Make a wish – solmutyöskentelyä kirjastossa

Keskustakampuksen kirjaston Solmu-hankkeessa harjoiteltiin vuosina 2009-2011 uudenlaista kumppanuutta tutkimusryhmien kanssa.  Hankkeen aikana pohdittiin voisiko yhteiskehittely olla sopiva tapa tehdä yhteistyötä tutkijoiden kanssa.  Nyt on aika kokeilla hankkeen aikana opittuja asioita ihan käytännössä.  Mutta minkälaista olisi solmutyöskentely osana kirjastotyön arkea?

Tämän kysymyksen innoittamina päätimme kutsua oikeustieteellisen tiedekunnan OMM-tutkijakoululaisia vierailulle kirjastoon. Emme suunnitelleet etukäteen tarkempaa ohjelmaa tapaamiselle. Halusimme vapaan keskustelun kautta yrittää hahmottaa tutkijoiden ja tutkijakoulun tarpeita ja toiveita kirjaston tarjoamista palveluista. Samalla saisimme ehkä kurkistaa myös tutkijakoululaisen arkeen.

Pikkujoulujen lähestyessä tutkijoita ja tutkijakoululaisia oli mukava ilahduttaa glögi-kauden avauksella. Päätimme tavata tutkijat Kaisa-talon seitsemännessä kerroksessa, joka on ensisijaisesti suunniteltu tutkijoille. Sieltä löytyvät mm. uusimmat lehdet, ryhmätyötila & Clever Board-taulu sekä iso terassi hienolla näköalalla.

Annoimme tutkijoille mahdollisuuden toivoa kirjastolta jotakin.  Make a wish papereihin sai kirjoittaa vapaasti ideoita mitä kirjasto voisi tutkijakoululle tulevaisuudessa tarjota. Toivomuksia tuli mm. hankintaehdotuslomakkeeseen, kokoelmiin, uutuusseurantaan, verkkosivuihin ja kirjaston tiloihin liittyen.

Olisiko hankintaehdotus mahdollista tehdä helpommin ja nopeammin? Voisiko asiakas laittaa suoran linkin verkkosivuille, josta kirjojen tiedot löytyvät? Pitkän lomakkeen täyttäminen koettiin hitaaksi ja työlääksi. Kokoelmien valintatyöstä oltiin myös kiinnostuneita. Kuinka kirjasto saa kokoelmat pysymään ajantasaisina?

Tiedekunnilta tulevat hankintaehdotuspyynnöt ovat tärkeitä kokoelmien laadun ylläpitämiseksi. Erityisesti tämän takia pyyntöjen tekemisen vaivattomuuteen olisi hyvä keksiä uusia ratkaisuja.

Ajatuksia synnytti myös se haluavatko tutkijat ja jatko-opiskelijat aineistot painettuna vai elektronisena.  Molemmat vaihtoehdot saivat kannatusta.  Paperiversion toivottiin säilyttävän asemansa, mutta myös elektronisia kirjoja toivottiin hankittavaksi enemmän. Verkkoaineistojen käytettävyyteen toivottiin myös kohennusta. Toimisiko esimerkiksi erilaisten lainattavien lukulaitteiden hankkiminen? Myös lehtien uutuusseurantaan tuli kirjastolle toivomuksia.

Kirjaston syyskuussa uudistuneet verkkosivut saivat samalla palautetta. Voisiko sivuja kehittääyksinkertaisimmiksi, jotta tarvittava tieto löytyisi nopeasti?  Kevääksi 2013 toivottiin tutkijakoululaisille räätälöityä tiedonhankinnan ja RefWorks-viiteidenhallintaohjelman opetusta.

Kirjaston uudet tilat herättivät myös vilkasta keskustelua. Mitä tarkoittaa se, että 7.krs on tutkijoiden käytössä? Rajautuuko käyttö vain ryhmätyötilaan vai voisiko koko kerrosta hyödyntää erilaisten tapaamisten ja tapahtumien järjestämiseen? Kaisa-talon työskentelytiloihin toivottiin lisää pöytiä ja tuoleja. Syksyn aikana kaikki paikat olivat olleet usein varattuja. Kirjaston käytännöt eivät ole vielä vakiintuneet näiden kysymysten suhteen ja siksi tällaiset keskustelut ovat erityisen arvokkaita käydä juuri nyt.

Tilaisuudessa oli erityisen positiivista huomata se, että kirjasto kiinnostaa tutkijakoulun väkeä. Mielenkiintoisia pohdintoja ja kysymyksiä heräsi keskustelun aikana. Keskustelu kirjaston ja sen erilaisten käyttäjäryhmien välillä on tärkeää, kun palveluja ollaan kehittämässä uuden Kaisa-talon myötä.

Solmutyöskentelyssä on kysymys yhteistyöstä erilaisten toimijoiden kanssa, mutta myös työssä oppimisesta.  Tämän vuoksi on hyvä reflektoida sitä, mitä opimme tutkijoiden ja tutkijakoulun tapaamisesta.  Tärkeää oli huomata, että vapaalle keskustelulle ja vuorovaikutukselle pitää antaa niin tilaa kuin aikaakin. Kirjaston pitää aktiivisesti kerätä palautetta toiminnastaan ja rohkaista myös käyttäjiään ideoimaan toimivampia palveluita. Tutkijat ja tutkijakoululaiset tulevat hyvin erilaisista lähtökohdista ja heillä on paljon kokemusta kirjaston palveluista paitsi Suomessa myös ulkomailla. Aktiiviset tutkijat ovat kirjastolle tärkeä voimavara. Kirjaston ja tutkijakoulun välisestä yhteistyöstä hyötyvät molemmat osapuolet.

Oikeustieteen tutkijoita ja tutkijakoululaisia

Kirjoittajat:

Kati Syvälahti
Informaatikko
Keskustakampuksen kirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Petra Pentzin
Tietoasiantuntija
Keskustakampuksen kirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuvat

Petra Pentzin

Asiantuntemusta ja palvelua

Verkkarin tämänkertaisessa numerossa puhutaan paljon kirjaston palveluista. Kirjastoissa korostetaan usein niiden roolia asiantuntijaorganisaatioina. Toisaalta yliopiston palveluiden kentässä kirjastojen katsotaan kuuluvan palveluntuottajien joukkoon. Tästä syntyy näkökulmasta riippuen joko hedelmällinen haaste tai jonkinmoinen ristiriita. Kirjastot tasapainoilevat resurssien kohdentamisessa siinä, paljonko paukkuja laitetaan palveluun ja paljonko asiantuntijatyöhön? Onko tässä todellinen ristiriita vai onko kirjasto aidosti asiantuntijuuteen perustava palveluorganisaatio?

Millaisia palveluita kirjaston tulisi tulevaisuudessa tuottaa? Perinteisesti kirjastot ovat lähestyneet aihetta omista lähtökohdistaan. Olemme alalla syystäkin ylpeitä siitä, että meillä on pitkä historia ja osaaminen kirjastopalveluiden järjestämisessä. Maailma ympärillämme kehittyy kuitenkin huimaa vauhtia, joten pidämmekö ehkä turhaakin kiinni joistain oletuksista, jotka eivät enää vastaa nykyhetken tarpeisiin?

