Innostava Ivo Grigorov – avoimen tieteen suunnannäyttäjä

Oma oppimismatkani avoimen tieteen maailmaan vei kansainvälisellä Open Access -viikolla 20.10.2015 Minervatorille, Kruununhaan Siltavuorenpenkereelle. Helsingin yliopiston kirjasto järjesti modernissa oppimisympäristössä jo neljännen uudenlaiseen tieteen avoimuuteen johdattavan tapahtuman, joka tällä kertaa oli koko päivän kestävä englanninkielinen workshop-tyyppinen tilaisuus. “Get your feet wet in Open Science!” -otsikko kehotti vasta totuttelemaan rantaveteen, jonka edessä aukeavalla ulapalla puhujaksi Tanskasta saapunut Ivo Grigorov ui jo vahvoin vedoin.

Ennen Ivon esittelyä ja hänen kanssaan käymääni keskustelua vielä muutama sana Open Science Workshop -tilaisuudesta ja siitä, miksi kirjasto on avoimen tieteen puolella.

Kirjasto avoimuutta edistämässä

Open Access Workshop oli osa EU:n kaksivuotisen FOSTER-hankkeen (2014-2016) tutkijoille, jatko-opiskelijoille, kirjastoammattilaisille ym. avoimen tieteen parissa toimijoille suunnattua koulutusohjelmaa. EU tukee vahvasti tieteen avoimia käytäntöjä. FOSTERin tarkoituksena on edistää koulutuksella Euroopassa tehtävän tutkimuksen avoimuutta.

Kirjasto sopii hyvin tieteen avoimuuteen liittyvän koulutustapahtuman järjestäjäksi. Kirjastot ovat kautta aikojen tehneet mahdolliseksi sen, että kaikki ovat päässeet tutustumaan painettuihin tiedejulkaisuihin. Digitalisaation myötä, tekniikan kehittyessä, tavoite on laajentunut tutkimuksen koko elinkaaren avaamiseksi verkossa.

Helsingin yliopisto tukee sen piirissä tehdyn tutkimuksen avoimuutta ns. Open access -mandaatilla, joka sisältyy rehtorin seitsemän vuotta sitten tekemään päätökseen Tutkimusjulkaisujen avoin saatavuus Helsingin yliopistossa (2008:126). Siinä mm. todetaan: ”Julkisesti rahoitetun tutkimuksen tulosten avoin saatavuus tukee sekä yliopiston että kunkin tutkijan tutkimustyön näkyvyyttä ja vaikuttavuutta.”

Helmikuussa 2015 hyväksytyssä Helsingin yliopiston tutkimusdatapolitiikassa puolestaan mainitaan, että ”Helsingin yliopiston piirissä tuotettu, julkaistuihin tutkimustuloksiin liitetty tutkimusdata on lähtökohtaisesti yhteiskäyttöistä ja avointa.”

Ivo ja lupaava horisontti

Hei – Ivo näkyy enää horisontissa! Ei hätää, hän tuo sieltä kannustavaa tietoa aloittelijoille. Ivo Grigorov oli puhujana jo vuoden 2014 Open access -viikolla kirjaston Meilahden tilaisuudessa. Tuolloin ja myös tänä vuonna hänen esitystensä pääaiheena oli EU:n Horisontti 2020 -tutkimus- ja innovaatiorahoitusohjelman velvoite tutkimuksen avoimuuteen. Rahoitusohjelma on seitsemänvuotinen (2014–2020) ja kooltaan lähes 80 miljardia euroa. Mm. Tekesin sivuilta voidaan lukea että ”komission tavoitteena on luoda Horisontin avulla Eurooppaan kasvua ja uusia työpaikkoja sekä parantaa eurooppalaisten yritysten asemaa globaalissa kilpailussa”.

Ivolle esittämieni haastattelukysymysten taustana ja virittäjänä eivät kuitenkaan olleet rahoitusohjelmaan liittyvät kysymykset, vaan ennakkokäsitykseni siitä, että tieteen avoimuus, mitä sillä tarkoitetaan ja mihin pyritään, ei ole ns. suuren yleisön tuntema aihe. Onko kaikkien tutkijoina toimivienkaan?

Seuraavaan tekstiin sisältyy muutamia selvennyksiä, jotka lisäsin kysymysteni tai kääntämieni englanninkielisten vastausten yhteyteen hakasulkuihin.

Haastateltavani esittäytyy

E-L V: Kerro jotain itsestäsi!

