Kirjasto kohtasi tähtitieteilijät Kiinassa

Tähtitieteen kirjastolaisten kansainvälinen verkostoituminen on pitkään ollut vilkasta. Ensimmäisen kerran tähtitieteen kirjastoammattilaiset kokoontuivat jo 1965 Helsingin IFLAssa, sen jälkeen aktiivisemmin oman verkostonsa kautta 1980-luvulta alkaen. Toiminnassa tehtiin uusi avaus, kun kirjastolaiset järjestivät ensimmäisen oman workshopinsa International Astronomical Unionin (IAU) yleiskokouksessa Pekingissä elokuussa.

Tähtitieteen maailmankongresseja järjestetään kolmen vuoden välein. Niiden suojissa tapahtuu paljon. On tieteellisiä tapaamisia, toimielinten kokouksia ja valtavia posterisessioita. Tähtitieteilijöitä ja opiskelijastipendiaatteja saapuu paikalle tuhansittain – Pekingiin 3300. Suomessa IAU:ta edustaa Suomen tähtitieteen kansalliskomitea.

Kirjastotapaamisen osanottajat ja kustantajasponsoreiden kiitosviirit

IAU:n organisaatiossa on erityinen komissio dokumentaatiolle ja tähtitieteelliselle tutkimusdatalle. Sen alainen kirjastotyöryhmä sai mahdollisuuden järjestää Pekingissä kaksipäiväisen tapaamisen omine alustuksineen. Tämän mahdollisti mm. neljän kustantajan (Elsevier, IEEE, IOP, SPIE) taloudellinen tuki osanottajien matkakuluihin. Siitä huolimatta kirjastolaisia pääsi paikalle vain varsin tiivis ryhmä.

Tähtitieteilijän kirjasto

Olin itse Pekingissä kutsuttuna panelistina. Keskustelumme otsikkona oli kysymys: “Tarvitsevatko tähtitietelijät kirjastoa internetin aikakaudella?” Tähän oli kutsuttu vastaamaan kolme tähtitieteilijää ja kolme kirjastolaista. Olimme kaikki erilaisista toimintaympäristöistä. Australiainen Ray Norris ei juuri näe kirjastoja tai kirjoja arkisessa työssään, kaukana taajama-asutuksesta sijaitsevissa teleskoopeissa. Taiwanilainen tähtitieteen professori puolestaan ohjaa opiskelijoitaan aktiivisesti sekä verkosta löytyvän, mutta myös painetun aineiston pariin. Pohdimme, mikä oikeastaan on kirjasto, ja päädyimme siihen, että se ei välttämättä ole fyysinen paikka, vaan osaavien tietoammattilaisten ja tutkijoiden vuorovaikutuksessa syntyvä palvelukokonaisuus. Paneeliin kutsuttu nuori tutkija löytää tiedonlähteensä verkosta, mutta jäi silti kokonaiseksi päiväksi seuraamaan kirjastolaisten esityksiä.

Tähtitieteen kirjastoalan kuumin hanke juuri nyt on kaukoputkilla tehtävien havaintojen bibliometriikka. Mitkä julkaisut perustuvat tietyllä laitekokoonpanolla tehtyyn aineistoon? Miten sovitaan yhteisistä käytännöistä eri hankkeiden ylläpitämien teleskooppien kesken? Näitä “teleskooppibibliografioita” kokoavat teleskooppeja ylläpitävien järjestöjen kirjastot. Euroopan eteläisen observatorion (ESO) Telbib on yksi esimerkki kirjaston ylläpitämästä tietokannasta. Se sisältää runsaasti myös suomalaisten tähtitieteilijöiden viitetietoja. Tietokanta on kytketty artikkelien viittausmääriin ja se kertoo jopa käytetystä tutkimusdatasta.

Kirjastonhoitajia ja tähtitieteilijöitä kahvitauolla

Miten tyhjennät observatoriosi

Oma alustukseni “How to Empty Your Observatory Without Losing Everything” kertoi Helsingin Observatorion tyhjentämisestä 2009-2010. Painotin yhteistyöverkostojen luomisen tarvetta. On tunnettava kokoelma, on tiedettävä ketkä voivat ottaa sen eri osista vastuun, tiedostettava mikä on ainutlaatuista ja ennen kaikkea on ajateltava pitkäjänteisesti. Kerroin Yliopiston keskusarkiston, Yliopistomuseon ja Kansalliskirjaston sekä monien muiden toimijoiden roolista Observatorion rikkaan tietoaineiston sijoittamisessa, kun Kumpulaan ei mitenkään voitu viedä 175-vuotiaan talon sisältöä kaikkineen.