Helsingin yliopistossa tartuimme palvelukehityksen haasteeseen kahdella eri keinolla. Halusimme jo uuden Kaisa-talon kirjaston suunnitteluvaiheessa selvittää tutkijoiden kirjastotarpeita professori Yrjö Engeströmin yhteiskehittelyä edistävässä tutkimushankkeessa, jotta osaisimme ennakoida tämän käyttäjäryhmän kirjastonkäyttötapoja. Solmu-hanketta on jo esitelty Verkkarin aiemmissa numeroissa. Toinen lähestymistapa palveluiden kehittämiseen oli palvelumuotoiluhanke, tuttavallisesti PAMU. Tämän hankkeen kohderyhmänä olivat perustutkintovaiheen opiskelijoiden palvelut. Palvelumuotoilusta kirjoittaa tässä numerossa hankkeen projektipäällikkö Inkeri Salonharju.

Hankkeiden myötä olemme päätyneet puhumaan palveluistamme uudella, hieman laajemmalla, näkökulmalla. Opiskelijoiden ja tutkijoiden palvelut tulisikin ajatella opiskelun ja tutkimuksen palveluina. Laajempien kokonaisuuksien ja samalla asiakastyyppien sekä niistä johdettujen palvelukonseptien kautta tavoitamme toivottavasti jatkossa asiakkaamme oikea-aikaisesti oikeassa paikassa, sekä tilassa että verkossa.

Palveluiden kehittäminen vaatii erityistä asiantuntemusta. Olemme molemmissa hankkeissa oppineet, että joskus on hyvä myös katsoa hieman oman alan ja yliopiston ulkopuolelle sekä opetella katsomaan kirjastoa asiakkaan silmin. On myös tärkeää kuunnella asiakkaan meille lähettämiä vahvoja ja ehkäpä hieman heikompiakin signaaleja tarjoamistamme palveluista. Silloin saamme ajoissa ja ennakoiden vauhtia palvelutoimintojen kehittämiseen. Hankkeiden jatkona oma kehittäminen kirjastossa on lähtenyt mukavasta käynnistymään mm. yhdessä Aalto-yliopiston kanssa järjestetyn asiakaspalvelukoulutuksen myötä.

Kirjastomme eri kampukset kehittävät palveluita kunkin kampuksen tieteenalojen tarpeisiin. Kehitystyö on eri vaiheessa eri kampuksilla, varhaisemmassa kehitysvaiheessa on Keskustakampuksen kirjasto uuden organisaation ja tilan myötä. Palvelukehitys siirtyy peruspalvelun toimintojen käynnistämisen jälkeen erikoispalveluihin ja ensi syksynä olemme taas muutaman askeleen pidemmällä palvelutarjonnassamme.

Kirjaston palvelutoiminnan kehitys ja menestyminen pohjautuu vahvaan kirjasto- ja informaatioalan osaamiseen sekä osaavan, ammattitaitoisen ja palvelumyönteisen henkilökunnan intoon kehittyä vahvaksi osaajaksi palvelun kaikilla osa-alueilla. Onneksemme tätä halua ja intoa sekä tekemisen ja oppimisen iloa henkilökunnastamme löytyy.

Ilokseni olen päässyt mukaan myös keskusteluihin yliopiston hallinnon palvelujen kehittämisestä palvelumuotoilun avulla. Yliopistollamme on yliopiston tutkimushallinnon toimesta käynnistymässä tutkimuksen elinkaari –kehitysprojekti vuonna 2013. Sen tuloksia ja etenemistä seuraamme kiinnostuksella myös kirjastossa.

Mukavaa marraskuuta ja valonpilkahduksia kaikille Verkkarin lukijoille!

Teksti

Pälvi Kaiponen
kampuskirjastonjohtaja
Keskustakampuksenkirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Helsingin yliopiston kirjaston solmuhanke IFLA:ssa

Kirjastokaistan videointi puheesta (jos upotus ei näy)

“Knotworking” ei ole sama asia kuin “not working”, vaikka samalta kuulostaakin, nauratti prof. Yrjö Engeström kuulijoitaan. Engeström kertoi Helsingin yliopiston solmutyöskentelyä kirjastossa -hankkeen prosessista ja tuloksista IFLA:N WLIC 2012 Helsinki -konferenssin plenary-puheessaan.

Hankkeessa on kehitetty kirjaston tutkijapalveluita yhteiskehittelemällä niitä tutkimusryhmien kanssa. Engeströmin tutkimusryhmä tarkkaili kirjastolaisten työskentelyä ja vuorovaikutusta tutkimusryhmien kanssa.

IFLA expressin juttu puheesta

Tutkijapalveluita kehittäneen Solmu-hankkeen loppuraportti ilmestynyt Verkkari 5 /2012

Solmuja Verkkari 8 /2011

QQML-konferenssissa Ateenassa 23.-27.5.2011

Keskustakampuksen Solmu-hankkeen raportti valmistunut  Verkkari 5 / 2011

Viikin pilotin raportti

LILAC – informaatiolukutaidon konferenssi Lontoossa  Verkkari 5 / 2011

Solmusta keihäänkärkiin – mitä opimme Tanskanmaalla Verkkari 7/ 2010

Teksti

Johanna Lahikainen
tietoasiantuntija
pääkirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuva

Ifla Express

Solmuja

Solmu-hanke on kirjaston tutkimus- ja kehittämishanke, joka on ollut käynnissä vuosina 2009–2011 professori Engeströmin johtamana käyttäytymistieteellisen tiedekunnan CRADLE-tutkimusyksikön jatkokoulutettavista kootun ryhmän avulla ja kirjastokonsultin tukemana. Viisihenkisen tutkimusryhmän lisäksi hanketta luotsaa ohjausryhmä sekä molemmissa piloteissa oma projektiryhmänsä. Kaiken kaikkiaan lukuisat kirjastoammattilaiset ja tutkimusryhmien jäsenet ovat osallistuneet hankkeeseen sen eri vaiheissa. Projektin rahoitus on saatu tila- ja kiinteistökeskuksen Kaisa-talon rakennusbudjetista. Hankkeessa solmumallin idea on hienosti sisäistetty: eri yksiköt tuovat asiantuntemuksensa yhteiseen käyttöön, jotta löydettäisiin uusia ratkaisuja käytännön haasteisiin.

Solmu-hankkeen tarkoituksena on kehittää uudenlaisia palveluita tutkimusryhmille tilanteessa, jossa tutkijat kohtaavat paineita selviytyä digitalisoitumisen, avoimuuden, tekijänoikeusasioiden, tietosuojauksen, tutkimusryhmän näkyvyyden ja tiedonhallinnan kysymyksissä. Kirjastolla puolestaan on ratkaistavana toiminnan kehittäminen kirjaston uuteen organisaatioon kohdistuvien odotusten ristiaallokossa. Solmu-hankkeelta odotetaan myös ratkaisuja uuden rakennuksen tilojen suunnittelua varten sekä Keskustakampuksen kirjaston sisäisen toiminnan kehittämiseksi.

Solmu-hanketta esiteltiin kahdessa tieteellisessä konferenssissa tänä kesänä: Ateenan konferenssissa ”The 3rd Qualitative and Quantitative Methods in Libraries International Conference”, johon osallistuivat Heli Kaatrakoski ja Juhana Rantavuori aiheenaan ”Towards Knotworking in Academic Libraries”. Kaatrakoski ja Rantavuori keskittyivät esittelemään miten tutkimusaineistoa tullaan analysoimaan keskittyen oppimisen minisykleihin sekä tutkimusryhmäkäsitteen avaamiseen. Liberin konferenssissa 28.6.-2.7.2011 Barcelonassa esiintyivät Anne Laitinen ja Heli Myllys aiheenaan “Knotworking in Academic Libraries: Two Case Studies from the University of Helsinki”. Laitisen ja Myllyksen esitys oli kokoava koko Solmu-projektin kannalta ja siinä esiteltiin kaksi tapaustutkimusta Viikin pilottihankkeesta ja Keskustakampukselta.