IG: Olen Ivo Grigorov ja tulen Tanskan teknillisestä yliopistosta, akvaattisten luonnonvarojen laitokselta (DTU Aqua), missä toimin projektipäällikkönä. Olen FP7 FOSTER-hankkeessa toimiva avoimen tieteen lähettiläs ja erittäin kiinnostunut siitä, miten avoin tiede voisi auttaa tutkijoita saavuttamaan uransa aikana vaikuttavuutta nykyistä enemmän, miten laitokset olisivat paremmin valmentautuneita yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen ja miten avoimia innovaatioita täydentäisi avoin uusi tutkimus.

[DTU: Danmarks Tekniske Universitet; FP7 on FOSTER-hankkeen puiteohjelman nimi.]

Avoimen tieteen määritelmä

E-L V: Miten määrittelet avoimen tieteen?

IG: Avoin tiede on tutkimuksen harjoittamista siten, ettei tiedossa olevien eikä yllättävien osatekijöiden välillä ole minkäänlaisia esteitä. Sen seurauksena tieteellisten tutkimusprosessien vaiheet ovat kaikille avoimia ja niistä on saatavissa tietoja. Tiedot ovat käytettävissä ja prosesseihin voi halutessaan osallistua samoin kuin uusien tutkimustulosten soveltamiseen yhteiskunnallisissa yhteyksissä.

Onhan tämä vähän kuin unelmaa, mutta haaveet saavat meidät aamuisin liikkeelle ja kannustavat pyrkimään entistä parempaan.

Merentutkimus

E-L V: Olet merentutkija. Millaista oseanografia on? Kerro, miten kiinnostuit siitä.

IG: Väittelin tohtoriksi oseanografiasta. Tutkijana en enää työskentele. – Oseanorafia on käsitteenä sateenvarjo, jonka alla on planeettamme veden peitossa olevan (ja suolaisen) osan biologian, kemian, fysiikan, maantieteen ja geologian tutkimus. Olisi mukavaa kertoa siitä, että merentutkimuksen opiskelu oli minulle tietoinen ja selkeä päätös – mutta näin ei ollut. Se oli vain uteliaisuutta ja tiedonjanoa jotain sellaista kohtaan, mistä en tiennyt mitään, ja siksi niin kiehtovaa.

Avoimen tieteen kipinä

E-L V: Miten vakuutuit avoimen tieteen tärkeydestä?

IG: Olen myöhään herännyt verrattuna joihinkin FOSTER-yhteistyökumppaneihini. Ensimmäinen altistukseni käsitteelle tapahtui vuonna 2005 ja ihan sattumalta! Työhöni kuului tuolloin kollegojeni, senioritutkijoiden avustaminen. Digitoin vertaisarvioitujen pdf-muotoisten artikkelien kuvatiedostoja, jotka olivat usein huonolaatuisia. Artikkelit oli itse asiassa julkaistu paljon sen jälkeen kun internet valloitti yliopistomaailman. Arvokkaat tulokset olisi voitu koota tietokannoiksi ja analysoida tietokonemalleilla. Digitaalisella aikakaudella työni tuntui samalta kuin kivitauluun kaiverretun tekstiviestin välittäminen jalkaisin vain siksi että niin oli tehty joskus aikaisemmin!

Tutkijana verkossa – e-science

E-L V: Kun puhut avoimen tieteen puolesta, pitäisikö kuulijoilla olla perustiedot ’e-sciencen’ toimintatavoista?

[E-science-termillä tarkoitin tässä tutkimusprosessia, jonka eri vaiheiden ympäristönä on verkko ja jota luonnehtivat yhteistyö, jakaminen ja avoimuus; myös: digitaalinen tiede. Aiheesta mm.: https://ec.europa.eu/digital-agenda/en/open-science; avoin tiede ym. sanastoa: http://avointiede.fi/keskeinen-sanasto]

IG: Olen varma siitä, että useimmilla tutkijoilla on jo ymmärrys avoimen tieteen tärkeydestä ja sen merkityksestä heidän uralleen ja yhteiskunnalle. Toisaalta vertaisarvioinnin taholta tulevat paineet ja urakannustimien puute saavat heidät pysymään tavoissa, joissa on puutteita. Mutta itsehän he päättävät.

Pitäisikö tuleva tutkijasukupolvi harjoittaa lähtökohtaisesti e-scienceen osana heidän kouluttamistaan huippututkijoiksi? En tiedä, millä muulla tavalla heidät voitaisiin valmentaa tulevaisuuteen joka perustuu e-sciencelle, digitaaliselle oppineisuudelle ja tulosten levittämiselle ja soveltamiselle yhteiskunnallisissa yhteyksissä.

