Työtä tutkimusinfran parissa

Tutkimusinfrastruktuuri on vaikea sana. Opetus- ja kulttuuriministeriön määritelmän mukaan se tarkoittaa tutkimusvälineiden, laitteistojen, aineistojen ja palveluiden varantoa, joka mahdollistaa tutkimus- ja kehitystyön innovaatiotoiminnan eri vaiheissa, tukee organisoitunutta tutkimustyötä sekä ylläpitää ja kehittää tutkimuskapasiteettia.

Omaan korvaani tärkeimmältä kuulostavat aineistot ja palvelut. Täällä kirjastolla ylläpidämme yliopiston tutkijoiden ja opiskelijoiden näkökulmasta kriittistä tutkimus- tai palveluinfraa: painettuja ja sähköisiä aineistoja sekä näiden hakutoimintoja, joita ilman monen tutkijan työ olisi kutakuinkin mahdotonta ja opiskelijat joutuisivat hankkimaan kurssikirjat omalla kustannuksellaan.

Suomen hallitus leikkaa rajulla otteella yliopistojen rahoitusta. Säästöt kohdentuvat myös tutkimusinfraa ylläpitäviin yksiköihin. Toisaalla tavoitellaan opintotahdin tiivistämistä – ja toisaalla leikataan määrärahoja, joilla hankitaan oppimateriaalit noille potentiaalisille tiivistäjille. Oppiihan opiskelija varmasti yhteistyötaitoja neuvotellessaan kurssitovereidensa kanssa, kuka ja missä järjestyksessä tenttikirjan saa.

Säästöt voivat käydä kalliiksi

Lisäksi voi kysyä, saavutetaanko äkkisäästöillä hyötyä. Kun yliopiston kirjasto hankkii tutkijoiden ja opiskelijoiden käyttöön e-aineistoja, vaikkapa kurssikirjan tai tilaa tieteellisen aikakauslehden digitaalisena, yhdelle avaamiselle kertyy hintaa noin yksi euro.

Aineistovähennysten jälkeen jokainen on omillaan. Tutkija voi ostaa tarvitsemansa artikkelit itselleen ja maksaa jokaisesta keskimäärin 30 euroa. Tässä pelissä saattavat voittaa vain tieteelliset kustantajat, joiden pussiin kertamaksut kilahtavat.

Taloudellinen tulevaisuus ei juuri nyt näytä noususuuntaiselta, joten kannattaakin ryhtyä taltuttamaan ongelmaa muilla keinoin. Avoin julkaiseminen, Open Access, pelastaisi kirjaston aineistomäärärahojen vähenemisen aiheuttamasta kurimuksesta. Siksi meidän jokaisen kannattaa levittää avoimen julkaisemisen ilosanomaa kaikkialle yliopistomaailmaan.

Vuoteni Helsingin yliopiston kirjaston vt. viestintäpäällikkönä lähestyy loppuaan. Mielelläni olisin mielenkiintoisessa pestissä jatkanut tulevaan elokuuhun, jolloin vapaalla oleva viestintäpäällikkö palaa toimeensa. Säästösyistä mielipidettäni ei kysytty, vaan työstävapautukseni loppuu. Palaan takaisin yliopiston toiseen tutkimusinfraa ylläpitävään erillislaitokseen – Luonnontieteelliseen keskusmuseoon, jota nykyisin myös Luomukseksi kutsutaan. Kaikeksi ”onneksi” siellä painitaan hyvin samankaltaisten ongelmien parissa kuin täällä kirjastolla.

Toivotan siis kaikille kirjastolaisille ja muille lukijoille levollista joulun aikaa ja kaikkea ihanaa ensi vuoteen. Kuluneen vuoden jälkeen teillä on erityinen paikka sydämessäni.

Teksti

Laura Hiisivuori
viestintäpäällikkö

Tutkimuksen palvelut – monenlaista tukea tutkijan arkeen

Kirjaston organisaatio muuttui tänä syksynä. Kampusten palvelut organisoituvat tutkimus-, oppimis- ja saatavuuspalveluihin sekä näitä tukeviin sisäisiin palveluihin. Oman vastuualueeni, tutkimuksen palveluiden tehtävänä on tutkimustyötä tekevien tuki tutkimusprosessin elinkaaren kaikissa vaiheissa. Tavoitteenamme on tehdä kiinteää yhteistyötä tutkijoiden, tutkimusryhmien, laitosten, tiedekuntien ja yliopiston tutkimushallinnon kanssa. Haasteina lähitulevaisuudessa ovat tiedon- ja datanhallinnan palvelut, julkaisemisen palvelut, tutkimuksen arvioinnin ja näkyvyyden palvelut, joissa tieteenala-asiantuntijamme toimivat asiantuntijakonsultteina tiedekuntiin ja tutkimushallintoon päin.

