Julkaisutoiminta murroksessa – STKS:n seminaari 15.9.2015

STKS:n tietoaineistotyöryhmän järjestämässä seminaarissa kuultiin julkaisutoiminnan murroksesta tutkijan, kirjastoammattilaisten, asiakkaiden, kustantajien ja välittäjien näkökulmasta.

Helsingin yliopiston käyttäytymistieteellisen tiedekunnan professorin Sari Lindblom-Ylänteen mukaan tutkijan tiedonhankintaan ei vaikuta se, löytyvätkö tutkimukset yliopistoon tilatuista lehdistä vai vapaasti verkosta. Painetulla vai elektronisella julkaisulla ei ole merkitystä tutkijalle tiedonlähteenä eikä julkaisufoorumina. Kyse on enemmänkin henkilökohtaisista mieltymyksistä lukeeko julkaisuja printtiversiona tai suoraan näytöltä sekä omien lukutapojen muuttamisesta, joka vie aina oman aikansa.

Lindblom-Ylänteen mukaan open access eli avoin julkaiseminen on hieno ja kannatettava periaate, johon suomalaisia tutkijoita kannustetaan. Seuraaviin kysymyksiin ei ole kuitenkaan tyhjentäviä vastauksia. Kuka maksaa OA-lehdissä julkaisemisen? Nuorilla tutkijoilla ei ole varaa maksaa satoja euroja saadakseen tieteelliset artikkelinsa julkaistua. Ja kuka valvoo OA-lehtien laatua? Suurin haaste on hyvien lehtien erottaminen OA-tarjonnasta. Miten varmistetaan, että käsikirjoitus on todella käynyt läpi luonnollisen vertaisarvioinnin? Arviointi voi olla pinnallista tai puutteellista kokonaan. Arviointiprosessin nopeus voi houkuttaa, koska väitöskirja halutaan saada nopeasti valmiiksi. Tohtorikoulutuksessa on alettu laatia sääntöjä OA-julkaisemiseen. Ohjaajan vastuu on kasvanut, vaikka viime kädessä vastuu on tutkijalla. Väitöskirjan tarkastajan tulee kyetä arvioimaan OA-lehden laatua.

Julkaisufoorumi eli JUFO-luokitus on alkanut ohjata julkaisemista. Kilpailu parhaissa lehdissä julkaisemisesta kovenee entisestään. Tavoitteena on kotimaisten päälehtien, kuten Kasvatus-lehden nostaminen 2-tasolle. 1-tason perustasolla tarkoitetaan hyvätasoista lehteä, mutta näitä on alettu välttää julkaisukanavina. Tällöin 1-tason lehtien sisältö kapenee. Kehitys menee siihen, että konferenssimatkoille saa rahoitusta vain jos julkaisee 3-tasolle luokitelluissa lehdissä.

Rinnakkaistallentaminen ja tieteelliset julkaisut

Marjo Vallittu Jyväskylän yliopiston kirjastosta kertoi rinnakkaistallentamisesta ja tieteellisistä julkaisuista. Vihreään Open Accessiin kuuluvalla rinnakkaistallentamisella tarkoitetaan sitä, että tutkijat tallentavat tieteellisissä julkaisuissa julkaistut artikkelinsa tieteenalakohtaiseen tai organisaation julkaisuarkistoon. Tämä on tutkijoille maksutonta ja julkaisu on verkossa kaikkien saatavilla. 70% kustantajista sallii avoimen tallentamisen. Organisaation avoimien julkaisuarkistojen lisäetuja ovat seuraavat: antaa julkaisulle pysyvän verkko-osoitteen, mahdollistaa aineiston rikastamisen, artikkelit löytyvät helpommin omaankin käyttöön sekä vapauttaa sekä tutkijan että laitokset ylläpitämästä omia julkaisuarkistoja. Keskitetyssä rinnakkaistallentamisessa integroidaan tutkimusjulkaisujen raportointi- ja rinnakkaistallentamisen prosessit toisiinsa. Tämän prosessin voi keskittää esimerkiksi kirjaston vastuulle. Tällöin tavoitteena on tutkijoiden minimaalinen työpanos, automatisoidut prosessit ja mahdollisimman suuri kattavuus. Avoimen julkaisemisen hyötyinä mainittiin sen lisäävän tutkimuksen näkyvyyttä ja vaikuttavuutta. Myös todennäköisyys tulla viitatuksi lisääntyy ja tutkimuksen laatu paranee. Avoimen julkaisemisen todetaan myös edistävän yritysten toimintamahdollisuuksia ja innovaatioita sekä humanitaarista ajattelua ja tasavertaisuutta.

Nykyaikainen kirjasto toimii aktiivisesti verkossa

Luonnonvarakeskuksen kirjasto-tietopalvelusta Sirpa Suonpää kertoi vuoden 2015 alusta alkaneen tutkimuslaitoksen ja sen tietopalvelun uudesta toimintaympäristöstä. Luonnonvarakeskuksen (Luke) muodostavat neljä vuoden alusta fuusioitunutta MMM:n hallinnonalan laitosta: Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT, Metsäntutkimuslaitos Metla, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos RKTL ja Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskuksen Tiken tilastoyksikkö. Näkökulmana oli suuria rakenteellisia muutoksia läpikäyneen ja käytännössä verkkoon siirtyneet kirjastopalvelut. Asiakkaiden odotukset ovat muuttuneet. Mitä ei ole sähköisenä, sitä ei enää jakseta etsiä. Nykyään joutuu perustelemaan, miksi hankitaan painettua aineistoa. Kirjaston osuus on hämärtynyt asiakkaan mielessä. Omaa kirjastotyötä tuleekin tehdä näkyvämmäksi. Usein asiakas kohdataan ongelmatilanteissa, jolloin sujuvat, nopeat ja asiakasystävälliset ratkaisut ovat eduksi. Asiakkaalla on kynnys ottaa yhteyttä kirjastoon, sillä vallalla on itsepalvelun ja itsepärjäämisen kulttuuri.

Kirjasto-tietopalvelun perustehtävä Lukessa on tarjota tukea tutkimuksen eri vaiheisiin, kuten ideointiin ja tutkimuksen tekemiseen, kirjoittamiseen ja julkaisemiseen, tuotosten rekisteröimiseen ja näkyvyyteen sekä julkaisutoiminnan arviointiin. Tästä seuraa, että nousussa ovat seuraavat perustehtävät: metadata, sanasto- ja ontologiatyö, sisällönkuvailun osaamisen jakaminen sekä avoin tiede. Luken ja edeltäjälaitosten julkaisuja löytyy Luken julkaisurekisteristä ja avoimesta sähköisestä julkaisuarkistosta, Luken sarja Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus, josta verkkoversiot saa maksutta ja painetut print on demand –periaatteella. Tiken tilastot saa tilastoportaalista.

Tutkimustyön julkaisukanavat säilyvät ennallaan

Mari Katvala Oulun yliopiston kirjastosta esitteli kirjaston evoluutiobiologian ja ekologian tutkijoille kohdistetun kyselytutkimuksen tuloksia. Toimeksiantona oli selvittää, kuinka tutkijat löytävät aineistoja, kun julkaiseminen hajaantuu aitoon OA:han, rinnakkaistallennettuun ja perinteisiin maksullisiin lehtiin. Lisäksi kiinnostavaa on, säilyttääkö tieteellinen artikkeli asemansa tieteellisen viestinnän välineenä vai saako julkaiseminen uusia muotoja tutkijoiden vertaisyhteisöissä. Kyselyyn saatiin 16 vastausta, joista 11 analysoitiin. Tieteellisiä artikkeleita haetaan eniten Google Scholarin ja Web of Science:n kautta. Mikäli artikkelin pdf-muoto ei aukea, tutkijat ottavat ensisijaisesti yhteyttä artikkelin tekijään sähköpostitse ja vierailevat kirjoittajan kotisivulla. Artikkeleiden avoimempi saatavuus OA-lehdissä ja rinnakkaistallennetut versiot arkistoissa eivät ole olennaisesti muuttaneet tutkimustyötä. Tosin todettiin, että uusien artikkeleiden saanti on nopeutunut ja helpottunut.

Tiedonhankintatapoihin avoin saatavuus ei ole juurikaan vaikuttanut. Sillä ei myöskään ole merkitystä viitataanko rinnakkaisjulkaisuun, OA-artikkeliin vai maksetussa lehdessä julkaistuun artikkeliin. Käytännössä viittaukset kuitenkin painottuvat maksullisiin lehtiin, koska niitä on alalla enemmän ja ne ovat vakiintuneimpia ja arvovaltaisempia. Tutkijat olivat myös sitä mieltä, että tieteellinen artikkeli ja tieteelliset lehdet säilyttävät asemansa tulevaisuudessa tutkimustyön julkaisukanavana. Tieteellisen julkaisemisen ei todettu saavan uusia muotoja, koska tällä hetkellä esim. blogeilla ja omakustanteilla netissä ei ole tutkijan kannalta suurta merkitystä ja tuskin on tulevaisuudessakaan. Yksi tutkija kuitenkin ennusti, että saattaisiko yleistyä se, että eettiset tutkijat julkaisisivat omilla sivuillaan artikkeleitaan ilmaiseksi?

Media mukana julkaisutoiminnan murroksessa

Johanna Suhonen Alma Mediasta kertoi, että mobiilipalveluja kehitetään ja ne ovat kasvava kanava. Laatujournalismista tulee kuluttajan aina maksaa. Usein osan uutisista voi lukea maksutta, kuten Kauppalehden viisi artikkelia, ja muihin artikkeleihin pääsy maksaa. Suhosen mukaan media on hemmoteltujen kuluttajien palveluksessa. Digitalisointi on mahdollistanut globaalisuuden ja englanninkieliset lehdet onkin helposti saatavilla.  Tällöin lukijat toivovat kotimaisten lehtien käyttöliittymien toimivan yhtä hyvin kuin ulkomainen esikuva Financial Times -lehti. USA:ssa ollaan sitä mieltä, että sosiaalinen media (some) pystyy korvaamaan paikallislehdet. Sanomalehti on 24/7 auki oleva digitaalinen tuote, jolloin uutisvirta jatkuu ja jatkuu. Tällöin toimittajien työtavat tulee uudistaa. Kustantajat testaavat erilaisia otsikoita ja tekevät niistä nostoja ja selvittävät, mikä kiinnostaa lukijoita.

Media on menossa mobiiliin, josta seuraa uutisvirran pirstoutuminen eri kanaviin ja pienille ruuduille seurattavaksi. Tulevaisuudessa voi olla, että käytetään some:n tarjoamia valmiita alustoja, kuten Facebookia julkaisualustana. Palveluja räätälöidään lukijoille yksilötasolla. Lukija tulee kustantajan verkkoon, jossa hänen toimintaansa koko ajan segmentoidaan eli jaetaan eri asiakasryhmiin. Lukijalle tarjotaan sisältöjä hänen kiinnostuksensa mukaan. ”Voisit olla kiinnostunut myös näistä” -ehdotuksia, kun kuluttaja lukee jotain juttua. Toimittajan tulee kokeilla kaikkea uutta tarjolla olevaa, jotta oppii niitä käyttämään, kuten Snapchatiä eli silmänräpäyksiä uutisista, Instagramia ja Twitteriä. Säilyäkseen median tulee olla julkaisutoiminnan murroksessa mukana ja painottaa sitä, että laatujournalismista tulee maksaa myös tulevaisuudessa.

Teksti ja kuvat

Kristiina Lähdesmäki
kirjastonhoitaja

Kuvat ovat Kumpulan virkistyspäivästä 10.9.2015

Innostava Ivo Grigorov – avoimen tieteen suunnannäyttäjä

Oma oppimismatkani avoimen tieteen maailmaan vei kansainvälisellä Open Access -viikolla 20.10.2015 Minervatorille, Kruununhaan Siltavuorenpenkereelle. Helsingin yliopiston kirjasto järjesti modernissa oppimisympäristössä jo neljännen uudenlaiseen tieteen avoimuuteen johdattavan tapahtuman, joka tällä kertaa oli koko päivän kestävä englanninkielinen workshop-tyyppinen tilaisuus. “Get your feet wet in Open Science!” -otsikko kehotti vasta totuttelemaan rantaveteen, jonka edessä aukeavalla ulapalla puhujaksi Tanskasta saapunut Ivo Grigorov ui jo vahvoin vedoin.

Ennen Ivon esittelyä ja hänen kanssaan käymääni keskustelua vielä muutama sana Open Science Workshop -tilaisuudesta ja siitä, miksi kirjasto on avoimen tieteen puolella.

Kirjasto avoimuutta edistämässä

Open Access Workshop oli osa EU:n kaksivuotisen FOSTER-hankkeen (2014-2016) tutkijoille, jatko-opiskelijoille, kirjastoammattilaisille ym. avoimen tieteen parissa toimijoille suunnattua koulutusohjelmaa. EU tukee vahvasti tieteen avoimia käytäntöjä. FOSTERin tarkoituksena on edistää koulutuksella Euroopassa tehtävän tutkimuksen avoimuutta.

Kirjasto sopii hyvin tieteen avoimuuteen liittyvän koulutustapahtuman järjestäjäksi. Kirjastot ovat kautta aikojen tehneet mahdolliseksi sen, että kaikki ovat päässeet tutustumaan painettuihin tiedejulkaisuihin. Digitalisaation myötä, tekniikan kehittyessä, tavoite on laajentunut tutkimuksen koko elinkaaren avaamiseksi verkossa.

Helsingin yliopisto tukee sen piirissä tehdyn tutkimuksen avoimuutta ns. Open access -mandaatilla, joka sisältyy rehtorin seitsemän vuotta sitten tekemään päätökseen Tutkimusjulkaisujen avoin saatavuus Helsingin yliopistossa (2008:126). Siinä mm. todetaan: ”Julkisesti rahoitetun tutkimuksen tulosten avoin saatavuus tukee sekä yliopiston että kunkin tutkijan tutkimustyön näkyvyyttä ja vaikuttavuutta.”

Helmikuussa 2015 hyväksytyssä Helsingin yliopiston tutkimusdatapolitiikassa puolestaan mainitaan, että ”Helsingin yliopiston piirissä tuotettu, julkaistuihin tutkimustuloksiin liitetty tutkimusdata on lähtökohtaisesti yhteiskäyttöistä ja avointa.”

Ivo ja lupaava horisontti

Hei – Ivo näkyy enää horisontissa! Ei hätää, hän tuo sieltä kannustavaa tietoa aloittelijoille. Ivo Grigorov oli puhujana jo vuoden 2014 Open access -viikolla kirjaston Meilahden tilaisuudessa. Tuolloin ja myös tänä vuonna hänen esitystensä pääaiheena oli EU:n Horisontti 2020 -tutkimus- ja innovaatiorahoitusohjelman velvoite tutkimuksen avoimuuteen. Rahoitusohjelma on seitsemänvuotinen (2014–2020) ja kooltaan lähes 80 miljardia euroa. Mm. Tekesin sivuilta voidaan lukea että ”komission tavoitteena on luoda Horisontin avulla Eurooppaan kasvua ja uusia työpaikkoja sekä parantaa eurooppalaisten yritysten asemaa globaalissa kilpailussa”.

Ivolle esittämieni haastattelukysymysten taustana ja virittäjänä eivät kuitenkaan olleet rahoitusohjelmaan liittyvät kysymykset, vaan ennakkokäsitykseni siitä, että tieteen avoimuus, mitä sillä tarkoitetaan ja mihin pyritään, ei ole ns. suuren yleisön tuntema aihe. Onko kaikkien tutkijoina toimivienkaan?

Seuraavaan tekstiin sisältyy muutamia selvennyksiä, jotka lisäsin kysymysteni tai kääntämieni englanninkielisten vastausten yhteyteen hakasulkuihin.

Haastateltavani esittäytyy

E-L V: Kerro jotain itsestäsi!

IG: Olen Ivo Grigorov ja tulen Tanskan teknillisestä yliopistosta, akvaattisten luonnonvarojen laitokselta (DTU Aqua), missä toimin projektipäällikkönä. Olen FP7 FOSTER-hankkeessa toimiva avoimen tieteen lähettiläs ja erittäin kiinnostunut siitä, miten avoin tiede voisi auttaa tutkijoita saavuttamaan uransa aikana vaikuttavuutta nykyistä enemmän, miten laitokset olisivat paremmin valmentautuneita yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen ja miten avoimia innovaatioita täydentäisi avoin uusi tutkimus.

[DTU: Danmarks Tekniske Universitet; FP7 on FOSTER-hankkeen puiteohjelman nimi.]

Avoimen tieteen määritelmä

E-L V: Miten määrittelet avoimen tieteen?

IG: Avoin tiede on tutkimuksen harjoittamista siten, ettei tiedossa olevien eikä yllättävien osatekijöiden välillä ole minkäänlaisia esteitä. Sen seurauksena tieteellisten tutkimusprosessien vaiheet ovat kaikille avoimia ja niistä on saatavissa tietoja. Tiedot ovat käytettävissä ja prosesseihin voi halutessaan osallistua samoin kuin uusien tutkimustulosten soveltamiseen yhteiskunnallisissa yhteyksissä.

Onhan tämä vähän kuin unelmaa, mutta haaveet saavat meidät aamuisin liikkeelle ja kannustavat pyrkimään entistä parempaan.

Merentutkimus

E-L V: Olet merentutkija. Millaista oseanografia on? Kerro, miten kiinnostuit siitä.

IG: Väittelin tohtoriksi oseanografiasta. Tutkijana en enää työskentele. – Oseanorafia on käsitteenä sateenvarjo, jonka alla on planeettamme veden peitossa olevan (ja suolaisen) osan biologian, kemian, fysiikan, maantieteen ja geologian tutkimus. Olisi mukavaa kertoa siitä, että merentutkimuksen opiskelu oli minulle tietoinen ja selkeä päätös – mutta näin ei ollut. Se oli vain uteliaisuutta ja tiedonjanoa jotain sellaista kohtaan, mistä en tiennyt mitään, ja siksi niin kiehtovaa.

Avoimen tieteen kipinä

E-L V: Miten vakuutuit avoimen tieteen tärkeydestä?

IG: Olen myöhään herännyt verrattuna joihinkin FOSTER-yhteistyökumppaneihini. Ensimmäinen altistukseni käsitteelle tapahtui vuonna 2005 ja ihan sattumalta! Työhöni kuului tuolloin kollegojeni, senioritutkijoiden avustaminen. Digitoin vertaisarvioitujen pdf-muotoisten artikkelien kuvatiedostoja, jotka olivat usein huonolaatuisia. Artikkelit oli itse asiassa julkaistu paljon sen jälkeen kun internet valloitti yliopistomaailman. Arvokkaat tulokset olisi voitu koota tietokannoiksi ja analysoida tietokonemalleilla. Digitaalisella aikakaudella työni tuntui samalta kuin kivitauluun kaiverretun tekstiviestin välittäminen jalkaisin vain siksi että niin oli tehty joskus aikaisemmin!

Tutkijana verkossa – e-science

E-L V: Kun puhut avoimen tieteen puolesta, pitäisikö kuulijoilla olla perustiedot ’e-sciencen’ toimintatavoista?

[E-science-termillä tarkoitin tässä tutkimusprosessia, jonka eri vaiheiden ympäristönä on verkko ja jota luonnehtivat yhteistyö, jakaminen ja avoimuus; myös: digitaalinen tiede. Aiheesta mm.: https://ec.europa.eu/digital-agenda/en/open-science; avoin tiede ym. sanastoa: http://avointiede.fi/keskeinen-sanasto]

IG: Olen varma siitä, että useimmilla tutkijoilla on jo ymmärrys avoimen tieteen tärkeydestä ja sen merkityksestä heidän uralleen ja yhteiskunnalle. Toisaalta vertaisarvioinnin taholta tulevat paineet ja urakannustimien puute saavat heidät pysymään tavoissa, joissa on puutteita. Mutta itsehän he päättävät.

Pitäisikö tuleva tutkijasukupolvi harjoittaa lähtökohtaisesti e-scienceen osana heidän kouluttamistaan huippututkijoiksi? En tiedä, millä muulla tavalla heidät voitaisiin valmentaa tulevaisuuteen joka perustuu e-sciencelle, digitaaliselle oppineisuudelle ja tulosten levittämiselle ja soveltamiselle yhteiskunnallisissa yhteyksissä.

Tässä yhteydessä on muistettava myös tutkimuksen arviointikriteerit, jotka tulevaisuudessa ovat paljon monimuotoisemmat ja laajemmat kuin nykyinen systeemi. Voivatko tutkijaksi aikovat tulevaisuudessa tehdä tietoisia uravalintoja ilman standardoitua tutkijakoulumuotoista opetusta, jota jo nyt on tarjolla?

Uudistunut avoimuus

E-L V: Entä ne, jotka käsittävät ’avoimen tieteen’ perinteisesti? Mitä sanottavaa sinulla olisi heille? Esimerkiksi humanististen alojen tutkijoille, jotka toimivat samaan tapaan kuin aina ennenkin? Koskevatko ’avoimen tieteen’ hankkeet heitä?

[Ilmaisulla ”perinteisesti” tarkoitin tässä tieteen harjoittamiseen totutusti liitettyjä määreitä kriittisyys, rehellisyys ja avoimuus; ks. esim Wikipediasta Tieteen etiikka]

IG: Ovatko tieteen tulokset sitten avoimia kaikille? Niin, kysytäänpä perheenjäseniltämme, kuinka moni heistä voi vapaasti lukea tieteen viimeisimpiä tutkimustuloksia omilta mobiililaitteiltaan menemättä yliopiston kirjastoon. Useimpien tieteenalojen osalta vastaus on, että vain puolet EU:n tieteellisistä julkaisuista on vapaasti akateemisen maailman ulkopuolisten tavoitettavissa.

