Aina vauhdissa, helposti lähestyttävissä

Me Kaisan lähipiirissä 2000-luvulla työskennelleet olemme saaneet tottua siihen, että työhuoneestaan ei häntä välttämättä tavoita. Kokouksia, palavereja ja tapaamisia on hänellä näinä vuosina riittänyt.  Sitä paitsi hän on ollut joskus pidempäänkin tavoittamattomissa seminaarissa, konferensseissa ja tutustumismatkoilla pitkin maailmaa.

Kuva Kaisan kalenterin lehdestä antaa kalpean aavistuksen Kaisan alituisesta  kulun päällä olosta –>

Töiden vaatimia papereita, esityksiä ja artikkeleita Kaisa on työstänyt sitten usein iltamyöhäiseen, joskus viikonloppuinakin, kun päivät ovat olleet niin risaiset. Koordinaatioyksikön toimiessa Fabianinkatu 32:ssa, jossa sijaitsivat myös Opiskelijakirjaston väistötilat, Kaisa oli usein kuulemassa myös sulkemiskuulutukset vähän ennen iltakahdeksaa. Harkitsimme ohjeistaa kuuluttajat huomauttamaan, että myös Kaisan olisi jo aika alkaa kerätä kamppeitaan ja poistua.

Huolimatta rankasta ohjelmasta ja pitkistä työpäivistä Kaisalla on tuntunut riittävän virtaa kuin Duracell-pupulla, mitä emme ole lakanneet ihmettelemästä. Toisinaan kuitenkin flunssa iski  ja pakotti muutaman päivän lepoon lataamaan akkuja.


Kirjastolaitoksen rakenteellisen kehittämisen vuosina Kaisalla riitti energiaa myös väitöskirjaan (2007).


Energistä ja vauhdikasta menoa  jälkiyntymäpäivillä kesällä 2007. Kavaljeerina Esko Rahikainen Kansalliskirjastosta.

Kun Kaisan kanssa on joskus ottanut puheeksi hänen ylipitkät työpäivänsä ja -viikkonsa, hän on monesti korostanut, ettei hänen esimerkkiään tässä kohdin pidä missään tapauksessa seurata. Jos joskus pääsi itsekin unohtumaan työpaikalle  johonkin hommaan uppouduttuaan, saattoi sattua niin, että törmäsi Kaisaan ja ajautui pitkällisiin keskusteluihin, joissa on paranneltiin suruitta ja estoitta kirjastomaailmaa.

Innostavilta konferenssi- ja seminaarimatkoiltaan palatessaan Kaisa on auliisti jakanut kokemuksiaan ja vaikutelmiaan paitsi VERKKARI-kirjoituksissaan myös epävirallisemmin kasvokkain. Kuviakin olemme saaneet joiltain matkoilta nähtäväksi. Mieleenpainuvia viime vuosilta ovat olleet erityisesti Kaisan Namibia-projektiin liittyviltä matkoilta kertomat vaikutelmat ja ottamat värikkäät kuvat.

 


Kaisa Sinikara esittelee posteriaan Toulousen yliopiston kirjastoverkoston johtajalle Marie-Dominique Heusselle LIBER-konferenssissa (2009)


Kaisa ja kumppanit esittelemässä Namibia-projektia IFLAssa (2012)


Oshakatin markkinoilta ostetut perinteiset mekot. Keskellä Namibian yliopiston johtokunnan puheenjohtaja tohtori Amaambo.


Tutustumassa Khomasdalin kampuskirjastoon Windhoekissa (2011.)

Kaisa on ollut johtajana helposti lähestyttävissä ja hyvin avoin uusille kehittämisideoille, mikä liittyy osin siihen, että hän on pitänyt itsensä niin hyvin ajan hermolla. Myös omaan työhön liittyviin ongelmakohdista on hänen kanssaan ollut helppo keskustella. Aikaa tähän hän on aina järjestänyt. Suoraa ja kriittistä puhetta hän ei ole ole koskaan säikkynyt.

Jos olemme joissakin tilanteissa sadatelleet sitä, että Kaisa ei ole ollut tavoitettavissa, olemme toisaalta olleet ylpeitäkin siitä, että meillä on ylikirjastonhoitaja, joka on selvillä siitä, mitä kirjasto- ja yliopistomaailmassa ja tieteellisen julkaisutoiminnan alueella tapahtuu niin meillä Suomessa kuin muuallakin maailmassa. Siinäpä roolimallia kirjastoammattilaiselle!

Kaisa  (2007) ja “vanha” Kaisa-talo, jossa Kaisa johti Opiskelijakirjastoa ennen ryhtymistään HY:n kirjastolaitoksen luotsaajaksi  –>

Onneksi meidän ei tarvitse valmistautua jäähyväisiin ja ikävöintiin. Kaisaa tulee näkemään nimikkotalossaan tulevina aikoinakin yliopisto- ja kirjastohallinnon velvoitteista vapaana kirjoittajana.

Näkemisiin, Kaisa!

Muistelut:

Marja Hirn
Erikoissuunnittelija
Hankinta- ja metadatapalvelut
Helsingin yliopiston kirjasto

Eeva Peltonen (muistelujen kirjaaja)
Kirjastonhoitaja
Hankinta- ja metadatapalvelut
Helsingin yliopiston kirjasto

Tiina Äärilä
Hallintopäällikkö
Hallinto- ja kehittämispalvelut
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuvia ainakin:

Jussi Omaheimolta, Elise Pirttiniemeltä ja  Tiina Äärilältä
Duracell-pupu: mygazeta.com

 

Yhteistyössä on voimaa – tästä kertoo Empowering People –kirja

Namibialaisilla on syytä tällä viikolla juhlaan:  27.3. järjestettiin Namibian kirjastossa suuri kirjan julkistamistilaisuus. Namibian yliopistolla kirjan julkaiseminen on merkittävä asia. Tapahtuma antaa sikäläiselle kirjastolle näkyvyyttä, tekeminen tulee tunnetuksi ja osaaminen saa arvostusta. Kyseessä on Empowering People Tampereen, Helsingin ja Namibian yliopistokirjastojen yhteisprojektin tuotos Meillä se julkaistiin juuri ennen joulua ja edelleen se on ajankohtainen, koska Helsingin yliopistolla on voimassa oleva yhteistyösopimus Namibian yliopiston kanssa.

Viime vuosi oli kirjastojen väliselle yhteistyölle rohkaisevaa.  Yhteistyöpyyntö tuli aikanaan Namibian yliopiston kirjaston ylikirjastonhoitaja Ellen Namhilalta. Projektin tavoitteena oli lisätä Namibian yliopiston kirjaston henkilökunnan ammatillista osaamista. Yhtenä osatavoitteena oli opettaa akateemista kirjoittamista ja tieteellistä julkaisemista. Siitä tämä kirja on oiva osoitus.

Kasvamista ja voimien keräämistä yhdessä

Namibia-projektin aikana tekijöitä askarrutti toisinaan, tarvitaanko tällaista kirjaa. Nyt voidaan todeta, että kyllä se kannatti tehdä. Kirja täyttää tarkoituksensa. Kirjan nimi kertoo kasvuprosessista, yhteistyön voimasta. Tekijöille koko kirjoittaminen on ollut oppimismatka. Julkaiseminen ja tieteellisen artikkelin kirjoittaminen on joillekin aivan uusi asia, sillä osa kirjoittajista on tähän tuottanut ensimmäisen vertaisarvioidun artikkelin elämässään. Opettelun ja harjoittelun tuloksena saatiin aikaan oikea alan arvostettujen tutkijoiden vertaisarvioima tieteellinen kirja. Kaikki artikkelit on kirjoitettu suomalais-namibialaisena yhteistyönä. Kirjan teko oli kannustavaa ja rohkaisevaa tekijöilleen.

On myös hienoa, että nyt on painettuna ennen julkaisematonta tietoa kirjastojen toiminnasta. Erityisarvoa on myös sillä, että teos on painettu englanniksi. Kirjan ensimmäinen artikkeli kertoo hankkeesta ja antaa kattavat perustiedot kiinnostuneille. Teosta voi suositella erityisesti yliopistopedagogiikasta kiinnostuneille ja kehitysmaatutkimusta tekeville sekä kenelle tahansa kirjastolaiselle, joka haluaa syventää omaa ammatillista osaamistaan.

Kirjan otsikko Empowering People kuvaa koko hanketta kiteytetysti. Suomen ja Namibian yliopistokirjastot kertoivat projektin aikana toisilleen toiminnastaan. Vaihdettiin vinkkejä ja pohdittiin suuntaviivoja siitä, miten voisi kehittää omaa työtään eteenpäin. Tampereen ja Helsingin yliopistojen kirjastolaiset ovat tutustuneet hankkeen kautta entistä paremmin toisiinsa. Kokemustenvaihto ja kollegojen välinen yhteistyö on ollut innostavaa ja mm. toiminnan suunnitteluun ja arviointiin on saatu uusia ideoita yhteistyössä.