Kuluneena vuonna tutkimuksen palveluiden henkilökuntaa on osallistunut mm. yliopiston tutkimusdatapolitiikan ja sen jalkauttamiseen tähtäävän toimenpidesuunnitelman laadintaan. Näillä näkymin avoimen datan edistämiseen tähtäävä politiikka astuu voimaan alkuvuodesta 2015. Kirjastossa on valmentauduttu tukitehtävään järjestämällä systemaattista kouluttautumista tutkimusdata-asioihin. Marraskuussa järjestettiin kirjaston henkilökunnalle kouluttautumistilaisuus, jossa asiantuntijamme esittelivät kotimaassa ja kansainvälisillä areenoilla pitämiään puheenvuorojaan näistä aiheista.

Yliopistossa toteutettiin yhdessä Leidenin yliopiston kanssa (CWTS) julkaisutoiminnan analyysi vuosilta 2005-2012, joka valmistuu vuoden vaihteessa. Pohjadatan läpikäynti ja korjaaminen sekä täydentävien analyysien teko on entisestään lisännyt kirjaston osaamista myös bibliometristen palveluiden osalta. Kirjasto onkin päättänyt hankkia jatkoa ajatellen SciVal tietokannan lisäapuvälineeksi näiden palveluiden tuottamiseen ja jalkauttamiseen yliopiston tiedeyhteisöön. Myös muiden metriikkapalveluiden kehitys on kirjaston työlistalla. Avoimen tieteen tavoitteita tukee myös EU-hanke OpenAire2020, jossa tutkimuksen palvelut on vahvasti mukana.

Eräs suurimmista ponnistuksista on ollut Research Guides -palvelun käyttöönotto yliopistossa. Vastaava palvelu samalla ohjelmistolla on käytössä mm. Turun ja Oulun yliopistojen kirjastoilla. Pilotointivaihe on saatu päätökseen ja ensimmäiset käyttäjäpalautteet ovat käsittelyssä. Kirjaston tavoitteena on tuottaa mahdollisimman kattavasti oppaita eri tieteenaloille tutkijoiden, opettajien ja opiskelijoiden käyttöön. Oppaiden tuottamisessa hyödynnetään muita kirjastossa kehitettyjä verkkopalveluita mm. Meilahden kampuskirjasto Terkossa kehitettyjä Navigator-palveluita. Tavoitteena on tuoda kirjaston palveluita ja tukea näkyväksi ns. viidennellä kampuksella eli verkossa – lähelle tutkijan arkea ja sähköistä työpöytää.

Kirjaston palveluiden kehittämisessä suuri merkitys on ollut ja tulee jatkossakin olemaan hyvin sujunut yhteistyö yliopiston eri tiedekuntien, laitosten ja oppiaineiden sekä tutkimushallinnon kanssa. Olemme päässeet hyvään alkuun oman vastuualueemme kehittämistyössä. Haluamme kehittää palveluitamme ja osaamistamme sekä kansallisissa että kansainvälisissä verkostoissa tukeaksemme yliopiston tavoitetta pyrkiä maailman 50 parhaan yliopiston joukkoon. Kiitän kumppaneitamme ja koko kirjaston henkilökuntaa yhteistyöstä ja arvokkaasta panoksesta yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi.

Toivotan kaikille oikein hyvää joulua ja valoisia näkymiä vuodelle 2015.

Pälvi Kaiponen
palvelujohtaja, tutkimuksen palvelut

Pääkirjoitus: Yksilön ja ihmiskunnan hyväksi

London School of Economicsin kirjaston johtajan B.M. Headicarin (1875-1958) teos Library of the Future vuodelta 1936 kuului yhteen aikaan lempilukemistoihini. Hyvin selväpäisesti Headicar puhuu mm. keskitetyn aineistonhankinnan ja keskuskirjastojärjestelmän hyödyistä, kirjastoarkkitehtuurin merkityksestä, kirjastotyön asiakaslähtöisyydestä sekä kirjastojen tehokkuudesta. Kirjastoalalta hän edellyttää globaalia näkökulmaa ja kansainvälistä otetta. Kirjastotyötä tehdään ihmisten kautta ja ihmiskunnan hyväksi: se hyödyttää yhteisöä kokonaisuutena, eivätkä työn tulokset ole mitattavissa pelkästään yksilöille koituvina taloudellisina hyötyinä.