Sattumoisin Pekingissä oli kaksi helsinkiläistä tohtoriopiskelijaa, jotka ovat olleet mukana siirtelemässä Observatorion aineistoja. Pyysin heidät paikalle, ja he saivat kertoa kiinnostuneelle kuulijakunnalle pölyisistä hyllyistä ja ylähyllyjen vanhoista niteistä, joiden arkkeja ei kukaan ollut koskaan leikannut paperiveitsellä auki. Kirjaston kannalta on tärkeää, että moni, varsinkin nuorempi polvi, tuntee sen aineistojen monipuolisuuden, ei ainoastaan kirjasto itse. Näin hiljaista tietoa säilyy ja siirtyy eteenpäin.

Opiskelijaopas näyttää tietä Linnunpesän ravintolan bankettiin

Onko tulevaisuus Kiinassa?

Käsittelimme kahden päivän aikana monia kiinnostavia teemoja. Miten tunnistaa luotettavat uudet tähtitieteen Open Access -julkaisut epäluotettavista? Kolleega Princetonin yliopiston kirjastosta kävi lävitse asiakkaidensa e-kirjaongelmia, jotka olivat hyvin samansuuntaisia kuin meillä Helsingissä. Yhdysvaltain laivaston Observatorio puolestaan houkuttelee asiakkaita kirjastoon vanhoilla kirja-aarteilla ja painetun aineiston teemanäyttelyillä.

Viereisen kokoushuoneen julkaisualan työryhmän vetäjä, American Astronomical Societyn Chris Biemesderfer kävi houkuttelemassa meitä mukaan sanastotyöhön. Tähtitieteen tesaurus tehtiin kirjastojen talkootyönä 1990-luvun alussa, mutta sen kehittämiseen ei ole nähty riittävästi tarvetta. Nyt alan kustantajat näkevät kirjaston mahdollisena yhteistyökumppanina sanastojensa standardointityössä. Kyse on kuitenkin pitkälti siitä, ettei kirjastoilla ole tähän riittävästi resursseja – ajankohtaisemmat haasteet ovat jo muualla.

Kirjoittaja retkellä Kiinan muurilla

Yleiskokouksen järjestelyissä näkyi Kiinan valtava panostus tieteeseen. Kokouspaikkana oli China National Convention Center olympiakylän vieressä. Avajaisiin saapui puhujaksi peräti Kiinan tuleva presidentti Xi Jinping. Hän korosti puheessaan tieteen ja teknologian kansainvälisyyttä ja tähtitieteen nopean kehityksen tuomia etuja. Kiina julkisti kokouksen yhteydessä joukon kunnianhimoisia avauksia tähtitieteessä ja avaruustutkimuksessa. Osanottajat saivat myös kosketuksen Kiinantulevaan tutkijasukupolveen, sillä oranssipaitaiset tähtitieteen opiskelijat pyörittivät konferenssin käytännön järjestelyjä.

Kirjastotyöryhmä IAU:n yleiskokouksessa 2012

Teksti

Eva Isaksson
Kirjastonhoitaja
Kumpulan kampuskirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Observatorio tyhjäksi vuodessa

Helsingin yliopiston Observatoriolle oli kertynyt kirjastoaineistoa jo sen perustamisvuotta 1834 edeltäneeltä ajalta. Sen muuttaminen pois talosta on ollut haasteellinen urakka.

Tähtitiede on tieteistä vanhin, tähtitieteen laitos yliopistomme vanhimpia laitoksia. Se puolusti sitkeästi itsenäisyyttään erilaisia uudistuksia vastaan, kunnes vuoden 2010 yliopistouudistus koitui sen kohtaloksi. Tähtitieteilijät siirrettiin fysiikan laitokselle Kumpulaan. Samalla matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan viimeinen laitoskirjasto yhdistettiin Kumpulan kampuskirjastoon 1.1.2010.


Meridiaanisali

Tähtitieteen laitoksen johtaja osui varsin oikeaan ennustaessaan että kirjaston siirtourakka kestää vuoden. Marraskuussa 2009 saapui Kumpulasta Observatoriolle kaksi reipasta kirjastosihteeriä työstämään aktiivimonografioita.Vuotta myöhemmin, marraskuun puolivälissä 2010 yliopiston iso kuljetusrekka haki Tähtitorninvuoren laelta kirjastonhoitajan viimeiset tavarat. Hyllykilometri tähtitieteen aineistoja on viimein pakattu ja talo lähes tyhjä.

