Kirjastohommia ABC – käsikirja tietämättömille osa II: Sukellus tiedonhallinnan laguuniin

Tunnelma on melkein harras. Keskusilmastointi humisee, hiiret klikkaavat, näppäimistö ratisee..

– Eiköhän aloitella, Anna-Kaisa Hyrkkänen hihkaisee ja aloittaa reippaasti puolentoista tunnin opetussession, jonka tarkoituksena on opastaa Kumpulan kampuksen Nelli-koulutukseen osallistuvat opiskelijat paremman tiedonhallinnan lähteille.

Helsingin yliopiston kirjasto järjestää erilaisia perus- sekä tieteenalakohtaisia syventäviä kursseja Helsingin yliopiston opiskelijoille ja henkilökunnalle. Koulutusten päämääränä on auttaa tiedonlähteiden valinnassa, helpottaa tiedon etsimistä ja arviointia sekä tarjota työvälineitä tiedonhallintaan.

How to be a Nelli-master?

Anna-Kaisa Hyrkkänen aloitti koulutustyön melkein heti aloittaessaan Kumpulan kampuskirjaston leivissä muutama vuosi sitten. Ja sen kyllä huomaa. Kurssi etenee napakasti mutta silti rennoissa tunnelmissa. Opiskelijat kyselevät vapautuneesti Nellistä ja tekevät kiltisti esimerkkiharjoituksia, joita Anna-Kaisa johtaa luokan edessä.

– Tykkään tavattomasti koulutustehtävistä, koska palautteen saa välittömästi. Opiskelijat ovat kiitollista porukkaa, Anna-Kaisa naurahtaa.

Pääsääntöisesti kaikki palaute on ollut hyvää.

– Opiskelijat hahmottavat minusta viittauksiin ja plagiointiin liittyvät säännöt hyvin. Enemmänkin tuntuu, että löytyy opiskelijoita, jotka opiskelevat opiskeluaikansa päätökseen tietämättä millaisia välineitä tiedonhakuun olisi mahdollista saada käyttöön.

Anna-Kaisa Hyrkkänen
Anna-Kaisa Hyrkkänen

Miten hallita tietoa pursuavaa maailmaa?

Luulisi että tiedon paljouteen hukkumaisillaan olevat opiskelijat ja tutkijat tarttuisivat ojennettuun pelastusrenkaaseen hanakammin, mutta näin ei ole. Kurssien osallistujamäärät heittelehtivät paljon.

– Moni opiskelija ihmettelee miksi kurssitarjonnasta pidetä suurempaa meteliä, Anna-Kaisa selvittää.

Erityisesti ulkomailta asti opiskelemaan saapuvien opiskelijoiden haaliminen kursseille on tunnistettu vaikeaksi.

– Tavoitamme suomenkieliset opiskelijat hyvin ainejärjestölistojen kautta, mutta esimerkiksi vaihto-opiskelijoiden tavoittaminen on aika vaikeaa, Eija Nevalainen Keskustakampuksen kirjastolta toteaa.

Ehkä viesti järjestettävistä kursseista ei tavoita kaikkia kiinnostuneita, joten tässä on kirjastolle selkeä haaste voitettavaksi.

Hallitse Helkasi!

Tuija Korhonen sipaisee hiuskiehkuran korvansa taakse ja kertoo vetäneensä vasta muutaman kurssin.

– Kyllä se on parantunut joka kerta, mutta kyllä minua vielä kovasti jännittää, Korhonen hymyilee. Aivot menevät jumiiin, hän jatkaa ilkikurisesti.

Jännitys ei ainakaan näy päällepäin, kun Korhonen opastaa varmoin ottein pientä opiskelijajoukkoa Helkan saloihin Opiskelijakirjaston kellarissa. Erilaiset käytännön tehtävät avaavat hakuongelmia käytännöntasolla.

Tuija Korhonen
Tuija Korhonen

Muutaman koulutuskerran pohjalta on vaikea sanoa mitään opiskelijoiden innokkuudesta, mutta pieni ”mutu” on asiasta jo kehkeytynyt:

– Opiskelijoiden osallistuvuus vaihtelee kyllä tosi paljon. Jotkut eivät ota kouluttajaan minkäänlaista kontaktia. Jotkut taas kommentoivat ja kyselevät reippaasti mieltä askarruttavista asioista.

Ei vain pelkkää tekniikkaa

Helsingin ylipiston kirjaston tarjoamat avoimet – ja tutkintovaatimuksiin integroidut kurssit antavat aseet parempaan tiedonhankintaan ja mahdollistavat informaatiolukutaidon paremman hallinnan.

On tärkeää tunnistaa tiedontarpeensa, hakea tietoa sopivista paikoista sopivin välinein, arvioida, käyttää ja välittää eteenpäin löytämäänsä tietoa ja tietenkin osata tehdä kaikki tämä eettisesti ja oikeudelliset seikat huomioon ottaen.

– Kaikki merkit viittaavat siihen että koulutustoimintaa täytyy jatkaa, kehittää ja laajentaa, Eija Nevalainen toteaa.

Järjestelmien kehittäminen mahdollisimman helppokäyttöiseen suuntaan ei ole Nevalaisen mielestä ratkaisu.

– Tähän käsitykseen moni opiskelijakin lankeaa; kysymys ei ole pelkästä hakujärjestelmien hallinnasta. Tiedonhankinnassa on otettava huomioon ja ymmärrettävä monia muitakin seikkoja. Meidän tehtävämme on tukea opiskelijoita ja tutkijoita tiedonhankinnassa tulevaisuudessakin, Nevalainen päättää.

Lisätietoa Helsingin yliopiston kirjaston kurssitarjonnasta

Kirjoittaja

Helena Hiltunen
Verkkotoimittaja
Hallinto- ja kehittämispalvelut
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuvat

Helena Hiltunen

Suomi ensimmäistä kertaa mukana Euroopan teologisten kirjastojen neuvostossa (BETH)

Euroopan teologisten kirjastojen neuvosto perustettiin jo vuonna 1954 ja sen ensimmäinen kokous pidettiin vuonna 1957. Tuolloin mukana oli kirjastonhoitajia Saksasta, Ranskasta, Iso-Britanniasta ja Hollannista. Toimintamuodot ja jäsenkirjastojen luku ovat kasvaneet 1970-luvulta lähtien, ja BETH:sta (Bibliothèques Européennes de Théologie) on kehittynyt aidosti ekumeeninen yhteistyö elin kooltaan, taustaltaan ja hallintorakenteeltaan erilaisten teologisten kirjastojen välille. BETH:lla on kotisivu, joka antaa olennaisen tiedon neuvoston toiminnasta.