Kirjastoalalla on yhteisiä kansainvälisiä tavoitteita, joita tätä nykyä ajetaan mm. IFLA:n, EBLIDA:N ja LIBER:in kaltaisten organisaatioiden kautta. Yhdistymällä ja voimat kooten profession ääni kuuluu kauemmas: ”It is collective action which does things, and the more powerful the forces behind such action, so much more is it likely to bring the desired results”, kirjoittaa Headicar. Tietoaineistojen digitalisoitumisen seuraukset suhteessa ajastaan jälkeen jääneeseen tekijänoikeussäätelyyn on viime aikoina askarruttanut kansainvälisiä kirjastoalan toimijoita erityisesti: Mitä oikeus tietoon tarkoittaa e-kirjojen maailmassa? Voidaanko yliopiston käyttöön kalliisti tilattuja e-lehtiaineistoja käyttää myös datanlouhinnan materiaalina? Kuinka Open Access toteutuu tutkimusjulkaisujen ja muiden tietoaineistojen osalta?

Kirjastoalan ja yliopiston kansainvälinen toiminta on arkeamme. Viime aikoina Liber LAG -arkkitehtuuriseminaari, yhdessä Kansalliskirjaston kanssa järjestetty Open Repositories 14 -konferenssi ja henkilöstövaihtoviikko ISEW Library 2014 ovat pitäneet meitä kiireisinä. Olimme mukana myös eduskunnan Pikku-Parlamentissa toukokuussa järjestetyssä IFLA:n presidenttiseminaarissa, jossa keskusteltiin puheenjohtaja Sinikka Sipilän johdolla siitä, kuinka vahva kirjastolaitos omalta osaltaan rakentaa elinvoimaista yhteiskuntaa. Kesäkuun alkupuolella Roomassa järjestetyssä terveys- ja lääketieteellisten kirjastojen EAHIL 2014 -konferenssissa oli lukuisia esitelmöitsijöitä meiltä.

Headicarin teoksesta paistaa innostus kansainväliseen yhteistyöhön: kannattaa olla utelias ja ennakkoluuloton. Muiden kokemuksista voi oppia ja saada ideoita. Kohtaamiset tuottavat energiaa, joka kantaa pitkälle. Tällaisesta innostuksesta ja aktiivisesta kansainvälisestä työotteesta ammennamme voimaa tulevinakin vuosina.

Mukavaa kesää Verkkarin lukijoille!

Kimmo Tuominen
ylikirjastonhoitaja

Pääkirjoitus: Puhuminen sallittu – kirjastossakin?

 

Hyssyttelyn aika alkaa olla ohitse: tämän päivän kirjasto tarjoaa tilojaan myös muuhun kuin itsekseen lukemiseen. Kävijät ja oleilijat päättävät – asiakaspalvelussa ollaan kuulolla.

Kirjastossa alkaa olla rennompia paikkoja, jossa ihan kehotetaan opasteilla juttelemaan ja olemaan vuorovaikutuksessa. Kirjastolle vuoropuhelu merkitsee ympäröivän elämän huomioimista, sen miettimistä miten ollaan mukana ihmisten todellisuudessa ja heidän palveluissaan. On myös mietittävä puhutaanko samaa kieltä ja sillä kielellä jota ihmiset ymmärtävät. Siinä on kysymys pitkälti toisen kunnioittamisesta ja erilaisuuden ymmärtämisestä. Vuoropuhelu haastaa miettimään omia ajatuksia uudelleen.

Vuoroon puhuminen – ja siinä välissä kuuntelu – auttaa muodostamaan yhteistä ymmärrystä. Onkin sanottu, että viestintä on jatkuvaa – huomaa,  jatkuvaa – ajatustenvaihtoa. Siinä se eroaa perinteisestä tiedottamisesta. Syntyy mahdollisuus luoda yhdessä jotain ihan muuta ja uutta. On lupa ihmetellä ja etsiä. Eräänlaista sosiaalista mediaa livenä on kasvokkain keskustelu ja silmiin katselu. Viestintä lähtee asenteesta, muutos lähtee yksilöstä: onko minulla itselläni halu toimia vuoropuhelun mallin mukaisesti?

