Menete Shatona ja Joseph Ndinoshiho uskovat, että akateemisten kirjastojen haasteet ovat tulevaisuudessa samat Namibiassa ja Suomessa.

Namibia-projektin yhteistyökumppanit Joseph Ndinoshiho and Menete Shatona kertovat, mikä  Suomen-vierailulla on tehnyt vaikutuksen, ja mikä ihmetyttänyt. Millaisena namibialaiset näkevät akateemisten kirjastojen tulevaisuuden?

Menete Shatona keskusteli kirjaston pikkujoulussa Päivi Helmisen kanssa.

Mitä mielenkiintoisia havaintoja olette tehneet Suomen-vierailunne aikana?

M: Työn näkökulmasta kiinnostavinta on ollut se, kuinka informaatiolukutaito on täällä hyvin korkeassa arvossa.  Ympäristön ja ilmapiirin kannalta olen kiinnittänyt huomiota siihen, kuinka paljon Suomessa on korkeita, samannäköisiä rakennuksia. Ihmiset vaikuttavat kävelevän jatkuvasti – ehkä se on hyväksi terveydelle? Minulle on ollut myös hyvin outoa se, että esimerkiksi lounaalla ihmiset jättävät takin roikkumaan milloin minnekin. Puhumattakaan siitä, kuinka täällä aina pitäisi olla täsmälleen ajoissa joka paikassa – jopa kahvitapaamisessa.

J: Yllätyin siitä, kuinka hyvin organisoitu yhteiskuntanne on. Liikennejärjestelmä on erittäin toimiva, ja kulttuurinne kunnioittaa sääntöjä. Katua ei voi ylittää missä tahansa – joutuu odottamaan! Ruokailutavoissa ihmetyttää, kuinka säntillisesti lautaset otetaan yhdestä paikasta, tarjottimet toisesta. Syömisen jälkeen välineitä ei jätetä pöytään, vaan ne on vietävä itse pois.   Olen myös erittäin vaikuttunut siitä, että täällä syödään myös kasviksia, eikä ainoastaan lihaa! Namibiassa nimittäin moni minun ikäiseni mies pystyy syömään kokonaisen vuohen kolmessa tunnissa.

 

Millaisia yhtäläisyyksiä tai eroavaisuuksia olette havainneet yliopistokirjastojen välillä, kun vertaatte Suomea ja Namibiaa?

M: Informaatiolukutaidon suhteen teemme aika paljon samoja asioita, puhumme tavallaan samaa kieltä. Meidän on jatkettava informaatiolukutaidon kehitystyötä, opettaa eteenpäin ja kerätä palautetta opiskelijoilta.

J: Esimerkiksi luokitusjärjestelmän käytössä ei mielestäni ole kovin olennaisia eroja. Täällä Suomessa on mietitty hienosti, kuinka kirjasto voisi palvella asiakkaitaan paremmin. Käytössänne on monia mukavuuksia, joita meillä ei ole.

 

Mikä on mielestänne paras palvelu, jonka yliopistokirjastonne Namibiassa tarjoaa asiakkailleen?

M: Kattavat tutkimuspalvelut, joita kirjastonhoitajamme tarjoavat aiheen mukaan opiskelijoille ja opettajakunnalle.

J: Oppikirjojen pikalainaus. Olemme rajoittaneet laina-ajan muutamaan tuntiin, jotta mahdollisimman moni saisi hyödyn teoksesta.  Aukioloaikammekin ovat hyvät; kirjastomme palvelee klo 22 asti – myös sunnuntaisin.

 

Millaisia Internet-palveluita kirjastonne tarjoaa käyttäjilleen nyt, ja millaisia palveluita toivoisitte voivanne tarjota tulevaisuudessa?

M: Tarjoamme tällä hetkellä joitain elektronisia aineistoja, ja hankintalistamme on verkossa. Opiskelijoita varmasti auttaisi, jos käytössämme olisi keskustelufoorumi, jossa asiakkaat voisivat esittää kysymyksiä, ja me vastata niihin.

J: Haluaisin, että voisimme tuoda palveluitamme paremmin näkyviin interaktiivisten sovellusten ja sosiaalisen median kautta.  Toivoisimme myös voivamme hyödyntää tekniikoita, joista olisi apua vammaisille käyttäjillemme.

 

Millaisena näette akateemisten kirjastojen tulevaisuuden?

M: Kirjastojen on todistettava, että ne ovat selviämisen ja säilyttämisen arvoisia. Kirjastot eivät ole vain hiljaisia lukupaikkoja – ne ovat tiedon keskuksia. Akateemisten kirjastojen tulisi sisäistää pääkäyttäjiensä ydintarpeet. Sanomattakin on selvää, että myös uuden kehittäminen ja mainostaminen ovat tärkeitä asioita. Suurimpia haasteita ovat budjettileikkaukset, ammattitaitoisten työntekijöiden riittävyys sekä tietotekniikan tuomat muutokset.

J: Uskon, että haasteet ovat samat Suomessa ja Namibiassa. Kirjastoilla on pitkä historia, ja jotkut ovat sitä mieltä, että Internet jyrää päälle. Miten määrittelemme kirjaston tulevaisuudessa? Onko se paikka, jossa luetaan kirjoja, vai paikka, jossa tietoon pääsee käsiksi toisinkin keinoin? Kirjaston henkilökunnan on tärkeää ylläpitää taitojaan, sillä jos kehityksessä jää jälkeen, ei voi palvella ja auttaa asiakkaitakaan.

 

Suomen-vierailunne on ollut melko pitkä. Mitä ikävöitte Namibiasta?

M: Afrikan sinistä taivasta ja sitä, että voi herätä aurinko kasvoillaan. Perhettä ja ystäviä kaipaan myös.

