähtöistä eikä vapaaehtoista.

Parhaillaan Helsingin ydinkeskustassa on tekemisen meininkiä: kirjastomme leiriytyy kolmeksi viikoksi Tiedekulmaan, kaupunkilaisten matalan kynnyksen tiedenurkkaan. Kirjastomme osaamista ja siten jaettua iloa on tarjolla ihan kaikille.

Solmuabibliometriikkaatutkimusdataa – siis tutkijapalvelua hei! Pop-up -kirjastoa, e-kirjojen ihmeitä, Namibialaista kirjastoelämää, IFLA:n presidentin ajatuksia, uuden Kaisa-talon ja pääkirjaston tiloja ja palveluja. Yhteistyökumppaneita tietysti mukanamme.

Tiedon lähde on ihan ulottuvilla, koetaan sitä yhdessä!

Tervetuloa!