Kannen kuvaa mietittiin pitkään, mikä kuvaisi hanketta, toisi ihmiset esille? Kuvaan valittiin Namibian yliopiston pääkirjasto.

Kirjaa voi lainata yliopistokirjastoista. Kirjaa myy tiedekirjallisuuden verkkokirjakauppa Granum.

Teksti

Päivi Helminen
tietoasiantuntija
Keskustakampuksen kirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Tiinakaisa Honkasalo
viestintäpäällikkö
Helsingin yliopiston kirjasto

Yhteistyö on antanut enemmän kuin ottanut – Namibia-hankkeelle toivotaan jatkorahoitusta

Ulkoministeriön HEI ICI -rahoituksella toiminut Namibian, Helsingin ja Tampereen yliopistokirjastojen yhteistyöprojekti Human Research Development Project at the University of Namibia Library päättyi 31.12.2012. Osa meistä huokaisi haikeana, osa helpottuneena.

Puolentoista vuoden aikana saavutettiin tuloksia juuri niillä alueilla, joihin toivottiin parannusta.
Yhtenä konkreettisena tuloksena projektista syntyi kirja Empowering People – Collaboration between Finnish and Namibian University Libraries. Projektin tavoitteena oli tuoda vahvistusta ja rohkaisua akateemiseen kirjoittamiseen ja julkaisemiseen. Artikkeleissa tarkastellaan kirjastotyön keskeisiä kysymyksiä ja yhteistyön, osaamisen jakamisen ja motivoituneen henkilöstön merkitystä. Kaikki artikkelit koskevat siis niitä kirjastotyön keskeisiä tehtäviä, joita projektissa oli tarkoitus kehittää.

Artikkelit on kirjoitettu kolmen kirjaston asiantuntijoiden yhteistyönä.

Ulkopuoliset asiantuntijat arvioivat artikkelit ennen kuin ne hyväksyttiin kirjaan.  Kirjan toimittajia ovat Mirja Iivonen ja Outi Sisättö Tampereen yliopiston kirjastosta, Päivi Helminen Helsingin yliopiston kirjastosta sekä Joseph Ndinoshiho Namibian yliopiston kirjastosta. Kustantaja on Tampere University Press.

Kirja ilmestyi joulukuussa, sitä on jaettu kaikkiin Suomen yliopistokirjastoihin. Se on annettu myös projektin rahoittajille ulkoasiainministeriöön ja CIMO:oon, sekä projektista kiinnostuneille ja sitä tukeneille.

Kirjaa on saatavilla verkkokirjakauppa Granumista tai tilaamalla: tup@uta.fi.

Marraskuussa jätimme CIMO:oon uuden projektihakemuksen Capacity Building of Research Services in UNAM Library, päätös ulkoasiainministeriöltä pitäisi tulla helmikuun lopussa. Kehitysyhteistyön pitää perustua sekä Suomen kehityspoliittisiin linjauksiin että kohdemaan omiin kehityssuunnitelmiin. Namibian kansallisissa kehityssuunnitelmissa on erityisesti kaksi kohtaa, joihin yliopistokirjastojen yhteistyö vastaa: to build capacity for graduate studies ja to improve the effectiveness and productivity of academic staff. On erittäin tärkeää, että myös kumppaniyliopistot tukevat yhteistyötä ja että uusi hakemus on linjassa kunkin yliopiston omien strategisten tavoitteiden kanssa.

Namibian yliopiston (UNAM) pyrkimys on profiloitua tutkimusyliopistoksi; nyt vielä se on perusopetusta antava oppilaitos. UNAMiin on perustettu The School of Postgraduate Studies koordinoimaan jatkokoulutusta.  UNAMin lääketieteelliseen tiedekuntaan kehitetään erillistä jatkokoulutusohjelmaa yhdessä Oulun yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan kanssa.  Lääketieteellisten tiedekuntien jatkohankehakemuksessa on mainittu myös kirjastojen jatkohakemus.


Lääketieteellisen tiedekunnan uusia rakennuksia

Jotta profiloituminen onnistuisi, on kirjastojen palveluja kehitettävä yhdessä tutkijoiden ja jatko-opiskelijoiden kanssa. Mukaan hankkeeseen Namibian yliopiston kirjaston lisäksi on tulossa The School of Postgraduate Studies Dr Cornelia Shimwooshili Shaimemanyan johdolla. Opetuspuolesta vastaavat Helsingin ja Tampereen yliopiston kirjastot, Helsingin yliopiston valtiotieteellinen tiedekunta dekaani Liisa Laakson ja professori Jussi Pakkasvirran johdolla sekä professori Yrjö Engeström ryhmineen ja Tampereen yliopiston tutkijakoulu ja sen johtaja professori Pirjo Nikander.

Mitä hyötyä tulevasta hankkeesta on? Sen tuloksena UNAMin kirjasto pystyy tarjoamaan kohdennettuja palveluita ja erilaisia työkaluja jatko-opiskelijoille ja tutkijoille, sellaisia kuin IL-opetus, e-aineistojen käytön opetus, Open Access-aineistojen löytyvyys, bibliometriset analyysit, tiedonhallinnan apuvälineet, kuten viitteidenhallinnan työkalut (Zotero, RefWorks, Mendeley), kirjaston ja tutkijoiden yhteistyömalli (Solmu-työskentely).  Lopullisena tarkoituksena on, että UNAMin tutkijoilla ja jatko-opiskelijoilla on paremmat mahdollisuudet keskittyä tutkimukseen kansainvälisessä ja muuttuvassa julkaisuympäristössä. Namibian kansallisen tavoitteen olla maailman kehittyneiden maiden joukossa vuoteen 2030 mennessä saavuttamiseksi tarvitaan kansainvälisen tason tutkimusta.

Hankkeen aktiviteetteja ovat jälleen yhteiset seminaarit Windhoekissa, mutta myös kyselytutkimukset, esim. lähtötilanteen selvitys ja vuosittaiset tarkistukset, tieteenala-asiantuntijoiden ja IL-opettajien opettaminen, e-aineistojen hallinnoinnin opastus, tietotekniikassa avustaminen, kurssit ja seminaarit tutkijoille ja jatko-opiskelijoille, Solmu-ryhmien perustaminen.

Tarkoitus on pitää isohko avajaisseminaari Windhoekissa. Sekä opettajakunnasta että kirjastoista asiantuntijat vierailevat eripituisia aikoja Namibiassa. Tarvetta on tutkijoiden ja kirjaston yhteistyön kehittäjillä, IL-opetusta antavilla ja esimerkiksi e-aineistojen ja tietotekniikan osaajilla. E-aineistot, varsinkin Open Access tulevat olemaan ensisijaisen tärkeitä tasa-arvoisen tiedon saannin kannalta yliopistossa, jossa kampusten väli pisimmillään on 1500 kilometriä.


Yhteistyö on haastavaa. Haastavinta on ajan löytäminen seminaarien ym valmisteluun. Erittäin haastavaa on ulkoministeriön monimutkainen taloushallinto ja toisaalta kahden yliopiston täysin erilainen budjetointisysteemi. Olemme törmänneet myös erilaiseen työkulttuuriin; Namibiassa on hierarkkisempaa ja muodollisempaa, esimerkiksi työtoverit eivät kutsu toisiaan etunimellä.


Yhteistyö opettaa kaikille osapuolille. On opittu esityksistä, ryhmätöistä ja vapaasta keskustelusta, ulkoministeriön toiminnasta, kehitysyhteistyöstä. Namibialaisten loistava esiintymiskyky ja halu esiintyä tuntuvat suomalaisesta kadehdittavilta.


Yhteistyö on hauskaa. Valtava innostuneisuus ja ilo toimia yhdessä tarttuvat.

Päättyneestä projektista päällimmäisenä on mielessä yllätys, miten suuri muutos on saatu aikaan niin lyhyessä ajassa. Yhteistyö on antanut enemmän kuin ottanut. Olen onnellinen, että olen saanut olla mukana ”toisen kotimaani” kehittämisprojektissa. Toivottavasti saamme jatkorahoitusta.

Teksti

Elise Pirttiniemi
kokoelmapäällikkö
Keskustakampuksen kirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuvat:

Elise Pirttiniemi ja Ari Muhonen

Hard work, hard education, hard ideas

Ellen Ndeshi Namhila on onnellinen nainen.

– Nyt näen mitä on mahdollista tehdä, Namhila nostaa katseensa kohti uutuuttaan hohtavan pääkirjaston korkeuksia.

– En ole ikinä nähnyt tämänlaista kirjastoa!

Ellen Ndeshi Namhila on Namibian yliopiston kirjaston ylikirjastonhoitaja. Hän kertoo, kuinka Namibian hallitus on hiljattain myöntänyt rahaa kirjaston kehittämiseen.