Huolimatta aktiivisesta roolistaan kotimaisessa kirjastotoiminnassa Helsingin yliopiston teologisella kirjastolla ei ole ollut juuri kansainvälisiä kontakteja muihin kirjastoihin. Tähän ei ole aiemmin ollut erityistä tarvettakaan, mutta nyt kun elektroniset kirjastot ovat yleistyneet ja kirjastojen yhteistyönäkymät ovat muuttumassa, meidänkin on hyvä lähteä mukaan yhteistyöhön. Palattuani hoitamaan informaatikon tehtäviä otin yhteyttä BETH:iin, jossa minut toivotettiin hyvin tervetulleeksi vuosikokoukseen, joka pidettiin tällä kertaa Nizzassa katolisessa pappisseminaarissa 4.-8. syyskuuta, kokouskielinä englanti ja ranska. Paikalla oli 35 kirjastoasiantuntijaa ja työntekijää 11 maasta, mukaan lukien Yhdysvallat, josta mukaan oli kutsuttu ATLA:n (American Theological Libraries Association) edustajia. Yhteydet ATLA:aan ovat eurooppalaisille teologisille kirjastoille erityisen tärkeät sen tuottaman viite- ja kokotekstitietokannan vuoksi. NELLIstä löytyvä ATLAS onkin teologisen sekundäärikirjallisuuden osalta koko tiedekuntamme ehdottomasti tärkein kirjastotyökalu Internetissä. Uusimmat teologiset aikakauslehtiartikkelit saa kätevimmin käsiinsä juuri sieltä. Sain huomata, että meidänkin kannattaa hoitaa yhteyksiä ATLA:aan nimenomaan BETH:n kautta. Tarkoituksemme on jättää jäsenanomus BETH:in sihteerille vielä tämän vuoden aikana.

Itse kokouksessa otettiin esille joitakin keskeisiä seikkoja, jotka vaikuttavat omaan kirjastotoimintaamme. BETH:n puheenjohtaja Odile Dupont otti esille etenkin sen, että teologiset kirjastot eivät ole ainakaan näkyvällä tavalla olleet mukana IFLA:n toiminnassa. Kokouksessa suunniteltiinkin uskontojen välistä dialogia koskevaa foorumia, jota on tarkoitus tarjota IFLA:n seuraavan vuosikokouksen ohjelmaan.

Tulevaisuuden haasteista merkittävin on teologisen kirjallisuuden digitointi, jota itse ehdotin joko seuraavan tai sitä seuraavan vuosikokouksen keskeiseksi aiheeksi. Nähtäväksi jää, millä aikataululla keskustelua ryhdytään käymään. Vuosikokouksessa oli joka tapauksessa läsnä ATLA:n edustajien lisäksi Ranskan kansalliskirjaston (BnF) teologisen ja filosofisen kirjallisuuden digitointiohjelmaa johtava Christophe Langlois, joka pyysi teologisten kirjastojen edustajilta ehdotuksia digitoinnin aihepiireiksi. BnF:n oma ohjelma on tältä osin jo itsessään hyvin kiinnostava. Siihen kuuluu muun muassa laaja raamatunkäännösten digitointiohjelma ja ranskankielisen filosofian digitointiprojekti; muita aihepiirejä ovat vastauskonpuhdistuksen kirjallisuus, jesuiittojen ja jansenismin välinen kiista 1600-luvulla sekä alkemian ja esoteerisen kirjallisuuden digitointi.

Teologien kannalta ATLA on alan tärkein kaupallinen toimija, kun taas BnF:n virtuaalinen kirjasto Gallica edustaa yhteiskunnan tukemien ja open access -periaatteeseen perustuvien digitointiprojektien ehdotonta huippua. Gallican laadulliset kriteerit ovat korkeat, ja se poikkeaa siinä huomattavasti Google Booksin ja muiden massiivista open access –digitointia ajavien toimijoiden ohjelmista. Vaikka esimerkiksi Internet Archive tekee hienoa työtä vanhan kirjallisuuden saattamiseksi ilmaiseksi kaikkien ulottuville, sen palvelut jättävät etenkin indeksoinnin ja teosten eri painosten helpon tunnistamisen osalta paljon toivomisen varaa. Oman ongelmansa muodostavat edelleen vanhojen kirjojen oikeuksienhallintaan liittyvät kiemurat.

Oma ajatukseni on, että BETH voisi olla keskustelufoorumina näille kolmelle kirjallisuuden digitoimisen ja saataville toimittamisen muodolle. Olennaista olisi löytää yhteistyön mahdollisuudet ja rajat sekä siirtyä kohti suunnitelmaa yhteisestä, kunnolliseen indeksointiin perustuvasta verkkosivusta, jossa teologisen kirjallisuuden klassikot ja muu vanha teologinen kirjallisuus olisi helposti kaikkien saatavilla missä ja milloin tahansa. Jo tällaisen tavoitteen muotoilemiseen on vielä pitkä matka, konkreettisista saavutuksista puhumattakaan, mutta selvää on, että ilman kansainvälistä yhteistyötä koko asia jää pelkäksi haaveeksi. Oli hyvä huomata, että BETH:ssa suhtaudutaan digitointihankkeeseen sekä realistisesti että innostuneesti. Siitä on hyvä jatkaa.

Kirjoittaja:

Matti Myllykoski
Teologian tohtori
Helsingin yliopiston teologisen tiedekunta

Lisensoitujen elektronisten aineistojen hankinnasta ja käyttöönottamisesta

IPR University Center järjesti koulutuksen 17.3.2010 Helsingissä tekijänoikeudellisista asioista kirjastopalvelujen näkökulmasta.  Tarkastelen tekijänoikeutta lisensioitujen e-aineistojen kannalta.

