Julkaisutoiminta murroksessa – STKS:n seminaari 15.9.2015

STKS:n tietoaineistotyöryhmän järjestämässä seminaarissa kuultiin julkaisutoiminnan murroksesta tutkijan, kirjastoammattilaisten, asiakkaiden, kustantajien ja välittäjien näkökulmasta.

Helsingin yliopiston käyttäytymistieteellisen tiedekunnan professorin Sari Lindblom-Ylänteen mukaan tutkijan tiedonhankintaan ei vaikuta se, löytyvätkö tutkimukset yliopistoon tilatuista lehdistä vai vapaasti verkosta. Painetulla vai elektronisella julkaisulla ei ole merkitystä tutkijalle tiedonlähteenä eikä julkaisufoorumina. Kyse on enemmänkin henkilökohtaisista mieltymyksistä lukeeko julkaisuja printtiversiona tai suoraan näytöltä sekä omien lukutapojen muuttamisesta, joka vie aina oman aikansa.

Lindblom-Ylänteen mukaan open access eli avoin julkaiseminen on hieno ja kannatettava periaate, johon suomalaisia tutkijoita kannustetaan. Seuraaviin kysymyksiin ei ole kuitenkaan tyhjentäviä vastauksia. Kuka maksaa OA-lehdissä julkaisemisen? Nuorilla tutkijoilla ei ole varaa maksaa satoja euroja saadakseen tieteelliset artikkelinsa julkaistua. Ja kuka valvoo OA-lehtien laatua? Suurin haaste on hyvien lehtien erottaminen OA-tarjonnasta. Miten varmistetaan, että käsikirjoitus on todella käynyt läpi luonnollisen vertaisarvioinnin? Arviointi voi olla pinnallista tai puutteellista kokonaan. Arviointiprosessin nopeus voi houkuttaa, koska väitöskirja halutaan saada nopeasti valmiiksi. Tohtorikoulutuksessa on alettu laatia sääntöjä OA-julkaisemiseen. Ohjaajan vastuu on kasvanut, vaikka viime kädessä vastuu on tutkijalla. Väitöskirjan tarkastajan tulee kyetä arvioimaan OA-lehden laatua.

Julkaisufoorumi eli JUFO-luokitus on alkanut ohjata julkaisemista. Kilpailu parhaissa lehdissä julkaisemisesta kovenee entisestään. Tavoitteena on kotimaisten päälehtien, kuten Kasvatus-lehden nostaminen 2-tasolle. 1-tason perustasolla tarkoitetaan hyvätasoista lehteä, mutta näitä on alettu välttää julkaisukanavina. Tällöin 1-tason lehtien sisältö kapenee. Kehitys menee siihen, että konferenssimatkoille saa rahoitusta vain jos julkaisee 3-tasolle luokitelluissa lehdissä.

Rinnakkaistallentaminen ja tieteelliset julkaisut

Marjo Vallittu Jyväskylän yliopiston kirjastosta kertoi rinnakkaistallentamisesta ja tieteellisistä julkaisuista. Vihreään Open Accessiin kuuluvalla rinnakkaistallentamisella tarkoitetaan sitä, että tutkijat tallentavat tieteellisissä julkaisuissa julkaistut artikkelinsa tieteenalakohtaiseen tai organisaation julkaisuarkistoon. Tämä on tutkijoille maksutonta ja julkaisu on verkossa kaikkien saatavilla. 70% kustantajista sallii avoimen tallentamisen. Organisaation avoimien julkaisuarkistojen lisäetuja ovat seuraavat: antaa julkaisulle pysyvän verkko-osoitteen, mahdollistaa aineiston rikastamisen, artikkelit löytyvät helpommin omaankin käyttöön sekä vapauttaa sekä tutkijan että laitokset ylläpitämästä omia julkaisuarkistoja. Keskitetyssä rinnakkaistallentamisessa integroidaan tutkimusjulkaisujen raportointi- ja rinnakkaistallentamisen prosessit toisiinsa. Tämän prosessin voi keskittää esimerkiksi kirjaston vastuulle. Tällöin tavoitteena on tutkijoiden minimaalinen työpanos, automatisoidut prosessit ja mahdollisimman suuri kattavuus. Avoimen julkaisemisen hyötyinä mainittiin sen lisäävän tutkimuksen näkyvyyttä ja vaikuttavuutta. Myös todennäköisyys tulla viitatuksi lisääntyy ja tutkimuksen laatu paranee. Avoimen julkaisemisen todetaan myös edistävän yritysten toimintamahdollisuuksia ja innovaatioita sekä humanitaarista ajattelua ja tasavertaisuutta.

Nykyaikainen kirjasto toimii aktiivisesti verkossa

Luonnonvarakeskuksen kirjasto-tietopalvelusta Sirpa Suonpää kertoi vuoden 2015 alusta alkaneen tutkimuslaitoksen ja sen tietopalvelun uudesta toimintaympäristöstä. Luonnonvarakeskuksen (Luke) muodostavat neljä vuoden alusta fuusioitunutta MMM:n hallinnonalan laitosta: Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT, Metsäntutkimuslaitos Metla, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos RKTL ja Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskuksen Tiken tilastoyksikkö. Näkökulmana oli suuria rakenteellisia muutoksia läpikäyneen ja käytännössä verkkoon siirtyneet kirjastopalvelut. Asiakkaiden odotukset ovat muuttuneet. Mitä ei ole sähköisenä, sitä ei enää jakseta etsiä. Nykyään joutuu perustelemaan, miksi hankitaan painettua aineistoa. Kirjaston osuus on hämärtynyt asiakkaan mielessä. Omaa kirjastotyötä tuleekin tehdä näkyvämmäksi. Usein asiakas kohdataan ongelmatilanteissa, jolloin sujuvat, nopeat ja asiakasystävälliset ratkaisut ovat eduksi. Asiakkaalla on kynnys ottaa yhteyttä kirjastoon, sillä vallalla on itsepalvelun ja itsepärjäämisen kulttuuri.

Kirjasto-tietopalvelun perustehtävä Lukessa on tarjota tukea tutkimuksen eri vaiheisiin, kuten ideointiin ja tutkimuksen tekemiseen, kirjoittamiseen ja julkaisemiseen, tuotosten rekisteröimiseen ja näkyvyyteen sekä julkaisutoiminnan arviointiin. Tästä seuraa, että nousussa ovat seuraavat perustehtävät: metadata, sanasto- ja ontologiatyö, sisällönkuvailun osaamisen jakaminen sekä avoin tiede. Luken ja edeltäjälaitosten julkaisuja löytyy Luken julkaisurekisteristä ja avoimesta sähköisestä julkaisuarkistosta, Luken sarja Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus, josta verkkoversiot saa maksutta ja painetut print on demand –periaatteella. Tiken tilastot saa tilastoportaalista.

Tutkimustyön julkaisukanavat säilyvät ennallaan

Mari Katvala Oulun yliopiston kirjastosta esitteli kirjaston evoluutiobiologian ja ekologian tutkijoille kohdistetun kyselytutkimuksen tuloksia. Toimeksiantona oli selvittää, kuinka tutkijat löytävät aineistoja, kun julkaiseminen hajaantuu aitoon OA:han, rinnakkaistallennettuun ja perinteisiin maksullisiin lehtiin. Lisäksi kiinnostavaa on, säilyttääkö tieteellinen artikkeli asemansa tieteellisen viestinnän välineenä vai saako julkaiseminen uusia muotoja tutkijoiden vertaisyhteisöissä. Kyselyyn saatiin 16 vastausta, joista 11 analysoitiin. Tieteellisiä artikkeleita haetaan eniten Google Scholarin ja Web of Science:n kautta. Mikäli artikkelin pdf-muoto ei aukea, tutkijat ottavat ensisijaisesti yhteyttä artikkelin tekijään sähköpostitse ja vierailevat kirjoittajan kotisivulla. Artikkeleiden avoimempi saatavuus OA-lehdissä ja rinnakkaistallennetut versiot arkistoissa eivät ole olennaisesti muuttaneet tutkimustyötä. Tosin todettiin, että uusien artikkeleiden saanti on nopeutunut ja helpottunut.

Tiedonhankintatapoihin avoin saatavuus ei ole juurikaan vaikuttanut. Sillä ei myöskään ole merkitystä viitataanko rinnakkaisjulkaisuun, OA-artikkeliin vai maksetussa lehdessä julkaistuun artikkeliin. Käytännössä viittaukset kuitenkin painottuvat maksullisiin lehtiin, koska niitä on alalla enemmän ja ne ovat vakiintuneimpia ja arvovaltaisempia. Tutkijat olivat myös sitä mieltä, että tieteellinen artikkeli ja tieteelliset lehdet säilyttävät asemansa tulevaisuudessa tutkimustyön julkaisukanavana. Tieteellisen julkaisemisen ei todettu saavan uusia muotoja, koska tällä hetkellä esim. blogeilla ja omakustanteilla netissä ei ole tutkijan kannalta suurta merkitystä ja tuskin on tulevaisuudessakaan. Yksi tutkija kuitenkin ennusti, että saattaisiko yleistyä se, että eettiset tutkijat julkaisisivat omilla sivuillaan artikkeleitaan ilmaiseksi?

Media mukana julkaisutoiminnan murroksessa

Johanna Suhonen Alma Mediasta kertoi, että mobiilipalveluja kehitetään ja ne ovat kasvava kanava. Laatujournalismista tulee kuluttajan aina maksaa. Usein osan uutisista voi lukea maksutta, kuten Kauppalehden viisi artikkelia, ja muihin artikkeleihin pääsy maksaa. Suhosen mukaan media on hemmoteltujen kuluttajien palveluksessa. Digitalisointi on mahdollistanut globaalisuuden ja englanninkieliset lehdet onkin helposti saatavilla.  Tällöin lukijat toivovat kotimaisten lehtien käyttöliittymien toimivan yhtä hyvin kuin ulkomainen esikuva Financial Times -lehti. USA:ssa ollaan sitä mieltä, että sosiaalinen media (some) pystyy korvaamaan paikallislehdet. Sanomalehti on 24/7 auki oleva digitaalinen tuote, jolloin uutisvirta jatkuu ja jatkuu. Tällöin toimittajien työtavat tulee uudistaa. Kustantajat testaavat erilaisia otsikoita ja tekevät niistä nostoja ja selvittävät, mikä kiinnostaa lukijoita.

Media on menossa mobiiliin, josta seuraa uutisvirran pirstoutuminen eri kanaviin ja pienille ruuduille seurattavaksi. Tulevaisuudessa voi olla, että käytetään some:n tarjoamia valmiita alustoja, kuten Facebookia julkaisualustana. Palveluja räätälöidään lukijoille yksilötasolla. Lukija tulee kustantajan verkkoon, jossa hänen toimintaansa koko ajan segmentoidaan eli jaetaan eri asiakasryhmiin. Lukijalle tarjotaan sisältöjä hänen kiinnostuksensa mukaan. ”Voisit olla kiinnostunut myös näistä” -ehdotuksia, kun kuluttaja lukee jotain juttua. Toimittajan tulee kokeilla kaikkea uutta tarjolla olevaa, jotta oppii niitä käyttämään, kuten Snapchatiä eli silmänräpäyksiä uutisista, Instagramia ja Twitteriä. Säilyäkseen median tulee olla julkaisutoiminnan murroksessa mukana ja painottaa sitä, että laatujournalismista tulee maksaa myös tulevaisuudessa.

Teksti ja kuvat

Kristiina Lähdesmäki
kirjastonhoitaja

Kuvat ovat Kumpulan virkistyspäivästä 10.9.2015

Vaikuttava näkyvyys, näkyvä vaikuttavuus

Lääke- ja terveystieteiden sekä lähialojen kirjasto- ja tietopalveluammattilaisten yhdistyksen, BMF:n, syysseminaari pidettiin 19.11.2015 Tieteiden talolla. Teemana oli kirjasto- ja tietopalvelujen vaikuttavuus. Miten osoittaa päättäjille toimintamme vaikuttavuus ja miten tukea asiakkaidemme tekemän tutkimuksen näkyvyyttä ja vaikuttavuutta? Puheenjohtaja Tiina Heino kannusti täyden salillisen innokasta yleisöä ottamaan päivästä kaiken irti, ja näin myös tapahtui: keskustelu ja tietojen vaihto jatkui esitysten jälkeen sekä lounaalla ja kahvitauolla vilkkaana.

Vaikuttavuuden arvioinnissa riittää haasteita

Marja Haapaniemi Lahden kaupunginkirjastosta kertoi vaikuttavuuden arvioinnin haasteista, erityisesti laadullisten tulosten ja palveluiden resursoinnin perustelun näkökulmasta. Hän on tehnyt aiheesta tutkimusta Oulun yliopistossa.

Vaikuttavuuden arviointitutkimuksen haasteita ovat muun muassa tavoitteiden ja käsitteiden määrittely sekä arviointimenetelmien valinta. Ongelmana voi olla myös vaikutusten näkyminen usein vasta vuosien kuluessa – ja eri tavoin eri käyttäjäryhmille. Lisäksi voi olla haasteena, miten rajata vain tutkittavaan asiaan liittyvät vaikutukset kaikista arvioinnissa näkyvistä vaikutuksista.

Vaikuttavuuden arvioinnissa tulisi Haapaniemen mukaan määritellä selkeästi, minkä asian vaikuttavuutta halutaan tutkia. Toisaalta on tärkeä rajata, mistä näkökulmasta asiaa halutaan tutkia sekä valikoida sopivat menetelmät. Usein tarvitaan erilaisia menetelmiä yksittäisen asian vaikuttavuuden arvioimiseksi. On myös syytä muistaa, että monilla eri tekijöillä on vaikutusta siihen, miten käyttäjät arvioivat palvelua. Palvelun runsas käyttö ei pelkästään kerro sen vaikuttavuudesta. Palvelun tarve ja käyttö voi olla satunnaista tai elämäntilanteeseen liittyvää, mutta käyttäjälle erittäin tärkeää.

Kirjaston vaikutus organisaation arjessa

Päivi Litmanen-Peitsalan esityksen otsikko oli kysymyksen muodossa: Voiko kirjaston ja tietopalvelun vaikutus näkyä paremmin organisaation arjessa? Esityksessä tuotiin esiin muitakin pohdittavia näkökulmia: Mihin kirjasto vaikuttaa organisaation arjessa? Mihin kirjasto itse haluaisi vaikuttaa? Ketkä puolestaan vaikuttavat kirjastoon arkeen ja resursseihin? Näistä teemoista myös seminaarin yleisö haastettiin kirjaamaan lapuille omia näkemyksiään.

Litmanen-Peitsalan esitys oli vauhdikas ja ajatuksia herättävä. Monet kirjastoissa ja kirjaston ulkopuolella vallitsevat käsitykset kyseenalaistettiin. Miksi esimerkiksi yliopistokirjastojen tehtävät asemoidaan tukipalveluiksi, vaikka tehtävät voidaan nähdä myös yliopistojen ydintoimintoina? Myös kirjastoväen tapa puhua omasta vaikuttavuudestaan on ongelmallinen. Onko puheemme vaikuttavuudesta vain kirjastoalan sisäistä keskustelua tai tilastojen tutkimista?