– Heitän vanhat suunnitelmat roskakoriin, kun pääsen kotiin, ja aloitamme suunnittelutyön täysin puhtaalta pöydältä.

Namhila suorastaan säkenöi ideoita, joita on saanut IFLA-viikon virikkeellisessä ilmapiirissä.

Kaisa Sinikaran seurassa Nibenae Katjihingua ja Ellen Namhila.

Students are the VIP

– Namibia on pieni maa, jossa on yksi yleinen, valtion tukema, yliopisto, yksi ammattikorkeakoulu sekä yksityisin varoin toimiva yliopisto. Me tarvitsemme vahvan kirjaston tukemaan opetusta, sillä vahva kirjasto kuvastaa vahvaa yhteiskuntaa ja sellaista me olemme rakentamassa.

Namhila kertoo kuinka yhteistyö suomalaisten kollegojen kanssa on ollut erityisen arvokasta. Hän kokee suomalaisten toimintatapojen haastavan heitä ajattelemaan eritavoin kuin on totuttu.

– Esimerkiksi Kaisan (Sinikara) työhuone on tavattoman pieni. Siis komeron kokoinen, verrattuna siihen mihin on Namibiassa normi: mitä isompi huone, sen suurempi johtaja.

– Opiskelijat ovat tärkein, he ovat VIP-henkilöitä. Sillä ei ole merkitystä, miten iso huone minulla on, vaan miten paljon meillä on tarjota lukupaikkoja ja muita tiloja opiskelijoille.

Palanen Suomea

Ellen Namhila kokee yhteistyön Helsingin yliopiston kirjaston kanssa erittäin tärkeänä.

– Toivon, että yhteistyösopimuksemme jatkuu, Namhila toteaa, ja alkaa kertoa kuinka hän saapui Namibian itsenäisyystaistelujen aikana pakolaisleiriltä turvaan Suomeen ja opiskeli kirjastonhoitajaksi Tampereen yliopistossa.

– Kaiken, mitä Suomi on minulle antanut, olen jakanut eteenpäin. Suomi on myös ollut aikanaan alistettu ja köyhä maa. Mutta te selvisitte! Myös meillä on nyt itsenäinen maa, jota pitää kehittää motolla: hard work, hard education, hard ideas.

Helsingin yliopiston ja Namibian yliopiston vuonna 1999 alkunsa saanut yhteistyösopimus sai jatkoa elokuussa 2012, jolloin molemmat yliopistot allekirjoittivat uuden sopimuksen. Helsingin yliopiston kirjaston, Tampereen yliopiston kirjaston ja Namibian yliopiston kirjaston yhteishanke 2011 – 2012 on saanut rahoitusta ulkoministeriöltä ja tuonut yliopistojen sopimukseen uuden elementin. Tarkoitus on hakea jatkorahoitusta kirjastojen yhteistyölle.

Kirjoittaja

Helena Hiltunen
Verkkotoimittaja
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuva

Helena Hiltunen

Osa 2: Kirjaston maailma avautui Tiedekulmaan 27.3.-13.4.2012

E-kirjasto? Tiedekulman lehtinurkkauksen liitutaulu sai mielikuvituksen liikkeelle.

Palvelumuotoiluhankkeen tuloksena kirjasto tuotteistaa palvelujaan

Suunnittelutoimisto Taivas on tehnyt ehdotuksia piktogrammeiksi, joista kysyttiin yleisön mielipiteitä.


Suunnittelija Liisa Vilkkumaa esittelee ehdotuksia piktogrammeiksi.

Pop-up kirjasto Tiedekulmassa

Kolmen viikon ajan esiteltiin HY kirjaston palveluja hyvällä asenteella. Kokeiluna rohkaisevaa – tästä on hyvä jatkaa muissakin tapahtumissa.

Yhteistyötä yli rajojen: Suomalais-namibialainen kirjastoyhteistyö. 4.4.2012

Kirjalahjoitus

Suomen lähetysseura lahjoitti arkistostaan Namibiaa koskevan kirjakokoelman Namibian yliopiston kirjastolle. Kokoelmassa on mm. aineistoa, jota nykyisestä Namibiasta ei löydy. Lähetysseuran johtaja Seppo Rissanen luovutti kirjakokoelman uudelle omistajalle ja sen vastaanotti Namibian yliopiston kirjaston ylikirjastonhoitaja Ellen Namhila.


Namibian yliopiston kirjaston ylikirjastonhoitaja Ellen Ndeshi Namhila.


Lahjoitusasiakirjat allekirjoitetaan. Kuvassa vasemmalla Lähetysseuran johtaja Seppo Rissanen, oikealla ylikirjastonhoitaja Ellen Ndeshi Namhila.


Maljat lahjoituksen kunniaksi.


Ylikirjastonhoitajat Kaisa Sinikara ja Ellen Ndeshi Namhila.

Human Resource Development Project at the University of Namibia Library

Helsingin yliopiston kirjaston, Tampereen yliopiston kirjaston ja Namibian yliopiston kirjaston yhteistyöprojekti Human Resource Development Project at the University of Namibia Library alkoi toukokuussa 2011 ja se kestää vuoden 2012 loppuun. Yhteistyöprojektia koordinoi Helsingin yliopiston kirjasto. Projektia Tiedekulmassa esitelleet ylikirjastonhoitajat kuuluvat sen kuusijäseniseen ohjausryhmään.

Namibian yliopiston kirjasto on pitänyt tärkeimpinä kehittämiskohteinaan kirjaston strategista kehittämistä, palveluiden laadun varmistamista, painettujen ja digitaalisten kokoelmien kehittämistä, entistä tehokkaampien ja osuvampien palveluiden tarjoamista tutkijoille ja opiskelijoille, tiedonhankintataitojen opettamista sekä akateeminen kirjoittamista ja tieteellistä julkaisemista. Projektin osapuolten yhteistyömuotoja ovat yhteiset seminaarit Namibiassa ja työvierailut Suomeen. Yhteistyön tavoitteena on lisätä Namibian yliopiston kirjaston henkilökunnan ammatillista osaamista.

Namibiassa on yksi yliopisto, University of Namibia (UNAM). Yliopisto on perustettu 1992, pari vuotta Namibian itsenäistymisen jälkeen. Yliopisto ja sen kirjasto ovat tärkeässä asemassa, kun Namibia pyrkii saavuttamaan kansallisen visionsa Vision 2030 tavoitteet: Namibia on verrattavissa kehittyneisiin maihin vuoteen 2030 mennessä.


Ylikirjastonhoitaja Kaisa Sinikaran puheenvuoro.

Teksti

Eeva-Liisa Viitala
Tiedottaja
Hallinto- ja kehittämispalvelut
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuvat

Helena Hiltunen
Tiinakaisa Honkasalo

Namibiassa kokemuksia kartuttamassa

Namibia-hankkeen toisessa seminaarissa (10.–21.4.2012) oli Suomesta mukana Tampereelta Leena Toivonen, Anne Lehto, Leena Horsma-aho ja Janika Asplund ja Helsingistä Elise Pirttiniemi, Ari Muhonen, Tiina Heino ja Päivi Helminen.

11.4.2012

Terveiset Namibiasta. Saavuimme aikaisin keskiviikkoaamuna ja iltapäivällä kävimme tosi vaikuttavalla vierailulla.

Oli koskettavaa käydä Katuturan slummin kirjastossa. Tai se oli monipalvelukeskus eikä pelkkä kirjasto. Paikan nimi on Greenwell Matongo Community Centre, jonka kanssa Vantaan kaupunginkirjasto tekee yhteistyötä. Paikka oli tupaten täynnä lapsia ja nuoria, jotka enimmäkseen tekivät läksyjään, olivat tietokoneilla, tekivät työpaikkahakemuksia, lukivat kirjoja, tekivät palapelejä, käyttivät kopiokonetta tai oleilivat. Kaikki paikat oli tarkkaan käytetty eikä ollut tyhjää tilaa.

Keskuksen takapiha oli ankea pläntti, jossa oli soraa, tyhjiä autonrenkaita ja pieni katettu ja betonoitu alue, jolla lapset kuulemma viihtyivät. Nyt oli istutettu puita, että pihalla olisi varjoa ja keskuksen vetäjä oli alkanut viljellä autonrenkaissa ja siten hän näyttää mallia lapsille. Pihalla oli myös verkkoaidalla katettu kasvimaa, jossa tuotetaan raaka-aineet soppakeittiöön, kun lapsille jaetaan soppaa keskuksessa. Yritin ottaa kuvia pihasta ja kasvimaasta. Kyselin pikkutytöiltä hoitivatko he kasvimaata ja he vakuuttivat hoitavansa. Kasvimaalla kasvoi heidän mukaansa pinaattia, porkkanoita, tomaatteja ja jotain mitä en tunnistanut. En sanaa enkä kasvia. Oli joku vihreä lehtikasvi. Heidän suosikkejaan olivat porkkana ja se joku.