Useimmat tutkijat ehkä sanoisivat, että laajempi tavoitettavuus ei ole välttämätöntä, mutta rahoittajat ja käytäntö sanovat toisin. Tieteellisten tutkimustulosten ymmärtämisen kykyä on myös akateemisen ympäristön ulkopuolisella suurella yleisöllä. Joukkoistettu tiede, autotallikeksijät ja Google Scholar -artikkeleita ahmivat teinit pumppaavat polttoainetta koko avointen innovaatioiden pohjalle rakentuvaan teollisuuteen, josta rahoittajat haluavat hyötyä. Avoin tiede on avointen innovaatioiden elinehto ja uusien ideoiden virtausta.

[Haastateltavan käyttämän termin ’Citizen science’ käänsin ilmaisulla ’joukkoistettu tiede’.]

Joukkovoima

E-L V: Avoimen tieteen perustelut ovat hyviä ja vakuuttavia. Millä muilla tavoilla tieteen yhteiskunnallista vaikuttavuutta voitaisiin edistää?
IG: Tässä voisi mainita esimerkiksi tieteen luku- ja kirjoitustaitoon liittyvät hankkeet (aiheina ilmasto, digitaalisuus, koodaus, meri). Ne toimivat muurinmurtajina ja sillanrakentajina akateemisen maailman ja muun yhteiskunnan välillä. Joukkoistettu tiede ottaa askelen eteenpäin ja liittää kansalaiset mukaan havaintoprosesseihin tähtitieteestä malariaan ja kalastuksen tutkimukseen. Esimerkkejä tulee merkittävästi lisää, jos perustutkimuksen tulokset ovat avoimia kaikille. Niitä voidaan sopivasti yhdistää uudelleen, käyttää kerran, uudestaankin, ennakoidusti ja toisaalta täysin yllätyksellisesti.

[Linkkejä: Climate Literacy; Digital Literacy; Ocean Literacy]

E-L V: Kertoisitko esimerkin, miten tieteen avoimuus on saanut aikaan merkittävän tieteen edistysaskelen, poliittisen päätöksen maailmamme hyväksi tms.
Ivolla oli aikaa näyttää vain pari esimerkkiä verkosta.

Open Source Drug Discovery ja 16 tuoretta tutkimusprojektia Declara-sivustolta. Sieltä löytyy esimerkiksi The Open Source Malaria (OSM) -sivusto. Avoimessa projektissa kaikki voivat osallistua malarian parannuskeinojen etsintään.

Työ jatkuu…

E-L V: Minne suuntaat avoimen tieteen asiamiehenä seuraavaksi, Helsingin jälkeen?

IG: Wieniin, Itävaltaan, pikakokoukseen Euroopan komission yhteisten tutkimusohjelmahankkeista vastaavien kanssa. Autamme ilmaston, maatalouden, terveyden ja merien tutkimuksen koordinointihanketta vakuuttumaan siitä, että avoimen tieteen käytännöt kannattaa ottaa käyttöön alusta alkaen.

[EC, Joint Programming Initiatives]

E-L V: Kiitokset haastattelusta ja osallistumisesta tapahtumaamme! Onnea Open science -työhön jatkossakin!

Avoimen tieteen hyödyt näkyviksi, välineet haltuun

Open science, avoin tiede – kaksi sanaa, jotka on helppo ohittaa, syystä tai toisesta. Kun ei pidä asiaa itsestään selvänä, huomaa, että sanojen takana on laaja, toiveikas, jopa kansallisen tason näkymä tulevaisuuteen.

Opetus- ja kulttuuriministeriön Avoimen tieteen ja tutkimuksen hankkeen (ATT, vuosiksi 2014-2017) tavoitteena on, että vuoteen 2017 mennessä Suomi nousee johtavaksi maaksi tieteen ja tutkimuksen avoimuudessa ja että avoimen tieteen mahdollisuudet hyödynnetään laajasti yhteiskunnassamme. Rohkeat, kannustavat tulevaisuudentavoitteet ja niiden tunnetuksi tekeminen on maassamme tärkeää juuri nyt.

Helsingin yliopiston kirjaston tutkimuksen palvelujen Open access -tiimi – monipuolisesti verkostoitunut asiantuntijaryhmä – panosti FOSTERin tukemana pitkäjänteisesti ja täysin voimin kahdeksatta kertaa vietettävään kansainväliseen Open Access -viikkoon ja Open Science Workshop -tapahtumaan.

Osallistujien enemmistö oli tohtoriopintoja suorittavia, jotka mm. esittelivät iltapäivän työpajoissa avoimen tieteen käytäntöihin pohjautuvia projektejaan, kokeilivat käytännössä tutkimusdatan tallentamista säilytyspalveluun, oppivat datan kuvailua jne. Uskon, että päivän otsikon kehotus “Get your feet wet in Open Science!” sai paikalle tulleet kastelemaan ainakin varpaansa.

Järjestäjätiimin laatima onnistunut, läsnäolijoita osallistanut ohjelma työpajoineen ja puhujineen sekä rennon tunnelman luonut valoisa Minerva-tori vahvistivat kaikki omalla tavallaan avoimuuden ideaa, sen syvää merkityksellisyyttä, muutenkin kuin juuri avoimena tieteenä. Oli ilo olla mukana.

Teksti

Eeva-Liisa Viitala
tietoasiantuntija

Kuvat

Jussi Männistö
tietoasiantuntija

Open Access opiskelijan näkökulmasta

Tyhmyys koukuttaa

Keskustelua kuplista, informaatioyhteiskunnasta, rasisteista, maahanmuuttajista ja muista ajankohtaisista ilmiöistä ja epäyhtenäisistä ihmisryhmistä leimaa yksi piirre ylitse muiden. Massiivinen, läpitunkeva tiedon puute on läsnä kaikkialla, torpedoimassa jokaisen keskustelun, artikkelin ja kannanoton.

Tiedon puute sulkee kommenttikenttiä, julkaisee tietokirjoja, kiihdyttää sotia ja tekee taidetta. Se on tiiviisti kietoutunut vallan (väärin)käyttöön ja epätasa-arvon oikeuttamiseen. Tiedon puutteella perustellaan epäsuorasti AIDS-lääkkeen hinnan nostaminen 13,5 dollarista 750 euroon tabletilta (HS 22.9.) ja Metsähallituksen lakiuudistus Suomen laajojen vesistöjen siirtämisestä liiketaloudelle (SLL 23.9.).

Joona Lehtomäki esitteli avointa tiedettä Open Access -viikolla Minervassa.

Tiedon puutteella tarkoitan faktojen puuttumista, vääristelyä ja peittelyä; kykenemättömyyttä ymmärtää sosiaalisia prosesseja kuten maailmantalouden muutosten vaikutusta tasa-arvoon tai koulutuksen periytyvyyttä; haluttomuutta tiedostaa ja ajatella muita kuin omaan maailmankuvaan valmiiksi sopivia uskomuksia; tahallista väärinymmärtämistä. On paljon helpompaa olla ajattelematta kuin tarkistaa faktat ja kantaa vastuu.

Akateemisen tutkimuksen tehtävä on tuottaa tietoa. Usein tutkimustieto on kuitenkin vaikeasti saavutettavissa ja maksumuurien takana. Taustatiedon puute tekee yksittäiseen tutkimukseen perehtymisen turhaksi. Sitten ihmetellään, miksi usko tieteeseen horjuu (HS 13.10). Kysellään, mikseivät akateeminen tutkimus ja tieteellinen tieto kiinnosta ketään – mutta jos radiokanavaa ei löydä, kuinka sitä voi kuunnella?

Opiskelijanäkökulma

Jo opiskelijan näkökulmasta on helppo sanoa, että yliopistojen, kirjastojen ja tieteellisten kustantamoiden yksi tärkeimmistä tehtävistä on edistää avointa julkaisemista ja avointa saatavuutta. Tiedon ja tutkimusdatan avoin saatavuus, oli kyse tiukan formaalista akateemisesta teoretisoinnista tai yhteiskuntatieteellisistä tutkimuksista, on elinehto sekä akateemiselle tutkimukselle että yhteiskunnallisen keskustelun ja päätöksenteon onnistumiselle.

Taustalla luimistelee ajatus akateemisen tutkimuksen ja tiedon kyvyistä muuttaa maailmaa. Liian monella on siitä liian korkeat toiveet; liian moni ei usko siihen lainkaan. Tieto ja lukeminen harvoin suoraan muuttavat maailmaa, mutta ne muuttavat mielipiteitä, keskusteluja ja uutisointia. Hämärällä filosofisella tutkimuksella saattaa olla yksi ydinsanoma: abortti on oikein. Sosiologi sanoo: tasa-arvo ei ole valmis. Lääketieteellisen tutkimustiedon ja -datan avoimuuden tärkeys on itsestäänselvyys.

Tällä hetkellä monien johtavien poliitikkojen päätöksentekoa määrittävät ainoastaan ryhmäpaine, henkilökohtaiset uskomukset, toiveet, halut ja pelot. Muuten hallitus ei leikkaisi yliopistokoulutuksesta, ei väsäisi puutteellisia selvityksiä sairauskorvauksista, ei sallisi hankintarekisterin perustamista eikä sietäisi tällä hetkellä tehtävää uskomattoman huonoa tasa-arvo- ja ympäristöpolitiikkaa.

Demokratian perusedellytys on, että kansalaisilla on tarpeeksi tietoa, jonka pohjalta muodostaa mielipiteitä ja tehdä päätöksiä. Tieto, erityisesti tieteellinen tieto ja akateeminen tutkimus, ovat kansalaisyhteiskunnan ja taiteen ohella ainoita tapoja jyrätä perusteettomat, faktoihin perustumattomat tai niitä vääristelevät argumentit. Avoin julkaiseminen edistää paitsi tiedon saatavuutta, myös tieteellisen tiedon tuottamisen läpinäkyvyyttä – tehden tieteelliseen tietoon luottamisesta paljon helpompaa.

Tieteellinen tieto ei ole mielipidekysymys

Tieteellisen tiedon ydinajatus on esittää tosiasioita maailmasta. Kuten Janne Saarikivi kolumnissaan (HS 12.10.) kirjoittaa: ”Tieteessä ei kuitenkaan ole kyse siitä, miltä asiat näyttävät, vaan siitä, miten ne ovat. Tieteellinen tieto on vallitseva käsitys todellisuudesta, muuttuva, usein virheellinen, aina puutteellinen, mutta ei koskaan mielipidekysymys.”

Tosiasioita tutkivat niin maantiede, teatteritiede, valtio-oppi kuin tietojenkäsittelytiede. Formaalit tieteet, kuten taloustiede, matematiikka ja fysiikka tutkivat todellisuutta kuvaavia malleja ja niiden välisiä suhteita. Yhteiskuntatieteet tutkivat yhteiskuntaa ja sen ilmiöitä: yhteiskunnallisia rakenteita ja niistä seuraavia poliittisia ja kulttuurisia ilmiöitä, vallankäyttöä, ihmisryhmien välisiä suhteita. Humanistiset tieteet tutkivat inhimillisen toiminnan eri puolia ja niistä nousevia ilmiöitä ja rakenteita: taiteita, kieliä, kulttuuria ja tieteitä.

Kaikissa tieteissä esiintyy vallankäyttöä, tiedon manipulointia ja puutteellisuutta. Mikään tiede ei kuitenkaan esitä tietoa mielipiteinä. Janne Saarikiveä mukaillen: mikä tahansa tiede, kuului se luonnontieteisiin tai ihmis- tai yhteiskuntatieteisiin, opettaa, että mielipiteet todellisuudesta ovat usein vain harhaanjohtavia kokemuksia. Tosiasiat ovat usein aivan muuta kuin luulemme.
Open science, open data, open source, open content ja muut tiedon avoimuuteen tähtäävät liikkeet ovat tärkeitä jo pelkästään siksi, että tieto kuuluu kaikille. On turhaa pitää akateemista tutkimusta maksumuurien takana hankaloittaen tieteen ja yhteiskunnan vuorovaikutusta entisestään.

Tiedon avoimuus ja avoin saatavuus ovat tärkeitä akateemisen tutkimuksen itsensä selviämisen kannalta. Ketä kiinnostaa tutkimus, jota vain akateemikot pääsevät salasanojen (tai onnistuneen apuraha-hakemuksen) turvin lukemaan?

Vaikka tieteen popularisointi on äärimmäisen tärkeää, se ei enää riitä. Helposti luettava tieteellinen tieto on olennaista kiinnostuksen syttymisen ja leviämisen kannalta, mutta nopeiden muutosten maailmassa, jossa joka toinen typerys tulee väittämään vastaan maahanmuutosta, rokotusten tärkeydestä ja sukupuolten ja identiteettien välisestä tasa-arvosta, tulee jokaisella olla pääsy yliopiston uumenissa kytevään kipinään: tietoon ja tieteelliseen tutkimukseen.

Teksti

Sofia Blanco Sequeiros
viestintäharjoittelija

Kuva

Jussi Männistö
tietoasiantuntija

Avoin tiede – Open Science – Mitä se on?

Avoin saatavuus – Open Access

Avoimet lehdet

Avoin julkaiseminen tarkoittaa tieteellisten julkaisujen tarjoamista verkossa vapaasti maksutta kaikille kiinnostuneille. Yhteiskunnallisen tasa-arvon ja osallistumismahdollisuuksien lisäksi avoimuus lisää julkaisujen lukijoita ja sitä kautta ne kenties vaikuttavat enemmän.

Avoimesti saatavia eli niin kutsuttuja Open Access -julkaisuja voi lukea, kopioida, tulostaa, linkittää ja käyttää ilmaiseksi ja esteettömästi.

Avoin julkaisu syntyy joko julkaisemalla tutkimusartikkeli alun perin kaikille avoimessa Open Access -lehdessä (kuten PLOS One) tai tallentamalla maksullisessa lehdessä ilmestynyt artikkeli avoimeen julkaisuarkistoon. Vaihtoehtoja kutsutaan myös kultaiseksi tieksi (Golden OA) ja vihreäksi tieksi (Green OA).

Vaihtoehtoisesti voidaan ostaa avoimeksi yksittäinen perinteisessä tilausmaksullisessa lehdessä julkaistu artikkeli. Malli tuottaa kustantajalle suurimman voitot: ensin maksetaan tilausmaksu ja siihen päälle lisähinta avoimuudesta. Ongelmien vuoksi mallista olisi syytä luopua.

Avoimet julkaisuarkistot

Avoin julkaisuarkisto on tietokanta, johon tallennetut dokumentit ovat avoimesti verkossa luettavissa, ladattavissa ja tulostettavissa. Tieteelliset artikkelit ja muu aineisto voidaan tallentaa tutkimusorganisaation tai tieteenalakohtaiseen julkaisuarkistoon.

Avoin vertaisarviointi

Tieteellisten artikkeleiden laatu varmistetaan niin sanotulla vertaisarvioinnilla. Perinteisten tieteellisten lehtien arviointi tehdään suljetusti, eikä arvioijien nimiä julkaista. Heidän kommenttinsa annetaan ainoastaan artikkelin kirjoittajille.

Avoimessa vertaisarvioinnissa arvioijien nimet ovat julkisia ja myös heidän kommenttinsa julkaistaan. Samalla saadaan kuvailutietoa, ikään kuin lukuohje artikkeliin, joka ohjaa lukijaa kiinnittämään huomiota juuri näihin kysymyksiin.

Avoin tutkimusdata – Open Research Data

Avoin tutkimusdata on useimmiten tutkimuksen tuottamaa tai käyttämää tutkimusaineistoa, joka jaetaan uudelleen käyttöä ja analysointia varten. Perinteisesti avoimella tutkimusdatalla tarkoitetaan dataa, jonka uudelleen käyttöä ei rajoiteta patentein tai tekijänoikeuksin, eikä uudelleen käytön tapaa tai käyttötarkoitusta rajata. [1]

Avoimen tutkimusdatan idea ei ole uusi, vaan esimerkiksi biolääketieteen ja ympäristön tutkimuksessa avoimella datalla on ollut keskeinen merkitys jo pitkään. OECD maita koskeva suositus julkaistiin vuonna 2004 [2] ja se on poikinut useita datan avoimuutta edistäviä hankkeita.

Suomessa käytetään tutkimusaineistoina paljon viranomaisten keräämää rekisteriaineistoa. Suomen ainutlaatuiset rekisteriaineistot on saatu laajempaan käyttöön muun muassa valtion avoimen tiedon ohjelman 2013–2015 [3] ansiosta.

Tutkimusrahoittajat ja -lehdet vaativat tai suosittelevat yhä useammin tutkimusdatan avaamista myös niillä aloilla, joilla se ei ole aikaisemmin kuulunut tutkimusperinteeseen. Tutkimusdatan avoimuus lisää tutkimuksen läpinäkyvyyttä ja sen luotettavuutta voidaan arvioida paremmin kuin pelkän tutkimusjulkaisun perusteella. Myös tutkimuksen tuottavuus ja vaikuttavuus paranevat, kun dataa käytetään uudelleen.

Datan avaamiselle ja sen avoimelle julkaisemiselle on useita perusteltuja esteitä, kuten datan sensitiivisyys, jolloin se sisältää esimerkiksi arkaluontoista tietoa yksittäisistä henkilöistä. Henkilötiedot voidaan datasta monesti häivyttää, mutta se ei ole aina mahdollista tai se voi vähentää datan käyttömahdollisuuksia merkittävästi. Esimerkiksi European Science Foundation ja ALLEA (All European Academies) suosittelevatkin tutkimusdatan uudelleen käytön mahdollistamista, mutta eivät edellytä sen avaamista vapaasti kaikkien saataville. Data voidaan jakaa esimerkiksi vain tutkimusluvan perusteella. [4] Tällaiset datat eivät tarkalleen ottaen ole avointa dataa, vaan jaettua ja uudelleen käytettävää tutkimusdataa. Ne voidaan kuitenkin laskea mukaan Open Science -idean sateenvarjon alle.

Termeillä ”avoin data” (Open data [5]) tai ”avoin linkitetty data” (Linked open data [6]) taas tarkoitetaan avoimesti ja koneluettavassa muodossa jaettuja datoja, joita on helppo yhdistellä toisiinsa. Koneluettavuus tietenkin lisää uudelleen käytön ja datalouhinnan mahdollisuuksia. Myös tutkimusdataa voidaan jakaa avoimena tai avoimena linkitettynä datana. Useat suuret tutkimusdata-arkistot ja datapankit jakavatkin datansa juuri tässä muodossa. [7]

Linkkejä:
1.    LERU Open Research Data
2.   OECD Principles and Guidelines for Access to Research Data from Public Funding
3.   Avoimesta datasta innovatiiviseen tiedon hyödyntämiseen
4.   The European Code of Conduct for Research Integrity
5.   Avoindata.fi – Sanasto
6.   Linked open data (Wikipedia)
7.   The Linking Open Data cloud diagram

Avoin lähdekoodi – Open Source

Avoin lähdekoodi on monelle tuttu tietotekniikan maailmasta, mutta se on yhä oleellisempi myös tieteen näkökulmasta. Jos tutkija käyttää esimerkiksi monimutkaista algoritmia, joka ei ole muiden saatavilla, niin tutkimus ei ole toistettavissa.

Avoin laboratoriokirja – Open Notebook

Erityisesti laboratoriossa viihtyvät tutkijat ovat kirjanneet tunnollisesti tutkimuksensa vaiheet ylös. Aiemmin ruutuvihkoon, nyt sähköisesti ja halutessaan avoimesti verkkoon. Avoin laboratoriopäiväkirja on tutkimusprosessin jatkuvaa avointa kuvailua. Kuten aiemminkin, tutkimuksen jokaiseen vaiheeseen voidaan palata.

Avoimet muistiinpanot kannustavat keskusteluun tutkimusasetelman hyödyistä ja ongelmista ja vähentävät koevirheitä. Ne ovat kuin kriitikon katse. Me ihmiset usein tiedämme, miten joku pitäisi tehdä, mutta sitten vähän oiotaan. Tällainen ”ulkoinen katse” hillitsee oikojia.

Perinteisen tutkijan voi olla vaikea ryhtyä tällaiseen, koska monesti ajatellaan, että menetelmät ovat omia ja jopa vähän ”salaisia”.

Avoin laitteisto – Open Hardware

On olemassa jopa avointa laitteistoa: ”Näillä ohjeilla voit rakentaa oman spektrofotometrisi”. Aitoa hyötyä tällaisista voi olla kansalaistieteen (citizen science) yhteydessä. Asiantuntijoiden ohjeiden mukaan voidaan rakentaa esimerkiksi yksinkertaisia välineitä vedenlaadun tarkkailuun.


Avoin yhteistyö – Open Collaboration – hyödynnetään tietotekniikkaa

Avoin yhteistyö tarkoittaa modernien tietoverkkojen mahdollisuuksien hyödyntämistä tieteellisessä yhteistyössä. Tiedeyhteisö voi hyödyntää esimerkiksi avoimen lähdekoodin ohjelmistoja, internetin foorumeita ja yhteisöjä. Yksinkertaisimmillaan avoin yhteistyö voi tarkoittaa ahkeraa bloggaamista oman tutkimuksen etenemisestä. Blogin kautta osallistetaan kiinnostuneita ja toivotaan kriittisiäkin kommentteja, joiden myötä tutkimuksen laatu saattaa parantua jo matkan varrella.

Esimerkiksi sopii Aalto-yliopiston lipiditutkimushanke, joka laajeni avoimen yhteistyön projektiksi: Avointa yhteistyötä lipiditutkimuksessa

Tekstin taustamateriaalina on käytetty Esa-Pekka Keskitalon esitelmää 2.9.2015 Kansalliskirjaston luentosarjassa sekä Avoin tiede ja tutkimus -hankkeen verkkosivustoa

Teksti

Laura Hiisivuori
viestintäpäällikkö

Avoin tutkimusdata -osio

Mari Elisa Kuusniemi
informaatikko

Kuvat

1. Wikipedia
2. Opensource.org
3. Evil Mad Scientist

Työpaja tutustutti avoimeen tieteeseen Minervassa

Avoimen tieteen käytäntöjä edistävää kansainvälistä Open Access -viikkoa vietettiin tänä vuonna kahdeksatta kertaa. Helsingin yliopiston kirjasto otti osaa viikkoon järjestämällä Open Science -työpajan. Lisäksi kirjaston avoimen julkaisemisen asiantuntijat pitivät aiheeseen liittyviä pop up -pisteitä eri kampuksilla kyseisen viikon aikana. Näillä pisteillä kuka tahansa sai tulla kysymään avoimeen julkaisemiseen ja rinnakkaistallentamiseen liittyvistä asioista.