Litmanen-Peitsala korosti viestinnän strategista merkitystä ja siteerasi Minna Niemi-Grundströmin kirjoitusta yliopistokirjastojen neuvoston blogissa. Kirjoituksessa mainitaan muun muassa:
”Kirjastoammattilaisille itselleen on selvää, että kirjasto on paljon muutakin kuin fyysinen tila ja kokoelmat, mutta meidän pitää osata kertoa ymmärrettävällä kielellä myös muille, mitä kaikkea kirjasto tekee ja miksi.”

Viestinnällisin keinoin voidaan vaikuttaa ymmärryksen lisääntymiseen esimerkiksi siitä, mitä kirjaston palveluita huippututkimus edellyttää tai miten kirjasto voi tukea tutkimusryhmien työskentelyä esimerkiksi aineistoja hankkimalla. Litmanen-Peitsala demonstroi myös tyypillistä tilannetta, jossa kirjastoammattilaisen panosta ei ole ymmärretty:
Tutkija: ”Ihanaa kun kaikki lehdet on tuolla netissä mulle käytettävissä!”
Kirjastoammattilainen: ”Joo, kun mä tilasin ne sulle sinne!”

Näkysyyspalveluissa ja altmetriikassa jälleen uusia avauksia

Jukka Englund Terkosta, Helsingin yliopiston kirjastosta antoi (Kimi Räikkösen avustuksella) katsauksen altmetriikkaan: mitä se on, miksi sitä tarvitaan ja millaisia palveluita sen ympärille on kehitetty. Yleisölle tuli tutuksi Terkon altmetriikkaprosessi ja siihen liittyvät näkyvyyspalvelut: Terkko Kudos, Scholar Profiles, Scholar Chart, CiteULike, Facebook, Twitter, Terkko Impact, Top Cited @UH. Myös alan kaupalliset toimijat tulivat esille, erityisesti uutena palveluna Helsingin yliopiston PlumX. Esityksen punaisena lankana oli, että tutkimusartikkelin julkaiseminen ei ole tutkimusprosessiin päätepiste vaan enemminkin alku: julkaisulle (tai datalle, tai muulle tieteelliselle tuotokselle) pitää saada näkyvyyttä, jotta se vaikuttaa tieteen kentällä ja yhteiskunnassa. Tutkijat tarvitsevat tähän meidän apuamme ja antamalla tätä apua me lisäämme itsekin omaa vaikuttavuuttamme.

Minuuttipuheita ja postereita

Mari Mäkinen THL:stä veti hauskan ja intensiivisen posterisession: esittelyaikaa oli 1 minuutti/posteri. Tämän jälkeen seminaarivieraat pääsivät tenttaamaan posterin tekijöitä posterinäyttelyssä. Aiheina olivat:
•    Marketta Fredriksson (DIAK): LibGuidesien käyttö ylemmässä AMK-tutkinnoissa
•    Tiina Heino & Katri Larmo (Terkko, HY): Terkko-informaatikko
•    Mika Holopainen & Katri Larmo (HY): Avointa tiedettä tukemassa – datan hallinnan ja avoimen tieteen palvelut HY:n kirjastossa
•    Leeni Lehtiö & Elise Johansson (Turun yo): Tietopalvelulla käytössä oleva tiketöintijärjestelmä
•    Pia Pörtfors (THL Tietopalvelu): THL:n tietopalvelun toimintatapa

Iloksemme sekä Terkko-informaatikko että Helsingin yliopiston kirjaston avoimen tieteen palveluita esittelevät posterimme keräsivät paljon kyselijöitä ja kiinnostuneita!

Sponsoripuheenvuorot – sekä herkullinen lounas ja kahvit – tulivat tällä kertaa Ovidilta ja Ebscolta: Ovid Today lehtilukusovellus ja kliinisen tiedon lähde DynaMed ovat uusia tärkeitä lisiä palveluvalikoimaamme HY:ssä.

Jos jäitte miettimään miten Kimi Räikköinen liittyy altmetriikkaan, tai haluatte muuten tutustua tarkemmin seminaarin antiin, kaikki esitykset ja posterit löytyvät BMF:n Tapahtumat-sivulta.

Teksti

Tiina Heino
informaatikko
Mika Holopainen
tietoasiantuntija
Katri Larmo
informaatikko

Kuvat

Jussi Männistö
tietoasiantuntija

“Kaukopalvelu on kuollut, eläköön kokoelmien jakaminen?” Valtakunnalliset kaukopalvelupäivät Turussa 11.-12.5.2011

Kaukopalvelupäivät pidettiin tällä kerralla Suomen vanhimmassa kaupungissa, Turussa.

Otsikossa mainittu kaukopalvelun kuolema osoittautui taas perättömäksi huhuksi.  Huhulta leikattiin siivet Turun yliopistoon liitetyn Kauppakorkeakoulun tiloissa.  Kaunopuheisimmin kaukopalvelun nykytilaa kuvasi  tietopalvelupäällikkö Elisa Paavilainen Suomen ympäristökeskuksesta (SYKE).  Hänen mukaansa ”kaukopalvelu ei ole kuollut, vaan päinvastoin se on voimissaan. Se ei enää ole yhtä mittavaa ja rannatonta kuin joskus kulta-aikoina, mutta sen vahva ydin on löytynyt.”

Paavilainen puhui tilaisuudessa erikoiskirjastojen ryhmän edustajana ja hänen esityksensä varsinainen aihe oli Katsaus SYKEn kaukopalveluun ja kokoelmien jakamiseen. Tilausten määrä on  vähentynyt selvästi  heilläkin johtuen uusista sähköisistä työvälineistä.  Kaukopalvelulle jäävät ne haasteellisimmat tapaukset,  joita asiakkaat eivät itse löydä sähköisistä aineistoista. Kaukopalvelua pidetään kuitenkin edelleen tärkeänä lippulaivapalveluna, joka on saanut paljon myönteistä palautetta.

Kokoelmien tai resurssien jakamisesta on ryhdytty Suomessakin puhumaan yhä enemmän kaukopalvelun rinnalla. Asian merkityksestä muistutti mm. tilaisuuden alussa esiintynyt kaukopalvelutyöryhmän puheenjohtaja Markku Räisänen Varastokirjastosta. Tiivistyvä yhteistyö kokoelmien kehittämisessä onkin asiakaspalvelun kannalta myönteinen asia. Kirjastot hankkivat itselleen sellaista aineistoa, jota asiakkaat eniten tarvitsevat ja vähemmän käytetty materiaali voidaan tilata käyttöön muualta.

Toinen Markku Räisäsen mainitsema asia oli paljon yllättävämpi. Varastokirjasto on näet sopinut ainakin eräiden yliopistokirjastojen kanssa siitä, että näiden asiakkaat voivat  tilata artikkeleita suoraan Varastokirjaston kokoelmista. Artikkelit saa joko omaan sähköpostisoitteeseen tai ne voi noutaa palvelimelta. Luulin, että palvelu olisi loppunut jo vuonna 2006 kun Tekijänoikeusneuvosto antoi lausunnon, jonka perusteella käytäntö rikkoisi tekijänoikeuslakia. Ongelmia ei kuulemma kuitenkaan ole ollut ja palvelu on saanut jatkua rauhassa.  Meillä tällaiselle palvelulle ei ole ollut kysyntää.

Relais-kaukopalveluohjelmasta kerrottiin, että siinä olevat virheet ja puutteet vaaditaan korjattavaksi toukokuun loppuun mennessä.  Muuten ohjelmaa ei hankita. Päätökset asiassa tehdään syksyllä. Samassa yhteydessä  Hannu Markkanen Jyväskylän yliopiston kirjastosta piti tilannekatsauksen Kansallisesta digitaalisesta kirjastosta (KDK). Sen asiakasliittymä avaa pääsyn kirjastojen, arkistojen ja museoiden sähköisiin aineistohin ja palveluihin. Palvelun pitäisi tulla käyttöön tänä vuonna.

Edellä kerrotut asiat on poimittu tilaisuuden ensimmäisen päivän ohjelmasta. Päivän päätteeksi oli järjestetty vielä iltapippalot, joihin en osallistunut. Virallisen ohjelman lisäksi ehdin pistäytyä  Turun tuomiokirkossa. Sinne on haudattu mm. Kaarina Maununtytär, joka ehti olla Ruotsin kuningattarena kolmen kuukauden ajan vuonna 1568.  Tuomiokirkon tornin  kuuluisa kello oli harvinaista kyllä pysähtynyt. Lyönnit sentään kuuluivat.

Toisellekin päivälle riitti mielenkiintoisia ohjelmanumeroita. Sellainen oli esim. Iina Peltosen esitys E-aineistojen kaukolainauksesta ja FinElibin lisensointiperiaatteista. Peltonen työskentelee tietoasiantuntijana Kansalliskirjastossa. FinElibin eli kansallisen elektronisen kirjaston yhtenä lisensointiperiaatteena on, että lehtiaineistoa tulee saada käyttää kaukopalveluun ei-kaupallisille tahoille sähköisessä muodossa. Sähköpostilähetys onkin sallittu 2/3 sopimuksista. Muissakin sopimuksissa kaukopalvelu on sallittua, mutta  muilla lähetystavoilla: postitse, faxilla tai Ariel-ohjelmaa käyttäen. Aineiston käyttö on  luvallista vain opiskelu- ja tutkimustarkoituksiin. Loppukäyttäjä saa artikkeleista aina vain paperitulosteen. Myös e-kirjojen kaukolainaus on sallittua,  Knovel-palvelua lukuun ottamatta.  Erikseen mainittiin vielä, että hakuteoksista annettavan kaukopalvelun sallivat muut kustantajat  paitsi Oxford University Press. Koko teosta ei saa koskaan lähettää kaukolainaan.

Tutkijakin sai välillä puheenvuoron. Marke Hongisto Ilmatieteen laitokselta kertoi siitä, miten kirjaston lakkauttaminen voi vaikuttaa tutkijan työhön. Ilmatieteen laitoksen kirjasto suljettiin toukokuussa 2009 laitoksen muutettua Kumpulan kampukselle. Osa kokoelmista on siirretty Kumpulan kampuskirjastoon, osa on lähetetty Varastokirjastoon, Kuopioon.  Hongiston esityksen perusteella suuri osa henkilökunnasta olisi kuitenkin halunut säilyttää  oman kirjastonsa ja sen kokoelmat. Tiedonhankintaan kuluu nyt entistä enemmän aikaa ja siitä on tullut hankalampaa.  Elektronisten aineistojen yhteiskäyttökään ei onnistu, sillä Ilmatieteen laitoksella on erilaiset lisenssiehdot kuin Helsingin yliopistolla.

Ylikirjastonhoitaja Ari Muhonen (Aalto-yliopistosta) pohdiskeli mitä seurauksia Kansalliskirjaston ja Varastokirjaston mahdollisesta yhdistämisestä voisi olla. Varastokirjastosta voisi yhdistämisen kautta tulla entistä tärkeämpi kansallinen tekijä. Pienestä yksiköstä tulisi osa isoa kokonaisuutta. Uhkakuvana olisi kuitenkin näivettyminen ison laitoksen periferiaosastona. Kokoelmien omistajuudesta voisi myös tulla ongelma. Antaisivatko kirjastot aineistonsa Kansalliskirjaston omaisuudeksi?  Varastokirjasto voisi myös kärsiä Kansalliskirjaston keskittymisestä digitaaliseen tulevaisuuteen. Kansalliskirjastosta voisi puolestaan yhdistymisen myötä tulla kansallinen tekijä myös kaukopalvelussa. Toisaalta uhkana olisi mahdollinen lisäsäästövelvoite.

Kaukopalvelupäivien viimeisenä esiintyjänä oli kehityspäällikkö Kimmo Koskinen Helsingin yliopiston kirjastosta. Kimmon aiheena oli Open Access -julkaiseminen, polku kohti tiedejulkaisujen avointa saatavuutta. Open access –lehtien etuihin kuuluu se, että niiden käyttö on maksutonta ja vapaata useimmista tekijänoikeusmaksuista ja lisensointirajoituksista. Ne helpottavat  tutkimustiedon saatavuutta ja lisäävät sen näkyvyyttä.   Ne myös demokratisoivat tiedon saatavuutta sekä kansallisesti että globaalisti. Rahoittajatkin saavat niiden kautta rahoittamalleen tutkimukselle mahdollisimman laajan näkyvyyden.

Artikkelien rinnakkaistallennuksesta yhteistyössä kustantajien kanssa on tullut yhä tärkeämpää. Helsingin yliopistossa rinnakkaistallennus tapahtuu Tuhat-tutkimustietojärjestelmän kautta.  Kimmo kertoi myös tutkimuksesta, jossa selvitettiin Helsingin yliopiston tutkimusartikkelien näkyvyyttä verkossa. Tulos oli, että avoimesti saatavilla oleva kokotekstiversio löytyi 49,1%:ssa otoksen artikkeleista. Parhaiten artikkeleita löytyi Google ja Google Scholar –hakukoneilla. Suositeltavaa on kuitenkin käyttää myös avointen julkaisuarkistojen metatietoja haravoivia hakukoneita (OpenDOAR, Scientific Commons).

Kirjoittaja

Raimo Pekkanen
Kirjastoamanuenssi
Viikin kampuskirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Osaamisen ytimessä – BMF ry:n kevätseminaari Kuopiossa 13.4.

Miten käyttää PICO-asetelmaa tiedonhaussa? Kuinka tehokkaimmin hakea näyttöön perustuvaa hoitotieteellistä tietoa JBI Connect+ ja Cinahl –tietokannoista? Mitä uutta PubMedissa?

Näitä teemoja pohdittiin lääke- ja terveystieteiden sekä lähialojen kirjasto- ja tietopalveluammattilaisten yhdistyksen BMF ry:n kevätseminaarissa Kuopiossa. Seminaarin ohjelmassa keskityttiin tällä kertaa lääke- ja terveystieteellisen tiedonhaun käytännön välineisiin ja keinoihin. Itä-Suomen yliopiston Medistudiaan saapui yli 40 kollegaa eri puolilta Suomea, niin amk-, sektoritutkimuslaitos-, sairaala-, virasto- kuin yliopistokirjastoistakin.

Informaatikko Jaana Isojärvi (Finohta – Terveydenhuollon menetelmien arviointiyksikkö, THL) aloitti päivän esityksellään Tutkimuskysymyksestä hakustrategiaksi: PICO-asetelma informaatikon työkaluna. PICO (Problem, Intervention, Comparison, Outcome) -astelma on järjestelmällisen katsauksen teossa käytettävä työkalu, joka auttaa muotoilemaan tutkimuskysymyksen oikein. Järjestelmällinen katsaus taas on tutkimusmenetelmä, jonka avulla arvioidaan terveydenhuollon menetelmien vaikuttavuutta. Mielenkiintoisessa esityksessään Jaana korosti informaatikon tiivistä yhteistyötä tutkijoiden kanssa hakua suunniteltaessa.