Helsingin yliopiston kirjastossa on tänä kevätkautena oma tavoiteohjelma pohdittavana eli mitä yliopiston strategia Huipulle ja yhteiskuntaan voisi merkitä kirjaston näkökulmasta. Miten elää todeksi paperille ajateltua?

Myös matalan kynnyksen paikka, jossa tieteen popularisointiin voi osallistua päivittäin on Helsingin yliopiston Tiedekulma kaupungin ydinkeskustassa. Lapsi on lapsi eikä kasvatettava organismi kuten 1970-luvun psykologian oppikirjassa vielä kliinisesti todettiin. Tieteen haastetta on miten tulkita, selittää ja avata käsitteitä ymmärrettäviksi. Parasta oppimista onkin ääneen toisten kanssa ihmettely ja kuullun ymmärtämisen jakaminen.

 

Tiinakaisa Honkasalo
Viestintäsuunnittelija
Helsingin yliopiston kirjasto

Pääkirjoitus: Hokemat tulevat todeksi

Helsingin yliopiston WDC-avajaiset 12.1.2012

Ajattelu muotoilee yhteiskuntaa on Helsingin yliopiston World Design Capital 2012 -vuoden teema. Yliopiston omissa WDC-vuoden avajaisissa rehtori ylisti uutta yhteistä Kaisa-taloa ja sen komeaa kirjastoa. Yliopiston kirjaston oma teema ”Älyllistä Designia” tuleekin rakennuksessa näkyväksi. Kaiken kaikkiaan hienoa ja toimivaa muotoilua. Valoisat, avarat tilat ja asiakkaiden kanssa kehitellyt palvelut innostavat oppimaan.

Me muotoilemme yhteiskuntaa ajattelemalla (Designing Society by Thinking). Muotoilu  halutaan nähdä innostavan laajasti: nyt parannetaan jokapäiväistä elämää, tehdään uusia opiskelijaelämää helpottavia arjen ratkaisuja. Tapahtumilla ja teoilla kehitetään kulttuuria taloudellisesti ja ekologisesti.

Ajatuksia ei kannata pitää ominaan, ajatustenluku ei tuota yhteistä ymmärrystä. Ajatustenvaihto voi jo saada aikaan muutosta, toimintaa, keskustelua, väittelyä eli yhteistä todellisuutta.

Ääneen ajatteluakin kuulee ja se voi olla hedelmällistä tajunnanvirtaa. Joskus ajattelematonta tai jopa loukkaavaa. Sananvapauden nimissä taas saatetaan vihlaista syvästikin.  Harkinta onkin jo sivistystä ja älykkyyttä?

Toivotan viisaita ajatuksia uuteen vuoteen – hyviä hokemia.

 

P.S.

WDC-kampanja näkyy myös Fabianinkadun ja Aleksanterinkadun kulmassa,  jossa yliopiston Tiedekulma avautuu perjantaina 3.2. Luvassa on hauskoja näkökulmia tieteeseen, mielenkiintoisia vieraita ja yllättäviä esityksiä. Lisäksi paikka toimii koko vuoden kaupunkilaisten yhteisenä olohuoneena, jonne voi helposti kadulta poiketa. Yliopiston kirjastollakin on siellä omat viikot pääsiäisen molemmin puolin. Sinne voi tulla silloin vaikka lukemaan uutuuskirjoja hyllystä samalla kun nauttii ihanasta kahvista.

 

Teksti

Tiinakaisa Honkasalo
Viestintäsuunnittelija
Helsingin yliopiston kirjasto

Kirjoittaja on Verkkari-lehden päätoimittaja.

Kaukana ja lähellä – Namibian ja Suomen yliopistokirjastot yhteistyössä

Afrikan lämpö ja suomalaisen marraskuun hämäryys kohtasivat kuluvana vuonna, kun useita vuosia valmisteltu UM:n rahoittama yhteishanke pääsi käyntiin.

 

Taustoja ja tavoitteita

Helsingin, Tampereen ja Namibian yliopistojen kirjastot  ovat mukana  ”Human Resource Development Project at the University of Namibia Library” –hankkeessa. Hanketta koordinoi Helsingin yliopiston kirjasto. Hankkeen projektipäällikkö on Elise Pirttiniemi, jolla on pitkäaikaiset ja läheiset suhteet Namibiaan.