Minervan uudessa oppimisympäristössä järjestetyn työpajan teemana olivat tänä vuonna tutkimusaineiston hallintaan ja avoimuuteen liittyvät kysymykset. Puhujavieraisiin lukeutuivat muun muassa tutkija Joona Lehtomäki Helsingin yliopistosta sekä tietoverkkoasiantuntija Tuomas Alaterä.

Vieraat esittelivät etupäässä erilaisia tutkimusaineiston tallentamisen ja jakamisen mahdollistavia tietokantoja. Tällaisia ovat esimerkiksi B2Share sekä Zenodo, jota yksi vieraista, Lars Holm Nielsen, on ollut kehittämässä. Pohdittiin myös sitä, kuka avoimesta tieteestä hyötyy. Pääviesti kaikilla puhujilla oli, että eniten siitä hyötyy tieteentekijä itse.

Kuva: Jussi Männistö

Tutkimusartikkelit Open access -lehdissä – tilannekatsaus HY:n julkaisuista vuonna 2014

Keskustelu tieteellisten julkaisuiden avoimuudesta on Suomessakin vilkastunut entisestään. Asiaan on vaikuttanut erityisesti kansallisessa Avoin tiede ja tutkimus -hankkeessa (ATT) esitetyt tavoitteet avoimen tieteen edistämiseksi. Merkittävänä tavoitteena hankkeessa on Suomen nostaminen yhdeksi johtavista maista tieteen ja tutkimuksen avoimuudessa vuoteen 2017 mennessä. Haasteita tavoitteiden toteuttamisessa näyttäisi kuitenkin riittävän.

Toistaiseksi avoimen julkaisemisen yleistyminen on ollut Suomessa varsin hidasta. Helsingin yliopiston osalta pientä edistymistä on nähtävissä tutkimusartikkeleiden julkaisemisessa Open Access -lehdissä. Sen sijaan tutkimusartikkeleiden rinnakkaistallennuksessa ei ole tapahtunut viime vuosina lisäystä, jos asiaa tarkastellaan Tuhat-järjestelmään tehtyjen – ja Heldasta löytyvien – tallennusten perusteella. Toisaalta tarkempaa kuvaa rinnakkaistallennuksen tilanteesta on vaikea saada, sillä osa artikkeleista voi olla tallennettu Heldan sijasta muihin julkaisuarkistoihin tai esimerkiksi tutkijoiden omille verkkosivuille.

Esittelen tässä artikkelissa Helsingin yliopiston tutkijoiden OA-lehdissä esiintyvien julkaisujen määrää ja vaihtelua eri tieteenaloilla vuonna 2014. Teen samalla hieman vertailua vuoden 2012 tilanteeseen. Aiemmin on julkaistu artikkeli vuoden 2012 tilanteesta (Verkkari 6/2013).

Tässä esitetyt tiedot perustuvat HY:n Tuhat-tutkimustietojärjestelmään tallennettujen vertaisarvioitujen artikkeleiden julkaisutietoihin vuodelta 2014. OA-lehdeksi on luokiteltu ne julkaisut, jotka Tuhat-järjestelmään tallennettujen ISSN-numeroiden perusteella esiintyvät kansainvälisessä OA-lehtien hakupalvelussa, DOAJ:ssa (Directory of Open Access Journals).

Pientä lisäystä OA-julkaisemisessa

Helsingin yliopiston tutkijoiden vertaisarvioituja artikkeleita julkaistiin vuonna 2014 yhteensä 5474. Näistä 977 artikkelia julkaistiin 324:ssä eri OA-lehdessä. OA-artikkeleiden osuus oli näin ollen 18 % kaikista A1-artikkeleista, mikä on 6 % enemmän kuin vuonna 2012.

Oheisessa taulukossa on esitetty OA-lehdet, joissa esiintyi vähintään 10 kpl HY:n tutkijoiden artikkeleita vuonna 2014. Jos taulukosta rajataan Top 10 -lista, niin kymmenessä suosituimmassa lehdessä julkaistut artikkelit muodostavat 38 % kaikista OA-lehdissä julkaisuista artikkeleista.

Monitieteistä PLos One -lehteä lukuunottamatta lehdet ovat erikoistuneet tiettyyn tieteenalaan. Taulukko kuvastaa osaltaan tilannetta, jossa melko harvat erikoistuneet OA-lehdet houkuttelevat laajemmin julkaisijoita. Tilanne on kuitenkin parissa vuodessa hieman muuttunut: OA-lehtiä joissa on julkaistu vähintään 10 artikkelia oli nyt 16 eri nimekettä, kun vuonna 2012 niitä oli vain seitsemän. Toisaalta lehtiä, joissa HY:n tutkijat julkaisivat vain yhden artikkelin, oli peräti 60 % kaikista käytetyistä OA-lehdistä.

Kun tilannetta vertaa vuoden 2012 Top 10 -listaan, on puolet lehdistä samoja. Lisäksi kärkikaksikon ovat molempina vuosina muodostaneet PLoS One sekä Athmospheric Chemistry and Physics. Kotimainen kansanperinteen tutkimusta edustava Elore on ainoa humanististen alojen OA-lehti, joka on mukana listalla. Eloren lisäksi vain kaksi muuta taulukossa esiintyvää lehteä eivät peri julkaisemisesta kirjoittajamaksua.

Lehden/sarjan nimi Artikkeleiden määrä
PLoS One 167
Atmospheric Chemistry and Physics 41
Boreal Environment Research 38
Physics Letters B 28
ZooKeys 22
PLoS Genetics 20
Scientific Reports 16
Atmospheric Measurement Techniques 14
Elore 12
Ecology and Evolution 11
Biogeosciences 11
Frontiers in Human Neuroscience 11
BMC Genomics 10
Acta Orthopaedica 10
Agricultural and Food Science 10
BMC Public Health 10

Kuva 1. Open access -lehdet, joissa Helsingin yliopiston tutkijat julkaisivat vähintään kymmenen vertaisarvioitua artikkelia v. 2014. Lähde: Tuhat-tutkimustietojärjestelmä.

OA-julkaiseminen korostuu luonnontieteissä sekä lääke- ja terveystieteissä

Tieteenalakohtaisesti tilannetta voidaan tarkastella Tuhat-järjestelmään tallennettujen OKM:n tieteenalaluokitusten perusteella. Tässä tarkastelussa luonnontieteet sekä lääke- ja terveystieteet hallitsevat edelleen OA-julkaisemista. Näiden alojen yhteenlaskettu osuus on 75 %. Tuo osuus oli täsmälleen sama vuoden 2012 tilastoissa. Toisaalta näiden päätieteenalojen keskinäinen suhde on vaihtunut parissa vuodessa, sillä luonnontieteillä oli nyt suurempi (40 %) osuus OA-julkaisuista.

Kuva 2. Open access -lehdissä vuonna 2014 julkaistujen HY:n vertaisarvioitujen artikkelien osuudet tieteenaloittain. Lähde: Tuhat-tutkimustietojärjestelmä.

Päätieteenalojen sisällä OA-julkaisemista suosivat luonnontieteistä etenkin fyysikot (16 % kaikista HY:n A1-artikkeleista OA-lehdissä) sekä ekologian (6 %) ja ympäristötieteen (5 %) tutkijat. Lääke- ja terveystieteiden puolella painotus on biolääketieteessä (13 %), lisäksi melko aktiivisia OA-julkaisijoita ovat sisätautien (6 %) sekä kansanterveystieteen, ympäristön ja työterveyden tutkijat (3 %).

Julkaisufoorumin vaikutus selvästi nähtävissä

Eräs kiinnostava näkökulma OA-julkaisemisessa on Julkaisufoorumin eri tasoluokissa esiintyvien lehtien ja sarjojen käyttö julkaisukanavina.

Julkaisufoorumissa eri tieteenalojen julkaisukanavat on luokiteltu kolmelle eri tasolle: 1=perustaso, 2=johtava taso, 3=korkein taso. Julkaisufoorumin luokitusten arviointikriteereissä ja sisällöissä tapahtui muutoksia vuoden 2015 alussa, mutta tässä vertailua on tehty vuoden 2014 tiedoilla.

HY:n tutkijoiden vuonna 2014 julkaisemista tutkimusartikkeleista esiintyi 49 % Julkaisufoorumin tasolla 1 olevissa lehdissä, 36 % tason 2 lehdissä ja 8 % tason 3 lehdissä. Vain 7 % artikkeleista jäi Julkaisufoorumin ulkopuolelle. Vuoteen 2012 verrattuna suurin muutos on tapahtunut artikkelien kasvussa tason 2 julkaisuissa, sillä kasvua on peräti 21 %.

Julkaisufoorumin tasoluokkiin liittyvä OKM:n rahoitus näyttäisi ohjaavan tutkijoita valitsemaan myös OA-lehtien osalta sellaisia julkaisukanavia, jotka sijoittuvat vähintään tasolle 1. Vuodesta 2015 alkaen yliopistojen rahoitusmallissa painottuu entistä selvemmin tasojen 2 ja 3 julkaisukanavat, sillä ne saavat rahoituksessa painokertoimen 3, kun taas tason 1 julkaisukanavilla painokerroin on 1,5.

Onko tutkijoiden kannalta kuitenkin tärkeämpää, että Julkaisufoorumin avulla voidaan valita laadukkaita julkaisukanavia, ja varmistaa siten julkaisemiseen liittyvä meritoituminen? On vaikea sanoa, mitkä eri tekijät motivoivat tutkijoita julkaisemaan OA-lehdissä – tai juuri tietyissä OA-lehdissä. Yleisesti ottaen OA-julkaisemiseen vaikuttavat yhä enemmän rahoittajien vaatimukset ja kehotukset tutkimustulosten avoimesta saatavuudesta. Esimerkiksi Suomen Akatemia kehottaa hakuohjeissaan avoimeen julkaisemiseen, joten kyse ei ole enää pelkästään suosituksesta.

Myös vertaisarvioinnin ja julkaisemisen nopeus voivat motivoida OA-julkaisemiseen. Joissakin tapauksissa tutkimustulosten näkyvyys ja nopea leviäminen OA-julkaisuna voivat vaikuttaa merkittävästi julkaisukanavan valintaan.

Teksti

Mika Holopainen
Tietoasiantuntija

Kirjaston kasvoja: Liisa Siipilehto

1. Miten päädyit kirjastouralle?

Ensimmäinen puolen vuoden pestini oli yliopistomme metsätieteellisen tiedekunnan Metsäkirjastossa vuonna 1997. Silloin heti ymmärsin, että haluan tulevaisuudessakin työskennellä kirjastoalalla. Ensimmäinen tehtäväni oli metsäalan kirjojen sisällönkuvailu ja nautin todella työstäni. Samalla minulle selvisi, kuinka monipuolinen ja innostava työ informaatikkona voi olla. Siksi hakeuduinkin maatalous- ja metsätieteiden alan koulutustani täydentävälle Informaatikkokurssille. Monien innostavien projektien jälkeen minut vakinaistettiin Viikin tiedekirjastoon, jonka osaksi Metsäkirjasto muuttui vuonna 1999. Tiedekirjastohan toimi yliopiston erillislaitoksena kymmenen vuotta eli yhtenäisen Helsingin yliopiston kirjaston muodostamiseen asti.

2. Tyypillinen työpäiväsi?

Metsäalan tieteenalavastaavan tehtävien ohella olen viime vuosina vähitellen siirtynyt työskentelemään kirjaston tutkimusdata- ja Open access -tiimeissä. Lähes kaikki työtehtäväni liittyvät avoimen tieteen edistämiseen tavalla tai toisella. On tärkeää herkeämättä seurata, mitä näissä asioissa on meneillään niin yliopistossa, Suomessa kuin maailmallakin. Tällä hetkellä neuvomme ja koulutamme jatko-opiskelijoita ja tutkijoita aineistonhallintasuunnitelmien laatimisessa. Näitä suunnitelmia tarvitaan erityisesti rahoittajien vaatimuksesta: tutkimusdatan käytön huolellinen suunnittelu koko tutkimushankkeen elinkaaren ajaksi on edellytys sille, että data säilyy ja on tulevaisuudessakin käytettävissä.

Työpäiväni ovat hyvin vaihtelevia. Paljon yhteydenpitoa eri tahoille sähköpostitse ja puhelimitse niin kännykällä kuin skypelläkin ja palavereja eri puolilla kaupunkia ja verkossa. Viikkoon sisältyy keskimäärin viisi tai kuusi eri aiheista kokousta, joihin valmistaudun tai valmistan niitä, joiden vetäjänä itse toimin.

Verkkotyöskentelyyn kuluukin melko paljon aikaa: wikissä muokataan kollegojen kanssa dokumentteja, kirjoitan muistioita ja raportteja ja vastavuoroisesti luen muiden kirjoittamaa sekä seuraan työtehtäviini liittyvää ajankohtaista verkkokirjoittelua ym. kirjallisuutta. Tietokoneen ääressä ja kokouksissa istumisen välissä olen matkalla kuin The Hobbit – there and back again. Viikki-keskusta -väli on kymmenisen kilometriä ja bussimatkankin voi hyödyntää vaikkapa lukemalla sähköpostia kännykästä. Jos hyvin sattuu, työkaveri istuu vieressä. Niinpä monia työasioitakin on ehditty matkojen aikana edistää. Työtehtävät ovat vieneet minua myös ulkomaille, lähinnä Keski-Euroopassa ja Pohjoismaissa järjestettyihin kansainvälisiin konferensseihin.

Osallistun erilaisten tapahtumien, seminaarien ja koulutusten järjestelyyn ja pidän esityksiä kirjastomme tutkimuksen palveluihin liittyvistä, asiantuntijuuteni keskeisistä aiheista, tutkimusdatasta ja open access -asioista. Oman ajantasaisen tiedon ja osaamisen ylläpitämiseen pitäisikin jäädä paljon nykyistä enemmän aikaa. Isoja haasteita ovat työpäivien vaatima joustavuus, valmius hypätä yllättävistäkin asioista toisiin ja vähäiset mahdollisuudet rauhalliseen ja pitkäjänteiseen keskittymiseen. Onneksi olen aika nopearytminen, spontaani ja vaihtelusta pitävä, yhdessä tekemisen meiningissä viihtyvä, mutta rajansa kaikella! Oman itsen johtamisen jämäkkyys on etsinnässä.

3. Parasta työssäsi? Mikä asia sai viimeksi hyvälle tuulelle työkuvioissa?

Parasta työssäni on se, että saan olla mukana edistämässä tieteellisen tiedon avoimuutta. Olisi tärkeää, että kaikilla maailman kansalaisilla olisi yhtäläinen oikeus päästä käsiksi tutkimustietoon. Avoimuuden tukemisen lisäksi kirjastojen tärkeä tehtävä on edistää tiedon löytyvyyttä ja käytettävyyttä kaikin keinoin.

Työssäni on mielenkiintoista uusien ihmisten tapaaminen ja tutkimusdatapalveluiden yhdessä edistäminen monissa erilaisissa kokoonpanoissa. Ehkä tällä hetkellä minua innostaa eniten se, kun kirjastomme tutkimusdatatiimiläiset saavat työskennellä verkostomaisesti yliopistomme muiden toimijoiden, esimerkiksi rahoituksen asiantuntijoiden, juristien ja tietotekniikkakeskuksen suunnittelijoiden kanssa. Kokouksissa on osaajia eri aloilta ja siten asioihin tulee useita eri näkökulmia, joita ei olisi itse tullut edes ajatelleeksi. Tutkijoiden tapaaminen ja heidän työhönsä tutustuminen on ollut todella kiinnostavaa.

4. Miten vietät vapaa-aikaasi?

Vapaa-aika? Mitähän se nyt olisi? Tähän vuodenaikaan lähden mielelläni viikonloppuisin metsään kori kädessä etsimään kantarelleja tai poimimaan mustikoita. Viikissä viljelypalstalla touhuaminen tuo myös vastapainoa työasioille.

Tutkija uskoo avoimeen julkaisemiseen

– Jos kaikki muut asiat olisivat tasan, niin useimmat tutkijat haluaisivat julkaista tutkimuksensa avoimesti. Valtaosa ongelmista kulminoituu avoimen julkaisemisen nykyisiin rahoitusmalleihin, tutkija Joona Lehtomäki avaa keskustelun.

Tutkijat näkevät avoimen julkaisemisen hyödyt. Lisäksi nähdään moraalinen velvoite avoimuuteen. Erityisesti jos tutkimus on toteutettu julkisella rahalla, niin julkaisun pitäisi olla julkisesti saatavilla.

Suomen nykymallissa kansallinen FinELib-konsortio neuvottelee sopimukset korkeakoulujen ja kustantajien välillä ja maksaa tilausmaksut.

Tutkijan näkökulmasta avoimen julkaisemisen rahoitus eli kirjoittajamaksut (article processing charge) näyttävät menevän omasta budjetista ja perinteinen julkaiseminen vaikuttaa ilmaiselta.

– Sinänsä ymmärrettävä käsitys ei itse asiassa pidä julkisrahoitteisesta näkökulmasta paikkaansa. Tutkimusten mukaan nykyinen malli on kokonaisuudessaan kalliimpi (hinta per julkaistu artikkeli) kuin puhtaasti avoimen julkaisemisen malli, Lehtomäki kertoo ja viittaa muun muassa Björkin tutkimuksiin (katso myös).

Asenteissa myös parannettavaa

Monelle avointa julkaisemista sinänsä kannattavalle tutkijalle paras vaihtoehto on julkaista perinteisissä tunnetuissa ja arvostetuissa sarjoissa ja toisaalta julkaista avoimesti (ns. hybridi-malli). Tämä on kuitenkin ongelmallista. Päädytään niin sanottuun double-dipping -ongelmaan, jossa maksetaan sekä tilausmaksut että kirjoittajamaksut. Tutkijat eivät usein tiedosta ongelmaa, koska tilaajamaksut ovat heille pitkälti näkymättömiä.

– Silloin julkaisijat hierovat käsiään, koska raha virtaa heidän laariinsa, Lehtomäki toteaa.

Jos hybridi-malli tai puhtaasti avoimissa sarjoissa julkaiseminen eivät käy, jää vaihtoehdoksi rinnakkaistallennus.

Helsingin yliopisto on linjannut jo vuonna 2010, että kaikki julkaisut on rinnakkaistallennettava. Valitettavasti linjaus näyttää jääneen kuolleeksi kirjaimeksi.

– Lopulta rinnakkaistallentamisessa kaikki on tutkijoista ja tutkimusryhmistä itsestään kiinni, meidänkin laitoksella on ryhmiä, jotka pitävät tiukasti kiinni siitä, että kaikki julkaisut rinnakkaistallennetaan ja sitten on ryhmiä, joita ei voisi vähempää kiinnostaa tai jotka eivät yksikertaisesti tiedosta koko asiaa, Lehtomäki kertoo.

Helsingin yliopistolla rinnakkaistallennus Tuhat-järjestelmässä ei ole kovin suuri vaiva. Toisaalta jos tutkija ei ole henkilökohtaisesti motivoitunut, niin pienikin lisävaiva voi olla liikaa.

Avoin julkaiseminen on vain väline

Tutkija Lehtomäki innostaisi toisia tutkijoita ja tutkimusryhmiä avoimeen julkaisemiseen esimerkin voimalla ja muistuttamalla sen hyvistä puolista. Avointen julkaisujen on esimerkiksi havaittu saavuttavan laajemman kohdeyleisön sekä keräävän enemmän viittauksia.

– Avoimen julkaisemisen rahoitusongelmia ei voi kuitenkaan ratkoa ruohonjuuritasolla. Olemme jääneet monopolilukkoon, jossa kustantajat voittavat, Lehtomäki sanoo.

Kenties Suomessakin voitaisiin kokeilla muiden Pohjoismaiden tapaan korkeakoulukohtaisia rahastoja, josta avoimen julkaisemisen kustannukset katetaan osittain tai kokonaan (erilaisia malleja: Björk & Solomon 2014).

Toisaalta jos – ja kun – tutkijat haluavat tulevaisuudessakin julkaista pääosin tietyissä alansa arvostetuissa julkaisusarjoissa, niin Lehtomäki näkee vaihtoehtona tilaajasopimusten neuvottelemisen kustantajien kanssa uusiksi. Käytännössä kuitenkin Suomen kokoisen pienen pelaajan voi olla todella vaikea sellaista tehdä.

Muutoksen alkua on aistittavissa. Yhdeksi maailman kärkiyliopistoksi luokiteltu yhdysvaltalainen Harvard ilmoitti jo pari vuotta sitten, että joutuu luopumaan muutaman ison kustantajan tilauksista, koska tilausmaksut ovat liian korkeita.

– Se oli selkeä mielenilmaus. Herää kysymys, millainen systeemi meillä on, jos Harvardilla ei ole varaa tilata tieteellisiä sarjoja, Lehtomäki päättää.

Lopuksi tutkija Lehtomäki muistuttaa, että avoimuus on vain väline, jota ei saa käyttää tutkimuksen laadun kustannuksella. Tutkimustyön ensisijaisena tavoitteena on oltava laadukkaan tieteen tekeminen. Avoimuudella on kuitenkin potentiaalia edistää koko tieteen kenttää sekä julkaisemisessa että yleisesti.

Joona Lehtomäki – avoimen tieteen puolestapuhuja

Tutkija Joona Lehtomäki on väitellyt vuonna 2014 luonnonsuojelualueiden suunnittelun ja käytännön toteutuksen välisisistä kysymyksistä. Hän on kiinnostunut muun muassa tutkimusaineiston mittakaavan, tyypin ja laadun vaikutuksesta suojelualuesuunnitteluun sekä siitä, voisivatko laskennalliset välineet ja ekoinformatiikka auttaa laaja-alaisemmissa luonnonsuojelua ja yleistä maankäyttöä koskevassa päätöksenteossa.