Informaatikko Hannele Mikkola (Turun ammattikorkeakoulun kirjasto) esitteli JBI ConNECT+ (Joanna Briggs Instute Clinical Online Network of Evidence for Care and Therapeutics) -tietoaineistoja. Joanna Briggs Instituutti on tutkimus- ja kehittämisorganisaatio, joka on erikoistunut näyttöön perustuvan toiminnan kehittämiseen ja siinä tarvittavien resurssien tuottamiseen terveydenhuollon henkilöstölle. JBI ConNECT+  palvelu on suunniteltu tukemaan hoitokäytäntöjä ja kliinistä päätöksentekoprosessia. Hannele antoi monipuolisia esimerkkejä siitä, millaisin menetelmin näyttöön perustuvaa tiedonhakua opetetaan Turun ammattikorkeakoulun terveysalan opiskelijoille ja lopuksi näimme JBI ConNECT+ aineistodemon.

PubMedin käyttöliittymään on viime aikoina tullut tiuhassa tahdissa pieniä ja suurempia muutoksia. Palvelupäällikkö ja BMF ry:n puheenjohtaja Tuulevi Ovaska (Itä-Suomen yliopiston kirjasto ja KYS:n kirjasto) esitteli ja demosi havainnollisesti keskeisimpiä uudistuksia.

Miten rajata hakuja hoitotieteellisessä Cinahl-tietokannassa niin, että  hakutulokseen saadaan näyttöön perustuvan hoitotieteen kriteerit täyttäviä tutkimuksia? Informaatikko Maarit Putous (Itä-Suomen yliopiston kirjasto) esitteli useita keinoja tähän: mm. tutkimusmenetelmiä kuvaavat asiasanat ja asiasanaryhmät, tietyt julkaisutyypit, tietokannan valmiit filtterit ja special interest –rajaukset. Maarit summasi puheenvuoronsa toteamalla, että eri tapoja on hyvä käyttää rinnakkain.

Päivän päätteeksi BMF ry:n varapuheenjohtaja Minna Liikala (THL) palkitsi luennoitsijat Marimekon kasseilla. Hyväntuuliset ja päivän antiin selvästi tyytyväisen oloiset seminaarivieraat kiittelivät paitsi antoisia luentoja, myös seminaaria edeltävänä iltana organisoitua epävirallisempaa tilaisuutta ja mahdollisuutta tavata kollegoita.

BMF ry:n varapuheenjohtaja Minna Liikala kiitti seminaarin osallistujia. Kuva: Leena Isotalo

Minna Liikala kiitti seminaarin osallistujia.

Teksti

Katri Larmo
Informaatikko
Meilahden kampuskirjasto Terkko,
BMF ry:n johtokunnan jäsen

Kuva

Leena Isotalo

Branding, Marketing, Facilitating – BMF ry:n 30-vuotisseminaari

Lääke- ja terveystieteiden kirjasto- ja tietopalveluammattilaisten yhdistys Bibliothecarii Medicinae Fenniae BMF ry juhlisti 30-vuotispäiviään Tieteiden talolla seminaarin merkeissä 12.11. Lähes 60 osallistujaa saapui kuuntelemaan seminaarin kansainvälistä puhujajoukkoa ja tapamaan kollegoitaan iloisissa juhlatunnelmissa.

Karen Buset (Norges teknisk-naturvitenskapelige universitet NTNU, Norja) kertoi esityksessään kirjasto 2.0:sta, ja painotti erityisesti, miten kirjaston voi antaa relevantteja palveluita myös tulevaisuudessa. Karen esitteli NTNU:n kirjaston casen lisäksi yleisemmin uusien tekniikoiden omaksumiseen ja elinkaareen liittyviä näkemyksiä.

Karolinska Institutetin kirjaston (KIB) tiedotuspäällikkö Lotta Haglundin esityksessä kuultiin KIB:n suhdemarkkinoinnista ja KIB:ssä toteutetusta ”Bemötandeprojektetista”. Lotta korosti, että jokainen kirjaston työntekijä tekee osaltaan myös markkinointia: kohtaamalla asiakkaan ja luomalla tähän toivottavasti positiivisen suhteen. Bemötandeprojektissa pyrittiin myös konkretisoimaan asiakkaille ymmärrettävällä tavalla, mitä kirjasto heille tarjoaa. Yhtenä lopputuloksena tästä KIB:n kotisivuilla on video, jossa eri asiakasryhmien edustajat kertovat omin sanoin, mitä konkreettista he saavat työhönsä tai opintoihinsa kirjastosta.

Kotimaista informaatiotutkimusta edusti Eeva-Liisa Eskola, joka esitteli väitöstutkimukseensa pohjautuen, miten lääketieteen opiskelijat hakevat tietoa ongelmalähtöisessä (PBL) vs. perinteisessä opetuksessa. Sponsoripuheenvuorossa Peter Nyberg kertoi puoliautomaattisesta indeksoinnista, jota on kehitelty Duodecimissa. Lopuksi Ronald van Dieen (Ingressus, Hollanti) demonstroi vauhdikkaassa esityksessään ”Presenting as a critical skill”, miten otetaan kontakti yleisöön ja pidetään onnistunut luento.

Terhi Sandgren vastaamassa luennoitsija Ronald van Dieenin kysymyksiin, Kuva: Jussi Männistö
Ronald van Dieen otti yleisön mukaan esitykseensä: kuvassa Terhi Sandgren vastaamassa Ronaldin kysymyksiin.

BMF:n syyskokouksessa valittiin yhdistykselle uusi puheenjohtaja: Gunilla Janssonin (Yrkeshögskonlan Novia) jättäessä tehtävän, puheenjohtajuus siirtyy ensi vuodesta Tuulevi Ovaskalle Itä-Suomen yliopiston kirjastosta / KYSin tieteellisestä kirjastosta. Juhlavuoden kunniaksi yhdistys nimesi myös kolme uutta kunniajäsentä, BMF:n puheenjohtajina toimineet Pirjo Rajakiili, Ulla Neuvonen ja Merja Jauhiainen. Maljoja BMF:lle päästiin nostamaan ravintola Nokassa juhlaillallisella.

Linkkejä:

Seminaarin esitykset BMF:n kotisivuilla

Seminaarikuvia BMF:n Flickerissä

Teksti:

Katri Larmo
informaatikko
Meilahden kampuskirjasto Terkko
Helsingin yliopiston kirjasto

Tiina Heino
informaatikko
Meilahden kampuskirjasto Terkko
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuva:
Jussi Männistö
kirjastosihteeri
Meilahden kampuskirjasto Terkko
Helsingin yliopiston kirjasto

Tieteellisen julkaisemisen UNICA-seminaari Lissabonissa 8-9.11.2010

Lissabon oli tuulinen ja pilveilevä, kun sinne kokoontui eri puolilta Eurooppaa tieteellisen julkaisemisen ja palvelujen asiantuntijoita 8.-9.11.2010. UNICA on Euroopan pääkaupungeissa toimivien suurten yliopistojen verkosto, joka on kehittänyt mm. tutkintojen harmonisointia.

Verkosto on osa yliopistojen opetus- ja tutkimushallinnon kansainvälistä toimintaa. Vuosina 2002 – 2010 seminaarisarjan aiheena ovat olleet myös tieteellisen julkaisemisen muutokset. Seminaarien suunnittelusta on vastannut UNICAn nimeämä ydinryhmä yhdessä kulloisenkin yliopiston edustajien kanssa. Helsingissä seminaari järjestettiin 2006. Tällä kertaa isäntänä oli Universidade Nova de Lisboa, jonka kahdella kampuksella ohjelma toteutettiin.  Seminaarin alustukset ja posterit on linkitetty oheiselle sivustolle ohjelman yhteyteen. Vanhemmat aineistot löytyvät arkistosta.

Lissabonin seminaarin teemana oli Find it, Get it, Use it, Store it, jolla havainnollistettiin koko tieteellisen tiedon elinkaarta. UNICAn seminaarien erityispiirre verrattuna muihin kirjastoseminaareihin ja –konferensseihin on mm. se, että niiden suunnitteluun ja toteutukseen osallistuvat tutkijat ja kirjastoasiantuntijat yhdessä.  Lissabonin seminaarin puheenjohtajana toimi NOVA –yliopiston professori Jose Moura. Suunnitteluryhmässä oli kirjaston johdon lisäksi myös yliopiston rehtori Antonio Rendas.

Sessioiden aiheina olivat:  Digitized content, extended role of libraries, digital publishing ja finding, getting and using information. Alustusten lisäksi seminaarissa esiteltiin seitsemän posteria, jotka ovat myös nähtävissä PDF-tiedostoina ohjelma-sivustolla. Mika Hirvonen esitteli Viikin SOLMU-posteria. Ks. tarkemmin Mikan kirjoitus.

Open Access –teemaa pohdittiin myös useissa alustuksissa. Helsingin yliopiston mallia esitteli Veera Ristikartano. Open Access-kysymykset ovat kuuluneet UNICA-seminaarien agendalle vuodesta 2002 lähtien.

Portaaleja vertailtiin paneelikeskustelussa, jossa olivat mukana Kööpenhaminasta Michael Cotta-Schönberg (Primo/Ex Libris), Madridin Complutense –yliopistosta Eugenio Tardós Gonzales (Encore/Millenium ) ja Britanniasta Huddersfieldin yliopistosta Graham Stone (Summon). Kööpenhaminan yliopistokirjastossa/Kansalliskirjastossa on ollut useita vuosia käytössä Primon edellinen versio, joka on sovellettu vain oman kirjaston käyttöön. Parhaillaan harkitaan seuraavia vaihtoehtoja, joista mahdollisia ovat laajennus Primo Centraliin, World Cat tai vastaavat ratkaisut. Graham Stone vaikutti tyytyväiseltä heidän Huddersfieldin valitsemaan Summoniin.

Kööpenhaminassa on myös otettu datasettien käsittelyyn Harvardissa kehitetty DataVerse.  Kirjasto on siirtymässä jo seuraavaan vaiheeseen aineistojen analyysissa. Kirjasto pohtii eri vaihtoehtoja vanhempien lehtivuosikertojen palvelujen kehittämiseksi takautuvien vuosikertojen hankinnan sijasta.

Illallinen järjestettiin vanhaan kirjapainoon rakennetussa ravintolassa. Illallisen aikana Euroopan historiaan liittyviä yhtymäkohtiamme pohtivat kanssani kollegat Kööpenhaminasta, Vilnasta, Riikasta, Prahasta, Varsovasta ja Lissabonista. Tanskan ja Suomen yhteinen historia ulottuu 1400-luvulta 1500-luvun alkupuolelle. Ewa Kobierska-Maciuszko Varsovan yliopiston kirjastosta muisteli puolalaisen  Jagellonica –suvun liittoutumista avioliiton kautta Ruotsi-Suomen Vaasa –sukuun. Katarina Jagellonica asui aikanaan Turun linnassa. Juhanan ja Katarinan poika Sigismund oli 1500-luvulla Puolan ja Ruotsin kuningas. Liettuan ja Puolan historiat kytkeytyvät yhteen.

Sotaisat ruotsalaiset ryöstivät Prahasta sotasaaliina 30-vuotisessa sodassa vuonna 1648 Ruotsin tunnetuimpiin kuuluvan käsikirjoituksen Paholaisraamatun (Djävulsbibeln = Codex Gigas), jota nyt säilytetään nähtävillä Ruotsin Kansalliskirjastossa.

Lähdettäessä Marie Parakova Prahasta huomautti: ”Onneksi emme enää tapaa sodissa vaan seminaareissa”.

Kirjoittaja:

Kaisa Sinikara
Ylikirjastonhoitaja
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuvat:

Kaisa Sinikara

Informaatiolukutaito elinikäiseksi taidoksi -seminaari Åbo Akademissa 10.–11.2.2010

Uutuudenkarhea ASA-huset Turussa sai toimia informaatiolukutaitoverkoston järjestämän kaksipäiväisen seminaarin puitteina. Teeman lupausten mukaisesti seminaaripäivien anti koostui informaatiolukutaidon (IL) merkityksistä elinkaaren eri vaiheissa. Toisin sanoen kirjastoalan eri toimijoiden erilaiset käyttäjäryhmät ja niille suunnatut erilaiset IL-palvelut muodostivat ohjelman rungon.

Sisällöllisen ohjelmiston aloittanut mediatutkija professori Tara Brabazon Brightonin yliopistosta tarjosi ugreille ja muille paikalla olleille pohjoismaalaisille varsinaisen kylmäkäynnistyksen seminaariin. Niin räiskyvää esitystä ja vahvaa ”lavapreesenssiä” harvoin näkee. Professori piti esiintymistaidoillaan koko salin täydellisesti otteessaan sanan kaikissa merkityksissä. Brabazonin sanoma oli varsin yksinkertainen: ei ole mitään erityistä Google-sukupolvea vaan kaikkien IL-taidot ovat huonontuneet,  ja siinä piilee kirjastoammattilaisten tilaisuus tuoda ainutlaatuista ammattitaitoaan esille.

Ensimmäisenä päivänä äänessä olivat myös Turun kaupunginkirjaston pedagoginen informaatikko Ella Mustamo, Turun AMK:n yliopettaja Leena Elomaa sekä tutkija Jaana Parviainen Tampereen yliopiston historiatieteen ja filosofian laitoksesta. Mustamo esitteli Turun lähes koko kulttuurisen toiminnan läpäisevää lapsille ja nuorille suunnattua kulttuuripolkua. Kiinnostavasta ja ammattiylpeyttä huokuvasta esityksestä erityisen arvokkaan teki sen aiheen sijoittuminen yleisten kirjastojen toimintaympäristöön, joka ei yliopistokirjastolaiselle ole kovinkaan tuttu. Elomaa taas sai raikuvat aplodit päätettyään esityksensä IL:sta terveysalan oppimisen haasteena ilmoittamalla sen olleen samalla hänen viimeinen julkinen esiintymisensä ennen eläkkeelle siirtymistä.

Viimeinen esitys tarjosi kuulijoille jälleen uudenlaisia haasteita. Jaana Parviaisen jopa aavistuksen epäkiitollinen tehtävä oli johdattaa yleisö tanssijan keholliseen tietoon ja työelämän uusiin haasteisiin. Puolen tunnin aika ei ehkä riittänyt siihen, että suurelle osalle hyvinkin tuntematon maailma olisi saanut hahmonsa ja yhteys päivän aiheisiin olisi auennut.  Oli kuitenkin varsin kiinnostavaa kuulla tarinaa siitä, mitä tanssijan ammatti nykypäivän Suomessa on ja minkälaisiin ilmaisutapoihin ammattimainen tanssija saa venyä.

Päivämme päätti Tampereen yliopiston kirjaston osastonjohtajan Anne Lehdon johtama paneelikeskustelu seminaarin pääaiheesta. Osallistujina olivat avauspäivän puhujat. Turun AMK:n esiintymisvastuun oli parrasvaloista siirtyneen yliopettajan sijasta ottanut Hannele Mikkola. Paneeli saavutti tutunkuuloisen konsensuksen kirjastoammattilaisen välttämättömyydestä nyky-yhteiskunnassa, jossa aika on kriittinen ja hupeneva resurssi. Vaan kunpa päättäjät, käyttäjät, tiedeyhteisö ja muut viiteryhmät olisivat kuulemassa sanomaamme.

