Kirjaston kokoelmat Kaisa-taloon – mitä Minervaan jää jäljelle?

Työskentelytilaa opiskelijoille tietenkin!

Nykyisistä kirjaston tiloista ylempi K1-kerros remontoidaan tiedekunnan henkilökunnan työtiloiksi, mutta alempi K2-kerros jää kirjastolle. Siitä tehdään opiskelijoille oppimisympäristö, jossa on tarjolla työasemia, gradukärryjä ja eri tavoin kalustettuja työskentelyalueita niin hiljaista työskentelytilaa tarvitseville kuin ryhmätöiden tekijöillekin. Tila on auki silloin kun Minervan kiinteistökin, eli maanantaista perjantaihin klo 8-20.

Havainnekuva ryhmätyötilojen mahdolisesta muodosta

Minervan oppimisympäristöä on suunniteltu viime syksystä alkaen. Luonnoskierroksia on tähän mennessä ollut useita, ja työhön ovat osallistuneet arkkitehtien lisäksi kirjaston ja opiskelijoiden edustajat. Opiskelijat ovat voineet osallistua suunnitteluun monin tavoin: luonnokset ovat olleet saatavilla Facebookissa, ja palautetta on voinut antaa FBn lisäksi sähköpostitse sekä syksyn ja talven aikana järjestetyissä opiskelijafoorumeissa. Näin kirjaston näkökulmasta suunnittelutyö on ollut todella mielekästä, kun on alusta alkaen saanut kuulla tilan loppukäyttäjien ajatuksia suunnitelluista ratkaisuista.

Kommentteja ja toiveita on esitetty erityisesti työasemien määrästä ja sijoittelusta, pistokkeista omien laitteiden lataamista varten, ryhmätyötilojen varustuksesta ja varattavuudesta sekä hiljaisen työtilan paikkojen riittävyydestä. Ihan helppoa ei olekaan mahduttaa samaan tilaan ryhmätöitä ja hiljaisuutta vaativaa luku- ja kirjoitustyötä. Monta ideaa on käyty läpi ja pohdittu vaihtoehtoja, jotta tilaan saataisiin erilaisin järjestelyin aikaiseksi sopiva balanssi näiden tarpeiden välille. Käytäntö sitten aikanaan osoittaa, että miten hyvin onnistuimme.

Kirjaston aineisto muutetaan Kaisa-taloon toukokuun loppuun mennessä, ja tilojen remontin pitäisi päästä alkamaan kesäkuussa. Uudistetut tilat saadaan käyttöön syksyllä; käyttöönoton lopullinen aikataulu tarkentuu sitä mukaa, kun Minervan muiden tilojen remonttiaikataulut varmistuvat.

Käyttäytymistieteilijät kaipaavat pistokkeita ja toimivaa langatonta verkkoa

Netta Metsäaho ja Olli Savisaari ovat olleet mukana Minervan oppimisympäristön suunnitteluprosessissa. Opiskelija-aktiivin arkeen kuuluu monenlaisissa hankkeissa mukana olo ja edustus.

– Kun etsitään opiskelijaedustusta, mukana ovat useimmiten samat naamat, jotka ovat jo muutenkin mukana kaikkialla, Netta Metsäaho kertoo. Tärkeintä on kuitenkin että paikalla on edes joku.

Savisaari ja Metsäaho kiittelevät kirjastoa opiskelijoiden mielipiteen kuulemisesta, mutta opiskelijoita tuntuu olevan vaikea aktivoida edunvalvontatyöhön.

Metsäaho ja Savisaari kertovat opiskelijanäkökulman menneen Minervan oppimisympäristön suunnittelussa hyvin läpi.
– Tilasta tulee hyvin ryhmätyöpainotteinen kokonaisuus, jossa kuitenkin on mahdollisuus kirjastomaiselle työskentelylle, Savisaari valottaa.
– Moderni, kotoisa, paljon pehmeitä pintoja. Nythän tila on aika kova, Netta Metsäaho lisää.

Ennen kaikkea opiskelijat ovat kaivanneet lisää pistokkeita ja toimivaa langatonta verkkoa.

Opiskelijoiden suhtautuminen muuttoon on kaksijakoista, osa haluaisi kaiken jäävän ennalleen, osa taas on tyytyväisiä kun nyt kaikki kirjallisuus löytyy ”saman katon alta” pääkirjastosta. Mitään suurempia mielenilmauksia muutosta vastaan ei ole ilmennyt.