Tietokannat ja tekijänoikeus

Oikeustieteen tohtori Katariina Sorvari Turun yliopistosta esitteli tekijänoikeuslakia (1961/404) ja tekijänoikeusasetusta (1995/574) kirjastojen kannalta. Teos on aina itsenäinen ja omaperäinen teos, jossa tekijän oma persoonallisuus näkyy. Tekijänoikeus on muodon suoja, joka suojaa muotoa johon tekijän ajatukset on saatettu. Tietokanta on teosten, tietojen tai muiden itsenäisten aineistojen kokoelma, jotka on järjestetty järjestelmällisellä tai menetelmällisellä tavalla ja johon elektronisesti tai muulla tavoin on mahdollistettu yksilöllinen pääsy.

Myös tietokantateos on tekijän itsenäinen henkinen luomus jolla on sama suoja kuin muillakin teoksilla. Yleensä tietokannan tuottajan tai kustantajan ja kirjaston välillä tehdään sopimus koskien tietokannan käyttöä sekä kirjastossa että etäkäyttönä. Tehtyjen sopimusten puitteissa voidaan rajoittaa asioita joita tekijänoikeuslaki sallii. Nämä yksittäiset sopimuslisenssit määräävät aina kyseisen tietokannan käytön ehdot. Rajoitusten rikkominen ei ole tekijänoikeuden loukkaus, eikä sanktioita tällöin seuraa tekijänoikeuslain mukaan. Mutta sopimusrikkomuksista seuraa yleensä sopimuksen purkaminen tai sopimussakko.

Lisensiointi

Ari Alkio FinELib-palveluyksiköstä kertoi elektronisten aineistojen lisenssisopimusten teosta lisenssinantajan ja lisenssinsaajan välisenä sopimuksena. FinELib neuvottelee keskitetysti lisenssisopimuksia elektronisiin aineistoihin konsortion jäsenilleen. Lisenssi on käyttöoikeussopimus jolla myyjä antaa aineiston asiakkaan käyttöön. Lisensiointiin liittyy mm. seuraavia selvitettäviä asioita: aineiston määrittely eli mitä lisensioidaan ja miltä ajalta, lisensioidaanko koko organisaatiolle vai vain osalle, tarjotaanko lisenssillä rajoittamaton pääsy vai rajoitettu yhtäaikaisten käyttäjien määrä sekä millaisia hinnoittelumalleja käytetään ja missä valuutassa hinnat on ilmoitettu. Usein ongelmalliseksi koetaan se, että kustantaja tarjoaa suuria lehtipaketteja kun asiakas haluaisi yksittäisiä lehtiä käyttöönsä.

Keskeisiä termejä

Lisenssisopimukset alkavat keskeisten termien määritelmillä, kuten auktorisoidut käyttäjät ja paikalliskäyttäjät. Auktorisoidut käyttäjät ovat Helsingin yliopiston opiskelijoita, tutkijoita, opettajia ja muuta henkilökuntaa. Heillä on myös oikeus aineistojen etäkäyttöön suojatun verkon eli Helsingin yliopiston verkon ulkopuolelta. Paikalliskäyttäjät ovat satunnaisia Helsingin yliopiston kirjastopalvelujen käyttäjiä, joiden käyttöoikeus on rajattu kirjastoon. Käyttäjäntunnistusmenetelmästä myös sovitaan lisenssisopimuksessa. Yleisin käytetty tunnistusmenetelmä on IP-osoite, mutta Shibbolethin käytön toivotaan lisääntyvän.

Käyttöehdot

Sopimukseen kirjatut käyttöehdot määräävät mitä aineistolla saa ja mitä ei saa tehdä. Käyttöehtojen tulisi olla selkeästi ymmärrettäviä ja termien yksiselitteisiä, jotta väärinkäytösten vaaraa ei olisi. Tietokannat on tarkoitettu ei-kaupalliseen tutkimukseen, opiskeluun ja opetukseen. Yleensä aineistoa saa selailla ja tehdä tiedonhakuja, tietyn määrän tulostaa, näyttää ruudulta opetustilanteessa sekä tallentaa osan sähköisesti. Käyttöehdoissa määritellään myös voiko aineistoa jakaa toisille auktorisoiduille käyttäjille esim. tietopalvelussa kirjaston tiloissa, opettaja oppilailleen ja miten aineistoa voi jakaa paikalliskäyttäjille. Käyttöehdoissa olisi myös hyvä mainita aineiston käyttö tieteelliseen kommunikaatioon organisaation ulkopuolelle eli voiko tutkija välittää toisen yliopiston tutkijalle aineistoa satunnaisesti ja sähköisesti?

Kaukopalvelu on yleensä käyttöehdoissa rajoitettu niin että elektronisia artikkeleita voi lähettää liitetiedostoina kahden kirjaston kaukopalvelun välillä, mutta loppukäyttäjälle eli asiakkaalle tulee luovuttaa aina paperikopio kyseisestä aineistosta.  Myös kurssipakettien laatiminen elektronisesta aineistosta organisaation omille opiskelijoille tulisi määritellä kulloisenkin aineiston käyttöehdoissa erikseen.

Lisenssinantajan ja lisenssinsaajan velvoitteet

Lisenssinantajalla ja –saajalla on omat velvoitteensa jotka määritellään lisenssisopimuksissa. Sopimusta tehtäessä tulee ottaa selville, että kaikki oman organisaation kannalta tärkeät asiat on otettu huomioon, kuten luvataanko aineiston poistoista ja käyttökatkoista hyvitystä, saadaanko vuosittaiset tilastot tietokannan käytöstä sekä pitkäaikaiskäytön mahdollisuus. Pitkäaikaiskäyttö kokotekstiaineistolle on helpompi saada kuin viitetietokannoille ja hakuteoksille, joita päivitetään jatkuvasti. Lisenssinsaajan velvoitteena on pyrkiä tiedottamaan käyttöehdoista käyttäjille. Loppukäyttäjän tulee olla itse vastuussa omasta aineiston käytöstään.