Paneelin puheenjohtajan Anne Lehdon  vierellä istumassa Jaana Parviainen, Tara Brabazon, Ella Mustamo ja Hannele Mikkola.

Muun muassa edellä mainittuja teemoja pohdimme iltatilaisuudessa Aboa Vetus –museossa, jossa saimme nauttia hyvän ruuan, juoman ja seuran lisäksi Turun keskiaikaisesta tarinasta. Illan aikana analysoitiin ahkerasti professori Brabazonin lavasuoritusta sekä pohdittiin hänen käyttämiään pedagogisia voimakeinoja ja niiden mahdollisia implementointeja suomalaiseen opettamisen välineistöön.

Toisena päivänä ryhmäydyimme työpajoihin, joiden teemoihin meidät johdattivat Tampereen yliopiston Kai Halttusen lisäksi Åbo Akademin tutkija Kim Holmberg analysoimalla kirjasto 2.0 –ajattelua sekä Tukholman kaupunginkirjastossa työskentelevä projektipäällikkö Åke Nygren, joka tarkasteli sosiaalista mediaa kirjaston kehitysideoiden ja verkostoitumisen kasvualustana.

Kai Halttunen pyrki isännöimässään ”suomenkielisten” työpajassa ensin kartoittamaan osallistujien suhtautumista sosiaalisen median käyttöön osana opetusta. Edellisen illan keskustelujen terävöittämänä saattoi aistia, että penseähkö suhtautuminen sosiaaliseen mediaan oli hallitseva. Toisaalta ryhmäkeskustelujen ja fläppitaulujen muotoutumisen aikana saattoi havaita, että eri kirjastosektoreille 2.0 –maailma näyttäytyy erilaisena. Yliopistokirjastossa sosiaalinen media nähdään verkostoitumisen välineenä, josta on hyvä olla tietoinen ja jota on syytä arvioida kriittisesti. Esimerkiksi yleisten kirjastojen puolella sama asia nähdään mahdollisuutena vaikuttaa verkossa toimijoiden viestintä- ja tiedonhankintataitoihin.

Seminaarin päättänyt iltapäivä alkoi Turun AMK:n Olli Mäkisen johdatuksella informaatiolukutaidon etiikkaan, minkä jälkeen Åbo Akademin Ludvig Forsman tarjosi opiskelijanäkökulman samaan aiheeseen. Ennen päätössanoja kuulimme kotiyliopistomme elintarvike- ja ympäristötieteiden laitokselta käytännön kokemuksia etiikasta ja IL:sta mikrobiologian yliopisto-opetuksessa. Oli mieltä ylentävää päättää seminaari esimerkkiin varsin pitkälle yliopisto-opetukseen sulautuneesta informaatiolukutaitoajattelusta. Ja kunniankin tästä yliopistonlehtori Kari Steffen osasi oman yksikkönsä ohella kohdentaa oikeaan osoitteeseen – Viikin kampuskirjaston IL-osaajille.

Materiaalia seminaarista: yliopiston IL- sivu

TJEU: Tara Brabazon i Meddelanden från Åbo Akademi

Kirjoittaja:
Antti Virrankoski
Kirjastonhoitaja
Kumpulan kampuskirjasto
Valokuva
Anne Kakkonen

Kirjasto solmukohdassa – Knutpunkt 2009, Linköping 21.-22.10.09

Ruotsissa Linköpingissä järjestettiin 21.-22. lokakuuta kirjastoalan seminaari ”Knutpunkt 2009 – Bibliotek i samverkan för framtidens lärande”, jonka teemoina olivat digitaalinen kirjasto, kirjasto fyysisenä tilana ja kirjaston opetus.

Ensimmäisen Knutpunktin järjestämisestä vastasivat Linköpingin ja Jöngköpingin yliopistot. Tilaisuuteen oli ilmoittautunut yli 110 henkilöä 45 eri yliopisto- ja korkeakoulukirjastosta. Eniten osallistujia oli Ruotsista, mutta mukana oli kirjastolaisia myös Tanskasta, Norjasta ja Suomesta.

Seminaari sisälsi luentoja ja työryhmiä, joihin osallistujat jakautuivat teemojen mukaan. Kunkin osuuden jälkeen oli yhteinen tilaisuus (knutpunkt, solmukohta), jossa esiteltiin työryhmien ja luentojen anti lyhyesti kaikille seminaarilaisille. Ajatuksia vaihdettiin vilkkaasti myös tauoilla. Iltatilaisuudessa oli mahdollisuus tavata pohjoismaisia kollegoita vapaamuotoisissa merkeissä.

Seminaariväkeä aulassa, Kuva: Kaija Välimäki

Integroitu opetus

Integroitua opetusta käsittelevässä työryhmässä Linköpingin yliopiston edustaja Eva-Sofia Svensson (Hälsouniversitetets bibliotek) esitteli tiedonhankinnan opetusta lääkärikoulutuksessa, jossa käytetään Problem-Based Learning (PBL) -menetelmää. Esitys herätti vilkkaan keskustelun miten informaatiolukutaidon opetus on integroitunut enemmän tai vähemmän eri oppilaitoksissa. Tilanne Ruotsissa ja Tanskassa näytti samalta kuin Suomessa: eri koulutusohjelmissa ja tieteenaloilla käytännöt ja resurssit vaihtelevat suuresti. PBL-suuntautuneeseen lääkärikoulutukseen informaatiolukutaidon opetuksen integrointi näyttäisi onnistuvan joustavimmin.

Svenssonin esimerkissä informaatiolukutaidon opetusta on lääkärikoulutuksen toisella ja viidennellä vuosikurssilla. Toisen vuosikurssin opiskelijat saavat IL-opetuksessa tiedonhaun tehtävän, kukin opiskelija eri ajankohtaisesta aiheesta, mikä aktivoi ja motivoi opiskelijoita. Tehtävä arvioidaan tapaamisessa, jossa ovat mukana opiskelija, kirjaston tiedonhankinnan opettaja ja professori. Opiskelija esittelee tiedonhakustrategiansa, dokumentoidun hakunsa ja hakutuloksensa. Opiskelija saa palautetta tehtävästään: tiedonhaun substanssiosaamisen varmistaa professori ja kirjastonhoitaja kommentoi tiedonhakua. Myös molemmat opettajat saavat palautetta opetuksestaan. Svenssonin mukaan kaikki osapuolet pitävät arviointitilaisuuksia erittäin antoisina ja hyödyllisinä. Viidennen vuosikurssin opiskelijoille on tarjolla kurssi ”Söka, skriva, presentera”, jonka tiedonhankintaosuuden opetuksesta vastaa kirjasto ja muista osioista professori.

Kirjasto tekee yhteistyötä koulutusohjelmien opettajien, kurssivastaavien, yliopiston pedagogisen keskuksen ja ylioppilaskunnan kanssa. Kirjasto on mukana mm. opetuksen suunnitteluryhmässä ja seuraa tiiviisti opetuksen vuositavoitteita. Toisaalta myös yliopistoedustajat osallistuvat kirjaston neuvottelukunnan työskentelyyn ja tutustuvat aktiivisesti kirjaston opetustarjontaan.

Työryhmäkeskustelussa vain muutama paristakymmenestä läsnäolijasta kertoi olevansa mukana opetuksen suunnitteluryhmissä, ja he pitivät sitä tärkeänä keinona markkinoida ja saada informaatiolukutaito mukaan opetussuunnitelmien tavoitteisiin.  Kirjaston läheinen yhteistyö opettajien kanssa edistää opettajien IL-motivointia ja -osaamista, mitä työryhmässä pidettiin tärkeänä. Lisäksi jo suunnitteluvaiheessa informaatiolukutaidon hyödyt voidaan nostaa näkyvästi esiin. Työryhmän keskustelussa toivottiin myös Ruotsin korkeakoulujen tulevan laatuarvioinnin nostavan informaatiolukutaidon merkitystä.

Läheistä ja tiivistä yhteistyötä on meilläkin useiden tiedekuntien kanssa. Jatkossakin ja uudessa organisaatiossa IL-opetusta olisi hyvä suunnitella yhdessä niin tiedekuntien, uusien laitosten kuin opiskelijajärjestöjen kanssa. Oli mielenkiintoista kuunnella ja tärkeää saada eväitä siihen, miten integroitumista voisi syventää Helsingin yliopiston kirjastossa, ja toisaalta huomata, että painimme samojen haasteiden kanssa.

Informaatiolukutaito osaksi akateemista kulttuuria

Professori Bengt Erik Eriksson Linköpingin yliopistosta toi pedagogin näkökulman kirjaston opetukseen.

Erikssonin mukaan internetin aikakaudella tiedon määrän ja hakumahdollisuuksien kasvu on muuttanut tiedonhakutapoja merkittävästi. Opiskelijoiden tiedonmuodostus perustuu yhä enemmän uusiin tiedonhakumalleihin ja hakukoneiden mahdollisuuksiin. Kyky leikata, liimata ja yhdistellä ja luoda tekstien välisiä linkkejä onkin kohta tärkein taito. Eriksson totesi, että opettajien näkemysten ja tutkimusten perusteella opinnäytteiden taso ei sinänsä ole laskenut, mutta työt sisältävät aiempaa vähemmän viitteitä ja sitaatteja ja aiempaa enemmän avaamattomia käsitteitä ja yleistietoa. Opinnäytteiden suullinen puolustus ja argumentointi – lukuun ottamatta ehkä kyselytutkimuksiin perustuvia töitä – on monesti aiempaa heikompaa. Työn laatijalla ei välttämättä ole syvällistä suhdetta omaan tekstiinsä ja tiedonmuodostuksen rakentuminen jää hämäräksi.

Akateemisten opinnäytteiden arvioinnissa ei Erikssonin mukaan kuitenkaan oteta huomioon tietoympäristön muutosta, vaan arviointikriteerit ovat samat kuin ennenkin. Kirjaston osaaminen pitäisi integroida opinnäytteiden arviointityöhön ja tiedonhankinnan osaamista olisi arvioitava kaikilla akateemisilla tasoilla. Asialla on Erikssonin mukaan merkitystä, kun yliopistot pyrkivät toiminnassaan ja tutkimuksessaan huipputasolle.

Professori Erikssonin mukaan akateemisen kulttuurin edellytys on, että kirjaston osaaminen nivotaan saumattomaksi osaksi yliopiston ydintoimintaa, opetusta ja tutkimusta. Informaatiolukutaitokulttuuurin (”informationskompetenskultur”) pitäisi olla osa akateemista kulttuuria. Kirjaston roolia ei enää voi kuvata vain sanalla palvelu. Kirjaston ei pitäisi vain tarjota infopaketteja ja erillisiä koulutuksia, vaan antaa säännöllistä opetusta ja toimia tiedonhankinnan ohjaajan roolissa koko oppimisprosessin ajan. Informaatiolukutaito tulisi nivoa myös osaksi tutkijakoulutusta. Kirjaston pitäisi olla mukana opetuksen suunnittelussa.

Tutkimusryhmiä kirjasto voisi Erikssonin mukaan auttaa tarjoamalla bibliometrisiä palveluja, laatimalla tutkimusryhmälle toimintaympäristön analyysejä ja osallistumalla oppiainekohtaisten julkaisustrategioiden luomiseen. Kirjastolaiset voisivat toimia tutkimusryhmässä projektityöntekijöinä tiedonhankinnan osalta.  Eriksson muistutti, että tutkimus on nykyään täysin riippuvaista kirjastoista ja kirjaston osaamista tarvitaan enemmän kuin koskaan. Kirjaston, opetuksen ja tutkimuksen tulisi rakentaa uudenlaisia liittoja ja yhteistyötä. Hienoa, että meillä on Solmu-hanke, joka vaikuttaa samanlaiselta toimintatavalta kuin Eriksson esittää. Toivottavasti hankkeen Solmu-ryhmätyöskentelystä saadaan hyviä käytänteitä ja yhteistyömahdollisuuksia tutkijoiden ja tutkimusryhmien kanssa.

Seminaariyleisöä aulassa, Kuva: Kaija Välimäki

Tulevaisuuden kirjasto – mitä, miksi, missä?

Tukholman kaupunginkirjaston projektipäällikön Åke Nygrenin vetämässä työryhmässä pohdittiin kirjaston näkyväksi tekemistä tulevaisuuden näkökulmasta. Tehtävänä oli kuvailla maahan vuonna 2040 saapuvalle ja kirjastojen olemassaolosta tietämättömälle avaruusoliolle, mitä, miksi ja missä on instituutio nimeltä kirjasto. Ennen seminaaria osallistujille lähetettiin mind map -kartta täydennettäväksi ja työryhmässä sovellettiin pienryhmäkeskusteluihin world cafe -menetelmää.

Vaihtuvat keskusteluryhmät pohtivat kirjaston tulevaisuuden näkymiä. Mitä kirjasto on: proaktiivinen coach, mahdollistaja, systeemien luoja, organisoija, opas infoviidakossa, kokoontumispaikka, tuottaja, koordinaattori, yhdistäjä… Miksi kirjasto on: laatu, lisäarvo, sosiaaliset näkökulmat, tilaus/tarve, hyöty, infoähkyn torjuja, aineistojen saatavuuden edistäjä… Missä kirjasto on: kaikkialla-ei missään, sisässä (”inuti”), kulissien takana, näkymätön taustaorganisaattori…  Tehtävä sai osallistujat visioimaan kirjaston tulevaisuutta samalla kertaa leikkimielisessä ja vakavassa hengessä.

Kirjasto  – luottamusta ja löytöretkeilyä

Kirjaston roolia oppimisen, tiedon ja löytämisen edistäjänä valotti esitelmässään John Blyberg (Assistant Director for Innovation and User Experience, Darien Library, Connecticut). Blybergin mukaan ihmisillä on arkielämässään kolme tärkeää paikkaa – useimmille ensimmäinen paikka on koti, toinen on työ ja kolmas vaikkapa kahvila, puisto tai baari. Kirjasto voisi olla se kolmas paikka, mutta miten tehdä kirjastosta houkutteleva?

Käyttäjänäkökulma on Blybergin mukaan otettava kaikin tavoin huomioon. Luottamuksen luominen on olennaista. Liian tiukkoja sääntöjä ei saa laatia – kirjastonhoitajat eivät ole poliiseja. Liiallinen turvallisuuden korostaminen murentaa ja läpinäkyvyys puolestaan lisää luottamusta.  Kirjastossa on kolme tärkeää luottamussuhdetta: käyttäjä-kirjasto, käyttäjä-käyttäjä ja kirjasto-käyttäjä. Näissä  pitäisi vallita arvostus ja yhteenkuuluvuus. Käyttäjien yhteenkuuluvuutta voi edistää myös digitaalisesti.