– Tilaa opiskelulle ja työskentelylle kuitenkin on, ottaen huomioon tulevaisuudessa vielä mittavamman e-kirjallisuuden määrän, kummatkin toteavat.

Teksti ja kuvat:

Kati Tuunanen
kirjastonhoitaja

Helena Hiltunen
Verkkotoimittaja

Oppimisen palvelut – palveluja rakentamassa opiskelijan ja opettajan silmin

Olemme kirjastossamme vuoden mittaan työstäneet organisaatiorakenteitamme, jotta vastaisimme paremmin toimintaympäristön ja asiakkaiden muuttuviin tarpeisiin. Työn tuloksena kirjastossa on jatkossa kolme palvelukokonaisuutta: oppimisen palvelut, tutkimuksen palvelut sekä aineistoista ja tietojärjestelmistä vastaava saatavuuspalvelut.

Vihdoin olemme päässeet lähtötelineille, kun kirjaston eri palvelukokonaisuuksien työntekijät on koottu yhteen. Seuraavana on vuorossa yhteistyön hiominen, erilaisten tiimien rakentaminen, ydinprosessien ja -palvelujen kuvaaminen sekä yhteisten toimintatapojen löytäminen ja kehittäminen, jotta pääsemme rakentamaan oppimisen palveluja vielä paremmiksi.

Oppimisen palvelut -yksikkö vastaa ja huolehtii kaikkien kampuskirjastojen asiakaspalvelusta ja neuvonnasta. Yksikkö palvelee asiakkaita myös verkossa ja puhelimitse. Vaikka kirjaston asiakaspalvelu antaa usein asiakkaalle ensimmäinen vastauksen, syvempää otetta tai paneutumista vaativa kysymys ohjataan kirjaston muille asiantuntijoille. Esimerkkinä tästä on ohjaus tutkimuksen palveluihin, kun tutkija tarvitsee tukea työhönsä. Samoin, jos e-aineistot eivät toimi odotetulla tavalla, saatavuuspalvelujen asiantuntijat selvittävät mysteerin ja saavat aineiston taas toimimaan.

Oppimisen palvelut huolehtii myös opiskelijoiden ja opettajien tiedonhallintapalveluista. Yksikkö tarjoaa tiedonhankinnan ja -hallinnan sekä lähiopetusta että oppimateriaalia tutkielmantekijän tueksi. Vaikka palvelua kehitetään ja rakennetaan yhteisvoimin kirjastossa, vastuu on oppimisen palvelujen asiantuntijoilla. Tutkijakoulujen ja tutkijoiden tiedonhallintapalvelut tehdään tutkimuksen palvelujen vetovastuussa.

Myös kirjastotilat ja kirjaston tarjoamat verkkopalvelut hahmotetaan oppimisen palveluissa oppimisympäristönä. Ideaalisin oppimisympäristö rakennetaan yhteistyössä yliopiston muiden toimijoiden kanssa. Opiskelijoilla on painava sana sanottavaan siitä, millaisessa ympäristössä on mielekästä ja tehokasta oppia. Oppimisympäristöjen suunnittelussa ja toteuttamisessa tarvitaan mm. saatavuuspalvelujen verkkopalveluosaamista tai vaikka tietoa ja taitoa e-kirjojen käytettävyydessä.

Olen tehnyt töitä ”oppimisen palvelujen” parissa vuodesta 2007 alkaen: ensin IL-informaatikkona, sitten asiakaspalvelusta vastaavana palvelupäällikkönä. Helsingin yliopisto työpaikkana on ollut tuttu jo vuodesta 1997, jolloin aloitin kirjastourani kirjastosihteerinä silloin Suomen kielen laitoksen kirjastossa. Virkasuhde on vaihtunut työsuhteeksi ja organisaatio on ympärillä muuttunut. Alati muuttuva kirjastotyö ja toimintaympäristö innostavat minua paiskimaan töitä Helsingin yliopistossa.

Kirsi Luukkanen
Palvelujohtaja, oppimisen palvelut

Meilahden kampuskirjasto Terkossa lainataan iPadia lääketieteen opiskelijoille

TerkkoPad on lääketieteen opiskelijalle räätälöity iPad, joka sisältää elektronisia kurssikirjoja ja lääketieteellisiä sovelluksia. Laite sisältää tällä hetkellä esimerkiksi suositut Essential Clinical Anatomy ja Ganong’s Review of Medical Physiology -kurssikirjat iPad-sovelluksina. Lähiviikkoina tullaan lisäämään useita uusia e-kirjoja.