Lisenssisopimusten riskejä

Lisenssisopimukset sisältävät riskejä, mikäli ei ole selkeitä ja riittäviä käyttöehtoja, aineistoa poistuu kesken sopimuskauden, organisaatiolla on vastuu loppukäyttäjien toimista, palveluntarjoajan yksipuolinen oikeus muuttaa sopimusehtoja sekä mikäli asioista on sovittu sopimuksen ulkopuolella. Riskejä voi välttää listaamalla oman organisaation lisensiointiperiaatteet, jotka otetaan huomioon lisenssisopimusta solmittaessa.

Linkkejä:

Nelliportaalin aineiston käyttöehdot löytyvät i-informaatiopainikkeen takaa.

http://www.nelliportaali.fi

FinELib –aineiston käyttöehdot löytyvät myös FinELib-wikistä:

http://wiki.helsinki.fi/display/FinELib/FinELib-wiki

Kirjoittaja:

Kristiina Lähdesmäki
Helsingin yliopiston kirjasto
Hankinta- ja metadatapalvelut

E-kirjastouutisia 1/2010: uudistuksia ja muutoksen tuulia

Tarkkasilmäisimmät lienevät huomanneet, että NELLissä on tapahtunut tiettyjä muutoksia, joista näkyvin lienee vasemman laidan valikossa tarjolla oleva Artikkelihaku.  Vähän muitakin rukkailuja on tehty, esimerkiksi SFX-valikossa,  ja lisää on luvassa vielä tämän vuoden aikana.  E-kirjastorintamalla on tapahtunut yleisemminkin pientä edistymistä. Esimerkiksi e-kirjojen linkityksiä HELKA-tietueissa on kehitetty paremmin etäkäyttäjääkin palveleviksi.

Oli jo aikakin, voi sanoa. Onhan esimerkiksi NELLImme käyttöliittymä ollut aika lailla ennallaan jo useamman vuoden, itse asiassa  vuodesta 2006, jolloin tehtiin hakemistot aineistojen selailua ja valintaa helpottamaan ja rakennettiin vasemman laidan valikko Etsi-laatikkoineen ja pikalinkkeineen.  Sitä paitsi on jo kauemman aikaa puhuttu siitä, kuinka   NELLI ei oikein avaudu käyttäjälle ilman kurssitusta.  Tätä epäkohtaa on puitu valtakunnallisellakin tasolla, muun muassa Triangeli-päivillä.

Seuraavassa kerron ensin lyhyesti jo toteutetuista ja kaavailluista muutoksista, jotka kiinnostavat ehkä eniten. Lopuksi pohdin vähän sitä, miksi NELLImme ja e-kirjastotopalvelujemme kehittely ei ole edennyt eikä ehkä jatkossakaan etene niin ripeästi kuin toivoa sopisi.

Mitä on muuttunut?

Tiettyyn artikkeliin muutamalla klikkauksella !
Alaansa seuraavien aktiivitutkijoiden tarvinnee tehdä aiheenmukaisia tiedonhakuja aika harvoin.  Tarve saada tietty artikkeli luettavakseen aktualisoituu huomattavasti useammin.  Artikkelihaku kehitettiin ainakin osaksi juuri tällaista tilannetta varten. Vaikka artikkelista olisi selvillä tarkat viitetiedot ihan lehden numeroa ja sivunumeroita myöten, sen esiin etsiminen vaati aiemmin useamman klikkauksen. Nyt homma saattaa (usein) onnistua muutamalla klikkauksella: artikkelin nimi lainausmerkeissä vain laatikkoon ja klikkaus ja viite on siinä ja parin näpäytyksen päässä itse artikkelikin. Artikkelihaku saattaa auttaa myös niitä, joilla on etsimästään artikkelista hieman epämääräiset tiedot. Tarkennetun artikkelihaun puolella voi etsiä  artikkelia useammalla hakuehdolla, esimerkiksi tekijän etunimellä ja artikkelin nimen sanoilla.

Artikkelihaku perustuu (osaksi) pikahakusettiin, johon on niputettu joukko suuria, monialaisia viite- ja lehtitietokantoja. Artikkelihakua tai sen perustana olevaa  pikahakusettiä, joka on tarjolla Pikahaku-näkymässä, voi kokeilla hyödyntää myös muulla tavoin. Kuitenkin aiheenmukaiset haut saattavat tuotaa turhan suuria tulosjoukkoja ja paljolti epärelevanttejakin viitteitä varsinkin silloin, jos käytettävät hakutermit ovat yleisiä.

Mahdollisuutta etsiä DOIlla on sitäkin vuosien varrella useammassakin palautteessa toivottu. Nyt se on näkyvästi tarjolla.

Helpotusta kirjan paikantamiseen pääkaupunkiseudun kirjastoista
Pääkaupunkiseudulla on lukuisia kirjastoja, joiden kokoelmista tiettyä kirjaa voisi jäljittää. Näin myös luetteloita, joiden avulla kirjaa etsiä.  Etsi/Paikanna kirja – pikahakuryhmä, joka on tarjolla Pikahaku-näkymässä,  on tehty tähän tarpeeseen.  HELKAn, LINDAn ja  Helmetin lisäksi ryhmässä on mukana pääkaupunkiseudun amk-kirjastojen kokoelmaluetteloita.

Jos e-lehteä ei löydy, hakija opastetaan HELKA-hakuun
Jos lehdestä ei ole ollut tarjolla e-versiota, hakija on tähän asti saanut NELLIssä vain kielteisen vastauksen. Nyt hänelle ehdotetaan vilkaisua vielä HELKAsta  ja tarjoillaan hakulaatikkokin tätä varten. Aiemminhan HELKAan mahdollisesti aiempia  painettuja vuosikertoja etsimään on johdateltu vain SFX-valikon kautta eli tilanteessa, jolloin e-vuosikertojakin on ollut tarjolla.

Entistä selkeämpi ja informatiivisempi SFX-valikko
SFX-valikkoa on selkiytetty ja linkit mahdollisesti varhempien, painettujen vuosikertojen saatavuustietoihin vievät nyt vain HELKAan ja LINDAan, aiemmin oli tarjolla pudotusvalikko, jossa oli useampia kirjastoja.  Valikkoon on lisätty myös merkintä, onko lehti vertaisarvioitu (Peer Reviewed) – heti lehden nimen ja ISSN:n jälkeen. Ihan tarkkaan ei ole tiedossa, mihin perustuen ja kuinka kattavasti ExLibris on tämän tiedon lehtiin liittänyt. Jos merkintä tai sen puuttuminen arveluttaa, tarjolla on edelleen linkki Ulrichsweb-lehtihakemistoon, josta asian voi halutessaan tarkistaa.