Merkittävää on myös informaatioarkkitehtuuri ja tiedon esittäminen kontekstissaan. Hakuun perustuvien käyttöliittymien sijasta tarvittaisiin selailua ja löytöretkeilyä tukevia käyttöliittymiä (”discovery interface”). Kokoelmia voisi luokitusten sijaan järjestää teemoittain. Yksinkertaisuus on löytymisen avain. Myös nopeus ja tehokkuus ovat käyttäjille tärkeitä.

Seminaariyleisöä aulassa, Kuva: Kaija Välimäki

Onko Google-sukupolvi erilainen?

Peter Williams (CIBER – University College London) käsitteli puheenvuorossaan myyttiä Google-sukupolvesta, joka olisi tiedonhankinnassaan ja lukemisharrastuksessaan erilainen kuin aiemmat sukupolvet. Google-sukupolveksi hän määritteli vuoden 1993 jälkeen syntyneet.

Britanniassa on erilaisia aineistoja käyttäen tutkittu sitä, ovatko eri ikäiset erilaisia tiedon hankinnassa ja käytössä. Yleisen käsityksen mukaan nuoret surffailevat netissä ja hakevat sieltä tietonsa. Toinen käsitys on, että nuorten lukemisharrastus ja erityisesti kirjojen lukeminen olisi vähentynyt verrattuna aiempiin sukupolviin. Onko tosiaan näin?

Tutkimusten mukaan yli 65-vuotiaat käyttävät Internetiä 4 tuntia enemmän viikossa kuin 18-24-vuotiaat. Nuoret ovat myös vähentäneet Facebookin käyttöä, sen sijaan 35-54-vuotiaiden ikäluokassa käyttö on noussut voimakkaasti viime vuoden aikana. Twitterin suurin käyttäjäryhmä on 35-49-vuotiaat; nuoria se ei näyttäisi samalla tavalla kiinnostavan.

Brittiläisten lukemistutkimusten mukaan nuoret lukevat nykyisin enemmän kuin 25 vuotta sitten. Yhtenä selityksenä saattaisi olla Harry Potterin vaikutus. Suuri osa nuorista lukee kirjoja päivittäin. Kertomukset ja tarinat eivät ole menettäneet merkitystään. Ehkä ne ovatkin tärkeitä juuri siksi, että elämme kovin sirpaloituneessa tiedon maailmassa ja tarvitsemme kokonaisuuksien käsittämistä.

Yksi myytti on ollut se, että nuoret eivät lue (käyttö)ohjeita. Williamsin mukaan se on totta, mutta ”kaikkein pahimpia” yrityksen ja erehdyksen menetelmää käyttävistä ovat yli 65-vuotiaat.

Nuoria moititaan usein myös siitä, että he tekevät monta asiaa kerrallaan: kuuntelevat musiikkia, katsovat tv:tä ja tekevät opiskelutehtäviään. Tosiasiassa näin ei ole, vaan tässäkin moniosaamisessa pahimpia ovat vanhimmat ikäluokat, ja sillekin on selitys: iän myötä aivot kehittyvät moniosaamiselle.

Sen sijaan tiedonhakututkimukset osoittavat, että nuoret eivät osaa tehdä tiedonhakuja eivätkä käyttää hakukoneita. Kun he ovat löytäneet verkosta julkaisuja, he silmäilevät tiivistelmän ja lataavat koneelleen artikkelin. Kuitenkin 60% kyselyyn vastanneista kertoi, että ei lue artikkelia!

Yhteenvetona Williams totesi, että vaikka nuoret saavat koulutusta tiedonhakuun ja tietoteknisiin taitoihin, he tekevät usein yksinkertaisia hakuja. Vaikka he ovat tutustuneet tietokoneisiin jo lapsena, kaikkien heidän TVT-taidot eivät ole vanhempia sukupolvia parempia. Nuorissa on myös sellaisia, jota tietoisesti eivät halua olla mukana tietotekniikan ja -verkkojen eturintamassa. Tiedonhauissa saadun tiedon arviointiin käytetään liian vähän aikaa ja nuorilta puuttuvat usein kokonaisuuksien käsittämisen välineet, eräänlainen kirjastojen tarjoama ajattelun kartta.

Informaatioalan ammattilaisille Williams heitti haasteena informaatiolukutaidon opettamisen siltä kannalta, että nuoret oppisivat arvioimaan saamaansa informaatiota ja ymmärtäisivät, miten sitä voisi käyttää. Olemme puhuneet jo vuosikymmeniä, että olemme keskellä informaatiotulvaa. Tietoa on, mutta mitä sille kaikelle  voisi tehdä?

Kirjasto tilana ja oppimisympäristönä

Arkkitehti Daniel Koch, joka on ollut mukana kirjastojen suunnittelussa, tarkasteli kirjastoa oppimisen ja työskentelyn tilana. Hän pohti sitä, miten erilaiset toiminnot tai alat sijoitetaan lähelle toisiaan, miten kulkureitit voivat johdattaa asiakasta, mitä tila merkitsee sosiaalisten suhteiden ja yhteisöllisyyden kannalta, miten hyllyjen muodoilla ja sijoittelulla voidaan vaikuttaa tiedonhankintaan

Koch toi tavaratalojen maailmasta esimerkin. Tavarataloissa sijoitetaan kalliit kosmetiikkamerkit (YSL, Lancome, Dior) lähelle toisiaan ja niiden lähelle usein koru- ja jalokiviosasto. Kalliit merkkituotteet vaihtuvat vähitellen halvempiin (Lumene, Maybelline, L’Oreal), ja halpojen tuotteiden lähellä on päivittäiskosmetiikkaa. Näin asiakkaita huomaamatta johdatellaan ostamaan myös jotain sellaista, jota he eivät muuten tulisi ostamaan. Olisiko tämä idea sovellettavissa myös vaikkapa Kaisa-talossa?

Toinen esimerkki koski kulkureittien suunnittelua kaupunkitilassa. Asettamalla esteitä tai poistamalla niitä voidaan ohjata ihmisiä käyttämään tiettyjä reittejä. Samalla tavalla kirjastossa voidaan portailla, hisseillä ja hyllyjen sijoittamisella vaikuttaa siihen, miten asiakkaat kulkevat ja mitä aineistoja tai palveluja heidän reiteilleen sattuu. Tutkijalle olisi ehkä hyödyllistä löytää vahingossa myös jonkin lähialan aineistoa hyllystä, joka ihan oikeasti sijaitsee siinä lähellä.

Myös kahvilat ja muut ihmisten kohtaamista mahdollistavat tilat ovat tärkeitä. Koch esitti kuvia mm. torimaisista aukioista ja parvekkeista, joita kirjastoissakin voi olla. Antiikin ajoilta peräisin oleva agora-idea tuntuu elävän edelleen.

Konferenssin eri sessioissa pohdittiin millainen kirjasto on oppimisympäristönä ja millaisia virtuaalisia oppimisympäristöjä tarvitaan. Kun virtuaalisia oppimisympäristöjä mietitään ja suunnitellaan, kannattaa tarkkaan pohtia mitä tarkoitusta varten tila luodaan. Johan Fridell Learning Objects -yrityksestä esitteli mm. miten Second life -ympäristöön perustettu ja rakennettu hieno ruotsalaisuuden talo ammottaa tyhjyyttään ja kuinka toisaalla nuoret massoittain liikkuvat, seurustelevat ja samalla oppivat verkkopeleissä.

Kirjastoille olisi kullanarvoista tietää, miten sosiaalisen media eri välineet voidaan hyödyntää järkevästi, siten että ympäristö palvelisi sekä asiakkaita että henkilökuntaa. Työryhmässä keskusteltiin sosiaalisen median käytöstä kirjaston viestinnässä ja opetuksessa, ja siellä tuli esiin kysymys siitä, haluavatko nuoret olla mukana sellaisessa, missä ”isä ja äiti” ovat mukana? Jos vanhemmat tulevat muodikkaasti verkkokeskustelujen eturintamaan, etsivätkö nuoret omia alueitaan, joihin aikuisilla ei ole asiaa?

Tulevaisuuden kirjastonhoitajuus

David Lankes Syracusan yliopistosta tarkasteli esityksessään kirjastonhoitajuuden tulevaisuutta kysymällä, millainen pitäisi olla kirjastojen ja kirjastonhoitajien tulevaisuus demokratiassa. Hän totesi, että kirjastonhoitajat ovat olleet viime vuosina niin vahvasti muutosten keskellä, että meillä ei ole ollut aikaa ja tilaa pysähtyä, astua pari askelta taaksepäin ja katsoa vähän etäämpää, mihin oikein ollaan menossa. Nyt olisi tärkeää pysähtyä hetkeksi. Hänen sanomansa oli “Kirjastojen tehtävä on tehdä yhteiskunta paremmaksi helpottamalla uuden tiedon luomista yhteisössään.” Tätä hän lähestyi eri suunnista, anlysoi sen sana sanalta ja rakensi varsin monimutkaisen käsitekartan.

Lankesin esitys herätti monenlaisia ajatuksia. Varmasti on tärkeä aina välillä pysähtyä ajattelemaan ja pohtimaan yhdessä muiden kanssa sitä, mihin olemme menossa ja teemmekö oikeita asioita. “Knutpunkt 2009” tarjosi sen mahdollisuuden ja oli meille hyvä pysähdyksen paikka.

Teksti:
Maria Forsman, Kirsi Luukkanen ja Kaija Välimäki
Helsingin yliopiston kirjasto

Ajankohtaista tieteellisestä julkaisemisesta – BMF ry:n syysseminaari Tertiossa Tampereella

Terveystieteiden osastokirjasto Tertio, Kuva: Jussi Männistö

Lääke- ja terveystieteiden kirjasto- ja tietopalveluammattilaiset kokoontuivat 11.11. Tampereella, Tampereen yliopiston uudessa Arvo-rakennuksessa, jossa toimii myös terveystieteiden osastokirjasto Tertio. Kokoontumisen aiheena oli Bibliothecarii Medicinae Fenniae BMF ry:n syysseminaari ”Ajankohtaista tieteellisestä julkaisemisesta”.

Saimme tutustua Tertion toimintaan ja uusiin tiloihin osastonjohtaja Leena Toivosen, tietoasiantuntija Mervi Aholan sekä informaatikko Maritta Tuhkion opastuksella. Valoisat tilat ja värejä hienosti hyödyntävä sisustus tekivät erittäin positiivisen vaikutuksen. Sisustuksessa oli myös huomioitu erilaiset oppijat: niin hiljaista lukutilaa kaipaavat, kuin pienessä hälinässä paremmin keskittyvät. Ideoita suunnitteluun oli saatu mm. australialaisen Heather Toddin esityksestä EAHIL 2008 –konferenssissa (kts. esim. Spaces for the extroverts / Spaces for the voyeur / Spaces for the introverts).

Sermi Terveystieteiden osastokirjasto Tertiossa, Kuva: Jussi Männistö

Seminaarin puheenjohtajana toimi BMF:n varapuheenjohtaja Tuulevi Ovaska Kuopion yliopiston kirjastosta ja KYS:n tieteellisestä kirjastosta. Tieteellistä julkaisemista koskevat esitykset aloitti informaatikko Ulla Neuvonen Terkosta. Mielenkiintoisessa ja ajankohtaisessa esityksessään Ulla kertoi Opetusministeriön käynnissä olevista hankkeista mm. RAKETIsta ja siihen kuuluvista alaprojekteista sekä esitteli uuden julkaisutyyppiluokituksen. Esityksensä lopuksi Ulla kuvaili OPM:ssä työn alla olevia korkeakoulujen tulosindikaattoreita ja totesi, että arviointien myötä tilaus bibliometrisille analyyseille tulee todennäköisesti kasvamaan, mikä on iso haaste myös kirjastoille.

Informaatikko Helena Tähtinen Turun yliopiston lääketieteellisestä tiedekuntakirjastosta esitteli STM:n tilauksesta tehtyä selvitystä terveydenhuollon yksiköiden tutkimustyöstä vuosina 2003-2005 (STM:n selvityksiä 2/2009). Mittavan selvityksen lähdemateriaalina oli viiden yliopistollisen sairaalan erityisvastuualueen materiaali, kaikkiaan 11 380 tieteellistä julkaisua: 9 100 kansainvälistä ja 1 630 kotimaista artikkelia sekä 650 väitöskirjaa. Helena päätti monipuolisen esityksensä toteamukseen, että tutkimustyön tuloksellisuuden arvioinnissa tulisi aina muistaa huomioida myös se, minkälaisilla henkilöstöresursseilla ja taloudellisilla panostuksilla julkaisut on saatu aikaan.

Luentoesitys, Kuva: Jussi Männistö

Iltapäivän päätteeksi kuulimme tutkijan näkökulmaa: LT, dosentti Riitta Luoto UKK-instituutista ja THL:stä kertoi Open Accessista ja rinnakkaisjulkaisemisesta omasta perspektiivistään, mm. tutkijana ja väitöskirjatyöntekijöiden ohjaajana. Riitta on myös toiminut vuodesta 2008 lähtien OA-lehti BMC Women’s Health –lehden editorial boardissa sekä associate editorina. Riitan näkemykset OA-julkaisemisen positiivisista puolista sekä haasteista olivat erittäin kiinnostavaa kuultavaa. Positiivisesta puolista Riitta nosti tiedon avoimen saannin lisäksi mm. avoimen vertaisarviointiprosessin edut (mm. BMC Women’s Healthissa ja monissa muissa BMC- open access-lehdissä on avoin vertaisarviointiprosessi). Haasteeksi hän nimesi mm. sen, miten lehtien perustamiskynnyksen laskiessa, pystytään takaamaan työhönsä perehtyvien editorien ja vertaisarvioijien saanti.

Onnistuneen seminaarin päätteeksi eri puolilta Suomea tulleista seminaarivieraista moni jäi vielä illaksi tutustumaan Tampereen kulttuuritarjontaan.

Linkit

Teksti
Katri Larmo
Informaatikko
Terveystieteiden keskuskirjasto Terkko
Kuvat
Jussi Männistö
Kirjastosihteeri
Terveystieteiden keskuskirjasto Terkko

Juhlavaa arvokkuutta ja iloa – Viikin tiedekirjasto täytti kymmenen vuotta

Lokakuun 27. päivänä järjestetty kutsuseminaari Viikin kampus tulevaisuuden suunnannäyttäjänä oli Viikin tiedekirjaston juhlavuoden 2009 päätapahtuma.

Lähes 150 kutsuvierasta osallistui Viikin tiedekirjaston järjestämään seminaariin Viikin kampus tulevaisuuden suunnannäyttäjänä. Seminaari-iltapäivänä Infokeskus Koronan tavallisesta arjesta poikkeava tunnelma oli pysähdyttävin juuri ennen ensimmäisten vieraiden saapumista. Valmistelut olivat takanapäin ja nyt oli aika antaa etusija vieraille, jotka itse asiassa tekevät juhlan.

Seminaarille ja cocktailtilaisuudelle varattuun viiteen tuntiin sisältyi monenlaista vuorovaikutusta, iloisia tervehdyksiä, onnitteluja, jälleennäkemisiä, keskittynyttä teemaosuuden kuuntelua, siihen osallistumista ja vapautunutta seurustelua seminaarin päätteeksi. Iltapäivän aluksi kuultiin kirjastonjohtaja Heli Myllyksen avaussanat ja professori Eero Puolanteen juhlapuhe. Seminaarin jälkimmäisenä osana oli paneelikeskustelu, johon myös yleisö aktiivisesti otti osaa.