Lehtomäki on julkaissut osan omasta väitöstutkimuksestaan avoimena. Lisäksi esimerkiksi Lehtomäen tutkimusryhmän (Conservation Biology Informatics Group) viimeaikaisten tutkimusten tietoaineistoja on julkaistu avoimesti.

Lehtomäki on Open Knowledge Finland-järjestön edustaja valtion rahoittamassa Avoin tiede ja tutkimus -hankkeessa.

Lue lisää:

Teksti:

Laura Hiisivuori
Viestintäpäällikkö

Kuva:

Laura Hiisivuori
www.asianscientist.com

Tuottavuushyppy vai rimanalitus?

LERU – The League of European Research Universities – on 21 eurooppalaisen huippuyliopiston muodostama yhteenliittymä, joka edistää perustutkimuksen edellytyksiä ja mahdollisuuksia Euroopassa. Arvovaltaisten tiedeyhteisökontaktien vuoksi LERU:n kannanottoja seurataan ja niillä on poliittista painoarvoa.

Viimeaikoina LERU on toistuvasti ottanut kantaa myös tiedekustantamisen moniulotteiseen problematiikkaan. Kuluvan vuoden maaliskuussa LERU peräänkuulutti perustavanlaatuista reformia siihen, kuinka tieteellisten julkaisujen kustannustoimintaa tulisi rahoittaa. LERU on profiloitunut avoimen tieteen edistäjäksi ja haluaa, että yhteistyössä tiedekustantajien kanssa kehitetään kestävä ratkaisu tutkimustulosten avoimeksi levittämiseksi.

Erityisesti LERU:n hampaissa on se epäkohta, että avoimen tieteen vuoksi yliopistoja voidaan rahastaa kahdesti: ensin lehtien tilausmaksujen ja sitten yksittäisten artikkeleiden avoimuuden takaavien julkaisumaksujen muodossa. Jos tiedelehtien tilaamiseen ja julkaisemiseen kuluu kohtuuttomasti rahaa, yliopistot ovat entistä haastavammassa tilanteessa talouden muutenkin kiristyessä. Tieteellisen julkaisemisen digitalisoitumisen mahdollistama tuottavuushyppy voi pahimmillaan jäädä rimanalitukseksi.

LERU toteaa julkilausumassaan, että eräiden kustantajien kanssa on onnistuttu neuvottelemaan sellaisiakin ratkaisuja, joissa julkaisumaksujen hinta on hyvitetty lehtilisenssien tilausmaksuista. LERU ilmaisee myös tukensa hollantilaisyliopistojen määrätietoiselle ponnistelulle, joka tähtää tieteellisen julkaisemisen kustannusmallien päivittämiseen avoimen tieteen aikakaudelle.

Toinen LERU:n kiinnostava kannanotto ei kytkeydy vain tiedejulkaisemiseen, vaan laajemmin eurooppalaiseen tekijänoikeussäätelyyn ja eurooppalaisen tieteenteon globaaliin kilpailukykyisyyteen. Kesäkuussa ilmestyneessä julkilausumassaan LERU kertoo ajavansa tekijänoikeuslainsäädäntöön koko EU:n kattavaa ja mm. tiedonlouhinnan mahdollistavaa tutkimus- ja opetuspoikkeusta. Tämän poikkeuksen tulee olla niin voimakas, että sitä ei voida esimerkiksi lisenssi- tai muiden yksityisten sopimusten avulla rajoittaa.

Tekstin ja tiedon louhinta mahdollistaa uudenlaisia tutkimusotteita niin ihmis- kuin luonnontieteissäkin. Julkaisujen määrän jatkuvasti lisääntyessä myös erilaisten sovellusten tulisi voida käyttää tieteellistä kirjallisuutta tutkimusaineistonaan. Viimeistään IBM:n Watson-tietokoneen uroteot ovat osoittaneet sen, että koneilla on kapasiteettia löytää tieteellisistä julkaisuista ja muista teksteistä sellaisiakin yhteyksiä, joita ihmisaivot eivät kykene havaitsemaan.

LERU:n viimeaikaiset kannanotot nousevat siitä perusoivalluksesta, että tieteelliset ja teknologiset innovaatiot edellyttävät suosiollista yhteiskunnallista ympäristöä toteutuakseen. Eurooppalaisen tieteen kilpailukyvyn kannalta on olennaista, että digitalisaation tarjoamiin mahdollisuuksiin tartutaan ja niitä edistetään määrätietoisesti. Jos automaattinen teksti- ja kuva-analyysi ei Euroopassa tulevaisuudessakaan laillisesti onnistu, tiedonlouhinnan mahdollistama käänteentekevä tutkimus syntyy muualla.

Teksti:

Kimmo Tuominen
ylikirjastonhoitaja, professori
LERU:n Chief Information Officers -yhteisön jäsen

Avoin tiede näkyy, vaikuttaa – ja mahdollistaa onnekkaat sattumat

Helsingin yliopiston kirjaston lokakuinen Open access -viikon tapahtuma “Open Science – Impact and Research Funding” innosti esiintyjät tarkastelemaan aihepiiriä monipuolisesti, oman asiantuntijuutensa näkökulmasta. Viesti oli kuitenkin yksiselitteisen varma ja selvä: avoin julkaiseminen on tulevaisuutta, se etenee ja lisääntyy.

Verkkoavoimuuden maailmaa

Untitled

Yleisö kuuntelee tarkkaavaisena.

Tiedon avoin saatavuus, open access tai OA on osa laajaa, vähitellen muotoutuvaa asia- ja tehtäväkokonaisuutta. Siihen liittyvät mm. rinnakkaistallennus, avoimet julkaisuarkistot ja avoin data tai tutkimusdata. Open access voi olla vihreää, kultaista tai hybridiä. Kaikkea kehystää avoin tiede. Puhutaan tieteellisen tutkimuksen vaikuttavuudesta, arvioinnista ja metriikoista. Entä missä tutkimuksen rahoitus tulee mukaan kuvaan?

Edellä on monille paljon vieraita käsitteitä ja tuntematonta maailmaa. Se maailma on kasvanut esiin internetin mahdollistamien innovaatioiden pohjalta.

Avoimeksi tieteeksi kutsutaan toimintamalleja, joilla edistetään tieteellisen tutkimuksen tulosten, tutkimusdatan ja tutkimuksessa käytettyjen menetelmien avoimuutta. Niiden julkaiseminen internetissä avoimella lisenssillä tekee tutkimusprosesseja näkyviksi ja lisää tieteen tulosten käyttömahdollisuuksia huomattavasti.

Monet ovat harmillisesti törmänneet siihen, että verkossa julkaistu lehtiartikkeli jää maksumuurin taakse eikä sitä pääse lukemaan. Raha, yritysten kilpailu, markkinatalouden lait sekä kustannus- ja julkaisumaailman mullistukset tekijänoikeuskysymyksineen ovat tiedon vapaan saatavuuden vastavoimia. Avoimuuteen liittyviä aiheita käsiteltäessä ollaan suurten yhteiskunnallisten kysymysten äärellä.

Avoin tiede, sen vaikutus ja tutkimusrahoitus

Ivo Grigorov: Winning Horizon 2020 with Open Science

Ivo Grigorov

Seminaarissa puhuneen, Tanskan teknillisessä yliopistossa toimivan projektipäällikkö Ivo Grigorovin mukaan avoin tiede on kannattavaa, koska se nopeuttaa tiedon käyttöön saamista ja tutkimusta avaamalla myös tutkimusaineistot. Se tuottaa tutkijoille ja tutkimusprojekteille näkyvyyttä ja vaikuttavuutta ja moninkertaistaa ns. onnekkaat sattumat, joiden avulla on mahdollista tehdä uusia löytöjä. Tiede verkottuu ja alat voivat olla kosketuksissa toisiinsa aivan eri tavalla kuin ennen. Avoin verkottunut tiede nopeuttaa innovaatioita ja keksintöjä, tuo markkinoille ideoita ja yhteiskunnallisiin ongelmiin ratkaisuja. Se myös edistää taloudellista kasvua.

Tieteellisen tutkimuksen rahoitus pyritään ohjaamaan ja jakamaan niin, että sen kohteena olisivat tulokselliset tutkimushankkeet ja että myönnetyillä resursseilla saataisiin vastinetta, vaikuttavuutta (impact). Jotta tähän päästäisiin, suunniteltuja tutkimuksia on pystyttävä arvioimaan.

Seminaarin esitykset käsittelivät edellä mainittuja kysymyksiä eri puolilta. Punaisena lankana olivat avoimen tieteen hyödyt. Vuosina 2014-2020 eurooppalaisia tutkimus- ja innovointihankkeita rahoitetaan yhteensä 70,2 miljardilla eurolla Euroopan unionin Horisontti 2020 -rahoitusohjelman mukaisesti. Rahoituksen hakijoiden tutkimuksen tuleva vaikuttavuus arvioidaan. Kun sitä aiotaan edistää avoimin käytännöin (open access & open data), se merkitsee kilpailuetua hakijalle.

Tutkimusrahoitustietoa käsitteli myös Eeva Nyrövaara Helsingin yliopiston tutkimushallinnosta. Tieteen tutkimusaineistojen ja tulosten avoin julkaiseminen on rahoittajien ja yliopistojen yhteinen tavoite.

Tutkimuksen arvioinnista

Juha Kere: Open access publishing, citations and editorial policies

Juha Kerella oli sanan lisäksi hallussa esiintymistaidot.

Professori Juha Kere keskittyi tieteellisen julkaisemisen kysymyksiin ja siihen, miksi avoin julkaiseminen on voimakkaassa kasvussa. Syy on jälleen verkko, joka on muuttanut julkaisuprosessia merkittävällä tavalla.

Karoliinisessa instituutissa sekä Helsingin yliopistossa ja Folkhälsanin perinnöllisyystutkimuksen laitoksessa toimiva Kere korosti, ettei se, missä tutkimus on julkaistu, kerro sen laadusta. Hän esitteli tieteellisen tutkimuksen arviointiin liittyvän San Franciscon julistuksen. Julkaisun vaikuttavuuskerrointa, impact factoria, ei tulisi enää rinnastaa yksittäisen tutkijan artikkelien meriitteihin. IF on julkaisutason bibliometriikkaa. Altmetriikkaa (alternative metrics) voidaan käyttää täydentämään perinteistä bibliometriikkaa.

Tarkentuva kuva avoimuuden hyödyistä ja kansalliset tavoitteet

Tieteellisen tutkimuksen vaikuttavuutta mitataan monella eri tavalla. Bibliometriikan menetelmillä se tehdään julkaisujen lähdeluetteloiden, tekijöiden, affiliaatioiden ja asiasanojen perusteella, mutta altmetriikassa on muita tapoja, jotka liittyvät verkkokäytön tilastointiin. Sen keinot ovat uusia, avoimuuteen perustuvia. Pohjana on itse artikkeli, ei julkaisu, missä se on ilmestynyt. Altmetriikkaa luonnehtii nopeus, joukkoistettu vertaisarviointi, tiedemaailman ulkopuolelle ulottuva vaikuttavuus, nanojulkaiseminen (väite tai tekstikatkelma), blogi, kommentit tai huomautukset.

Helsingin yliopiston kirjaston Meilahden kampuskirjastossa Terkossa työskentelevän johtavan tietoasiantuntijan Jukka Englundin  puheenvuorossa tuli esiin tieteellisten kirjastojen rooli. Niillä on asiantuntemusta niin julkaisuista kuin metriikoistakin. Kirjastot voivat Englundin mukaan kehittyä proaktiivisiksi näkyvyyspalvelujen tuottajiksi muiden palvelujen ohella. Hän esittikin vakuuttavia esimerkkejä Terkon toiminnasta.

Juha Haataja: Open Science and Research Policy

Juha Haataja

Opetusneuvos Juha Haataja opetus- ja kulttuuriministeriöstä kävi läpi kansallisia tavoitteita. Suomessa avoimesta tieteestä ja tutkimuksesta etsitään keinoa tarttua yhteiskunnallisiin muutoksiin ja edessämme oleviin suuriin haasteisiin. Odotuksena on, että avoimuus takaisi Suomen tieteen kilpailukyvyn. OKM on perustanut Avoimen tieteen ja tutkimuksen hankkeen (ATT, Open Science and Research Initiative 2014-2017). Sen tavoitteena on, että vuoteen 2017 mennessä Suomella on johtoasema tieteen ja tutkimuksen avoimuudessa.

 

“Trends come and go but Open Access is always in style”

Mikael Laakso: Trends in Open Access Publishing

Mikael Laakso

Tänä vuonna Hankenilta tietojärjestelmätieteestä tohtoriksi väitellyt Mikael Laakso tutki, mittasi ja analysoi väitöskirjassaan avoimen julkaisemisen historiaa, nykytilaa ja tulevaisuutta kvantitatiivisin menetelmin. Tutkimus kattoi sekä julkaisijavälitteiset että kirjoittajien itsensä verkkoon tuottamat, muualla kuin lehdissä ilmestyneet open access -julkaisut.

Tutkimuksen mukaan avoin julkaiseminen kehittyy ja kaiken kaikkiaan suuntausta luonnehtii kasvu. Taloudellisilla näkökohdilla, teknologian kehityksellä, tutkijoiden vuorovaikutusmuodoilla ja yhteiskunnallisilla käytännöillä on oma osuutensa ja vaikutuksensa avoimen julkaisemisen etenemiseen. Laakson mukaan se on pysyvä suuntaus. Hän päättikin esityksensä tiivistykseen: open access ei mene pois muodista!

Seminaarin esitykset

Seitsemännen kansainvälisen Open access -viikon tapahtuma Meilahden Biomedicumissa oli kolmas Helsingin yliopiston kirjaston järjestämä. Tällä kertaa mukaan saatiin myös kansainvälisesti vaikuttavia open access -asiantuntija-tutkijoita sekä runsaat 120 osallistujaa.

 

Avoimuuden aikaansaamaa: serendipity eli onnekkaat sattumat

BBC News Magazine 21.8.2012: Amerikkalainen teini keksi kehittyneen syöpätestin Googlen avulla

”Viisitoistavuotias lukiolainen Jack Andraka pitää kajakkimelonnasta ja katsoo tv-sarjaa Glee. Kun on aikaa, hän tekee tutkimusta eräässä maailman arvostetuimmista syöpälaboratorioista. Jack Andraka on kehittänyt haimasyöpätestin, joka on 168 kertaa nopeampi ja huomattavasti halvempi kuin alan standarditesti. Hän on hakenut testilleen patenttia ja tällä hetkellä hänellä on meneillään jatkotutkimus Johns Hopkins yliopistossa USA:n Baltimoressa.

Hän teki sen Googlella.

Marylandista kotoisin oleva Jack, joka toukokuussa voitti keksinnöllään 75 000 $ Intel International Science and Engineering -messuilla, ylistää hakukoneita ja avoimia tiedejulkaisuja työvälineinä, jotka mahdollistivat testin kehittämisen.

BBC:n Matt Danzico jutteli teinin kanssa, joka sanoi idean tulleen hänen mieleensä, kun hän otti rennosti biologian tunnilla.

Jussi Männistön valokuvia seminaarista

Keskeiset käsitteet Avoin tiede ja tutkimus -sivustolla

 

Teksti:

Eeva-Liisa Viitala
tietoasiantuntija

Kuvat:

Jussi Männistö
tietoasiantuntija

OA-lehdet ja Julkaisufoorumi

Open access -lehtien määrä lisääntyy kiihtyvää vauhtia. Tällä hetkellä kansainvälisessä OA-lehtien hakupalvelussa DOAJ:ssa (Directory of Open Access Journals) on jo yli 9700 lehteä, joita julkaistaan 133 maassa.

Tässä artikkelissa teen havaintoja kotimaiseen Julkaisufoorumiin sisältyvistä open access -lehdistä.  Lähteenä on käytetty DOAJ:n ja Julkaisufoorumin lehdistä saatavilla olevia tietoja. Lähtökohtana on ollut palveluissa esiintyvien lehtien ristiintaulukointi ISSN-numeroiden perusteella. Näin on saatu listaukset niistä DOAJ:n lehdistä, jotka sisältyvät myös Julkaisufoorumiin.

Julkaisufoorumi-hankkeessa on vuodesta 2011 alkaen arvioitu eri tieteenalojen tieteellisiä julkaisukanavia: lehtiä, sarjoja, konferensseja sekä kustantajia. Arvioinnin tekevät eri tieteenalojen asiantuntijapaneelit, jotka luokittelevat julkaisukanavat kolmeen kategoriaan:  1 = perustaso; 2 = johtava taso; 3 = korkein taso.  Paneelit tekevät myös säännöllisesti täydentävää arviointia, jolloin julkaisukanavien tasoja voidaan muuttaa tai ehdotettuja uusia julkaisukanavia sijoittaa eri tasoille.

Julkaisufoorumin tasoilla 2 ja 3 tiukat kriteerit

Julkaisufoorumin perustason ylittäville lehdille asetetut luokittelukriteerit ovat varsin tiukkoja. Tasolle 2 valittavien julkaisukanavien tulee olla ”johtavia tieteellisiä julkaisukanavia, joissa tutkijat eri maista julkaisevat parhainta tutkimustaan”. Tähän liittyen julkaisukanavien tulee olla ”pääsääntöisesti kansainvälisiä tieteellisiä julkaisukanavia, joiden toimitus-, kirjoittaja- ja lukijakunta edustaa eri kansallisuuksia”.

Tasolle 3 voidaan kriteerien mukaan sijoittaa vain eri alojen korkeatasoisimmat julkaisusarjat, joissa ” tutkimus edustaa alansa korkeinta tasoa ja sen (esim. viittausindikaattoreilla mitattu) vaikuttavuus on erittäin suuri”. Tason 3 julkaisukanavien tulee myös kattaa tieteenalansa laajasti rajoittumatta kapean erikoistematiikan käsittelyyn.  Lisäksi tason 3 kriteereissä mainitaan, että ”julkaisemista näissä lehdissä ja sarjoissa arvostetaan alan kansainvälisessä tutkijayhteisössä erittäin korkealle”.

Julkaisufoorumin tasoille 2 ja 3 pääsyä rajoittavat myös noille tasoille määritellyt kiintiöt.  Tasolle 2 luokiteltujen lehtien ja sarjojen yhteenlaskettu julkaisuvolyymi saa olla enintään 20 % tason 1 julkaisujen yhteenlasketusta julkaisuvolyymista. Julkaisuvolyymilla tarkoitetaan kotimaisten ja ulkomaisten tieteellisten artikkeleiden yhteenlaskettua kolmen vuoden keskiarvoa.  Tasolla 3 julkaisusarjojen yhteenlaskettu julkaisuvolyymi saa puolestaan olla enintään 25 % tason 2 julkaisujen yhteenlasketusta julkaisuvolyymista.

Tarkempia tietoja luokittelukriteereistä löytyy dokumentista Julkaisufoorumin arviointiohjeet paneeleille.

OA-lehtien osuudet pieniä

Julkaisufoorumiin sisältyi huhtikuussa 2014 yhteensä 25 531 lehteä tai sarjaa. Näistä OA-lehtiä oli 2017 kpl eli 7,9 %.  OA-lehtien osuudet Julkaisufoorumin eri tasoilla puolestaan jakautuivat seuraavasti:  Tason 1 lehdistä 10,7 % oli OA-lehtiä, tasolla 2 osuus oli 2,2 % ja tasolla 3 vain 1,7 %.

Tieteenalakohtaisesti tarkasteltuna OA-lehtien osuuksissa ei esiintynyt suurta vaihtelua. Esimerkiksi yhteiskuntatieteiden alalla OA-lehtiä oli yhteensä 484 kpl eli 6,4 % kaikista (7448 kpl) saman tieteenalan lehdistä Julkaisufoorumissa. OA-lehtien osuus tasolla 1 oli 10,1 % (368 kpl) kaikista yhteiskuntatieteiden saman tason lehdistä. Kaikki muut (18 kpl) Julkaisufoorumiin kelpuutetut  OA-lehdet sijoittuivat tasolle 2, niiden osuus kaikista saman alan ja tason lehdistä oli 1,3 %.

Tilanne vaikkapa humanististen alojen OA-lehdissä on hyvin samankaltainen kuin yhteiskuntatieteissä. Julkaisufoorumin listoilta löytyvät OA-lehdet muodostavat 6,2 % kaikista humanististen alojen lehdistä. Tasolle 1 sijoitettuja humanistisia OA-lehtiä oli 8,4 %, tasolla 2 puolestaan 1,4 % ja tasolla 3 ainoastaan 0,9 %.

Etenkin Julkaisufoorumin tasoille 2 ja 3 on toistaiseksi päätynyt vain hyvin pieni määrä OA-lehtiä. Suurin osa OA-lehdistä ei siis täytä Julkaisufoorumin tasoja 2 ja 3 koskevia kriteerejä. Luultavaa on, että useimmille OA-lehdille ei toistaiseksi tarjota riittävän korkeatasoisia tutkimusartikkeleita. Taustalla on usein tutkijoiden varovaisuus, sillä OA-lehtiä on viime vuosina syntynyt kuin sieniä sateella eikä niiden laadusta – ja siten julkaisemisen tuottamasta meritoitumisesta – ole aina takeita.

Julkaiseminen hajautunutta – poikkeuksena BioMed Central

OA-lehtien julkaiseminen on toistaiseksi varsin hajautunutta. Valtaosa aineistossa esiintyvistä julkaisijoista oli yliopistoja, tutkimuslaitoksia sekä tieteellisiä seuroja, jotka julkaisevat pääasiassa vain yhtä erikoisalaan keskittynyttä lehteä.

Poikkeuksena hajautuneesta julkaisemisesta voidaan pitää lääke- ja terveystieteiden sekä biotieteiden aloja, joissa BioMed Central on vahva yksittäinen toimija. BMC julkaisee yhteensä 160 Julkaisufoorumin listoille päässyttä OA-lehteä.  Muita merkittäviä OA-kustantajia olivat Hindawi Publishing Corporation 103:lla OA-lehdellään  sekä MDPI (Molecular Diversity Preservation International) 33:lla OA-lehdellään.