E-kirjojen HELKA-tietueissa etäkäyttöä tukevat linkitykset
HELKAssa olevissa e-kirjatietueissa on ollut suoria linkkejä itse teoksiin. Nämä ovat saattaneet olla hämmentäviä etäkäyttäjille. Nyt lisensioituitujen hankintojen e-kirjatietueisiin on alettu laittaa kahdet linkitykset, toinen etäkäyttäjää toinen yliopiston verkosta operoivaa käyttäjää silmällä pitäen.  Linkistä, jossa on merkintä off campus tai etäyhteys, avautuu kirjautumislomake, jonka täytettyään yliopistolaiset saavat kirjan auki. Ulkopuolisille etäkäyttäjille  lomake viestii, että pääsy edellyttää tunnuksia HY:n verkkoon (mikä huomautus on kyllä usein sisällytetty myös itse tietueeseen).

Ihan kaikissa e-kirjatietueissa ei kaksia linkkejä välttämättä ole. Oma ongelmansa on ollut myös siinä, että linkityksiä ei ole ollut helppoa päivittää e-kirjapalvelujen  uusittua palvelujaan ja samalla usein myös linkityksiään. Tässä meidän on kehiteltävä uusia menettelytapoja, jotta saisimme päivitykset toteutettua ja työekonomisemmin ja nopeammin. Lähivuosina pääsemme toivottavasti OpenURL-linkityksiin kiitos sen, että SFX-tietämyskantaan tulee nykyistä kattavammin myös kirjoihin liittyvää tietoa.

Aiempaa tolkullisemmat monihaun valikot
Monihaku-näkymässä olisi periaatteessa valikot, joiden kautta aineistoja voisi valita yhteishakuun. Tätä lähestymistapaa ei ole oikein voinut suositella, koska valikot ovat ahtaita ja aineistolistat  ovat olleet pitkiä ja sekavia, kun eri alojen aineistoissa on näytetty myös sellaisia tietokantoja, joita ei ole voinut valita NELLI-hakuun. Nyt aineistojen aiheenmukaista selailu ja valinta Monihakuun on tätäkin kautta vähän tolkullisempaa, kun listat ovat lyhempiä ja näkyviin tulevat vain NELLI-haettavat aineistot.

Mitä muutoksia on tulossa?

Yksi hankalimmista asioista NELLIä ilman kurssitusta lähestyvälle lienee haun kaksivaiheisuuden oivaltaminen: ensin on valittava aineisto(t), jo(i)sta aikoo ja sitten vasta pääsee hakemaan. Tiedossa ei ole, kuinka moni kurssittamattomista yrittäjistä on luopunut leikistä, kun on saanut nollatuloksen kirjoitettuaan NELLIn vasemman laidan valikon Etsi aineisto -laatikkoon jonkun hakusanan, ja siirtynyt Google Scholarin käyttäjäksi.

Turun yliopiston NELLIssä tähän ongelmaan on vastattu ohjaamalla käyttäjä heti etusivulla aloittamaan tiedonhaku tieteenalan ja sitä kautta aineistojen valinnalla. Tarjolla on muutenkin kiitettävästi opastusta. Vasemman laidan valikon valinta- ja hakutoimintojen yhteydessä samoin muutamien pikalinkkien vieressä on kysymysmerkkejä, joiden takaa löytyy selostusta siitä, mistä on kyse.

Meidän NELLImme  etusivua kehitetään todennäköisesti vähän samaan suuntaan eli käyttäjää ohjataan ja opasteita kehitetään. Ihan tarkkaan emme ole vielä sopineet, miten Turun mallia luovasti sovellamme.

Myös pikahakuryhmiä on tarkoitus kehittää lisää. Innoitusta tässä olemme etsineet muiden NELLI-portaaleista, joiden pikahakuvalikoimia voi ihmetellä NELLI-wikistä.

Ongelmallista asiakkaille mutta todennäköisesti useille kirjastoammattilaisillekin on ollut myös hahmottaa, mitä voi odottaa löytävänsä NELLIn ja mitä HELKAn kautta. Monessa yhteydessä on tarjoiltu kahtiajakoa: painetut aineistot löytyvät HELKAn, e-aineistot NELLIn kautta. Mutta eikö hakija törmää HELKAssa myös e-lehtiin, e-kirjoihin ja e-hakuteoksiin voimatta kuitenkaan tietää, miten kattavasti näitä voi odottaa sitä kautta löytävänsä? Ja voiko ainakaan HY:n NELLIä nykyisellään suositella e-kirjojen hakuun, kun sieltä löytyy vain e-kirja-paketteihin ja e-kirjapalveluihin liittyviä tietueita? Ei tämän pitäisi olla näin hankalaa. Yhtä ja toista tämän asian suhteen on tarkoitus tehdä. Nähtäväksi jää, millaisiin ratkaisuihin päädymme ja missä aikataulussa.

Miksi liikkeelle vasta ja juuri nyt?

Monet nyt toteutetuista uudistuksista vaikuttavat näin jälkeenpäin ajatellen siksi pieniltä, että voi hyvällä syyllä kysyä, miksi ne on saatu toteutettua vasta nyt.  Alueella on toiminut vuosien varrella useampiakin työryhmiä, joissa on joskus heitelty myös ideoita esimerkiksi käyttäjäopastusten kehittämisestä ja kampuskohtaisista pihkahakunäkymistä. Miksei näitä ole lähdetty toteuttamaan?

Meillä Helsingin yliopistossa portaaliin ja e-kirjastopalveluihin liittyvä kehittelytyö on takunnut osin siksi, että lähellä käyttäjiä olevat tiedonhankinnan kouluttajat ja muut tiedonhaun opastajat eivät ole olleet selvillä NELLIn kehittämismahdollisuuksista eivätkä ole näin ollen osanneet artikuloida tähän liittyviä toiveita tai edes ottaa kantaa mahdollisesti esillä olleisiin kehittämisideoihin.  Muutamienkin esillä ollleiden  kehittämisehdotusten toteuttaminen on tyssännyt myös siihen,  ettei HY:n kirjastolaitoksen piirissä ole ollut kirjastoammattilaisia, joiden toimenkuvaan olisi kuulunut tai mahtunut niiden valmistelu ja toteutus.