Teemana Viikin kampuksen tieteenalayhteistyö ja kirjaston rooli

Seminaarin teeman ytimenä oli Viikin kampus ja sen toimijoiden yhteistyö matkalla kohti huippuja.  Viikin tiedekirjasto on Helsingin yliopiston kirjastotoimen organisaatiomuutoksen yhteydessä painottamassa toimintakonseptiaan entistä enemmän tarkennettujen tieteenalapalveluiden suuntaan.  Paneelin otsikkona olikin Yhteistyön verkot ja solmut – tutkimuksen tiedonhallinnan haasteet. Kirjasto haluaa olla mukana tukemassa kampuksen tutkijoita, opettajia ja opiskelijoita tiedon hankinnassa, käyttämisessä ja tuottamisessa monipuolisesti ja uusin keinoin.

Ympäristö, johon toiminta yhä enemmän keskittyy, on verkko. Tutkimuksen verkottumiseen liittyy käsite eScience. Tutkimuksen perusaineiston, verkkoon tallennetun tutkimusdatan, avoin saatavuus on juuri nyt kehittämiskohteena ja keskustelunaiheena. Tutkimuksen tarvitsemat lähdeaineistot ovat jo suuressa määrin verkossa. Sosiaalinen media tarjoaa väylän yhteisöllisyyteen ja vuorovaikutukseen.

Seminaarissa järjestetyn paneelin myötä kirjasto halusi kuulostella paikkaansa tieteenharjoittajien ja viime kädessä koko yhteiskunnan muuttuvassa ja jo muuttuneessa informaatioympäristössä. Lupaavan toimintamuodon tässä suhteessa tarjoaa esimerkiksi professori Yrjö Engeströmin (Helsingin yliopiston käyttäytymistieteellinen tiedekunta, toiminnan teorian ja kehittävän työntutkimuksen yksikkö) kehittämä solmutyöskentely.

Puheisiin ja asiaan keskittyen…

Paneelin alustuksina kuultiin tutkija, dosentti Marjut Salokanteleen (Tutkijakollegium) esitys Kirjaston tuki  tutkimusdatan ja –aineiston hallinnassa sekä Yrjö Engeströmin esitys Kirjasto tutkimusryhmien tukena. Paneelikeskustelijoiksi olivat lupautuneet professorit Visa Heinonen (Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellinen tiedekunta) ja Jari Yli-Kauhaluoma (Helsingin yliopiston farmasian tiedekunta), johtajat Mikael Hildén (Suomen ympäristökeskus), Kristiina Hormia-Poutanen (Kansalliskirjasto) ja Tomi Mäkelä (Biotekniikan instituutti). Paneelin puheenjohtajana toimi Viikin tiedekirjaston johtokunnan puheenjohtaja, professori Kielo Haahtela (Helsingin yliopiston biotieteellinen tiedekunta).

Eero Puolanne kertoi juhlapuheessaan Viikin tiedekirjaston syntyvaiheista. Heli Myllys kiteytti avaussanojensa päätteeksi seminaarin tavoitteen näin: ”Toivomme, että iltapäivän päätyttyä kirjastotoiminta on meidän kaikkien mielessä saanut uuden hahmon asiantuntijatyönä ja yhteistyöverkostojen tärkeänä säikeenä. Emme kuitenkaan saa unohtaa, että kirjastolla on myös oma sijainti. Se on paikka, johon voi tulla. Kymmenen vuotta sitten valmistuneet Viikin tiedekirjaston tilat täällä Infokeskus Koronassa kutsuvat edelleenkin vaikkapa henkilökohtaisiin kohtaamisiin ja innostavaan ja luovaan ajatustenvaihtoon – kuten tänään.”

…kuultua jälkeenpäin pohtien

Paneelin alkupuheenvuoroja, sen osanottajien keskustelua sekä yleisön heille esittämiä kysymyksiä ja kommentteja kuunnellessa sai tuntea, että kirjastomme valitsemat teemat ovat tiedemaailmassa erittäin ajankohtaisia ja että ne todella kiinnostivat osallistujia. Tutkimusaineistojen saatavuus herättää aina moninaisia kysymyksiä termien määrittelystä tietosuojaan ja resurssien riittävyyteen tietomäärän ja datan kasvaessa räjähdysmäisesti vuosi vuodelta. Millaisia aineistoja kannattaa säästää ja mitä aineistoja voi jakaa avoimesti verkossa?

Kirjaston palvelujen tuotteistaminen on tärkeää, jotta niukat resurssit saadaan tarkoituksenmukaisesti käyttöön. Tarkentavaa palveluympäristön analyysia ja tuotteistamista eri asiakasryhmille tulisi intensiivisesti jatkaa, myös opiskelijoiden tarpeita kuunnellen.  Viikin kampuksella sijaitsevat tutkimuslaitokset ovat olleet aina kirjaston yhteistyökumppaneita ja siten tärkeä asiakasryhmä. Yleisöltä tullut kysymys siitä, tekeekö kirjasto kuluttajatutkimuksia, oli mielenkiintoinen. Olemmeko koskaan ajatelleet säännöllisesti tehtyjä asiakaskyselyitä kuluttajatutkimuksina? Korvaavatko markkinointi, tuotteet ja kuluttajat käsitteinä kirjastojen tiedottamisen, palvelut ja palveluiden käyttäjät?

Kirjaston roolin ja tehtävien on pystyttävä vastaamaan nykyajan tiedonhallinnan ja tutkimuksen tuen haasteisiin. Uhkakuvana voidaan pitää Yhdysvaltojen kirjastojen ja tietopalvelujen alasajoa kaupallisten toimijoiden vallatessa tietomarkkinoita. Suomessa yhteistyö ja palvelujen parantaminen edistyy mm. Kansallisen digitaalisen kirjaston
valmistuttua.

…musiikin siivittämänä seurustellen ja viihtyen

Kuten edeltä ja pienistä keskusteluvälähdyksistä ilmenee, Viikin tiedekirjaston juhlaseminaarin esiintyjät olivat tilaisuuden järjestäjän pyynnöstä valmistelleet kiinnostavat ja keskustelua herättävät esitykset ja käyttäneet siihen aikaansa. Iso vierasjoukko oli noudattanut kutsua tulla juhlimaan kirjaston merkkivuotta yhdessä sen henkilökunnan kanssa. Erikseen on mainittava Viikin tiedekirjaston syntyvaiheisiin erityisesti vaikuttaneet yliopistolaiset, kuten professori Eero Puolanne ja nykyään eläkkeellä olevat yliopiston korkeat virkamiehet kansleri Risto Ihamuotila, vararehtori Mauno Kosonen, professori emeritus, Viikin tiedekirjaston johtokunnan ensimmäinen puheenjohtaja Martti Marvola ja rakennusneuvos Toivo Vainiotalo. Vieraina olivat myös heidän työtään omalta osaltaan jatkaneet yliopiston kirjastotoimen nykyiset uudistajat vararehtori Hannele Niemi ja ylikirjastonhoitaja Kaisa Sinikara.

Seminaarin kahvitauolla nautittiin Infokeskus Koronan muotoista ja väristä pyöreää, sinistä syntymäpäiväkakkua ja kuunneltiin Viikin normaalikoulun 10-vuotiaiden oppilaiden kuoron esityksiä musiikinopettaja Terhi Maskosen johdolla.  Paneelikeskustelun päätyttyä sen puheenjohtajalle ojennettiin kukkakimppu ja panelisteille Elintarviketeknologian laitoksen omalla kampuksella valmistamat salamimakkarat. Infokeskus Koronan ensimmäisen kerroksen aula näyttelyineen oli illan cocktailtilaisuuden juhlava tila, jossa Refugium musicum –jousikvartetin esittämä taustamusiikki  soi  klassisen viihdyttävästi.

Kielo Haahtelan paneelin johdantopuheenvuorossa lausumat sanat ”… ja pääasia on, että kaikilla on hauskaa” muistutti rentouden, huumorin ja ilon tärkeydestä kohdatessamme toisiamme juhlallisissa, jännittävissäkin tilaisuuksissa. Iloa ei saisi unohtaa työn ja kiireen keskelläkään.

Myös juhlavuoden tapahtumien järjestelyt hoitanut Viikin tiedekirjaston johto ja henkilökunta olisi voinut yhtyä Kielo Haahtelan kehotukseen Kanteletarta lainaten, hiukan helpotuksesta huokaisten näin:

Jo on mennyt mennyt vuosi,

Menköhön tämäki vuosi

Muien vuosien mukahan,

Muien päivien perästä!

Laulelkame, soitelkame,

Tehkäme iloinen ilta!


Malja kymmenvuotiaalle! Eero Puolanne ja Heli Myllys

Cocktailtilaisuus Viikin Infokeskus Koronan ensimmäisen kerroksen aulassa

Paneelikeskustelu alkaa. Vasemmalta Kielo Haahtela, Jari Yli-Kauhaluoma, Kristiina Hormia-Poutanen,  Visa Heinonen, Yrjö Engeström, Marjut Salokannel, Mikael Hildén, Tomi Mäkelä

Yleisöpuheenvuoroja. Puhumassa Toivo Vainiotalo, jonka vasemmalla puolella, kuvan etualalla Risto Ihamuotila, Vainiotalon oikealla puolella Mauno Kosonen ja takana Martti Marvola

Teksti:
Eeva-Liisa Viitala
Viikin tiedekirjasto
Liisa Siipilehto
Viikin tiedekirjasto
Kuvat:
Eero Roine

Tutkimusaineistojen tiedonhallinta- ja jatkokäyttökysymykset kiinnostavat tutkijoita – ja kirjastoammattilaisia

Yhteiskuntatieteellisen tietoarkiston, FSD:n,  ja valtiotieteellisen tiedekunnan kirjaston 9.10. järjestämä Seminaari tutkimushankkeita suunnitteleville: Tutkimusaineistojen tiedonhallinta – kokemuksia ja ohjeita täyttyi ennakkoilmoittautuneista melko nopeaan tahtiin sen jälkeen, kun tilaisuuden tarkempi ohjelma laitettiin levitykseen. Seminaarin suosion taustalla on epäilemättä Suomen Akatemian vaatimus siitä, että tutkimusrahoitushakemuksen liitteenä olevassa tutkimussuunnitelmassa on esitettävä myös tutkimusaineistojen tiedonhallintasuunnitelma, jossa kerrotaan, miten tutkimuksessa käytettävät aineistot hankitaan, miten aineistoja käytetään ja säilytetään ja miten mahdollistetaan aineistojen käyttö tutkimuksen päätyttyä.

Seminaarin tutkijavoittoista yleisöä. Tarkkasilmäinen lukija voi kyllä bongata joukosta muutaman kirjastokollegan.

Tutkimusaineistot jatkokäyttöön! – suosituksia on vuosien varrella kertynyt

Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto on jo vuosia kierrellyt eri yliopistoissa tekemässä lähetystyötä saadakseen tutkijat ymmärtämään aineistojensa arvon ja sen, että ne ansaitsevat tulla tallennetuiksi jatkokäyttöä varten.  Asiasta on viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana esitetty lukuisia kansainvälisiä ja kansallisia suosituksia, joita seminaarissa esitteli Jussi Nuorteva Kansallisarkistosta tuoden esiin myös sen roolin, joka tietoarkistolla on ollut mm. OECD:n datasuositusten kansallisen tason toimeenpanomahdollisuuksien luotaajana.

Jussi Nuorteva Kansallisarkistosta ja kirjastonjohtaja Maria Forsman valtiotieteellisen tiedekunnan kirjastosta.

Suomen Akatemian datapolitiikasta kertoi Akatemian kulttuurin ja yhteiskunnan tutkimuksen yksikön johtaja Pirjo Hiidenmaa ja tutkimusdatan jakamiseen liittyvistä juridisista kysymyksistä Marjut Salokannel, joka vetää tutkimusaineistojen saatavuuteen liittyviä kysymyksiä selvittämään asetettua työryhmää Helsingin yliopistossa ja asiaan liittyviä juridisia kysymyksiä koskevaa tutkimusprojektia.

Miksi aineistojen saattaminen jatkokäyttöön mietityttää?

Vilkkaimmat keskustelut virittivät tilaisuuden tutkijapuheenvuorot, joista molemmat liittyivät kvalitatiivisiin aineistoihin. Sirpa Lappalainen Kasvatustieteen laitokselta eritteli etnografisen kenttätutkimuksen muistiinpanojen jatkokäyttöön tallentamiseen liittyviä tuntojaan miettien muun muassa sitä, miten ajatus siitä, että muistiinpanoja tulevat lukemaan muutkin kuin tutkijat, vaikuttaa siihen, mitä asioita ja miten tutkija niihin kirjaa.  Meri Larivaara Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta kertoi Anna-Maria Isolan ja Juha Mikkosen kanssa keräämästään kirjoituskilpailuaineistosta Arkipäivän kokemuksia köyhyydestä, jota ei alun perin ollut hankittu tutkimusaineistoksi ja jonka tiedonhallintakysymyksiä ei keräysvaiheessa ollut ajateltu lainkaan. Odotettuun nähden moninkertainen, rikas aineisto, josta vain häviävän pieni murto-osa mahtui alkuperäisenä tavoitteena olleeseen kirjoituskokoelmaan, sai kuitenkin kerääjäkolmikon miettimään, miten aineiston voisi saada tutkimuksen käyttöön. Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto tuntui suoranaiselta ”pelastukselta”, totesi Larivaara.

Larivaaran ja kumppanien järjestämään kirjoituskilpailuun osallistuneita ei ollut informoitu siitä, että kirjoitukset tallennettaisiin tietoarkistoon tutkijoiden käyttöön. Lupia tuntu aika mahdottomalta hankkia jälkikäteen, kirjoituksia kun oli yli 800. Koska osallistujilla kuitenkin oli tiedossa, että teksti saatettaisiin julkaista, tallentamista tietoarkistoon tutkijoiden käyttöön ei pidetty ylitsepääsemättömänä ongelmana.

Kvalitatiivisia aineistoja käyttävät tutkijat saattavat suhtautua empien ajatukseen tutkimusaineistojen jatkokäyttöön saattamisesta muun muassa siksi, että epäilevät tutkittavien muuttuvan varauksellisemmiksi, jos heitä haastatteleva tutkija ei vakuuta, että vain hän käyttää aineistoa. Tämä tuli esiin tutkijapuheenvuoroja seuranneessa keskustelussa. Yhteiskuntatieteellisen tietoarkiston kehittämispäällikkö Arja Kuula kommentoi tällaisia näkemyksiä muun muassa viittaamalla tietoarkistoon kvalitatiivisia aineistojaan tallentaneiden tutkijoiden kokemuksiin siitä, että niissä tapauksissa, joissa lupia oli kysytty jälkikäteen haastateltavilta, nämä eivät yleensä olleet kieltäytyneet eivätkä halunneet sensuroida mitään. Kuula kertoi myös, että aika moni haastateltava, jolta oli kysytty jälkikäteen lupaa aineiston tallentamiseen jatkokäyttöön, oli todennut sillä mielellä haastatteluun lähteneensäkin, että hänen vastauksensa tulee yleisemminkin tutkimuksen käyttöön.