Hanke on jatkoa Suomen ja Namibian pitkäaikaiselle läheiselle yhteistyölle. Helsingin yliopistolla ja Namibian yliopistolla on yli 10 vuotta ollut yhteistyösopimus, johon kirjastoyhteistyö antaa uuden näkökulman. Suomalaiset yliopistot tarjosivat myös aikanaan koulutuspaikkoja Namibian itsenäisyydestä taistelleille nuorille. Useat heistä ovat 1991 tapahtuneen itsenäistymisen jälkeen toimineet Namibiassa merkittävinä johtajina, mm. Helsingissä valtiotieteitä ja lääketiedettä opiskellut Nickey Yambo ja Tampereella opiskellut Ellen Ndeshi Namhila, Namibian yliopiston kirjastonjohtaja.

Suomen tuntemus oli kimmoke sille, että Namibian yliopiston kirjasto halusi koulutuskumppania kaukaa pohjoisesta. Tavoitteena on lisätä Namibian yliopiston kirjaston henkilökunnan ammatillista osaamista seuraavilla alueilla: tiedonhankintataitojen opetus, palvelut tutkijoille ja opettajille, kirjastojen painetut ja digitaaliset kokoelmat, akateeminen kirjoittaminen ja tieteellinen julkaiseminen sekä strateginen kehittäminen, laatutyö ja kirjaston toimintaa kuvaavat mittarit.

Hankkeen rahoittaa ulkoministeriö CIMOn kautta. Hankkeella on yliopistojemme johdon tuki, ja sitä on käsitelty myös opetusministerien tapaamisissa. Rouva Ahtisaari antoi tukensa hankkeen suosittelijana. Namibian kansallinen tavoite ”Vision 2030” tähtää siihen, että maa olisi vuoteen 2030 mennessä verrattavissa kehittyneisiin maihin. Koulutus on luonnollisesti avainasemassa pyrittäessä tämän tavoitteen saavuttamiseen.

Hankkeen hyötyjä

Myös suomalaiset osanottajat hyötyvät hankkeesta. Hankkeen kautta opitaan afrikkalaisesta kulttuurista ja toimintatavoista. Se auttaa suomalaisia kirjastoja kohtaamaan paitsi Afrikasta tulevat opiskelijat ja tutkijat, myös muualta Euroopan ulkopuolelta tulevat yliopistolaiset. Mm. informaatiolukutaidon opetuksen pohtiminen yhdessä namibialaisten kollegojen kanssa tukee kirjaston kansainvälisen opetuksen kehittämistä. Yhteistyön tuottama kokemus on hyödyksi myös muutoin, kun yliopistoissa valmistellaan kansainvälisiä koulutusohjelmia.

 Miten yhteistyö näkyy kirjaston arjessa

Lokakuussa 2011 nautimme Windhoekissa yli odotusten onnistuneesta seminaarista. Mukana oli 8 suomalaista asiantuntijaa ja yli 40 namibialaista kollegaamme. Heti alusta asti tunnelma oli innostunut, iloinen ja aktiivinen. Aamupäivät kuuntelimme asiantuntijoiden esityksiä, iltapäivisin mietimme ryhmissä, miten uudet ideat ja uusi tieto viedään kirjaston arkielämään. Erityisen paljon kiinnostusta herätti Mirja Iivosen alustus aiheesta evidence-ased librarianship.

Projektisuunnitelman mukaisesti Joseph Ndinoshiho ja Menete Shatona tulivat maraskuussa eteläisestä Afrikasta Suomen syksyyn tutustumaan meidän tapaamme johtaa, suunnitella ja toteuttaa kirjastopalveluja. Joseph on Namibian yliopiston kirjaston varajohtaja, päätoimipaikkanaan Oshakatin kampus. Nuoren kirjastonhoitajan Meneten työpaikka on uusi lääketieteellinen kampus Windhoekissa.

Sekä Namibiassa tapahtuva kouluttaminen että namibialaisten vierailut Suomeen jatkuvat vuonna 2012. Tarkoitus on myös järjestää yhteisesiintymisiä Suomessa kesällä 2012 järjestettävän IFLA-konferenssin puitteissa. Namibialaisilla vierailla oli ilo tutustua suomalaiseen jouluperinteeseen tiernapoikineen kirjastomme pikkujoulussa.

Toivomme kaikille Verkkarin lukijoille hyvää ja levollista joulun aikaa! Kaikkea hyvää alkavaan vuoteen 2012!

Teksti

Kaisa Sinikara
Ylikirjastonhoitaja
Elise Pirttiniemi
Projektipäällikkö

Linkki

Josephin ja Meneten haastattelu joulukuun Verkkarissa


Pääkirjoitus: Asiakas on jatkuvasti oikeassa

Asiakaslähtöisyys on ollut kuluneen vuosikymmenen kärkisloganeita myös kirjastomaailmassa. Palvelujen kehittämisen keskiöön on haluttu asettaa asiakas tarpeineen, ja oikeinhan se onkin.