Hankkeen pääsaavutuksena voidaan pitää keskustakampuksen muutoslaboratoriossa kehiteltyä uutta ajattelua kirjaston tutkijaryhmän palveluista: ulos kirjastosta kohtaamaan tutkija hänen omalla maaperällään. Toinen keskeinen tulos on palvelutarjotin: tutkimusryhmä voi valita vaikkapa Viikissä kehitellyn sivuston avuksi tiedonhallintasuunnitelman tekemiseen tai Keskustakampuksella yhdessä kognitiotieteen tutkimusryhmän kanssa kehitellyn huoneentaulun avuksi tutkimusaineiston dokumentoimiseen.  Keskustakampuksen kirjastossa on myös omaksuttu solmumallin mukainen ajatus kirjaston
organisoitumisesta ja lähdetty rakentamaan uutta kirjastoa sen pohjalta.

Hankkeen saavutuksiksi voidaan listata myös se, että kirjaston henkilökunta on oppinut tutkijan työstä ja saanut mahdollisuuden solmia henkilökohtaisia suhteita ja verkostoja tutkijoihin. Kirjasto on myös oppinut analysoimaan omaa työtään ja sen kautta paremmin sietämään keskeneräisyyttä uudistuksissa ja rohkeammin kertomaan nykytilan mukaisesti uusista keskeneräisistä välineistä. Pilottitutkimusryhmät ovat puolestaan oppineet työskentelemään kirjaston henkilökunnan kanssa uudella tavalla. Tila- ja kiinteistökeskus on saanut tietoa tutkijoiden tilantarpeista ja CRADLE-ryhmä on tutustunut kirjasto-organisaatioon.

Loppuraportti suosituksineen saadaan tänä syksynä tutkimusryhmältä. Siitä saadaan vastauksia mm. kysymykseen ”Miten kirjasto voi vastata siihen tutkijapalveluiden kysyntään, jota projektin kautta on kampuksille luotu?”. Vaikka tutkimusryhmä asiakkaana ajankäytöllisesti onkin eri asia kuin tutkija yksilönä, eivät kirjaston resurssit ole pohjattomat. Loppuraportti esittää myös suosituksia siitä, miten tutkijat voisivat tuntea uuden kirjaston omakseen ja saisivat apua uuden tekniikan käytössä, jotta voisivat kommunikoida kansainvälisissä tutkijayhteisöissä tosiaikaisesti. Olisiko ratkaisu tutkijoiden oma tukikerros?

Teksti

Anne Laitinen
Tohtorikoulutettava, CRADLE
anne.laitinen[at]helsinki.fi

Heli Myllys
Emerita kirjastonjohtaja

Keskustakampuksen Solmu-hankkeen raportti valmistunut

Helsingin yliopiston kirjasto kehittää tutkijapalveluitaan yhdessä prof. Yrjö Engeströmin johtaman tutkimusryhmän kanssa. Kasvatustieteen alaan kuuluvan ryhmän kotipaikka on Toiminnan, kehityksen ja oppimisen tutkimusyksikkö CRADLE.

Viikin pilottihanke toteutettiin vuonna 2009. Keskustakampuksen hankkeen intensiivisin vaihe toteutettiin syksyllä 2010 ja hanke jatkuu yhä. Raportti keskustakampuksen prosessista on nyt ilmestynyt: Solmutyöskentely kirjastossa. Raportti Helsingin yliopiston keskustakampuksen kirjaston ja pilottitutkimusryhmien kehittämishankkeesta.

Myös Viikin pilotista on tehty raportti.

Hanketta tutkitaan kolmessa valmisteilla olevassa väitöskirjassa ja sitä on esitelty kansainvälisissä konferensseissa esitelmin ja posterein.

Kuinka arvioida humanistis-yhteiskuntatieteellistä tutkimusta?

Tutkimuksen arviointi on alkanut Helsingin yliopistossa. Kirjaston bibliometriikkaverkoston jäseniä on tulossa mukaan analysoimaan 138 tutkimusryhmän aineistoja erityisesti niiden tieteenalojen osalta, jotka ovat vähän edustettuina Web of Science (WoS)–tietokannoissa. Näitä ovat useimmat humanistiset ja yhteiskuntatieteelliset alat sekä mm. tietojenkäsittelytiede ja maantiede. Näitä tutkimusryhmiä on 50-60.

Arvioinnissa tullaan käyttämään bibliometrisen analyysin aineistona TUHAT-tietokantaa. Kaikista tutkimusryhmistä tuotetaan tiedot julkaisujen määrästä vuosittain julkaisutyypin mukaan ja kielen mukaan. Lisäksi Leidenin yliopiston Centre for Science and Technology Studies analysoi kaikesta edellä mainitun 138 tutkimusryhmän WoS-tietokantoihin sisältyvästä aineistosta erilaisia indikaattoreita. Näitä ovat mm. viittausten määrä, viittausten keskiarvo julkaisua kohden, niiden julkaisujen osuus, joihin ei ole viitattu, julkaisujen kautta välittyvä tutkimusyhteistyö sekä tutkimusryhmän julkaisujen vaikuttavuus suhteessa kansainväliseen keskiarvoon ko. tieteenalalla.

Niiden alojen kohdalla, jotka jäävät tässä ulkopuolelle, käytetään erilaisia indikaattoreita. Mitkä ovat sopivia, oikeita tai parhaita indikaattoreita, siitä käydään kansainvälisestikin parhaillaan keskustelua. WoS-tietokantoihin sisältyvien lehtien arvioinnissa on käytetty impact factoria, joka kertoo siitä, miten usein WoS-tietokantoihin sisältyvä lehti on viitannut toisessa WoS-tietokantaan sisältyvässä lehdessä olevaan artikkeliin.

Humanistis-yhteiskuntatieteellisten alojen kohdalla on tarkasteltu sitä, missä julkaisuissa tutkimusryhmän jäsenet ovat julkaisseet ja miten niitä on arvioitu erilaisissa lehtien ranking-listoissa. Käytetyimpiä ovat Norjan NSD:n lista, Australian ARC:n lista sekä European Science Foundationin ERIH-lista . Nämä kaikki ovat nyt myös meidän käytettävissämme. Tieteellisten seurojen valtuuskunnan julkaisufoorumin suomalaisten panelistien arvioimat lehtilistat valmistuvat vasta kesän aikana, joten tässä arvioinnissa niitä ei vielä valitettavasti voida käyttää.

Joillakin aloilla – kuten tietojenkäsittelytieteessä – tieteellinen kommunikaatio tapahtuu pitkälti konferensseissa ja konferenssijulkaisuissa. Yhtenä auktoriteettina konferenssijulkaisujen arvioinnissa on käytetty konferensseja koskevia ranking-listoja, joista Australian ARC:n lista kattaa useita tieteenaloja.

Humanistisilla ja yhteiskuntatieteellisillä aloilla tutkimustuloksia julkaistaan myös sekä kirjoissa että kirja-artikkeleissa. Yhtenä indikaattorina siitä, miten laadukas jokin kirja on, on käytetty tieteellisten kustantajien ranking-listoja. Näistä Norjan lista löytyy TSV:n julkaisufoorumin sivuilta. Muita indikaattoreita ovat mm. kirjastotietokantojen analyysit: Löytyykö tutkimusryhmän kirjoittamaa kirjaa tieteellisistä kirjastoista? Jos kirja löytyy, niin kuinka monesta kirjastosta? Onko kirjaa lainattu? Yhtenä analyysin kohteena on käytetty WorldCat-tietokantaa. Suomenkielisen kirjan leviämisessä kotimaisiin tieteellisiin kirjastoihin voitaisiin käyttää myös Linda-tietokantaa.