J: Perhettä, poikaani ja omaa lehmääni. Ja lihaa!

Joseph Ndinoshiho ja Kaisa Sinikara kirjaston pikkujoulussa.

Teksti ja kuvat

Aino-Leena Juutinen

Verkkotoimittaja ja Verkkari-lehden toimitussihteeri

Kaukana ja lähellä – Namibian ja Suomen yliopistokirjastot yhteistyössä

Afrikan lämpö ja suomalaisen marraskuun hämäryys kohtasivat kuluvana vuonna, kun useita vuosia valmisteltu UM:n rahoittama yhteishanke pääsi käyntiin.

 

Taustoja ja tavoitteita

Helsingin, Tampereen ja Namibian yliopistojen kirjastot  ovat mukana  ”Human Resource Development Project at the University of Namibia Library” –hankkeessa. Hanketta koordinoi Helsingin yliopiston kirjasto. Hankkeen projektipäällikkö on Elise Pirttiniemi, jolla on pitkäaikaiset ja läheiset suhteet Namibiaan.

Hanke on jatkoa Suomen ja Namibian pitkäaikaiselle läheiselle yhteistyölle. Helsingin yliopistolla ja Namibian yliopistolla on yli 10 vuotta ollut yhteistyösopimus, johon kirjastoyhteistyö antaa uuden näkökulman. Suomalaiset yliopistot tarjosivat myös aikanaan koulutuspaikkoja Namibian itsenäisyydestä taistelleille nuorille. Useat heistä ovat 1991 tapahtuneen itsenäistymisen jälkeen toimineet Namibiassa merkittävinä johtajina, mm. Helsingissä valtiotieteitä ja lääketiedettä opiskellut Nickey Yambo ja Tampereella opiskellut Ellen Ndeshi Namhila, Namibian yliopiston kirjastonjohtaja.

Suomen tuntemus oli kimmoke sille, että Namibian yliopiston kirjasto halusi koulutuskumppania kaukaa pohjoisesta. Tavoitteena on lisätä Namibian yliopiston kirjaston henkilökunnan ammatillista osaamista seuraavilla alueilla: tiedonhankintataitojen opetus, palvelut tutkijoille ja opettajille, kirjastojen painetut ja digitaaliset kokoelmat, akateeminen kirjoittaminen ja tieteellinen julkaiseminen sekä strateginen kehittäminen, laatutyö ja kirjaston toimintaa kuvaavat mittarit.

Hankkeen rahoittaa ulkoministeriö CIMOn kautta. Hankkeella on yliopistojemme johdon tuki, ja sitä on käsitelty myös opetusministerien tapaamisissa. Rouva Ahtisaari antoi tukensa hankkeen suosittelijana. Namibian kansallinen tavoite ”Vision 2030” tähtää siihen, että maa olisi vuoteen 2030 mennessä verrattavissa kehittyneisiin maihin. Koulutus on luonnollisesti avainasemassa pyrittäessä tämän tavoitteen saavuttamiseen.

Hankkeen hyötyjä

Myös suomalaiset osanottajat hyötyvät hankkeesta. Hankkeen kautta opitaan afrikkalaisesta kulttuurista ja toimintatavoista. Se auttaa suomalaisia kirjastoja kohtaamaan paitsi Afrikasta tulevat opiskelijat ja tutkijat, myös muualta Euroopan ulkopuolelta tulevat yliopistolaiset. Mm. informaatiolukutaidon opetuksen pohtiminen yhdessä namibialaisten kollegojen kanssa tukee kirjaston kansainvälisen opetuksen kehittämistä. Yhteistyön tuottama kokemus on hyödyksi myös muutoin, kun yliopistoissa valmistellaan kansainvälisiä koulutusohjelmia.

 Miten yhteistyö näkyy kirjaston arjessa

Lokakuussa 2011 nautimme Windhoekissa yli odotusten onnistuneesta seminaarista. Mukana oli 8 suomalaista asiantuntijaa ja yli 40 namibialaista kollegaamme. Heti alusta asti tunnelma oli innostunut, iloinen ja aktiivinen. Aamupäivät kuuntelimme asiantuntijoiden esityksiä, iltapäivisin mietimme ryhmissä, miten uudet ideat ja uusi tieto viedään kirjaston arkielämään. Erityisen paljon kiinnostusta herätti Mirja Iivosen alustus aiheesta evidence-ased librarianship.

Projektisuunnitelman mukaisesti Joseph Ndinoshiho ja Menete Shatona tulivat maraskuussa eteläisestä Afrikasta Suomen syksyyn tutustumaan meidän tapaamme johtaa, suunnitella ja toteuttaa kirjastopalveluja. Joseph on Namibian yliopiston kirjaston varajohtaja, päätoimipaikkanaan Oshakatin kampus. Nuoren kirjastonhoitajan Meneten työpaikka on uusi lääketieteellinen kampus Windhoekissa.

Sekä Namibiassa tapahtuva kouluttaminen että namibialaisten vierailut Suomeen jatkuvat vuonna 2012. Tarkoitus on myös järjestää yhteisesiintymisiä Suomessa kesällä 2012 järjestettävän IFLA-konferenssin puitteissa. Namibialaisilla vierailla oli ilo tutustua suomalaiseen jouluperinteeseen tiernapoikineen kirjastomme pikkujoulussa.

Toivomme kaikille Verkkarin lukijoille hyvää ja levollista joulun aikaa! Kaikkea hyvää alkavaan vuoteen 2012!

Teksti

Kaisa Sinikara
Ylikirjastonhoitaja
Elise Pirttiniemi
Projektipäällikkö

Linkki

Josephin ja Meneten haastattelu joulukuun Verkkarissa