Asiakastarpeiden tarkka hahmottaminen on kuitenkin haaste mille tahansa palvelulaitokselle. Meillä kaikilla on kokemusta esimerkiksi palautelomakkeesta, jota käytetään lähinnä palvelupyynnöillä lähestymiseen (“Voisitteko ystävällisesti uusia lainani?”) sekä erilaisista asiakaskyselyistä, joiden otanta on jäänyt toteuttamistavasta riippumatta ohueksi.

Parhaimmillaan organisaation koko palveluvalikoimaa voi yrittää tarkastella asiakkaan tarpeista ja käyttäytymisestä kumpuavan toimintaketjun näkökulmasta. Kun asiakkaan ja palveluorganisaation kohtaamisia ryhdytään systemaattisesti havainnollistamaan, lähestytään palvelumuotoilun ideaa.

Palvelumuotoilulla (palveludesign, service design) tarkoitetaan organisaation toimintaympäristön kompleksisten haasteiden, tulevaisuustiedon, skenaarioiden, ideoiden, konseptien ja prosessien havainnollistamista. Keskiössä ovat ideat. Ideat hyvästä, entistä paremmasta palvelusta. Ideat siitä, kuinka toimia toisin. Joustavammin, asiakkaan aikaa ja vaivaa säästäen. Lisäarvoa käyttäjälle tuottaen.

Palvelumuotoilu voi kattaa uuden palvelun, tuotteen, ideoinnin ohella monia muitakin asioita, joita käyttäjä palvelua tuottavaan organisaatioon yhteyttä ottaessaan kohtaa. Palvelumuotoilun avulla voidaan esimerkiksi uudistaa palveluympäristöä, sekä sitä fyysistä että abstraktimpaa tilaa, jonka asiakas kohtaa, ja jossa hänen – organisaation tavoitteista riipuen – halutaan joko viihtyvän mahdollisimman pitkään tai suoriutuvan ripeästi ulos. Palvelumotoilu kattaa myös asiakkaan kohtaaman palvelun taustalla pyörivät organsaation omat prosessit: usein uusi, virtaviivaisempi palvelu edellyttää myös toimitaprosessien selkeyttämistä jossakin, jonne asiakas ei lainkaan näe.

Palvelumuotoilun piiriin kuuluvatkin siis tuotteiden, tilojen tai toimintatapojen ideoinnin ohella myös monet organisaation johtamiseen liittyvät tehtävät; palvelun kehittämiseen liittyvä ennakointityö, erilaiset tutkimukset ja asiakaskyselyt. Palvelun jatkuva kehittäminen voi vaatia myös strategiatason työtä. Palvelun kehittäminen haluttuun suuntaan vaatii usein myös selkeää ohjeistusta ja organisaation koko henkilöstön koulutusta tai valmennusta.

Helsingin yliopiston kirjasto on kehittänyt yhteistyössä Suunnittelutoimisto Taivaan kanssa palvelumuotoilun avulla uuden kirjaston palvelukonseptia; erityisesti tieteellisen kirjastotoiminnan digitalisoitumisen tuottamaa murrosta ja Kaisaniemeen nousevaa, keväällä 2012 valmistuvaa uutta kirjastorakennusta silmällä pitäen. Palvelumuotoiluhankkeen keskiössä on ollut asiakas, Helsingin yliopiston perustutkinto-opiskelija.

Sekä opiskelijat että yliopistolle tärkeisiin sidosryhmiin lukeutuvat asiantuntijat ovat saaneet tilaisuuden osallistua kirjastopalvelujen ideointiin.  Ideointityöpajojen annista hankkeen kuluessa jalostuu kourallinen uuden kirjaston palveluideoita, joiden jatkojalostamiseen kirjasto on organisaatioina sitoutunut. Kirjaston henkilökunta on osallistunut palvelumuotoilukoulutuksiin vuoden 2010 lopulta alkaen, ja myös henkilökunnalle on organisoitu oma ideointimahdollisuutensa. Jatkuvaan ajatustenvaihtoon ja ideoiden edelleen kehittelyyn kirjaston asiakkaat ja henkilökunta voivat yhdessä käyttää Helsingin yliopiston kirjaston kehittäjäyhteisöä Idistä.

