Kurkistus Viikin kouluttajien arkeen

Viikin kampuskirjastossa meitä kouluttajia on viisi ja muutama päälle ja kaikki meistä tekevät koulutusten lisäksi muutakin. Olemme asiakaspalvelussa, asiasanoitamme, päivitämme sivuja, teemme RefWorksiin tyylejä, yritämme pysytellä mukana muuttuvan maailman kärryillä, haemme h-indeksejä, laitamme kirjoja perintään ja istumme kokouksissa ynnä muuta. Aika ei siis käy pitkäksi, tuntumaa käytännön kirjastotyöhön kyllä riittää livekurssien pohjaksi.

Lukuvuoden ensimmäiset viikot ovat täynnä uusien opiskelijoiden tutustuttamista kirjastonkäytön saloihin kirjastokierroksilla ja tiskillä. Mistä saa kirjastokortin (kyllä niitä ihan liukuhihnalla tehdäänkin), missä on tietokoneet ja kurssikirjat, miten lukea Helkan näyttöä, miten tulostaminen onnistuu ja niin edelleen. No ainakin se yksi touhottajakouluttaja pitää homman jännittävänä unohtamalla aina kertoa jonkin asian, mutta joka kerta häneltä sentään unohtuu eri asia. Opiskelijat sitten ehkä unohtavat ne loputkin tiedot, joita eivät heti tarvitse. Pääasia varmaankin on, että he saavat kuvan helposti lähestyttävästä kirjastosta ja sen henkilökunnasta.

Uudet innostuneet opiskelijat saavat meidät kouluttajatkin vireälle mielelle ja olemme optimismia ja uutta elämää täynnä ja valmiina aloittamaan syksyn urakkamme.

Ennen varsinaista opetusta käymme läpi vanhoja dioja ja mietimme, miten saisimme opetuksen sulavammaksi ja ehkä taiteellisemmaksikin ja miten markkinoimme uusia juttuja, joita on ilmestynyt kirjastoalan horisonttiin. Tarkistamme, toimivatko vanhojen diojen linkit ja voit olla varma, että jos jätät jonkin tarkistamatta, juuri se linkki on muuttanut toisille kulmille internetin syövereihin. Aiemmin oli haasteellista selittää, että jos haluat löytää YSAn, kirjoita kotisivulle Vesa; nyt selitämme että YSA onkin ontologisoitu ja asustelee Fintossa yhdessä meidän Agriforestimme kanssa, joka muutti tässä yhteydessä nimensä AFOksi. E-kirjoja etsivä suunnistakoon BookNavigatorilla – onneksi muuttolintu Viikistä kehitti meille e-kirjaoppaan, jonka neuvoilla saamme e-kirjan paljastamaan salaisuutensa eli avautumaan. Myös tieteenalaoppaat ovat tulleet piristämään päiväämme ja sieltä löytää kaikki kouluttajien suosikkihahmot. (Kerää koko sarja.)

Syyskuussa kun säät viilenevät ja Viikin lehmätkin palaavat sisätiloihin, koittaa kouluttajille varsinainen ruuhka-aika. Silloin alkavat vakiokurssimme Viikin tiedonlähteet ja RefWorks sekä kaikki opettajien tilaamat kurssit, jotka ovat osana jotain muuta kurssisuoritusta. Erilaisia TVT-, kandi- ja maisteritason kursseja aikataulutetaan sopimaan atk-luokkien, opiskelijoiden ja kouluttajien kalentereihin.