Tänä keväänä tapahtuneesta edistyksestä lieneekin (ainakin osittain) kiittäminen myös organisaatiomuutosta. Keskitetyissä palveluissa on sekä NELLIn kanssa pidempään työskennelleitä että tiedonhankinnan koulutuskokemusta ja yhteyksiä kouluttajiin omaavia kirjastoammattilaisia, jotka ovat yhdessä keskustellen voineet valmistella ne palaverit, joissa on jo hahmoteltu tiettyjä suuntaviivoja NELLIn e-kirjastopalvelujen  kehittämiseksi.

Oma osuutensa e-kirjastopalvelujen kehittämisedellytysten parantumiseen  on ollut myös sillä, että keskitetyissä palveluissa on nyt myös Voyageriin ja HELKA luettelointiin liittyvää asiantuntemusta. HELKA on tärkeä yksittäisten  e-kirjojen ja -hakuteosten käyttöön saattamisen kannalta. Jatkossa ehkä myös (ainakin ostetut)  e-lehdet voi kenties löytää ja avata myös HELKAn kautta.

Kovin nopeaa edistymistä emme voi luvata. E-aineistojen käyttöön saattamiseen liittyvät prosessit ja työnkulut ovat edelleeen kovasti hakusessa samoin resurssointi. Myös prosesseihin eri tavoin osallistuvien roolit vaativat määrittelyä ja osaaminen kehittämistä. Alueella tarvitaan, niin keskitettyjen palvelujen kuin kampuskirjastojenkin panosta, hyvin monien ja monenlaista osaamista ja tieteenala- asiantuntemusta omaavien kirjastoammattilaisten myötävaikutusta ja palaveerausta ja työpajakokoontumisia hyvin monentyyppisin kokoonpanoin.

E-kirjastotoimintamme on tähän asti pyörinyt monenlaisten adhoc-ratkaisujen varassa. Metalib-luettelointia ja SFX-aktivointia on tehty hajautetusti, usein hyvin sivutoimisesti ja satunnaisesti ja näin ollen myös kaikkea muuta kuin johdonmukaisesti. Myös aineistojen toimivuuden testaukset (esim. NELLI-haut ja etäkäyttö) on usein tehty puutteellisesti, jos lainkaan. Siivottavaa ja korjattavaa riittää. Silti e-kirjastopalvelujen kehittämiseenkin on revittävä aikaa. Töiden organisointiremonttia ja siivousta jaksaa paremmin, kun on rinnalla  myös kehittämisproggiksia. Sitä paitsi niitä toteuttaessa oppii ja tulee kokeilleeksi uudenlaisia toimintatapoja ja yhteistyökuvioita. Välillä kuitenkin epäilyttää, miten venymme kaikkeen tähän. Henkilöresursseja kokoavaan suunnitteluun kaivattaisiin.

Kirjoittaja:

Eeva Peltonen
(E-)kirjastonhoitaja
Helsingin yliopiston kirjasto / Keskitetyt hankinta- ja metadatapalvelut

Millainen on Helsingin yliopiston kirjaston asiakas – eräs profilointi

Maaliskuun aikana toteutetussa kansallisessa käyttäjäkyselyssä Suomen yliopistokirjastoja arvioi n. 6950 vastaajaa. Heistä n. 1400 arvioi Helsingin yliopiston kirjaston toimintaa. Vastausten perusteella on mahdollista kaikkia tilastotieteen sääntöjä rikkoen profiloida ns. kirjaston perusasiakas. Hän edustaa kyselyyn vastanneiden enemmistömielipiteitä.

Helsingin yliopiston kirjaston perusasiakas on 26-35-vuotias nainen, joka suorittaa ylempää korkeakoulututkintoa humanistisessa tiedekunnassa. Hän käy kirjastossa muutaman kerran kuukaudessa lainatakseen tai palauttaakseen aineistoja. HELKAa hän käyttää viikoittain ja kirjaston verkkosivuja muutaman kerran kuussa. NELLIä ja e-aineistoja hän käyttää muutaman kerran vuodessa.

Kirjaston sijainti, aukioloajat ja tilat vastaavat hänen tarpeita. Kirjastossa on rauhallista opiskella. Ryhmätyötiloja perusasiakas ei juuri tarvitse, vaikka niitäkin kirjastosta löytyy. Hän pitää tärkeänä tarpeitaan vastaavien, ajantasaisten aineistojen – niin painettujen kuin digitaalisten – löytämistä, mutta toivoisi kirjastolta lisäsatsauksia näihin palveluihin. Kirjasto tarjoaa sopivasti tiedonhankinnan koulutusta, vaikka se ei perusasiakkaan näkökulmasta olekaan erityisen tärkeä palvelu.

Henkilökunta on kirjastossa asiantuntevaa ja palveluhaluista. Ongelmatilanteissa asiakas löytää apua helposti. Toimivat elektroniset palvelut ovat tärkeitä, mutta käyttöohjeissa ja tiedon löydettävyydessä verkkosivuilta on parannettavaa. Kirjaston tarjoamat elektroniset palvelut eivät asiakkaan näkökulmasta vastaa täysin hänen tarpeitaan.

Perusasiakkaan mielestä kirjaston palvelut helpottavat huomattavasti aineistojen löytymistä, oman alan seuraamista sekä tehostavat opiskelua ja parantavat opiskelujen laatua. Kirjasto on myös stimuloiva ympäristön, jonka palveluja käyttäessä asiakas saa silloin tällöin uusia ideoita.

***

Virallisempi raportti käyttäjäkyselyn tuloksista valmistuu toukokuun aikana.