Yksi mahdollinen tapa analysoida kirjojen herättämää kiinnostusta on käyttää WoS-tietokantaa ja lähteä tutkimaan kirjan ja tekijän nimen perusteella sitä, onko kirjaan viitattu jossain WoS-tietokantoihin sisältyvässä artikkelissa. Se vaatii tieteenalan ja tutkijoiden tuntemista ja on laadullinen lähestymistapa. Toinen tapa on tarkastella kirjaa siitä kirjoitettujen kirja-arvioiden kautta: onko esimerkiksi tunnetun Helsingin yliopiston tutkimusryhmässä työskentelevän humanistin kirjaa arvioitu jossain kansainvälisessä lehdessä?

Viimeksi mainitut tavat edellyttävät tieteenala-asiantuntijuutta sekä tutkimusryhmien ja niiden toiminnan tuntemista. Ne edellyttävät myös keskustelua ja vuorovaikutusta ryhmien kanssa vähän siihen tapaan, kuin Solmu-hankkeen tiimoilla on tehty.

Niiden tieteenalojen osalta, joiden julkaisuja ei löydy WoS-tietokannoista tai muista kansainvälisistä tietokannoista, ei vertailuja kansainväliseen tutkimuksen tasoon voi tehdä. Tällöin, mikäli mahdollista, voitaisiin tehdä vertailuja kansallisella tasolla, jos samankaltaisia, samaa aihepiiriä tutkivia ryhmiä olisi. Joskus kuitenkin Helsingin yliopisto saattaa olla ainoa paikka Suomessa tai maailmassa, jossa tätä tutkitaan. Silloin ei voi tehdä numeerisia vertailuja, vaan täytyy tehdä laadullista, kuvailevaa analyysia.

Yksi tapa, joka vaatii erityisosaamista ja sekä analyysivälineisiin perehtymistä että tieteenalojen tuntemusta, on verkostoanalyysien tekeminen. Voidaan tutkia, ketkä julkaisevat yhdessä artikkeleita. Voidaan myös tutkia julkaisuille annettujen sisällönkuvailujen avulla niitä teemoja, joista on kirjoitettu ja millaisen kartan ne muodostavat keskenään.

TUHATin ja WoS-tietokantojen lisäksi bibliometrisen tutkimuksen aineistona voidaan käyttää Scopusta ja Google Scholar’ia sekä eri tieteenalojen tietokantoja, kuten Sociological Abstracts’ia. Niissä on kuitenkin ongelmia. Kuten Leidenin yliopistossa pidetyssä seminaarissa todettiin, Scopus ei vielä ole bibliografisten tietojen osalta riittävän hyvä, eikä siten ole valmis bibliometrisen tutkimuksen aineistoksi. Google Scholar’in ongelma taas on se, että kukaan ei oikein tiedä, mistä ne kaikki julkaisut tulevat. Kuitenkin sillä on omat hyvät puolensa, kuten se, että näin Open Access –julkaisut tulevat näkyviksi.

Helsingin yliopiston kirjaston bibliometriikkaverkostosta on toistakymmentä tieteenala-asiantuntijaa ilmoittautunut analysoimaan humanistis-yhteiskuntatieteellisten alojen sekä tietojenkäsittelyopin ja maantieteen alojen julkaisutoimintaa. Kansainväliset kokemukset tällaisesta osin laadullisesta analyysistä ovat vielä melko vähäiset, joten olemme tekemässä jotain uutta, joka herättänee kiinnostusta laajemminkin.

Kirjoittaja

Maria Forsman
johtava tietoasiantuntija
Keskustakampuksen kirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Find it, get it, Use it, Store it – lisää Lissabonin seminaarista

5th UNICA Schlolarly communication seminar

Osallistuin UNICAN seminaariin Lissabonissa 7.-9.11.10.
Oma osuuteni konferenssissa mielenkiintoisten esitysten seuraamisen ohella, oli esitellä Viikin kampuskirjaston ja kahden Viikin tutkimusryhmän yhdessä professori Engeströmin johdolla toteuttamaa Solmu-projektia posteri-session myötä.

Projekti on englanninkieliseltä nimeltään ”The Knot-project, preparing the way to a new partnership between research groups and the library”.

Solmu-projektissa on kyse tieteenalapalveluiden kehittämisen muutoslaboratoriosta. Hanke on kolmivuotinen ja se käynnistyi Viikissä pilottina keväällä 2009. Projektia jatketaan tällä hetkellä keskustakampuksella.

Työskentelytahti oli pilottiprojektissa tiivis, kirjastoryhmä ja tutkimusryhmät kokoontuivat yhteensä kuusi kertaa syys-lokakuun aikana. Projektiin osallistui kirjaston ohella kaksi Viikin kampuksen tutkimusryhmää, syanobakteerien tutkimusryhmä soveltavan kemian ja mikrobiologian laitokselta ja suoekologian tutkimusryhmä metsäekologian laitokselta.

Solmu-projekti kiinnosti laajalti konferenssin osallistujia, sillä vastaavanlaista yhteistyötä ovat kirjastot yrittäneet rakentaa laitosten kanssa jo useissa eurooppalaisissa kirjastoissa ja olivat vaikuttuneita HuLib:in päästyä projektissa jo näin pitkälle.

Kirjastojen tarjoama palvelupaketti oli suurin mielenkiinnon aihe, yksittäisistä tekniikoista eniten kiinnosti TUHAT ja kuinka se eroaa esim.Heldasta. Myös näiden kahden järjestelmän mahdollista yhteenliittämistä tiedusteltiin. Laitoksilta saamamme vastaanotto kiinnosti kovasti. Haluttiin myös tietää, mihin ja miksi juuri näihin tutkimusryhmiin kirjasto osallistui ja kuinka pystyimme palvelemaan juuri näitä ryhmiä ja toteuttamaan heidän toiveensa.

Toisen päivän ohjelmaan kuului myös vierailu juuri remontoituun Campus of Caparican kirjastoon.  Kierroksen aikana ja sen jälkeen esitin lukuisia kysymyksiä kirjaston vastaavalle henkilökunnalle, koskien mm. tulostusta. Asiakkailla on mahdollisuus tulostaa omilta kannettaviltaan kirjaston yhteistulostimeen. Tämä onnistuu paikallisen tietotekniikkapalvelun sekä kirjaston yhteistyönä. Kirjasto myy tulostusta varten erityisiä vouchereita, jotka ovat verrattavissa YO-painon kopiokortteihin ja jokaisella asiakkaalla on ajettu kannettavaan koneeseensa ohjelma, joka mahdollistaa tulostamisen voucherin avulla. Ajureita ei kannettaville tarvitse erikseen asentaa. Erittäin mielenkiintoinen tieto.

Kirjaston asiakaspalvelu pyöri paljolti samaan tapaan kuin meilläkin. Henkilöt, jotka tekivät kirjaston muita töitä, osallistuivat myös asiakaspalveluun.

Kaikkiaan kirjastossa on työssä n. 20 henkeä ja se tuntui juuri ja juuri riittävän suuren kirjaston pyörittämiseen.

Kirjastossa oli useita ryhmätyötiloja ja niiden varaus tapahtui online-järjestelmän kautta. Tilat varattiin kolmessa eri vuorossa.