Alkusyksystä meitä kouluttajia ei juurikaan näe lainaustiskillä. Vaellamme luokasta toiseen ympäri kampusta ja toistelemme taikasanoja: katkaisumerkki, operaattorit nimeltä And, Or ja Not ja haun kohdistaminen ja vielä asiasanasto ja älkäämme unohtako sfx- linkkiä ja peer reviewtä! Puheissamme vilisee myös Scopus, Web of Science, Proquest, Cab, Pubmed ja Medline, Science Direct ja joku meistä saattaapi mainita jopa SciFinderin. Kerromme tuonnista ja viennistä ja eri tyyleistä ja miten kuin taikaiskusta Write’n’Cite on RefWorks, vaikka näkyykin Wordissa olevan ProQuest, ymmärrättehän. Onneksi kouluttaja ei vähästä hätkähdä; vaikka monet tietokannat yrittävät hämätä kokenutta kouluttajaa vaihtamalla olomuotoaan vähintään kerran vuodessa, varmaotteinen kouluttaja onnistuu kuitenkin löytämään sen hakulaatikon tuossa tuokiossa. Helkamme ei onneksi ole moisiin naamiointiyrityksiin ryhtynyt, vaikka sinnekin on ilmestynyt jossain vaiheessa PIN-koodi ennen kuin pääsee varaamaan sen suositun kurssikirjan.

Ja mitä kaikkea saammekaan itse oppia koulutuksissa: biokaasun tuotanto karjanlannasta, jugurtin viskositeettiin vaikuttavat tekijät, kasvisten hygieniaan vaikuttavat seikat niiden varastoinnissa, miten sen tykin saa näyttämään sitä mitä pitääkin vai tarvitseeko hakea viisaita miehiä paikalle. Tai edes empaattinen kollega, usein kun riittää, että tilaa toisen ihmisen paikalle laitetta toljottamaan. Tutustumme myös kulttuurienvälisiin eroihin esim. kurssin alkamisajan aikakäsityksessä. Opimme myös palaamaan nopeasti maan pinnalle silloin, kun on ihan sfääreissä monimutkaisen klikkailusetin jälkeen selittämässä tietokannan hienoja hakuominaisuuksia, ja opiskelijat haluaisivat vain tietää että ”mistä sä siis menit tolle sivulle”.

Joulukuuhun mennessä koulutukset vähenevät ja kouluttajat vetäytyvät lyhyelle talvilevolle vetämään henkeä. Alkuvuodesta palailemme lomilta miettimään, mitä tekisimme ehkä toisin ja mikä toisaalta toimii opetustarjonnassamme. Paranisiko opetus, jos pistäisimme hassun hatun tai nutturan päähämme ja pitelisimme sateenvarjoa vai miten saisimme opiskelijat aktivoitumaan kursseillamme. Opiskelijat osallistuvat ja kyselevät parhaiten silloin, kun on tosi kyseessä eli tutkielman valmiiksi saaminen.

Alkuvuonna kokoonnuimme tutkijoille suunnatun koulutuksen merkeissä ja teimme muutoksia edellisten kurssien saaman palautteen perusteella. Pois pitkät puheet tiedonhausta ja viitteidenhallinnasta, kuten oli toivottu, ja tilalle uutena juttuna datanhallinta. Tosin tämän muutoksen jälkeen saimme palautetta, että tiedonhakua voisi olla enemmänkin. Yritä tässä sitten kehittää opetusta… Eipä vaivuta epätoivoon! Tämä on vain sitä elämän kiertokulkua ja kouluttajan arkea.

Tietoaineistojen jatkuvan seurannan lisäksi piipahdamme silloin tällöin myös pedagogisilla kursseilla ja seminaareissa. Tutustumme uusiin opetusmenetelmiin – vaikkei niitä nyt tulisikaan omassa opetuksessa sovelletuksi – ja sosiaalisten taitojen, viestinnän ja vuorovaikutustaitojen kehittäminen on toki terveellistä kaikille, etenkin kouluttajille. Näistä on varmaan jäänyt vaikutelmia alitajuntaamme, josta ne saattavat pulpahtaa mieleemme jossakin yllättävässä tilanteessa.

Kun linnuilla alkaa olla kevättä rinnassa enemmänkin ja pienet sammakot… no niin, me kouluttajat alamme siirtyä seuraavan syksyn suunnittelupuuhiin. Käymme läpi mennyttä lukuvuotta ja rakennamme hienoja uusia suunnitelmia ja opetusmateriaaleja seuraavaa lukuvuotta varten. Nyt meillä on ehkä aikaa tutustua erilaisiin teknisiin vempaimiin ja ohjelmiin, joiden sielunelämään kaivautuminen pitää kouluttajan sopivasti tässä hetkessä kiinni eikä pääse kangistumaan kaavoihin. Miksi tehdä juttuja Powerpointilla, kun voi opetella Prezin ja miksi kysellä opiskelijoilta suoraan kun sen voi tehdä Socrativen välityksellä?

