Tilasta ja sen suunnittelusta

Kirpeässä kevätsäässä Göran lähestyi murretun valkeaa rakennusta. Kainalot täynnä ohuita väliseiniä hän astui itsevarmuutta uhkuen pääovesta sisään. Siinä se oli houkuttavana hänen edessään, tyhjä pohjakerros, joka vain odotti hänen innovointitaitojensa toteuttamista.

Varmoin ottein hän siirteli älykännykkään laatimiensa raakasuunnitelmien mukaisesti bambuvalmisteisia seinämiä paikoilleen. Lähtökohtaisesti Göran tavoitteli 90 asteen kulmia asettelussa, mutta ilkikurisesti muutamassa kulmauksessa tavoiteltiin mutterin muotoa.

Ei täydellistä laatikkomaisuutta, hän oli ajatellut jo työtehtävän saadessaan.

Huoneen etäisimpään kulmaan oli muiden tavarantoimittajien toimesta jo tuotu pöydät, säilytyskaapit ja tuolit, luonnollisesti hänen tarkan valvovan silmänsä alla valmistetut. Viereiseen nurkkaan oli kuormattu työnteossa tärkeimmät, tietokonelaitteistot värinään se ainoa oikea, tummanharmaa.

Aikaa kului useampi tunti, mutta iltapäivällä pinkit työtuolit ja viehkon keväänvihreät työpöydät teknologioineen olivat täydellisesti löytäneet paikkansa. Hieraistuaan kevyet pintahiet otsaltaan Göran pinkaisi yläparvelle silmäilemään taiteellista tulosta. Hyvä, itse asiassa oikein hyvä, hän ajatteli ja kasvoille levisi autuaallinen hymy. 11 vuoden koulutus ei tosiaankaan ole mennyt hukkaan, hän salli itsensä ajattelevan.

Kasvot edelleen hymyn valtaamina Göran laskeutui alakertaan, sieltä ulko-ovelle. Mutta ulko-oven kohdalla onnen ilme kuoli kasvoilta. Tuskainen ajatus välähti mielessä – olisiko sittenkin pitänyt tiedustella toimeksiantajalta, minkälaiseen käyttöön tämä tila on tulossa.

Teksti:

Esa Oja
Kirjastosihteeri

Kuva:
www.room328.fi