Tahallaan vai vahingossa? Plagiointi yksi Oppimisseikkailu 2011 -teemoista

25.–26.10.2011 pidetyn Helsingin yliopiston Yritä, uskalla, toimi: Oppimisseikkailu 2011 –tapahtuman yhtenä teemana oli plagiointi. Tiesitkö, että opiskelijat pelkäävät plagioivansa tietämättään? Muistatko sinä laittaa esityksiisi ja kirjoituksiisi aina lähteet?

Helsingin yliopistossa on rehtorin päätöksellä 11.11.2011 julkaistu ”Ohje menettelystä opiskelijoiden vilppi- ja plagiointitapauksissa (päätös 2011/172)”. Yliopistossa on myös meneillään plagiaatintunnistamisjärjestelmän pilotointi.

Plagiointiteemaa käsiteltiin aamupäivällä 25.10. työpajassa, jota vetivät Kaijus Ervasti (oikeustiede), Elina Manninen (kasvatustiede) ja Laura Karppinen (rehtorin kanslia).

Iltapäivällä teeman ympärillä jatkettiin Anne Haarala-Muhosen johtamassa sessiossa, jossa plagiointitunnistusjärjestelmäpilotista vastaava, verkkopedagogiikan asiantuntija Pauliina Kupila kertoi pilotista ja tutkija Erika Löfström plagioinnista tekemästään tutkimuksesta.

Kupila ja Löfström ovat myös selvittäneet Helsingin yliopiston opettajien ja opiskelijoiden ajatuksia ja kokemuksia plagiaatintunnistamisjärjestelmistä (ks. Löfström & Kupila 2011).

Tilaisuuksissa keskityttiin erityisesti opiskelijoiden harjoittamaan vilppiin ja sen tunnistamiseen, ei muihin vilpin muotoihin (esim. tutkijoiden välisiin).

Työpajassa todettiin, että esim. Yhdysvalloissa plagiointia on jo pitkään pidetty ongelmana ja sitä on pyritty torjumaan (erityisesti lääke- ja hoitotieteessä). Suomessa ilmiötä ei ole kovin hyvin tunnistettu ja suomalaista tutkimusta aiheesta on vain vähän. Laajempia tutkimuksia tarvittaisiin.

Plagioinnin on epäilty lisääntyneen – vai tunnistetaanko se nykyisin paremmin? Kulttuurierot ovat plagioinnin suhteen suuria ja tämä on tärkeää ottaa huomioon kansainvälisiä opiskelijoita opetettaessa ja ohjattaessa. Se, mikä meillä on vilpillistä lainaamista, voi jossain toisessa kulttuurissa olla hyväksytty tieteellisen kirjoittamisen käytäntö.

Elina Manninen kokoaa yhteen työpajan ryhmätöiden tuloksia.

Miten plagioinnin voi tunnistaa?

Mitkä asiat sitten voisivat viitata plagiointiin? Työpajassa keskusteltiin, että muun muassa

  • Opiskelijan työn taso ja kieli muuttuvat suuresti verrattuna aiempaan
  • Tekstin kieli ja tyyli muuttuvat kesken kaiken, erityisesti paranevat
  • Omat ”hälytyskellot” soivat
  • Tutkielma tulee liian äkkiä valmiiksi, eikä sitä ennen ole saatu ohjausta

Lisää indikaattoreita löydät pilotoinnin blogista.

Miten plagiointitapauksen voi tunnistaa? Kaijus Ervasti vetää yhteen ryhmätyön tuottamia plagioinnin indikaattoreita.

Miksi opiskelija plagioi?

Yhteiskunnan ja yliopiston arvomaailma on osittain muuttunut ja se heijastuu opiskelijoihin. Kovat paineet edetä ja valmistua sekä aineistojen helppo saatavuus avoimessa verkossa saattavat tehdä vilpin houkuttelevammaksi ja ehkä helpommaksikin kuin ennen.

