Taideyliopiston kuulumisia

Olin henkilövaihdossa Teatterikorkeakoulun kirjastossa kolmen päivän ajan maaliskuussa. Se oli virkistävä kokemus – taas kerran on hyvä havaita, että samoja asioita voi tehdä monella eri tavalla yhtä hyvin.

Teakin kirjasto on yhdistynyt vuoden 2013 alusta osaksi Taideyliopiston kirjastoa, yhdessä Sibelius-Akatemian ja Kuvataideakatemian kirjastojen kanssa. Yhteistyö on siitä lähtien lisääntynyt ja tiivistynyt. Yhteisiä toimintamalleja ja palveluja kehitetään kirjaston tiimeissä, joita ovat asiakas-, tietopalvelu-, koordinaatio-, kokoelma/luettelointi- sekä järjestelmäpalvelutiimit. Mm. käyttösäännöt ja hinnasto on yhtenäistetty. Kirjojen palautusmahdollisuus toiseen akatemiakirjastoon käynnistyi vuosi sitten ja asiakkaat ovat ottaneet sen positiivisesti vastaan. Samoin kirjaston uudet, yhteiset kotisivut osoitteessa lib.uniarts.fi, on avattu. Taideyliopiston kirjastot ovat toistaiseksi autonomisia yksiköitä entisissä toimipisteissään (TeaK Kalliossa, KuvA Vallilassa ja SibA Musiikkitalolla sekä Kuopiossa).

Teakin kirjahankinta on Kaisa-talon massiiviseen aineistomäärään verrattuna miellyttävän kevyttä: kilpailutusta ei tarvita, koska budjetti jää alle 30 000 euron. Kirjoja voidaan siis ostaa mistä vain. Aineisto on tietysti myös valikoidumpaa painottuen teatteri- ja tanssialan kirjallisuuteen.  Kurssikirjat ovat aiheensa mukaan muiden luokkien sisällä vain laina-ajan erotuksella (kurssi 14 vrk, muut 28 vrk).

Pienellä kirjastolla on sekä etuja että ongelmia suureen verrattuna. Neljän ihmisen toimipaikka on joskus suljettava tavallista aikaisemmin, jos väki on sairaana tai muualla. Voidaan pohtia, mitä tapahtuisi Kaisa-talon palvelulle, jos yhtäkkiä 50 % henkilöstöstä olisi yhtä aikaa sairaana.

Etu on tietysti joustavuus ja olohuonemaisuus: asiakkaat ovat tuttuja, ja suljetun kokoelman aineisto voidaan hakea saman tien kysyjälle. Itsepalvelukäyttö on talon väelle (sekä opettajat että opiskelijat) mahdollista varsinaisen aukiolon ulkopuolella, eikä ongelmia ole ollut. Lainaus- ja palautusautomaatti on yksi ja sama masiina, mikä on todella kätevää.

Innovaatio, joka voisi rantautua meillekin, oli lattiaan painettu kokoelmatieto. Ihmisethän eivät tunnetusti katso ylhäällä olevia kylttejä; sen sijaan jos lattiassa lukee ”kurssikirjat”, ”opinnäytteet” yms. on suurempi todennäköisyys, että asiakas huomaa sen. Arkkitehtien näkemys on toki asia erikseen.

Opettajien ja professorien tapa käyttää kirjallisuutta ja painottaa lukemista näkyy kirjastonkin käytössä. Viime aikoina kirjaston asiakasliikenne on ollut vilkkaampaa kuin joskus takavuosina.
Teak on toki täysin erilaatuinen opinahjo kuin meidän viiteyliopistomme. Kirjaston ulkopuolella avautuu niin sanottu tori, joka on suuri tila lavoineen, tapahtumineen, tuoleineen ja pöytineen. Tilassa vaeltaa ihmisiä puhuen, istuen, lukien. Takeaway-kahvi tuoksuu, opiskelijoiden ”välitunneilla” saattaa kuulla laulua tai nähdä tanssidemonstraatioita. Torilla tavataan! Torin elämässä yhdistyy taiteellinen atmosfääri ja kunnianhimo nuoruuden iloon ja intoon.

Teksti

Minna Helander
kirjastonhoitaja