Vuoden mittaan oli ratkaistava monenlaisten aineistojen kohtalo. Ahkerat opiskelijoiden keskuudesta värvätyt tuntityöläiset ja tähtitiedettä opiskeleva siviilipalvelusmies pakkasivat peräti parituhatta laatikollista aineistoja. Julkaisuja on kuljetettu Kumpulaan, Porthanian kellarivarastoon, Kansalliskirjastoon ja Tuorlan observatorioon Turkuun. Loppuvuodesta Kumpulasta lähtee tähtitieteellinen Varastokirjaston osoitelapuin varustettu lasti Kuopioon.

Kokosimme syksyllä 2009 tähtitieteen kokoelmatyöryhmän, jossa tähtitieteilijät ovat saaneet kirjaston kanssa pohtia aineistojen tulevaisuutta. Moniin aineiston sijoittamista koskeviin kysymyksiin ei ole pystytty täysin ennalta varautumaan, vaan välillä ongelmallisen aineiston sijoituspaikka on löytynyt vasta matkan varrella, talon ripeän tyhjennyksen uhatessa.

Turun palosta 1817 Vartionvuorenmäen tähtitornissa säilyneet vanhat tähtitieteen kirjat olivat arvokkain Observatorion kirja-aarteistoista. Nämä siirrettiin turvaan Kansalliskirjastoon. Lähes vuoden piti jännittää, käykö tyhjässä talossa Galilein ensipainoksesta vihiä saaneita kirjavarkaita. Kirjastonhoitaja huokasi helpotuksesta uskoessaan arvokkaan lastin yliopiston kuljetusmiehille.


Vuosi sitten hyllyt toisen kerroksen käytävässä  olivat kattoon asti täynnä aineistoa.

Observatorion tulevaisuus

Observatoriolla alkaa joulukuussa 2010 kevääseen 2012 kestävä remontti. Talo kunnostetaan tähtitieteen yleisökeskukseksi. Rakennus sijaitsee kaupungin vuokratontilla, jonka ehdoiksi aikoinaan asetettiin, että rakennuksessa harjoitetaan tähtitieteen tutkimusta. Tässä hengessä museo- ja näyttelytoiminnan tueksi talossa tullaan jatkossakin tekemään tähtitiedettä jossain muodossa. Yliopiston Almanakkatoimisto palaa Observatoriolle keväällä 2012.

Kirjastokin liittyy suunnitelmien mukaan paluumuuttajiin. Nyt Porthaniaan varastoitu provenienssiarvoltaan ainutlaatuinen laitossarjakokoelma — maailman observatorioiden vaihtojulkaisut parin vuosisadan ajalta — aiotaan sijoittaa Observatoriolle. Taloon palautettaisiin myös sen ensimmäisen toimintavuosisadan aikana karttunut kirjakokoelma sen osoituksena, etteivät ainoastaan kaukoputket ja muut laitteet edusta tähtitiedettä, vaan myös painetut julkaisut.


Professorin ruokasaliin 1930-luvulla rakennettu takka on säilytellyt uumenissaan kirjojakin.

Kirjoittaja:
Eva Isaksson
Kirjastonhoitaja
Kumpulan kampuskirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto
Kuvat:
Henrik Vesterinen

Tähtitieteen kirjastoväki tulevaisuutta pohtimassa

Osallistuin 14.-17.2.2010 Punessa, Intiassa pidettyyn LISA VI –konferenssiin. LISA (Library and Information Services in Astronomy) on tähtitieteen kirjasto- ja tietopalvelujen erityistarpeista syntynyt verkosto. Osanottajat ovat kirjastonhoitajia, tähtitieteen aineiston tietokanta-asiantuntijoita, alan tärkeimpien julkaisukanavien ja kustantajien edustajia ja tähtitieteilijöitä. Itse osallistuin konferenssiin sen tieteellisen järjestelykomitean toisen puheenjohtajan roolissa kanslerin matka-apurahan turvin.

Kokouskaupunki Pune on tärkeä tiede- ja teknologiakeskus Mumbain lähellä. Yliopistokampuksella sijaitseva kokouspaikkana toiminut Inter-University Centre for Astronomy and Astrophysics (IUCAA) on perustettu 1988. Se on itsenäinen tutkimuslaitos, joka edistää tähtitieteen tutkimusta Intian yliopistoissa. Konferenssiin osallistui kaikkiaan noin 90 henkeä 18 maasta. Pientä osanottajakatoa aiheutti amerikkalaisten yliopistojen kireä taloustilanne.