Erityistä oli se, että asiakkaan ollessa esim. lainakiellossa, hän ei voinut myöskään varata ryhmätyötiloja. Kirjastojärjestelmä toimi siis suoraan yhteen varausjärjestelmän kanssa.

Kaikkiaan kyseinen kirjasto on malliesimerkki hyvällä maulla uudistetusta, modernista ja erittäin toimivasta kirjastokokonaisuudesta.

Kokonaisuudessaan konferenssi oli loistava foorumi esitellä tärkeää projektiamme ja saattaa se yleiseen tietoon Euroopankin tasolla sekä tutustua uusinta teknologiaa ja uusia ideoita (taidenäyttelyt, musiikkitapahtumat, nuorisotapahtumat) tarjoavan kirjaston toimintaan.

Lue Kaisa Sinikaran ajatuksia seminaanista

Kirjoittaja:

Mika Hirvonen
Kirjastoamanuenssi
Viikin kampuskirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuvat:

Kaisa Sinikara

Solmusta keihäänkärkiin – mitä opimme Tanskanmaalla

Kööpenhaminan yliopiston kirjastossa (CULIS) pidettiin kesäkuun alussa työpaja, jossa neljän pohjoismaan kirjastolaiset keskustelivat tutkimuksen tukipalveluista. Helsingistä matkaan lähtivät Raisa Iivonen Viikistä, jossa Solmu-hanke oli juuri päättynyt ja Kirsi Luukkanen keskustakampukselta, jossa Solmu-hanke oli juuri alkanut. Antimme yhteiseen työpajaan oli esitellä solmumainen toimintatapa kirjastojen ja tutkimusryhmien välille. Tuliaisiksi toivoimme näkökulmia kirjaston tutkijapalvelujen kehittämiseen.

Kokoustila
Workshop on Research Support Service 10.-11.6.2010 Copenhagen University Library and Information Service (CULIS)

Oslon, Tukholman, Kööpenhaminan ja Helsingin yliopistojen kirjastoissa haluttiin tukea yhteistä tutkimuksen tukipalvelun kehitystyötä, sillä toimintaympäristömme muistuttavat toisiaan ja tulevaisuuden visiot vaikuttavat samankaltaisilta. Oli antoisaa lähteä yhteiseltä tyhjältä pöydältä luomaan mallia, joita kaikki voisivat soveltaa omissa yliopistoissaan. Kaksi päivää vietettiin seminaarihuoneessa uudessa Mustassa Timantissa ja yksi ilta päivällisellä jatkoineen. Yhteispohjoismainen keskustelukieli oli englanti. Tanskalaiset ovat hyvin vieraanvaraisia isäntiä ja meille jäi käsitys, että tämä tieteen tekemisen palveleminen on CULIS-kirjastoille keskeinen tavoite ja sille halutaan luoda tukeva rakenne ja toimintatavat, jotka olisivat yhteensopivia kaikissa pohjoismaissa.

Mustatimantti
Tanskan kansalliskirjaston Musta timantti.

Pohjoismaista tapaamista taustoitti kirjastotyön ja kirjastojen muuttuminen. Kirjastoissa tehdään tuttua tietotyötä sekä perinteisessä sekä virtuaalisessa ympäristössä, mutta asiakkaamme helposti huomaavat vain perinteisen kirjaston. Tutkijat käyttävät e-kirjastoa omasta tutkijankammiostaan eivätkä edes ajattele astuvansa internetissä hyvin hoidettuun elektroniseen kirjastoon.  Meillä on kaksi kirjastomaailmaa vaalittavana, ja molemmissa tarvitaan tutkijoille suunnattuja palveluita. Koska painettujen kokoelmien käyttö muuttuu ja vähenee, meidän on syytä miettiä miten tuomme kirjastointeriöörin tarpeelliseksi tutkijoille, mitä kaikkea voisimme tehdä kirjaston tiloissa. Toisaalla verkossa kirjasto ei erotu muista tiedon tarjoajista ja hukkuu kätevän Google Scholarin taakse.


Det kgl bibliotek ja pyörät.

Keskustelun pohjaksi mietimme tutkijapalvelujen määritelmää ja loppukoosteeseen päädyimme melko yleiseen ja toisaalta yksiselitteiseen kuvaukseen: ”Tutkijapalvelut tukevat tutkijoiden työtä ja jättävät tutkijoille enemmän aikaa tehokkaaseen työskentelyyn ja toivottavasti laadukkaamman tutkimuksen tekoon.” Mutta mitä kaikkea kirjaston pitäisi tarjota? Esimerkkinä kuulimme Copenhagen Business Schoolin laajasta tutkijapalveluvalikoimasta, johon kuului mm. kongressijärjestäjän tehtäviä. Tovin tätä ihmeteltyämme, saimme kuulla, että he tarttuivat tilaisuuteen, kun huomasivat, ettei kukaan hoida näitä tehtäviä, mikä oli otollinen tilaisuus vankistaa kirjaston asemaa Business Schoolissa. CBS palveluvalikoima oli kattava ja perusteellinen erilaisista tutkimusrekistereistä ja julkaisutuesta bibliometrisiin analyyseihin. Kerrottakoon, että CBS:n Leif Hansen kertoi ylpeänä kuinka kirjasto haluaa ja saa hoitaa tutkijarekisterinsä (PURE) tallennustyöt, jotta tutkijoille jäisi aikaa omaan työhönsä ja koska kirjasto hallitsee tiedon tallentamisen salat parhaiten.

Vanha kirjasto
Kansalliskirjaston vanha julkisivu ja puutarha.

Yhdessä tuumin totesimme, ettei kirjaston täydy eikä se voi taipua kaikkeen. Tärkeintä palvelujen kehittämisessä olisi muistaa kirjaston perustehtävät ja -osaaminen: tunnemme tiedonhallinnan koukerot varmasti parhaiten koko yliopistossa, joten miksi emme kehittäisi sitä puolta ja astuisimme rohkeasti hieman vieraammalle maaperälle tutkimusdatan hallinnan mestareiksi. Tiedonhallinnan jättiläisinä meillä on kirjahyllyt ja -luettelot järjestyksessä, tiedämme mistä löytyy ja mitä, tiedämme miten tieto kannattaisi järjestää, jota sitä on helppo hallita myöhemminkin. Tämä kaikki perusosaaminen pitäisi vain pukea uusiin vaatteisiin ja uuteen muottiin. Astutaan rohkeasti askel ulos kirjastosta ja paljastetaan, että osaisimme neuvoa, kuinka tutkimusaineistoa kannattaisi hallita tai miten tutkijat saisivat parhaan mahdollisen hyödyn omista julkaisuistaan.

Raisa ja Kirsi maailmalla
Raisa ja Kirsi maailmalla.

Kotiläksynä saimme veistellä muutamia keihäänkärkiä eli tärkeimpiä tutkimuspalvelujen kehittämiskohteita. Meille Solmu-työskentely tutkijoiden kanssa avaa uusia näkymiä ja TUHATin kautta voimme lähestyä tutkijoita monesta uudestakin palveluajatuksesta, esim. bibliometrisissä analysoinneissa tai open access -julkaisemisessa. Toki myös fyysisesti kirjastot ovat myös solmuja, joissa eri alojen tutkijat ja tutkimusryhmät voisivat kokoontua vaihtamaan ajatuksia tutkijantyöstä ja meidän olisi syytä miettiä miten voisimme jatkossa olla mukana solmuissa, kohtaamassa tutkijoita. Kirjastolla on tietoa ja osaamista vaikkapa artikkeleiden julkaisemisessa tai niiden löytämisessä, entäpä painetut aarteet, jotka helposti jäävät kätevän sähköisten julkaisujen jalkoihin.