Onnistunut, tavoitteensa saavuttanut palvelumuotoiluhanke tuottaa lukuisien kehityskelpoisten ideoiden ohella kirjasto-organisaatioon prosessin, jolla asiakkaiden ideoita voidaan jatkuvasti ottaa vastaan, käsitellä ja jatkojalostaa joko nykyisten palvelujen paremmiksi versioiksi tai kokonaan uusiksi toimintatavoiksi.

Jatkuvasti asiakkaiden kokemuksesta kiinnostunut ja palveluaan sen perusteella muokkaava kirjasto tuottaa lisäarvoa käyttäjilleen. Sellainen kirjasto voi hyvin, elää ja hengittää.

 

Veera Ristikartano

vt. viestintäsuunnittelija ja Verkkarin päätoimittaja

Helsingin yliopiston kirjasto

 

 

Pääkirjoitus: Suuntaviivoja

Tulevan kauden suunnittelua varten kirjaston esimiehet kokoontuivat 25. – 26. 8. kulttuurikeskus Sofiassa Vuosaaressa. Ensimmäisenä päivänä hahmotimme tulevaisuutta 25 keskustelijan voimin ja neljän alustuksen johdolla: kirjastopalvelut verkossa, huippututkimuksen palvelut, miten panostamme opiskelijoihin ja kirjaston johtaminen. Alustajat kuvasivat tulevaa mallia, arvioivat panostuksen muutoksia ja ehdottivat konkreettisia askeleita. Esityksiä täydensi analyysi tiukentuvasta talouskehityksestä. Suunnittelua ei kannata tehdä oletuksella, että rahoitus aina vaan kasvaa. Aktiivisen keskustelun tuloksia kootaan seuraavaa suunnittelukautta varten. Toiseen seminaaripäivään osallistuivat johtajat, keskitettyjen palvelujen päälliköt ja taloussuunnittelija.

Seminaarin tuloksena kiteytyi kirjaston kehittämistä ohjaavia näkökulmia, joita työstetään jatkosuunnittelussa. Tässä ensimmäisiä muistiinpanoja keskeisistä näkökulmista.

–    Keskeistä on asiakasnäkökulma palvelujen kehittämiseen. Mitä paremmin tunnemme yliopiston tutkijoiden, opettajien ja opiskelijoiden tarpeet, sitä selkeämpi ja innovatiivisempi on palvelukonseptimme. Mm. palvelumuotoiluhanke ja SOLMU-hanke ovat sellaista yhteiskehittämistä, jonka avulla muuttuvia tarpeita on mahdollista tunnistaa. Asiakasnäkökulma vaikuttaa myös viestintään. Meidän on puhuttava asiakkaan kielellä ja tuotava paremmin jo nykyiset hienot palvelumme esiin. Oleellista on arvioida, millaista tietoa käyttäjät tarvitsevat. Ketkä ovat asiakkaitamme: ennen kaikkea tutkijat, opettajat ja opiskelijat mutta myös yliopiston johto ja hallinto, unohtamatta kuitenkaan myös laajempaa asiakaskuntaa.

–    Verkon merkitys kasvaa ja se ulottuu lähes kaikkeen toimintaamme.  Tästä syystä kokonaisarkkitehtuurin määrittely on kiireinen jo tämän syksyn tehtävä. Tämän jälkeen voimme käydä tarkemmin keskustelua mihin suuntaan kehitämme palvelujamme verkossa. Pääosa uusista kausijulkaisuista hankitaan digitaalisina. E-kirjojen osuus kasvaa. Kuinka hyvin olemme kuitenkaan ottaneet verkon mahdollisuuksia käyttöön? Vastaako kirjaston henkilöstön työnjako hyvätasoisen verkkopalvelun vaatimuksia – enkä nyt puhu vain keskitetystä verkkopalveluyksiköstä vaan laajemmasta konseptista. Millaisesta koulutuksesta on hyötyä koko henkilökunnalle?

–    Kirjastolla on uudenlaisia kumppaneita ja kilpailijoita. Voimmeko tehdä enemmän  vähemmällä liittoutumalla uusien toimijoiden kanssa? Kumppaneita on yliopiston muissa yksiköissä, kansallisella tasolla mutta myös kansainvälisesti. Olisiko hyvä liittoutua parhaiden yliopistokirjastojen tai yritysten kanssa?