Kokouksissamme on välillä villiäkin ideointia mutta onneksi porukkamme viilipytyt palauttavat innokkaat yksilöt maan pinnalle ja näin touhumme pysyy realistisena ja vakavasti otettavana ja meitä ei pidetä ihan huuhaa-tyyppeinä, vaikka oikeasti olemmekin fakiireja ja akrobaatteja ynnä muita ihmeidentekijöitä. Kaikki tekstimme olisivat myös täynnä kirjoitusvirheitä, jos joukossamme ei olisi niitä eräitä tarkkasilmäisiä kouluttajia, joilta ei onneksi jää mikään pilkkuvirhe huomaamatta (tästäkään alkuperäisversiosta…).

Kesällä kouluttajatkin lomailevat ja keräävät voimiaan seuraavan syksyn koitosta varten. Heidät voi nähdä haistelemassa uusia tuulia maailman turuilla ja toreilla, vapaana ja hassut hatut päässä. Ihan varmasti seuraavana vuonna opetus on taas hieman soljuvampaa ja kauniimpaa, kuten itse korkealla taivaalla liihottavat kouluttajatkin. Ja tietenkin kaikki tämä toiminta on vuoden loppuun mennessä hienosti laitettu tilastoihin, kun se yksikin touhottajakouluttaja viimeinkin toimitti tarvittavat paperit jostakin työpöytänsä uumenista.

Viikin kouluttajat haluavat kiittää kaikkia opiskelijoita innostavista kohtaamisista ja toivottavasti olemme saaneet aikaan myös jotain oivalluksia tiedonhausta!

Teksti:

TK²

eli

Tuija Korhonen
tietoasiantuntija

Taina Kettunen
tietoasiantuntija

Tudatupa tuli tiensä päähän, mitä seuraavaksi?

Tudatupa eli TUtkimusDAtan TUtkijaPAlvelut päättyi suunnitellusti Kaisatalossa pidettyyn päätösseminaariin 30.8.2013. Tutkijan datapalvelut- seminaari oli yleisömenestys kooten paikalle lähes 50 tutkimusdatapalveluista kiinnostunutta kirjastolaista kuulemaan tutkimusdatapalveluiden nykytilasta ja tulevaisuuden suunnitelmista. Yhdessä totesimme datapalveluiden monimuotoisuuden ja keskeneräisyyden.

Tutkimusdatan tukipalvelut muotoutuvat nyt kovaa vauhtia. Opetus- ja kulttuuriministeriö on herännyt huomaaman aiheen tärkeyden ja rahoitusta on alkanut virrata tutkimusaineistojen järkevän hallinnoinnin tukemiseen. Kirjastossa moni haluaisi olla mukana tässä virtauksessa. OKM sekä tutkimusdatapalveluiden tuottajat ovat valmiita jakamaan työn kanssamme, mutta mitä me olemme valmiit tekemään?

Antoisa Tudatupa tuotti kirjastolle noin 20 tutkimusdataosaajaa. Se oli kirjastolta suuri panostus henkilöstökoulukseen, joka myös tuotti paljon uutta osaamista. Tutkimusdataosaajat pystyvät keskustelemaan ja pohtimaan tutkimusdata-asioita monipuolisesti sekä syventämään omaa osaamistaan itsenäisesti tai kampustiimeissä. Tutkijapalveluiden kehittäminen onnistuu nyt, kun meillä on riittävästi osaavaa henkilökuntaa, mutta myös lisää vielä toivotaan.

Tudatupa -koulutus loppui, mutta kirjaston tutkimusdatatyöryhmä jatkaa työtään palveluiden aloittamiseksi. Seuraavaksi kampuskirjastot tekevät omat suunnitelmansa sekä ehdottavat kirjastossa yhteisesti tehtäviä projekteja. Kirjaston tutkimusdatatyöryhmässä kuulemme kampusten suunnitelmat ja erilaiset tarpeet ja voimme yhdessä miettiä sopivia ratkaisuja.