Kirjoittajat:

Kirsi Luukkanen
informaatikko
Keskustakampuksen kirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Raisa Iivonen
tietoasiantuntija
Viikin kampuskirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuvat:

Kirsi Luukkanen ja Raisa Iiivonen

Tulevaisuus on jo täällä – kesäinen konferenssimatka Århusiin

Euroopan tieteellisten kirjastojen verkoston, LIBERin, yleiskonferenssi järjestettiin tänä vuonna Tanskan Århusissa 29.6.-2.7.2010.

Konferenssin aiheena oli ”Re-inventing the Library: The challenges of the new information environment”. Luennoilla, ryhmätöissä ja postereissa pohdiskeltiin tieteellisten kirjastojen ja kirjastotyöntekijöiden tulevaisuuden rooleja uudessa informaatioympäristössä.

Tehtävänäni konferenssissa oli esitellä Viikin kampuskirjaston posteri, jossa kerrottiin Helsingin yliopiston kirjaston Solmu-hankkeesta. Sen pilotti toteutettiin syksyllä 2009 silloisessa Viikin tiedekirjastossa.

Konferenssiin osallistui kaiken kaikkiaan noin 350 henkeä, joista 11 oli suomalaisia. Kirjastostamme osallistuivat minun lisäkseni Kaisa Sinikara ja Veera Ristikartano. Kerron jutussani satunnaisen konferenssimatkaajan tunnelmia, sisällöllisestä annista saamme varmaan kuulla muissa yhteyksissä.

Århus –Aarhus

Århus on viehättävä, pienenoloinen, mutta kuitenkin Tanskan toiseksi suurin kaupunki. Se sijaitsee noin puolen tunnin lentomatkan päässä Kööpenhaminasta Jyllannin itärannikolla. Lentokenttä on pieni ja kaukana keskustasta – saimme nähdä Tanskan maaseutua lähes tunnin bussimatkan ajan! Kaupungissa järjestetään runsaasti kansainvälisiä tapahtumia. Hotellissa, jossa asuimme, tapasimme suomalaisia, jotka osallistuivat nuorten kuorolaulutapahtumaan läheisessä musiikkitalossa.

Konferenssipaikkana oli Århusin yliopisto ja kirjasto. Kampusalue on suuri, mutta vehreä laajoine nurmikkoalueineen ja isoine puineen. Harmillista kyllä, kampus on jakautunut kahteen osaan sitä halkovan vilkasliikenteisen tien vuoksi.

Aarhus
Konferenssin pääluentosali vehreän kampuspuiston ympäröimänä.

Opastusta olisi tarvittu enemmän, sillä luentosalien löytäminen ei varsinkaan aluksi ollut helppoa. Siirtyminen luennolta toiselle oman mielenkiinnon mukaan oli hankalaa, sillä luennot pidettiin usein aivan eri rakennuksissa. Esityksiä tuntui samanaikaisesti olevan aivan liikaa!

Vaihtelua konferenssin ohjelmaan saatiin heti alkajaisiksi mm. Master class –ryhmätöinä ja keskustelulla – tämä oli mielestäni oiva tapa tutustuttaa osallistujia toisiinsa.

Jälkiviisautta

Jotta esityksistä saisi suurimman mahdollisen hyödyn, ei kannattaisi pitää lomaa välittömästi ennen tai jälkeen konferenssin. LIBERin konferenssin ajankohta sijoittui keskelle kesälomaani. Suurin osa ennakkoaineistoista lähetettiin vasta viimeisellä viikolla ennen konferenssia. Koska joutui valitsemaan, mihin luentoihin ottaa osaa, olisi ollut hyvä ehtiä lukemaan esitysten kuvaukset etukäteen. Myös konferenssimatkan jälkeen olisi syytä olla töissä, jotta malttaisi kirjoittaa välittömästi muistiin matkan kokemukset ja syntyneet ideat.

Tunnelmia luennoilta…

Vaikutti siltä, että parhaiden luennoitsijoiden joukossa olivat kaupalliset toimijat, konferenssin sponsorit. He ovat tottuneet esiintymään ja pitämään luennot mielenkiintoisina. Heille olikin annettu mielestäni kohtuullisen suuri osuus konferenssin esitysajoista.

aula
Konferenssin pääluentosalin kirkkomaista arkkitehtuuria sisältä.

Konferenssin esitysten, ryhmätöiden ja postereiden aiheet olivat juuri niistä aiheista, joita täällä Suomessakin pohditaan kirjastomaailmassa. Kirjasto- ja tietopalveluiden tuottamat tutkijapalvelut ovat vahvasti esillä ja nyt mietitään erilaisia keinoja niiden kehittämiseksi.

Kaikkien pääluennoitsijoiden esitykset kuvattiin videolle ja ne ovat katsottavissa konferenssin kotisivulla. Mielestäni tämä on hyvää palvelua. Esityksiin voi palata ja niihin voi tutustua kuka tahansa, myös ne, jotka eivät päässeet tällä kertaa mukaan.

Posterioppia

Posterinäyttelyn tilat eivät olleet kovinkaan hyvät, sillä seinäkkeet oli sullottu liian pieneen tilaan, jossa lisäksi valaistus oli erittäin huono. Seinäkkeille olisi mahtunut paljon isompikokoinenkin posteri. Posteriin ei kannattaisi ahtaa liikaa tekstiä, sillä konferenssin pyörteissä harva ehtii pysähtyä lukemaan ja syventymään esiteltävään asiaan näin. Posterimme sisällöstä muille osallistujille kertominen tuntuikin luontevammalta kahvikupin ääressä tai cocktailtilaisuudessa kuin seisominen sen vieressä.

Posterit
Posterialue

Viikin Solmu-pilotin aikana sen dokumentointi valokuvin oikeastaan unohtui. Posterin kuvituksena jouduimme käyttämään yliopiston valokuvaajan Eero Roineen Viikkiin tekemän kuvauskierroksen tuloksena syntynyttä palaverikuvaa parin vuoden takaa.

Positiivisia muistijälkiä

Erityisesti mieleeni jäi tanskalaisten ystävällisyys ja vieraiden huomioon ottaminen koko konferenssin ajan. Järjestelyt oli tehty huolellisesti ja lounaat sujuivat nopeasti monine ruokailupisteineen. Parasta antia olikin istua buffetpöydässä ja keskustella eri maista saapuneiden kollegojen kanssa. Yksin matkustamisessa oli se hyöty, että oli niin sanotusti pakko mennä juttelemaan muiden osallistujien kanssa.

Kaiken kaikkiaan konferenssikokemus oli mielestäni mahtava. Uskoisin, että olen innostunut seuraamaan informaatioalalla tapahtuvia muutoksia yhä enemmän myös kansainvälisestä näkökulmasta.

Lopuksi sain pienen vinkin tanskalaiselta tutkimusinformaatikolta. Jos sanot Knot-working – se voi kuulostaa tältä: not working! Tämä henkilö tunsi hyvin professori Engeströmin tutkimukset ja hän oli vaikuttunut Solmu-menetelmästä.

Solmu-hankkeessa, joka nyt syksyllä 2010 jatkuu Keskustakampuksen kirjastossa, kirjastomme luo tutkijapalvelujen uutta toimintamallia ja tulevaisuuden informaatioympäristöä.

Solmu-projekti
The Knot-project –posteri LIBER-konferenssissa.
Tekijät:  Annikki Roos, Liisa Siipilehto, Raisa Iivonen ja Tuula Huuskonen.