Jos OA-lehtien laatua tarkastellaan Julkaisufoorumin tasoluokitusten perusteella, ovat BioMed Centralin lehdet vahvasti edustettuina. Kaksi BMC:n lehteä sijoittuu tasolle 3 ja lisäksi 30 lehteä tasolle 2. Toisaalta Public Library of Sciencen lehdet ovat tasovertailussa omaa luokkaansa, sillä PloS:n kuudesta eri lehdestä viisi sijoittuu tasolle 3 ja yksi lehti tasolle 2. PLos:n edustus kaikista Julkaisufoorumin tason 3 OA-lehdistä on peräti 28 %.

Englanti hallitsee julkaisukielenä

Julkaisufoorumin listoilla esiintyvien OA-lehtien julkaisukielenä oli pääasiallisesti englanti joko ainoana kielenä (70 %) tai rinnakkain yhden tai useamman muun kielen kanssa. Lehdet, joissa jokin muu kuin englanti oli ainoa julkaisukieli, jäivät määrältään vähäiseksi. Esimerkiksi pelkästään espanjan kielellä julkaistavia oli vain 2 %, portugaliksi julkaistavia 1 % ja ranskaksi julkaistavia 0,5 %.

Julkaisumaan osalta esiintyi suhteellisen paljon vaihtelua. Kaikkiaan aineistoon sisältyviä OA-lehtiä julkaistiin 77 eri maassa. Selvästi eniten OA-lehtiä julkaistiin Yhdysvalloissa (17 %) ja Isossa-Britanniassa (13 %). Muita merkittäviä julkaisijamaita olivat Saksa (6 %) ja Brasilia (5 %). Suomessa julkaistavia OA-lehtiä oli Julkaisufoorumiin valikoitunut 31 eri nimekettä (1,5 %).

Kirjoittajamaksuissa paljon vaihtelua

Eräs kiinnostava seikka OA-lehtien tapauksessa ovat kirjoittajamaksut.  Julkaisufoorumiin sisältyvistä OA-lehdistä 33 % perii julkaistavista artikkeleista kirjoittajamaksun, kun taas 61 % lehdistä ei vaadi maksua. Loput 6 % ovat lehtiä, joilla tilanne vaihtelee, esimerkiksi kehitysmaista tulevat artikkelien kirjoittajat voivat olla vapautettuja maksuista.

Kirjoittajamaksuja perivät etenkin suuret, OA-julkaisemiseen erikoistuneet kustantajat, kuten BioMed Central, Hindawi, MPDI ja Scientific Research Publishing. Hinnoittelu kirjoittajamaksuissa vaihtelee usein lehtikohtaisesti ja joissain tapaukissa myös artikkelin laajuuden mukaan. Toisaalta esimerkiksi Hindawin tapauksessa vain osa kaikista kustantajan OA-lehdistä on kirjoittajamaksua periviä – ja merkittävä osa maksuttomia.

Kirjoittajamaksun suuruus voi vaihdella huomattavasti, esimerkiksi Hindawilla vaihtelua on lehtikohtaisesti $300-2000 välillä, kun taas BioMed Centralilla vaihtelu on $1750-2545 välillä. BMC:n jäsenorganisaatioiden – kuten Helsingin yliopiston – tutkijat saavat maksuista 15 % alennuksen.

OA-lehdissä julkaiseminen keskittynyttä

Tutkimusartikkeleiden OA-julkaiseminen  on suurelta osin keskittynyt harvoihin laadukkaiksi tiedettyihin julkaisuihin, kuten PLos:n ja BioMed Centralin lehtiin. Tutkimusaloittain tarkasteluna OA-julkaiseminen on toistaiseksi painottunut selvästi lääke- ja terveystieteisiin sekä luonnontieteisiin. Esimerkiksi Helsingin yliopiston tutkijoiden kaikista v. 2012 julkaistuista OA-lehtien tutkimusartikkeleista 44 % sisältyi  kymmeneen suosituimpaan OA-lehteen. Näistä Top 10 –listan lehdistä kaksi oli PLoS-lehtiä ja kaksi BMC:n lehtiä. Ylivoimaisesti eniten julkaisuja oli monitieteisessä PLoS One -lehdessä.  Näistä teemoista tarkemmin Verkkariin 6/2013 sisältyvässä artikkelissa.

Teksti:

Mika Holopainen
Tietoasiantuntija

Open Access –road show Viikissä

Open access tarkoittaa tieteellisen tiedon avointa saatavuutta; vapaata oikeutta lukea, kopioida, tulostaa, linkittää ja käyttää tieteellisiä julkaisuja kokotekstimuodossa. Tiedon avointa saatavuutta on perusteltu monista lähtökohdista. Open accessin myötä artikkelien ja tutkijan näkyvyys ja tutkimuksiin viittaaminen kasvavat.[1]  Laajan näkyvyyden ja yhteiskunnallisen vaikuttavuuden takaamiseksi myös monet tutkimusrahoittajat edellyttävät rahoittamansa tutkimuksen avointa saatavuutta. Open accessin katsotaan demokratisoivan tiedon saatavuutta, kun tieteelliseen tietoon pääsevät käsiksi myös toimijat, joilla ei ole varaa julkaisujen tilaus- ja lisenssimaksuihin. Vastaavasti nähdään, että julkisesti tuotetun tutkimuksen kuuluisi olla julkisesti saatavilla tutkimusyhteisön, kansalaisten ja tiedotusvälineiden käyttöön.

Open accessista on esitetty myös kriittisiä äänenpainoja. Kustantajia on syytetty kaksinkertaisesta rahastamisesta, kun ne perivät kirjoittajamaksuja artikkelin vapaaksi saattamiseksi tilausmaksullisista julkaisuista. Avoimen julkaisemisen kentälle on myös ilmestynyt kyseenalaisia kustantajia, joille kirjoittajamaksujen kerääminen on tieteellisen tiedon levittämistä tärkeämpää.

Avoin julkaiseminen on kuitenkin tullut jäädäkseen. Kansainvälisesti keskimäärin 20 % tieteellisistä artikkeleista on vuositasolla avoimesti saatavilla, ja määrä on kasvussa. [2] Open access- julkaisemisen lisäksi rinnakkaistallentaminen avoimiin julkaisuarkistoihin lisääntyy, osin rahoittajien ja tutkimuslaitosten vaatimuksesta. Myös Helsingin yliopistossa on suositus OA-julkaisemiseen ja velvoite tutkimusartikkelien rinnakkaistallentamiseen yliopiston avoimeen arkistoon. Tämän vuoksi Helsingin yliopiston kirjastossa pidetään tarpeellisena lisätä tutkijoiden, opiskelijoiden ja opettajien tietoisuutta Open accessista.

Kiertueen toteutuksesta

Osana Viikin kampuskirjaston tutkijapalveluiden kehittämistä toteutimme kampuksellamme keväällä 2014 Open Access –roadshown nimellä kulkeneen kampanjan, jossa sisältönä oli avoin julkaiseminen ja siihen liittyen rinnakkaistallentaminen. Vierailimme kahdeksassa Viikin laitoksen tai tiedekunnan tilaisuudessa, joissa kuulijoita oli kerrallaan paristakymmenestä noin sataan. Pienentääksemme osallistumiskynnystä sovimme tietoiskut jonkin olemassaolevan tilaisuuden yhteyteen. Yhteen tilaisuuteen sisällytettiin laitoksen toiveen mukaisesti myös TUHAT-tutkimustietojärjestelmän esittely.

Kerroimme vierailuillamme rahoittajien vaatimuksista avoimen julkaisemisen suhteen sekä annoimme vinkkejä siitä, kuinka löytää hyvät OA-julkaisut ja kuinka erottaa kyseenalaiset julkaisijat. Aiheena olivat myös kustantajien ehdot rinnakkaistallentamiselle, kuten eri artikkeliversioiden erot, ja se, mistä näitä ehtoja voi tarkistaa. Lisäksi kokosimme esimerkinomaisesti kunkin tieteenalan julkaisujen rinnakkaistallentamispolitiikkoja, jotka on haettu enimmäkseen Sherpa/Romeo-palvelusta. Koska edellä kuvattu tietopaketti on ensikuulemalta varsin laaja, jaoimme myös paperimuodossa tarpeellisia yhteystietoja sekä wiki-osoitteen, jossa esittelemämme aineistot ovat nähtävissä.

Esiinnousseita kysymyksiä

Kirjastolle tilaisuudet ovat olleet mahdollisuus sekä jakaa tietämystä että olla itse kuulevana osapuolena. Kysymykset ja kommentit vaihtelevat; seuraavassa joitakin esille nousseita näkökohtia. OA-lehtien keräämien kirjoittajamaksujen rahoitus puhuttaa tutkijoita. Heidän mielestään yliopistolla, tiedekunnalla tai laitoksella voisi olla tätä tukevia rahoitusmalleja. Rinnakkaistallentamisen ehtoihin liittyen kustantajien sallimista artikkeliversioista (pre-print, post-print, kustantajan versio) on epäselvyyttä tutkijoiden keskuudessa. Tutkijat saattavat tällä hetkellä tallentaa avoimiin arkistoihin kuten Research Gateen tai lähettää TUHATiin tallennettavaksi artikkeliversioita, joiden rinnakkaistallentamista kustantaja ei periaatteessa hyväksy. Siksi tutkijoiden tietoisuuden lisääminen artikkeliversioiden eroista on tarpeellista.

Koska rinnakkaistallentaminen Heldaan tapahtuu tutkimustietojärjestelmä TUHATin kautta, myös TUHATiin tallentaminen on herättänyt kysymyksiä ja ehdotuksia esimerkiksi tallennuslomakkeen ohjeistuksesta. Puheenvuoroissa on kaivattu mm. selvennystä siihen, mikä on lomakkeessa mainittu yliopiston OA-politiikka, ja nykyistä kattavampaa opastusta sallituista rinnakkaistallennusversioista. Artikkelien tallentaminen TUHATiin on joissain tapauksissa nähty vaivalloiseksi, ja on koettu, että laitoksilla tulisi olla tietyt henkilöt, jotka hoitavat tallentamisen.

Tätä kirjoitettaessa kampanjakiertue on edelleen käynnissä, ja sen lopullinen vaikutus tutkijoiden käytäntöihin jää nähtäväksi.  Tilaisuudet ovat joka tapauksessa olleet hyödyllisiä paitsi kuulijoille, myös kirjastolle, koska tilaisuuksissa esiin tulleiden kysymyksien ja kommenttien perusteella voimme kehittää Open accessiin liittyviä palveluitamme.  Malli on osoittautunut toimivaksi ja tulevaisuudessa tullemme järjestämään samantyyppisen kokonaisuuden myös tutkimusdatan hallinnasta.

Teksti

Katja Oksanen-Särelä
tietoasiantuntija

Marja Moisio
palvelupäällikkö

 

Kotimaisten tiedekustantajien linjauksia rinnakkaistallennukseen – avoimen verkkokyselyn tuloksia

Noin puolet suomalaisista tiedekustantajista sallii omissa lehdissään julkaistujen artikkeleiden rinnakkaistallennuksen. Tällainen tulos saatiin kesällä 2013 toteutetussa avoimessa verkkokyselyssä. Huomattava osa kustantajista ei kuitenkaan vastannut kyselyyn, joten monien lehtien osalta linjaukset rinnakkaistallennukseen liittyen ovat edelleen epäselviä.

Tutkimusartikkeleiden rinnakkaistallennus yliopistojen ylläpitämiin avoimiin julkaisuarkistoihin ei ole toistaiseksi toteutunut laajamittaisemmin. Eräs ongelmakohta asiassa on ollut kotimaisten kustantajien epäselvä suhtautuminen rinnakkaistallennukseen. Kustantajien linjauksia keräävässä SHERPA/RoMEO –palvelussa on ollut tiedot vain muutamilta suomalaisilta tiedekustantajilta. Palveluun tallennetuista tiedoista selviää mm. salliiko kustantaja ylipäänsä rinnakkaistallennuksen, mikä artikkelin versio on sallittua tallentaa ja edellyttääkö kustantaja tietyn julkaisuviiveen (embargon) rinnakkaistallenteen julkaisemisessa.

Helposti tarkistettavat tiedot tiedekustantajien linjauksista helpottavat osaltaan tutkijoiden työtä. Mikäli kustantaja sallii jonkin artikkelin version tallennuksen julkaisuarkistoon, HY:n tutkija voi tallentaa kyseisen version Tuhat-järjestelmään, josta se siirtyy – tarvittaessa viivästettynä – avoimeen Helda-julkaisuarkistoon ja samalla kaikkien kiinnostuneiden ulottuville.

Helsingin yliopiston kirjastossa toimivan OA-lukupiirin aloitteesta ryhdyttiin viime keväänä toteuttamaan kyselyä, jossa yhteistyökumppaneina olivat myös Tieteellisten seurain valtuuskunta (TSV), Suomen tiedekustantajien liitto ja Kansalliskirjasto. Kyseessä ei ollut varsinainen tutkimus, vaan avoin verkkokysely, jonka tavoitteena oli mahdollisimman kattava tiedonkeruu sekä tietojen välittäminen SHERPA/RoMEO –palveluun.

Kyselylomake laadittiin kevään 2013 aikana ja avattiin käyttöön kesäkuussa. Tieto kyselystä ja linkki kyselylomakkeelle välitettiin TSV:n toimesta kotimaisille tiedekustantajille. Elokuun loppuun mennessä vastauksia saatiin yhteensä 39, mikä oli noin 30% kyselyn kohderyhmästä. Näissä vastauksissa rinnakkaisjulkaisua koskevia linjauksia esitettiin 33 kausijulkaisun osalta. Lisäksi 11 kustantajaa ilmoitti, että julkaisijalla ei ole kantaa rinnakkaistallennukseen.

Suhteelliseen vähäiseen vastausten määrään vaikutti kenties kyselyn käynnistymisen ajankohta keskellä kesää, jolloin oletettavasti monien lehtien ja tiedeseurojen edustajat lomailivat. Vastaaminen on ollut mahdollista myöhemminkin, mutta viime syksyn ja kuluvan talven aikana vastauksia on tullut vain muutamilta kustantajilta.

Vajaa puolet sallii rinnakkaistallennuksen

Kun kyselyssä saadut tiedot yhdistetään SHERPA/RoMEO:ssa jo aiemmin olleisiin suomalaisia julkaisuja koskeviin tietoihin, saadaan tällä hetkellä kattavin tieto suomalaisten tiedejulkaisujen linjauksista rinnakkaistallennukseen liittyen.

Saatujen tietojen perusteella 44% kotimaisista tiedekustajista sallii jonkin artikkeliversion rinnakkaistallennuksen, kun taas kielteisen kannan on esittänyt 37% . Monet kustantajista epäröivät, sillä 19% ei kyselyssä ilmoittanut kantaansa asiassa.

Kuvio 1. Kotimaisten kustantajien kanta rinnakkaistallennukseen kyselyn tulosten perusteella.

Tiedossa olevien kustantajien linjausten mukaan yhteensä 22 kausijulkaisun osalta on sallittua  rinnakkaistallentaa  kustantajan pdf, toisin sanoen artikkelin lopullinen julkaistu versio. Kaksi lehteä sallii vain alkuperäisen käsikirjoitusversion rinnakkaistallennuksen. Kotimaisten lehtien linjaukset ovat kansainvälisesti katsoen poikkeuksellisia, sillä yleisempää on sallia viimeisen, vertaisarvioinnin jälkeen korjatun käsikirjoitusversion tallennus kuin kustantajan taitetun version käyttö.

Aineiston julkaisuista rinnakkaistallentamisessa embargoa edellyttää vähän alle puolet (46 %) niistä julkaisuista, jotka sallivat tallentamisen. Yhdeksällä lehdellä embargo on 12 kuukautta, yhdellä 4 kuukautta ja yhdellä 24 kuukautta.

Kotimaisten lehtien osalta kiinnostava havainto oli, että noin puolet lehdistä (20 kpl) kieltää rinnakkaistallennuksen kokonaan, ja tähän joukkoon kuuluu myös kaksi open access -lehteä. Näin kielteinen suhtautuminen on kansainvälisessä vertailussa harvinaista, esimerkiksi SHERPA/RoMEO:n kustantajista 70 % sallii jonkin version tallennuksen.

Mikael Laakson askettäin julkaiseman tutkimuksen mukaan 100 suurimmasta tieteellisten julkaisujen kustantajasta vähän alle puolet hyväksyy viimeisen käsikirjoitusversion  rinnakkaistallennuksen ilman embargoa. Lisäksi kolmannes hyväksyy rinnakkaistallennuksen vähintään 12 kuukautta lehdessä julkaisemisen jälkeen.

Kotimaiset kustantajat varovaisia

Huomattava osa suomalaisista tiedekustantajista tai julkaisuista ei ole muodostanut linjaansa julkaisujensa rinnakkaistallentamiseen. Tässä yhteydessä voi vain arvailla syytä tähän. Ehkä asiaa ei ole ehditty miettiä? Ehkä periaatteellinen suhtautuminen avoimeen saatavuuteen voi olla myönteistä, mutta asian aiheuttamat käytännön ongelmat arveluttavat?

Rinnakkaistallennus lisää kiistatta julkaisun näkyvyyttä, joten ainakin julkaisujen kirjoittajien näkökulmasta se on suotavaa. Asia voi kuitenkin näyttäytyä toisin kustantajan näkökulmasta. Asiaan saattaa liittyä samoja kysymyksiä kuin painetun lehden muuttumisessa open access -lehdeksi. Esimerkiksi lehtien riippuvuus painetun lehden tilausmaksuista voi herättää huolta siitä, vähenisikö tilausten määrä rinnakkaistallennuksen yleistyessä. Toisaalta kustantaja voi asettaa embargon, jolloin rinnakkaistallennetut artikkelit ovat luettavissa esimerkiksi vasta kuuden kuukauden kuluttua painetun lehden julkaisemisesta.

Kotimaisten kustantajien linjaukset koottu verkkosivulle

Kyselyn tuloksena saadut sekä SHERPA/RoMEO-palveluun jo aiemmin viedyt tiedot kotimaisten julkaisujen suhtautumisesta rinnakkaistallennukseen on koottu avoimelle verkkosivulle.

Sivulta löytyvä taulukko on järjestetty lehden nimen mukaan, mutta sarakkeen otsikkoa klikkaamalla sen voi järjestää vaikka kustantajan tai SHERPA/RoMEOn käyttämien värikoodien mukaan.

Sivulta löytyvät myös linkit lomakkeille, joilla kustantajat voivat ilmoittaa tietojaan joko suoraan SHERPA/RoMEO -palveluun tai kyselylomakkeella. Näin myös ne kustantajat, jotka eivät ole vielä ottaneet kantaa rinnakkaistallennukseen, voivat ilmaista linjauksensa tai mahdolliset muutokset niihin.

Teksti:

Mika Holopainen
Kimmo Koskinen
Jussi Piipponen
Helsingin yliopiston kirjasto

Kirjoittajat ovat julkaisseet samasta aiheesta artikkelin myös Tieteessä tapahtuu –lehdessä (1/2014) otsikolla Kotimaiset kustantajat ja rinnakkaistallennus.

SHERPA/RoMEO –palvelua on käsitelty aiemmin Verkkarissa (9/2012) otsikolla

Tutkimusartikkelien rinnakkaistallennus – SHERPA/RoMEO -palvelu tutkijan apuvälineenä

Kuva:

getutopia.com

Ajankohtaista avoimen julkaisemisen saralla

Tieteellinen julkaiseminen on osin vaivihkaa mutta myös näkyvästi muuttumassa yhä avoimemmaksi. Tämä johtuu suurelta osin siitä, tutkijat ovat alkaneet laajassa mitassa tallentaa julkaisujaan avoimesti saataville verkkoon mitä erilaisimpiin paikkoihin. Monilla tieteenaloilla ja monissa maissa jo vähintään puolet julkaisuista on avoimesti saatavilla verkosta, kuten ilmenee tästä Science-Metrix-raportista. Toinen tekijä, joka ilmiötä selittää, on OA-lehdissä tapahtuvan julkaisemisen huikea kasvu viime vuosina. Nämä tutkimustulokset ovat hyvin samansuuntaisia kuin Helsingin yliopistoa koskevat tulokset OA-lukupiirin selvityksessä, joka julkaistiin ScieCom Info –lehdessä.

Kirjasto edistää julkaisujen avointa saatavuutta monin tavoin, sillä tässä asiassa intressimme ovat yhteneviä tutkijoiden intressien kanssa: kukapa ei haluaisi lisää näkyvyyttä ja vaikuttavuutta omille julkaisuilleen. Kirjasto esimerkiksi osallistuu 2014-2016 kansainväliseen hiukkasfysiikan SCOAP3-konsortioon. Tämän yhteenliittymän tavoitteena on uudenlaisen julkaisumallin myötä siirtää kirjastojen maksamat tämän alan ydinlehtien tilausmaksut tukimaksuiksi, joilla lehdet siirtyvät avoimeen julkaisemiseen. Näissä lehdissä ei ole enää kirjoittajamaksuja, vaan projektia johtava CERN kerää maksut ja hallinnoi niiden maksamista kustantajille. Suomalaiset hiukkasfysiikan tutkimusta tekevät yliopistot ovat sopineet konsortion kulujen jakamisesta keskenään.

Kemian ala ei ole perinteisesti ollut OA-julkaisemisen kärkijoukoissa, mutta Royal Society of Chemistry pyrkii edistämään asiaa tarjoamalla yliopistolle ilmaisia kirjoittajamaksun kattavia kuponkeja  Gold for Gold –ohjelmansa puitteissa. Kirjaston jäsenyys BioMed Central -kustantajan tukijoukoissa puolestaan oikeuttaa Helsingin yliopiston tutkijan 15 %:n alennukseen tämän biolääketieteen lehtiä julkaisevan Springer-konserniin kuuluvan kustantajan kirjoittajamaksuista.  Avoimen julkaisemisen viestintää tukee puolestaan kirjaston jäsenyys SPARC Europe –organisaatiossa.