Tässä yhteydessä on muistettava myös tutkimuksen arviointikriteerit, jotka tulevaisuudessa ovat paljon monimuotoisemmat ja laajemmat kuin nykyinen systeemi. Voivatko tutkijaksi aikovat tulevaisuudessa tehdä tietoisia uravalintoja ilman standardoitua tutkijakoulumuotoista opetusta, jota jo nyt on tarjolla?

Uudistunut avoimuus

E-L V: Entä ne, jotka käsittävät ’avoimen tieteen’ perinteisesti? Mitä sanottavaa sinulla olisi heille? Esimerkiksi humanististen alojen tutkijoille, jotka toimivat samaan tapaan kuin aina ennenkin? Koskevatko ’avoimen tieteen’ hankkeet heitä?

[Ilmaisulla ”perinteisesti” tarkoitin tässä tieteen harjoittamiseen totutusti liitettyjä määreitä kriittisyys, rehellisyys ja avoimuus; ks. esim Wikipediasta Tieteen etiikka]

IG: Ovatko tieteen tulokset sitten avoimia kaikille? Niin, kysytäänpä perheenjäseniltämme, kuinka moni heistä voi vapaasti lukea tieteen viimeisimpiä tutkimustuloksia omilta mobiililaitteiltaan menemättä yliopiston kirjastoon. Useimpien tieteenalojen osalta vastaus on, että vain puolet EU:n tieteellisistä julkaisuista on vapaasti akateemisen maailman ulkopuolisten tavoitettavissa.

Useimmat tutkijat ehkä sanoisivat, että laajempi tavoitettavuus ei ole välttämätöntä, mutta rahoittajat ja käytäntö sanovat toisin. Tieteellisten tutkimustulosten ymmärtämisen kykyä on myös akateemisen ympäristön ulkopuolisella suurella yleisöllä. Joukkoistettu tiede, autotallikeksijät ja Google Scholar -artikkeleita ahmivat teinit pumppaavat polttoainetta koko avointen innovaatioiden pohjalle rakentuvaan teollisuuteen, josta rahoittajat haluavat hyötyä. Avoin tiede on avointen innovaatioiden elinehto ja uusien ideoiden virtausta.

[Haastateltavan käyttämän termin ’Citizen science’ käänsin ilmaisulla ’joukkoistettu tiede’.]

Joukkovoima

E-L V: Avoimen tieteen perustelut ovat hyviä ja vakuuttavia. Millä muilla tavoilla tieteen yhteiskunnallista vaikuttavuutta voitaisiin edistää?
IG: Tässä voisi mainita esimerkiksi tieteen luku- ja kirjoitustaitoon liittyvät hankkeet (aiheina ilmasto, digitaalisuus, koodaus, meri). Ne toimivat muurinmurtajina ja sillanrakentajina akateemisen maailman ja muun yhteiskunnan välillä. Joukkoistettu tiede ottaa askelen eteenpäin ja liittää kansalaiset mukaan havaintoprosesseihin tähtitieteestä malariaan ja kalastuksen tutkimukseen. Esimerkkejä tulee merkittävästi lisää, jos perustutkimuksen tulokset ovat avoimia kaikille. Niitä voidaan sopivasti yhdistää uudelleen, käyttää kerran, uudestaankin, ennakoidusti ja toisaalta täysin yllätyksellisesti.

[Linkkejä: Climate Literacy; Digital Literacy; Ocean Literacy]

E-L V: Kertoisitko esimerkin, miten tieteen avoimuus on saanut aikaan merkittävän tieteen edistysaskelen, poliittisen päätöksen maailmamme hyväksi tms.
Ivolla oli aikaa näyttää vain pari esimerkkiä verkosta.

Open Source Drug Discovery ja 16 tuoretta tutkimusprojektia Declara-sivustolta. Sieltä löytyy esimerkiksi The Open Source Malaria (OSM) -sivusto. Avoimessa projektissa kaikki voivat osallistua malarian parannuskeinojen etsintään.

Työ jatkuu…

E-L V: Minne suuntaat avoimen tieteen asiamiehenä seuraavaksi, Helsingin jälkeen?

IG: Wieniin, Itävaltaan, pikakokoukseen Euroopan komission yhteisten tutkimusohjelmahankkeista vastaavien kanssa. Autamme ilmaston, maatalouden, terveyden ja merien tutkimuksen koordinointihanketta vakuuttumaan siitä, että avoimen tieteen käytännöt kannattaa ottaa käyttöön alusta alkaen.