Mitä kirjaston tutkijapalvelut sitten tulevat olemaan?

Aloittaisin nykyisistä kirjaston tarjoamista koulutuksista:

  • RefWorks -kurssille ujutan tutkimusdataan viittaamisen.
  • Viitetietokannan kohdalta tarkistan, tarjoaako tietokanta linkkejä artikkeleissa käytettyyn tutkimusdataan ja kerron niistä.
  •  Elektronisten lehtien kohdalla siirtyisin PDF-versioiden käytön opastuksesta näyttämään myös tiedekustantajien toimivia ratkaisuja artikkelin ja datan yhdistelemisestä.

Seuraavaksi mietitään datanhallinnan koulutuksia, neuvontaa, ohjeita ja tiedotusta.

Mikä on datapalveluiden kohderyhmä? Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto kertoo tarjoavansa tutkimusdatapalveluita opiskelijoille, opettajille, tutkijoille ja tutkimusryhmille. Kirjasto voi lisätä kohderyhmiin yliopiston hallinnon sekä Opetus- ja kulttuuriministeriön, koska tulevaisuuden tutkimuksen arviointiin kaavaillaan jo omia indeksejään tutkimuksessa tuotetulle datalle. Tulossa on siis datalle oma tuhattinsa.

Datapalveluita kehitetään ja tuotetaan yhdessä muiden tiedonhallinnan tukipalveluiden ja yliopiston hallinnon kanssa, unohtamatta tietenkään yhteyksiä tutkijoihin ja tutkimusryhmiin. Verkostoissa toimiminen on jännittävää, kehittävää, avartavaa ja palkitsevaa. Datapalvelut tuovat muutenkin kaivattuja haasteita kirjaston työsarkaan. Tutkimusdata on kirjastoille uusi ja monimuotoinen toimintakenttä. Data on kuitenkin vain yksi julkaisutyyppi muiden joukossa, johon liittyviä palveluita luodaan nyt. Tulevien vuosien aikana saamme huomata kuinka luonnollinen osa kirjaston palvelutoimintaa se onkaan.

Linkit:

Teksti ja kuvat

Mari Elisa Kuusniemi
informaatikko
Meilahden kampuskirjasto Terkko
Helsingin yliopiston kirjasto

Make a wish – solmutyöskentelyä kirjastossa

Keskustakampuksen kirjaston Solmu-hankkeessa harjoiteltiin vuosina 2009-2011 uudenlaista kumppanuutta tutkimusryhmien kanssa.  Hankkeen aikana pohdittiin voisiko yhteiskehittely olla sopiva tapa tehdä yhteistyötä tutkijoiden kanssa.  Nyt on aika kokeilla hankkeen aikana opittuja asioita ihan käytännössä.  Mutta minkälaista olisi solmutyöskentely osana kirjastotyön arkea?

Tämän kysymyksen innoittamina päätimme kutsua oikeustieteellisen tiedekunnan OMM-tutkijakoululaisia vierailulle kirjastoon. Emme suunnitelleet etukäteen tarkempaa ohjelmaa tapaamiselle. Halusimme vapaan keskustelun kautta yrittää hahmottaa tutkijoiden ja tutkijakoulun tarpeita ja toiveita kirjaston tarjoamista palveluista. Samalla saisimme ehkä kurkistaa myös tutkijakoululaisen arkeen.

Pikkujoulujen lähestyessä tutkijoita ja tutkijakoululaisia oli mukava ilahduttaa glögi-kauden avauksella. Päätimme tavata tutkijat Kaisa-talon seitsemännessä kerroksessa, joka on ensisijaisesti suunniteltu tutkijoille. Sieltä löytyvät mm. uusimmat lehdet, ryhmätyötila & Clever Board-taulu sekä iso terassi hienolla näköalalla.

Annoimme tutkijoille mahdollisuuden toivoa kirjastolta jotakin.  Make a wish papereihin sai kirjoittaa vapaasti ideoita mitä kirjasto voisi tutkijakoululle tulevaisuudessa tarjota. Toivomuksia tuli mm. hankintaehdotuslomakkeeseen, kokoelmiin, uutuusseurantaan, verkkosivuihin ja kirjaston tiloihin liittyen.