Kirjoittaja:

Päivi Lammi
Suunnittelija
Hallinto- ja kehittämispalvelut

Ejournals in memoriam – Jäähyväiset E-lehdet -tietokannalle

Mikään yksittäinen vuodenvaihteen verkkosivu-uudistukseen liittyvä asia ei liene aiheuttanut niin paljon reaktioita kuin E-lehdet -tietokanta, jonka lopettamista koskevat jahkailut uudistus tuli kypsyttäneeksi päätökseksi vajaassa viikossa. Tästä(kin) sivu-uudistuksen pääarkkitehdit ansaitsevat kiitosta. Näin sukkelaa päätöksentekoa on totuttu meillä näkemään harvoin.

Asiakaspalautteita alkoi tulla heti kohta sen jälkeen, kun uudet sivut oli läväytetty esiin. Me e-kirjastohommissa toimivat emme olleet huomanneet E-lehdet -tietokantalinkin pois jättämistä uudelta pääsivulta. Uudistajat olivat tulkinneet tietokannan palveluksi, jota ei enää päivitetä ja joka jouti mennä, kun se oli vielä päällekkäinenkin palvelu NELLIn lehtivalinnan kanssa. Ehdin jo ymmärtää väärin pari e-kirjastopalautetta, joissa ihmeteltiin, miksei e-lehtiin pääse. Veikkailin vastauksissani näihin palautteisiin, että kyse on todennäköisesti vuodenvaihteen ongelmista, joita aina esiintyy kun lehtipalveluissa päivitetään tilaajatietoja, tai sitten siitä, että parhaillaan oli menossa SFX-kuukausipäivitys, mikä sekin saattaa välillä aiheuttaa tilapäisiä häiriöitä lehtiin pääsyssä.

Tilanteen valjettua käynnistin kirjastolaisten NELLI-foorumin postilistalla keskustelun siitä, voidaanko e-journals, E-lehdet, Journal Navigator, JN – millä nimellä nyt kukakin tätä rakasta lasta kutsuu – lopettaa. Tulleet kannanotot olivat lopettamista puoltavia. Yksi keskusteluun osallistujista oli kuitenkin sitä mieltä, että lopettamista voitaisiin lykätä, kunnes asiakkaat ovat tottuneet aika radikaalisti muuttuneisiin verkkosivuihin.

Asiakkaiden palautteet otettiin tietenkin vaarin: E-lehdet -linkki palautettiin kirjaston pääsivulle, mutta se ohjattiin NELLIn lehtivalintaan. Jonkin ajan kuluttua nekin, joilla oli E-lehdet linkkinä bookmarkeissaan ohjattiin NELLIn lehtivalintaan. Asiasta myös tiedotettiin E-kirjastouutisblogissa. Tämänkin jälkeekin on tippunut palautteita sekä asiakkailta suoraan että kampuskirjastojen työntekijöiden välityksellä.

Seuraavat mietteet liittyen siihen, miksi tutkijat kaipaavat E-lehdet-tietokantaa, pohjautuvat mainittuihin palautteisiin. Niiden jälkeen tilitän lyhyesti omaa suhdettani E-lehdet-tietokantaan. Erityisesti sen synnyttämisprosessiin liittyy yhtä ja toista sellaista, jota en voi olla kaipaamatta.

Miksi tutkijat kaipaavat E-lehdet-tietokantaa?

Useammissakin palautteissa viitattiin siihen, kuinka “selkeä” E-lehdet-tietokanta oli NELLIn lehtivalintaan verrattuna. Jokunen jopa väitti, että “ei löydä NELLIstä mitään”.  Yksi valitti, että ennen saattoi päästä haluamiinsa lehtiin muutamalla napin painalluksella mutta että nyt joutuuu kirjoittamaan lehden nimen kokonaan.

Uusiin käyttöliittymiin on aina vaikeaa aluksi tottua – sen tiedämme kaikki omasta kokemuksestakin. Kirjoittelin muutamalle palautteen antajalle vähän pidempiäkin ohjeita NELLIn lehtivalinnasta ja sen tarjoamista selausmahdollisuuksista helpottaakseni alkuvaikeuksia. Tähän liittyvän kirjeenvaihdon kautta kävi ilmi, että e-lehtiä hyvinkin aktiivisesti käyttävät tutkijat eivät ole välttämättä tutustuneet NELLIin juuri nimeksikään, mitä nyt joskus etsineet linkin johonkin tietokantaan tai e-hakuteokseen. Tässä ei  sinänsä ole mitään ihmettelemistä: kyseessä ei ole maailman helpoimmin avautuva, eikä varsinkaan “selkeä”, käyttöliittymä. Ilman kurssitusta ei tunnu olevan helppoa päästä jyvälle mitä eri toiminnoilla ja näpyköillä voi saada aikaan. Ikonivalikoimakin on melkoinen. Sitä paitsi NELLImme näytöissä, jopa itse sorvaamassamme vasemman laidan valikossa, saattaa olla liikaa ‘tavaraa’.

Ohjeita palautetta antaneille tutkijoille kirjoitellessani tulin taas kertaalleen miettineeksi NELLI-terminologiaa, joka saattaa sekin vaikuttaa vieraannuttavasti. Selostaessani Lehtivalinta-toiminnon monia saloja tulin miettineeksi, oliko sittenkään niin onnistunut ratkaisu kääntää Find e-Journal -toiminto noin. Etsi lehti voisi kertoa havainnollisemmin, mitä kysisen toimintonäppäimen taakse voisi mennä tekemään.

Palaute, jossa valitettiin, että tie lehtiin on nyt mutkikkaampi, kun joutuu kirjoittamaan lehden nimenkin, vaati vähän miettimistä. Kysyä en voinut, kun palaute oli nimetön.  Päättelin lopulta, että kyseinen tutkija oli saattanut lähestyä lehtiä E-lehdet-tietokannan aiheenmukaisten asiasanojen kautta ja tottunut hakemaan haluamansa lehden jonkun tietyn asiasanan takaa avautuvalta listalta. Silloin lehden nimeä ei tosiaankaan ole tarvinnut kirjoittaa. NELLIn lehtivalinnan aihekategoriaselauksesta en päässyt tälle tutkijalle X kertomaan. Vaikka olisin päässytkin, en olisi osannut sitä täydestä sydämestäni kehua, kun kahden pudotusvalikon kautta eteneminen on kieltämättä vähän jäykkää ja kun ExLibriksen tarjoamat kategoriat ja kategorisoinnitkin ovat vähän mitä ovat. Muuttamaanhan me emme niitä tekemillämme nykyratkaisuilla  hevillä pääse. Toiveita siitä, että muuttaisimme kategorisointeja tiettyjen lehtien osalta,  on jo tullut muutamaltakin tutkijalta,  mikä kertonee siitä, että suosikkilehtiä on taidettu vähän yleisemminkin etsiä aiheenmukaisista listauksista.