[EC, Joint Programming Initiatives]

E-L V: Kiitokset haastattelusta ja osallistumisesta tapahtumaamme! Onnea Open science -työhön jatkossakin!

Avoimen tieteen hyödyt näkyviksi, välineet haltuun

Open science, avoin tiede – kaksi sanaa, jotka on helppo ohittaa, syystä tai toisesta. Kun ei pidä asiaa itsestään selvänä, huomaa, että sanojen takana on laaja, toiveikas, jopa kansallisen tason näkymä tulevaisuuteen.

Opetus- ja kulttuuriministeriön Avoimen tieteen ja tutkimuksen hankkeen (ATT, vuosiksi 2014-2017) tavoitteena on, että vuoteen 2017 mennessä Suomi nousee johtavaksi maaksi tieteen ja tutkimuksen avoimuudessa ja että avoimen tieteen mahdollisuudet hyödynnetään laajasti yhteiskunnassamme. Rohkeat, kannustavat tulevaisuudentavoitteet ja niiden tunnetuksi tekeminen on maassamme tärkeää juuri nyt.

Helsingin yliopiston kirjaston tutkimuksen palvelujen Open access -tiimi – monipuolisesti verkostoitunut asiantuntijaryhmä – panosti FOSTERin tukemana pitkäjänteisesti ja täysin voimin kahdeksatta kertaa vietettävään kansainväliseen Open Access -viikkoon ja Open Science Workshop -tapahtumaan.

Osallistujien enemmistö oli tohtoriopintoja suorittavia, jotka mm. esittelivät iltapäivän työpajoissa avoimen tieteen käytäntöihin pohjautuvia projektejaan, kokeilivat käytännössä tutkimusdatan tallentamista säilytyspalveluun, oppivat datan kuvailua jne. Uskon, että päivän otsikon kehotus “Get your feet wet in Open Science!” sai paikalle tulleet kastelemaan ainakin varpaansa.

Järjestäjätiimin laatima onnistunut, läsnäolijoita osallistanut ohjelma työpajoineen ja puhujineen sekä rennon tunnelman luonut valoisa Minerva-tori vahvistivat kaikki omalla tavallaan avoimuuden ideaa, sen syvää merkityksellisyyttä, muutenkin kuin juuri avoimena tieteenä. Oli ilo olla mukana.

Teksti

Eeva-Liisa Viitala
tietoasiantuntija

Kuvat

Jussi Männistö
tietoasiantuntija

Avoin tiede – Open Science – Mitä se on?

Avoin saatavuus – Open Access

Avoimet lehdet

Avoin julkaiseminen tarkoittaa tieteellisten julkaisujen tarjoamista verkossa vapaasti maksutta kaikille kiinnostuneille. Yhteiskunnallisen tasa-arvon ja osallistumismahdollisuuksien lisäksi avoimuus lisää julkaisujen lukijoita ja sitä kautta ne kenties vaikuttavat enemmän.

Avoimesti saatavia eli niin kutsuttuja Open Access -julkaisuja voi lukea, kopioida, tulostaa, linkittää ja käyttää ilmaiseksi ja esteettömästi.

Avoin julkaisu syntyy joko julkaisemalla tutkimusartikkeli alun perin kaikille avoimessa Open Access -lehdessä (kuten PLOS One) tai tallentamalla maksullisessa lehdessä ilmestynyt artikkeli avoimeen julkaisuarkistoon. Vaihtoehtoja kutsutaan myös kultaiseksi tieksi (Golden OA) ja vihreäksi tieksi (Green OA).

Vaihtoehtoisesti voidaan ostaa avoimeksi yksittäinen perinteisessä tilausmaksullisessa lehdessä julkaistu artikkeli. Malli tuottaa kustantajalle suurimman voitot: ensin maksetaan tilausmaksu ja siihen päälle lisähinta avoimuudesta. Ongelmien vuoksi mallista olisi syytä luopua.

Avoimet julkaisuarkistot

Avoin julkaisuarkisto on tietokanta, johon tallennetut dokumentit ovat avoimesti verkossa luettavissa, ladattavissa ja tulostettavissa. Tieteelliset artikkelit ja muu aineisto voidaan tallentaa tutkimusorganisaation tai tieteenalakohtaiseen julkaisuarkistoon.