Arja Kuula Yhteiskuntatieteellisestä tietoarkistosta ja tutkijapuheenvuoron käyttäjä Sirpa Lappalainen  kasvatustieteen laitokselta.

Mistä apua tutkimusaineistojen tiedonhallintaan liittyvissä kysymyksissä?

Arja Kuulan esitelmän otsikko oli Yhteiskuntatieteellisen tietoarkiston palvelut tiedonhallinnan näkökulmasta.  Aika laajasti hän käsitteli myös sellaisia tutkimusaineiston luottamuksellisuuteen ja tietosuojaan liittyviä tutkimuseettisiä kysymyksiä, joita erityisesti kvalitatiivisten aineistojen kanssa työskentelevät tutkijat joutuvat pohtimaan ja ratkomaan yhdessä tietoarkiston kanssa aineistoa sinne tallennettavaksi luovuttaessaan.

Kuula mainosti myös tietoarkistossa laadittua Tutkimusaineistojen tiedonhallinnan käsikirjaa, jonka hän toivoi auttavan tutkijoita aineistojensa tiedonhallintasuunnitelmien laatimisessa.

Seminaarissa olisi riittänyt keskustelua yli varatun ohjelma-ajan. Tilaisuuden paikallinen järjestäjäosapuoli, valtiotieteellisen tiedekunnan kirjasto sai jälkikäteen palautetta, jossa pahoiteltiin keskusteluajan vähäisyyttä ja toivottiin lisää tämäntyyppisiä tilaisuuksia. Kirjastonjohtaja Maria Forsman lupaili, että toiveisiin pyritään mahdollisuuksien mukaan vastaamaan.

Tutkijoilla olisi riittänyt keskusteltavaavaikka kuinka. Tässä yksi aktiivisimmista keskustelijoista, Antti Mauni sosiologian laitokselta.

Tutkimusaineistojen tiedonhallintaa ja saatavuutta koskevat kysymykset kiinnostavat myös kirjastoammattilaisia – miksi?

Puheena olevan seminaarin yleisön enemmistö oli tutkijoita, joille tilaisuus oli suunnattukin, mutta joukossa istui myös koko joukko kirjastokollegoita. Sama pätee puolisentoista viikkoa aikaisempaan (29.9.) , Tutkimuksen tietoaineistot –selvityshankkeen järjestämään seminaariin Tutkimuksen tietoaineistojen infrastruktuurit Suomessa, jossa esillä olleet infrahankkeet liittyivät paljolti muihin kuin leimallisesti  yhteiskuntatieteellisiin aineistoihin.

Jokusen seminaarin tutkimusaineistoihin liittyen me HY:ssa vaikuttavat kirjastoammattilaiset olemme itsekin järjestäneet ja ainakin yhteen hankkeistamme, keskustakampuksen Tieteellisten aineistojen verkkopalveluhankkeeseen on sisältynyt myös tutkimusaineistoihin liittyviä osaprojekteja.

Mihin me tällä alueella pyrimme? Mikä voisi olla roolimme – joitain mietteitä tästä esittivät VERKKARI 5/09 –artikkelissaan Maria Forsman ja Veera Ristikartano Tampereella viime keväänä järjestetyn monipäiväisen, yhteiskuntatieteellisistä tutkimusaineistoista kiinnostuneille asiantuntijoille järjestetyn, kansainvälisen Mobile Data and the Life Cycle –seminaarin virittämänä. Kirjastoilla voisi Forsmanin ja Ristikartanon mukaan olla tietty rooli tutkimusdataa ja –aineistoja sekä niihin liittyviä infrastruktuureja koskevan tietämyksen levittäjänä. Helsingin yliopiston uudessa kirjastossa olisi heidän mielestään hyvä olla muutama eri alojen tietoasiantuntija ja informaatikko, joiden toimenkuvaan kuuluisi myös oman alansa data-aineistojen ja niiden kuvailu- ja säilytyskäytäntöjen ja -mahdollisuuksien tunteminen.

Mikäli tähdättäisiin siihen, että kirjastot pystyisivät todella tukemaan ympäröivää tiedeyhteisöä tutkimusaineistojen ja datasettien kuvailussa ja hallinnoimisessa, pitäisi muutamista informaatikoistamme kouluttaa jonkinasteisia tutkimusaineistoasiantuntijoita, jollaisia jo kuulemma maailmalla on, esimerkiksi  USAssa ja Kanadassa tehtävänimikkeellä Data Librarian. Onko oma tähtäimemme näin kunnianhimoinen?

 
Kirjoittaja:
Eeva Peltonen
Kirjastonhoitaja
Kirjastopalvelujen koordinointiyksikkö
Kuvat:
Helena Laaksonen
Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto

STKS:n 80-vuotisjuhlaseminaari “Fair Use of Information – Seminar on Information Ethics” 25.11.2009

Suomen tieteellisen kirjastoseuran kansainvälinen työryhmä järjestää yhdessä Seuran 80-vuotisjuhlatoimikunnan kanssa kansainvälisen juhlaseminaarin
Fair Use of Information – Seminar on Information Ethics”, Helsinki, November 25th 2009

Seminaarin pääpuhujina ovat informaatioetiikan asiantuntijat: USA:n Association of Research Libraries puheenjohtaja Thomas C. Leonard ja Italian kirjastoseuran Lombardian alueen puheenjohtaja Laura Ballestra.

Seminaari on maksuton ja avoin kaikille kiinnostuneille.

Seminaarin ohjelma

Miten saan artikkelini ja kirjastoni näkyville?

P1020401

Helsingin yliopiston kirjasto ja Elsevier järjestivät yhteistyössä kolme tilaisuutta 20.10.2009:

1. tutkijoille ja jatko-opiskelijoille ”How to Get Your Article Published ”

2. laitosten opettajille ja kirjaston henkilökunnalle ”Connnecting to Young Researchers” ja

3. kirjaston henkilökunnalle  ”Library Marketing”

Elsevier tarjosi esitykset ja tarjoilut ja Helsingin yliopiston kirjasto vastasi tiedotuksesta ja muista käytännön järjestelyistä.



Julkaiseminen kiinnosti

Tutkijoille ja jatko-opiskelijoille suunnattu seminaari How to Get Your Article Published veti salin täyteen kuulijoita – 200 osallistujaa. Enemmänkin olisi ollut tulossa, jos saliin olisi mahtunut. Seminaari oli hyvin käytännönläheinen. Puheenvuoroja pitivät Elsevierin edustajat Jaap van Harten, Executive Publisher, Pharmacology & Pharmaceutical Sciences ja Chris James, Account Development Manager ja Helsingin yliopistosta professori  Arto Urtti, joka on European Journal of Pharmaceutical Sciences  -lehden päätoimittaja. Lehti on tieteellisen seuran julkaisu, jonka kustantamisen hoitaa Elsevier.

Kustantaja korosti, että lehden toimitus päättää mitä lehdessä julkaistaan, ei kustantaja. Lehden päätoimittaja kertoi, että hänen lehteensä tarjotaan yhä enemmän artikkeleita ja yhä suurempi osa joudutaan hylkäämään. Koska vapaaehtoistyönään vertaisarviointia tutkijat ovat kovin ylikuormitettuja, yhä useammin lehden päätoimittaja tekee suoraan hylkäyspäätöksen eikä artikkeli päädy vertaisarviointiin.

Ikävä tieto oli, että koventuneet paineet näkyvät myös siinä, että kustantajat törmäävät plagiointiyrityksiin yhä useammin.  Elsevier tarkistaa heille tarjotut tekstit plagioinnin ehkäisyyn tarkoitetulla Turnitin-ohjelmalla, joka vertaa käsikirjoitusta jo olemassa oleviin teksteihin. Kustantajan edustaja varoitteli myös siitä, että omaa tekstiään ei saa kopioida toisesta julkaisusta, vaan  omaan aiemmin julkaistuun tekstiin pitää asianmukaisesti viitata.

Kustantajan edustaja toi myös mukavasti esille kirjastojen osaamista ja kehotti tutkijoita kysymään apua. Vuoden loppuun asti koekäytössä oleva Scopus pääsi tietysti näyttävästi esille ja saimme vinkkejä siitä, miten Scopusta voi hyödyntää lehtien ja tutkijoiden arvioinnissa.

Miten opiskelijat hakevat tietoa?

Chris James kertoi nuorten tiedonhausta ja netin käytöstä Yhdysvalloissa ja Isossa-Britanniassa tehtyihin tutkimuksiin perustuen. Kiinnostavaa olisi tietää, miten hyvin tutkimusten tulokset pätevät suomalaisiin.

Esityksen käytännöllisenä antina saimme listan vinkkejä, miten kirjastoissa voisimme olla hyödyksi nuorille opiskelijasukupolville:

  1. Tarjoa opastusta, koska sitä halutaan ja tarvitaan.
  2. Ole yhteydessä asiakkaisiin ja tarkkaile, miten he oikeasti etsivät tietoa. Se ei selviä käyttötilastoista.
  3. Opiskelijoita ärsyttää, jos kirjasto yrittää olla liian ”cool”. Nettisukupolven kanssa ei kannata yrittää olla liian kaveria. Facebook on henkilökohtaiseen käyttöön ja toisaalta ”Facebook is so last year”. Nuoret haluavat pois niistä paikoista, mihin äidit ja kirjastot työntyvät mukaan.
  4. Auta asiakkaita parantamaan hakutaitojaan.
  5. Ole näkyvä. Tee selväksi, mitä palveluja kirjastosta saa. Työskentele hakukoneiden kanssa, jotta kirjasto ja kirjaston tärkeimmät palvelut olisivat hyvin esillä hakutuloksissa.
  6. ”Keep it simple”.

Kirjaston markkinointi

Kirjastomarkkinoinnin työpaja oli vain kirjastojen henkilökunnalle. HY:n henkilökunnan lisäksi oli osallistujia TKK:n ja Helsingin Kauppakorkeakoulun kirjastoista. Työpajassa käsiteltyjä asioita löytyy A Short-Cut to Marketing the Library -kirjasesta, jonka saimme kuhunkin kampuskirjastoon.

Bostonin matriisi (A Short-Cut to Marketing the Library -kirjasesta)

Työpajassa kokeilimme Bostonin matriisin käyttöä. Aluksi luettelimme, mitä tarjoamme asiakkaillemme ja sen jälkeen jaottelimme palvelujamme tähtiin, kysymysmerkkeihin, lypsylehmiin ja koiriin. Tähdet ovat palveluja, joilla menee hyvin ja kasvu jatkuu, esim. e-lehdet ja informaatiolukutaidon opetus. Kysymysmerkkejä ovat tuotteet ja palvelut, jotka vaativat paljon satsauksia ja voivat muuttua tähdiksi tai osoittautua huonoiksi, esim. e-kirjat ja Nelli.  Lypsylehmät ovat isoja ja varmoja tällä hetkellä, mutta niiden merkitys saattaa laskea, esim. kaukopalvelu ja Helka. Koirat (epäreilu nimitys) ovat tuotteita, joiden osuus ja merkitys ei kasva ja joista kannattaisi luopua, että jäisi aikaa muille tehtäville. Listallemme koiriin luokiteltiin vain sitominen ja kannettavien tietokoneiden lainaaminen, mutta on niitä muitakin.

Näistä luokituksista voi toki olla monta mieltä emmekä mekään seminaarissa olleet kaikista luokituksista yksimielisiä. Vastaava harjoitus olisi kiinnostavaa tehdä kussakin kampuskirjastossa ja erityisen kiinnostavaa olisi nähdä, uskaltaisimmeko laittaa mitään koirien luokkaan.

Kirjastomarkkinoinnin työpajan lähdeteos:
Zuzana Helinsky. A short-cut to marketing the library. Chandos information professional series). 2008.

Kirjoittaja:
Päivi Helminen
Tietoasiantuntija
Viikin tiedekirjasto

Kyytiä kaavamaiselle ajattelulle

Suomen Biologian Seura Vanamon syysseminaari Havahdus 3.10.2009

Suomen Biologian Seura Vanamon syysseminaari Havahdus järjestettiin Tieteiden talolla lauantaina 3.10.2009. Biologiaa ja taidetta yhdistävä tapahtuma oli kaikille avoin. Tieteiden talon isossa salissa oli arviolta lähemmäs sata kuulijaa. Puheenjohtajana toiminut Vanamon hallituksen puheenjohtaja professori Jouko Rikkinen loi rennolla otteellaan mukavan ilmapiirin seminaarin teemaan syventymiseen.

Aamu-unisena en ehtinyt kuuntelemaan päivän ensimmäisiä puheenvuoroja, jotka olivat Antero Kareen esitys Pitkä aika – elämän historia ja Anu Osvan Taiteen ja tieteen laboratorioissa. Ohjelma oli alkanut klo 9 ja sen oli määrä jatkua klo 16:een. Ennen puoltapäivää ja iltapäivällä seuraamani esitykset herättivät mietteitä moneen suuntaan.

Pohdiskelin tieteellisen tutkimuksen tapaa lähestyä ympärillämme olevaa maailmaa ja etenkin luontoa. Miten ja millaisen todellisuuden taiteilija näkee? Mikä on luonnon merkitys taiteilijalle?  Missä määrin perinteisten tutkimus- ja ilmaisutapojen kyseenalaistaminen on mahdolllista? Onko uusille ja vaihtoehtoisille näkemyksille tilaa yhteiskunnassamme?

Virikkeitä sain etenkin Riggert Munsterhjelmin (Luonnon värit, värien luonto), Miina Äkkijyrkän (Luomakunnan ylistys = Luomakunta virvoittaa), Ossi Naukkarisen (Esteettinen jalanjälki) ja Leena Valkeapään ja Taideteollisen korkeakoulun opiskelijoiden esityksistä. Viimeksi mainittu oli nimeltään Arktinen matka – Taik ja Suomen biotaiteen seura Kilpisjärven biologisella asemalla. Puhetta täydentävät kuvat kuuluivat oleellisena osana kaikkiin esityksiin.

Keskityn tässä yhteen minua askarruttaneeseen teemaan, biotaiteeseen. Havahduksen väliajoilla seminaarin yleisöllä oli mahdollisuus tutustua upeisiin Nijolė Kalinauskaitėn suurennettuja jäkäliä esittäviin tieteellisen tarkkoihin akvarelleihin, Heikki Mäntymaan valokuviin, Jaana Herttuan öljyvärimaalauksiin, Erik Bruunin luontoaiheisiin julisteisiin sekä Marja Koistisen kasviaiheisiin kuvituspiirroksiin. Luonnonmateriaaleista, puusta ja juurista tehdyin soittimin esitetty elävä taustamusiikki viihdytti tauoilla. Taidetta – kyllä – mutta mitä on biotaide?