Lapset olivat niin suloisia ja niin hellyttäviä. Tuntui, että eihän täällä voi vaan ”tälleen pällistellä”. Puhuimme Tiina Heinon ja Elisen kanssa, että paikasta voisi tulla kirjaston / kirjastolaisten kummikohteen, jota henkilökunta tuemme. No, ehkä sekin parempi kuin ei mitään.  Ja sitten menimmekin ravintolaan syömään ja tunsin itseni äklön hyväosaiseksi.

Greenwell Matongo Community Library

Greenwell Matongon yhteisökirjasto

Huomenna menemme yliopiston kampuksille (maatalous, opettajankoulutus, lääketiede ja pääkampus), joten luvassa on vähemmän koskettavia kohteita. Yliopiston kirjastoissa on sama tunnelma kuin Suomessakin ja näyttävät hienoilta tutuilta. Paikallisen maatalouskampuksen ja Viikin kampuskirjastossa on paljon samaa tunnelmaa ja paikoin jopa ulkonäköä sisällä. Sen sijaan vaikkapa Roihuvuoren ja Katuturan kaupunginkirjastoissa on yhtäläisyydet vähässä, ainakin tunnelmassa. No, jos jotain samaa Roihuvuorestakin saa lainata urheiluvälineitä ja olivat Greenwell Matongoon juuri hankkineet lapsille ulkoleluja, joita saavat lainata keskuksen pihalle, mutta ne eivät olleet vielä käytössä.

12.4.2012

Tänään kävimme neljässä kirjastossa:

Neudamn Campus (maatalous)
School of Medicine Campus
Khomasdal kampus (kasvatustiede)
Main Campus (monia aloja, mm. oikeustiede, humanistiset tieteet, yhteiskuntatieteet, hoitotiede)

Opiskelijat olivat pääsiäislomalla, joten kirjastoissa oli tavallista hiljaisempaa. Tässä päällimmäiset tunnelmat:

Neudamn Campus (maatalous)

Kampus oli noin n. 40 kilometrin päässä Windhoekin keskustasta. Kampus tuntui olevan aikalailla keskellä ei-mitään. Lähistöllä ei ollut mitään muuta kuin yksi asuinalue. Kaikki kampukset on tarkasti aidattuja ja alueelle pääsee vain vartioidun portin kautta. Siinä onkin rankka homma seisoa auringonpaahteessa portilla ja nostaa puomi ylös luvallisille kulkijoille. Kampus oli Viikkiin verrattuna pikkuruinen: kirjastossa henkilökuntaa n. 5, kampuksella opiskelijoita noin 300 (luvut voi olla vähän pielessä, mutta suuruusluokka pitää paikkansa). Kun kysyimme montako professoria kampuksella o , kirjaston työntekijä vastasi, että hän tietää kolme professoria. Ei siis ilmeisesti kovin montaa. Monet opettajat opettavat myös pohjoisen kampuksella, jonne menemme huomenna. Se kuulosti järkevältä resurssien käytöltä.

Sisältä kirjasto toi mieleeni Viikin, koska kirjastossa oli vähän samantyylisiä sisäpuutarhoja. Niihin ei kyllä päässyt sisälle.


Liana ja Tobilet esittelemässä sisäpuutarhoja.

Kirjastossa ja kampusalueella oli langaton verkko. Suurimmalla osalla opiskelijoista on kuulemma omat läppärit, mutta kyllä tietokoneluokkaakin vielä käytettiin. Opiskelija-asuntola sijaitsi kätevästi ihan vastapäätä kirjastoa. Muutenkin kampus oli inhimillisen kokonainen ja viehättävä.

Kävimme myös kampuksen myymälässä, josta osa meistä osti kampuksella valmistettua jogurttia. Tarjolla olisi ollut myös lihatuotteita ja vihanneksia yms.

School of Medicine Campus

Lääketieteen kampus oli upouusi, rakennukset olivat hienoja ja lattiat kiiltelivät uutuuttaan.  Lääkärikoulutus on alkanut Namibiassa vasta toissa syksynä. Namibiassa ei siis vielä toimi Namibiassa valmistuneita lääkäreitä. Oulun yliopiston tekee yhteistyötä lääketieteen koulutuksessa. Kampus oli niin uusi, että kirjasto ei ollut vielä valmis. Kirjasto valmistuu 2014. Nyt kirjasto sijaitsi pienissä väliaikaisissa tiloissa.

Khomasdal kampus (kasvatustiede)

Kampuksella sijaitseva College of Education oli liitetty UNAM:in yliopistoon 2010 ja yhdistymiseen liittyvät työt olivat edelleen meneillään. Koska osa aineistosta oli luetteloimatta, kirjastossa käytettiin edelleen kahta lainausjärjestelmää: Millenium ja kuittilainaus.  Kirjastossa oli vähän kulahtanut tunnelma sikäli, että kirjat olivat vähän vanhoja, hyllyillä oli runsaasti tyhjää tilaa ja audiovisuaalinen kokoelma oli olemassa, mutta oli kuulemma vanhaa aineistoa.

Anne Lehto UNAM:in yliopiston kirjastossa paikallisen kirjastonhoitajan seurassa.

Koska kampuksella on opettajankoulutus, kirjaston erikoisin kokoelma oli posterikokoelma. Posterit olivat opetuksessa käytettävää havaintomateriaalia ja niitä oli kaikille koulun oppiaineille. Niistä tuli mieleen vanhat opetustaulut, joita Suomessakin on käytetty. Posterit olivat eräänlaisia oppikirjojen korvikkeita. Postereita katsoessa vahvistui usko siihen, että hyvä oppikirja, josta jokaisella oppilaalla on oma kappale, on loistava työväline koulussa.

Nyt lähden pakkaamaan, koska huomenna on aikainen lähtö pohjoisen kampuksille.

13.4.2012

Tänään oli aikainen herätys, kun auto tuli klo 6 hakemaan lentokentälle ja olimme jo 7.45 Pohjois-Namibiassa.

Täällä pohjoisessa on ihan tasaista. Puita on kyllä enemmän kuin luulin ja yllättävän vihreää. Se johtuu siitä, että on ollut sadekausi. Tien varrella näkyi tosi paljon matalia vesialtaita tai vettyneitä alueita, joihin oli kertynyt sadevettä. Kun menimme syrjemmällä olevalle maatalouskampukselle, näimme paljon karjaa (aaseja, nautoja ja vuohia) tien laidoilla ja välillä piti hiljentää tai pysähtyä eläinten takia.  Aaseja käytetään tavaroiden kuljetukseen. Niitä laidunsi paljon vapaana tien laidassa, olivat tosi söpöjä.

Kävimme tänään kolmella kampuksella täällä pohjoisessa:

Oshakati (hoitotiede, taloustieteet, kasvatustiede)
Ogongo (maatalous)
HP (opettajakoulutus)

Kaikki kirjastorakennukset ovat kivannäköisiä, siistejä ja useimmat uusia. Hyvin vaatimattomat kokoelmat ovat ainoa ero.

Oli hieman hämmentävää, kun kävimme Oshakatin kampuksella, jossa on töissä Joseph, joka kävi marraskuussa Suomessa ja on koko kirjaston apulaisjohtaja. Kirjasto oli kivannäköinen siisti rakennus, mutta se erottui ympäristöstään, koska ihan lähistöllä oli aaltopellistä tehtyä hökkelikoteja. Kirjastonhoitajien sosioekonominen asema on täällä varmasti suhteellisesti korkeampi kuin Suomessa. Namibiassa on tuloerot köyhien ja rikkaiden välillä ovat maailman suurimpia.

Huomenna lähdemme Etoshan luonnonpuistoon. Toivottavasti näemme eläimiä.

Onkohan siellä kovasti lumi sulanut? En ole seurannut mitään uutisia, kun ei täällä ehdi ja keskityn täysillä täällä olemiseen. Alkaa tulla jo paineita siitä, että ensi viikon seminaari olisi tarpeeksi antoisa ja osaisimme tuoda esille tarpeellisia asioita. Paineita lisää se, miten kirjastovierailuilla kuulemme vakuutuksia siitä, miten paljon ensi viikon seminaaria odotetaan.

14.4.

Täällä kirjeenvaihtajanne Namibiasta.

Retki Etoshan kansallispuistoon meni hyvin. Hotellilta oli parin tunnin ajomatka sinne. Autonkuljettajamme Ali (yliopiston autonkuljettaja. Hauska ja rento tyyppi) tuli vähän myöhässä, mutta kyllä hän päivän mittaan kurvaili aamun myöhästymiset kiinni.

Matkalla näimme mm. paikallisen torin, jossa tienvarren kojuissa myynnissä kaikkea mahdollista. Minun olisi tehnyt kovasti mieli pysähtyä ja lähteä kuljeskelemaan paikallisten ihmisten sekaan, mutta valitettavasti aikataulu ei sallinut pysähtelyjä. Tien varrella näimme myös surullisennäköisiä baaririvistöjä: yksi toisensa vieressä pieniä hökkelimäisiä baareja, joihin monet paikalliset miehet kuulemma tuhlaavat rahansa. Baareilla oli nimiä, jotka olivat hyvin kaukana tästä maailmasta, esim. California, Paradise Beach.