Työpöydältä löytyy elektronisten kurssikirjojen lisäksi useita muita lääketieteellisiä palveluita, esimerkiksi PubMed- ja MicroMedex-sovellukset. Terkon Digitaalisen kurssikirjaston (DiKK) materiaali on myös käytettävissä TerkkoPadin avulla.

TerkkoPadia lainataan toistaiseksi ainoastaan Helsingin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan opiskelijoille ja henkilökunnalle. Laitteen laina-aika on 2 vuorokautta.

TerkkoPad Helkassa

Älyllistä elämää – kirjaston opiskelijatilaisuus onnistui

Tuleva Kaisa-talon kirjasto esittäytyi opiskelijoille 23.2.2011 järjestetyssä tapahtumassa.

Mukaan tilaisuuden järjestämiseen oli saatu yliopiston kirjaston lisäksi kaikki opiskelijapalveluja tuottavat toimijat yliopiston piiristä. Tuloksena oli tasokas tapahtuma ohjelmineen ja kirjakahviloineen. Mutta lähtivätkö opiskelijat joukolla mukaan?

Opiskelijat kun ovat kirjaston tärkein sidosryhmä, käynnistettiin opiskelijatapahtuman valmistelu jo syksyllä 2010 osana yliopiston Helsinki Insight –varainhankintakampanjaa. Idea Pecha Kucha –tyyppisestä iltatilaisuudesta ei kuitenkaan vakuuttanut kirjaston opiskelijatoimikuntaa, vaan lakoninen vastaus oli, että opiskelijat eivät tule mihinkään kirjaston järjestämään tilaisuuteen.

Tapahtuman konsepti

Viileää vastaanottoa ei jääty murehtimaan, vaan tehtiin se johtopäätös, että kirjastolla on imago-ongelma, ja tartuttiin haasteeseen. Opiskelijatilaisuuden suunnitelmat pantiin uusiksi ja mukaan ad hoc-suunnitteluryhmään pyydettiin opiskelijoita ja aktiivisia kirjastolaisia keskustakampukselta. Opiskelijajäsenten avulla HYY saatiin tilaisuuden toiseksi pääjärjestäjäksi. Opiskelijoiden oma resepti kiinnostavaksi tapahtumakonseptiksi oli matalan kynnyksen päivätilaisuus, jossa olisi Kaisa-kirjaston tunnelmaa, rentoa meininkiä, sohvaryhmiä, musiikkia ja tarjoilua. Ohjelmaan toivottiin myös paneelikeskustelua, jossa opiskelijan ääni tulisi kuulluksi.

Yhteistyökumppanit

Opiskelijoiden toivomaa tapahtuma ryhdyttiin toteuttamaan  ja etsimään yhteistyökumppaneita. Kirjasto vastasi itse tapahtuman konseptista, koordinoinnista, ohjelmasta ja pääosin rahoituksesta. HYY vastasi tilaisuuden tiedotuksesta Ylioppilaslehden ja opiskelijajärjestöjen kautta.

Kirjakahvilan toteuttajiksi saatiin Kaisa-talon tulevat kumppanukset, UniCafe ja Gaudeamus. Yliopiston viestintä ja yhteiskuntasuhteet samoin kuin hakijapalvelut halusivat julkistaa tilaisuudessa opiskelijoiden Pressiklubin kirjoituskilpailun tulokset. Kielikeskus, Oppimiskeskus Aleksandria ja Unigrafia tulivat esittelemään omia opiskelijapalvelujaan ja Unigrafia vastasi myös tilaisuuden printtimainosten toteutuksesta. Anttinen Oiva Arkkitehdit olivat mukana tapahtuman tilasuunnittelussa ja Kaisa-talon havainnekuvista tuotettujen suurkuvien hankinnassa. Yliopiston Tila ja kiinteistökeskus huolehti osaltaan sisustus- ja av- suunnittelusta ja käytännön järjestelyistä.

Kirjakahvila ja mediatori

Tapahtumatilaksi valittiin päärakennuksen sisääntuloaula sen keskeisen sijainnin vuoksi. Luvan saaminen tilaisuuden järjestämiseksi osoittautui kuitenkin ongelmalliseksi, kun aulassa ei sallittu äänenvahvistuslaitteiden käyttöä. Niinpä päädyttiin jakamaan tapahtuma sisääntuloaulan lisäksi viereiselle mediatorille. Arkkitehdin ja sisustusarkkitehdin asiantuntemus mahdollistivat esteettisen ja ammattimaisesti toteutetun tapahtumatilan sekä ratkaisut Kaisa-talon tunnelman luomiseen ja akustisiin ongelmiin.