–    Asiakasnäkökulma ja verkon mahdollisuudet vaikuttavat siihen, mitä meidän kannattaa jatkossa osata ja oppia. Uusia asioita on mahdollista kehittää rohkeasti pilotteina ja kokeiluina. Kaikesta ei tule pysyvää palvelua tai tuotetta mutta tekemällä opimme ymmärtämään ja hallitsemaan uutta.  Myös muussa tekemisessämme on otettava käyttöön uusia toimintamalleja, esim. ns. selvitysmieskäytäntö.

–    Kirjaston johtamisessa tarvitaan uusia foorumeita ja vuorovaikutusta, kuulemista ja kuuntelemista sekä selkeämpää kieltä. Tarvitaan työ- ja viestintäkulttuurin muutosta. Näin rakennamme yhdessä tulevaisuutta.

Suunnittelumme kehyksenä ovat yliopiston linjaukset ja entistä tiukemmat talousraamit. Ensi vuonna haasteena ovat uuden kirjastotalon vaatimat lisäpanostukset työnä ja investointeina.  Seuraavalla kaudella 2013 – 2016 edessä on menojen kasvun ja tulojen saaminen tasapainoon. Tämä vaikuttaa mm. henkilöstön rakenteeseen ja määrään erityisesti keskustakampuksella. Uusi talo ja koko kirjaston yksiköiden tiiviimpi yhteistyö antavat mahdollisuudet hoitaa asioita uudella tavalla.

Elokuun viimeisenä lauantaina kesä oli parhaimmillaan ja se tuntui jatkuvan ikuisesti. Sunnuntaina käännyttiin jo kohti toisenlaisia säitä. Meillä ei kuitenkaan myrskynnyt toisin kuin USA:n itärannikolla, jossa evakuoitiin ennätyksellinen määrä ihmisiä hurrikaanin tieltä. Säät Atlantin toisella puolen ovat kiinnostaneet tavallista enemmän mm. IFLA-konferenssin vuoksi. San Juanissa meitä suomalaisia oli kuutisenkymmentä. Pari päivää sieltä lähtömme jälkeen hurrikaani iski Puerto Ricoon ja nyt se on koetellut itärannikkoa.  Seuraavassa Verkkarissa IFLAn tunnelmia ja varautumista ensi vuoden suomalaiseen IFLA-malliin pohditaan tarkemmin.
Hyvää akateemista lukuvuotta koko kirjaston henkilökunnalle ja kaikille Verkkarin lukijoille!

Teksti
Kaisa Sinikara
Ylikirjastonhoitaja

Oli kesä oli Verkkari oli kesä

Vaarallista vapaa-aikaa, pitkää kuumaa tarrakesää ja e-kirjoja…


Oli ilo olla toimittamassa ja taittamassa monipuolista Verkkaria kirjastolaisten kesälukemistoksi. Koska Verkkarin toimitussihteeri on jo jonkun kuukauden keskittynyt tärkeämpiin asioihin, pääsi päätoimittaja puurtamaan tätä numeroa varten aivan oikeaa toteuttavaa työtä. Hikihän tässä tuli!

Taittotyö oli kuitenkin päätoimittajalle mukava puhde, koska tämä on viimeinen Verkkarini. Ensimmäinen osallistumiseni Verkkarin toimituskuntaan oli 7 vuotta sitten, joten melko pitkään olin mukana lehteä toimittelemassa. Ensi elokuussa lehdellä on uusi päätoimittaja ja uusi toimitussihteeri. Syksyn ensimmäistä numeroa kannattaa siis odottaa: luvassa on takuuvarmasti uusinta hottia.

Kesän 2011 Verkkariin kasautui kevyempien juttujen lisäksi erittäin laaja konferenssiraportointiosuus. Normaalien seminaarien lisäksi mukana on myös raportti polkupyörillä poljetusta epäkonferenssista. Todella vaikuttava tapahtuma! Soisipa kävelykokousten ja epäformaalimman kokoustamisen yleistyvän laajemminkin Helsingin yliopistossa: ainakin itse uskon ideoiden virtaavan herkemmin liikkeessä.

Ja vaikka ei helteillä työnteko maistu, kannattaa silti lomaltakin tsekata Verkkarin kesäkirjavinkit ja Lasse Koskelan tarrakesä-kolumni.

Polkupyöräilkää, uikaa, syökää mansikoita ja tehkää kaikkea mitä mielestänne kesään kuuluu. Oikein hyvää kesää myös Verkkarin koko toimituskunnan puolesta!

Teksti ja kuvat:

Jussi Omaheimo
Viestintäsuunnittelija
Hallinto- ja kehittämispalvelut
Helsingin yliopiston kirjasto