Plagiointia on ainakin kahdenlaista: tahallista, tietoista vilppiä ja tahatonta. Löfströmin ja Kupilan mukaan neljä suurinta syytä plagiointiin ovat:

  • Tietämättömyys
  • Periaatteessa tiedetään miten pitäisi toimia, mutta omat taidot eivät riitä
  • Piittaamattomuus
  • Opiskelijalla on paljon muita asioita elämässään (esim. perhe, työ) eikä hän siksi ehdi paneutua kaikkiin opiskelutehtäviin riittävästi

On tärkeää, että opettajat – myös kirjaston kouluttajat – näyttävät esimerkkiä eettisessä lähteiden käytössä: omiin opetuskalvoihin on syytä laittaa lähteet.

Opiskelijat pelkäävät plagioivansa vahingossa

Yksi itselleni yllättävimpiä tietoja plagioinnista on ollut se, että suurin osa opiskelijoista pelkää plagioivansa tahattomasti. He haluavat olla rehellisiä, mutta kokevat, etteivät välttämättä osaa toimia oikein. Tämä on tärkeää ottaa huomioon myös kirjaston antamissa koulutuksissa. Jos plagioinnista puhutaan, ei pidä vain nopeasti varoitella, että se on kiellettyä, vaan antaa selkeitä työkaluja siihen, miten kirjoittaa ja lainata eettisesti. Mielekkäintä tietysti olisi, että kirjasto ja esim. tiedekunta sopivat selkeästi yhdessä, mitä kirjaston koulutuksissa puhutaan ja mikä tieto tulee muussa opetuksessa.

Erika Löfström kertoi, että opiskelijat usein näkevät viittauskäytännöt teknisenä plagioinnin estovälineenä, mutta eivät välttämättä ymmärrä laajemmin tieteellisen kirjoittamisen ja lainaamisen eettisiä periaatteita (lue lisää esim. Löfström 2011).

Plagiaatintunnistusjärjestelmän pilotointi

Pauliina Kupila kertoi hankkeen käynnistyneen, kun tiedekunnilta ja opettajilta tuli kyselyitä: miten he voisivat helpommin tunnistaa plagiaatteja? Pilotista vastaa opetusteknologiakeskus.

Pilotin ensimmäinen vaihe oli keväällä 2011 ja nyt on käynnissä toinen vaihe. Jos hankintaan päädytään, edessä on kilpailutus. Ohjelman hankkiminen tapahtuisi alkuvuonna 2012 ja käyttöönotto olisi aikaisintaan lukuvuoden 2012–2013 alussa. Ensimmäisessä vaiheessa on kokeiltu kahta ohjelmaa: URKUNDia ja Turnitinia. Niitä on käytetty myös muissa suomalaisissa yliopistoissa. Pilotissa ei ole huomattu suuria eroja ohjelmien välillä. Molemmissa on puolensa.

Ohjelma voisi toimia myös opiskelijan oppimisen työkaluna. Valitettavasti halutessaan plagiaatintunnistusjärjestelmiä voi käyttää myös väärin: omaa plagioitua tekstiään voi pyörittää siellä niin monta kertaa, ettei enää jää kiinni. Löfström ja Kupila kysyvätkin: ”Tukeeko järjestelmän käyttö oppimista aidosti, vai käytetäänkö järjestelmää vain varmistamaan riittävän alhainen yhtäläisyysprosentti?” (Löfström & Kupila 2011).

Erika Löfström (vas.), Pauliina Kupila (kesk.) ja Anne Haarala-Muhonen keskustelevat.

Miten järjestelmä toimii?

Järjestelmää käytettäessä opettaja luo sähköisen tehtäväpalautuskansion, johon opiskelija palauttaa oman tekstinsä. Järjestelmä vertaa tekstin alkuperäisyyttä lähteisiin (avoin verkko, julkaisutietokannat, järjestelmään tallennetut dokumentit).

On tärkeää huomata, että ohjelmat voivat tunnistaa vain niitä tekstejä, jotka löytyvät avoimesta verkosta, tietyistä julkaisutietokannoista tai joita sillä itsellään on. Ne lainatut aineistot, joita ohjelma ei sisällä, jäävät tunnistamatta. Esimerkiksi julkaisemattomia tekstejä tai vain painetussa muodossa olevia aineistoja ohjelma ei voi tietenkään tunnistaa. Tällaisissa tapauksissa tarvitaan opettajan ja ohjaajan omaa ammattitaitoa.

Kirjaston rooli?