Humanististen tieteiden ja yhteiskuntakuntatieteiden puolella kirjasto osallistuu uuteen Knowledge Unlatchedhankkeeseen, jossa on tavoitteena muodostaa  laaja rahoittajakonsortio kirjastoista, jotka osallistuvat aluksi 28 tieteellisen monografian avoimeen julkaisemiseen. Kevään kuluessa selviää löytyykö riittävästi tukea näin innovatiiviselle julkaisumallille. Taustalla on samantyyppinen ajatus kuin hiukkasfyysikoilla hankintamaksujen kohdistamisesta kustantamisen tukemiseen.

Avoimen julkaisemisen parissa puuhaavat myös alan isot toimijat. Science-lehden kustantaja on ilmoittanut perustavansa uuden yleistieteellisen OA- lehden Science Advances. Samoilla asioilla häärii myös tiedejulkaisemisen perinteisin kustantaja uudella lehdellään Royal Society Open Science.

Teksti:

Kimmo Koskinen ja Marja Hirn
Helsinkin yliopiston kirjasto

Kuva:

stewartkeiller.com

Open access -lehtien tutkimusartikkelit – lyhyt katsaus Helsingin yliopiston tilanteeseen

Tieteellisten julkaisujen avointa saatavuutta koskevat linjaukset –  saatavuus joko rinnakkaistallenteina (Green OA) tai Open Access-lehdissä (Golden OA) – ovat viime aikoina nostattaneet yhä kiivaampaa keskustelua monissa maissa. Britanniassa käytyä keskustelua käsitteli hiljattain Matti Myllykoski artikkelissaan (Verkkari 4/2013).

Rinnakkaistallennus vai OA-lehti?

Suomessa julkaisujen avointa saatavuutta tavoitellaan tutkimusartikkelien laajamittaisella rinnakkaistallennuksella. Se tarkoittaa kustantajan salliman artikkeliversion tallennusta avoimiin digitaalisiin julkaisuarkistoihin. Toistaiseksi tavoitteiden toteutumisessa ei ole päästy merkittävästi eteenpäin suosituksista tai mandaateista huolimatta. Esimerkiksi Helsingin yliopiston Helda-arkistoon tallennettujen rinnakkaisjulkaisujen määrä on pysynyt vain muutaman prosentin tasolla julkaistujen artikkeleiden kokonaismäärästä.

Entä sitten tutkimusartikkelien julkaiseminen OA -lehdissä? Kuinka laajaa OA-lehdissä julkaiseminen on Helsingin yliopistossa ja mitä eroja esiintyy tieteenaloittain? Selvitin asiaa Tuhat-tutkimustietojärjestelmään vuonna 2012 tallennettujen julkaisutietojen perusteella.

Selvitykseni kohdistui vertaisarvioituihin lehtiartikkeleihin, jotka oli julkaistu OA-lehdissä. Tuhat-järjestelmässä vertaisarvioidut lehtiartikkelit kuuluvat opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisutyyppiluokittelussa luokkaan A1, johon viittaan jatkossa. Kriteerinä OA-lehdille oli puolestaan niiden esiintyminen kansainvälisessä open access -lehtien hakupalvelussa, DOAJ:ssa (Directory of Open Access Journals).

OA-lehdissä julkaiseminen painottuu lääke- ja luonnontieteisiin

Tuhatin A1-artikkeleita esiintyi yhteensä 257:ssä eri OA-lehdessä. A1-artikkeleita näissä OA-lehdissä oli yhteensä 587, mikä on 12 % kaikista vuonna 2012 julkaistuista HY:n A1-artikkeleista.

Vaikka OA-lehtien kokonaismäärä vaikuttaisi melko suurelta, vain pienessä joukossa lehtiä on julkaistu enemmän kuin yksi artikkeli. Kaikista OA-lehdissä julkaistuista A1-artikkeleista huomattava osa, yhteensä 44 %, sisältyy alla esitettyyn Top 10 -listan OA-lehtiin.

 

 Open access -lehdet, joissa Helsingin yliopiston tutkijat ovat eniten julkaisseet vertaisarvioituja artikkeleita v. 2012. Lähde: Tuhat-tutkimustietojärjestelmä.

Luonnontieteiden ja lääke- ja terveystieteiden lehdet hallitsevat Top 10 -listaa. Näillä tieteenaloilla on muihin verrattuna myös enemmän tarjolla maineikkaita OA-lehtiä, joihin kuuluvat esimerkiksi PLoS-lehdet (Public Library of Science). Niissä julkaiseminen on meriitti samaan tapaan kuin perinteisissä paperilehdissä. PLoS One -lehden osalta täytyy tosin muistaa, että se edustaa monialaista tiedelehteä, jossa myös esimerkiksi yhteiskuntatieteilijät voivat julkaista tutkimusartikkeleitaan.

Kun kaikkia HY:n A1-tason OA-lehtiartikkeleita vuodelta 2012 tarkastellaan Tuhatin metadataan tallennetun tutkimusalatiedon perusteella, voidaan esittää seuraava prosentuaalinen jakauma artikkeleiden tutkimusalasta:

Open access -lehdissä vuonna 2012 julkaistut Helsingin yliopiston tutkijoiden A1-artikkelit tieteenaloittain jaoteltuina. Lähde: Tuhat-tutkimustietojärjestelmä.

Tuhatin tietoja hieman tarkemmin analysoitaessa luonnontieteiden kokonaisuuden sisällä OA-julkaisemista hallitsevat biotieteet (14%) ja fysiikka (12%). Lääke- ja terveystieteiden puolella taas keskeisiä OA-julkaisijoita ovat biolääketieteen (17%) ja kliinisen lääketieteen (14%) tutkijat.

HY:n tilanne kuvastaa osaltaan myös maailmanlaajuista tilannetta: etenkin biotieteiden ja biolääketieteen aloilla OA-lehdissä julkaiseminen on tyypillistä myös globaalisti.  OA-julkaisemisen yleisistä suuntauksista löytyy tietoa muun muassa Bo-Crister Björkin vuoden 2012 kirjastoverkkopäivillä pitämästä esityksestä.

Julkaisufoorumi ja OA-lehdet

Julkaisufoorumi-hankkeessa eri tieteenalojen julkaisukanavat on luokiteltu kolmelle eri tasolle: 1=perustaso, 2=johtava taso, 3=korkein taso.

Pekka Olsbon keväällä 2013 tekemän selvityksen mukaan kaikista DOAJ:n palvelussa esiintyvistä OA-lehdistä peräti 86,7% jää julkaisufoorumiluokituksen ulkopuolelle. Lisäksi DOAJ:n OA-lehdistä vain 1,4% esiintyy Julkaisufoorumin tasolla 2. Tasolle 3 pääsee 1,2% kaikista OA-lehdistä.

Miten sitten sijoittuvat ne OA-lehdet, joissa vuonna 2012 julkaistiin HY:n  tutkijoiden A1-artikkeleita?  Huomattava osuus, 57 % lehdistä sijoittuu tasolle 1, tasolle 2 puolestaan pääsee 15% ja tasolle 3 yltää 7% lehdistä. Julkaisufoorumiluokituksen ulkopuolelle jää 25% HY:n tutkijoiden käyttämistä OA-lehdistä.

On kiinnostavaa, että DOAJ:n sisältämistä OA-lehdistä vain 2,6% sijoittuu Julkaisufoorumin ylimmille tasoille 2 tai 3, mutta toisaalta HY:n tutkijoiden vuonna 2012 käyttämistä OA-lehdistä 22% sijoittuu vastaaville tasoille. Onko Julkaisufoorumi mahdollisesti ohjannut osaltaan julkaisukanavan valintaa? Vai onko valinta vain kohdistunut muutenkin laadukkaiksi tiedettyihin (OA-)lehtiin? Tätä on vaikea arvioida vain yhtä vuotta koskevien julkaisutietojen perusteella.

Jatkossa Julkaisufoorumin ohjaava vaikutus on todennäköisesti merkittävä, sillä vuodesta 2015 alkaen yliopistojen rahoitusmallissa 9% rahoituksesta tulee referee-artikkeleista, jotka on julkaistu Julkaisufoorumin tason 2 tai 3 lehdissä.

Lähivuosina odotettavissa muutoksia

Mielenkiintoista on nähdä, miten tutkimusrahoittajien tiukentuvat vaatimukset näkyvät lähivuosina vihreän ja kultaisen OA-julkaisemisen kehityksessä. Muutoksia on joka tapauksessa tulossa. Esimerkiksi vuonna 2014 käynnistyvässä Euroopan komission Horisontti 2020 -puiteohjelmassa edellytetään kaikkien EU:n rahoittamien tutkimusten tulosten avointa saatavuutta.

Kysymys rahoituksesta on OA-lehdissä julkaisemisen kannalta kuuma peruna. On todennäköistä, että OA-julkaisemista varten ”korvamerkitty” rahoitus lisääntyy Suomessakin tuntuvasti. Samalla suuret kaupalliset kustantajat ovat voimakkaasti lisäämässä OA-lehtiensä tarjontaa.

Mikäli rinnakkaistallennusta muuttuvassa tilanteessa halutaan edistää, tarvitaan eri osapuolten – tutkijoiden, tutkimushallinnon ja kirjastohenkilöstön –  tiivistä yhteistyötä.

Teksti:

Mika Holopainen
Tietoasiantuntija
Helsingin yliopiston kirjasto

Gradut verkkoon – vai digiarkistoon?

Syksystä 2012 alkaen on HY:n valtiotieteellisessä, oikeustieteellisessä sekä matemaattis-luonnontieteellisessä tiedekunnassa edellytetty gradun tallentamista pdf-tiedostona E-thesis-palveluun.[1] Ohjeistuksena on, että gradusta tehdään ensin pdf-tiedosto, josta tekijä printtaa tarkastukseen jätettävät kappaleet – ja tallentaa sitten pdf:n joko julkaistavaksi tai arkistoitavaksi E-thesikseen.

Mikäli tekijä ei tallennuksen yhteydessä hyväksy verkkojulkaisusopimusta, gradun pdf-versio päätyy E-thesiksen suljettuun digitaaliseen opinnäytearkistoon. Tällöin se on luettavissa niin sanotuilla opinnäytekioskikoneilla eli tähän tarkoitukseen tuotetuilla työasemilla, joita on toistaiseksi neljä pääkirjaston kerroksissa K4, 4, 5, ja 6. Opinnäytekioskeissa graduja voi tekijänoikeussyistä vain lukea; tallentaminen on estetty.

Jos tekijä hyväksyy verkkojulkaisusopimuksen, gradu hyväksytään julkaistavaksi E-thesiksessä sen jälkeen, kun tiedekunta on virallisesti hyväksynyt sen. Gradun verkkojulkaisemiseen on viime vuosien aikana kannustettu muun muassa tiedekuntakohtaisia arvosanarajoja poistamalla, mutta edelleen moni gradun tekijä haluaa työnsä päätyvän vain E-thesiksen suljettuun opinnäytearkistoon. Syitä tähän on monia, kuten työn arkaluonteisuus, epävarmuus arvosanasta, epätietoisuus tekijänoikeuksiin liittyvistä seikoista tai mahdollisuus julkaista työ jonkin kaupallisen kustantajan välityksellä. Lisäksi eri tieteenaloilla voi olla eroja siinä, kuinka kannustavasti avoimeen verkkojulkaisemiseen suhtaudutaan.

Valtiotieteellisen tiedekunnan gradujen julkaisuprosentteja

Esimerkkinä tallennettujen gradujen julkaisemisaktiivisuudesta näkyy alla valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelijoiden jakauma oppiaineittain  lukuvuoden 2012-2013 aikana.

Kaavion luvut ovat prosentteja kaikista tiedekunnan oppiaineissa hyväksytyistä graduista ajanjaksolla lokakuu 2012 – kesäkuu 2013. Eniten E-thesiksessä julkaistuja graduja oli käytännöllisen filosofian opiskelijoilla, 66% kaikista hyväksytyistä. Lisäksi vähintään 50% kattavuus verkkojulkaisemisessa oli  sosiaali- ja kulttuuriantropologiassa, sosiaalipsykologiassa, sosiologiassa, taloustieteessä sekä tilastotieteessä. Vähiten julkaistuja graduja oli puolestaan yhteiskuntapolitiikan oppiaineessa, vain 31 % kaikista hyväksyistä.  Koko tiedekunnan keskiarvo E-thesiksessä julkaistuista graduista oli 43%. Lisäksi 3% tiedekunnassa hyväksytyistä jätti tallennuksen tekemättä.

Kirjaston palvelutoiminnan ja tiedontarvitsijoiden kannalta olisi suotavaa, että mahdollisimman moni päätyisi julkaisemaan työnsä E-thesiksessä. Toisaalta edellä mainittu Valtiotieteellisen tiedekunnan keskiarvo edustaa melko normaalia gradujen verkkojulkaisemisen astetta, sillä samansuuntaisia 40-50% lukuja esiintyy muissakin kotimaisissa yliopistoissa, kuten Jyväskylän ja Itä-Suomen yliopistoissa. Poikkeuksena on Tampereen yliopisto, jossa gradujen verkkojulkaisemisen aste on viime vuosina ollut yli 80%. Tähän on syynä etenkin yhtenäinen, verkkojulkaisemista tukeva ja siihen ohjaava kulttuuri.  Hyväksyessään verkkojulkaisemisen Tampereen yliopiston graduntekijä myös välttyy kolmen gradukappaleen sidottamiskuluilta.

Verkkograduilla runsaasti latauksia

Yliopistojen digitaalisissa arkistoissa julkaistuihin graduihin liittyy samoja etuja kuin open access –julkaisemiseen yleisemminkin. Tieto välittyy tehokkaasti ja omaa työtä on helppo markkinoida. Näin gradu voi saada huomattavan määrän lukijoita ja mahdollisesti myös viittauksia muissa opinnäytteissä,  tieteellisissä julkaisuissa tai vaikkapa sosiaalisessa mediassa.

E-thesiksessä julkaistujen gradujen suhteellisen korkeaa käyttöastetta voidaan havainnollistaa simplestats –tilastointiohjelman avulla saatavilla latausluvuilla. Simpletatsista voidaan hakea HY:n opinnäytteiden lataustilastoja vuodesta 2010 alkaen. Seuraavassa on esimerkkinä valtiotieteellisessä tiedekunnassa lokakuussa 2011 hyväksyttyjen ja E-thesiksessä julkaistujen gradujen (10 kpl) latausten kuukausittaiset keskiarvot aikavälillä lokakuu 2011 – syyskuu 2013 (24 kuukautta).

Kuten kaaviosta voidaan huomata, gradujen latausluvut näyttäisivät vaihtelevan varsin paljon kuukausittain, mutta kiinnostusta niitä kohtaan joka tapauksessa riittää myös pidemmällä aikajänteellä. Otannassa mukana olevia graduja ladattiin kutakin 24 kuukauden ajanjaksolla keskimäärin 29 kertaa kuukausittain. Yksittäisten gradujen kohdalla vaihtelu oli suurta: vähiten latauksia saaneella oli 570 latausta koko jaksolla, kun taas eniten latauksia saaneella luku oli 1200. Kaikkien 10 gradun latausten yhteismäärä 24 kuukauden jaksolla oli 7671.

Kirjasto mukana kehittämistyössä

Kirjasto on ollut aktiivisesti luomassa ja kehittämässä opinnäytteiden verkkojulkaisemiseen liittyviä palveluita. Tavanomaista kirjaston tukipalvelua on muun muassa ohjeiden laatiminen ja opiskelijoiden neuvonta. Lisäksi kirjastossa on tehty tallennettuihin graduihin liittyvää metadatan täydentämistä muun muassa sisällönkuvailukentissä.

Kirjaston verkkopalveluissa tehdään teknisempää kehittämistyötä. Parhaillaan on käynnissä hanke, jonka tuloksena kuluvan syksyn aikana pilotoidaan prosessia, jossa gradun tallentamisen jälkeen myös tarkastus ja arvostelu voidaan toteuttaa sähköisesti samassa järjestelmässä (DSpace). Lisäksi prosessiin kytkeytyy toisessa järjestelmässä (Urkund) tapahtuva plagiaatintarkistus. Gradun sähköistä tarkastusprosessia pilotoidaan aluksi humanistisessa ja käyttäytymistieteellisessä tiedekunnassa, mutta jatkossa uusi malli otettaneen käyttöön useimmissa Helsingin yliopiston tiedekunnissa.

Teksti ja kuvat:

Mika Holopainen
Tietoasiantuntija
Keskustakampuksen kirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto


[1] E-thesiksen opinnäytteet sisältyvät Helsingin yliopiston digitaaliseen arkistoon Heldaan.

Avoin tiede – altruismia vai sähköauto naapurin autotallissa?

Open access! Eteneekö tieteen tulosten avoin saatavuus? Tästä aiheesta kuultiin seitsemän asiantuntevaa esitystä Viikissä 22.10.2013 pidetyssä seminaarissa. Helsingin yliopiston kirjaston järjestämä tilaisuus oli osa kansainvälistä Open access  -viikkoa (21.-27.10.), jota vietettiin jo kuudetta kertaa. Paikalla oli lähes 60 kiinnostunutta kuulijaa, tutkijoita Helsingin yliopistosta ja sen ulkopuolisista organisaatioista, jatko-opiskelijoita ja kirjastoalan ammattilaisia.

Lyhyet esitykset käsittelivät Open access -aihetta monipuolisesti. Toimittajan ja julkaisijan puheenvuorossa verrattiin verkossa saatavilla olevan, avoimesti julkaistavan tieteellisen lehden tekemistä räätälin työvaiheisiin puvun valmistamisessa. Se auttoi ymmärtämään julkaisemiseen liittyviä kustannuskysymyksiä.

Avoimesti saatavilla olevia kirjoja löytyy verkosta jo runsaasti. Suomalaisten kustantajien kantaa avoimeen julkaisemiseen ja rinnakkaistallennukseen on selvitetty kyselyllä. Sen tuloksista saatiin mielenkiintoista tietoa.

EU:n Horisontti 2020 –puiteohjelma sisältää Open access –linjaukset. Viimeisessä esityksessä tutkijat saivat käytännön ohjeita julkaisujen tallentamisesta yliopiston avoimeen arkistoon.

Seminaarin avaussanoissa vararehtori Kimmo Kontula esitteli Open access -liikkeen kehitystä kymmenen viime vuoden aikana. Vuonna 2003 annettiin Berliinin julistus ja kolmea vuotta myöhemmin Suomen yliopistojen rehtorien neuvosto allekirjoitti sen. Julistuksen mukaan tieteellistä tietoa tulee jakaa ja sitä on voitava lukea vapaasti, myös verkossa. Helsingin yliopisto suosii avoimia julkaisukanavia ja tiedon vapaata tavoitettavuutta.

Avoimuuden pitäisi olla itsestään selvää – miksi näin ei ole? Vasta n. 20 % suomalaisten tutkijoiden vuosittain julkaisemista tieteellisistä artikkeleista on avoimesti saatavilla. Oma kysymyksensä on tutkimusdatan, digitaalisessa muodossa olevien tutkimusaineistojen avoin saatavuus.

Tutkimusaineistot ovat tutkijan itselleen kartuttamaa pääomaa. Mitä hyötyä sen jakamisesta on? Kimmo Kontulan mukaan siinä koetellaan jo tutkijoiden altruismia, mutta Joona Lehtomäki, luonnonsuojelubiologian jatko-opiskelija Metapopulaatiobiologian huippuyksiköstä Viikistä, kiisti tämän.

Hänen kantansa oli, että tutkimusdatan avoin jakaminen tehostaa tutkimustyötä, luo uusia yhteistyömahdollisuuksia, parantaa toistettavuutta ja tieteellistä ymmärrystä. Tiede lähtökohtaisesti rakentaa jättiläisen hartioille, aiemman tiedon varaan. Se edellyttää avoimuutta.

Lehtomäki vertasi avointa tiedettä sähköautoon. Ihan hyvä juttu, mutta naapurin autotalli on sen paras sijaintipaikka. Eli: jonkun muun kuin minun pitäisi ottaa ensimmäinen askel. Lehtomäen esitys oli erinomainen johdanto avoimuuden kysymysten pariin. Mitä on avoimuus? Mitä hyötyä avoimesta tieteestä ja tutkimustulosten jakamisesta on? Mitä tarvitaan, että avoimuuden tiellä edetään ripeämmin – ja otettaisiin se sähköauto innolla omaan käyttöön?

Tiivis kaksituntinen täynnä asiaa, jonka tunnetuksi tekeminen jatkuu.

Teksti:

Eeva-Liisa Viitala
Tiedottaja
Hallintopalvelut
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuvat:

Jussi Piipponen ja biomi.org

Open Access tulee, ja siellä kirjat viettävät iäisyytensä

Suomessa keskustellaan jonkin verran, varovaisesti ja maltillisesti siitä, tulisiko tieteellisen julkaisemisen olla kaikille avointa (Open Access, OA). Britanniassa sen sijaan keskustelu on jo laajaa, määrätietoisesti perusteltua ja vahvasti erimielistä. Siksi oli erityisen mielenkiintoista osallistua Lontoossa heinäkuun alussa kaksipäiväiseen hyvin järjestettyyn kokoukseen, jossa keskusteltiin monipuolisesti tieteellisten monografioiden avoimesta julkaisemisesta humanististen ja sosiaalitieteiden alalla (Open Access Monographs in the Humanities and Social Sciencies Conference, 1-2 July 2013, The British Library). Ennen kuin siirryn itse kokouksen antiin, selostan tiivistetysti Brittein saarilla käytyä laajempaa keskustelua, jonka polttopisteessä on ollut OA-artikkelien julkaiseminen.