Avoin vertaisarviointi

Tieteellisten artikkeleiden laatu varmistetaan niin sanotulla vertaisarvioinnilla. Perinteisten tieteellisten lehtien arviointi tehdään suljetusti, eikä arvioijien nimiä julkaista. Heidän kommenttinsa annetaan ainoastaan artikkelin kirjoittajille.

Avoimessa vertaisarvioinnissa arvioijien nimet ovat julkisia ja myös heidän kommenttinsa julkaistaan. Samalla saadaan kuvailutietoa, ikään kuin lukuohje artikkeliin, joka ohjaa lukijaa kiinnittämään huomiota juuri näihin kysymyksiin.

Avoin tutkimusdata – Open Research Data

Avoin tutkimusdata on useimmiten tutkimuksen tuottamaa tai käyttämää tutkimusaineistoa, joka jaetaan uudelleen käyttöä ja analysointia varten. Perinteisesti avoimella tutkimusdatalla tarkoitetaan dataa, jonka uudelleen käyttöä ei rajoiteta patentein tai tekijänoikeuksin, eikä uudelleen käytön tapaa tai käyttötarkoitusta rajata. [1]

Avoimen tutkimusdatan idea ei ole uusi, vaan esimerkiksi biolääketieteen ja ympäristön tutkimuksessa avoimella datalla on ollut keskeinen merkitys jo pitkään. OECD maita koskeva suositus julkaistiin vuonna 2004 [2] ja se on poikinut useita datan avoimuutta edistäviä hankkeita.

Suomessa käytetään tutkimusaineistoina paljon viranomaisten keräämää rekisteriaineistoa. Suomen ainutlaatuiset rekisteriaineistot on saatu laajempaan käyttöön muun muassa valtion avoimen tiedon ohjelman 2013–2015 [3] ansiosta.

Tutkimusrahoittajat ja -lehdet vaativat tai suosittelevat yhä useammin tutkimusdatan avaamista myös niillä aloilla, joilla se ei ole aikaisemmin kuulunut tutkimusperinteeseen. Tutkimusdatan avoimuus lisää tutkimuksen läpinäkyvyyttä ja sen luotettavuutta voidaan arvioida paremmin kuin pelkän tutkimusjulkaisun perusteella. Myös tutkimuksen tuottavuus ja vaikuttavuus paranevat, kun dataa käytetään uudelleen.

Datan avaamiselle ja sen avoimelle julkaisemiselle on useita perusteltuja esteitä, kuten datan sensitiivisyys, jolloin se sisältää esimerkiksi arkaluontoista tietoa yksittäisistä henkilöistä. Henkilötiedot voidaan datasta monesti häivyttää, mutta se ei ole aina mahdollista tai se voi vähentää datan käyttömahdollisuuksia merkittävästi. Esimerkiksi European Science Foundation ja ALLEA (All European Academies) suosittelevatkin tutkimusdatan uudelleen käytön mahdollistamista, mutta eivät edellytä sen avaamista vapaasti kaikkien saataville. Data voidaan jakaa esimerkiksi vain tutkimusluvan perusteella. [4] Tällaiset datat eivät tarkalleen ottaen ole avointa dataa, vaan jaettua ja uudelleen käytettävää tutkimusdataa. Ne voidaan kuitenkin laskea mukaan Open Science -idean sateenvarjon alle.

Termeillä ”avoin data” (Open data [5]) tai ”avoin linkitetty data” (Linked open data [6]) taas tarkoitetaan avoimesti ja koneluettavassa muodossa jaettuja datoja, joita on helppo yhdistellä toisiinsa. Koneluettavuus tietenkin lisää uudelleen käytön ja datalouhinnan mahdollisuuksia. Myös tutkimusdataa voidaan jakaa avoimena tai avoimena linkitettynä datana. Useat suuret tutkimusdata-arkistot ja datapankit jakavatkin datansa juuri tässä muodossa. [7]

Linkkejä:
1.    LERU Open Research Data
2.   OECD Principles and Guidelines for Access to Research Data from Public Funding
3.   Avoimesta datasta innovatiiviseen tiedon hyödyntämiseen
4.   The European Code of Conduct for Research Integrity
5.   Avoindata.fi – Sanasto
6.   Linked open data (Wikipedia)
7.   The Linking Open Data cloud diagram

Avoin lähdekoodi – Open Source

Avoin lähdekoodi on monelle tuttu tietotekniikan maailmasta, mutta se on yhä oleellisempi myös tieteen näkökulmasta. Jos tutkija käyttää esimerkiksi monimutkaista algoritmia, joka ei ole muiden saatavilla, niin tutkimus ei ole toistettavissa.