Ennen Etoshaa oli tasankoa silmänkantamattomiin ja hyvinvoivan näköistä nautakarjaa laidunsi tasangolla suurina laumoina. Karjalaumoja jouduimme aina välillä väistelemään.

Etosha on aidattu alue, jossa on useita portteja ja saa ajaa monta tuntia, jos menee toiseen laitaan.  Alue on 22912 km2. Me kävimme vain yhdessä laidassa, mutta näimme paljon. Melkein heti alueelle tuntuamme Charlotte (oppaamme Ogongon maatalouskampuksen kirjastosta) bongasi puun juurella leijonan. Niitä oli kaksi ihan tien lähellä. Näimme myös ihan läheltä paljon kirahveja ja seeproja. Vähän kauempaa näkyi mm. gnu-laumoja, sprinbok, steinbok, tunnistamattomia lintuja yms..

Alueella ei saa missään tilanteessa poistua autosta. Kuljettajamme Ali ei siitä välittänyt. Hän kävi mm. poimimassa muovipussiin norsun kakkaa, jota käytetään lääkkeenä. Tiina sai sitten matkustaa loppumatkan kakkapussi penkkinsä alla.

Norsuja me näimmekin monta ihan läheltä, kun ne marssivat metsästä automme eteen. Norsuemo jäi tielle auton eteen imettämään pikkunorsua. En kyllä ehtinyt kovin hyvin tarkkailla norsuja, kun keskityin niin kovin siihen, että saisin valokuvia.  Ja minun valokuvaustaidot tietäen niistä kuvista ei voi paljoa odottaa. No, onpa jotain todistetta.

Huomenaamulla lähdemme takaisin Windhoekiin. Ohjelmassa on vähän shoppailua Handicrafts centerissä. Iltapäivällä aiomme virittäytyä seminaaritunnelmaan ja käydä läpi yhdessä maanantain nuotit. Mehän olemme kaikki ”senior-level” spesialisteja, joten pitää sitten olla senioritasoa muutenkin iän perusteella.

16.4.

Nyt on ensimmäisen seminaaripäivä ohi. Oli intensiivistä huipakkaa ihan koko päivä.

Aamupäivällä oli seminaarin tavoitteet, jolloin mm. jokainen kirjoitti paperille omat tavoitteensa. Sitten oli virallinen osuus: vararehtorin ja Suomen suurlähettilään tervehdykset ja ryhmäkuva. Sen jälkeen oli namibialaisten esityksiä heidän omista pikkututkimuksistaan, joissa he olivat selvittäneet kirjaston ja tiedonlähteiden käyttöä eri asiakasryhmillä: 1. ja 2. vuoden opiskelijat, hoitotieteen henkilökunta, taloustieteiden tiedekunnan tutkijat. Esitykset olivat huolella tehtyjä, oikein professionaaleja. Ainakin tieteellistä kirjoittamista täällä on harjoiteltu paljon. Myös IL:n perusteista oli namibialaisten esitys.

Ryhmätyöt sujuivat loistavasti.

Sitten olikin suomalaisten esityksiä IL:stä, jotka olivat käytännönläheisiä ja epätieteellisiä. Anne Lehto johdatteli aiheeseen ja kertoi mm. suomalaista yliopistojen IL-suosituksista. Sitten kerroimme, miten olemme Tampereella ja Helsingissä järjestäneet opetusta. Esittelin mm. Helsingin yliopiston  ”Pick  n Learn” Information Literacy Learning Menu -mallin. Se on saanut nimensä ”Pick n Pay” -supermarketeista, joita on täällä Namibiassa. Sorry, että ette ole kuulleet mallista aikaisemmin, mutta se onkin ihka uusi. Tai eihän siinä mitään uutta ole. Se tarkoittaa sitä, että on valinnan varaa ja vaikka IL on integroitu tutkintoihin, tarjotaan myös mm. itseopiskeluaineistoja ja avoimia kursseja, joita voi poimia silloin, kun tarvitsee.

Iltapäivällä teimme vielä ryhmätöitä IL:stä. Kaikki osallistuivat aktiivisesti.
Koko päivä meni hyvin. Olemme tyytyväisiä. Huomenna jatketaan.

17.4.

Tänään oli meidän suomalaisten esityksiä IL:stä, Zoterosta ja markkinoinnista ja taas tehtiin ryhmätöitä aktiivisesti. Seminaarissa vierailivat CIMO:n ja Suomen ulkoministeriön edustajat, jotka olivat käymässä Windhoekissa. Että pitikin osua juuri minun esitykseni ajaksi. Kaiken kaikkiaan oli antoisa päivä. Ihan tuntuu siltä, että saimme yhdessä tuotettua aineksia IL-opetuksen ja markkinoinnin suunnitteluun.

Ari Muhonen luennoi.

Eilen emme ehtineet ollenkaan ulos hotellista. Tänään ehdimme pikaisesti tuliaisostoksille seminaarin jälkeen, mutta kiirettä piti, koska seminaari loppui klo 16 ja kaupat menevät kiinni klo 17 tai 17.30. Täällä tulee alkaa tulla pimeä jo vähän ennen klo 18 eikä pimeän jälkeen pitäisi kuulemma kävellä kaupungilla. No, eipä siellä oikein mitään tapahdukaan, koska kadut hiljenevät, kun kaupat menevät kiinni ja tulevat pimeä. Autoliikenne kyllä jatkuu. Hotellihuoneeni ikkunasta näkyy ja kuuluu vilkkaan risteyksen elämänmeno.

19.4.

Seminaari meni oikein kivasti. Teimme kaikki innokkaasti töitä. Ohjelmassa oli hurjan monta namibialaisten esitystä. He olivat todella tehneet hommia, esim. erilaisia asiakasselvityksiä.  kirjastonsa kehittämisen eteen. Apulaiskirjastonjohtaja Joseph pohdiskeli aamupalapöydässä, että hänen kirjastonsa henkilökunnalla on kyllä paljon monenlaista osaamista ja innostusta, mutta ideoiden toimeenpanossa olisi parantamista. Kuulostaako tutulta?

20.4.

Aamulla teimme hotellilla hommia niiden kanssa, joiden kanssa kirjoitamme yhdessä artikkeleita hankkeessa toimitettavaan kirjaan. Kirja ilmestyy joulukuussa ja se sisältä n. vertaisarvioitua 15 artikkelia hankkeen eri osa-aluista. Kirjan julkaisee Tampereen yliopisto. Toimituskunnan vastaava toimittaja on Mirja Iivonen. Minä olen Helsingin edustajana toimituskunnassa tekemässä jotain parhaan kykyni mukaan.

Päivällä pääsimme Suomen suurlähetystöön lounaalle. UNAM:in kirjastosta oli vajaa 40 osallistujaa ja lisäksi mm. CIMO:n ja ulkomisteriön edustajia ja Greenwell Matongon puuhanainen. Olipa huikeaa käydä niin eri maailmoissa samassa kaupungissa: Katuturassa köyhällä asuinalueella ja suurlähettilään residenssissä hienommalla alueella.

Tänään olikin haikea päivä, kun piti sanoa jäähyväisiä. Viikon aikana oli ehtinyt syntyä lämmin tunnelma. Onneksi Laimi ja Edwin tulevat Suomeen heti seminaarin jälkeen ja hanke jatkuu vielä vuoden loppuun ja senkin jälkeen yhteistyö jatkuu tavalla tai toisella.

Teksti

Päivi Helminen
informaatiolukutaidon koordinaattori
Hallinto- ja kehittämispalvelut
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuvat

Päivi Helminen

Namibia-projektissa verkostoidutaan

Yliopistokirjastoilla on Suomessa vain yksi kehitysyhteistyöprojekti Ulkoasiainministeriön rahoittamana, Helsingin, Tampereen ja Namibian yliopistojen kirjastojen ”Human Resource Development Project at the University of Namibia Library” –hanke. UM rahoittaa HEI ICI (Higher Education Institutions Institutional Cooperation Instrument) –ohjelmansa kautta yliopistojen kehitysyhteistyötä, CIMO koordinoi niitä. CIMO ja UM yhdessä kutsuvat muutaman kerran vuodessa HEI ICI –koordinaattorit koolle yhteiseen tiedotus- ja keskustelutilaisuuteen. Jokainen koordinaattori vuorollaan esittelee omaa projektiaan, meidän projektin vuoro oli joulukuussa 2011. Myös Oulun yliopiston lääketieteellisellä ja kasvatustieteellisellä tiedekunnalla on HEI ICI –hanke Namibian yliopiston vastaavien tiedekuntien kanssa. Me ”namibialaiset” olemme löytäneet toisemme, mutta kiinnostavaa on kuulla myös aivan toisenlaisista projekteista muualla Afrikassa tai Aasiassa.