Mikä on kirjaston rooli plagioinnin tunnistamisessa ja estämisessä? Pauliina Kupila piti kirjastolaisille oman tilaisuuden 2.12. (kalvot löytyvät intranetistä, vain HY:n kirjaston henkilökunta). En valitettavasti itse päässyt paikalle, mutta kollega Kirsi Luukkanen kertoi, mitä asioita kirjastolaiset pohtivat ja aiheet kuulostivat samankaltaisilta kuin Oppimisseikkailussa:

  • Kuinka tuttu plagioinnin käsite on opiskelijoille?
  • Miten kirjasto voisi osallistua järjestelmän käyttöönottoon?
  • Kirjasto voisi olla mukana esim. tiedekuntien tieteellisen kirjoittamisen kursseilla puhumassa informaatiolukutaidon perusasioista, kuten eettisestä kirjoittamisesta.
  • Opiskelijat saattavat luulla, että esim. yhdessä kirjoitetun tekstin voi julkaista omissa nimissään, jos saa toiselta luvan. Pelkkä lupa ei kuitenkaan riitä – eettiseen tieteelliseen kirjoittamiseen kuuluu toisen kirjoittaman tekstin selkeä merkitseminen.
  • Toivottiin, että plagiointiohjelmaa käytettäisiin osana viittaamiskäytänteiden oppimisprosessia.

Mitä mieltä sinä olet kirjaston roolista plagioinnin estämisessä? Osallistu keskusteluun jättämällä kommentti.

Lähteitä ja lisää luettavaa

Plagiaatintunnistamisjärjestelmän pilotointi –blogi

Pauliina Kupilan ja Emilia Löfströmin esityksen materiaalit

Plagioinnin indikaattoreista Plagiaatintunnistamisjärjestelmän pilotointi –blogissa

Löfström, Erika, 2011, “”Does Plagiarism Mean Anything? LOL.” Students’ Conceptions of Writing and Citing”. Journal of Academic Ethics 9: (4) p. 257-275. DOI 10.1007/s10805-011-9145-0 (http://www.springerlink.com/content/f4770514v067q72n/, luettu 2.12.2011)

Löfström, Erika ja Kupila, Pauliina, 2011, ”Plagiaatintunnistamisjärjestelmä oppimisen ohjaamisen välineenä?” Peda-Forum 2/2011, s. 17-20.

Bergenin yliopiston hauska ja informatiivinen video plagioinnista (5 min)

 

Teksti ja kuvat

Johanna Lahikainen
Tietoasiantuntija
Keskustakampuksen kirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

 

Monipuolista tutkimusaineistoa Pyhäjärveltä – pilottiryhmä tutkimusdataprojektin tukena

Helsingin yliopiston kirjasto etsi keväällä sopivaa tutkimusryhmää yhteistyökumppaniksi meneillään olevaan tutkimusdataprojektiin.  Pilottiprojektiksi valittiin Kumpulasta Geotieteiden ja maantieteen laitokselta FT Kirsti Korkka-Niemen projekti, jossa tutkitaan pohjaveden purkautumista Säkylän Pyhäjärveen. Kirjasto jalkautui päiväksi mukaan tutkijoiden kenttätyöhön.

Datanhallinnan haasteita

Pilottiprojektin valinnan haasteena oli löytää mahdollisimman monipuolista dataa tuottava tutkimusprojekti. Tieteenalat ovat keskenään hyvin erilaisia, eikä yksittäinen projekti voi sisältää kaikkia erilaisia tutkimusaineistotyyppejä.

“Groundwater-surface water interaction at Lake Pyhäjärvi, South-West Finland” teki vaikutuksen monimuotoisuudellaan. Se tuottaa paljon raakadataa jota jatkomallinnetaan tilaa vieviksi tiedostoiksi ja jonka säilytykseen tarvitaan runsaasti, mahdollisesti jopa teratavuittain kiintolevytilaa. Paikkatietodata, erilaiset mittaukset, valokuvat, lämpökamerakuvat ja maatutkaukset – kasvillisuus- ja kalastokartoituksia unohtamatta – tarjoavat haasteita tiedostojen ja metadatan hallinnalle.