Olisiko hankintaehdotus mahdollista tehdä helpommin ja nopeammin? Voisiko asiakas laittaa suoran linkin verkkosivuille, josta kirjojen tiedot löytyvät? Pitkän lomakkeen täyttäminen koettiin hitaaksi ja työlääksi. Kokoelmien valintatyöstä oltiin myös kiinnostuneita. Kuinka kirjasto saa kokoelmat pysymään ajantasaisina?

Tiedekunnilta tulevat hankintaehdotuspyynnöt ovat tärkeitä kokoelmien laadun ylläpitämiseksi. Erityisesti tämän takia pyyntöjen tekemisen vaivattomuuteen olisi hyvä keksiä uusia ratkaisuja.

Ajatuksia synnytti myös se haluavatko tutkijat ja jatko-opiskelijat aineistot painettuna vai elektronisena.  Molemmat vaihtoehdot saivat kannatusta.  Paperiversion toivottiin säilyttävän asemansa, mutta myös elektronisia kirjoja toivottiin hankittavaksi enemmän. Verkkoaineistojen käytettävyyteen toivottiin myös kohennusta. Toimisiko esimerkiksi erilaisten lainattavien lukulaitteiden hankkiminen? Myös lehtien uutuusseurantaan tuli kirjastolle toivomuksia.

Kirjaston syyskuussa uudistuneet verkkosivut saivat samalla palautetta. Voisiko sivuja kehittääyksinkertaisimmiksi, jotta tarvittava tieto löytyisi nopeasti?  Kevääksi 2013 toivottiin tutkijakoululaisille räätälöityä tiedonhankinnan ja RefWorks-viiteidenhallintaohjelman opetusta.

Kirjaston uudet tilat herättivät myös vilkasta keskustelua. Mitä tarkoittaa se, että 7.krs on tutkijoiden käytössä? Rajautuuko käyttö vain ryhmätyötilaan vai voisiko koko kerrosta hyödyntää erilaisten tapaamisten ja tapahtumien järjestämiseen? Kaisa-talon työskentelytiloihin toivottiin lisää pöytiä ja tuoleja. Syksyn aikana kaikki paikat olivat olleet usein varattuja. Kirjaston käytännöt eivät ole vielä vakiintuneet näiden kysymysten suhteen ja siksi tällaiset keskustelut ovat erityisen arvokkaita käydä juuri nyt.

Tilaisuudessa oli erityisen positiivista huomata se, että kirjasto kiinnostaa tutkijakoulun väkeä. Mielenkiintoisia pohdintoja ja kysymyksiä heräsi keskustelun aikana. Keskustelu kirjaston ja sen erilaisten käyttäjäryhmien välillä on tärkeää, kun palveluja ollaan kehittämässä uuden Kaisa-talon myötä.

Solmutyöskentelyssä on kysymys yhteistyöstä erilaisten toimijoiden kanssa, mutta myös työssä oppimisesta.  Tämän vuoksi on hyvä reflektoida sitä, mitä opimme tutkijoiden ja tutkijakoulun tapaamisesta.  Tärkeää oli huomata, että vapaalle keskustelulle ja vuorovaikutukselle pitää antaa niin tilaa kuin aikaakin. Kirjaston pitää aktiivisesti kerätä palautetta toiminnastaan ja rohkaista myös käyttäjiään ideoimaan toimivampia palveluita. Tutkijat ja tutkijakoululaiset tulevat hyvin erilaisista lähtökohdista ja heillä on paljon kokemusta kirjaston palveluista paitsi Suomessa myös ulkomailla. Aktiiviset tutkijat ovat kirjastolle tärkeä voimavara. Kirjaston ja tutkijakoulun välisestä yhteistyöstä hyötyvät molemmat osapuolet.

Oikeustieteen tutkijoita ja tutkijakoululaisia

Kirjoittajat:

Kati Syvälahti
Informaatikko
Keskustakampuksen kirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Petra Pentzin
Tietoasiantuntija
Keskustakampuksen kirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuvat

Petra Pentzin