Sisääntuloaulaan rakennettiin kirjakahvila Kaisa-kirjaston suurkuvalla ja pystypöydillä. Standit ja esiintymispisteet sijoitettiin myös aulaan. Mediatorille rakennettiin esiintymistila kahdella Kaisa-talon sisäkuvalla ja tilaa yhdistävällä ja akustiikkaa tasapainottavalla kokolattiamatolla. Multimediaesitykset ja musiikki hoidettiin taustaprojektoreilla ja äänentoistolaitteilla, jotka vuokrattiin tilaisuutta varten. Kokonaisuus oli vaikuttava ja kaikki järjestelyt ja laitteet toimivat moitteettomasti.

Ohjelma

Tilaisuuden pääohjelmana oli Kaisa-talon kirjaston esittely, unelmista arkkitehtuurisuunnitteluun, ylikirjastonhoitaja Kaisa Sinikaran ja arkkitehti Vesa Oivan tyylikkäästi visualisoituna esityksenä. Ohjelmaa ryhditti juontajana toiminut SYLin puheenjohtaja Katri Korolainen-Virkajärvi. Musiikista vastasi DJ. Vertti, alias Vertti Virkajärvi.

Paneelikeskusteluun osallistuivat keskustakampuksen ainejärjestöjen edustajat, dekaani Liisa Laakso, kampuskirjastonjohtaja Pälvi Kaiponen ja arkkitehti Vesa Oiva. Vilkkaat puheenvuorot osoittivat, että ajatusten vaihtoa tarvitaan ja talohankkeeseen suhtaudutaan positiivisen odottavasti. Palvelujen keskittämistä yhteen osoitteeseen pidettiin tärkeimpänä parannuksena. Tiloilta toivottiin viihtyisyyttä, orientoivuutta ja monipuolisuutta, niin että työskentelyn vastapainoksi löytyisi tilaa rentoutumiseen ja kavereiden tapaamiseen. Myös hyvät opasteet ja valaistus mainittiin. Uusina avauksina toivottiin taloon viherkasveja ja kirjaston järjestämiä ”kesäfestareita”.

Sokerina pohjalla ohjelmassa oli yliopiston oma opiskelija, kirjailija Riikka Pulkkinen professori Jyrki Nummen haastateltavana. Tämä olikin houkutellut paikalle Pulkkisen faneja yliopistolta laajemminkin kuulemaan, kuinka Pulkkinen leikitteli ajatuksella raitiovaunuromaanista, joka tapahtuisi yhden päivän aikana.  Uudesta romaanistaan hän paljasti sen verran, että 50 sivua on jo paperilla.

Mitä tästä opimme?

Tilaisuuden yhteistyökuvio, konsepti ja ohjelma osoittautuivat menestykseksi. Saatiin kokemusta onnistuneen yleisötapahtuman tuottamisesta, sen edellyttämistä tila ja teknisistä järjestelyistä. Myös tilaisuuden markkinointi yhteistyökumppaneiden kautta, mediassa, verkossa ja perinteisiä ohjelmalehtisiä yliopiston pääovilla opiskelijoille jakamalla oli hyödyllistä harjoitusta.

Vaikka tilaisuudesta jouduttiinkin maksamaan silkkaa rahaa, se kannatti. Kirjasto onnistui kirkastamaan mainettaan opiskelijan kumppanina, vaikka sillä rintamalla tarvitaan hyvien palvelujen lisäksi suhdetoimintaa jatkossakin. Kirjaston aktiivisuus tapahtumajärjestäjänä vakuutti myös yhteistyötahoja ja avasi uusia suhteita yliopiston sisällä. Kirjastosta on tullut aidosti haluttu yhteistyökumppani.

Mitä olisi edelleen voitu parantaa? Tilaisuus ohjelmineen oli niin tasokas, että Kaisa-talon esittelyosuus olisi kannattanut toistaa useamman kerran eri sidosryhmille, kuten yliopiston hallitukselle ja muulle johdolle, keskustakampuksen tiedekunnille ja kirjaston henkilökunnalle. Toiseksi tilaisuus olisi ehdottomasti pitänyt videoida ja julkaista verkossa.