Konferenssin kotisivu ja videoluennot:

http://www.statsbiblioteket.dk/liber2010

Posterit:

http://www.statsbiblioteket.dk/liber2010/list-of-posters

Århus Wikipediassa:

http://fi.wikipedia.org/wiki/%C3%85rhus

Solmusta Verkkarissa:

Katja Oksanen-Särelä: Solmutyöskentelyä Viikin tiedekirjastossa. Verkkari 8/2009

Kirjoittaja:

Liisa Siipilehto

tietoasiantuntija
Viikin kampuskirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuvat:

Jani Sassali

Jouluun valmistautuminen

Joulun kynnyksellä ja ennen uuden vuoden aloittamista on aiheellista katsella 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen päätöstä. Kulunut kymmenluku on muuttanut kirjastolaitosta radikaalisti: kokoelmia, palveluja, henkilöstöä, organisaatiota. Kirjaston muutos on kulkenut samassa valtavirrassa, jossa koko Alma Materimme on ollut.

Mitä kuluneesta vuodesta 2009 jää pysyvään muistiimme, kun katsomme tätä aikaa  muutaman vuoden päästä? Ehkäpä aika moni meistä muistaa tämän vuoden sekä selkeytymisen että hämmennyksen aikana.

Päätöksiä ja valmistautumista vuoteen 2010

Helmikuussa tehty päätös muodostaa uusi Helsingin yliopiston kirjasto 1.1.2010 lukien oli rajapyykki, jonka jälkeen suunnittelu kohti päätöksen toimeenpanoa tiivistyi. Kampusten kirjastonjohtajat, rehtorin asettama valmisteluryhmä ja useat työryhmät ovat kokoontuneet tiiviisti. Työn tuloksena ovat yhteinen johtosääntö, yhteinen tavoiteohjelma ja budjetti vuosille 2010 – 2012 sekä kampuskirjastojen toimintasuunnitelmat ja käyttösuunnitelmat. Perusta seuraavan kolmen vuoden toiminnalle on yliopiston hallituksen ja rehtorin hyväksymä.

Ylikirjastonhoitajan ja keskitettävien palvelujen päälliköiden tehtävät täytettiin touko-kesäkuussa.  Yhteinen suunnittelu ryhmien kanssa on käynnissä. Kampuskirjastojen johtajat ovat tehneet töitä oman henkilöstönsä kanssa. Haastavin tehtävä on ollut keskustakampuksella.

Kirjastohenkilöstön kannalta tässä vuodessa on ollut myös paljon epävarmuutta ja epätietoisuutta aiheuttavia asioita. Kun tehtäviä keskitetään ja henkilöitä siirtyy pois kampuksilta, huolta on aiheuttanut kysymys, millaisiksi kampusten uudet tehtävät muodostuvat, miten asiakaspalvelu hoidetaan, millaisia uusia tehtäviä tulee ja miten saadaan aikaan toimiva työnjako keskitetyn toiminnan kanssa. Toimenkuvien selkeyttäminen on vienyt aikaa. Emme saa valmiiksi vuoden vaihteeseen mennessä kaikkea sitä, mitä toivoisimme ja tahtoisimme. Työ jatkuu kevätkaudella.  Osa tilajärjestelyistä jää odottamaan uuden kirjastorakennuksen valmistumista 2012.

Työmme tukena on ollut johtamis- ja henkilöstökoulutusta. Siirtyminen entisestä uuteen ei tapahdu kertaheitolla. Huojuva ja rooliaan hakeva uusi työidentiteetti on kuormittava mutta välttämätön osa uuteen siirtymisen prosessia.

Uudella kirjastolla on tiukka budjetti. Tästä syystä joudumme tarkistamaan mm. suunniteltuja hankkeita.

Palvelut toimivat ja uudistuvat

Muutoksista huolimatta kirjastot ovat vastuuntuntoisesti ja hyvin hoitaneet käyttäjäpalvelut.  Keskustassa Opiskelijakirjasto muutti kesän aikana evakkotiloihin (Fabianinkatu 32), joissa toimii myös uuden kirjaston johto, hallinto, verkkopalvelut  ja osa hankinta- ja metadatapalveluista. Kesän aikana muuttoja tehtiin myös humanistisessa tiedekunnassa, kun suomalais-ugrilaiset ja kääntäjäkoulutuksen aineistot yhdistettiin Metsätaloon.

Vuoden aikana on kehitetty palveluja usein eri tavoin kaikilla kampuksilla; on yhdistetty kampusten julkaisuarkistot yliopiston digitaaliseksi arkistoksi HELDAksi, osallistuttu aktiivisesti TUHAT -tutkimustietojärjestelmän valmisteluun ja käyttöönottoon, käynnistetty prof. Engeströmin johdolla SOLMU-hanke, jossa etsitään uusia yhteistyömalleja tutkimusryhmien ja kirjaston välillä ja valmisteltu EU-hankkeeseen osallistumista. Kansalliskirjaston kanssa on valmisteltu ja allekirjoitettu kuvaus yhteistyöstä. Kirjastoissa on myös ollut juhlaa, kuten Verkkarista on voitu lukea.

Kiitos kirjastojen henkilöstölle ja luottamushenkilöille arvokkaasta työstä yliopiston tutkijoiden, opettajien ja opiskelijoiden palveluissa! Kiitos  kampuskirjastonjohtajille, yksiköiden päälliköille ja kaikille ryhmien jäsenille sitoutuneesta ja rakentavasta työskentelystä! Kiitos vararehtori Hannele Niemelle ja hallintojohtaja Kari Suokolle merkittävästä tuesta kirjastojen kehittämisessä!

Hyvää joulun juhlaa ja lepoa! Olkaamme ylpeitä ja iloisia siitä, että saamme aloittaa vuoden 2010 uudessa Helsingin yliopiston kirjastossa.

Teksti:
Kaisa Sinikara
Ylikirjastonhoitaja
Helsingin yliopiston kirjasto

Luonnonvara-alan yhteistyökuulumisia: tavoitteena tutkimusaineistojen avoin saatavuus

Viime vuosina yliopistokirjastoissa on aktiivisesti tuettu ja edistetty avointa julkaisemista, mutta kansainväliset rahoittajien ja julkaisutoimittajien aiheuttamat paineet edellyttävät nykyisin myös tutkimusaineistojen avointa saatavuutta ja jatkokäytön mahdollistamista. Tutkimusaineistojen avoin saatavuus on tärkeää, koska tutkimuksen peruslähtökohtana tulee olla kokeen toistettavuus ja tieteellisen tutkimuksen verifioinnin mahdollisuus.

Julkisin varoin kerätty tutkimusaineisto kannattaa hyödyntää uudelleen myös muissa tutkimuksissa. Globaalien ympäristöongelmien ratkaisemiseksi tarvitaan nopeasti eri puolilla maapalloa kerättyä tutkimusdataa. Esimerkiksi biotieteissä on uusia tutkimusmenetelmiä, jotka edellyttävät jaettavissa olevia aineistoja ja avoimuuteen perustuvia tutkimusinfrastruktuureja. Mm. näiden syiden vuoksi on tärkeää, että keskeinen julkisrahoitteinen tutkimusdata olisi lähtökohtaisesti avoimessa käytössä. Saatavuuden edistämisessä keskitytään nimenomaan digitaalisessa muodossa olevaan dataan. (OECD:n datasuositus, toimeenpanomahdollisuudet Suomessa)

Biologiset tieteet tuottavat runsaasti dataa

Tutkimusaineistot ovat tutkimuksen perusaineistoa. Termiä on pyritty määrittelemään, mutta selvää rajausta ei voida tehdä. Tutkimusaineisto voi olla havaintodataa, jalostettua tietoa, tilasto-, paikka-, tai rekisteritietoa, tekstiä, kaavoja, malleja – mutta ovatko esim. syanobakteerin kantakokoelman näytteet tai verinäytteet dataa? Aineistot ovat toisaalta tutkijoiden itsensä tiettyä tutkimusta varten keräämää dataa ja toisaalta tutkimuslaitoksen tai kenttäaseman jatkuvasti tuottamaa havaintodataa, esimerkiksi tietoja lumen syvyydestä tai ilman hiilidioksidipitoisuudesta.