En ehdota, että meidän pitäisi panna pystyyn tehokampanja ja tuputtaa tutkijoille NELLIä.  Sitäkään en välttämättä suosita, että  meidän pitäisi hetipaikalla ryhtyä etsimään keinoja nykyisen liittymän perusteelliseksi rukkammiseksi. Joitain pienempiä parannuksia voisi kyllä harkita, esimerkiksi pientä lisäoopastusta  Lehtivalinta-näyttöön tai  selkeyttävää karsintaa vasemman laidan valikossa. NELLIhän saattaa olla vuoden, parin sisällä historiaa. Käyttöliittymäkehittelyyn olisi sitä paitsi tarjolla muitakin mahdollisuuksia. Olen eritellyt E-lehdet -tietokannan lopettamiseen liittyviä palautteita lähinnä siksi, että mielestäni ne sisältävät näkökohtia, joita on hyvä pitää mielessä, kun suuntaudumme, mahdollisten välivaiheiden kautta, kohti uutta HY:n digitaalista kirjastoa.

Miksi ainakin jokunen kirjastoammattilainen saattaa kaivata E-lehdet-tietokantaa?

Käynnistäessäni keskustelun E-lehdet -tietokannan lopettamisesta vältin ottamasta itse kantaa asiaan. Koin olevani vähän jäävi, olinhan eräänlainen lähiomainen. Satuin nimittäin olemaan paikalla siinä palaverissa, jonka tuloksena E-lehdet-tietokantaa lähdettiin perustamaan syksyllä 2001. Siihen asti kirjastot olivat tarjoilleet e-lehtiä webbisivujensa linkkilistojen kautta. Nuo listat olivat kuitenkin paisuneet siksi suuriksi ja niiden ylläpito muodostunut siksi hankalaksi, että useammassakin HY:n kirjastoista oli ryhdytty kaavailemaan ja osin jo toteuttamaan tietokantapohjaista ratkaisua e-lehtien esiin saattamiseksi.  Mainitussa palaverissa päädyttiin siihen, että yhdistetään voimat ja lähdetään kehittämään yhteistä e-lehtitietokantaa.

Kyseessä oli muutaman kirjastoammattilaisen liikkeelle panema, spontaani hanke, josta ei ollut mitään virallisia ylemmän tason päätöksiä. Tuolloin HY:n kirjastoissa elettiin aika yleisesti siinä käsityksessä, että FinELibin lupailema uusi käyttöliittymä saattaisi tulla vuoden parin sisällä, minkä takia osittain emmittiin tehdä mitään ratkaisuja e-aineistojen käyttöön saattamisen osalta.  Sitä paitsi oltiin aika yleisesti sitä mieltä, että e-lehdet olisi luetteloitava myös HELKAan, olihan niissä paljon sellaisia, joiden vanhemmat vuosikerrat löytyivät painettuina kirjastojen kokoelmista ja jotka siis oli luetteloitu HELKAan.

Tietystä epävirallisesta luonteestaan huolimatta, tai ehkä juuri sen vuoksi, hanke eteni varsin nopeasti.  Jo kevään 2002 kuluessa yhden jos toisenkin HY:n kirjaston webbisivuille tuli linkkilistojen sijaan linkki E-lehdet -tietokantaan. Varsinkin tutkija-asiakkailta alkoi tulla kiittävää palautetta.

Huomattavimman työpanoksen hankkeeseen satsasi Kumpulan tiedekirjasto, jossa (tuolloin) työskentelevä Teemu Nuutinen oli tietokannan pääarkkitehti. Mutta kyllä me muutkin hankkeeseen sitoutuneet kirjastoammattilaiset yhtä ja toista teimme. Minun ehkä huomattavin panokseni liittyy pieneen myötävaikutukseeni  E-lehdet -tietokannan virallistamisessa. Esittelin tietokannan aivan epävirallisessa yhteydessä hiljattain työnsä aloittaneelle kirjasto- ja tietopalvelujohtajalle, Kaisa Sinikaralle, joka oivalsi välittömästi, kuinka tärkeästä palvelusta oli kyse. Olin myös mukana kirjoittamassa kirjastotoimikunnalle perusteluja, jotta se myöntäisi varoja tietokannan ylläpitoon ja kehittämiseen tarvittavan työn korvaamiseen Kumpulan tiedekirjastolle.

16.9. 2002 järjestettiin kirjastojen Sähköisku-päivä, jolloin  E-lehdet-tietokanta virallisesti  julkistettiin.  Tietokanta ehti toimia ainoana väylänä HY:n kirjastojen e-lehtiin runsaat kaksi vuotta (tai oikeastaan miltei kolme) , ennen kuin e-lehtiä alettiin tarjoilla myös NELLI-portaalin lehtivalinnan kautta.

E-lehdet-tietokantaa ehdittiin siis tarjoilla miltei viisi vuotta päällekkäisenä palveluna NELLIn lehtivalinnan kanssa. Resurssien hukkaamiseen tässä ei ole juuri syyllistytty, sillä ylläpito on tapahtunut automatisoidusti SFX:stä. Kirjastojen organisaatiouudistuksen myötä tietyt tietokantaan liittyvät taustatieto- ja ohjesivut olisivat kaivanneet pientä päivitystä, koska niissä oli myös kirjastoja koskevia tietoja. Olisin tainnut olla valmis tuon päivitystyön tekemään, jos olisi päädytty toisenlaiseen ratkaisuun.

E-lehdet-tietokanta siirtyköön rauhassa historiaan. Sellaisen tekemisen meiningin ja talkoohengen, jolla tietokantaa synnytettiin,  soisi kuitenkin elävän ja voivan hyvin jatkossakin.

Kirjoittaja:
Eeva Peltonen
Kirjastonhoitaja
Hankinta- ja metadatapalvelut
Helsingin yliopiston kirjasto