UniPID ja Helsingin yliopisto järjestivät tammikuussa 2012 seminaarin ”The University of Helsinki and Africa”. Tilaisuuteen oli kutsuttu Helsingin yliopistosta kaikki, joilla on jokin yhteistyökuvio menossa jonkin Afrikan maan kanssa. Paikalla oli noin 55 tutkijaa ja minä ainoana kirjastosta. Esittelin myös siellä meidän projektiamme. Keskustelussa muutamat tutkijat kertoivat, että he nyt vasta huomasivat, kuinka tärkeä rooli tasokkaalla yliopistokirjastolla on myös heidän omissa hankkeissaan. Siitä jo poikikin uusi ”aluevaltaus” Afrikassa, tällä kertaa Etelä-Sudanissa. Keskustakampuksen kirjastosta poistettuja ylimääräisiä kurssikirjakappaleita 2000-luvulta lähetetään Etelä-Sudaniin Viikin tutkijoiden Afrikka-yhteistyöprojektien kautta.

Ulkoministeriön Afrikan ja Lähi-idän osasto kutsui kuulemaan Namibiaan akkreditoidun uuden suurlähettilään strategiaa, jossa on mainittu myös HEI ICI -hankkeet. Kutsu oli lähetty UM:n rahoittamana Namibiassa työskenteleville tai Namibia-hankkeissa oleville. Suomen suurlähetystö Windhoekissa on tärkeä vaikuttaja UM:n rahoitusta hakeville. Oli kiinnostava keskustelu mukavassa ilmapiirissä, kuten edellisenkin suurlähettilään vastaavassa tilaisuudessa. Se oli myös taas oiva tilaisuus verkostoitua.

Meillä Helsingin, Tampereen ja Namibian yliopistokirjastoissa on mahdollisuus tutustua toisiimme ja sitä suuremmalla joukolla, kun projekti etenee. Työvierailut Suomen ja Namibian välillä näyttävät puolin ja toisin, millaisessa ympäristössä kollegat työtä tekevät. Me kaikki osapuolet opimme toinen toisiltamme, teemmepä työtä pienessä kaupungissa savannilla tai suuressa kaupungissa, hierarkkisessa tai vapaassa työkulttuurissa, uusimpien elektronisten laitteiden parissa tai heikkojen verkkoyhteyksien kurjimuksessa.

 Teksti

Elise Pirttiniemi
Projektipäällikkö

Menete Shatona ja Joseph Ndinoshiho uskovat, että akateemisten kirjastojen haasteet ovat tulevaisuudessa samat Namibiassa ja Suomessa.

Namibia-projektin yhteistyökumppanit Joseph Ndinoshiho and Menete Shatona kertovat, mikä  Suomen-vierailulla on tehnyt vaikutuksen, ja mikä ihmetyttänyt. Millaisena namibialaiset näkevät akateemisten kirjastojen tulevaisuuden?

Menete Shatona keskusteli kirjaston pikkujoulussa Päivi Helmisen kanssa.

Mitä mielenkiintoisia havaintoja olette tehneet Suomen-vierailunne aikana?

M: Työn näkökulmasta kiinnostavinta on ollut se, kuinka informaatiolukutaito on täällä hyvin korkeassa arvossa.  Ympäristön ja ilmapiirin kannalta olen kiinnittänyt huomiota siihen, kuinka paljon Suomessa on korkeita, samannäköisiä rakennuksia. Ihmiset vaikuttavat kävelevän jatkuvasti – ehkä se on hyväksi terveydelle? Minulle on ollut myös hyvin outoa se, että esimerkiksi lounaalla ihmiset jättävät takin roikkumaan milloin minnekin. Puhumattakaan siitä, kuinka täällä aina pitäisi olla täsmälleen ajoissa joka paikassa – jopa kahvitapaamisessa.

J: Yllätyin siitä, kuinka hyvin organisoitu yhteiskuntanne on. Liikennejärjestelmä on erittäin toimiva, ja kulttuurinne kunnioittaa sääntöjä. Katua ei voi ylittää missä tahansa – joutuu odottamaan! Ruokailutavoissa ihmetyttää, kuinka säntillisesti lautaset otetaan yhdestä paikasta, tarjottimet toisesta. Syömisen jälkeen välineitä ei jätetä pöytään, vaan ne on vietävä itse pois.   Olen myös erittäin vaikuttunut siitä, että täällä syödään myös kasviksia, eikä ainoastaan lihaa! Namibiassa nimittäin moni minun ikäiseni mies pystyy syömään kokonaisen vuohen kolmessa tunnissa.

 

Millaisia yhtäläisyyksiä tai eroavaisuuksia olette havainneet yliopistokirjastojen välillä, kun vertaatte Suomea ja Namibiaa?

M: Informaatiolukutaidon suhteen teemme aika paljon samoja asioita, puhumme tavallaan samaa kieltä. Meidän on jatkettava informaatiolukutaidon kehitystyötä, opettaa eteenpäin ja kerätä palautetta opiskelijoilta.

J: Esimerkiksi luokitusjärjestelmän käytössä ei mielestäni ole kovin olennaisia eroja. Täällä Suomessa on mietitty hienosti, kuinka kirjasto voisi palvella asiakkaitaan paremmin. Käytössänne on monia mukavuuksia, joita meillä ei ole.

 

Mikä on mielestänne paras palvelu, jonka yliopistokirjastonne Namibiassa tarjoaa asiakkailleen?

M: Kattavat tutkimuspalvelut, joita kirjastonhoitajamme tarjoavat aiheen mukaan opiskelijoille ja opettajakunnalle.

J: Oppikirjojen pikalainaus. Olemme rajoittaneet laina-ajan muutamaan tuntiin, jotta mahdollisimman moni saisi hyödyn teoksesta.  Aukioloaikammekin ovat hyvät; kirjastomme palvelee klo 22 asti – myös sunnuntaisin.

 

Millaisia Internet-palveluita kirjastonne tarjoaa käyttäjilleen nyt, ja millaisia palveluita toivoisitte voivanne tarjota tulevaisuudessa?

M: Tarjoamme tällä hetkellä joitain elektronisia aineistoja, ja hankintalistamme on verkossa. Opiskelijoita varmasti auttaisi, jos käytössämme olisi keskustelufoorumi, jossa asiakkaat voisivat esittää kysymyksiä, ja me vastata niihin.

J: Haluaisin, että voisimme tuoda palveluitamme paremmin näkyviin interaktiivisten sovellusten ja sosiaalisen median kautta.  Toivoisimme myös voivamme hyödyntää tekniikoita, joista olisi apua vammaisille käyttäjillemme.

 

Millaisena näette akateemisten kirjastojen tulevaisuuden?

M: Kirjastojen on todistettava, että ne ovat selviämisen ja säilyttämisen arvoisia. Kirjastot eivät ole vain hiljaisia lukupaikkoja – ne ovat tiedon keskuksia. Akateemisten kirjastojen tulisi sisäistää pääkäyttäjiensä ydintarpeet. Sanomattakin on selvää, että myös uuden kehittäminen ja mainostaminen ovat tärkeitä asioita. Suurimpia haasteita ovat budjettileikkaukset, ammattitaitoisten työntekijöiden riittävyys sekä tietotekniikan tuomat muutokset.

J: Uskon, että haasteet ovat samat Suomessa ja Namibiassa. Kirjastoilla on pitkä historia, ja jotkut ovat sitä mieltä, että Internet jyrää päälle. Miten määrittelemme kirjaston tulevaisuudessa? Onko se paikka, jossa luetaan kirjoja, vai paikka, jossa tietoon pääsee käsiksi toisinkin keinoin? Kirjaston henkilökunnan on tärkeää ylläpitää taitojaan, sillä jos kehityksessä jää jälkeen, ei voi palvella ja auttaa asiakkaitakaan.

 

Suomen-vierailunne on ollut melko pitkä. Mitä ikävöitte Namibiasta?

M: Afrikan sinistä taivasta ja sitä, että voi herätä aurinko kasvoillaan. Perhettä ja ystäviä kaipaan myös.

J: Perhettä, poikaani ja omaa lehmääni. Ja lihaa!

Joseph Ndinoshiho ja Kaisa Sinikara kirjaston pikkujoulussa.

Teksti ja kuvat

Aino-Leena Juutinen

Verkkotoimittaja ja Verkkari-lehden toimitussihteeri

Kaukana ja lähellä – Namibian ja Suomen yliopistokirjastot yhteistyössä

Afrikan lämpö ja suomalaisen marraskuun hämäryys kohtasivat kuluvana vuonna, kun useita vuosia valmisteltu UM:n rahoittama yhteishanke pääsi käyntiin.

