“Läppäri” ja “oma pää” opiskelijan tärkeimmät työkalut

Helsingin yliopiston kirjasto osallistui yliopiston Avajaiskarnevaaleihin keskustakampuksella syyskuisessa iltapäiväauringossa maanantaina 5.9. Kirjaston ständillä päärakennuksen aulassa oli vilinää ruuhkaksi asti. Opiskelijoita kiinnostivat kirjastopalvelujen yleisen esittelyn ohella käytännön neuvot  kuten se kuinka uusi opiskelija voi aktivoida opiskelijakorttinsa Lyyran myös HELKA-kirjastoissa kelpaavaksi kirjastokortiksi.

Osansa ständin suosioon oli epäilemättä myös arvonnalla, jossa kirjasto tiedusteli kilpailukupongissa kaikilta osallistujilta, mitä nämä pitivät opiskelujensa tärkeimpänä työkaluna.

Vastausten perusteella opiskelijan ylivoimaisesti tärkeimmäksi työtoveriksi näyttää nousevan henkilökohtainen tietokone, läppäri tai miniläppäri. Sen nimesi tärkeimmäksi työvälineekseen130 vastaajaa yli 270:stä.

Hyvänä kakkosena opiskelijat uskovat itseensä: Omat aivot, oma pää ja terve järki saivat 70 mainintaa. Kirjaston palvelujen edelle tärkeiden työvälineiden mitalikolmikkoon kiilasi myös kynä. Muistiinpanojen tekemisessä kannettavaa enemmän lyijykynään luotti 29 vastaajaa. Kirjasto sijoittui neljänneksi 23 maininnalla, internetin hengittäessä heti niskaan.

Kirjaston Avajaiskarnevaaliarvonnan voittaja kiittää kirjaston tiloja ja kokoelmaa

Kaikkien vastanneiden kesken arvottiin 16Gb:n iPod Nano, voittajan valitsemassa värissä. Opiskelijakirjaston käytössä toimivan Fabianinkatu 32:n vahtimestari Arto Ramöksi naamioitunut onnetar poimi vastausten joukosta voittajaksi viidennen vuoden biologian opiskelija Anniina Kuusijärven vastauksen. Myös Anniinan mielestä opiskelijan ylivoimaisesti tärkein työväline ovat aivot.

Arvonta

Anniinan mukaan aivojen ohella kirjasto on ollut todella tärkeä työkalu hänen opintojensa etenemisessä. Opintoalansa vuoksi Anniinalle ovat tutuimpia Viikin ja Kumpulan tiedekirjaston tilat ja palvelut, mutta myös keskustakampuksen kirjastoja hän on käyttänyt, jos jonkin tarvitsemansa teoksen on saanut niissä poikkeamalla käsiinsä nopeammin.

Biologian opinnoissa oppimateriaalin kirjavaltaisuus on kiinni pääaineesta, kertoi Anniina palkintoaan noutaessaan. Myös monistemateriaalia perustutkintovaiheessa käytetään paljon. Esimerkkinä Anniina mainitsi Biotieteiden perusteet -kurssikokonaisuuden, jossa luentomateriaalia käytettiin monisteina. Kaikenkaikkiaan opintoihin kuuluu paljon kurssien oheislukemistoja ja tentittävää kirjallisuutta on paljon, ja käytännössä lähes kaikki tentittävät teokset ovat kansainvälisten kustantajien englanninkielisiä kirjoja.

Vaikka valtaosa Anniinan tenttikirjallisuudesta onkin julkaistu jo e-kirjoinakin, on digitaalisesta oppimateriaalista artikkeliaineisto hänelle tutumpaa. Ruudulta lukeminen ei ole kynnyskysymys; artikkeleita ei läheskään aina printata vaan ne luetaan ruudulta. Paksun tenttikirjan lukemisen lappärin ruudulta Anniina kokee edelleen hankalaksi. Erityistä e-kirjan lukulaitetta tai tablettitietokonetta ei Anniinalla opiskeluvarusteissaan vielä ole, vaikka niitä näkee jo opiskelijoilla Viikinkin kampuksella.

Vaihto-opiskelijana Skotlannissa St. Andrewsin yliopistossa ollessaan Anniina kiinnitti huomiota lukulaitteiden ja tablettitietokoneiden yleisyyteen kampuksella. Toisaalta siinä missä suomalaisten korkeakoulujen opiskelijat pääsääntöisesti lainaavat kurssikirjallisuutensa kirjastosta, skotlantilaisopiskelijat vastaavat kurssikirjojensa hankinnasta itse, jolloin lukulaite ja siihen ladattavat teostiedostot ovat hyvin kilpailukykyinen vaihtoehto sekä hinnaltaan että helppokäyttöisyydeltään painettuna monta kiloa painavan ja kalliin kurssikirjapinon rinnalla.

Anniina

Skotlantilaisessa yliopistokirjastossa Anniinaa ilahdutti erityisesti siellä vastikään tehty uudistus, jonka jälkeen kirjaston tiettyihin kerroksiin sai tuoda omat eväät sekä tee- tai kahvikupin mukanaan ja pesiytyä opiskelemaan vaikka koko päiväksi. Samantyyppistä mahdollisuutta Anniina arvostaisi myös kotiyliopistonsa kampuksilla.

Viikin infokeskus on Anniinalle tärkeä ja mieluinen opiskeluympäristö. Lukupaikkojen vähyys ja erityisesti ryhmätyötilojen puute kuitenkin harmittavat. Spontaani yhdessä oppiminen esimerkiksi kurssikaverien kesken on hankalaa, koska ryhmätyöskentelyyn soveltuvia tiloja on tarjolla vain vähän, ne ovat hyvin kysyttyjä ja varaukset täytyy tehdä erillisen tilojenvarausjärjestelmän kautta.

Kaiken kaikkiaan Anniina on kuitenkin hyvin tyytyväinen kirjaston palveluihin. Tarkkanäköisesti hän huomauttaakin, että opiskelija ei välttämättä ollenkaan aina huomaa käyttävänsä kirjaston palveluja, kun yliopiston verkossa työskennellessä melkein kaikki tarpeellinen elektroninen materiaali kuten artikkelit ja e-kirjat ovat tarjolla näennäisen ilmaiseksi, vain käyttäjän muutaman klikkauksen päässä.

Voittamaansa iPodia Anniina voisi hyvinkin ajatella käyttävänsä myös opinnoissaan. Soittimeen ladattavat äänitiedostot ovat erinomainen oppimistapa esimerkiksi sellaiselle henkilölle, joka ei tykkää lukea liikkuvassa kulkuneuvossa työ- ja opiskelumatkoillaan.

 

 

Teksti

Veera Ristikartano

Kuvat ja grafiikka

Aino-Leena Juutinen