Biotaiteen jäljillä

Biotaidekysymystä myöhemmin miettiessäni verkkoaineistojen selailu toi näkyviin myös muita luontoon viittaavia suuntauksia kuten ekotaide, ympäristötaide, maataide… Olinko mahdollisesti päässyt biotaiteen jäljille, kun näin Havahdus-tapahtuman julisteen valokuvassa sammalen, hämähäkinseitin ja karikkeen esittävän Menninkäisen luolan suulle lennähtänyttä Päivänsädettä?

Tavoitin haastateltavakseni Havahdus-aktiivin, fil.tri, tutkija Maria von Cräutleinin Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteelllisen tiedekunnan soveltavan biologian laitokselta. Kahvilakeskustelussamme selvittelimme biotaidetta ja sen merkitystä.


Jaana Herttua: Niinkuin kaksi mannerta, 2008. Öljy kovalevylle, 76×62 cm

Ensisijainen pyrkimykseni oli saada selvyyttä siihen, mitä biotaide on. Selvisi, että pahaksi onneksi minulta olivat Havahdus-tapahtumassa jääneett kuulematta kysymykseni kannalta juuri tärkeimmät esitelmät, päivän ensimmäiset. Sain tietää, että taiteilija Antero Kare on biotaiteen uranuurtajia Suomessa, samoin Anu Osva.

Maria kertoi, että biotaiteen ydin ovat biologiset prosessit. Tällainen prosessi voi olla esimerkiksi jonkin mikrobin kasvaminen tietynlaisella alustalla. Taiteilija voi biologisia prosesseja hyödyntämällä aikaansaada ”elävää” taidetta, muuttuvia taideteoksia.

Sain kuulla, että biotaiteen piirissä biologit ja taiteilijat ovat mukana projekteissa, joiden tuloksena syntyy yhdessä luotuja taideteoksia. Projektit saattavat kestää useita vuosia ja sisältää pitkään jatkuvaa yhteistä kehittelyä. Keskeistä on tutkia prosesseja, joista dialogin kautta saavutetaan yhteinen näkemys. Biologit ja taiteilijat tutkivat luonnon ilmiöitä tieteen ja taiteen keinoin, mikä on molemmille osapuolille antoisaa. Luontoa visualisoidaan taiteen avulla.  Biotaiteessa on oleellista biologinen tieto ja tieteellinen asiantuntemus, aiheeseen liittyvä syvällinen tietämys. Marian käsityksen mukaan juuri tämä erottaa biotaiteen esimerkiksi maataiteesta.

Biotaiteen anti tekijöille ja kokijoille

Kysyin Marialta vielä tarkemmin siitä, millä tavalla edellä kuvattu biotaiteen tekeminen on antoisaa.  Mitä tieteenharjoittajat ja taiteilijat saavat itselleen biotaide-projekteista? Marian vastaus kysymykseeni oli: ”Tieteilijän ja taiteilijan, molempien oma kokemus syvenee. Tieteenharjoittajaa toiminta motivoi, se tarjoaa uusia näkökulmia, mikä puolestaan synnyttää uutta ja saa aikaan oivalluksia.” Maria kertoi, että biologit ovat yleisesti kiinnostuneita taiteesta ja että biologia jo sinänsä on kuvallista ja esteettistä.

Kuvallisuus tuli puheeksi kun kysyin, onko biotaide pääasiassa kuvataidetta vai onko olemassa esimerkiksi bio-sanataidetta, -musiikkia tai –performansseja. Havahdus-seminaarissa itse asiassa kuultiin hieno vesiaiheinen lauluesitys, joka oli syntynyt Kilpisjärven Arktisella matkalla eli biotaideprojektissa kesällä 2009. Marian mukaan biotaide on suurimmaksi osaksi kuvallista, vaikka ajatukseni luonnontieteilijä ja runoilija Aaro Hellaakosken lyriikan – tai ainakin osan siitä – lukemisesta biorunoina oli hänestä pohtimisen arvoinen.

Mikä on biotaiteen anti katsojalle ja kokijalle ja mikä mahdollisesti on sen yhteiskunnallinen merkitys? Marian vastaus kysymykseeni kuului näin: ”Biotaide tekee luonnon ihmeitä näkyväksi ja lisää katsojan uteliaisuutta niitä kohtaan. Katsojan kiinnostus luontoa ja sen ilmiöitä kohtaan herää ihmettelyn kautta. Biotaide ei pyri olemaan yhteiskunnallisesti julistavaa siten, että se suoraan vaatisi ottamaan kantaa vaikkapa luonnonsuojelun puolesta. Sen mahdolliset vaikutukset ovat välillisiä juuri siten, että katsojassa herää kiinnostus luontoon ja sen myötä halu ehkä itse havainnoida, tutkia ja ymmärtää elävän luonnon kauneutta ja arvoja.”

Todellisuus voi olla toisenkinlainen

Palaan vielä hetkeksi Havahdus-seminaarin tauolle, jonka aikana katselin näytteillä olleita taideteoksia. Keskustelussani Maria von Cräutleinin kanssa tuli esiin, että sellaistenkin kuvien, joissa ei ole käynnissä mitään elollisia prosesseja, voidaan katsoa ainakin lähestyvän biotaiteen aluetta. Näitä ovat esimerkiksi tieteenharjoittajan tarvitsemien laitteiden, kuten mikroskoopin avulla tuotetut solukuvat. Mm. solujen värjääminen, joka kuuluu tieteen perusmenetelmiin, tuottaa myös esteettisesti kauniita tuloksia.


Jaana Herttua: Syntymä, 2008. Öljy kovalevylle, 91×65 cm

Taiteilija voi käyttää töittensä lähtökohtana biologien tutkimuskohteita, esimerkiksi juuri soluja, kuten Jaana Herttua öljymaalauksissaan. Perinteiset kuvataiteen keinoin tehdyt kasvi- ja luontokuvat ovat taiteellisesti ja esteettisesti vaikuttavia ja niitä voidaan katsoa itsenäisinä taideteoksina. Ne ovat myös tärkeitä apuneuvoja biologeille. Oleellista on, miltä kannalta ja miten kuvia katsotaan. Tieteenharjoittajan tuottama objektiivinen kuva jostain luonnon ilmiöstä voidaan nähdä taiteena, kun katsoja liittää siihen omat tieteen ulkopuoliset, subjektiiviset merkityksensä. Näin kuva koskettaa tunteita ja herättää tulkintoja – toimii taideteoksena.

Havahdus-julisteen valokuvaajan, Jouko Rikkisen, kuvauskohteena pohjoiskalifornialaisessa punapuumetsässä on ollut lahopuuonkalon edustalle kudottuun hämähäkinseittiin takertunut pala sammalkasvustoa. Onkalossa kasvaa mm. lahosammalta (Tetraphis pellucida) ja jotain paanusammallajia (Calypogeia sp.).

Samanaikaisesti kuvassa on luolan pimeä suuaukko ja valon lapsi, Päivänsäde. Kun katson tarkemmin, näen myös valon ja pimeän raja-alueen, hämärän. Itse asiassa näen aika pitkällekin luolaan. Mietin, onko kuvan Päivänsäde seittisiipineen kaunis vai ruma vai rumankaunis? Havahdus-seminaari liikkui tiukan tieteen ja taiteen kahtiajaon määrittelemättömässä, hämärässä rajamaastossa ja oli siksi aiheeltaan niin kiehtova. Kysyin haastateltavaltani, Maria von Cräutleinilta, voisiko biotaiteella olla uudistavaa vaikutusta tieteen käytäntöihin ja metodeihin vai onko sen tehtävänä olla inspiroiva taustavaikuttaja. Tätä Maria jäi miettimään.

Halusin tietää, missä määrin biotaide rikkoo tavanomaisen, ”virallisen” ajattelun totunnaisia kaavoja, jaotteluja ja määritelmiä. Ainakin se auttaa havaitsemaan ja näkemään myös hämärän, epätarkan ja määrittelemättömän, tutkimaan kahtiajakojen ja luokitusten välimaastoja. Tällaisessa tehtävässä toivoisin biotaiteen saavan jalansijaa ja merkitystä meille kaikille niin turvallisen kaavamaisen ajattelun ravistelijana.

Kaisaniemen keltaisten vaahteroiden valaistessa pilvisen aamupäivän me molemmat suuntasimme biotaide-keskustelun jälkeen omille työpaikoillemme. Maria jatkoi matkaa Kasvimuseoon sammaltutkimusten pariin.


Maria von Cräutlein

Linkkejä:

Kirjoittaja
Eeva-Liisa Viitala
Tietoasiantuntija
Viikin tiedekirjasto
Kuvat
Havahdus-kuva: Jouko Rikkinen
Jaana Herttuan maalaukset: Kirsti Järvi-Eskola
Maria von Cräutlein: Eeva-Liisa Viitala

EAHIL Dublin 2009 Workshop – Eläinlääketieteelliset kirjastot Euroopasta ja vähän muualtakin koolla

Kesäkuun alkupäivinä kokoontui aurinkoiseen Dubliniin eläinlääketieteeseen ja eläinten terveyteen erikoistuneita eurooppalaisia kirjastonhoitajia. Yksi päivä vietettiin Belfieldissä, jossa sijaitsevat Dublinin eläinlääketieteellinen tiedekunta opetussairaaloineen sekä yliopiston kirjaston eläinlääketieteen osasto.  Englantilaiset ja irlantilaiset kollegamme järjestivät vuosikokouksensa yhteydessä seminaarin, jossa puitiin ajankohtaisia yhteisiä asioita.

Ohjelman aloitti eläinlääketieteellisen tiedekunnan dekaani, professori Grace Mulcahy, joka toivotti kansainvälisen vierasjoukon lämpimästi tervetulleeksi kehuen ylipistonsa ja tiedekuntansa hyvin toimivaa kirjastojärjestelmää.

Seminaarin esityksissä kuulimme Niamh Brennanin esityksen kansallisesta tietoaineistojen pitkäaikaissäilytyksestä ja kuinka tämä edesauttaa tutkimusta.  Moira Bent esitelmöi informaatiolukutaidosta ja tutkimuksen tuesta. Sinead Keane, Irish Veterinary Journalin toimittaja tiedotti lehden uusista kehitysvaiheista ja Nick Short WikiVet ‘stä. Lopuksi nähtiin tietokantatuottajien OVID ja BioMed Central tietoiskut.

Parasta oli tietenkin se, että sai tavata kaltaisiaan ja vaihtaa kokemuksia. Kirjasto oli toimivasti sijoitettu ja palveli tiedekuntaa hyvin.  Muutaman sadan metrin päässä sijaitsi lääketieteellinen kirjasto, joka tietenkin on suurempi, mutta kätevästi lähellä, jos opiskelijoilla ja tutkijoilla olisi tarvetta yleislääketieteellisempään tietoon.

Workshop, johon seuraavina päivinä osallistuin, kuului Euroopan lääketieteellisten kirjastojen joka toinen vuosi järjestettäviin pienempiin tapahtumiin, mutta tämä työpaja oli kasvanut lähes konferenssin mittoihin sisältäen rinnakkaissessioita. Alussa pidettiin erikoisryhmien kokoukset, ja tällä kertaa myös Brittein saarilta osallistuttiin Euroopan eläinlääketieteellisten kirjastojen kokoukseen. Oli antoisaa saada keskustella yhdessä britti- ja irlantilaiskollegoiden kanssa, muista maista paikalla olivat Saksa (Hannover), Ranska (OIE), Norja (NVH) sekä muutama yhdysvaltalainen (Missouri, Texas) kirjastonhoitaja.

Verkostot toimivat hyvin näin kapealle sektorille erikoistuneiden kirjastoammattilaisten välillä, mikä edesauttaa jokapäiväisissä tehtävissä. Ei ole kirjaa, lehteä, artikkelia, jota ei voisi vetlib-sähköpostilistan välityksellä kysyä, kun linjan toisessa päässä on tuttu ihminen. Koska useassa maassa (tai osavaltiossa) on yleensä vain yksi eläinlääketieteen koulutusyksikkö, niin alan kirjastojakin on harvassa. Monitieteisenä tutkimusalana eläinlääketiede on hyvin kansainvälistä toimintaa niin tutkijoiden yhteistyössä kuin julkaisutoiminnassa, mikä heijastuu kirjastoissa asiakkaiden erikoistuneisiin tiedontarpeisiin. Hyvät neuvot naapurimaan kollegalta ovat usein tarpeen.

EAHIL Workshopissa pidin esitelmän, jonka olimme yhdessä Viikin tiedekirjastossa valmistelleet. Kerroin kirjaston muutosvaiheista alun korkeakoulukirjastosta ensi vuoden alussa aloittavan suuren yliopistokirjaston yhdeksi kampuskirjaston osa-alueeksi. Ns. vanhoista eläinlääketieteellisistä kouluista ja niiden omista kirjastoista taitaa olla vain Hannover (säätiöyliopisto), joka nauttii autonomiasta. Helsingin tapainen kehitys pienestä erikoisyksiköstä suuren keskitetyn kokonaisuuden osaksi on hyvin yleistä muulla Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Norjalla on edessään muutto 40 km päähän Oslosta Maatalousyliopiston yhteyteen.

Muut EAHIL Workshopin eläinlääketieteellisen session esitelmät käsittelivät digitointia ja harmaan julkaisemisen tunnetuksi tekemistä. Kaikilla on sama huoli eläinlääketieteellisen kirjallisen aineiston saatavuudesta tulevaisuudessa.

Kirjastokokouksiin kuuluu vierailu:  osallistuin  Royal College of Surgeons Ireland’n kirjaston kokoelmiin, erityisesti historialliseen arkistoon. Kaikkea ei voi digitoida, joskus on hyvä tuntea Grayn anatomian nahkakannet sormissaan, 1600-luvulta …..

Kiitän lämpimästi Suomen Tiedetoimittajien liittoa, jonka myöntämä kokousapuraha teki mahdolliseksi tämän ammatillista osaamista paljon kehittäneen matkan Dubliniin.

Raisa Iivonen pitämässä esitelmää, Kuva:

Raisa Iivonen pitämässä esitelmää .

Lisätietoa:

Eläinlääketieteeseen ja eläinten terveyteen erikoistuneiden kirjastonhoitajien verkostoon kuuluvien organisaatioiden lyhenteet:

  • UCD : University College of Dublin
  • AHIS  UK & Ireland :  Animal Health Information Specialists UK & Ireland
  • EAHIL: European Association for Health Information and Libraries
  • EVLG: European Veterinary Libraries Group, Special Interest Group of EAHIL
  • OIE : World Organization  of Animal Health
  • NVH : Norges veterinaerhögskole

Esitelmöitsijät :

  • Niamh Brennan, Trinity College Dublin
  • Moira Bent, Faculty Liaison Librarian, National Teaching Fellow Robinson Library, Newcastle University
  • Sinead Keane, Irish Veterinary Journal
  • Nick Short, Head of Electronic Media Unit Royal Veterinary College

Esitelmät verkossa:

Kirjoittaja ja kuva:

Raisa Iivonen
Tietoasiantuntija
eläinlääketieteen toimialavastaava
Viikin tiedekirjasto