 

Taustoja ja tavoitteita

Helsingin, Tampereen ja Namibian yliopistojen kirjastot  ovat mukana  ”Human Resource Development Project at the University of Namibia Library” –hankkeessa. Hanketta koordinoi Helsingin yliopiston kirjasto. Hankkeen projektipäällikkö on Elise Pirttiniemi, jolla on pitkäaikaiset ja läheiset suhteet Namibiaan.

Hanke on jatkoa Suomen ja Namibian pitkäaikaiselle läheiselle yhteistyölle. Helsingin yliopistolla ja Namibian yliopistolla on yli 10 vuotta ollut yhteistyösopimus, johon kirjastoyhteistyö antaa uuden näkökulman. Suomalaiset yliopistot tarjosivat myös aikanaan koulutuspaikkoja Namibian itsenäisyydestä taistelleille nuorille. Useat heistä ovat 1991 tapahtuneen itsenäistymisen jälkeen toimineet Namibiassa merkittävinä johtajina, mm. Helsingissä valtiotieteitä ja lääketiedettä opiskellut Nickey Yambo ja Tampereella opiskellut Ellen Ndeshi Namhila, Namibian yliopiston kirjastonjohtaja.

Suomen tuntemus oli kimmoke sille, että Namibian yliopiston kirjasto halusi koulutuskumppania kaukaa pohjoisesta. Tavoitteena on lisätä Namibian yliopiston kirjaston henkilökunnan ammatillista osaamista seuraavilla alueilla: tiedonhankintataitojen opetus, palvelut tutkijoille ja opettajille, kirjastojen painetut ja digitaaliset kokoelmat, akateeminen kirjoittaminen ja tieteellinen julkaiseminen sekä strateginen kehittäminen, laatutyö ja kirjaston toimintaa kuvaavat mittarit.

Hankkeen rahoittaa ulkoministeriö CIMOn kautta. Hankkeella on yliopistojemme johdon tuki, ja sitä on käsitelty myös opetusministerien tapaamisissa. Rouva Ahtisaari antoi tukensa hankkeen suosittelijana. Namibian kansallinen tavoite ”Vision 2030” tähtää siihen, että maa olisi vuoteen 2030 mennessä verrattavissa kehittyneisiin maihin. Koulutus on luonnollisesti avainasemassa pyrittäessä tämän tavoitteen saavuttamiseen.

Hankkeen hyötyjä

Myös suomalaiset osanottajat hyötyvät hankkeesta. Hankkeen kautta opitaan afrikkalaisesta kulttuurista ja toimintatavoista. Se auttaa suomalaisia kirjastoja kohtaamaan paitsi Afrikasta tulevat opiskelijat ja tutkijat, myös muualta Euroopan ulkopuolelta tulevat yliopistolaiset. Mm. informaatiolukutaidon opetuksen pohtiminen yhdessä namibialaisten kollegojen kanssa tukee kirjaston kansainvälisen opetuksen kehittämistä. Yhteistyön tuottama kokemus on hyödyksi myös muutoin, kun yliopistoissa valmistellaan kansainvälisiä koulutusohjelmia.

 Miten yhteistyö näkyy kirjaston arjessa

Lokakuussa 2011 nautimme Windhoekissa yli odotusten onnistuneesta seminaarista. Mukana oli 8 suomalaista asiantuntijaa ja yli 40 namibialaista kollegaamme. Heti alusta asti tunnelma oli innostunut, iloinen ja aktiivinen. Aamupäivät kuuntelimme asiantuntijoiden esityksiä, iltapäivisin mietimme ryhmissä, miten uudet ideat ja uusi tieto viedään kirjaston arkielämään. Erityisen paljon kiinnostusta herätti Mirja Iivosen alustus aiheesta evidence-ased librarianship.

Projektisuunnitelman mukaisesti Joseph Ndinoshiho ja Menete Shatona tulivat maraskuussa eteläisestä Afrikasta Suomen syksyyn tutustumaan meidän tapaamme johtaa, suunnitella ja toteuttaa kirjastopalveluja. Joseph on Namibian yliopiston kirjaston varajohtaja, päätoimipaikkanaan Oshakatin kampus. Nuoren kirjastonhoitajan Meneten työpaikka on uusi lääketieteellinen kampus Windhoekissa.

Sekä Namibiassa tapahtuva kouluttaminen että namibialaisten vierailut Suomeen jatkuvat vuonna 2012. Tarkoitus on myös järjestää yhteisesiintymisiä Suomessa kesällä 2012 järjestettävän IFLA-konferenssin puitteissa. Namibialaisilla vierailla oli ilo tutustua suomalaiseen jouluperinteeseen tiernapoikineen kirjastomme pikkujoulussa.

Toivomme kaikille Verkkarin lukijoille hyvää ja levollista joulun aikaa! Kaikkea hyvää alkavaan vuoteen 2012!

Teksti

Kaisa Sinikara
Ylikirjastonhoitaja
Elise Pirttiniemi
Projektipäällikkö

Linkki

Josephin ja Meneten haastattelu joulukuun Verkkarissa


Namibia-hankkeessa onnistunut avausseminaari

 

Namibia-hankkeen avausseminaari Windhoekissa 10.-14.10.2011 oli antoisa. Seminaariin  osallistui Helsingistä Kaisa Sinikara, Elise Pirttiniemi, Maria Forsman ja Päivi Helminen ja Tampereelta Mirja Iivonen, Leena Toivonen, Hannele Nurminen ja  Outi Sisättö.

Ohjelmassa oli sekä suomalaisten että namibialaisten esityksiä. Työhön liittyvät haasteet, kehittämistoiveet ja ilonaiheet olivat hyvin samanlaisia Namibian, Tampereen ja  Helsingin yliopistonkirjastoissa. Monissa asioissa olimme samalla viivalla (esim. mikä estää henkilökuntaa julkaisemasta ja tekemästä tutkimusta), jotkin asiat olivat paremmin Suomessa (esim. internet-yhteydet) ja joissakin asioissa meillä oli opiksi otettavaa (esim. esiintymis- ja keskustelutaito).

Kokonaiskuva seminaaritilasta

Hanke jatkuu namibialaisten vierailuilla. Marraskuussa 2011 on tulossa kaksi vierailijaa kahdeksi viikoksi Tampereelle ja kahdeksi viikoksi Helsinkiin. Vierailijat ovat apulaiskirjastonjohtaja Joseph Ndinoshiho ja terveystieteiden kirjastonhoitaja Menete Shatona. Maaliskuussa 2012 on Namibiassa toinen yhteinen seminaari, jonka jälkeen on tulossa lisää vierailijoita.

Ryhmätyötila oli aktiivisessa käytössä

Hankkeen suunnittelu aloitettiin jo 2008, mutta uusi yliopistolaki siirsi rahoituspäätöksiä. Vasta keväällä 2011 saatiin rahoitus vuosiksi 2011 – 2012 Suomen ulkoasiainministeriön HEI ICI (Higher Education Institutions – Institutional Cooperation Instrument) -ohjelmasta.

Sarvikuonoja kuvaamassa

Linkkejä
  • Seminaarin esitykset ja muuta dokumentointia täydennetään tälle kaikille avoimelle  wikisivustolle
  • Aiheesta enemmän Mirja Iivosen ja Kaisan Sinikaran jutussa Suomen  yliopistokirjastojen neuvoston blogissa
Teksti

Maria Forsman
Johtava tietoasiantuntija
maria.forsman[at]helsinki.fi

Päivi Helminen
Informaatiolukutaidon koordinaattori
paivi.helminen[at]helsinki.fi

Elise Pirttiniemi
Projektipäällikkö
elise.pirttiniemi[at]helsinki.fi

 

Namibia-hanke vauhtiin aloitusseminaarissa lokakuussa Windhoekissa

Namibia-hankkeen ensimmäinen yhteinen seminaari on 7.-14.10.2011 Windhoekissa. Seminaariin osallistuu lähes koko Namibian yliopiston kirjaston henkilökunta ja Suomesta lähtevät Tampereelta Mirja Iivonen, Leena Toivonen, Hannele Nurminen, Outi Sisättö ja Helsingistä Kaisa Sinikara, Elise Pirttiniemi, Maria Forsman ja Päivi Helminen. Hanketta koordinoi Elise Pirttiniemi.

Aloitusseminaarin aiheina ovat mm. strategia- ja laatutyö,  näyttöön perustuva toiminnan kehittäminen, kokoelmien kehittäminen, julkaiseminen ja tutkijoiden palvelut. Seminaarin ohjelma on tiivis, mutta keskusteluille ja ryhmätöille on aikaa runsaasti. Aikaa keskusteluille tarvitaankin, sillä seminaaria on valmisteltu lähinnä verkossa ja haasteena on ollut termien, tavoitteiden ja tarpeiden yhteinen ymmärtäminen. Valmisteluvaiheessa heränneet kysymykset varmasti selkenevät, kun pääsemme paikan päälle keskustelemaan asioista.  Aloitusseminaarin aikana myös suunnitellaan tarkemmin seuraavien tapahtumien ohjelmaa. Hanke jatkuu vuoden 2012 loppuun asti.