Finch-raportti ja sen vastaanotto

Intensiiviseksi käyneen keskustelun taustalla on Janet Finchin johtaman työryhmän raportti (Finch Report), jossa Iso-Britannian tutkimusrahoitukselle annetaan konkreettinen ohje sen toiminnaksi digitaalisessa julkaisemisessa. Avoin pääsy tutkimuskirjallisuuteen, laajat käyttöoikeudet, julkaisujen korkean laadun takaaminen ja julkaisukustannusten siirtäminen tutkimusrahoitukseen ovat raportin päälinjauksia, joilla on paljon yleistä kannatusta. Konkreettisesti ottaen linjauksiin liittyy kuitenkin vaikeita ja kiistanalaisia kysymyksiä, joita on jo eritelty laajasti. Hyvä läpileikkaus keskustelusta on saatavilla Nigel Vincentin ja Chris Wickhamin toimittamassa teoksessa Deabating Open Access.
Ydinkysymyksenä Brittein saarilla on jo jonkin aikaa ollut kysymys OA-artikkeleiden julkaisukustannusten maksamisesta. Jos tutkimus tuodaan välittömästi avoimesti saataville kuten Finchin raportti suosittaa (Golden Open Access), kuka maksaa kulut? Kustantajan on saatava korvauksensa jostakin, mutta mistä? Hallitukselta, tutkimusneuvostoilta, yliopistoilta vai kirjoittajilta? Jälkimmäisin vaihtoehto ainakin on saanut tutkijat takajaloilleen. Koska Golden OA ei ole vaikuttanut realistiselta vaihtoehdolta, Britannian tutkimusneuvostot ovat hyväksyneet OA-julkaisemisen lehdissä, joissa artikkeli tulee avoimesti saataville tietyn määräajan jälkeen (Green Open Access; embargo period). Tästä onkin tullut humanistis-yhteiskuntatieteellisille aloille artikkelijulkaisemisen valtaväylä. Kiistaa onkin seuraavaksi syntynyt siitä, kuinka pitkä embargokauden tulee olla. Ja siitä on edelleen päästy kysymykseen vihreän OA-julkaisemisen vaikutuksiin: lakkaavatko kirjastot tilaamasta lehtiä, jos niiden kaikki vähintään kaksi vuotta vanhat vuosikerrat ovat avoimesti kaikkien saatavilla. Toistaiseksi tällaisesta (ketju)reaktiosta ei ole näyttöä.

Toisena ongelmana on ollut etenkin humanististen alojen tieteellisten seurojen tulevaisuus, koska ne saavat suuren osan rahoituksestaan nimenomaan tieteellisten lehtien tilausmaksuista. Ratkaisuksi tulisi jälleen sopivaan embargokauteen suostuminen, mikä ei ole humanistisille aloille samanlainen ongelma kuin luonnontieteille. Kolmanneksi OA-julkaisemisen vaatiminen on herättänyt huolta brittitutkimuksen asemasta ulkomailla: sen käy huonosti, jos tutkijat eivät saa julkaista artikkeleitaan ulkomailla perinteisissä tieteellisissä lehdissä. Neljäs ydinongelma on digitaalinen tiedejulkaiseminen kaikissa muodoissaan. Vaikka lehdistä valtaosa ilmestyy digitaalisessa muodossa, painettu kirja on säilyttänyt asemansa humanistis-yhteiskuntatieteellisillä aloilla. Tästä siis konferenssin aihe: mikä on OA-monografioiden tulevaisuus?

Visioita ja kokemuksia

Konferenssin pääpuhujana keskustelun avasi Montrealin yliopistossa vaikuttava vertailevan kirjallisuustieteen professori Jean-Claude Guédon, joka kyseenalaisti tutkimusjulkaisujen jakamisen lehtiartikkeleihin ja kirjoihin. Digitointi ei muuta ainoastaan näiden saatavuutta vaan muuttaa myös niiden kaikkia ulottuvuuksia. Guédonin mukaan digitaaliset dokumentit eivät ole enää sidottuja muotoon, johon ne säilötään (container) vaan elektronisessa maailmassa niillä on konteksti (context), jossa ne voidaan panna toimimaan eri tavoin. Humanistisilla aloilla tulee edelleen kysyä, miksi väitöskirjoilla ja monografioilla on edelleen pääsääntöisesti vain yksi kirjoittaja ja miksi tekstit eivät voi kehittyä jatkuvasti keskustelun edetessä. Esityksellään, joka herätti yllättävän vähän keskustelua, Guédon itse asiassa kyseenalaisti koko tiedemaailman meritokraattisen järjestelmän. Ainakin viranhakuprosesseista ja loputtomista projektihakemuksista riippumattomien tutkijoiden olisi mahdollista tuottaa kollektiivista tutkimusta, joka kaataa perinteisiä raja-aitoja. Mutta sitten ovat vielä ne inhimilliset tekijät: voiko tutkimuksella luotu arvo tai meriitti olla ”meidän”, kun sen pitäisi olla ”minun”? Onko tällaiseen ajatteluun tai toimintaan kykeneviä tutkijoita ylipäänsä olemassa?

Sitten käytännönläheisempi näkökulma seuraavalta puhujalta. Sosiologi Philippe Aigrain on julkaissut viimeisimmän kirjansa Sharing: Culture and the Economy in the Internet Age OApenin sivustolle OA:na Amsterdam University Pressin kautta. Hän pitää tieteellisten monografioiden keskeisenä ongelmana niiden epäkiinnostavuutta: yleisö kaikkoaa, koska pitkäjänteiseen lukemiseen keskimääräisesti käytetty aika vähenee koko ajan. Sharing-teoksen lataustilastot eivät kuitenkaan ole kehnot: 3000 latausta, 464 myytyä pehmeäkantista, 25 kappaletta myyty e-kirjana. Sivua katsomassa on sen sijaan käyty noin 10000 kertaa. (Vertailun vuoksi rohkenen sanoa, että yhdessä Mikko Ketolan kanssa päätoimittamani Vartijan julkaisemaa ilmaista e-kirjaa Lestadiolaisuus tienhaarassa on yhdessä kuukaudessa ladattu yli 4000 kertaa. Mutta se ei olekaan tieteellinen julkaisu vaan vahvasti kiistanalaisesta ja ajankohtaisesta aiheesta kirjoitettu artikkelikokoelma.) Tieteellisten OA-monografioiden kultakaivos on DOAB, jonka kautta on saatavilla kirjastoille ja lukijoille ilmaiseksi jo lähes 1500 kirjaa; siellä ovat myös OApenin kustantamat kirjat.

Open Access ja kustannustoiminta

Kuka maksaa ja miten maksetaan, jotta tieteelliset monografiat olisivat maailmanlaajuisesti kaikille käyttäjilleen ilmaisia? Valtaosa niistä, jotka keskustelevat OA:sta ja tuntevat monipuolisesti keskustelun eri ulottuvuuksia, ovat sitä mieltä, että OA tulee olennaiseksi osaksi tiedejulkaisemisen todellisuutta. Kukaan ei kuitenkaan tiedä, millaisten muutosten ja käänteiden kautta OA:n lopulliseen läpimurtoon päädytään. Paljon riippuu siitä, miten valtiot, tutkijat, tutkimusyhteisöt, kirjastot ja kustantajat pelaavat korttinsa pelissä, jossa kaikkien on ensin hävittävä, jotta kaikki lopulta voittaisivat. Konferenssissa esiteltiin pari mielenkiintoista kustannusmallia, joiden varassa otetaan askelia kohti yhteistä päämäärää, OA:n laajenemista.

Palkitun Open Books Publishersin johtaja Rupert Gattin mielestä jako kultaiseen ja vihreään OA:iin on pahasti harhaanjohtavaa ja lopulta vahingollista. Hänen mielestään kustantajien tulee kehittää talousmalleja, jotka tekevät välittömän ja ehdottoman (Golden) OA:n mahdolliseksi. Hänen oma pian viisi vuotta täyttävä kustantamonsa on julkaissut 31 monografiaa, joiden julkaisutulot tulevat print on demand –kappaleista ja ladattavista e-kirjoista. Kirjat ovat kuitenkin luettavissa ilmaiseksi kustantajan sivustolla sekä Google Booksissa. Kun kustantamo oli julkaissut 29 kirjaa, laskettiin ilmaisen version lukijamäärät huhtikuulta 2012. Open Books Publishersin sivulla lukukertoja kertyi 7156, Google Booksin puolella 7512 kertaa, siis yhteensä 14668 lukukertaa. Yhden kuukauden lukijamääräksi kertyi yhtä kirjaa kohden siten noin 500 henkilöä. Ylpeänä Gatti kertoi, että suurin osa ilmaisista latauksista tehdään Afrikassa, jonka tiedeyhteisöjen tukeminen on tällä hetkellä ensiarvoisen tärkeä haaste.

Open Books Publishers kehittää kirjoistaan interaktiivisia ja suosii innovaatioita (multimedia, video, audio, webapps). Firman talous on kunnossa: 41000 punnan vuotuiset menot katetaan myynnillä (31000 £) ja lahjoituksilla (11000 £). Yhden vertaisarvioidun laadukkaan tiedekirjan kustannukset ovat 3700 puntaa, kun taas Springer ilmoittaa vastaavan kulun olevan 15000 euron vaiheilla. Firmojen kustannusrakenteessa näyttää siten olevan hyvin suuria eroja. Open Books Publishersin vaikeutena on ollut tehdä kirjoistaan kirjastoille helpompia luetteloida. Kätevimmin ne saa esiin DOAB:n kautta.

Knowledge Unlatched (KU) on uusi hanke. Sen toiminta johtaa OA-julkaisemiseen, mutta malliin kuuluu lähtökohtaisesti läheisempi kumppanuus kustantajien ja kirjastojen välillä; kirjastot toimivat tietyllä tavalla itsekin kustantajina. Voittoa tuottamattomana välittäjänä ja OA:a kohti työtään tekevänä kulujen pudottajana KU on saanut yhteistyökumppaneikseen koko joukon laadukkaita kustantajia sekä kirjastoja niin tieteellisten kuin yleisten kirjastojen puolelta. Hintoja voidaan laskea sen mukaan, miten monet kirjastot hankkivat kirjoja KU:n kautta ja tulevat itse osaksi kustannusprosessia. Kustantajat saavat KU:n kautta kirjastojen maksaman nimekemaksun (title fee), jonka turvin ne voivat myydä kirjojaan yhteistyössä mukana oleville kirjastoille elektronisina tai painettuina sovittuun alehintaan. Tällainen tapa jakaa kustannuksia takaa sen, että KU voi kuluvan vuoden lopulla toimia kätilönä ensimmäisille tällaisen yhteistyön kautta ilmestyville OA-monografioille.

Open Library of Humanities on vasta aloittamassa toimintaansa. Myös se perustaa talousmallinsa siihen, että kirjastot maksavat osan julkaisukustannuksista (Library Partnership Subsidy = LPS). Tuloja saadaan myös painetuista kappaleista. Myös useat kaupalliset kustantamot ovat aivan viime vuosina aloittaneet OA-julkaisemisen, jonka tulokset näkyvät DOAB:n sivustolla. OA-julkaisemisen kärjessä ovat Australian National University E Press sekä Amsterdam University Press kummatkin yli 200 monografiallaan.
Lopuksi yksityisestä keskustelusta poimittu saksalaisen OA-julkaisemisen asiantuntijan sensuroimaton toimintaohje kaikille saksalaisille yliopistoille. Näiden tulisi kaikkien yhdessä ja määrätietoisesti päättää mahdollisimman pian, että ne siirtyvät kukin julkaisemaan omien tutkijoidensa tuotokset, niin artikkelit kuin kirjatkin, OA:na ja panevat vastaavat kirjastojensa hankintakulut omaan julkaisutoimintaan. Vuosittain käytettävät rahat riittäisivät hyvin, kunhan päätös olisi selvä ja yksimielinen. Niinpä kaikki tietäisivät, että 1. tammikuuta 2017 kaikki Saksassa tuotettu tutkimus on kaikkialla kaikkien saatavissa eivätkä kaupalliset kustantajat enää riistäisi saksalaisia yliopistoja. Hän oli vakavissaan; emme olleet siihen mennessä juoneet kuin yhden lasillisen viiniä.

Entä me?

Helsingin yliopiston kirjastolle OA-julkaisemisen seuraaminen ja tukeminen on tärkeää ja kannattavaa. Meidän on syytä tuntea jo nyt tarjolla olevaa kirjallisuutta sekä osata tehdä sitä tunnetuksi asiakkaidemme parissa. Lisäksi meidän kannattaa seurata kustannustoiminnassa tapahtuvia muutoksia ja äänestää omilla ratkaisuillamme OA-julkaisemista tukevaa toimintaa. Konkreettisista hankkeista Knowledge Unlatched on mielestäni erityisen lupaava, koska se lähtee liikkeelle käsillä olevista realiteeteista ja pyrkii kaikkien osapuolten hyötyyn. Tie OA:n laajempaan leviämiseen kulkee joka tapauksessa monenlaisten aloitteiden kautta, joista osa on täysin kirjastoista riippumattomia, kun taas toisissa kirjastot voivat näytellä huomattavaa osaa.

Teksti

Matti Myllykoski
johtava tietoasiantuntija
Keskustakampuksen kirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuva

openlibhums.org

Tutkimusartikkelien rinnakkaistallennus – SHERPA/RoMEO -palvelu tutkijan apuvälineenä


Tieteellisten artikkeleiden tallentaminen yliopistojen avoimiin julkaisuarkistoihin ei ole toistaiseksi laajemmin toteutunut Suomessa. Tilanne on kuitenkin vähitellen muuttumassa, jos rahoittajat alkavat  edellyttää tutkimusten avointa saatavuutta.

Tällaisia vaatimuksia on tulossa mm. Iso-Britanniassa, jossa sikäläinen Suomen Akatemiaa vastaava taho Research Councils UK on uudistanut OA-politiikkaansa siten, että 4/2013 alkaen kaikkien RCUK:n rahoittamien tutkimusten on oltava avoimesti saatavilla viimeistään vuoden kuluttua julkaisemisesta.

SHERPA/RoMEO –palvelusta tietoa rinnakkaistallennuksen oikeuksista

Jos artikkelia ei ole julkaistu jossain open access -lehdessä, vaihtoehdoksi jää yleisimmin artikkelikopion tallentaminen yliopiston tai tutkimuslaitoksen avoimeen julkaisuarkistoon. Eräs ongelma tallennuksessa julkaisuarkistoihin on se vaivannäkö ja ajankäyttö, joka liittyy kustantajien rinnakkaisjulkaisupolitiikan selvittämiseen. Tämä ongelma ilmenee myös Tampereen yliopiston tutkijoille tehdyn kyselytutkimuksen yhteenvetoraportissa.

Hyvänä apuvälineenä asiassa on SHERPA/RoMEO -verkkopalvelu, johon on tallennettu tunnetuimpien kansainvälisten kustantajien linjauksia lehtiartikkeleiden rinnakkaistallennuksen ehdoista (default policies). Tietojen hakeminen palvelusta on vaivatonta: hakuja voi tehdä lehden tai kustantajan nimellä tai lehden ISSN-numerolla.

Palvelun tietokantaa päivitetään jatkuvasti, mutta toistaiseksi sieltä puuttuvat monet pienten kielialueiden sekä erityisalojen kustantajat ja lehdet. Esimerkiksi suomalaisten kustantajien lehtiä palvelusta ei vielä löydy muutamaa poikkeusta lukuunottamatta.

SHERPA/RoMEOn tiedoissa lehteä koskeva kustantajan politiikka rinnakkaisjulkaisemisessa ilmenee värikoodilla sekä erikseen määritellyillä ehdoilla. Värikoodit ja niiden merkitys lyhyesti kuvattuna:

–          Vihreän kategorian lehdille on annettu laajimmat artikkelien rinnakkaistallennusoikeudet. Tällöin on sallittua tallentaa julkaisuarkistoon artikkelin käsikirjoitusversion (pre-print)  lisäksi joko vertyaisarvioinnin jälkeen tehty korjattu versio (post-print) tai  kustantajan lopullinen taitettu versio.

–          Sinisen kategorian lehdille on sallittu post-printin tai kustantajan version rinnakkaistallentaminen.

–          Keltaisen kategorian lehdille vain pre-print -version rinnakkaistallentaminen on sallittu. Usein on näiden lehtien osalta kuitenkin post-printin tai kustantajan version rinnakkaistallentaminen sallittu tietyn ajan, yleisimmin 6 tai 12 kuukauden kuluttua artikkelin alkuperäisestä julkaisemisesta.

–          Valkoisen värikoodin lehtien osalta kustantaja kieltää kokonaan rinnakkaistallentamisen.

Näkökulmia rinnakkaistallennuksen mahdollisuuksiin

Jonkinlaista näkökulmaa rinnakkaistallentamisen potentiaalista Helsingin yliopiston tutkimusjulkaisujen osalta saadaan tutkimalla TUHAT-tietokannassa olevia julkaisutietoja ja niihin liittyviä SHERPA/RoMEOn värikoodeja. Esimerkiksi tarkastelemalla  HY:n keskustakampuksen tieteenalojen vertaisarvioituja artikkeleita vuosina 2005-2011, saadaan tulokseksi seuraavat lehtiin liittyvät tiedot:

–          Yhteensä 56% lehdistä löytyy SHERPA/RoMEO-palvelusta (1468 kpl).

–          92% SHERPA/RoMEOsta löytyvistä lehdistä sallii ainakin jonkin artikkelin version rinnakkaistallentamisen.

–          41% myöntää laajimmat rinnakkaisjulkaisuoikeudet (värikoodi vihreä).

–          3 % myöntää edellistä hieman suppeammat rinnakkaisjulkaisuoikeudet (värikoodi sininen).

–          48% myöntää oikeuden rinnakkaisjulkaista vain pre-print -version artikkelista (värikoodi keltainen).

Vaikka 44% edellä kuvattuun esimerkkiin sisältyvistä  lehdistä ei löydy SHERPA/RoMEO-palvelusta, on tulos rinnakkaistallennuksen kannalta kuitenkin varsin positiivinen. Koska monet keltaisen kategorian lehdistä sallivat ainakin post-print -version tallennuksen viivästettynä, tätä mahdollisuutta olisi järkevää hyödyntää.

Esimerkiksi TUHAT-tietokannan tallennuslomakkeella voi tekijä itse määritellä ns. embargo-ajan, jonka jälkeen artikkelin sallittu versio tulee julkiseksi.

SHERPA/RoMEOsta puuttuvien lehtien osalta olisi vapaan saatavuuden lisäämisen kannalta hyödyllistä, että tutkijat vaatisivat kustantajia määrittelemään periaatteet rinnakkaistallennukselle – ja tarvittaessa vaatisivat mahdollisuutta rinnakkaistallennukseen ainakin tietyn embargo-ajan kuluttua.

Kirjasto avustaa

Kirjaston henkilökunta tarkastaa TUHAT-tietokantaan tallennettujen tutkimusartikkeleiden rinnakkaistallennusoikeudet ja tarjoaa apua esimerkiksi neuvontapalvelun ja kustantajille suunnattujen valmiiden kirjepohjien muodossa. Tarkempaa tietoa asiasta löytyy HY:n OA-arkistoinnin sivustolta.  Yleisoppaana asiaan perehtymisessä voi käyttää HY:n kirjaston tuottamaa Rinnakkaistallentamisen käsikirjaa.

Teksti

Mika Holopainen
Tietoasiantuntija
Keskustakampuksen kirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Tutkimustiedon ja –aineistojen avautuminen parantaa maailmaa – OpenAIREplus ja Helsingin yliopiston kirjasto EU-hankkeen kansallisena toimijana

“Scientific information has the power to transform our lives for the better – it’s too valuable to be locked away.” Tieteellisen tutkimustiedon avulla elämänlaatumme paranee – tieto on liian arvokasta säilytettäväksi lukkojen takana. (EU:n digitaalistrategiasta vastaava komission varapuheenjohtaja Neelie Kroes)

Helsingin yliopiston uuden, vuosiksi 2013-2016 laaditun strategian otsikkona on Maailman parhaaksi. Monimielinen ilmaisu avataan näin: ”Rakennamme parempaa maailmaa ottamalla entistä merkittävämmän roolin globaalien ongelmien ratkaisemisessa. Monitieteinen opetuksemme ja tutkimuksemme tuottavat uutta osaamista koko yhteiskunnan hyödyksi. Tuore ajattelu ja luova vuorovaikutus auttavat meitä tavoitteessamme nousta maailman 50:n parhaan yliopiston joukkoon.”

Meilahden kampuskirjasto Terkon kirjastonjohtajaa Annikki Roosia haastateltuani osaan mainita ainakin yhden Helsingin yliopiston kirjastossa edistettävän asian tai tehtävän, joka suoraan liittyy yliopistomme tulevan strategian pääteemaan: OpenAIREplus-hankkeen.

Kuten ylläolevassa strategiasitaatissa mainitaan, yliopiston opetus ja tutkimus tuottavat uutta osaamista koko yhteiskunnan hyödyksi. Kirjaston työn tuloksena tutkimustieto ei jää hankalasti lähestyttäväksi ja löydettäväksi, ”lukkojen taakse”. Kirjasto luo mahdollisuuksia kaikille kansalaisille päästä tutustumaan tutkimustietoon. Nyt avataan ovia vielä pitemmälle, tutkimusaineistoihin, joihin tieteellisen tutkimuksen tulokset perustuvat.

OpenAIRE (Open Access Infrastructure for Research in Europe) –hanke (12/2009-) pohjautui Euroopan komission käynnistämään tutkimusjulkaisujen avoimen saatavuuden (Open Access) pilottihankkeeseen, joka alkoi elokuussa 2008. Näissä projekteissa on luotu käytäntöjä kaikkien EU:n rahoittamien tutkimusten tuloksena syntyneiden julkaisujen saamiseksi avoimesti verkkoon. Helsingin yliopiston kirjasto oli mukana jo OpenAIREssa.

Lähes kolmen vuoden pituinen OpenAIREplus –hanke käynnistyi joulukuussa 2011. Sen tavoitteena on rakentaa yhteyksiä tutkimustuloksista raportoivien tieteellisten julkaisujen ja tutkimustulosten perustana olevien tutkimusaineistojen (data) välille.