Avoin laboratoriokirja – Open Notebook

Erityisesti laboratoriossa viihtyvät tutkijat ovat kirjanneet tunnollisesti tutkimuksensa vaiheet ylös. Aiemmin ruutuvihkoon, nyt sähköisesti ja halutessaan avoimesti verkkoon. Avoin laboratoriopäiväkirja on tutkimusprosessin jatkuvaa avointa kuvailua. Kuten aiemminkin, tutkimuksen jokaiseen vaiheeseen voidaan palata.

Avoimet muistiinpanot kannustavat keskusteluun tutkimusasetelman hyödyistä ja ongelmista ja vähentävät koevirheitä. Ne ovat kuin kriitikon katse. Me ihmiset usein tiedämme, miten joku pitäisi tehdä, mutta sitten vähän oiotaan. Tällainen ”ulkoinen katse” hillitsee oikojia.

Perinteisen tutkijan voi olla vaikea ryhtyä tällaiseen, koska monesti ajatellaan, että menetelmät ovat omia ja jopa vähän ”salaisia”.

Avoin laitteisto – Open Hardware

On olemassa jopa avointa laitteistoa: ”Näillä ohjeilla voit rakentaa oman spektrofotometrisi”. Aitoa hyötyä tällaisista voi olla kansalaistieteen (citizen science) yhteydessä. Asiantuntijoiden ohjeiden mukaan voidaan rakentaa esimerkiksi yksinkertaisia välineitä vedenlaadun tarkkailuun.


Avoin yhteistyö – Open Collaboration – hyödynnetään tietotekniikkaa

Avoin yhteistyö tarkoittaa modernien tietoverkkojen mahdollisuuksien hyödyntämistä tieteellisessä yhteistyössä. Tiedeyhteisö voi hyödyntää esimerkiksi avoimen lähdekoodin ohjelmistoja, internetin foorumeita ja yhteisöjä. Yksinkertaisimmillaan avoin yhteistyö voi tarkoittaa ahkeraa bloggaamista oman tutkimuksen etenemisestä. Blogin kautta osallistetaan kiinnostuneita ja toivotaan kriittisiäkin kommentteja, joiden myötä tutkimuksen laatu saattaa parantua jo matkan varrella.

Esimerkiksi sopii Aalto-yliopiston lipiditutkimushanke, joka laajeni avoimen yhteistyön projektiksi: Avointa yhteistyötä lipiditutkimuksessa

Tekstin taustamateriaalina on käytetty Esa-Pekka Keskitalon esitelmää 2.9.2015 Kansalliskirjaston luentosarjassa sekä Avoin tiede ja tutkimus -hankkeen verkkosivustoa

Teksti

Laura Hiisivuori
viestintäpäällikkö

Avoin tutkimusdata -osio

Mari Elisa Kuusniemi
informaatikko

Kuvat

1. Wikipedia
2. Opensource.org
3. Evil Mad Scientist

Työpaja tutustutti avoimeen tieteeseen Minervassa

Avoimen tieteen käytäntöjä edistävää kansainvälistä Open Access -viikkoa vietettiin tänä vuonna kahdeksatta kertaa. Helsingin yliopiston kirjasto otti osaa viikkoon järjestämällä Open Science -työpajan. Lisäksi kirjaston avoimen julkaisemisen asiantuntijat pitivät aiheeseen liittyviä pop up -pisteitä eri kampuksilla kyseisen viikon aikana. Näillä pisteillä kuka tahansa sai tulla kysymään avoimeen julkaisemiseen ja rinnakkaistallentamiseen liittyvistä asioista.

Minervan uudessa oppimisympäristössä järjestetyn työpajan teemana olivat tänä vuonna tutkimusaineiston hallintaan ja avoimuuteen liittyvät kysymykset. Puhujavieraisiin lukeutuivat muun muassa tutkija Joona Lehtomäki Helsingin yliopistosta sekä tietoverkkoasiantuntija Tuomas Alaterä.

Vieraat esittelivät etupäässä erilaisia tutkimusaineiston tallentamisen ja jakamisen mahdollistavia tietokantoja. Tällaisia ovat esimerkiksi B2Share sekä Zenodo, jota yksi vieraista, Lars Holm Nielsen, on ollut kehittämässä. Pohdittiin myös sitä, kuka avoimesta tieteestä hyötyy. Pääviesti kaikilla puhujilla oli, että eniten siitä hyötyy tieteentekijä itse.

Kuva: Jussi Männistö