Solmusta keihäänkärkiin – mitä opimme Tanskanmaalla

Kööpenhaminan yliopiston kirjastossa (CULIS) pidettiin kesäkuun alussa työpaja, jossa neljän pohjoismaan kirjastolaiset keskustelivat tutkimuksen tukipalveluista. Helsingistä matkaan lähtivät Raisa Iivonen Viikistä, jossa Solmu-hanke oli juuri päättynyt ja Kirsi Luukkanen keskustakampukselta, jossa Solmu-hanke oli juuri alkanut. Antimme yhteiseen työpajaan oli esitellä solmumainen toimintatapa kirjastojen ja tutkimusryhmien välille. Tuliaisiksi toivoimme näkökulmia kirjaston tutkijapalvelujen kehittämiseen.

Kokoustila
Workshop on Research Support Service 10.-11.6.2010 Copenhagen University Library and Information Service (CULIS)

Oslon, Tukholman, Kööpenhaminan ja Helsingin yliopistojen kirjastoissa haluttiin tukea yhteistä tutkimuksen tukipalvelun kehitystyötä, sillä toimintaympäristömme muistuttavat toisiaan ja tulevaisuuden visiot vaikuttavat samankaltaisilta. Oli antoisaa lähteä yhteiseltä tyhjältä pöydältä luomaan mallia, joita kaikki voisivat soveltaa omissa yliopistoissaan. Kaksi päivää vietettiin seminaarihuoneessa uudessa Mustassa Timantissa ja yksi ilta päivällisellä jatkoineen. Yhteispohjoismainen keskustelukieli oli englanti. Tanskalaiset ovat hyvin vieraanvaraisia isäntiä ja meille jäi käsitys, että tämä tieteen tekemisen palveleminen on CULIS-kirjastoille keskeinen tavoite ja sille halutaan luoda tukeva rakenne ja toimintatavat, jotka olisivat yhteensopivia kaikissa pohjoismaissa.

Mustatimantti
Tanskan kansalliskirjaston Musta timantti.

Pohjoismaista tapaamista taustoitti kirjastotyön ja kirjastojen muuttuminen. Kirjastoissa tehdään tuttua tietotyötä sekä perinteisessä sekä virtuaalisessa ympäristössä, mutta asiakkaamme helposti huomaavat vain perinteisen kirjaston. Tutkijat käyttävät e-kirjastoa omasta tutkijankammiostaan eivätkä edes ajattele astuvansa internetissä hyvin hoidettuun elektroniseen kirjastoon.  Meillä on kaksi kirjastomaailmaa vaalittavana, ja molemmissa tarvitaan tutkijoille suunnattuja palveluita. Koska painettujen kokoelmien käyttö muuttuu ja vähenee, meidän on syytä miettiä miten tuomme kirjastointeriöörin tarpeelliseksi tutkijoille, mitä kaikkea voisimme tehdä kirjaston tiloissa. Toisaalla verkossa kirjasto ei erotu muista tiedon tarjoajista ja hukkuu kätevän Google Scholarin taakse.


Det kgl bibliotek ja pyörät.

Keskustelun pohjaksi mietimme tutkijapalvelujen määritelmää ja loppukoosteeseen päädyimme melko yleiseen ja toisaalta yksiselitteiseen kuvaukseen: ”Tutkijapalvelut tukevat tutkijoiden työtä ja jättävät tutkijoille enemmän aikaa tehokkaaseen työskentelyyn ja toivottavasti laadukkaamman tutkimuksen tekoon.” Mutta mitä kaikkea kirjaston pitäisi tarjota? Esimerkkinä kuulimme Copenhagen Business Schoolin laajasta tutkijapalveluvalikoimasta, johon kuului mm. kongressijärjestäjän tehtäviä. Tovin tätä ihmeteltyämme, saimme kuulla, että he tarttuivat tilaisuuteen, kun huomasivat, ettei kukaan hoida näitä tehtäviä, mikä oli otollinen tilaisuus vankistaa kirjaston asemaa Business Schoolissa. CBS palveluvalikoima oli kattava ja perusteellinen erilaisista tutkimusrekistereistä ja julkaisutuesta bibliometrisiin analyyseihin. Kerrottakoon, että CBS:n Leif Hansen kertoi ylpeänä kuinka kirjasto haluaa ja saa hoitaa tutkijarekisterinsä (PURE) tallennustyöt, jotta tutkijoille jäisi aikaa omaan työhönsä ja koska kirjasto hallitsee tiedon tallentamisen salat parhaiten.

Vanha kirjasto
Kansalliskirjaston vanha julkisivu ja puutarha.

Yhdessä tuumin totesimme, ettei kirjaston täydy eikä se voi taipua kaikkeen. Tärkeintä palvelujen kehittämisessä olisi muistaa kirjaston perustehtävät ja -osaaminen: tunnemme tiedonhallinnan koukerot varmasti parhaiten koko yliopistossa, joten miksi emme kehittäisi sitä puolta ja astuisimme rohkeasti hieman vieraammalle maaperälle tutkimusdatan hallinnan mestareiksi. Tiedonhallinnan jättiläisinä meillä on kirjahyllyt ja -luettelot järjestyksessä, tiedämme mistä löytyy ja mitä, tiedämme miten tieto kannattaisi järjestää, jota sitä on helppo hallita myöhemminkin. Tämä kaikki perusosaaminen pitäisi vain pukea uusiin vaatteisiin ja uuteen muottiin. Astutaan rohkeasti askel ulos kirjastosta ja paljastetaan, että osaisimme neuvoa, kuinka tutkimusaineistoa kannattaisi hallita tai miten tutkijat saisivat parhaan mahdollisen hyödyn omista julkaisuistaan.

Raisa ja Kirsi maailmalla
Raisa ja Kirsi maailmalla.

Kotiläksynä saimme veistellä muutamia keihäänkärkiä eli tärkeimpiä tutkimuspalvelujen kehittämiskohteita. Meille Solmu-työskentely tutkijoiden kanssa avaa uusia näkymiä ja TUHATin kautta voimme lähestyä tutkijoita monesta uudestakin palveluajatuksesta, esim. bibliometrisissä analysoinneissa tai open access -julkaisemisessa. Toki myös fyysisesti kirjastot ovat myös solmuja, joissa eri alojen tutkijat ja tutkimusryhmät voisivat kokoontua vaihtamaan ajatuksia tutkijantyöstä ja meidän olisi syytä miettiä miten voisimme jatkossa olla mukana solmuissa, kohtaamassa tutkijoita. Kirjastolla on tietoa ja osaamista vaikkapa artikkeleiden julkaisemisessa tai niiden löytämisessä, entäpä painetut aarteet, jotka helposti jäävät kätevän sähköisten julkaisujen jalkoihin.

Kirjoittajat:

Kirsi Luukkanen
informaatikko
Keskustakampuksen kirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Raisa Iivonen
tietoasiantuntija
Viikin kampuskirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuvat:

Kirsi Luukkanen ja Raisa Iiivonen