Helsingin yliopistossa meillä kaikilla on mahdollisuus tavata Namibian yliopiston henkilökuntaa, koska heitä tulee opintovierailuille Suomeen. Ensimmäinen opintovierailu on marraskuussa, jolloin kaksi vierailijaa on aluksi kaksi viikkoa Tampereella ja loppukuusta kaksi viikkoa Helsingissä.

Ensikertalaisena IFLAssa

Seija Karvasen ja Marjo Kuuselan IFLA käynnistyi jo tammikuussa heidän lähettäessään IFLAan hakemuksen päästä tulevan kesän Milanon konferenssiin esittelemään posterin avulla Helsingin yliopiston kirjastojen ja University of Namibian (UNAM) kirjastojen välistä yhteistyöprojektia.

IFLA vastasi huutoomme toivotulla tavalla. Kevään korvilla meidät toivotettiin tervetulleiksi posteri-esittelyyn. Yli 250 posteriehdotuksesta olimme päässeet 103 valitun joukkoon.

Kokoelmapäällikkö Elise Pirttiniemi koordinoi kirjastojemme ja Namibian yliopiston kirjastojen välistä yhteistyöprojektia. Kirjastojen yhteistyö olisi kirjastoammattilaisten täydennyskoulutusta ja toinen toisiltaan parhaiden työkäytänteiden oppimista. Se tukisi Oulun yliopiston informaatiotutkimuksen oppiaineen toteuttamaa opettaja- ja opiskelijavaihtohanketta. Elisen, moninkertaisen IFLA-konkarin, johdolla suunnittelimme posterin ja yleisölle jaettavan oheisaineiston, ja näin saimme lisäpontta lähteä ensikertalaisina mukaan konferenssiin.

Yhteistyöprojekti:
https://alma.helsinki.fi/doclink/167397 [Lib-foorumi vain HY:n kirjastolaisille]

Odotuksiamme

IFLA on jäänyt etäiseksi rivityöntekijälle: monenlaisia ifla-tarinoita on kuultu vuosien mittaan, kunkin kertojan painotuksilla varustettuna. Ennakko-odotuksemme IFLA-konferenssista ei ehkä ollut kovin selkeä ja jäsentynyt; lähdimme lähinnä posteria esittelemään ja avoimin mielin haistelemaan ifla-tuulia. Kuitenkin taustalla häivähti ajatus, että nyt jos koskaan saisimme nähdä ja kuulla kirjastoalan uusinta uutta: syvällisiä, rohkeita näkemyksiä ja ammatillisesti antoisia esityksiä. Toiveissa oli myös mielipiteiden vaihtamisfoorumi ja aktiivisen keskustelun paikka. Mahdollisesti tulossa olisi myös kiinnostavia workshoppeja – ehkäpä jotakin aivan uutta oppisi. Toivoimme ehkä saavamme vinkkejä uusista palvelumalleista, vilautuksia uudesta teknologiasta, sen kirjastosovelluksista.

Mitä poimimme tarjottimelta

Tämänvuotisen IFLA-konferenssin teemana oli ”Libraries create futures: building on cultural heritage”. Konferenssipäivät oli lastattu täyteen ohjelmaa: useita rinnakkaisia esitelmätilaisuuksia, kirjastovierailuja, kokousväelle järjestettyä “sosiaalista” ohjelmaa.

Konferenssin rakenne oli hyvä, vuosien mittaan hiottu. Mutta ainakin ensikertalaiselle konferenssivieraalle otollisten esityssessioiden valitseminen oli aikamoista arpomista: houkutteleva otsikko saattoi luvata liikaakin: monet kuulemistamme esityksistä olivat tasoltaan melko kirjavia eivätkä johtaneet kovin syvälle aiheeseen. Joidenkin esitysten kohdalla tuli tunne, ettemme olleet – lupaavasta otsikosta huolimatta – lainakaan oikea kohderyhmä. Mutta meitäkin kiinnostavia esityksiä oli, mm. e-kirjaesitys ja esitys digitaalisen ajan mukanaan tuomasta kirjasto-käsitteen muutoksesta. Meille Newcomereille oli järjestetty myös oma kokoontuminen, joka oli IFLAn esittelyä; lopuksi ”verkostoiduimme” heittelemällä stressipalloja toisillemme.

Osa esityksistä löytyy IFLAn sivuilta:
http://www.ifla.org/annual-conference/ifla75/programme2009-en.php

Näyttelyalueella oli sekä kaupallisten näytteilleasettajain ständit että kirjastojen posteriseinäkkeet. Kaupallisella puolella silmiin pisti erilaisten digitointilaitteiden esittelijöiden huomattava määrä; paikalla oli myös runsaasti e-aineistoja tarjoavia välittäjiä, joista suuri osa olikin, ainakin nimeltä, jo ennestään tuttuja. Kirjastojen posterialueelle oli järjestetty vieri viereen seinäkkeitä, joille posterit ripustettiin. Postereita esiteltiin kahtena päivänä muutaman tunnin ajan. Vaikka posterit oli ahdettu aivan liian lähekkäin ja yleisöllä saattoi olla ongelmia päästä tarpeeksi lähelle postereita ja niiden esittelijöitä, saimme yllättävän runsaasti huomiota omalla posterillamme. Monet vieraat olivat jo etukäteen käyneet kiertelemässä posterialueella ja tulivat hakemaan lisätietoa esittelyistä. Elise olikin loistava esittelijä, koska hän tuntee posterimme aihepiirin perinpohjaisesti.

Kirjastovierailut olisivat olleet varmaan antoisia; nyt voitiin etukäteen valita yksi vierailu ja sitä ei voinut vaihtaa enää paikan päällä, koska kaikki muut tarjolla olleet kohteet oli jo varattu. Olisimme mielellämme käyneet useammassakin kirjastossa. Vierailimme Biblioteca Ambrosianassa, jossa saimme asiantuntevan johdannon vanhan aineiston kokoelmahoitoon ja digitointiin liittyvistä asioista. Vanhaa, digitoitavaa aineistoa on Italian kirjastoissa valtavat määrät, joten kaiken arvokkaan ja digitoitavaksi aiotun aineiston käsittely tuntuu mahdottomalta tehtävältä. Kansallinen kulttuuriperintö kongressin aiheena istuu Italiaan hyvin, sillä maassa on valtavat määrät digitoitavaa kulttuuriperintöä, jonka arvoa on mahdotonta määritellä.

Biblioteca Ambrosiana:
http://www.ambrosiana.eu/biblioteca/presentazione.asp

Päällimmäisenä jäi mieleen…

Milanon matkamme selkiytti näkemystämme siitä, mistä IFLAn vuosittaisissa konferensseissa on kyse. IFLA on selvästi sateenvarjo kirjavalle kirjastokentälle; varjon alla tuotetaan kirjastopalveluja hyvin monenlaisista lähtökohdista. Erilaiset toimintaympäristöt, tavoitteet ja resurssit tulivat esille esitelmänpitäjien puheenvuoroissa. Joissakin maissa lukutaitokampanjat ovat edelleen tarpeen, kun toisesta ääripäästä löytyvät puheenvuorot cloud computing’ista. Koko maapallon kirjastoväen yhdistävät vuosittaiset konferenssit ovat varmasti tärkeä foorumi ajatusten vaihdolle, uusien ideoiden ja toimintatapojen jakamiselle, parhaimmillaan hyvien käytänteiden leviämiselle ja verkostojen syntymiselle. Konferenssin merkityksestä kertoo sekin, että Milanon konferenssi oli jo järjestykseltään 75. ja osanottajia siellä oli noin 4 500.

IFLA ei tarkoita vain vuosittain järjestettävää suurta maailmankonferenssia, vaan se harjoittaa myös julkaisutoimintaa ja sen suojissa on monenlaisia aktiviteetteja ja työryhmiä, joissa toimiminen saattaisi antaa uutta potkua kenelle tahansa kirjastotyöläiselle. Vuoden 2012 IFLA-konferenssi on Suomessa, ja nyt olisikin hyvä tilaisuus tehdä IFLAa tunnetuksi maamme kirjastojen rivityöntekijöille. Konferenssin järjestäminen on suuri, mutta varmasti myös mielenkiintoinen haaste Suomen kirjastoväelle. Nyt on itse kullakin mahdollisuus olla mukana järjestämässä antoisaa IFLA 2012 –konferenssia Helsinkiin!

Milanon IFLA-vieraiden kootut näkemykset:
http://www.ifla.org/en/annual-conference/ifla75/ifla-community-in-milan

Kirjoittajat:
Seija Karvanen
Kirjastonhoitaja
Opiskelijakirjasto
Marjo Kuusela
Kirjastonhoitaja
Opiskelijakirjasto
Kuvat:
Seija Karvanen ja Marjo Kuusela