Onko kirjastoilla tulevaisuutta?

Kirjastoväki radioteleskoopeilla

Kirjastomaailmassa meneillään oleva toimintakulttuurin muutos on tuntunut erityisen suurelta tähtitieteen kirjastoissa, jotka ovat usein toimineet kaukana suurista yliopistokampuksista, pienen erillisen observatorion yhteydessä. Ei ole sattumaa, että Helsingissä tähtitieteellisen Observatorion kirjasto on viimeinen Kumpulan kampuskirjastoon yhdistetyistä matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan laitoskirjastoista.

Kuuntelinkin erityisen kiinnostuneena norjalaisten kollegojen esitystä Oslon yliopiston tilanteesta. Oslossa kirjastojen yhdistäminen ei ole edennyt yhtä pitkälle kuin Helsingissä ja tulevaan varautuminen koetaan astrofysiikan kirjastossa huomattavana epävarmuustekijänä. Helsinkiläisiä kiinnostaa tieto siitä, että Oslon vanha 1834-1934 toiminut observatorio kunnostetaan yleisökeskukseksi ja kirjaston edellytetään entisöivän tiettyä historiallista aikakautta edustava kokoelma ja siirtävän sen kirjaston nykytiloista 2011 valmistumassa olevaan keskukseen.

Princetonin yliopiston tähtitieteen kirjastonhoitajana toiminut Jane Holmquist oli kertonut edellisessä LISA-konferenssissa yliopistonsa päätöksestä yhdistää tähtitieteen kokoelmat Frank Gehryn suunnittelemaan ultramoderniin tiedekirjastoon. William Bridgesin bestseller Managing Transitions antoi hänelle työkaluja vaikeaan murrosvaiheeseen. Kirjan sanoin: “Muutos ei sinua murra, vaan siirtymä (transition) on varsinainen koetinkivi. Ne eivät ole sama asia.” Siirtymä on pitkä prosessi, joka on alkanut jo ennen muutosta ja jatkuu paljon pidempään kuin ajatellaan. Menetyksen arvokas tunnustaminen on tärkeää.  Kun Princetonin tähtitieteen kirjasto suljettiin, sen tiloissa järjestettiin juhlat tarjoiluineen. Aiemmin ruuan tuominen kirjaston tiloihin oli ollut ankarasti kiellettyä.

Tunnelmaa pommien varjossa

Intialaisia järjestäjiä on syytä onnitella konferenssin onnistumisesta. Kokouspaikka olisi tuskin voinut olla kauniimpi. IUCAAn rakennukset tunnelmallisine sisäpihoineen on suunnitellut arkkitehti Charles Correa. Laitoksella on oma vierastalo, ja erinomainen kirjasto on sijoitettu keskeiselle paikalle yhteiseksi olohuoneeksi. Yksi konferenssi-istuntopäivä yhdistettiin Intian ylpeydelle, Giant Metrewave Telescopelle tehtyyn retkeen. Erinomaista tunnelmaa varjosti jonkin verran konferenssin avajaisten alla Punessa sattunut, ulkomaalaisiin turisteihin suunnattu terrori-isku.

Konferenssin keynote speaker oli itselleni jo opiskeluajoilta tuttu nimi, professori Jayant V. Narlikar, joka oli yhdessä Fred Hoylen kanssa kehitellyt kosmologisia teorioita. Avajaisseremoniassa pääsin juhlallisesti kättelemään kuuluisaa tiedemiestä, jonka ansiota IUCAAn perustaminen on. Ojensimme hänelle lahjan, joka oli peräisin järjestäjien mittavasta lahjapakettivarastosta, enkä koskaan saanut selville, mitä antamamme paketti sisälsi. Sen sijaan itse päättäjäisistunnossa saamassani lahjapakkauksessa oli seinätaulu ja kotialttari.

Konferenssin osanottajia Australiasta, Intiasta, Meksikosta ja edessä yksi suomalainen

Tutustu laajempaan katsaukseen konferenssin sisällöstä ja puitteista

LISA VI -konferenssin kotisivu

Linkkejä kirjoittajalta:
E-accessible Astronomy Resources
Bibliometric Evaluation of the Changing Finnish Astronomy

Kirjoittaja:
Eva Isaksson
Kirjastonhoitaja
Kumpulan kampuskirjasto
Kuvat:
Eva Isaksson