Ja lopuksi, vaikka opiskelijoiden osanotto olikin hyvä, olisi vielä lisää aktiiveja mahtunut mukaan. Omien palvelujen kehittämisestä kannattaa kiinnostua.

Kirjoittaja

Inkeri Salonharju
projektipäällikkö
Hallinto- ja kehittämispalvelut
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuvat

Veikko Somerpuro

Uudistunut kirjastokierros aloitti lukukauden Viikissä

Viime keväänä Viikin kampuskirjastossa alettiin joukolla pohtia uusia keinoja esitellä tuoreille fukseille kirjaston tiloja ja palveluja. Vanha tapa PowerPoint-esityksineen ja kirjaston kaikkien tilojen opastettuun kiertämiseen kaipasi uudistamista. Tätä olivat tutoritkin toivoneet palautteissaan. Pohdintaa siivitti myös Päivi Kupiaksen samaan aikaan ajoittunut kouluttajakoulutus, joka oli suunnattu myös kirjastoesittelyjä tekeville. Koulutuksen eräänä oppimistehtävänä oli kirjaston esittely ns. Kefalonian menetelmällä. Tätä metodia ei kuitenkaan tällä kertaa päätetty toteuttaa, mutta saimme siitäkin ideoita tämän syksyn kirjastoesittelyyn.

Tärkeänä pidettiin tiedon jakamista tiiviimmällä, kevyemmällä ja aktiivisemmalla tavalla. Mietittiin mitä kirjastosta halutaan kertoa, mitkä asiat ovat tärkeimpiä ja olennaisimpia juuri opiskelut aloittaneille. Liikaa tietoa ei haluttu ”tuputtaa.”

Ryhmäpohdinnan tuloksena päätettiin toteuttaa kirjastoon tutustuminen toiminnallisena ”rastiratana.” Kesän aikana valmistettiin ja aseteltiin näkyville suomen- ja englanninkielisiä värikkäitä postereita, jotka sisälsivät vastaukset olennaisimpiin asioihin kirjaston toiminnasta ja palveluista.

Kierroksen vetäjän antaman lyhyehkön perusinfon jälkeen opiskelijoille jaettiin lomakkeet, joiden sisältämät kysymykset aukesivat postereista ”check pointeilla” eli rasteilla. Porkkanana suunnistamaan lähteneille ja vastaukset palauttaneille luvattiin 2 lahjakortin arvonta vastanneiden kesken.

Kierroksen vetäjä saattoi joko mennä viimeiselle check pointille vastaanottamaan vastauslomakkeita tai kulkea opiskelijoiden rinnalla vastaamassa kysymyksiin. Päätepisteessä jaettiin karkkeja ja kirjaston pikaoppaita. Päätösrastilla kierroksen luotsaajalla oli myös mahdollisuus täydentää alkuinfoa tai esitellä Aada-kioskista Helkan pääpiirteitä. Opiskelijat saattoivat samalla tutustumiskäynnillä aktivoida opiskelijakorttinsa kirjastokorteiksi.

Elokuun lopusta alkaen kolmen viikon aikana kirjastoon tutustui 466 suomenkielistä ja 138 vaihto-opiskelijaa. Kymmenen kirjaston työntekijää luotsasi kierroksia. Monena aamuna usean fuksiryhmän kokoontuessa samaan aikaan, palveluaulassa vallitsi iloinen kuhina ja kielten sorina. Monet opiskelijat pitivät itsenäisemmästä kiertämisestä ja omin päin tutkimisesta. Jotkut mainitsivat tiedon jäävän paremmin mieleen kun itse löytää ja kirjoittaa vastaukset. Kirjastonpalvelujen ilmaisuus, jota me suomalaiset pidämme itsestäänselvyytenä, ilahdutti myös ulkomaalaisia. Varsinkin vaihto-opiskelijat olivat aktiivisia kyselijöitä ja ihailivat vilpittömästi sekä kirjaston tiloja että palveluita. Eräskin ulkomaalaisten pienryhmä ihasteli pitkään talvipuutarhaamme, Niilin puutarhaa, jonka ikkunoista palmun lehvien välistä pilkisti kumigorillan tumma hahmo. Juttelu laveni luontevasti kuvanveistäjä Villu Jaanisoon taiteellisesta sanomasta ilmastonmuutokseen, tulevaan kaamosaikaan ja kirkasvalolamppuihin!

Kirjoittaja:

Leena Nordman
kirjastosihteeri

Kuvat:

Jari Laine
kirjastosihteeri