Yllättäen hydrogeologisesta tutkimuksesta löytyi jopa yksityisyyden suojaan liittyviä näkökohtia, sillä vesinäytteitä on otettu myös yksityiskaivoista. Miten tällaista tutkimusdataa voidaan jatkokäyttää paljastamatta kaivonomistajien kotiosoitteita?

Entä minne tutkimuksessa syntyvä data sijoitetaan tulevan tutkimuksen saataville? Pyhäjärveen liittyvää aiempaa tutkimusaineistoa tiedettiin olevan olemassa, mutta kaikkea ei hakemallakaan löytynyt tätä tutkimusta käynnistettäessä.

Päivä Pyhäjärvellä

Heinäkuisena päivänä olimme seuraamassa, kun tutkimusryhmä otti vesinäytteitä Pyhäjärvestä sekä järveen laskevista Pyhäjoesta ja Yläneenjoesta. Tutkimusryhmästä mukana olivat hankkeen johtaja Kirsti Korkka-Niemi ja väitöskirjatyöntekijä Anne Rautio.

Vesinäytteistä tutkitaan vesikemiaa ja isotooppeja, joiden avulla voidaan tehdä päätelmiä muun muassa purkautuvan pohjaveden määrästä. Vakiopisteistä vesinäytteitä otetaan kuukauden välein vuoden ajan, jolloin voidaan seurata pohjaveden määrän vuodenaikaista vaihtelua. Lisäksi tehdään kertamittauksia muista paikoista, esimerkiksi jokien puroista.

Anne Rautio kerää vesinäytteitä

Koska ryhmän tutkimusdata on monipuolista, myös monenlaiset mittalaitteet ovat tarpeen. Osa laitteista on rakennettu itse projektia varten. Yksi näistä on ryhmän oma ”Exel-menetelmä”, jota asiasta tietämättömät kirjastolaiset luulivat ensin ”Excel-menetelmäksi”. Tällä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä taulukkolaskentaohjelman kanssa, vaan kyseessä on suksisauvaan kiinnitetty muoviastia, joka helpottaa näytteenottoa talviaikaan sekä jokien jyrkillä penkereillä.

Vesinäytteitä otetaan mm. Limnos-näytteenottoputkella.

Päivän aikana kävimme myös vierailulla Pyhäjärvi-instituutissa, jonka kanssa tutkimusryhmä tekee yhteistyötä. Pyhäjärvi-instituutilla on pitkät perinteet Pyhäjärveen ja sen suojeluun liittyvässä tutkimus- ja kehittämistyössä.
Päivä oli antoisa: Saimme tutustua tutkimusryhmään, -alueeseen ja -menetelmiin. Opimme myös ymmärtämään ehkä hieman paremmin monipuolista tutkimusaihetta. Ja kyllä aurinkoista kesäpäivää kelpaa vesien rannoilla viettää!

Anne Rautio Pyhäjärvessä.

Linkkejä:
Helsingin yliopiston kirjaston datatyöryhmä (avautuu vain HY:n tunnuksilla)
https://wiki.helsinki.fi/x/VqHtAw
Pyhäjärvi-instituutin www-sivut
http://www.pyhajarvi-instituutti.fi/

Artikkeleita:
Pyhäjärvi-instituutin julkaisu Pyhäjärven suojelutyöstä
http://www.pyhajarvi-instituutti.fi/image/pdf-tiedostot/pyhajarven_suojelutyo2000-2006.pdf
Anne Raution ja Kirsti Korkka-Niemen tutkimusartikkeli (julkaistaan Boreal Environmental Research –lehdessä)
http://www.borenv.net/BER/pdfs/preprints/Rautio.pdf
Tutkimusdataprojektista edellisessä Verkkarissa
https://blogs.helsinki.fi/verkkari-lehti/uusin-numero/tutkimusdatan-hallintaan-tutustumassa-vierailu-yhteiskuntatieteellisessa-tietoarkistossa-tampereella-11-5-2011

Teksti:

Eva Isaksson

Kirjastonhoitaja

Kumpulan kampuskirjasto

Ilona Pietilä

Projektisuunnittelija (tutkimusdataprojekti)

Viikin kampuskirjasto

Kuvat:

Ilona Pietilä