Pisan matkakuvat virittivät antoisaan keskusteluun

Annikki Roosin haastattelun alkuperäisenä herätteenä oli kertoa Verkkarin lukijoille kuulumiset  OpenAIREplus -hankkeen kick off –tilaisuudesta Italian Pisasta. Hän osallistui  6.-7.12.2011 pidettyyn kokoukseen Helsingin yliopiston kirjaston edustajana. Keskustelussamme tämä tilaisuus ja sen anti jäivät sivuosaan ja tunnelmiksi haastattelun yhteydessä nähtävinä valokuvina. Keskeisiksi aiheiksi nousivat EU:n tutkimusjulkaisujen ja –aineistojen avoimeen saatavuuteen liittyvien hankkeiden yhteiskunnallinen merkitys, kirjastojen uudet tehtävät ja Helsingin yliopiston kirjaston rooli tehtäväalueen kansallisena toimijana.

Millaista tiede- ja yhteiskuntapoliittista kehitystä OpenAIRE-hankkeiden taustalla on?

Tiedon tuottamisessa ja käyttämisessä on tapahtunut iso murros. Meillä on nykyään välineitä tehdä asioita uudella tavalla: tekniikkaa, laitteita, ohjelmistoja…  On monenlaisia uusia tapoja tiedon käsittelemiseksi. Eikä tämä ole pelkkää IT:tä, tietotekniikkaa, vaan aivan tavallisten ihmisten asiaa.

On tapahtunut poliittisia muutoksia. Tutkimuksen rahoittajat edellyttävät, että tutkijoiden tuotanto saadaan kaikkien halukkaiden käyttöön. Julkisen rahoituksen turvin tehtyjen tutkimusten sisältämän tiedon pitäisi olla avointa ja esimerkiksi yritysmaailman käytössä. Tämä on EU:n, useiden muiden kansainvälisten tutkimusrahoittajien ja meillä Suomen Akatemian tavoitteena.

OpenAIRE oli juuri EU:n käynnistämä hanke, joka aloitettiin tietyillä aihealueilla, mm. lääketieteessä ja se keskittyi nimenomaan tutkimusjulkaisujen avoimuuteen. Todennäköisesti EU:n seuraavassa puiteohjelmassa edellytetään EU:n rahoittamien julkaisujen ja myös niihin liittyvän datan avoimuutta.

Entä OpenAIREplus?

OpenAIREplussassa pilotoidaan samat aihealueet kuin edellisessä hankkeessa, mutta nyt tähdätään siihen, että myös tutkimustuloksiin johtanut data saadaan avoimeksi. Hankkeessa rakennetaan prosesseja ja välineitä sekä levitetään tietoa EU:n tutkimusjulkaisujen ja –datan avoimuutta koskevasta politiikasta.

Prosessien ja välineiden rakentaminen tarkoittaa sitä, että julkaisun ja datan välille luodaan yhteys. Tehdään mm. datamallia, jonka avulla tutkimusdata voidaan kuvata ja linkittää se julkaisuihin. Analysoitavana on eri tieteenalojen aineistoa. Tehtävänä on yrittää löytää erityyppisten datojen välille yhteistä rajapintaa, mikä onkin kunnianhimoinen tavoite!

Tutkimusjulkaisut ja aineistot sijoitetaan avoimiin julkaisuarkistoihin. On mm. huolehdittava siitä, että suomalaiset arkistot ovat OpenAIREn kanssa yhteensopivia. Hankkeen piirissä tehtävä yhteistyö on kansainvälistä ja kansallista. Suomesta hankkeeseen osallistuja on Helsingin yliopisto, jonka edustajana toimii Helsingin yliopiston kirjasto. Kirjastomme on siis kansallinen toimija tässä tehtävässä.  Hankkeessa on kaiken kaikkiaan edustus 41 EU-maasta.

Palataan hetken päästä Helsingin yliopiston kirjaston tehtäviin OpenAIREplussan piirissä.
– Kertoisitko, miten TTA-hanke, jonka ohjausryhmässä olet, liittyy puheena olevaan asiaan?

Opetus- ja kulttuuriministeriö on käynnistänyt Tutkimuksen tietoaineistot -hankkeen (TTA) vuosiksi 2011–2013. Se käynnistyy 16.3. järjestettävällä seminaarilla. TTA-hanke sisältää mm. datakatalogin rakentamisen. Siinä kaikkien alojen metadata koottaisiin yhteen.

Kaikkea tutkimusdataa ei voi saada avoimeksi, mutta metadatan tulisi olla avointa. Tutkimusdatan metadata syntyy siten, että data kuvaillaan jonkin sovitun formaatin mukaisesti. Data kuvaillaan tietokantoihin, joista se on ihmisten tai toisten järjestelmien haettavissa ja käytettävissä eri tavoin.

Kirjaston uudesta roolista…

Kirjastot eivät enää nykyään ole tietovarastoja. Niiden tehtävänä on taata pääsy tietoon. Tieto puolestaan voi olla mitä tahansa: primääridataa, tekstiä, julkaisuja.  Tietoympäristö on moninainen ja kirjasto voisi olla väylä tai rajapinta jossa  ihminen, data ja informaatio kohtaavat muodostaen mahdollisuuden tietämyksen syntymiseen ja viisauden kartuttamiseen.

Helsingin yliopiston kirjasto kansallisena toimijana?

OpenAIREplus-hankkeessa jaamme tietoa suomalaisten avointen julkaisuarkistojen (n. 15) ylläpitäjille. Olemme mukana viemässä eteenpäin teknisiä ratkaisuja ja sovittuja toimintatapoja. Kaikki ne tieteellistä tutkimusta harjoittavat tahot, jotka ovat saaneet EU-rahoitusta, ovat yhteistyökumppaneitamme. Myös Kansalliskirjasto, Tekes… Pyrkimyksenä on kansallisesti järkevä toimintatapa tutkimusjulkaisujen ja –aineistojen avoimuutta kehitettäessä. Asiaa voisi yleisesti tehdä tunnetuksi myös esitelmien ja eri foorumeille laadittujen kirjoitusten avulla.

Helsingin yliopiston kirjastossa on NOAD (National Open Access Desk) eli kansallinen Open Access –neuvontapiste, joka auttaa tutkijoita löytämään oikean avoimen julkaisuarkiston sekä vastaa tutkimuksen avoimuuteen ja tekijänoikeuksiin liittyviin ym. kysymyksiin. NOADit on jaettu piireihin. Suomi kuuluu pohjoiseen, Nordic NOADiin, jonka kesken pidetään mm. skype-kokouksia.

Helsingin yliopiston kirjastossa OpenAIREplus-toiminnasta huolehtii työryhmä, johon kuuluu henkilöitä, jotka eri tavoin ja omalla asiantuntemuksellaan edistävät hankkeeseen liittyviä tehtäviä: ylikirjastonhoitaja, tutkimusdata-asiantuntijoita sekä avoimen julkaisuarkiston teknisen puolen ja Open Access –käytännöt ja tekniikan hallitsevia osaajia.

Odotettavissa on monipuolista kansainvälistä toimintaa ja matkoja, mm. kesäkuussa 2012 Kööpenhaminaan, missä pohjoismaiset OpenAIREplus-edustajat tapaavat.

Kaikki OpenAIREplus-hankkeeseen liittyvä Helsingin yliopiston kirjaston aineisto on yliopistolaisille avoimesti wikissä: https://wiki.helsinki.fi/x/GQDZB

Kiitos haastattelusta!

Linkit:

OpenAIRE

http://www.openaire.eu/en/component/content/article/76-highlights/326-openaireplus-press-release

OpenAIREplus projekti liittää yhteen vertaisarvioidun artikkelin ja tutkimusdatan.

Helsingin yliopiston kirjaston ajankohtaisuutinen 4.1.2012

Kimmo Koskinen, Helsingin yiopiston kirjasto: Open Access –julkaiseminen. Esitys kaukopalvelupäivillä 12.5.2011

Opetus- ja kulttuuriministeriö 30.1.2012: Koordinaatioryhmä tukemaan sähköisten tutkimusaineistojen saatavuutta ja käyttöä

Tietoa Tukimuksen tietoaineistot (TTA) –hankkeesta 

HY strategia  

Teksti

Eeva-Liisa Viitala
Tiedottaja
Hallinto- ja kehittämispalvelut

Kuvat

Annikki Roos

 

Open access -suosituksia Tanskan malliin

Open access on mullistavan hieno tutkimuksen julkaisutoiminnan keksintö. Kaikki eivät vain ole sitä vielä oivaltaneet. Avoimen tieteellisen julkaisemisen hyödyt ovat moninaiset, mutta miten saada tiedeyhteisö mukaan?

Tanskassa on päätetty ottaa open access käyttöön täydellä teholla. Maan hallitus on sitoutunut varmistamaan, että julkisin varoin rahoitetun tutkimustoiminnan tulokset tulevat kaikkien saataville avoimina julkaisuina. Tiede-, teknologia- ja innovaatioministeriö nimitti komitean laatimaan open access -suositukset tanskalaiselle tiedeyhteisölle. Komitea työskenteli Tanskan sähköisen tutkimuskirjaston DEFF (Danmarks Elektroniske Fag- og Forskningsbibliotek) ohjausryhmän alaisuudessa ja työn tuloksena on valmistunut 16-kohtainen lista suositeltavista toimenpiteistä.

Avoimuus vihertämään

Tanskan open access -komitea suosittelee rinnakkaistallennukseen perustuvaa vihreää open access -käytäntöä. Avoin julkaiseminen ei tingi tutkimuksen laadunvarmistuksesta, koska tieteelliset julkaisut huolehtivat vertaisarvioinnista. Monet tiedekustantajat sallivat vertaisarvioitujen artikkelien rinnakkaistallentamisen. Suosituksen mukaan yliopistojen ja tutkimuslaitosten tulee edistää ja toteuttaa open access –julkaisemista. Käytännön tulisi kattaa kaikki tutkimus, joka tehdään kokonaan tai osittain julkisella rahoituksella.

Rahanarvoisia julkaisuja

Open access -linjauksilla tulisi olla yhteys Tanskassa yliopistojen rahanjaon kriteerinä käytettyyn julkaisupisteytykseen (bibliometrinen tutkimusindikaattori BFI). Taustalla on ajatus että open access -lehdissä julkaisemisen tai kokotekstin tallentamisen julkaisuarkistoon pitäisi olla yksi yliopistojen rahanjaon kriteeri.

Julkisen sektorin tutkimusrahoittajien tulisi edellyttää tutkimusjulkaisujen kokotekstien tallentamista joko organisaation omaan julkaisuarkistoon tai raportissa ehdotettuun uuteen kansalliseen julkaisuarkistoon. Yhteistä arkistoa tarvittaisiin pienemmille organisaatioille. Tanskassa on jo kansallinenjulkaisurekisteri ja yliopistoilla on sama Pure-ohjelmisto, joka on käytössä myös Helsingin yliopiston TUHATissa. Komitea suosittelee myös tieteellisten julkaisujen pitkäaikaissäilytystä koskevan palvelun perustamista. Tällaisen palvelun avulla voidaan varmistaa digitaalisten julkaisujen luettavuus ja hyödynnettävyys pitkällä aikavälillä.

Näkyvyyttä pienelle maalle

Komitea suosittelee, että tanskalaiset tieteelliset kustantajat, tieteelliset seurat ja tieteellisten lehtien päätoimittajat valmistelevat ehdotuksia siitä kuinka tieteelliset lehdet ja kirjat saadaan siirtymään open accessiin.

Tieteellisten artikkelien ja kirjojen kannattava julkaiseminen tanskaksi on aina ollut vaikeaa pienen kielialueen vuoksi. Erityistä huolta on kannettu lehtien tilauskannan säilymisestä. Kirjojen julkaisemisessa on puolestaan kysymys erilaisesta liiketoimintamallista, koska kirjoista saadaan suoraan myyntivoittoa.

Viestintää ja vuoropuhelua

Ehdotusten toimeenpanoa koordinoitaessa pitäisi toteuttaa open access -aiheinen tiedotuskampanja esimerkiksi tiedotusaineiston ja konferenssien muodossa. Kampanja suunnataan yliopistoihin ja tutkimuslaitoksiin.

Kansainvälisissä tutkimusrahoituksen yhteistyöfoorumeissa, kuten EUROHORCs ja EuropeanScienceFoundation, toimivien tanskalaisten tahojen olisi koordinoitava keskinäistä toimintaansa ja varmistettava kansainvälisten open access -linjausten huomioon ottaminen.

Kansainvälisesti tärkeimmät yhteistyöfoorumit ovat TheAllianceforPermanentAccess, DataCite ja CESSDAERIC. Niiden jäsenyys on suositeltavaa, koska se takaa pääsyn kansainvälisen kokemuksen ja globaalien ratkaisumallien hyödyntämiseen sekä mahdollisuuden vaikuttaa niissä tehtäviin ratkaisuihin. Lisäksi liittymistä COARin jäseneksi pidetään tarpeellisena.

Avoimeen dataan

Julkaisut ovat tutkimustoiminnan näkyvä lopputulos, joka perustuu hyvinkin laajoihin aineistoihin ja tutkimusdataan. Komitea suosittelee, että kaikkien eri intressitahojen yhteistyönä tehdään suunnitelma kansallisesta avoimeen saatavuuteen perustuvasta tutkimusdata-arkistosta.

Miten meillä Suomessa?

Tanska on asettanut selkeät tavoitteet avoimen julkaisemisen edistämiselle. Open access -komitean suosituslista sisältää konkreettisia linjauksia ja suoria toimintaohjeita. Onko Suomella esittää kattava lista tarvittavista toimenpiteistä suomalaiselle tiedeyhteisölle?

RecommendationsforImplementationofOpenAccessinDenmark

DEFFOpenAccess

OpenAccess.dkblog

 

Videovinkki: OpenAccessRobots

Teksti

OA-lukupiiri
Helsingin yliopiston kirjasto

Mika Holopainen
Pekka Karhula
Kimmo Koskinen
Arja Lappalainen
Timo Liimatainen
Arja Niskala
Pekka J. Salminen

Open Access and Open Data 2010 –konferenssi 12.-13.12.2010 Kölnissä

Viikin kampuskirjaston tietoasiantuntijat Maarit Hopeakoski-Nurminen ja Liisa Siipilehto kävivät viime vuoden joulukuussa Goportiksen organisoimassa OAOD 2010 – konferenssissa.  Saksanmatkan tuliaisina oli paljon uutta tietoa tutkimusjulkaisujen ja – aineistojen vapaasta saatavuudesta ja siihen liittyvistä kehityssuunnista.

Joulutuliaisia hankittiin myös Kölnin tunnelmalliselta joulutorilta.

Joulukuisen työmatkamme kohteena oli Kölnissä järjestetty asiantuntijakonferenssi tutkimustiedon open access -julkaisemisesta ja avoimesta datasta: Open Access and Open Data 2010 –konferenssi 12.-13.12.2010. Osallistujia oli yhteensä 111 henkilöä, kaukaisimmat Etelä- Afrikasta ja Malesiasta. Tavoitteenamme oli saada uusia kansainvälisiä näkökulmia konferenssin aiheisiin.

Kölnin kuuluisin rakennus on katedraali, joka hallitsee kaupungin keskustan näkymiä. Köln peittyi lumeen 13.12.2010

Konferenssin esittelyn mukaan tapahtuman tarkoituksena oli tarkastella, miten tutkimustiedon avoin saatavuus on laajentunut viimeisen viiden vuoden aikana ja mitä odotetaan tapahtuvan seuraavan viiden ja kymmenen vuoden sisällä. Konferenssin organisoija Goportis (the Leibniz Library Network for Research Information) on Saksan kolmen eri alan kansalliskirjaston muodostama verkosto tutkimustiedon hallinnan tehtäviä varten.

Britannia, Saksa ja Hollanti tuntuvat olevan tutkimustiedon open access –julkaisemisessa ja tutkimusaineistojen avoimessa saatavuudessa Euroopan kärkimaita. Suurin osa konferenssin puhujista oli näistä maista kotoisin.

Konferenssihotellimme

Tutkimustulosten open access sisältää kaksi keskenään erilaista kehittämiskohdetta: suunnan kohti tutkimusjulkaisujen avointa saatavuutta ja saman pyrkimyksen tutkimusaineistojen ja -datan osalta.

Tutkimusjulkaisujen (artikkelien, raporttien, monografioiden) open access -julkaisemisella tarkoitetaan yksinkertaisimmillaan julkaisun saattamista tietoverkkoon “klikkauksen päähän”. Se tarkoittaa vapaata oikeutta lukea, kopioida, tulostaa ja linkittää kokonaisia tieteellisiä julkaisuja.

Tutkimusaineistojen, tutkimusdatan ja muiden tutkimusten tausta-aineistojen avoin saatavuus on ensisijaisen tärkeää tieteen avoimuudelle. Tällä tarkoitetaan tutkimuksen tuloksena syntyneiden tietoaineistojen saattamista tutkimusyhteisön verifioitavaksi ja jatkokäytettäväksi. Myös saksalaiset ovat keränneet tietoa open access -asioista omalle sivustolleen.

Kölnissä on joka vuosi seitsemän tunnelmallista joulutoria, jotka houkuttelevat ostajia. Piipahdimme tällä katedraalin joulutorilla, joka oli täynnä iloisia ihmisiä.

Kartta Open access –liikkeen laajenemisesta

Alma Swan Devonista Britanniasta piti selkeän esityksen tieteellisen tiedon avoimen saatavuuden eduista tutkijalle, instituutiolle ja yhteiskunnalle. Hän on kehittämässä karttaa, josta voi tutkia, mitä eri puolilla maailmaa on meneillään tai on suunnitteilla open access -asioissa.

Alma Swanin kehittämästä kartasta voi tarkastella, miten open access kasvaa ja kehittyy eri puolilla maailmaa.

Kannustaminen edistäisi tutkimusdatan jakamiseen

Konferenssissa keskusteltiin vilkkaasti siitä, pitäisikö tutkimusorganisaatioiden edellyttää tutkijoilta avoimissa julkaisufoorumeissa julkaisemista tai rinnakkaistallennusta. Ilman tällaista vaatimusta tai mandaattia open access ei etene. Tutkimusaineistoja ei voida samalla tavalla vaatia avoimeen käyttöön kuin julkaisuja, koska tutkimusaineistojen jatkokäyttöön saattaminen on monimutkaista. Asiaa ei voida ratkaista yhden mallin mukaan, sillä tieteenalojen erilaisuus tutkimusaineistojen suhteen on moninaisempaa kuin julkaisujen.

Tutkijoita tulee rohkaista tutkimusdatan jakamiseen erilaisin kannustimin. Esimerkiksi viittauskulttuuria on muutettava siten, että on annettava kunnia sille jolle se kuuluu. Nykyisin tutkimusdatan tuottajaan ei suoraan viitata, vaan esim. alaviitteessä mainitaan taho tai henkilö, kenen keräämään aineistoon tutkimus perustuu. Sitaatiokulttuurin muutoksen edistämiseksi tutkijoille on tarjottava helppokäyttöiset työkalut, joilla julkaisuista voidaan tehdä linkitys tutkimusdataan (unique DATA ID).

Gert Wagnerin esittämä idea tutkijoiden yksilöidystä ID-tunnuksesta herätti keskustelua. Tutkimuksen arviointikriteerit eivät ota huomioon tutkimusdatan tuottamiseen tai jakamiseen tehtyä työtä.  Erityisesti määräaikaisten työsuhteiden yleistyessä ja julkaisupaineiden kasvaessa, ei tutkijoilla riitä tutkimusdatan jakamiseen kiinnostusta eikä aikaa.

Julkaisujen ja tutkimusdatan linkittyminen toisiinsa

Tutkimusdatan yhdistäminen julkaisuihin on tärkeää ja sen voi toteuttaa monella tapaa. DataCite on palvelu, joka tarjoaa pysyvän osoitteen myös datasetteihin ja siten mahdollistaa julkaisujen ja tutkimusaineistojen pysyvän linkittämisen toisiinsa. Linkitys voidaan tehdään myös monenlaiseen muuhun aineistoon: kuviin, artikkeleihin, skripteihin, dataan, elokuviin, karttoihin, konferenssiesityksiin, oppimateriaaliin jne. Linkitys perustuu DOI-systeemiin (The Digital Object Identifier).

Kirjastojen tulisikin avata kokoelmatietokantansa myös muulle aineistolle kuin omille kokoelmille – periaatteella: ”meillä ei ole sitä, mutta tiedämme missä se on – tässä linkki!”. Kokoelmatietokannasta tulisi portaali tieteelliseen informaatioon riippumatta siitä, missä aineisto sijaitsee. DataCiten jäseniä ovat mm. The Swedish National Data Service (SNDS) ja British Library.

Jan Veltropin esitys nanojulkaisuista (nanopublications) jäi erityisesti mieleen. Koska julkaisuja ilmestyy valtavasti koko ajan (esim. PubMed-tietokannassa julkaistaan kaksi uutta artikkelia minuutissa joka päivä), ei kukaan tutkija pysty lukemaan kaikkea omalta alalta julkaistua tietoa. Nanojulkaisujen avulla voidaan muodostaa tietotekniikan keinoin katsauksia tai tuottaa jopa uusia tutkimustuloksia yhdistämällä tietoa valtavasta määrästä julkaisuja.

Tapaamisia ja paikallista tunnelmaa

Konferenssi-illallinen nautittiin tyypillisessä kölniläisessä ravintolassa. Pöydässämme istui tyytyväisiä saksalaisia konferenssin järjestäjiä ja keskustelu jatkui Kölsch-oluen, bratwurstien, hapankaalin ja muiden paikallisten herkkujen ääressä. Jouluinen tunnelma oli taattu, kun palasimme joulutorin kautta hotelliimme lumipyryssä.

Ohjelma, abstraktit ja esitykset.

Kirjoittajat

Liisa Siipilehto
tietoasiantuntija
Viikin kampuskirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Maarit Hopeakoski-Nurminen
palvelupäällikkö
Viikin kampuskirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuvat

Maarit Hopeakoski-Nurminen

ja

http://www.koeln.de/cologne_tourist_information