Ympäristö- ja luonnonvara-alalla on tartuttu tehokkaasti tutkimusaineistojen saatavuuden edistämiseen. Viikin tiedekirjasto on ollut aktiivisesti toiminnassa mukana osana kirjaston koordinoimaa Matri-yhteistyötä (kts. Verkkari 07/2009).

Ongelmaan käsiksi työryhmien avulla

Tutkimusaineistojen avoimen saatavuuden edistämiseksi Suomessa tehdään työtä monella taholla ja monessa eri työryhmässä. Ympäristöministeriön ja maa- ja metsätalousministeriön muodostamassa yhteenliittymässä perustetun ENVDAT-työryhmän tavoitteena on edistää sellaisia aineistohankkeita, joissa eri tutkimuslaitosten yhteistyöstä saadaan konkreettisia hyötyjä mahdollisimman nopeasti. Peruslähtökohtana tietoaineistojen ja tilastojen kehittämisessä on yhteen toimivien avoimien järjestelmien rakentaminen ja yhteisten palvelurajapintojen suunnittelu ja toteuttaminen. Työryhmän raportissa esitetään kehitettäväksi paikkatiedon hyödyntämiseen perustuva palvelu, jossa käyttäjä pystyy rajaamaan alueen kartalta ja saamaan siitä ympäristöä ja luonnonvaroja koskevia tietoja. Tieto saadaan palveluun hajautettuna eri laitoksista.

Yhteenliittymän tavoitteena on myös luoda yhteinen datapolitiikka ja yhtenäistää tilastotiedon tuotantoa. Liittymään kuuluvien tutkimuslaitosten (Geodeettinen laitos GL, Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT, Metsäntutkimuslaitos Metla, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos RKTL, Suomen ympäristökeskus SYKE) lisäksi yhteistyöhön on osallistunut lukuisia muita luonnonvara- ja ympäristöalan aineistoja tuottavia organisaatioita (esimerkiksi Geologian tutkimuslaitos GTK, Ilmatieteen laitos, maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus Tike, Maanmittauslaitos, Metsähallitus, Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio, Luonnontieteellinen keskusmuseo).

Toimin Viikin tiedekirjaston edustajana ENVDAT-työryhmässä asiantuntijajäsenenä. Kuulun myös seuraavana esittelemääni Helsingin yliopiston tutkimusaineistojen saatavuutta selvittävään työryhmään.

Kansallisen tason datapolitiikkaa tarvitaan

Helsingin yliopiston tutkimusaineistojen saatavuutta selvittävä työryhmä asetettiin kesäkuussa 2008. Tutkija, dosentti Marjut Salokanteleen vetämä ryhmä järjesti laitosten esimiehille kyselyn arvioidakseen koko yliopiston tutkimusdatan säilyttämiseen tarvittavat resurssit. Datapolitiikan luomista varten tarvitaan lisäksi tietoa datan luonteesta, sen omistajuudesta ja tietosuojakysymyksistä. Työryhmässä havaittiin hyvin pian, että Suomessa tarvitaan kansallista ratkaisua yksittäisten organisaatioiden datapolitiikan lisäksi.

Opetusministeriö perusti keväällä 2009 kansallisen poikkihallinnollisen selvityshankkeen kartoittamaan ja koordinoimaan julkisin varoin luotujen sähköisten tietoaineistojen ja tietovarantojen hyödyntämisen tehostamista. Selvityshanketta varten tietoaineistoja koskeva kansallinen kyselyn tehtiin syksyllä 2009. Kyselyn toteutti opetusministeriön toimeksiannosta CSC Tieteen tietotekniikan keskus.

OPM:n asettaman selvityshankkeen järjestämässä seminaarissa 29.9.2009 kuultiin monia luonnonvara-alaan liittyviä esimerkkejä siitä, kuinka paljon dataa muodostuu esimerkiksi nykyaikaisilla ilmaston seurantalaitteilla. Valtavia määrä tietokoneen muistitilaa täyttävää geeniteknologian sekvenssiaineistoa syntyy jatkuvasti. Suomessa luonnonvara-alalla moni tutkimushanke tai ohjelma on tiedontuottajana kansainvälisissä datapankeissa (esim. ICOS – Integrated Carbon Observation System, BBMRI – European Biobanking and Biomolecular Resources).

Tiedonhallintasuunnitelma auttaa tutkijaa pohtimaan tutkimusaineistonsa elinkaarta

Suomen Akatemia on muita kotimaisia rahoittajia aikaansa edellä, sillä nykyisin se edellyttää apurahan hakijoilta tiedonhallintasuunnitelmaa osana tutkimussuunnitelmaa. Käytännön kokemusta tiedonhallintasuunnitelman laatimisen tukemisesta Viikin tiedekirjasto sai syksyllä 2009 Solmu-hankkeen muutoslaboratoriossa syanobakteerin tutkimusryhmän kanssa työskennellessään. Ryhmän tutkija teki Suomen Akatemialle apurahahakemuksen Itämeren tutkimukseen liittyvästä hankkeesta, jonka tiedonhallintasuunnitelman tekemisessä Viikin tiedekirjaston tietoasiantuntijat auttoivat asiantuntemuksellaan. Kartoitus uusista tarvittavista ja jo olemassa olevista tutkimusaineistoista auttoi tutkijaa selkeyttämään tutkimuksen kokonaisuutta. Aineiston elinkaari hahmottui tarkentavien kysymysten asettelusta, miten aineisto kerätään, miten säilytetään ja miten mahdollistetaan sen jatkokäyttö?

Viikin tiedekirjaston merkkivuotensa kunniaksi 27.10.2009 järjestämässä juhlaseminaarissa keskustelu tutkimusaineistojen saatavuuden edistämisestä oli vilkasta. Tilaisuudessa kuultiin myös Marjut Salokanteleen esitys tutkimusaineistojen avoimuuteen liittyvistä kysymyksistä.

Tuhti tietopaketti luonnonvara-alojen tutkimusaineistojen hallinnasta

Tutkimusaineistojen saatavuuden edistämisestä on järjestetty lukuisia seminaareja ja koulutuksia niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Työryhmiä on perustettu, työpajoja järjestetty ja raportteja kirjoitettu. Monissa kansainvälisissä artikkeleissa on käsitelty kirjastojen ja tietopalvelun roolia tutkimusaineistojen hallinnan tukena. Olemme keränneet luonnonvara-alan tutkimusaineistojen jatkokäyttöön liittyvän aineiston yhteen www-sivustoon: ”Luonnonvara-alan tutkimusaineistoja”. Sivusto on avoimesti kaikkien asiasta kiinnostuneiden käytettävissä.

Kuva: Auli Hovi. – Hiilidioksidipitoisuus ilmakehässä:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Tiedosto:Mauna_Loa_Carbon_Dioxide-fi.png

Teksti:
Liisa Siipilehto
Tietoasiantuntija
Viikin tiedekirjasto